Onko mielestäsi OK jos parisuhteessa sovitaan alusta alkaen että kumpikaan ei tue toista

Mitä varten suhde on? Puhtaasti hyötyäkseen toisesta? En lähtisi suhteeseen henkilön kanssa joka ilmoittaa, että voi jättää minut tuosta vain. Onneksi oma puoliso oli jo alussa varma ettei hylkää minua ikinä.

Kuulostaa tosi rakkaudelta 🥰

Jos kummatkin niin sopii, niin sitten se on OK.

Tärkeintä olla avoin ja rehellinen.

Ulisijat täällä tietysti ennakkoluuloisesti tuomitsee koska eivät ymmärrä suhteiden erilaisuutta/moninaisuutta.

Saman tien voi sopia, että asutaan eri osoitteissa. 
Ei harrasteta seksiä. Eikä nähdä toisia.
Että sitoudutaan sellaiseen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä varten suhde on? Puhtaasti hyötyäkseen toisesta? En lähtisi suhteeseen henkilön kanssa joka ilmoittaa, että voi jättää minut tuosta vain. Onneksi oma puoliso oli jo alussa varma ettei hylkää minua ikinä.

Suhde on seksiä ja tilaisuuksiin osalliistumisena pariskuntana varten.

-Mensan jäsen vuodesta 2001

Ei tuollainen suhde ole mikään parisuhde.

Tollasella suhteella ei tee yhtään mitään. Parempi pysyä sinkkuna.

Ystäväni omisti tosi kivan kaksion ja tapasi miehen, jolla oli pieni yksiö.

Viettivät paljon aikaa ystäväni kotona ja mies ehdotti hän laittaa yksiönsä vuokralle ja muuttaa sinne. Ystävä kysyi paljonko aikoo maksaa vuokraa. Mies loukkaantui ja ehdotti maksaisi puolet yhtiövastikkeestä.

Ystävä sanoi loistoidea. Hän laittaa asuntonsa vuokralle ja muuttaa miehen yksiöön, maksaa puolet vastikkesta. Ei ollut kuulemma hyvä idea.

Parisuhde ei tarkoita sitä, että kumpikin hyväksikäyttää toista vaan kummallakin on hyvä olla. 
Tässä mallissa ei näin olisi

Eikös toisen tukeminen kuulu luonnollisena parisuhteeseen. Eri asia jos sovitaan, että kumpikin tulee taloudellisesti omillaan toimeen. 

Ilmeisesti, mulle yksi nainen antoi pakit, koska hänen mielestään tuin liikaa🤷‍🤷‍

Ei ole. Parisuhteen ideahan on juuri yhteistalous, jossa rakastetaan ja tuetaan toista myös vastoinkäymisissä, joita riittää jokaiselle. 

Eihän semmonen ole mikään kaveri, joka lähtee heti jos toisella on vähänkin huonommin. 

Tuttavani totesi että jos kumppaninsa sairastuu vakavasti niin ei ala häntä hoitamaan vaan käskee muuttaa koska tuttavani omistaa asuntonsa itse.

"Viettivät paljon aikaa ystäväni kotona ja mies ehdotti hän laittaa yksiönsä vuokralle ja muuttaa sinne. Ystävä kysyi paljonko aikoo maksaa vuokraa. Mies loukkaantui ja ehdotti maksaisi puolet yhtiövastikkeestä."

No asunnon laitto vuokralle ei ole mikään kultakaivos. Jos vähentää vuokratulosta mahdolliset lainakulut, vastikkeen, kaikki muut kulut ja verot, käteen jää keskimäärin paikkakunnasta riippuen tuottoa 3-7%.

On hyvin mahdollista että se puolet vastikkeesta puhdasta tuloa saava osapuoli olisi jäänyt voitolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä varten suhde on? Puhtaasti hyötyäkseen toisesta? En lähtisi suhteeseen henkilön kanssa joka ilmoittaa, että voi jättää minut tuosta vain. Onneksi oma puoliso oli jo alussa varma ettei hylkää minua ikinä.

Suhde on seksiä ja tilaisuuksiin osalliistumisena pariskuntana varten.

-Mensan jäsen vuodesta 2001

Minulla on ystävä, jonka mielestä ihmisen pitää elää parisuhteessa ja nimenomaan avioliitossa, koska ihmisellä on siihen moraalinen velvoite.

Kaikki rakkaudet, välittämiset, tukemiset ym. on toissijaisia asioita.

Mikäs siinä, jos tuollaisilla arvoilla haluaa elää. 

Kunhan eivät lapsia tee.

Tuollainen sopimus on, ap, ihan okei. Mutta siinä ei ole silloin kyse parisuhteesta, vaan jostain ehkä Risk Management- tms. tyyppisestä järjestelystä. 

"Viettivät paljon aikaa ystäväni kotona ja mies ehdotti hän laittaa yksiönsä vuokralle ja muuttaa sinne. Ystävä kysyi paljonko aikoo maksaa vuokraa."

Vuokran periminen omalta kumppanilta ei koskaan ole taloudellisesti hyvä idea. Se on aina veronalaista tuloa josta pitää maksaa 30% veroa. Paljon helpompaa on jos toinen makselee kaikenlaisia yhteisiä kuluja.

Eiväthän he sitten kaipaakaan parisuhdetta vaan vain paria suhdetta. 

Ensilukemalta outo ajatus, mutta kyllä mä tiedän pariskuntia, jotka on sopineet, että jos toinen vaikka sairastuu vakavasti, niin mitään omaishoitajakuvioita ei tule eikä sitä odoteta kumppanilta. Tai että molemmilla on hyvin tiukasti omat rahat, eikä missään tilanteessa lainailla toiselle tai makseta toisen puolesta pikkujuttujakaan. Yleensä nämä on aikuisena tavanneita keski-ikäisiä / eläkeikäisiä ihmisiä, jotka ovat kaikenlaista nähneet.

Vierailija kirjoitti:

Jos kummatkin niin sopii, niin sitten se on OK.

 

Tärkeintä olla avoin ja rehellinen.

 

Ulisijat täällä tietysti ennakkoluuloisesti tuomitsee koska eivät ymmärrä suhteiden erilaisuutta/moninaisuutta.

Niin kai meillä muilla on eri käsitys kun puhutaan suhteesta kuin sinulla ja aloittajalla. Kivahan se on elää jatkuvasti ohuella langalla, kun ei tiedä milloin katkeaa. Yksi vakavampi sairastuminen ja samantien ero, kyllä vakava sairastuminen voi aiheuttaa sekä taloudellisia että henkisiä ongelmia.