Mitä tekee loppuelämän kun ei töitä saa enää 50 vuotiaana.

Siivoaa kotia, missä asuu. Nukkuu päiväunet. Leipoo pullaa ja katsoo illat telkkaria.

Vierailija kirjoitti:

Jos saat rahaa edes vähän säästöön, niin kierrä kaikki Suomen kansallispuistot. Rahaa menee lähinnä matkustamiseen ja majoittumiseen (esim. Teltan ostaminen)

Voit myös alkaa käymään museoiden ja näyttelyiden ilmaispäivillä.

Pääseekö niihin julkisilla ilman, että joutuu kävellä kymmeniä kilometrejä telttoineen? 

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittelet vauva palastalle kuten muut työttömät.

Jos valvontalaki menee läpi niin ihmiset luopuvat netistä. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on, kun suomalaiset viisikymppiset eivät kelpaa työelämään, mutta jenkkilässä monet ovat vielä töissä 70+. 

Vanhuuden ja ulkonäön menettämisen pelkoa. Ja sitä esiintyy nimenomaan rekrytoivilla esimiehillä, ei paikkoja hakevilla 50-60-vuotiailla. . Ilmeisesti rekrytoivat pelkäävät että ”vanhuus” tarttuu heihinkin.

Ota ilmainen piano vastaan ja opettele soittamaan sitä YouTube-videoiden avulla. 

Vierailija kirjoitti:

Passiivista väkeä Suomessa.  Tiedän virolaisen 90 v rouvan, jolla oma  firma Tallinnassa ja aivot skarppina työskentelee koko ajan. 

Olihan 1990-luvulla uutisissa juttu, kuinka lähes 100-vuotias mummo pyöritti jotain putiikkia Luumäellä. Kukkakauppa vai mikä se oli.

Tosin ei näitä pidä Suomessa yhtäkään olla, sillä jos joku pystyy tempasemaan tuollai maailmanennätysmalliin, että ollaan työelämässä vielä satavuotiaana, niin valtiovalta alkaa vaatia koko kansalta, että jokaisen pitää tehdä töitä satavuotiaaksi ja ylikin, pystyy tai ei, on niitä töitä tai ei. Kalpaten käy, jos ei pysty tekemään eikä saa työtä. 

Ikäsyrjintä alkaa toden teolla siinä 45 ikävuoden tienoilla. Yllättävästi juuri samaan aikaan kun se naama rupsahtaa.

Jos ei ole vielä sanottu niin ala yrittäjäksi.

Ala yrittäjäksi ilman rahaa. On teillä typeriä ideoita.

Vierailija kirjoitti:

Ala yrittäjäksi ilman rahaa. On teillä typeriä ideoita.

Digitaalisen yrityksen laittaa pystyyn muutamalla satasella.  Lisäksi voi hakea starttirahaa, joka auttaa yrittäjän toimeentulossa alkuvaiheessa, ja lisäksi on erilaisia julkisia tukia ja lainoja kuten Business Finlandin ja ELY-keskusten rahoitus  Yksityisellä puolella bisnesenkelit eli angel investorit voivat sijoittaa alkuvaiheen yrityksiin vastineeksi omistusosuudesta, ja myöhemmässä vaiheessa mukaan voivat tulla pääomasijoittajat (VC), kun kasvua ja näyttöä on jo olemassa. Lisäksi on joukkorahoitus, jossa ideaa tai tuotetta voidaan myydä etukäteen yleisölle esimerkiksi Kickstarterin kaltaisilla alustoilla. Ja sitten on vielä esimerkiksi dropshipping, joka ei ole varsinaisesti rahoitusmuoto vaan liiketoimintamalli, jossa voi aloittaa verkkokaupan ilman varastoa.

Vierailija kirjoitti:

Ala yrittäjäksi ilman rahaa. On teillä typeriä ideoita.

Ollaan jo yrittäjiä. Yritetään löytää uutta työpaikkaa. Mitä kovemmin yritetään, sen laihempia ovat tulokset. Kun ei saa olla +50 v ja pitäisi olla työpaikan vaihtaja, ettei työtön nyt missään nimessä saa olla. 

Kyllä tää on niin nähty.

Vierailija kirjoitti:

Minä tuskin työllistyn enää nelikymppisenäkään monisairaana pitkäaikaistyöttömänä. Täytyy vain keksiä keinoja tappaa aikaa. Voisi vaikka lukea kirjaston kirjat läpi, ja kunhan vanhemmasta aika jättää, ei muakaan täällä enää tarvita.

Kyllä tarvitaan. Monissa kaupungeissa järjestetään työttömille, sairaille ja eläkeläisille monenlaista kivaa toimintaa. Ei pidä jäädä yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhene, menetä muisti, aloita asioiden unohtaminen

Ole ilmainen lapsenvahti lapsenlapsillesi

Nykyajan viisikymppisillä on usein vielä alaikäisiä lapsia itselläänkin, ei todellakaan mitään lapsenlapsia...

Vierailija kirjoitti:

Virkaa, kudo, myy tavaraa kirppiksillä, kävele, aloita juoksu harrastus, hanki vapaaehtoistyöhön jonnekin

Kävelemistä ja juoksua lukuunottamatta nämä on kielletty työttömiltä.

Aloitin itse opiskelun 52-vuotiaana ja nyt olen jo 56v, vasta kandi kasassa ja maisteriopinnot alkuvaiheessa. Vähän on intokin tässä laantunut ja säännöllisesti mietin, onko tässä järkeä. Mutta en koe olevani valmis työnhakuunkaan, joten kai se on jatkettava opiskelua.

Välillä aloitan kotona tai mökillä projekteja, joita teen jonkin aikaa, mutta harvoin loppuun asti. Tekemättömiä töitä olisi vaikka muille jakaa, mutta tylsältä tuntuviin hommiin on vaikea tarttua.

Metsäkävelyitä olen nyt alkanut harrastaa, mutta huomaan että siinäkin pitäisi olla hyvät varusteet, ettei tule metsästä märkänä kotiin. Se on kuitenkin rentouttavaa ja tuntuu aina kivalta, jos onnistuu löytämään jonkun uuden reitin, joka ei mene kauhean vesakon läpi. Yritän siis löytää kinttupolkuja ja metsäteitä, mitä pitkin olisi helpompi kävellä. Se on jonkinlaista tutkimusmatkailua omassa ympäristössä ja myös terapeuttista.

Nyt on vielä hyvä aika kerätä lupiineja, ennen kuin niiden kukinnot kypsyvät. Ulkoilua ja höytyliikuntaa ja voi kuvitella pelastavansa maailman - tai käyvänsä epätoivoista taistelua.

No siinä kun makoilet 30 vuotta, niin joku päivä tulee se hetki kun pääset ikuiseen uneen.

Minä taas tavoittelen tuota, että voisi 50-vuotiaana lopettaa työt. Rahaa menee joka kuukausi sijoituksiin. Ilman töitä olisi kunnolla aikaa käyttää omiin useisiin harrastuksiin, opetella vaikka uusia asioita, pitää omasta kunnosta huolta, viettää pitkiä aikoja kesämökillä jne. Surullista jos työ on jonkun elämän ainoa sisältö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perusta jokin yhdistys tai harrastuskerho

...ja menetä yleistuki!

Kuka sitä yleistukea edes haluaa? Siinähän on tarveharkinta ja Kelan säännöt, ei saa matkustaa vapaasti, pitää olla tavoitettavissa, ja pitää hakea olemattomia työpaikkoja ja raportoida niistä ja mitä vielä, jotain keskusteluja. Ihan kamalaa holhousta. Jos vain ilman tulee toimeen niin ettei tarvitse nähdä nälkää niin en hakisi ollenkaan. 

Ei ainakaan asenteella "tappaa aikaa".

Sinun elämäsi on ainutkertainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tuskin työllistyn enää nelikymppisenäkään monisairaana pitkäaikaistyöttömänä. Täytyy vain keksiä keinoja tappaa aikaa. Voisi vaikka lukea kirjaston kirjat läpi, ja kunhan vanhemmasta aika jättää, ei muakaan täällä enää tarvita.

Kyllä tarvitaan. Monissa kaupungeissa järjestetään työttömille, sairaille ja eläkeläisille monenlaista kivaa toimintaa. Ei pidä jäädä yksin. 

Olen välttänyt kaikkea työttömille, sairaille yms. järjestettyä toimintaa, koska en halua leimautua tuohon onnettomaan porukkaan. Eri.