Lue keskustelun säännöt.
Ruoan suhteen aistiyliherkkä/nirso lapsi - onko tämä jotenkin tavatonta?
Olen saanut sekä päiväkodista, että terveydenhuollosta kommenttia, että muut lapset syövät kuulemma kaikkea hyvällä ruokahalulla. Omalle lapselleni ei todellakaan maistu kaikki. Ei syö marjoja, kasvis&hedelmäosastolta maistuu vain kurkku, banaani, omena ja päärynä + porkkana (vain raakana). Ei puhettakaan, että maistuisi kastikkeet, lasagnet yms. Kiskoo leivät, perunat yms sellaisenaan. Ei tykkää riisistä, ei pastasta. Ja on pitkä lista asioita, joita ei ole suostunut ikinä maistamaan.
Itse olin lapsena melko nirso ja tämä helpotti ajan kanssa. Miksi on ongelma ja jotenkin poikkeavaa, jos lapseni on nirso?
Kommentit (203)
Vierailija kirjoitti:
Kautta aikojen on lapsilla ollut tuollaista nirsoutta. Omasta lapsuudestani jo muistan, että jotkut suostuivat syömään vain tiettyjä ruoka-aineita. Useimmat söivät kyllä myöhemmin ihan monipuolisesti.
Joillain voi olla tietysti esim. aistiyliherkkyyttä.
N58
Mulla myös sama lapsena no nyt aikuisena syön lähes kaikkea mutta edelleen on jotain mitä en halua. Ja lapsenlapsella sama tilanne.
En tiedä mistä tuo tulee onko sitä tutkittu koskaan. Olis mielenkiintoista tietää kyllä.. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi autismin kirjolla. Suuria haasteita syömisen kanssa. Kaikki vaikuttaa ruuan ulkonäkö, maku, haju, koostumus ja se miltä se on aiemmin maistunut. Itse olen saanut hyviä vinkkejä lapsen ruokahaasteisiin googlaamalla arfid syömishäiriön. Meillä parhaiten auttaa lahjonta pakottamalla ei tulisi kuin hallaa. Lisähaastetta tulee siitä ettei lapsi tunne nälkää vaan jos joku ateria jää väliin ei syö seuraavalla kerralla paremmin vain päinvastoin koska tyhjä maha tuntuu lapsesta kaikista mukavimmalta.
Meillä ei auta lahjonta. Ja ravitsemusterapeutti kielsi, ettei esim. herkuilla saa lahjoa. Paras oli, kun varoitteli siitä, että lapsi syö parhaiten illalla kotona päiväkotipäivän jälkeen (ei syö juurikaan päiväkodissa). Kuulemma lapsi saattaa aikuisena lihoa, jos jatkaa "iltasyömärinä". Ihan turha huolenaihe, kun lapsemme on laiha, eikä ruokailu ole koskaan erityisesti kiinnostanut.
Voi miten typerä terapeutin neuvo. Ihan varmasti ei ole suurin huoli lihominen, jos hän voi olla vaikka päivän syömättä. Syököön illalla! Hyvä että jossain vaiheessa päivää syö!
Terveisin iltasyömäri hoikka aikuinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on siksi ongelma, että ei voida jokaisen temppuiluiden ja venkoiluiden mukaan toimia päiväkodissa.
Päiväkodissa tehtiin valtavan suuri numero siitä, että mun lapsi ei tykkää keitetystä perunasta eikä syö limaista hedelmäsalaattia, suoraan tölkistä. Nyt lapsi on 11 v, ei syö vieläkään mielellään keitettyä perunaa. Muusi, paistetuttuna kelpaa, uuniperunat myös. Keitetty ei, paitsi uudet perunat. Luultavasti koostumus tökkii. Tuoreet hedelmät maistuvat myös, kotona ei tölkkihedelmiä juuri syödä.
Hyvä esimerkki miten kasvatus tosiaan vaikuttaa. Jos vanhempi kuvailee syötävää "limaiseksi" niin ei ihme ettei lapselle maistu.
Kyllä lapsi oppii syömään jos sille ei aina tehdä mitä se itse haluaa. Vanhemmat päättävät ruuan ja kakara syö. Jos ei kelpaa, voi poistua pöydästä ja seuraava ruoka on kun on. Ei se lapsi nälkään kuole vaikka jättäisikin syömättä muutaman ruuan viikossa.
Vanhemmat määräävät mitä taloudessa tapahtuu ei lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on tavattoman paljon kaikenlaista yliherkkyyttä ja kykenemisvaikeutta!
Ja sit heti annetaan diagnoosia ja nappeja naamaan vaan.
Silloin vanhemmilla on helpompaa. Ei tarvitse kohdata sitä tosiasiaa että on mokattu kasvatuksen kanssa ja lapsikin on rauhallisempi lääkittynä. On aina jokin tekosyy lapsen tekosille, eikö tarvitse niin paljoa "olla vanhempi" koska diagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi oppii syömään jos sille ei aina tehdä mitä se itse haluaa. Vanhemmat päättävät ruuan ja kakara syö. Jos ei kelpaa, voi poistua pöydästä ja seuraava ruoka on kun on. Ei se lapsi nälkään kuole vaikka jättäisikin syömättä muutaman ruuan viikossa.
Vanhemmat määräävät mitä taloudessa tapahtuu ei lapsi.
Kun nyt nää vanhemmat keksii aina kaiken maailman diagnooseja ja sit lääkitsevät lapsensa zombiksi
Tuolla joku laittoi linkin Sapere-menetelmään, jossa lapsia opetetaan aistimaan ja ymmärtämään ruokaa uudella tavalla. Lapsenlapseni on nirso ja valikoiva syöjä. Vanhemmat hyödyntävät Sapere-ajattelua eli lapsi on mukana laittamassa ruokaa ja leipomassa. Hoitaa vanhempien kanssa myös aarimaata ja parvekeviljelyä. On huomattu, että lapsen suhde ruokaan, jota itse on valmistamassa ja kasvattamassa, on myönteisempi. Perusperiaate on, että yksinkertainen ruoka on parasta. Pöytään ei kateta muuta kuin lautanen ja juomalasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi autismin kirjolla. Suuria haasteita syömisen kanssa. Kaikki vaikuttaa ruuan ulkonäkö, maku, haju, koostumus ja se miltä se on aiemmin maistunut. Itse olen saanut hyviä vinkkejä lapsen ruokahaasteisiin googlaamalla arfid syömishäiriön. Meillä parhaiten auttaa lahjonta pakottamalla ei tulisi kuin hallaa. Lisähaastetta tulee siitä ettei lapsi tunne nälkää vaan jos joku ateria jää väliin ei syö seuraavalla kerralla paremmin vain päinvastoin koska tyhjä maha tuntuu lapsesta kaikista mukavimmalta.
Meillä ei auta lahjonta. Ja ravitsemusterapeutti kielsi, ettei esim. herkuilla saa lahjoa. Paras oli, kun varoitteli siitä, että lapsi syö parhaiten illalla kotona päiväkotipäivän jälkeen (ei syö juurikaan päiväkodissa). Kuulemma lapsi saattaa aikuisena lihoa, jos jatkaa "iltasyömärinä". Ihan turha huolenaihe, kun lapsemme on laiha, eikä ruokailu ole koskaan erityisesti kiinnostanut.
Voi miten typerä terapeutin neuvo. Ihan varmasti ei ole suurin huoli lihominen, jos hän voi olla vaikka päivän syömättä. Syököön illalla! Hyvä että jossain vaiheessa päivää syö!
Terveisin iltasyömäri hoikka aikuinen
Ja ylipäätään koko iltasyömäriyden konsepti on ihan suomalainen (tai ehkä pohjoismainen?) konsepti, joten sitäkin pöllömpi pelottelun aihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudoksi on tullut Suomi. Lasten täytyy saada turvaruokaa, on aistiyliherkkyyttä (= ikuista kiukuttelua, kun ei vanhemmat tee niin kuin lapsi tahtoo) ja muuta vielä ihmeelliseempää. Pitäisi tulla takaisin todellisuuteen > lapsille kaurapuuroa, perunaa ja lihasoosia. Jos ei kelpaa, niin voipi syödä vaikka leipää. Ei lapsen jokaiseen haluun tarvitse mennä mukaan ja kuvitella, että tämä meidän pienokainen on erikoistapaus. Ei ole, vaan on osaaja, joka tietää miten vanhempia hassutetaan.
Höpsis. Aina on ollut aistiyliherkkiä autisteja olemassa, sitä kun ei saa pieksettyä ihmisestä pois, niin kuin ennen on yritetty. Ja osa näistä on sellaisia, että eivät ala syömään sillä, että pidetään nälässä, vaan päätyvät sitten sairaalaan tiputukseen.
Juuri näin, että jos ei voi syödä, niin ei voi syödä. Ja sanonpa vielä opettajana, että keskuskeittiön laitosruuat eivät ole koostumukseltaan tai maultaan aina sellaisia, joita aistisäätelyn vaikeuksista kärsivät lapset pystyisivät syömään.
Ainakin meillä koulussa on menty kombinaatioihin, jotka ovat suorastaan kummallisia. Kebebkiusaus esimerkiksi on sellainen. On otettu tavallinen kiusaus ja lätkäisty sinne kebab-paloja. Siinä on hyvin erikoinen suutuntuma, se on samalla pehmeää kiusausta ja välillä suuhun tulee sitkeä kebabin palanen. Maku on myös erikoinen, koska eihän kebabia siellä alkuperäisessä ympäristössä yhdistetä ruokakermaan. Jauhelihakastike oli ennen jauhelihakastike, ja se kelpasi hyvin lähes kaikille lapsille. Nyt ei ole. Sinne tungetaan kaikenlaista papua, porkkanaa ja tomaattimurskaa ja siitä on tehty ns. bolognesekastike, jolla ei ole mitään tekemistä Italialaisen bolognesekastikkeen maun tai koostumuksen kanssa. Hävikkiä tulee, mutta näin saadaan hintaa halvemmaksi, kun jauhelihan lisäksi tungetaan sekaan kaikkea mahdollisimman halpaa. Tonnikalapasta oli joskus suosituimpia ruokia. Sitten siihen aletttiin lisätä esim. currya ja kasvissuikaleita. Outoa mössöä, suorastaan pahaa. Jokainen heikompikin kotikokki ymmärtää, että se pasta on pelkkää hajoavaa mössöä kun sitä kypsytetään uunissa isoissa astioissa niin pitkään että ne pakastekasvikset on valmiit. Joissain kouluissa on vielä kunnon makaronilaatikkoa tai lihapullat ja muusi. Yhtä monessa koulussa, etenkin pääkaupunkiseudulla kaikki normaalit ruuat korvataan jollain oudoilla fuusio-ruuilla. Nimi saattaa olla ymmärrettävä, mutta ruuan koostumus ja maku on jotain todella kummallista. Siksi suosituimpia ruokia ovatkin pinaattiletut ja broilerinugetit, teollisia valmisteita, joista tunnistaa, mitä ne on.
Tämä on muuten niin totta. En ymmärrä ollenkaan, miksi lapseni koulussa on vöner-tortilloja. Siis sekoitetaan jotain kebapin tapaista kasvislastua tortillojen täytteeseen. Olisi vaikka sitten pelkkiä papuja ja vöner sitten vaikka pitaleipien kanssa. Tai ei ollenkaan.
Oma lapseni on todella kaikkiruokainen ja usein sanoo, että koulussa ruoka oli niin pahaa, että ei kyennyt syömään. Kuulemma makaronilaatikkokin on nykyään kummallista, kun seassa on sitä sun tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jotain syö, kun tulee nälkä.
Nykylapsi ei edes tunnista nälkää.
Nykylapsi ja moni aikuinenkaan ei tunnista nälkää, koska ruokaa tuputetaan kellon ja suositusten eikä sen luonnollisen nälän mukaan.
Jokainen ihminen päättää itse mitä suuhunsa laittaa. Lapsen kohdalla toki on huolehdittava siitä, että tärkeät ravintoaineet tukevat käyttöön ja lapsen terveys ja kasvu turvataan.
Omaa lastani en ikinä pakottanut syömään ajatuksella että kaikkea on maistettava. Perustelin sen niin, että äitinä en kuitenkaan laittanut sellaista ruokaa, jota itse inhosin tai en pitänyt hyvänä.
Jos ei tykkää keitetystä porkkanasta niin sen voi paistaa tai raastaa. Tärkeintä on, että ravintoaineet saadaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että ap:n lapsi aika nirso, kun lukee että mitä syö ja mitä ei. Joillekin aistiyliherkille on hankalaa tai mahdotonta sellaisten ruokien syöminen, jotka on kovia ja vaativat puremista, kuten näkkäri, porkkana, omena. Jos e että lapsi ei suostu edes maistamaan kaikkia ruokia, on merkki niroilusta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi oppii syömään jos sille ei aina tehdä mitä se itse haluaa. Vanhemmat päättävät ruuan ja kakara syö. Jos ei kelpaa, voi poistua pöydästä ja seuraava ruoka on kun on. Ei se lapsi nälkään kuole vaikka jättäisikin syömättä muutaman ruuan viikossa.
Vanhemmat määräävät mitä taloudessa tapahtuu ei lapsi.
Minä olen 48-vuotias nainen ja minut on kasvatettu näin. Voin sanoa että ei tullut hyvä lopputulos. Olen vasta saanut autismidaignoosin ja niin kuormittunut tällä hetkellä ihan kaikesta, että elämän jatkaminen tuntuu aika turhalta. Hermosto toimii neuroepätyypillisillä eri tavoin kuin neurotyypillisillä ja monet "helpot" asiat ovat tuskaisen vaikeita tai mahdottomia. Itse älykkäänä ja hyvin arkana opin maskaamaan niin hyvin, että olen syönyt lapsena (kylässä tarjottaessa) pilaantuneita ruokia, koska en ole uskaltanut sanoa mausta. Eli kyllä joo sen lapsen saa pakottamalla ja piiskaamalla syömään ja käyttäytymään jotenkin, mutta siinä käy samalla myös niin, että hermosto on jatkuvassa ylikuormituksessa ja sitten tulee stoppi. Elimistö lopettaa toimimasta ja sairastuu ihan fyysisesti, kun joutuu pakottamaan koko ajan itsensä sopeutumaan ympäristöön. En voi suositella ja tästä asiasta on omakohtainen vahva perstuntuma, joten koen voivani osallistua näkökannallani tähän keskusteluun.
Antakaa lapsille läsnäoloa ja rauhallista aikaa kotona varsinkin päiväkotipäivän jälkeen!!! Ja sellaista ruokaa, jota suostuu syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi autismin kirjolla. Suuria haasteita syömisen kanssa. Kaikki vaikuttaa ruuan ulkonäkö, maku, haju, koostumus ja se miltä se on aiemmin maistunut. Itse olen saanut hyviä vinkkejä lapsen ruokahaasteisiin googlaamalla arfid syömishäiriön. Meillä parhaiten auttaa lahjonta pakottamalla ei tulisi kuin hallaa. Lisähaastetta tulee siitä ettei lapsi tunne nälkää vaan jos joku ateria jää väliin ei syö seuraavalla kerralla paremmin vain päinvastoin koska tyhjä maha tuntuu lapsesta kaikista mukavimmalta.
Meillä ei auta lahjonta. Ja ravitsemusterapeutti kielsi, ettei esim. herkuilla saa lahjoa. Paras oli, kun varoitteli siitä, että lapsi syö parhaiten illalla kotona päiväkotipäivän jälkeen (ei syö juurikaan päiväkodissa). Kuulemma lapsi saattaa aikuisena lihoa, jos jatkaa "iltasyömärinä". Ihan turha huolenaihe, kun lapsemme on laiha, eikä ruokailu ole koskaan erityisesti kiinnostanut.
Voi miten typerä terapeutin neuvo. Ihan varmasti ei ole suurin huoli lihominen, jos hän voi olla vaikka päivän syömättä. Syököön illalla! Hyvä että jossain vaiheessa päivää syö!
Terveisin iltasyömäri hoikka aikuinen
Ja ylipäätään koko iltasyömäriyden konsepti on ihan suomalainen (tai ehkä pohjoismainen?) konsepti, joten sitäkin pöllömpi pelottelun aihe.
Eteläisessä Euroopassa syödään perheen kesken yleensä klo 22-23. Ihan normaalia siellä.
Suomessa virallisten suositusten mukaan lapset suunnilleen kuolevat puutostiloihin ja kasvavat kieroon ilman maitoa, ruisleipää ja perunaa - muu ei käy. Japanissa lapset taas virallisten suositusten mukaan kuolevat puutostiloihin, jos päivittäin ei ole riisiä, kalaa ja nuudeleita pöydässä.
Pääasia, että lapsi syö edes jotain. Muistan 2000-luvun alusta brittidokkarin, jossa teini-ikäinen tyttö oli ruokarajoitteiden takia elänyt pelkästään suklaalla vuosikausia. Verikokeet ja kaikki olivat kunnossa. Dokumentin päätteeksi teini söi kuntoutuksen jälkeen muistaakseni ainakin mansikoita suklaan lisäksi.
Itse olen autisti ja jos voisin elää syömättä, valitsisin sen vaihtoehdon heti. Ruoka on vaan välttämätön paha.
Kuuntelisin päiväkotia. Yhteistyö ravitsemusterapeutin kanssa on tärkeää. Aistiyliherkkyyksiin (varsin ilmeinen autismin kirjolla, johon ap viittasi) liittyy juuri näitä ruokailun haasteita, joista moni täällä jo mainitsi. Ruokailu muualla kuin kotona voi olla haaste ylipäänsä (liittyen ympäristön ärsykkeisiin) ruuan erilaisuudesta puhumattakaan. Päiväkotipäivä on äärimmäisen pitkä ja kuormittava varsinkin vähillä energioilla. Turvaruoka takaa ravinnon saannin päiväkotipäivien aikana. Kotona helpompi maistella (uusia) ruokia. Päiväkodissa työntekijät näkevät paljon erilaisia syöjiä. Ns. nirsot lapset eroavat kyllä aistiyliherkistä lapsista. t. varhaiskasvatuksen erityisopettaja
Kirjaa ylös, mitä syö.
Anna erilaisia juttuja.
Ei se nälkään kuole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi autismin kirjolla. Suuria haasteita syömisen kanssa. Kaikki vaikuttaa ruuan ulkonäkö, maku, haju, koostumus ja se miltä se on aiemmin maistunut. Itse olen saanut hyviä vinkkejä lapsen ruokahaasteisiin googlaamalla arfid syömishäiriön. Meillä parhaiten auttaa lahjonta pakottamalla ei tulisi kuin hallaa. Lisähaastetta tulee siitä ettei lapsi tunne nälkää vaan jos joku ateria jää väliin ei syö seuraavalla kerralla paremmin vain päinvastoin koska tyhjä maha tuntuu lapsesta kaikista mukavimmalta.
Meillä ei auta lahjonta. Ja ravitsemusterapeutti kielsi, ettei esim. herkuilla saa lahjoa. Paras oli, kun varoitteli siitä, että lapsi syö parhaiten illalla kotona päiväkotipäivän jälkeen (ei syö juurikaan päiväkodissa). Kuulemma lapsi saattaa aikuisena lihoa, jos jatkaa "iltasyömärinä". Ihan turha huolenaihe, kun lapsemme on laiha, eikä ruokailu ole koskaan erityisesti kiinnostanut.
Täytyy sanoa, että minä painoin 45kg kun pääsin ylioppilaaksi, aamulla ja koulussa ei ruoka maistunut, kotona illalla söin äidin tekemää ruokaa vähän pakotettuna.
Siihen aikaan välivuotta vietettiin talous- tai emäntäkoulussa, jossa lukuvuoden päätteeksi olin oppinut syömään, kuten äitini helpottuneena totesi naapurin rouvalle.
Ja nyt aikuisena painan 105kg, mieluummin syön iltaisin.
Kaksi nirsoa lasta olen kasvattanut kaikkiruokaisiksi, syödään koko perhe yhdessä tai se väki joka on ruoka-aikaan kotona, kaikkea mitä tarjotaan laitetaan lautaselle, salaatin osaset pienille kaikki erikseen.
Ja sitten syödään, ruuasta ei valiteta, mutta sen saa jättää lautaselle, jutellaan päivän tapahtumusta, mitä tehdään tai on tehty, onpas hyvä papuja, maistoitko kysäistään ohi mennen, olisi kannattanut minä taidan ottaa lisää, mutta mitään ei tyrkytetä tai ihmetellä söisit nyt.
Eväsretkelle ovat myös hyviä, niillä maistuu aina ruoka tai muuten pihalla, joskus kun laiskotti lähdettiin lattialle huovan päälle retkelle.
Onko joku uskaltanut testata vanhaa hyvää keinoa. Syödään vain ruoka-aikoina annettua ruokaa, sitä siis mitä on tarjolla ja seuraava ateria on klo 17. Jääkaapilla ei käydä välillä, eikä siellä olisikaan muuta kuin seuraavan aterian raaka-aineita. Näin lapset kasvatettiin vanhoina hyvinä aikoina. Ei oltu kirjoilla, eikä ylipainoisia.
Jos joku rohkea uskaltaa kokeilla nykypäivänä, laitapa kommentit tänne. Juotavaa pitää aina olla tarjolla, varsinkin helteillä ja tarjottavat ateriat terveellisiä, hyvin suunniteltuja ja hyvän makuisia.
Kyllä jotain syö, kun tulee nälkä.
Nykylapsi ei edes tunnista nälkää.