Lue keskustelun säännöt.
Kun lapset oppivat kielen ilman kielioppia, voisiko tätä prosessia hyödyntää myös aikuisopiskelijoihin?
14.06.2026 |
Itse koen muutamaa kieltä tässä harrastuksena opiskelevana, että kielioppi on kyllä hyvä tuki, mutta liika on liikaa kieliopinkin tankkauksessa.
Olen aiemminkin lukenut, että kieltä ei opi puhumaan siten, että luet kielioppisääntöjä.
Pikemminkin kielen oppii kuuntelemalla sitä erittäin runsaasti, lukemalla ja sanastoa kontekstin kanssa harjoittelemalla.
Kielen oppiakseen ei siis periaatteessa tarvita mitään tietoja kieliopista, siitähän on todisteena se, miten ihminen ylipäänsä oppii omankin äidinkielensä. Ei kukaan mieti omaa äidinkieltään puhuessa mitään kielioppisääntöjä, että mites taivutetaan tämä sana tässä tilanteessa jne. Esim. se ei ole täällä on kaksi kissat, vaan se on täällä on kaksi kissaa.
Kommentit (83)
Luulen, että oppimisessa vaan on suuria yksilökohtaisia eroja. Aloitin pari vuotta sitten kansalaisopistossa espanjan "uudenaikaisella" kurssilla, jolla ei ollut oppikirjaa ja ajatus oli, että opimme kuin itsestään kuuntelemalla ja puhumalla. No minä en oppinut. Kivaa siellä oli, mutta paljon ei jäänyt mieleen. Viime vuonna aloitin saksan ihan vanhanaikaiseen tapaan ja opin paljon enemmän. Tuntuu kuin kielioppi olisi jokin kehikko, johon päässäni uudet sanat sitten menevät omille kohdilleen. Espanjassa tein tahtomattanikin koko ajan sellaista salapoliisityötä, että yritin ratkaista kielen logiikkaa, kun suoraan näitä rakenteita ei meille avattu.
Yllätyksekseni huomasin, että ensi talvena pidetään espanjassakin myös vanhanaikaisia kursseja. Hyvä niin. Kuka oppii mitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kielioppi on meihin ns. sisäänrakennettu, mutta aivoihin mahtuu ensisijaisena vain yksi. Muut joutuu sitten opettelemaan sen lisäksi.
Höpö höpö. Itse olen oppinut koulun jälkeen ulkomailla asuessa puhumaan sekä sujuvan ranskan että saksan. Ajattelen myös niillä kielillä kun käyn ko maissa. Kumpaakaan en opiskellut koulussa.
Puhe on kuin musiikki. En edes osaa kunnolla kirjoittaa kaikkia puhumiani kieliä. Tiedän vain miten niitä puhutaan.
Duolingossahan jankataan lauserakenteita ja sanastoa päähän ilman suurempaa syventymistä kielioppiin. Tuo toimii aika pitkälle, mutta jossain kohtaa pitäisi vähän syventää sitä kielioppiakin pidemmälle päästyä. Toisaalta eipä tuo väitäkään opettavansa koko kieltä.
Suomikoulussa menee sitten tasan päinvastoin eli se kielioppi opetellaan ensin ja tuhotaan koululaisen into oppia kieltä ollenkaan tylsällä ja näennäisen tarkoituksettomalla tankkaamisella.
Vierailija kirjoitti:
Duolingossahan jankataan lauserakenteita ja sanastoa päähän ilman suurempaa syventymistä kielioppiin. Tuo toimii aika pitkälle, mutta jossain kohtaa pitäisi vähän syventää sitä kielioppiakin pidemmälle päästyä. Toisaalta eipä tuo väitäkään opettavansa koko kieltä.
Suomikoulussa menee sitten tasan päinvastoin eli se kielioppi opetellaan ensin ja tuhotaan koululaisen into oppia kieltä ollenkaan tylsällä ja näennäisen tarkoituksettomalla tankkaamisella.
Kielten opetus on Suomen kouluissa ollut kommunikointia painottavaa yli 40 vuotta…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duolingossahan jankataan lauserakenteita ja sanastoa päähän ilman suurempaa syventymistä kielioppiin. Tuo toimii aika pitkälle, mutta jossain kohtaa pitäisi vähän syventää sitä kielioppiakin pidemmälle päästyä. Toisaalta eipä tuo väitäkään opettavansa koko kieltä.
Suomikoulussa menee sitten tasan päinvastoin eli se kielioppi opetellaan ensin ja tuhotaan koululaisen into oppia kieltä ollenkaan tylsällä ja näennäisen tarkoituksettomalla tankkaamisella.
Kielten opetus on Suomen kouluissa ollut kommunikointia painottavaa yli 40 vuotta…
Eikä ole ollut. Peruskoulussa ja lukiossa oli 1980-luvulla puhumista aika vähän. Opettaja toki kysyi oppilailta joskus jotain ulkomaankielellä, mutta kun luokassa oli 20-30 oppilasta, niin puheaika per oppilas oli aika pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duolingossahan jankataan lauserakenteita ja sanastoa päähän ilman suurempaa syventymistä kielioppiin. Tuo toimii aika pitkälle, mutta jossain kohtaa pitäisi vähän syventää sitä kielioppiakin pidemmälle päästyä. Toisaalta eipä tuo väitäkään opettavansa koko kieltä.
Suomikoulussa menee sitten tasan päinvastoin eli se kielioppi opetellaan ensin ja tuhotaan koululaisen into oppia kieltä ollenkaan tylsällä ja näennäisen tarkoituksettomalla tankkaamisella.
Kielten opetus on Suomen kouluissa ollut kommunikointia painottavaa yli 40 vuotta…
Eikä ole ollut. Peruskoulussa ja lukiossa oli 1980-luvulla puhumista aika vähän. Opettaja toki kysyi oppilailta joskus jotain ulkomaankielellä, mutta kun luokassa oli 20-30 oppilasta, niin puheaika per oppilas oli aika pieni.
On ollut.
terveisin kielten opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielioppi on meihin ns. sisäänrakennettu, mutta aivoihin mahtuu ensisijaisena vain yksi. Muut joutuu sitten opettelemaan sen lisäksi.
Höpö höpö.
Mikä tässä on mielestäsi höpöhöpöä? Tuo sisäänrakennettuus vai? Tämä on toki kiistelty aihe, mutta osoittaahan kreolisaatio asian kuitenkin.
Höpöhöpöä on, että vain yksi kielioppi on mahdollinen. Kielet pitää vain oppia, tai oikeastaan omaksua, hyvin nuorena, 13 vuotta on ns. kriittinen ikä, joka jälkeen ei ole mahdollista oikeastaan oppia kunnon ääntämystä. Aivoissa tapahtuu joku biologien muutos. Tätä on tutkittu yleisessä kielitieteessä.
-Ohis
Enhän minä sanonut, että vain yksi kielioppi on mahdollinen! Vaan että lapsi saa sisäsyntyisenä yhden ja oppii muut. Jos lapsi kasvaa puhtaasti kaksikielisenä (mikä ei ole hirveän tavallista, koska usein toinen kieli on vahvempi), hän yleensä sekoittaa nämä kaksi kielioppia pikkulapsena.
Etkö ymmärrä, että monessa perheessä lapsi voi oppia neljäkin kieltä? Yhtä puhuu toinen vanhempi, toista toinen ja kolmatta vanhemmat keskenään. Lisäksi ympäristön kieli/koulukieli, joka ei välttämättä ole mikään näistä. Joissakin maissa aivan tavallista ja tiedän suomalaisiakin lapsia, joilla on näin.
Vierailija kirjoitti:
Minä opetan ruotsia. Nytkin oli kaksi kutosluokkaa. Tekivät lukuvuoden lopuksi ison kokeen, jossa piti myös kirjoittaa ihan oikea teksti. Suurin osa kirjoitti aivan loistavaa, sujuvaa ruotsin kieltä pitkät pätkät. Kannattaa katsoa peiliin, jos ei mitään opi…
Ruotsi alkoi vasta seiskalla. Kirjoitin E:n. Silti en osaa sanoa mitään ruotsiksi, koska en sisämaassa kasvaneena ole koskaan sitä missään kuullut tai käyttänyt. Kirjoitustaidolla ei ole mitään tekemistä puhumisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duolingossahan jankataan lauserakenteita ja sanastoa päähän ilman suurempaa syventymistä kielioppiin. Tuo toimii aika pitkälle, mutta jossain kohtaa pitäisi vähän syventää sitä kielioppiakin pidemmälle päästyä. Toisaalta eipä tuo väitäkään opettavansa koko kieltä.
Suomikoulussa menee sitten tasan päinvastoin eli se kielioppi opetellaan ensin ja tuhotaan koululaisen into oppia kieltä ollenkaan tylsällä ja näennäisen tarkoituksettomalla tankkaamisella.
Kielten opetus on Suomen kouluissa ollut kommunikointia painottavaa yli 40 vuotta…
Eikä ole ollut. Peruskoulussa ja lukiossa oli 1980-luvulla puhumista aika vähän. Opettaja toki kysyi oppilailta joskus jotain ulkomaankielellä, mutta kun luokassa oli 20-30 oppilasta, niin puheaika per oppilas oli aika pieni.
On ollut.
terveisin kielten opettaja
Ei muuten ollut. Joskus joku puhuva ristisana tai dialogin lukua ääneen. Enimmäkseen kirjoittamista, lukemista tai kuuntelua. Aktiivinen kielitaito ei kehity.
T. Neljää kieltä 80- ja 90-luvuilla opiskellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duolingossahan jankataan lauserakenteita ja sanastoa päähän ilman suurempaa syventymistä kielioppiin. Tuo toimii aika pitkälle, mutta jossain kohtaa pitäisi vähän syventää sitä kielioppiakin pidemmälle päästyä. Toisaalta eipä tuo väitäkään opettavansa koko kieltä.
Suomikoulussa menee sitten tasan päinvastoin eli se kielioppi opetellaan ensin ja tuhotaan koululaisen into oppia kieltä ollenkaan tylsällä ja näennäisen tarkoituksettomalla tankkaamisella.
Kielten opetus on Suomen kouluissa ollut kommunikointia painottavaa yli 40 vuotta…
Eikä ole ollut. Peruskoulussa ja lukiossa oli 1980-luvulla puhumista aika vähän. Opettaja toki kysyi oppilailta joskus jotain ulkomaankielellä, mutta kun luokassa oli 20-30 oppilasta, niin puheaika per oppilas oli aika pieni.
On ollut.
terveisin kielten opettaja
Ei muuten ollut. Joskus joku puhuva ristisana tai dialogin lukua ääneen. Enimmäkseen kirjoittamista, lukemista tai kuuntelua. Aktiivinen kielitaito ei kehity.
T. Neljää kieltä 80- ja 90-luvuilla opiskellut.
Sama kokemus minulla. Kirjoitin ylippilaaksi vuonna 1992. Enkku C, ruotsi ja saksa L. Mitään en suuremmin puhua osannut tai uskaltanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen opiskellut kieliä koulussa vuodet 1969-1981 ja jo koko sen ajan kieli nimenomaan nähtiin kommunikoimisen välineenä kielten tunneilla.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen opiskellut kieliä koulussa vuodet 1969-1981 ja jo koko sen ajan kieli nimenomaan nähtiin kommunikoimisen välineenä kielten tunneilla.
Lucky you! Sinulla on ollut poikkeuksellisen modernit opettajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin kielikeskuksessa yhtä kieltä alkeista sillä lailla, että open mielestä meidän piti oppia kuuntelemalla ja toistamalla sitten kuultu ääneen. Oli tosi vaikeeta ja monet muutkin valitti, että tarvis nähdä kirjotettuna. Opetusta oli vaan se pari tuntia viikossa. Eri asia jos oikeesti muuttais ulkomaille ja ois pakko oppia tuollain kuuntelemalla. Tai jos ois ollut jos jonkin verran ennakkotaitoja.
No tuo opettaja ei ollut pedagogisesti kovin pätevä. Meitä oppijoita on erilaisia, toiset oppivat parhaiten kirjoittamalla, toiset kuuntelemalla, toiset lukemalla ja toiset visualisoimalla. Tärkeitä on tunnistaa mikä näistä on itselleen paras tapa ja tukea omaa oppimista tämän kautta. Minä opin uutta kieltä parhaiten kun kirjoitan ja luen. Tämän jälkeen tulee kuuleminen koska tällöin visuaalisesti yhdistän sanan kirjoitettuun muotoon.
Ehkä kannattaisi erottaa tässä käsitteeet kielen omaksuminen ja kielen oppiminen, kuten kielitieteessä tehdään. Se, mitä lapsi tekee ensimmäisen tai ensimmäisten kielten suhteen, on nimenomaan kielen omaksumista. Se on aivan hämmästyttävä ilmiö, jos oikein ajattelee. Vauvalla ei ole päässään mitään, ja lyhyessä ajassa onkin kokonainen monimutkainen kielijärjestelmä, jolla pystyy ilmaisemaan valtavan määrän asioita ja kommunikoimaan muiden kanssa. Aikuisella iällä kieltä ei voi samalla tavalla melko vaivattomasti enää omaksua, mutta muut mekanismit ja se ensisijainen kieli (tai kielet) rakenteineen auttavat oppimisessa. Aikuisella puhutaankin siksi kielen oppimisesta, ei omaksumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duolingossahan jankataan lauserakenteita ja sanastoa päähän ilman suurempaa syventymistä kielioppiin. Tuo toimii aika pitkälle, mutta jossain kohtaa pitäisi vähän syventää sitä kielioppiakin pidemmälle päästyä. Toisaalta eipä tuo väitäkään opettavansa koko kieltä.
Suomikoulussa menee sitten tasan päinvastoin eli se kielioppi opetellaan ensin ja tuhotaan koululaisen into oppia kieltä ollenkaan tylsällä ja näennäisen tarkoituksettomalla tankkaamisella.
Kielten opetus on Suomen kouluissa ollut kommunikointia painottavaa yli 40 vuotta…
Matikan tunnilla kaikki laskivat.
Kielten tunnilla kaikki kuuntelivat.
Huomaa ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duolingossahan jankataan lauserakenteita ja sanastoa päähän ilman suurempaa syventymistä kielioppiin. Tuo toimii aika pitkälle, mutta jossain kohtaa pitäisi vähän syventää sitä kielioppiakin pidemmälle päästyä. Toisaalta eipä tuo väitäkään opettavansa koko kieltä.
Suomikoulussa menee sitten tasan päinvastoin eli se kielioppi opetellaan ensin ja tuhotaan koululaisen into oppia kieltä ollenkaan tylsällä ja näennäisen tarkoituksettomalla tankkaamisella.
Kielten opetus on Suomen kouluissa ollut kommunikointia painottavaa yli 40 vuotta…
Matikan tunnilla kaikki laskivat.
Kielten tunnilla kaikki kuuntelivat.
Huomaa ero.
Laskemaan oppii laskemalla.
Puhumaan oppii kuuntelemalla.
Suomalainen äiti ja italialainen isä asuivat jonkun aikaa Saksassa - molemmat puhuivat saksaa, heillä oli kaksi lasta. Äiti puhui lapsille suomea. Muuttivat Italiaan ja jonkun ajan päästä menin heille, tyttärensä oli jotain 3-4 v. Seisoi hajareisin telkkarin edessä (italialainen kanava) ja laittoi ääntä aina kovemmalle karjuen samalla "en kuule mitään" lastenohjelmaa halusi katsoa. Päiväkodissa oppi tosi nopeasti sitten italiaa kun ei muuta kuullut enää. Poika oli pari vuotta vanhempi ja meni kouluun heti Italiassa ja oppi siellä kielen alta aikayksikön. Valitettavasti nyt aikuisiässä eivät puhu enää suomea ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä opetan ruotsia. Nytkin oli kaksi kutosluokkaa. Tekivät lukuvuoden lopuksi ison kokeen, jossa piti myös kirjoittaa ihan oikea teksti. Suurin osa kirjoitti aivan loistavaa, sujuvaa ruotsin kieltä pitkät pätkät. Kannattaa katsoa peiliin, jos ei mitään opi…
Ruotsi alkoi vasta seiskalla. Kirjoitin E:n. Silti en osaa sanoa mitään ruotsiksi, koska en sisämaassa kasvaneena ole koskaan sitä missään kuullut tai käyttänyt. Kirjoitustaidolla ei ole mitään tekemistä puhumisen kanssa.
Kirjoitustaidolla on aika paljon tekemistä puhumisen kanssa. Jos osaat kirjoittaa kieltä hyvin, osaat luultavasti myös puhua aika hyvin.
Meillä oli 80-luvun lopussa lukiossa vaativa ruotsin ope. Onneksi tykkäsin kielten opiskelusta. Piti aina tunneille opiskella idiomisanastosta erilaisia lauseita. Niitä tentattiin sitten piinapenkissä. Jäi mieleen paljon. Kirjoitin laudaturin. Erityistä puheentuottamista tai kuuntelua ei tuohon aikaan ollut.