Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita keski-ikäisiä, jotka huomanneet että puolison kanssa ei oikeastaan olekaan mitään yhteistä
En ihmettele että tässä kohtaa tulee monille ero. Kun lapset lähtee omilleen, huomaa että eihän tässä ole enää mitään mikä yhdistäisi. Ei yhteisiä harrastuksia, ei yhteisiä mielenkiinnonkohteita.
Kommentit (338)
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi olla? Jos ette riitele ja yhteiselo sujuu joten kuten niin ole tyytyväinen. On joku jolle ehkä jakaa päivän tapahtumat ja jutella. Ei siitä sen suurempaa numeroa tarvitse tehdä.
Onpa upeaa elää yhdessä kun on "joku jolle jutella"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä olikin aivan kun minun suusta. Yritä siinä kun kokoajan yksin ehdottaa jotain kun toinen ei yhtään innostu.
Meillä on tämä sama. Puoliso on nykyään yrittäjä. Vain työ kiinnostaa. Yritin varata pientä hotellilomaa, mutta eihän hän osaa sanoa milloin onnistuu. Mielestäni ei ole monimutkainen asia kaivaa kalenteri käteen ja sopia joku pitkä vkl hyvissä ajoin. On kuulemma liian vaikeaa. Kuitenkin miesten kesken mökkireissu onnistuu 3x vuodessa. Ei meillä ollut tällaista ongelmaa ennen yrittäjyyttä mikä tuntuu itsestäni pahalta. Kaikki muu menee meidän suhteen edelle.
Meillä sama, kaikki muu menee meidän suhteen ja jopa lasten edelle. Ei ole aikaa olla minun kanssani, mutta ei myöskään ole aikaa leikkiä lasten kanssa kun pitää mennä kavereiden kanssa kalaan tms. Mies halusi perheen, mutta ei kiinnosta yhtään olla perheen kanssa.
Mitään yhteisiä lomia ei ole ollut vuosikausiin vaan olen mennyt lasten kanssa mummolaan. Lasten kanssa ei voi pelata illalla edes lautapeliä "kun nyt just pitää jäädä töihin" tai "kaveri pyysi pelaamaan biljardia" ja sama jatkuu ilta illan jälkeen.
Isänpäivänä mies on sen hetken lasten kanssa, että lapset saavat annettua onnittelukortin. Että sellaista isyyttä.
Ei ole mitään yhteistä, ei edes lainaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi olla? Jos ette riitele ja yhteiselo sujuu joten kuten niin ole tyytyväinen. On joku jolle ehkä jakaa päivän tapahtumat ja jutella. Ei siitä sen suurempaa numeroa tarvitse tehdä.
Ja kai teitä yhdustää sentään yhteinen talolaina ja lapset? Muuten voisitte erota jo samantien.
Nämä onkin monen 40-50 v AINOAT syyt olla yhdessä :D
Ei miehillä ja naisilla ole. Edes tuo lapsenkasvatus ei oikeastaan ole, ellei siitä olisi sovittu niin. Luonnossa nisäkäsnaaraat ja koiraat eivät jaa sitäkään, vaan naaras hoitaa ja mies lähinnä vahtii reviiriä/haaremia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi olla? Jos ette riitele ja yhteiselo sujuu joten kuten niin ole tyytyväinen. On joku jolle ehkä jakaa päivän tapahtumat ja jutella. Ei siitä sen suurempaa numeroa tarvitse tehdä.
Kyllä nyt edes aikaa olisi kiva viettää yhdessä tekemällä jotain eikä vaan vaihtaa kuulumiset. Et ihan ymmärtänyt.
No jos se ei onnistu eikä ole toivoa. Erotkaa.
No jos mietitään vaikka nyt juhannusta, minä haluan olla mökillä juhannuksena, mies ei. On se joskus mukaan tullut mutta se on vielä huonompi vaihtoehto. Ei hän osallistu veneilyyn, ei sauno, ei ui, ei tykkää laittaa tikkua ristiin mökin puuhissa. Ruokapöytään tulee ja muuten vetäytyy johonkin kirjan kanssa, vänisee hyttysistä jne. En ole pyytänyt mukaan enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä olikin aivan kun minun suusta. Yritä siinä kun kokoajan yksin ehdottaa jotain kun toinen ei yhtään innostu.
Meillä on tämä sama. Puoliso on nykyään yrittäjä. Vain työ kiinnostaa. Yritin varata pientä hotellilomaa, mutta eihän hän osaa sanoa milloin onnistuu. Mielestäni ei ole monimutkainen asia kaivaa kalenteri käteen ja sopia joku pitkä vkl hyvissä ajoin. On kuulemma liian vaikeaa. Kuitenkin miesten kesken mökkireissu onnistuu 3x vuodessa. Ei meillä ollut tällaista ongelmaa ennen yrittäjyyttä mikä tuntuu itsestäni pahalta. Kaikki muu menee meidän suhteen edelle.
Ja olet yhdessä miksi? Anna kun veikkaan: raha ja omaisuus :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi olla? Jos ette riitele ja yhteiselo sujuu joten kuten niin ole tyytyväinen. On joku jolle ehkä jakaa päivän tapahtumat ja jutella. Ei siitä sen suurempaa numeroa tarvitse tehdä.
Ja kai teitä yhdustää sentään yhteinen talolaina ja lapset? Muuten voisitte erota jo samantien.
Nämä onkin monen 40-50 v AINOAT syyt olla yhdessä :D
Surullista mutta totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä olikin aivan kun minun suusta. Yritä siinä kun kokoajan yksin ehdottaa jotain kun toinen ei yhtään innostu.
Meillä on tämä sama. Puoliso on nykyään yrittäjä. Vain työ kiinnostaa. Yritin varata pientä hotellilomaa, mutta eihän hän osaa sanoa milloin onnistuu. Mielestäni ei ole monimutkainen asia kaivaa kalenteri käteen ja sopia joku pitkä vkl hyvissä ajoin. On kuulemma liian vaikeaa. Kuitenkin miesten kesken mökkireissu onnistuu 3x vuodessa. Ei meillä ollut tällaista ongelmaa ennen yrittäjyyttä mikä tuntuu itsestäni pahalta. Kaikki muu menee meidän suhteen edelle.
Meillä sama, kaikki muu menee meidän suhteen ja jopa lasten edelle. Ei ole aikaa olla minun kanssani, mutta ei myöskään ole aikaa leikkiä lasten kanssa kun pitää mennä kavereiden kanssa kalaan tms. Mies halusi perheen, mutta ei kiinnosta yhtään olla perheen kanssa.
Mitään yhteisiä lomia ei ole ollut vuosikausiin vaan olen mennyt lasten kanssa mummolaan. Lasten kanssa ei voi pelata illalla edes lautapeliä "kun nyt just pitää jäädä töihin" tai "kaveri pyysi pelaamaan biljardia" ja sama jatkuu ilta illan jälkeen.
Isänpäivänä mies on sen hetken lasten kanssa, että lapset saavat annettua onnittelukortin. Että sellaista isyyttä.
Mies on homo. Itse katson miehestä nykyään että jos hänellä on tiiviit sidokset kavereihin, jotain yhtiökumppaneita, erittäin läheiset perhesuhteet ym. niin hän ei ole perhemateriaalia. Tuollainen mies etsii panopillua ja nainen ei muuksi muutu. Pahimmassa tapauksessa lapset jopa kaapataan siltä naiselta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi olla? Jos ette riitele ja yhteiselo sujuu joten kuten niin ole tyytyväinen. On joku jolle ehkä jakaa päivän tapahtumat ja jutella. Ei siitä sen suurempaa numeroa tarvitse tehdä.
Onpa upeaa elää yhdessä kun on "joku jolle jutella"
Olisi. En kaipaisi tällä hetkellä muuta kuin rauhallisen hyvän parisuhteen. Turvallisen. Juttelukaverin. Erityistä intohimoa en kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko teillä yhteisiä harrastuksia,mielenkiinnonkohteita ja yhteinen arvomaailma silloin kun menitte yhteen?
Vierailija kirjoitti:
Niin käy usein ,kun keskitytään juuri lapsiin ja arjen pyörittämiseen.Romantiikkaa pitää vaalia.Sitä pitää haluta tehdä töitä toisen naaman eteen, ettei se ala kyllästyttää.Nyky maailmassa varsinkin, kun kaikki on vaihdettavissa silmänräpäyksessä ja ärsykkeitä on joka puolella.
Nyky polvi ei ole juuri lainkaan enää sitoutunut parisuhteeseen vaan vaihdetaan ,kun alkaa kyllästyttää,kuin tavara.
Ystävyys ja toveruus se liiton liima on, ei romantiikka (parittelu).
Jumala loi miehen ja naisen. Tämä on originelli malli. Kaikenlainen perversointi ja "isojen poikien" sekä kamujen ihailu on asia mitä naisten ei pidä sietää. Jos mies kohtelee vaimoaan alentavasti ja priorisoi mieskaverinsa, niin päästä homo vapaaksi. Kunnioita edes itse itseäsi. Lapset voit jättää myös miehelle nykylainsäädännön puitteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme etääntyneet jossakin määrin toisistamme lasten myötä. Lapset eivät ole enää niin pieniä, että tekisimme kaiken koko perheenä yhdessä, mutta he ovat silti niin pieniä, ettei heitä voi jättää yön yli, tai esimerkiksi ilta-aikaan useiksi tunniksi keskenään. Koska turvaverkkoja ei ole, tämä tarkoittaa sitä, että toisen lähtiessä harrastukseen tms. toinen jää kotiin. Odotamme, että tämä tilanne korjaantuu, jo nyt voimme käydä viikonloppuisin päivällä esim. kahvilassa, mutta menee vielä vuosia, ennen kuin voimme lähteä esimerkiksi minilomalle yhdessä ilman lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä olikin aivan kun minun suusta. Yritä siinä kun kokoajan yksin ehdottaa jotain kun toinen ei yhtään innostu.
Meillä on tämä sama. Puoliso on nykyään yrittäjä. Vain työ kiinnostaa. Yritin varata pientä hotellilomaa, mutta eihän hän osaa sanoa milloin onnistuu. Mielestäni ei ole monimutkainen asia kaivaa kalenteri käteen ja sopia joku pitkä vkl hyvissä ajoin. On kuulemma liian vaikeaa. Kuitenkin miesten kesken mökkireissu onnistuu 3x vuodessa. Ei meillä ollut tällaista ongelmaa ennen yrittäjyyttä mikä tuntuu itsestäni pahalta. Kaikki muu menee meidän suhteen edelle.
No anna mennä. Mies on näyttänyt mistä puusta on veistetty, näytä sinä mistä itse olet. Istu alas ja sano että prioriteetit uusiksi tai tulee ero. Sitten eroat jos asia ei muutu. Vaikka tosiasiassa mies on jo näyttänyt ne prioriteettinsa joten tuo keskustelukin on sinänsä ihan turha. Siinähän sitten "yllättyy" kun vaimo, jota on kaltoinkohdellut, laiminlyönyt ja pahoinpidellyt, lähtee. Ja tekee uuden aloituksen vauva-palstalle sekä itkee niille kavereillensa.
No, jaa, ehkä tuommoiset noin 95+ prosenttia keski-ikäisistä ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä olikin aivan kun minun suusta. Yritä siinä kun kokoajan yksin ehdottaa jotain kun toinen ei yhtään innostu.
Tässä kohtaa pitää uudelleen etsiä se kipinä ja halu olla yhdessä.
Meilläkään ei ole yhteisiä harrastuksia ja tykätään aikalailla eri asioista, mutta koska rakastetaan toisiamme ja halutaan olla yhdessä, tehdään kompromisseja. Mies lähtee mun kanssa patikoimaan viikonloppuna ja mä sitten hänen seuraksi autotapahtumaan seuraavalla. Tähän tyyliin.
Minä tykkäisin mennä patikoimaan tai edes kiertää muutaman tunnin luontoreitin mutta miestä ei kiinnosta vähääkään. Mitä iloa olisi raahata mies mukaan jos tietää että on siellä vastentahtoisesti. On aivan erilaista harrastaa asioita sellaisen kanssa joka tykkää itsekin.
Menetkö sitten yksin patikoimaan vai jäätkö kotiin?
Sillä on aika iso merkitys. Jos haluat patikoimaan, mutta miehesi ei ja lähdet silti, niin silloin ohjaat itse omaa elämääsi ja niinhän aikuisen ihmisen pitääkin. Et voi muuttaa miestäsi. Jos et lähde patikoimaan, niin miehesi päättää sinun puolestasi. SItäkö haluat?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut hyvin vähän yhteistä mieheni kanssa. Mutta halusin oman perheen, ja aika oli loppumassa, joten otin sen miehen jonka pysyin silloin saamaan.
Tulemme eroamaan satavarmasti jossain vaiheessa, kysymys on enää että milloin.
Kuulostaa vähän surulliselta. Koetko että valintasi oli oikea? Onko perhe täyttänyt toiveesi? Miltä se tuntuu, että lapsissasi on miestä, joka ei ollut varsinaisesti valintasi? Miten yhteinen elämä on sujunut tuolta pohjalta? Varmasti moni nainen miettii tietyssä iässä saman valinnan tekemistä.
Ehkä salaisuus piilee siinä, että ymmärtää eroavaisuuden olevankin kaiken suola, että mies ja nainen ovat tarkoituksella erilaisia.
Voisiko molempien parhaita ominaisuuksia yhdistää johonkin yhteiseen? Mihin vaan, missä olisi iloa molempien taidoista ja kyvyistä.
Ja puhelimet pois, se latistaa kenen tahansa ihmisen olemattomaksi möykyksi, jolla ei ole mitään omaa identiteettiä.
Eli kaivakaa esiin ne omat itsenne, ja katsokaa sitten tilanne uudestaan. Ero on aina kovin raskas, ei vain heti, vaan myöhemmin. Varsinkin jos on lapsia, se vaikuttaa niin voimakkaasti heidänkin elämään, ja taas heidän lasten elämään. Suku hajaantuu, omat juuret pirstaloituu. Nähdää itsenne yhdessä merkittävinä sukujuurien perustana, se luo merkityksellisyyttä.
Näitä on tosi paljon, mutta silti ei uskalleta erota kun on se raha, raha, talo tai mökki. Niin pakko olla yhdessä "vaikka muuta yhteistä ei ole"