Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita keski-ikäisiä, jotka huomanneet että puolison kanssa ei oikeastaan olekaan mitään yhteistä
En ihmettele että tässä kohtaa tulee monille ero. Kun lapset lähtee omilleen, huomaa että eihän tässä ole enää mitään mikä yhdistäisi. Ei yhteisiä harrastuksia, ei yhteisiä mielenkiinnonkohteita.
Kommentit (339)
Entä jos tuttuja/ sukulaisia kun ulkoilette ja mitä toinen sanoo kun lähtee"lomille".
Kerrohan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsia eikä tule lapsia. Puolison kanssa löytyy paljon jaettuja mielenkiinnon kohteita. Yhteistä taivalta takana toistakymmentä vuotta. Vapaaehtoinen lapsettomuus on mahdollistanut tämän merkittävissä määrin.
Mulla on lähipiirissä varsin paljon viisikymppisiä pariskuntia, jotka ovat olleet sen parikymmentä vuotta tai kauemminkin yhdessä. Osalla on lapsia, jotka ovat nyt joko sioja teinejä tai nuoria aikuisia, osalla ei ole lapsia ollenkaan. Arvatkaa huviksenne, kumpien pariskuntien joukossa on erottu enemmän. Jep, lapsettomista pariskunnista ei ole eronnut yksikään, lapsia saaneista enemmän kuin puolet. Just näillä syillä, kun ei ole enää mitään yhteistä tai ei oikein enää edes tunneta sitä toista tai lasten jälkeen mielenkiinnon kohteet ovat kasvaneet ihan erilleen tai ei ylipäätään enää se toisen naama miellytä.
Mikään tilasto ei tue väitteitäsi, joten se siitä.
Jep. Taas vain yksi selitys, kun ei haluta lapsia. Miksi ei voi vain sanoa, et ei halua lapsia?
Täh? Mikä selitys? Kukaan meistä, joista puhuin, ei ole koskaan halunnut lapsia, ja parisuhteisiin on menty toisten samanlaisten kanssa asia tietäen.
Ja jos muuten tilastoista puhutaan, niin onhan lapsiperheissä pitkiä avioliittoja, ihan onnellisiakin, mutta tilastot eivät kerro, onko yhdessä pysytty, koska on ollut lapset ja asuntolaina, joista ei ole voinut erota, vai onko yhdessä pysytty, koska on rakastettu ja haluttu viettää elämä loppuun saakka yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut hyvin vähän yhteistä mieheni kanssa. Mutta halusin oman perheen, ja aika oli loppumassa, joten otin sen miehen jonka pysyin silloin saamaan.
Tulemme eroamaan satavarmasti jossain vaiheessa, kysymys on enää että milloin.
Tässä on itsekeskeisyydestä, narsismista tai jostain persoonallisuushäiriöstä kysymys. Teetät miehellä lapsia ja käytät hyväksi omien halujesi ja etujesi mukaisesti.
Muista erota ajoissa ,niin saat vielä ruokorahoja sekä rikottua lastesi, miehesi ja lopulta oman mielenterveytesi. Olet jo nyt tuhonnut usean ihmisen elämän. Pyydä Taivaanisältä armoa sekä viisautta. Et todellakaan ole ainut tällainen nainen , mutta valitettavasti tuhoat myös itsesi tällä lapsellisella ja itsekkäällä yksinkertaisuudellasi.
Enemmän miehet tuota tekee, että tyytyvät johonkin ja menevät naimisiin. Todennäköisesti tuossakin liitossa on kaksi noin tuntevaa, koska ei se rakkaus yksipuolisena koskaan kovin syvää ole. Se jää sellaiseksi pinnalliseksi. Miehet vaan ei välitä. Alkavat elää jossain autotallissa ja pettävät. Naiset jättävät.
"Ootko toinen nainen vai vaimo? Tämän henkilön kanssa siis?"
Miksi kuvittelet että olisin toinen nainen? Kun valitsee oikean miehen niin sen kanssa on mukavaa olla vielä vuosikymmentenkin päästä. Ja kumpikin aidosti tykkää viettää aikaa toisen kanssa.
"Minä? Olen vaan tarkkailija....sivista seuraaja"
Se mitä olen parisuhteista oppinut on se että kukaan ulkopuolelta ei oikeasti tiedä millainen se kahden ihmisen suhde oikeasti on, niin hyvässä kuin pahassakin. Sivusta tarkkailemalla ei siis näe kuin vain juuri sen pinnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävättäriä jotka jatkavat suhteissaan vaikka ovat tulleet petetyiksi. Eikä vaan kerran. Naisilla itsetunto nollilla ja etsivät vikaa itsestään.
Yhteinen omaisuus pitää yhdessä. Odotan vaan että näitten miehet lähtee muitten naisten mukaan.
Nyt on vielä ollut helpompaa jäädä tuttuun karsinaan röhisemään.
Moni nainen odottaa, että mies löytää jonkun ja lähtee. Helpompaa kuin olla se aloitteellinen tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävättäriä jotka jatkavat suhteissaan vaikka ovat tulleet petetyiksi. Eikä vaan kerran. Naisilla itsetunto nollilla ja etsivät vikaa itsestään.
Yhteinen omaisuus pitää yhdessä. Odotan vaan että näitten miehet lähtee muitten naisten mukaan.
Nyt on vielä ollut helpompaa jäädä tuttuun karsinaan röhisemään.
Moni nainen odottaa, että mies löytää jonkun ja lähtee. Helpompaa kuin olla se aloitteellinen tekijä.
Minä pääsin miehenä helpolla, kun exä löysi työpaikaltaan uuden miehen ja muutti tämän luokse toiselle puolelle maata. Viimeinen vuosi ennen eroa oltiin käytännössä enää kämppäkavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsia eikä tule lapsia. Puolison kanssa löytyy paljon jaettuja mielenkiinnon kohteita. Yhteistä taivalta takana toistakymmentä vuotta. Vapaaehtoinen lapsettomuus on mahdollistanut tämän merkittävissä määrin.
Mulla on lähipiirissä varsin paljon viisikymppisiä pariskuntia, jotka ovat olleet sen parikymmentä vuotta tai kauemminkin yhdessä. Osalla on lapsia, jotka ovat nyt joko sioja teinejä tai nuoria aikuisia, osalla ei ole lapsia ollenkaan. Arvatkaa huviksenne, kumpien pariskuntien joukossa on erottu enemmän. Jep, lapsettomista pariskunnista ei ole eronnut yksikään, lapsia saaneista enemmän kuin puolet. Just näillä syillä, kun ei ole enää mitään yhteistä tai ei oikein enää edes tunneta sitä toista tai lasten jälkeen mielenkiinnon kohteet ovat kasvaneet ihan erilleen tai ei ylipäätään enää se toisen naama miellytä.
Mikään tilasto ei tue väitteitäsi, joten se siitä.
Jep. Taas vain yksi selitys, kun ei haluta lapsia. Miksi ei voi vain sanoa, et ei halua lapsia?
Täh? Mikä selitys? Kukaan meistä, joista puhuin, ei ole koskaan halunnut lapsia, ja parisuhteisiin on menty toisten samanlaisten kanssa asia tietäen.
Ja jos muuten tilastoista puhutaan, niin onhan lapsiperheissä pitkiä avioliittoja, ihan onnellisiakin, mutta tilastot eivät kerro, onko yhdessä pysytty, koska on ollut lapset ja asuntolaina, joista ei ole voinut erota, vai onko yhdessä pysytty, koska on rakastettu ja haluttu viettää elämä loppuun saakka yhdessä.
Tilastot kertovat, että 80% aviopareista on tyytymättömiä liittoonsa. Tosin tuo on vain yhden hetken otos. Kukaan ei ole aina tyytyväinen elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut hyvin vähän yhteistä mieheni kanssa. Mutta halusin oman perheen, ja aika oli loppumassa, joten otin sen miehen jonka pysyin silloin saamaan.
Tulemme eroamaan satavarmasti jossain vaiheessa, kysymys on enää että milloin.
Tässä on itsekeskeisyydestä, narsismista tai jostain persoonallisuushäiriöstä kysymys. Teetät miehellä lapsia ja käytät hyväksi omien halujesi ja etujesi mukaisesti.
Muista erota ajoissa ,niin saat vielä ruokorahoja sekä rikottua lastesi, miehesi ja lopulta oman mielenterveytesi. Olet jo nyt tuhonnut usean ihmisen elämän. Pyydä Taivaanisältä armoa sekä viisautta. Et todellakaan ole ainut tällainen nainen , mutta valitettavasti tuhoat myös itsesi tällä lapsellisella ja itsekkäällä yksinkertaisuudellasi.
Enemmän miehet tuota tekee, että tyytyvät johonkin ja menevät naimisiin. Todennäköisesti tuossakin liitossa on kaksi noin tuntevaa, koska ei se rakkaus yksipuolisena koskaan kovin syvää ole. Se jää sellaiseksi pinnalliseksi. Miehet vaan ei välitä. Alkavat elää jossain autotallissa ja pettävät. Naiset jättävät.
On helppoa ja inhimmillistä tyytyä, jos ei ole tietoa paremmasta. Näin käy usein "ensimmäisissä" parisuhteissa. Kokemuksen myötä tulee referenssejä ja vertailupohjaa. Kukaan ei kauaa viihdy paskassa työpaikassa ja kerran automaattivaihteiseen autoon totuttuaan ei manuaalin ole paluuta. Mutta ekaa pitkään parisuhteeseen jää helposti jumiin, vaikka se olisi huonokin, koska ei ole vertailukohtia. Ja kun tulee perheenlisäystä ja vaikka yhteinen omistusasunto, niin eroaminen hankaloituu potenssiin kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tilastot kertovat, että 80% aviopareista on tyytymättömiä liittoonsa. "
Mistä tuollainen tilasto löytyy? Ainakin suomalainen Väestöliiton tutkimus kertoo ihan muuta:
https://www.vaestoliitto.fi/uploads/sites/1/2025/04/423b473c-tahdotko-n…
Sivu 120: Tyytyväisyys parisuhteeseen, avioliitossa 4.1/5 ja avoliitossa 4.0/5
Vierailija kirjoitti:
"Tilastot kertovat, että 80% aviopareista on tyytymättömiä liittoonsa. "
Mistä tuollainen tilasto löytyy? Ainakin suomalainen Väestöliiton tutkimus kertoo ihan muuta:
https://www.vaestoliitto.fi/uploads/sites/1/2025/04/423b473c-tahdotko-n…
Sivu 120: Tyytyväisyys parisuhteeseen, avioliitossa 4.1/5 ja avoliitossa 4.0/5
Onko tuo tyytyväisyys mitattu sen jälkeen kun 50 % on eronnu vai ennen sitä? Noin 40% niistä jotka ei eroa on tyytyväisiä? Luonnollisesti tyytymättömiä täytyy olla jossain kohtaa yli 50 % kun se määrä eroaa ja luultavasti moni tyytymätön ei edes eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Tilastot kertovat, että 80% aviopareista on tyytymättömiä liittoonsa. "
Mistä tuollainen tilasto löytyy? Ainakin suomalainen Väestöliiton tutkimus kertoo ihan muuta:
https://www.vaestoliitto.fi/uploads/sites/1/2025/04/423b473c-tahdotko-n…
Sivu 120: Tyytyväisyys parisuhteeseen, avioliitossa 4.1/5 ja avoliitossa 4.0/5
Joku amerikkalainen ehkä. Joten vertailukohta on siellä eri, kun tyypillisesti avioliitot solmitaan nuorempina eikä niistä pääse yhtä helposti eroon kuin Suomessa. Mainittu muutamassa podcastissa, en ole lukenut tarkemmin.
"Onko tuo tyytyväisyys mitattu sen jälkeen kun 50 % on eronnu vai ennen sitä?"
Parisuhdetyytyväisyyttä mitataan luonnollisestikin silloin kun ihminen on parisuhteess.
"Noin 40% niistä jotka ei eroa on tyytyväisiä?"
No ei. Vaan 80% on tutkimushetkellä tyytyväisiä.
"Luonnollisesti tyytymättömiä täytyy olla jossain kohtaa yli 50 % kun se määrä eroaa ja luultavasti moni tyytymätön ei edes eroa."
Ihminen voi olla 20 vuotta tyytyväinen suhteeseensa ja vain viimeiset 2 vuotta tyytymätön ennen eroa. Eronnut ihminen ei siis ole mitenkään automaattisesti koko liittonsa ajan tyytymätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Joku amerikkalainen ehkä. Joten vertailukohta on siellä eri, kun tyypillisesti avioliitot solmitaan nuorempina eikä niistä pääse yhtä helposti eroon kuin Suomessa. Mainittu muutamassa podcastissa, en ole lukenut tarkemmin. "
Usein tutkimuksia tulkitaan varsinkin podcasteissa väärin tai tarkoitushakuisesti. Tuo linkkaamaani tutkimus on laaja perinteinen Väestöliiton tutkimus joka on tieteellisesti pätevä ja tutkii hyvin monia suhteiden osa-alueita ja myös sinkkujen mielipiteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä olikin aivan kun minun suusta. Yritä siinä kun kokoajan yksin ehdottaa jotain kun toinen ei yhtään innostu.
Meillä on tämä sama. Puoliso on nykyään yrittäjä. Vain työ kiinnostaa. Yritin varata pientä hotellilomaa, mutta eihän hän osaa sanoa milloin onnistuu. Mielestäni ei ole monimutkainen asia kaivaa kalenteri käteen ja sopia joku pitkä vkl hyvissä ajoin. On kuulemma liian vaikeaa. Kuitenkin miesten kesken mökkireissu onnistuu 3x vuodessa. Ei meillä ollut tällaista ongelmaa ennen yrittäjyyttä mikä tuntuu itsestäni pahalta. Kaikki muu menee meidän suhteen edelle.
Sama mulla mutta yrittäjyys on uusi harrastus miehellä. Se menee perheen edelle. Mitään yhteistä ei voi suunnitella mihinkään.
Sama mulla, sama mulla. Mies miljonääri yrittäjä, mutta mulla ei ole kliffaa. 😂
"Sama mulla, sama mulla. Mies miljonääri yrittäjä, mutta mulla ei ole kliffaa."
Niin, rakkaus on tekoja ei sanoja. Sen oman kumppanin rakkauden ja sitoutumisen määrän näkee vain ja ainoastaan siitä miten paljon hän haluaa itse aidosti panostaa siihen toiseen ja suhteeseen.
Yritin jossain vaiheessa keskellä pikkulapsiarkea herätellä vaimoa kyselemällä, että mitäs kivaa me tehdään yhdessä kun lapset ovat kasvaneet isoiksi ja lentäneet pois pesästä. Tilanne oli siis mennyt sellaiseksi ettei vaimo enää itse aktiivisesti ehdotellut mitään hauskaa yhdessä tekemistä ja niistä minun suunnittelemista löytyi aina jotain sanomista. Blogit olivat silloin juuri tulleet iso juttu ja niitä innoissaan seurasi ja kaikenlaiset kissanristiäiset ja lounas- tai brunssireissut kiinnosti kovasti. Niin ja ne halvat etelänmatkat joilla nuoret sinkkubloggaajat juoksivat. Yritin vihjata, että kiva juttu ja haaveita saa olla, mutta et enää ole sinkkutyttö vaan sinulla on lapsia ja mies.
Erohan siitä sitten tuli kun vaimo ilmeisesti jossain kohtaa tajusi etten tule häntä ja hänen haaveiluaan, johon en tuntunut kuuluvan mukaan, kustantavan yksin loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä olikin aivan kun minun suusta. Yritä siinä kun kokoajan yksin ehdottaa jotain kun toinen ei yhtään innostu.
Sama täällä. Ihan sama tilanne on. Mielenkiinnot on täysin erilaisia ja muuta ei ole ku jaettu asunto. Onhan tää aivan täysin syvältä. Pohdin eroa.
Kiinnostaisi tietää, että miten erilaisia kiinnostuksen kohteet voi olla? Onhan miehet ja naiset erilaiset avja jokaisella omat jutut muutenkin. Vai tykkäätkö toinen juhlia kavereiden kanssa kontrasti ja toinen haluaisi olla rauhassa kotona yhdessä tai mökillä?
"Erohan siitä sitten tuli kun vaimo ilmeisesti jossain kohtaa tajusi etten tule häntä ja hänen haaveiluaan, johon en tuntunut kuuluvan mukaan, kustantavan yksin loputtomiin."
Ymmärrän sinällään mitä tarkoitat mutta minusta hyvään parisuhteeseen kuuluu myös tietty määrä toisen haaveiden kannattelua ja niiden toteuttamiseen kannustamista silloinkin kun ne ovat jotain ihan muuta kuin omat haaveet. Ihminen jonka haaveen, vaikka miten hassut ja typerät, tyrmätään aina puolison toimesta, tuntee itsensä helposti arvottomaksi ja huonoksi sen toisen silmissä.
Saanko mielenkiinnosta kysyä, kumpi teistä on vanhempi? Vai oletteko samanikäiset? Loistavaa, jos olette, ja itse haluat vielä oppia ja kuunnella uusia asioita :)