Aikuiset lapset odottavat että kaikki on valmiina kun tulevat mökille juhannuksen viettoon

Vierailija kirjoitti:

Hassua että kirjoitin vastaavantyyppisestä tilanteesta, mutta toisesta näkökulmasta, tuossa viikonlopulla.

 

Kirjoitin, miten minua kyrsii, kun appiukkoni haluaa välillä järjestää pappa betalar -tyyppisiä tapahtumia eikä suostu siihen, että lapset perheineen osallistuvat kuluihin itse. Ihmettelen myös lapsiansa; kaikki tuntuvat pitävän tätä täysin normaalina, apella maksatetaan ruoat, viinit ja matkatkin silmää räpäyttämättä. Porukkaa on yli 10 hlöä ja kaikki hyvätuloisia. Minua, joka uskallan kysellä että emmekö nyt voisi maksaa edes matkoja itse, katsotaan vähän kieroon. Mies sanoo että anna olla. Minä myös haluaisin, että joskus tarjoaisimme lasten perheiden kesken apelle ja anopille vastaavaa, mutta ne rajoittuvat lähinnä lasten synttäreihin. En ymmärrä tätä vastavuoroisuuden puutetta. Sen ymmärrän, että appiukko haluaa tarjota kun hänellä mahdollisuus siihen on, mutta minusta on silti noloa, että lapset eivät laita tikkuakaan ristiin.

 

Minulle sanottiin, että olenpa outo ja miten hyvän perheen poika on voinut mennä kanssani naimisiin(!). Käskettiin ottaa vastaan mukisematta kaikki minkä appiukko tarjoaa. Ap puolestaan saa ymmärrystä ja neuvoja siitä, miten lapsia voisi osallistaa. Aika ristiriitaista?

Onko appiukkosi ruotsinkielisiä

No ap, joko olet ilmoittanut kaikille, että mökkijuhannus on peruttu? He ilahtuvat.

Sano että koska hinnat ovat nousseet niin kamalasti - sehän on aivan totta ja saattaa aiheuttaa näitä tunteita että ison porukan ruokkiminen yksin närästää aiempaa enemmän - niin kaikki tuovat vähintään oman osuutensa mökkipöytään.

Minä en kyllä viitsisi nipottaa jostain juhannusruuista jos minulla olisi hyvät välit aikuisiin lapsiini ja he tulisivat sukumökille jussina meidän luo. Olisin iloinen, onnellinen ja ylpeä. 

Niin huonosti kasvatetut lapset. Ei ole liian myöhäistä aloittaa. Ja miten et muka kehtaa asiasta puhua suoraan omille lapsille! Ei taida olla läheiset välit? En ole ikinä mennyt omille vanhemmille täysihoitoon vaan aina olen kysynyt mitä voisin tuoda/tehdä. 

Jos lapsilla on palkkatulot niin ihan hyvin voi sanoa että hei tehdäänkö tästä eteenpäin niin että kaikki vähän osallistuvat kuluihin, kun ostettavaa on niin paljon. Jos lapset taas ovat vaikka opiskelijoita tai työttömiä eikä itse halua enää kaikkea ostaa, niin yksi vaihtoehto on, että laskee vähän tarjottavien vaatimustasoa, ostaa edullisempaa pöytään. 

Ja vaikka lapset olisivat köyhiäkin, niin kyllä heitä voi jotain pientä pyytää tuomaan. Olen itse köyhä aikuinen lapsi, ja esim. aina kun menen joulun viettoon lapsuudenkotiini, niin vien sinapin ja purkin matjessilliä. Osallistun sillä tavoin.

Vierailija kirjoitti:

No ap, joko olet ilmoittanut kaikille, että mökkijuhannus on peruttu? He ilahtuvat.

Mökkilokki on vetänyt herneen syvälle sieraimeen.

Mä kyllä vetäisin herneet nenään, jos meille kysymättä ja pyytämättä tuotaisiin ruokaa kylään tullessa. Mähän olen jo varannut syötävää vieraille, mihin ne tuplat tungetaan?

Etukäteen sovittava nyyttärimeininki on toki ok, ja mielelläni minä vien mennessäni yhteistä syötävää ja juotavaa. Mutta nyyttärimeininki ei todellakaan tarkoita sitä, että yksi ihminen tilaa muilta mieleisensä tarpeet, vaan jokainen tuo oman makunsa mukaan. Joko vähän arvalla niin, että kaikki tuovat monipuolisesti syötävää sen verran, kuin itse arvelevat vierailuaikana syövänsä ja ne katetaan yhteiseen pöytään (nyyttärivieminen ei siis ole tyyliin "purkki silliä" tai "pussillinen uusia perunoita", vaan jos mennään useammaksi päiväksi syömään ja juodaan, viedään salaattia, leipätarpeita, perunoita, grillattavaa, silliä, juotavia, jälkkäriä yms.) tai sitten summittaisesti sovitaan, mitä kukin vie niin, että jokainen voi toteuttaa osansa rahavarojensa, jaksamisensa ja mieltymyksiensä mukaan.

Jos ongelmana ei sinänsä ole raha, vaan jaksaminen, niin minäkin lähtisin pikkuhiljaa delegoimaan tehtäviä, esim. pyytäisin lapsia tuomaan mieleisensä juotavat, n

ettei tarvi itse kantaa niin paljon, pyytäisin apua ruuanlaittoon ja joltain muulta siivoamiseen, kysyisin, kuka lämmittäisi saunan jne. Tällainen meillä kyllä toteutuu yleensä ihan automaattisesti, kun porukalla jossain ollaan, mutta enpä mäkään osaisi mennä auttamaan, jos joku olisi mulle joskus sanonut esimerkiksi, ettei halua apua.

Sitä en kyllä ymmärrä, että jos joku haluaa jotain tarjota, niin miksei sitä voisi ottaa hyvällä mielellä vastaan? Jos oikeustoimikelpoinen ihminen päättää ilahduttaa läheisiään, niin hän on itse harkinnut, että hänellä on resurssia tällä tavoin ilahduttaa läheisiään. En mä esim. ajattele, että kun ehdottelen vaikka anopille, että mennäänkö sinne tai tänne, että anoppi jäisi siitä jotain velkaa. Ei, mä tykkään anopistani ja haluan ilahduttaa (tai toisinaan motivaatio on auttaa) häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta, niin olen. Oliko sinulla jokin ihan oikea ajatus tässä taustalla jonka voisit jakaa vai halusitko vain päteä ja kettuilla?

Ap

Et ole opettanut aikuisille lapsillesi vastavuoroisuutta. Sitä voi opettaa esim. menemällä käymään aikuisten lasten luona ilman massiivisia tuliaisia, niin, että aikuiset lapset saavat kestitä ja tarjota. Sieltä sitten poistutaan kiitellen hyvästä ruoasta. 

Meillä on opetettu vastavuoroisuutta mutta kun menin kylään, sain vain sipsejä, en mitään muuta. Itse laitan oikean ruoan ja herkut jälkkäriksi. Kaiken syövät mutta minulle tarjotaan yleensä sellaista mitä en pysty syömään. Yhdessä juhlassa huomasin että eräs keliaakikko sai vain keksejä. Muut söi piiraita, salaatteja, kakkua, pullaa ym.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos perustat perheen whatsappin ja laitat sinne keskustelun aiheesta? Tyyliin "mitäpä jos täst'edes jaetaan juhannuksen valmisteluja, niin kaikilla on kivaa". Ehkei täksi vuodeksi enää ehdi, mutta ehkä ensi vuonna.

Kannatan vastuunjakoa. Ei pelkästään kulujen vaan myös suunnittelun ja ruoanvalmistuksen. Meillä on vanhemmat ja kolme aikuista lasta perheineen. On yhdessä sovittu, että äiti huolehtii aamupalatarvikkeet, kahvit ja salaatit, sitten jokainen tuo yhden päivän ruoat sisältäen pääruoan, jälkkärit ja kahvipöydän tarjoamiset. Toki sit sovitaan yhdessä kuka mitäkin, ettei oo ihan sama menu jokaisena päivänä. 

Kyllä aikuisille lapsilleen jo voi ihan oikeasti puhua asioista. Olipa sitten kyse rahasta tai työmäärästä. Moni nuori ja aikuinenkin tykkää suvun vanhoista perinteistä ja jos se perinteitä järjestävä sukupolvi ei mitään asiasta sano, niin olettavat, että kaikki menee kuten aina ennenkin. Itsekin nyt ikäihmisenä ymmärrän sen, että ei haluaisi sanoa. Haluaisi vaan jaksaa ja maksaa kaiken. Jotta nuorempi sukupolvi saisi säilytettyä ne perinteet. 

Joskus vaan pitää uskaltaa avata suunsa. Jos on lapsensa kasvattanut oikein, niin kyllä ne ymmärtää. Pari vuotta sitten omille lapsilleni sanoin, että mä en enää yksinkertaisesti pysty järjestämään mitään sukujuhlia. Siis yksin. Jos he sukujuhlia haluavat, heidän pitää sitten auttaa mua järjestämisessä. Kysyivät multa, miksi en ollut kertonut jo aiemmin. No kun.....

Elämä myös etenee ja tilanteet muuttuvat. Lapsille kaikki tehdään aluksi valmiiksi. Myöhemmin he osallistuvat töihin iänmukaisesti. Opiskelijoille joutuu maksamaan kaiken ja pitää vielä luultavasti tukea vuokranmaksussa. Opiskelija saattaa myös unohtaa, että kotitöihin kuului osallistua. Siinä kohtaa on hyvä hetki puuttua, jos tullaan ihan täysihoitoon.

Pienten lasten vanhemmille suo mielellään hengähdyshetken, omaa tytärtä voi tehdä mieli vähän hemmotellakin. Mutta sitten alkaa tilanne muuttua isosti. Aikuiset lapset ovat keski-iässä hyvätuloisimmillaan, kun taas itse jää eläkkeelle. Omat voimat vähenevät, toiset ovat parhaassa iässä ottamaan vastuuta. Lasten kasvaessa ruokittavia suita on enemmän ja mökkijuhannus alkaa olla todella työläs. 

Kasvavan vastuun toinen puoli on, ettei keski-ikäisen lapsen asioista voi määräillä. Jos aikuinen lapsi tekee juhannusillallisen, pöydässä ei ole samat ruoat, mitä itse aina teki. Aikuisen lapsen perhe kaipaa myös omaa rauhaa. Jos ei näitä ymmärrä, ei vastavuoroisuus toteudu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut tuo aikuislapsi! :O Tein kyllä hommia, kunnes omia lapsia tuli.. Sitten äiti sanoi itse, että älä nouse, hän hoitaa. Kyllä sä kerkeet arjessa hypätä aivan tarpeekses. Joskus siskon kanssa mietitty, että oliko tuo sarkasmia vai tosissaan. Pidettiin peput penkissä, kun palvelu pelas. 

Tarjosin rahaa tai että tuodaan jotain... Ei tarvii, kaikkea on jo. Kyllä me sitten äidille jotain isompaa hankittiin. Esim porukalla mattoa, mökkipyörää, kaupunkipyörää... vähän kuin vastineeksi kaikista herkuista ja huolenpidosta.

Tietty jos pöydän äärellä istuskeltiin ja juteltiin, niin siinä sivussa pilkottiin salaatit yms. ihan kuin lapsena.

Mietin myös, että olen ollut samanlainen itsekin varmaan. Meillä äiti koki loukkaavana jos vieraat toi omia ruokia. Joku yks tuliainen oli ok, mutta kauhisteli jos joku kysyi, että mitä voi tuoda. Ei mitään tietenkään! Eikä marttyyrinä koskaan valittanutkaan, että olisin voinut rivien välistä ymmärtää muuta. Nuorena miniänä olen varmaan ollut sietämätön, mutta siihen mut oli opetettu. Myöhemmin, kun sain omia lapsia ja anoppi vanheni, aloin osallistua enemmän. Oma äitini on edelleen sellainen, että talossa pitää olla tarjoilut kunnossa ja niin runsaasti, että kaikille on valinnanvaraa ja nälkä ei ole sekuntiakaan koskaan. Nyt kun hänelläkin alkaa olla ikää, niin autan kyllä, mutta en mä kauheasti tuomisia vie. Jotain säilyvää, kun tiedän, että muuten on liikaa kaikkea. Omat lapseni on 22 ja 20v ja vielä ei ole tullut itselleni noita fiiliksiä, mutta ymmärrän ap:n pointin. Nyt lokkeilu riittää ilmoitus kuulostaa aika tylyltä, mutta kannattaa silti aika suoraan puhua, ja vaikka just noin, että olen ollut väsynyt ja voitteko vähän osallistua tänä vuonna jne.

Häiritsevää kun kirjoitat niin kuin kokkaaminen olis jotenkin naisten juttu.

Minun äitini on maalla syntynyt ja aina 10 rautaa tulessa. Jos äitini ehdottaisi mulle toisinko salaatin ja jälkiruuan mukana, aattelisin vihdoinkin ja tietenkin toisin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos asiallisista vastauksista monelle! Hyviä ehdotuksia ja näkökulmia. 

Ehkäpä tänä juhannuksena lähdetään liikenteeseen siitä, että jokainen osallistuu edes johonkin askareeseen. Ruoan laittoon, kattamiseen, paljun lämmittämiseen, ym. mitä kaikkea mökillä nyt onkaan.

Kuten sanoin, taloutemme ei tähän kaadu. Selkiytyi ehkä itsellekin nyt, että eniten rassaa olla palvelijana, kun aikuiset (rakkaat kyllä tottakai) lapset ja puolisonsa odottavat valmista... 

 

Joku tuolla epäili etteivät lapset halua tulla. Luulen ettei asia ole niin, jokainen on itse ilmoittanut tulostaan vaikka ei erikseen olla asiasta keskusteltu. Ehkä tosiaan palvelu on ollut liian hyvää aiempina vuosina.

Nyt vaan alkaa tulla oma jaksaminen ja sen rajat vastaan, mukava olisi hetki itsekin hengähtää ja nauttia.

Ap

Ihmettelen suuresti, ettei aikuiset ihmiset itse ole koskaan edes kysyneet, että mitä voivat tuoda ja miten voivat olla avuksi? Miten heidän puolisonsa kehtaavat tulla palveltavaksi ilman mitään tuomisia? Ihan alkeellisimpiin käytöstapoihin kuuluvia asioita.

Ap:n vastauksessa se lukee. Huomaa nyt, että enemmän kyse on siitä, että ei halua kokea olevansa palvelija, kun ei jaksa. Kyse on juhannuksen järjestämisestä, ei siitä etteikö joku toisi tuliaista, tyyliin saunavihta tai virkattu viinipullon päälinen, uudet pyyhkeet Keittiöön. Ne ei juhannusta tee, mutta mahtaako kuitenkaan olla ihan niinkään, että eivät ole tuoneet mitään? No, oli miten oli, niin ymmärrän tilanteen. En mäkään ole mitään nyyttäreitä järjestänyt sitten opiskeluaikojen 30v sitten. Ei tulisi mieleenkään. Ihmettelisin jos omat nuoret aikuiset lapseni ilmestyisi paikalle omien eväiden kanss. Tai jos kysyisivät, niin vastaisin tietysti, että ei tarvitse tuoda mitään. Ja tarkottaisin sitä. Ap sanoi myös, että raha ei ole ongelma. Grillaamiseen, saunan lämmittämiseen yms. sitten taas pyytäisin apua.

Voihan virkattu viinipullon päällinen! Siitäpä sitä apua onkin jos äitmummoa väsyttää juhlien laitto. 

Jos lapset puolisoineen eivät ole umpityhmiä, osaavat he tuoda itselleen maistuvia ruokia ihan pyytämättäkin. 

Saunavihta tehdään yleensä siellä mökillä juuri ennen saunaa.

Virkattu viinipullonpäällinen 😂🤣

Ovatko nämä aloittajan aikuiset lapset noin itsekkäitä ja huonokäytöksisiä kaikille muillekin ihmisille vaiko vain omalle äidilleen? Ovatko noin törkeitä esim. appivanhemmillaan?

Eivätkö tuo edes mustikkapiirakkaa? 

Sinun pitää ottaa tämä puheeksi lastesi kanssa! Eihän tuossa muu auta. Heillä saattaa hyvinkin olla ideoita juhannusruoiksi, mutta olettavat ehkä, että sinä haluat päättää ja tehdä. Kustannusten jakaminenkin on täysin ok, mutta aloitteen siihen pitää tulla sinulta, avoimesti ja mielellään hyvissä ajoin etukäteen. 

Meillä vietetään nyyttärimeiningillä niin joulut kuin juhannukset.

Jo monta vuotta. Ei ole vaikeaa, eikä kukaan uuvu ainakaan ruuanlaittoon.

Sinun kasvattamia on sinun aikuiset lapset, älä siis syytä lapsiasi. Oletko kutsunut heidät sinne vai ovatko itse kutsuneet itsensä ? Jos olet kutsunut niin yleensä kutsutuille tarjotaan, jos ovat kutsuneet itse itsensä voit sanoa suoraan, mutta turha muuten märistä kun eivät lue ajatuksia