Lue keskustelun säännöt.
Kun lapset oppivat kielen ilman kielioppia, voisiko tätä prosessia hyödyntää myös aikuisopiskelijoihin?
14.06.2026 |
Itse koen muutamaa kieltä tässä harrastuksena opiskelevana, että kielioppi on kyllä hyvä tuki, mutta liika on liikaa kieliopinkin tankkauksessa.
Olen aiemminkin lukenut, että kieltä ei opi puhumaan siten, että luet kielioppisääntöjä.
Pikemminkin kielen oppii kuuntelemalla sitä erittäin runsaasti, lukemalla ja sanastoa kontekstin kanssa harjoittelemalla.
Kielen oppiakseen ei siis periaatteessa tarvita mitään tietoja kieliopista, siitähän on todisteena se, miten ihminen ylipäänsä oppii omankin äidinkielensä. Ei kukaan mieti omaa äidinkieltään puhuessa mitään kielioppisääntöjä, että mites taivutetaan tämä sana tässä tilanteessa jne. Esim. se ei ole täällä on kaksi kissat, vaan se on täällä on kaksi kissaa.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikeastaan osaa suomen kielioppia kovinkaan hyvin mutta korvakuulolta kuitenkin pärjään vaikka en osaa mitään akkusatiiveja yms. ollenkaan. Äidinkielen numerot oli aikoinaan 9 ja 8, että jotain olin kuitenkin oppinut varsinaisesti kielioppia opettelemattakin.
Koen kieliopin vaikeana vieraiden kielten opiskelussa, joten varmaan tuollainen muu tapa oppia olisi tehokkaampaa.
Kielioppi ei tarkoita pelkästään kielioppitermejä, kuten akkusatiivi, vaan myös sitä kielen sisäistä järjestelmää ja sääntöjä. Olet äidinkielinen suomenkielinen, joten sinun ei tarvitse opetella kielen kielioppia, osaat sen jo. Se että et oppinut oikein hyvin kielioppiin liittyvää sanastoa ja termistöä, ei tarkoita sitä, ettetkö osaisi äidinkielesi kielioppia. Mutta kyllä noista kielioppitermeistä ihan hyötyäkin on uusien kielten opiskelussa. On helpompi, että kielioppiasioilla on jotkut nimet, joilla niitä kutsua, kun kieltä opitaan oppitunneilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä on sellainen opinahjo, että kielioppia tulee liikaa eikä pääse puhumaan? Minulla päinvastaiset kokemukset.
Koko peruskoulun kieliopetus on lähes pelkkää kieliopin opettelua ilman, että varsinainen kielitaito kehittyisi ollenkaan. Muistan kouluopetuksesta vain kieliopin mutta kun pitäisi sanoa jotain ruotsiksi, en osaa muuta kuin pari fraasia mitkä ovat jääneet mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä on sellainen opinahjo, että kielioppia tulee liikaa eikä pääse puhumaan? Minulla päinvastaiset kokemukset.
Koko peruskoulun kieliopetus on lähes pelkkää kieliopin opettelua ilman, että varsinainen kielitaito kehittyisi ollenkaan. Muistan kouluopetuksesta vain kieliopin mutta kun pitäisi sanoa jotain ruotsiksi, en osaa muuta kuin pari fraasia mitkä ovat jääneet mieleen.
Jaa. Olen 5-kymppinen ja muistan kyllä elävästi, että kieliopin lisäksi kuunneltiin ja puhuttiin. Vuorotellen piti vastata opettajan kysymyksiin. Ehkä sinua ärsytti kielioppi niin paljon, että poistit muistoistasi kaiken muun.
Vierailija kirjoitti:
Missä on sellainen opinahjo, että kielioppia tulee liikaa eikä pääse puhumaan? Minulla päinvastaiset kokemukset.
Ihmettelen tätä samaa. Olen vm -76 ja minun kouluaikoinani kielten opiskelu perustui tosi paljon puhumiseen ja kuuntelemiseen. Totta kai kielioppi on siinä tukena, mutta minusta sitä oli kauhean vähän. Ehkä tämä koskee sitten minua vanhempia ihmisiä? Muistan, että vm. -43 äitini valitteli, että koulussa ei opetettu puhumaan kieliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä on sellainen opinahjo, että kielioppia tulee liikaa eikä pääse puhumaan? Minulla päinvastaiset kokemukset.
Koko peruskoulun kieliopetus on lähes pelkkää kieliopin opettelua ilman, että varsinainen kielitaito kehittyisi ollenkaan. Muistan kouluopetuksesta vain kieliopin mutta kun pitäisi sanoa jotain ruotsiksi, en osaa muuta kuin pari fraasia mitkä ovat jääneet mieleen.
Jaa. Olen 5-kymppinen ja muistan kyllä elävästi, että kieliopin lisäksi kuunneltiin ja puhuttiin. Vuorotellen piti vastata opettajan kysymyksiin. Ehkä sinua ärsytti kielioppi niin paljon, että poistit muistoistasi kaiken muun.
Ehkä meillä ei paljon puhuttu. En muista, että tunneilla olisi ollut keskusteluharjoituksia koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelun merkitys on mielestäni aivan valtava, menee ihan ykköseksi kielen opiskelussa. Kun kieltä kuulee tuntikausia joka päivä
Ei millään kansanopiston kurssilla päästä tuohon, joten on ihan turha verratakaan.
Ei pääsekään. Pitää ITSE kuunnella sitä kieltä joka päivä monta tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielioppi on meihin ns. sisäänrakennettu, mutta aivoihin mahtuu ensisijaisena vain yksi. Muut joutuu sitten opettelemaan sen lisäksi.
Höpö höpö.
Mikä tässä on mielestäsi höpöhöpöä? Tuo sisäänrakennettuus vai? Tämä on toki kiistelty aihe, mutta osoittaahan kreolisaatio asian kuitenkin.
Höpöhöpöä on, että vain yksi kielioppi on mahdollinen. Kielet pitää vain oppia, tai oikeastaan omaksua, hyvin nuorena, 13 vuotta on ns. kriittinen ikä, joka jälkeen ei ole mahdollista oikeastaan oppia kunnon ääntämystä. Aivoissa tapahtuu joku biologien muutos. Tätä on tutkittu yleisessä kielitieteessä.
-Ohis
Enhän minä sanonut, että vain yksi kielioppi on mahdollinen! Vaan että lapsi saa sisäsyntyisenä yhden ja oppii muut. Jos lapsi kasvaa puhtaasti kaksikielisenä (mikä ei ole hirveän tavallista, koska usein toinen kieli on vahvempi), hän yleensä sekoittaa nämä kaksi kielioppia pikkulapsena.
Ei lapsi saa sisäsyntyiseä yhtä kielioppia. Kielioppi omaksutaan kuten muutkin kielen rakenteet.
Lapsi voi ihan hyvin omaksua monta eri kielioppia, kunhan se tapahtuu tarpeeksi aikaisin, jopa aivan eri kieliryhmistä, vaikkapa kiinan ja englannin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset ja murrosiän ohittaneet eivät opi kieltä samalla tavalla. Herkkyysikä loppuu siinä 13-vuotiaana. Toki kieltä voi aikuinenkin oppia korvakuulolta, mutta harvoin oppitunneilla. Sen pitää tapahtua kieliyhteisössä.
Mitään aiheesta tietämättä, mutta ihan maalaisjärjellä tätä tässä just pohdin, että entäs jos lasten aivot ovat tässä asiassa erilaiset kuin aikuisen? En tiennyt, että tuollainen herkkyyskausi todellakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten ovat vielä nämä varhaislapsuutensa ilman ihmiskontaktia kasvaneet lapset, jotka eivät sitten lopulta opi puhumaan edes yhtä kieltä vaikka sitä kuinka yrittäisi opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä on sellainen opinahjo, että kielioppia tulee liikaa eikä pääse puhumaan? Minulla päinvastaiset kokemukset.
Koko peruskoulun kieliopetus on lähes pelkkää kieliopin opettelua ilman, että varsinainen kielitaito kehittyisi ollenkaan. Muistan kouluopetuksesta vain kieliopin mutta kun pitäisi sanoa jotain ruotsiksi, en osaa muuta kuin pari fraasia mitkä ovat jääneet mieleen.
Jaa. Olen 5-kymppinen ja muistan kyllä elävästi, että kieliopin lisäksi kuunneltiin ja puhuttiin. Vuorotellen piti vastata opettajan kysymyksiin. Ehkä sinua ärsytti kielioppi niin paljon, että poistit muistoistasi kaiken muun.
Ehkä meillä ei paljon puhuttu. En muista, että tunneilla olisi ollut keskusteluharjoituksia koskaan.
Samat muistot itselläkin peruskoulusta (80/90-luku), että kielioppia tankattiin, ja sanastoa ulkoa, mutta ei perustunneilla ollut minkäänlaisia keskusteluharjoituksia, tai kielen kuuntelua. Yläasteella oli "kuunteluluokka", en nyt muista oliko tuolla nimellä, mutta siellä jokainen istui luurit korvilla omassa karsinassaan ja kuunneltiin lausumista nauhalta, ehkä piti itse lausua perässä. Tähän luokkaan pääsi ehkä kerran lukukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ja murrosiän ohittaneet eivät opi kieltä samalla tavalla. Herkkyysikä loppuu siinä 13-vuotiaana. Toki kieltä voi aikuinenkin oppia korvakuulolta, mutta harvoin oppitunneilla. Sen pitää tapahtua kieliyhteisössä.
Mitään aiheesta tietämättä, mutta ihan maalaisjärjellä tätä tässä just pohdin, että entäs jos lasten aivot ovat tässä asiassa erilaiset kuin aikuisen? En tiennyt, että tuollainen herkkyyskausi todellakin on.
Ensimmäinen kausi on n. 0-6 vuoden ikäisenä, varhaislapsuudessa aivot ovat erityisen muovautuvat, ja 13 vuoden jälkeen eivät enää taivu kielten omaksumiseen lapsen lailla.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielioppi on meihin ns. sisäänrakennettu, mutta aivoihin mahtuu ensisijaisena vain yksi. Muut joutuu sitten opettelemaan sen lisäksi.
Höpö höpö.
Mikä tässä on mielestäsi höpöhöpöä? Tuo sisäänrakennettuus vai? Tämä on toki kiistelty aihe, mutta osoittaahan kreolisaatio asian kuitenkin.
Miten kreolisaatio sinusta osoittaa sen, että aivoihin mahtuu yksi kielioppi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sukulainen oli vuosia töissä Kiinassa. Oppi puhumaan sellaista peruskiinaa, eli tavalliset arkiset asiat sillä hoituivat. Mitään kursseja ei käynyt ja kieliopista tai kirjoitusmerkeistä ei tiennyt mitään. Eli kyllä jos aikuinen riittävän pitkän ajan on tietyn kielisessä ympäristössä, niin jotain siinä oppii sen kummempia opiskelematta.
Oppii tietty: mättää sanoja peräkkäin ilman prepositioita, yksiköitä ja monikoita. Sen tietty jollainlailla ymmärtää muttei ilman kielioppia opi kunnolla mitään kieltä. Esim. saksan ja italian kielessä substantiivit ovat eri sukuisia: maskuliineja, feminiinejä ja neutreja. Itse puhun sujuvasti kumpaakin kieltä, myös ruotsia lisäksi. Englantia tietysti pitää osata, mutten välitä siitä kielestä yhtään, pärjään kyllä hyvin, mutta vältän missä voin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielioppi on meihin ns. sisäänrakennettu, mutta aivoihin mahtuu ensisijaisena vain yksi. Muut joutuu sitten opettelemaan sen lisäksi.
Höpö höpö.
Mikä tässä on mielestäsi höpöhöpöä? Tuo sisäänrakennettuus vai? Tämä on toki kiistelty aihe, mutta osoittaahan kreolisaatio asian kuitenkin.
Miten kreolisaatio sinusta osoittaa sen, että aivoihin mahtuu yksi kielioppi?
Se todistaa, että Chomskyn LAD-teoria on todellinen.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ja murrosiän ohittaneet eivät opi kieltä samalla tavalla. Herkkyysikä loppuu siinä 13-vuotiaana. Toki kieltä voi aikuinenkin oppia korvakuulolta, mutta harvoin oppitunneilla. Sen pitää tapahtua kieliyhteisössä.
Minä en minkään leikkien ja pelien avulla englantia oppinut 3. luokallakaan. Aloin oppia englantia kunnolla vasta 6. luokalla, kun opetuksessa alkoi olla mukana kielioppiakin. Eri ihmiset oppivat kieltä eri tavoin jo kouluikäisenä, ja ehkä minulla tuo herkkyysikä sitten oli ohi keskimääräistä aikaisemmin. Äidinkieltä opin puhumaan hyvin jo varhain taaperona ja lukemaan 4-vuotiaana.
" Sen tietty jollainlailla ymmärtää muttei ilman kielioppia opi kunnolla mitään kieltä. "
Kielioppi on hyvä tuki, mutta se ei saa olla pääpainossa. Muuten ei opi sitä puhumista.
Kielten opiskelussa varmaan tärkeintä ois oppia puhumaan sitä arkitilanteissa ja tietty ymmärtämään puhetta. Siinä sivussa menee samalla kirjoitus ja luetun ymmärtäminen.
Lapsen aivot toimivat kielen oppimisessa eri tavalla kuin aikuisen. Olin itse opiskelijavaihdossa saksankielisessä maassa. Menin työväenopistoa vastaavan paikallisen instanssin saksan kielen kurssille. Samalla kurssilla oli maassa yli 10 vuotta asuneita (eurooppalaisesta maasta tulleita) siirtolaisia. Eräskin heistä oli naimisissa saksankielisen henkilön kanssa kanssa, ja pariskunnan ainoa yhteinen kieli oli saksa, eli hän eli todellisessa kielikylvyssä. Huomasin kuitenkin, että nämä maassa pitkään asuneet siirtolaiset tekivät saksaa puhuessaan monia sellaisia virheitä, joita minä en lukion lyhyen saksan käyneenä ja maassa neljä kuukautta asuneena en tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Kielioppi on meihin ns. sisäänrakennettu, mutta aivoihin mahtuu ensisijaisena vain yksi. Muut joutuu sitten opettelemaan sen lisäksi.
Että mitä niinkuin? Sisäänrakennettu?
Kuuntelun merkitys on mielestäni aivan valtava, menee ihan ykköseksi kielen opiskelussa. Kun kieltä kuulee tuntikausia joka päivä
Ei millään kansanopiston kurssilla päästä tuohon, joten on ihan turha verratakaan.