Lue keskustelun säännöt.
Kun lapset oppivat kielen ilman kielioppia, voisiko tätä prosessia hyödyntää myös aikuisopiskelijoihin?
14.06.2026 |
Itse koen muutamaa kieltä tässä harrastuksena opiskelevana, että kielioppi on kyllä hyvä tuki, mutta liika on liikaa kieliopinkin tankkauksessa.
Olen aiemminkin lukenut, että kieltä ei opi puhumaan siten, että luet kielioppisääntöjä.
Pikemminkin kielen oppii kuuntelemalla sitä erittäin runsaasti, lukemalla ja sanastoa kontekstin kanssa harjoittelemalla.
Kielen oppiakseen ei siis periaatteessa tarvita mitään tietoja kieliopista, siitähän on todisteena se, miten ihminen ylipäänsä oppii omankin äidinkielensä. Ei kukaan mieti omaa äidinkieltään puhuessa mitään kielioppisääntöjä, että mites taivutetaan tämä sana tässä tilanteessa jne. Esim. se ei ole täällä on kaksi kissat, vaan se on täällä on kaksi kissaa.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielioppi on meihin ns. sisäänrakennettu, mutta aivoihin mahtuu ensisijaisena vain yksi. Muut joutuu sitten opettelemaan sen lisäksi.
Höpö höpö.
Mikä tässä on mielestäsi höpöhöpöä? Tuo sisäänrakennettuus vai? Tämä on toki kiistelty aihe, mutta osoittaahan kreolisaatio asian kuitenkin.
Höpöhöpöä on, että vain yksi kielioppi on mahdollinen. Kielet pitää vain oppia, tai oikeastaan omaksua, hyvin nuorena, 13 vuotta on ns. kriittinen ikä, joka jälkeen ei ole mahdollista oikeastaan oppia kunnon ääntämystä. Aivoissa tapahtuu joku biologien muutos. Tätä on tutkittu yleisessä kielitieteessä.
-Ohis
Enhän minä sanonut, että vain yksi kielioppi on mahdollinen! Vaan että lapsi saa sisäsyntyisenä yhden ja oppii muut. Jos lapsi kasvaa puhtaasti kaksikielisenä (mikä ei ole hirveän tavallista, koska usein toinen kieli on vahvempi), hän yleensä sekoittaa nämä kaksi kielioppia pikkulapsena.
Lapsi ei saa "sisäsyntyisenä" edes yhtä sanaa, kieliopista puhumattakaan. Sun täytyy olla joku vauvapalstan ammattiprovoaja. Joka ketjussahan täytyy olla joku posketon väite jotta ketjulle saadaan pituutta kun siihen tulee väittelyä. Eiks niin.
No en nyt jaksa enempää tästä väitellä, mutta nykyisin kielitieteessä on pitkälti vallalla käsitys, jossa lapsella on syntyessään eräänlainen ”kielenoppimisyksikkö”, minkä kautta hän oppii äidinkielensä. Jo hyvin pieni vauva osaa tunnistaa oman kielensä äännejärjestelmän ja puheen rytmin. Tästä tulee lapselle eräänlainen blueprint, minkä päälle myöhemmin opitut kielet järjestyvät. Tämä näkyy hyvin nykypäivänä netissä, missä englanninkielen virheistä pystyy monesti päättelemään kirjoittajan äidinkielen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ihan noin mene. Kielen oppimisessa on hyvinkin tarkat herkkyyskaudet. Esimerkiksi kyky tunnistaa ja erotella muita kuin oman äidinkielen äänteitä katoaa tai heikkenee selvästi vauvalta jo ennen kuin se oppii puhumaan. Jos vauva ei siis kuule esimerkiksi liudentunutta ällää, niin se ei tietyssä iässä enää reagoi liudentumattoman ja liudentuneen ällän eroon. Virolainen vauva sen sijaan hoksaa kuulevansa eri äänteen, koska on jatkuvasti kuullut sitä.
Pieni lapsi voi oppia monia kieliä "itsestään", kunhan jatkuvasti altistuu niille. Tämä kyky katoaa kouluikää mennessä. Aikuisen aivot eivät toimi kuten lapsen aivot. Kieltä on pakko tietoisesti opiskella ja se on hyvin vaikeaa ilman kielioppia. Toki fraaseja ja yksinkertaista arkipuhetta voi oppia, mutta kyllä kielitaito kovin rajalliseksi sitten jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti kieliä opiskellessa tulee vastaan se, että osaat kyllä sitä kielioppia, osaat taivuttaa sanoja jne. mutta et sitten osaa tosi paikan tullen sanoa yhtään mitään kyseisellä kielellä. Siis tulee sellainen totaalinen jäätyminen asiakaspalvelutilanteissa.
Tämä on tosi turhauttavaa, jos kielen opiskeluun on panostanut vuosia, mutta sitten sitä ei oikeasti osaa puhua tositilanteessa. Ei edes yksinkertaisia lauseita.
Hyvänä esimerkkinä on ruotsin opiskelu. Kaikki ovat opiskelleet vuosikausia ruotsia, mutta vain murto-osa osaa sitä arjessa puhua tuosta noin vain arkitilanteissa. Mihin nämä kaikki opiskeluvuodet ovat valuneet? Luulisi kaikkien osaavan peruskeskustelut kaikissa normaaleissa ja helpoissa arkielämän tilanteissa. Mutta tosiasiassa vain pieni osa osaa. Eli jotain on oikeasti pielessä kielten opiskelussa.
Jos sitä ei koskaan mihinkään käytä, niin tottakai osaaminen surkastuu pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti kieliä opiskellessa tulee vastaan se, että osaat kyllä sitä kielioppia, osaat taivuttaa sanoja jne. mutta et sitten osaa tosi paikan tullen sanoa yhtään mitään kyseisellä kielellä. Siis tulee sellainen totaalinen jäätyminen asiakaspalvelutilanteissa.
Tämä on tosi turhauttavaa, jos kielen opiskeluun on panostanut vuosia, mutta sitten sitä ei oikeasti osaa puhua tositilanteessa. Ei edes yksinkertaisia lauseita.
Hyvänä esimerkkinä on ruotsin opiskelu. Kaikki ovat opiskelleet vuosikausia ruotsia, mutta vain murto-osa osaa sitä arjessa puhua tuosta noin vain arkitilanteissa. Mihin nämä kaikki opiskeluvuodet ovat valuneet? Luulisi kaikkien osaavan peruskeskustelut kaikissa normaaleissa ja helpoissa arkielämän tilanteissa. Mutta tosiasiassa vain pieni osa osaa. Eli jotain on oikeasti pielessä kielten opiskelussa.
Juu jotkut konsukiepret oli niin tärkeitä, että annettiin kesäksikin kielioppia läksyksi. Ainuttakaan omaa lausetta en muista ruotsintunnilla ääneen sanoneeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielioppi on meihin ns. sisäänrakennettu, mutta aivoihin mahtuu ensisijaisena vain yksi. Muut joutuu sitten opettelemaan sen lisäksi.
Höpö höpö.
Mikä tässä on mielestäsi höpöhöpöä? Tuo sisäänrakennettuus vai? Tämä on toki kiistelty aihe, mutta osoittaahan kreolisaatio asian kuitenkin.
Höpöhöpöä on, että vain yksi kielioppi on mahdollinen. Kielet pitää vain oppia, tai oikeastaan omaksua, hyvin nuorena, 13 vuotta on ns. kriittinen ikä, joka jälkeen ei ole mahdollista oikeastaan oppia kunnon ääntämystä. Aivoissa tapahtuu joku biologien muutos. Tätä on tutkittu yleisessä kielitieteessä.
-Ohis
Enhän minä sanonut, että vain yksi kielioppi on mahdollinen! Vaan että lapsi saa sisäsyntyisenä yhden ja oppii muut. Jos lapsi kasvaa puhtaasti kaksikielisenä (mikä ei ole hirveän tavallista, koska usein toinen kieli on vahvempi), hän yleensä sekoittaa nämä kaksi kielioppia pikkulapsena.
Lapsi ei saa "sisäsyntyisenä" edes yhtä sanaa, kieliopista puhumattakaan. Sun täytyy olla joku vauvapalstan ammattiprovoaja. Joka ketjussahan täytyy olla joku posketon väite jotta ketjulle saadaan pituutta kun siihen tulee väittelyä. Eiks niin.
No en nyt jaksa enempää tästä väitellä, mutta nykyisin kielitieteessä on pitkälti vallalla käsitys, jossa lapsella on syntyessään eräänlainen ”kielenoppimisyksikkö”, minkä kautta hän oppii äidinkielensä. Jo hyvin pieni vauva osaa tunnistaa oman kielensä äännejärjestelmän ja puheen rytmin. Tästä tulee lapselle eräänlainen blueprint, minkä päälle myöhemmin opitut kielet järjestyvät. Tämä näkyy hyvin nykypäivänä netissä, missä englanninkielen virheistä pystyy monesti päättelemään kirjoittajan äidinkielen.
Niin. Lapsella on siis sisäsyntyisenä kielenoppimiskyky, ei kielioppia. Aivan eri asia kuin ylempi väitteesi, että lapsella olisi sisäänrakennettuna yksi kielioppi. Tämä selvä? Hyvä.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä opetan ruotsia. Nytkin oli kaksi kutosluokkaa. Tekivät lukuvuoden lopuksi ison kokeen, jossa piti myös kirjoittaa ihan oikea teksti. Suurin osa kirjoitti aivan loistavaa, sujuvaa ruotsin kieltä pitkät pätkät. Kannattaa katsoa peiliin, jos ei mitään opi…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielioppi on meihin ns. sisäänrakennettu, mutta aivoihin mahtuu ensisijaisena vain yksi. Muut joutuu sitten opettelemaan sen lisäksi.
Höpö höpö.
Mikä tässä on mielestäsi höpöhöpöä? Tuo sisäänrakennettuus vai? Tämä on toki kiistelty aihe, mutta osoittaahan kreolisaatio asian kuitenkin.
Miten kreolisaatio sinusta osoittaa sen, että aivoihin mahtuu yksi kielioppi?
Se todistaa, että Chomskyn LAD-teoria on todellinen.
Ei todista. Chomskyn vuosikymmenien takaiset teoriat koskien universaalia kielioppia on pitkälti kumottu. Lopeta trollaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä opetan ruotsia. Nytkin oli kaksi kutosluokkaa. Tekivät lukuvuoden lopuksi ison kokeen, jossa piti myös kirjoittaa ihan oikea teksti. Suurin osa kirjoitti aivan loistavaa, sujuvaa ruotsin kieltä pitkät pätkät. Kannattaa katsoa peiliin, jos ei mitään opi…
Vit tu mainen ope pongattu😱
Esimerkin kautta oppiminen ottaa enemmän aikaa ja vaatii enemmän opettaja/oppija-välistä kommunikaatiota.
Monille kielioppisääntöjen kautta oppiminen on ongelma, koska äidinkielen kielioppi on ollut tervan juontia, eikä lapsena hahmottanut, mihin tällaisia vaikeasti opeteltavia termejä ikinä tarvitaan. Peruskouluenglannistakin helposti saa kiitettäviä arvosanoja esimerkin mukaan oppimalla, eikä kieliopin teorian merkitys helposti hahmotu.
Itse kuulun tähän joukkoon, joka ei ole koskaan opetellut kielioppia ja myöhemmin tästä joutunut kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lapsena hurjan omaehtoinen, osasin lukea sujuvasti kouluun mennessäni, ahmin kirjoja. Äidinkielen kielioppia vihasin. En käsittänyt, mihin tarvitaan kielioppia, osaahan kirjoittaa ja lukea muutenkin. Englannistakin oli kiitettävä arvosana, joten vieraan kielen opettelukaan ei kelvannut perusteeksi.
Vanhempani ovat kouluttamattomia, joten hekään eivät osanneet kieliopin merkitystä hahmottaa saati tukea asiassa. Lisäksi heidän kouluaikanaan osa kieliopin termeistä oli erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä opetan ruotsia. Nytkin oli kaksi kutosluokkaa. Tekivät lukuvuoden lopuksi ison kokeen, jossa piti myös kirjoittaa ihan oikea teksti. Suurin osa kirjoitti aivan loistavaa, sujuvaa ruotsin kieltä pitkät pätkät. Kannattaa katsoa peiliin, jos ei mitään opi…
Vit tu mainen ope pongattu😱
Verbi on Bongata, ei Pongata. Ja tuo on kuule ihan totuus. Jos ei opi, ei se syy ole siellä opetuksessa kuin harvoin, kyllä se on siellä oppijan päässä. Esimerkiksi kielissä on tosi tyypillinen tämä defenssi, jossa selitetään, miten ei se kielioppi ole tärkeää jne. Jos pudottaa ne defenssinsä, nöyrtyy ja näkee vaivaa, oppii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimerkin kautta oppiminen ottaa enemmän aikaa ja vaatii enemmän opettaja/oppija-välistä kommunikaatiota.
Monille kielioppisääntöjen kautta oppiminen on ongelma, koska äidinkielen kielioppi on ollut tervan juontia, eikä lapsena hahmottanut, mihin tällaisia vaikeasti opeteltavia termejä ikinä tarvitaan. Peruskouluenglannistakin helposti saa kiitettäviä arvosanoja esimerkin mukaan oppimalla, eikä kieliopin teorian merkitys helposti hahmotu.
Itse kuulun tähän joukkoon, joka ei ole koskaan opetellut kielioppia ja myöhemmin tästä joutunut kärsimään.
Sotket keskenään kieliopin ja kieliopilliset termit.
Mielenkiintoinen keskustelu. Sain äikästä ihan hyviä numeroita ja englannin opin aika automaattisesti, se vain tarttui. Toki olin ollut englanninkielisissä ympäristöissä jo ennen opiskelun aloittamista ja motivaatio oppia oli tuonkin takia kova, halusin oppia puhumaan joidenkin sukulaisten kanssa.
Mutta! Olen opiskellut yhtä vaikeampaa kieltä aika nuoresta saakka mutta kieli ei ole vain tarttunut. Siis aloitin joskus 10-vuotiaana. Olen katsonut satoja ja satoja tunteja ohjelmia kyseisellä kielellä ja aloittanut kielikurssit ja itseopiskelun useaan kertaan, mutta vaikka opin esim. numerot helposti, kielioppi ei jotenkin avaudu itselleni yhtään. Olen tilanteessa jossa tunnistan todella paljon sanoja mutta jos pitäisi puhua, saan ehkä esiteltyä itseni. Ja siinä se.
Nyt aloitin pari vuotta sitten yhden helpon eurooppalaisen kielen ja se taas sitten on tarttunut todella helposti näin melkein kolmekymppisenä, vaikka kielessä on suomea äidinkielenään puhuvalle niitä outoja piirteitä. Kumma juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset ja murrosiän ohittaneet eivät opi kieltä samalla tavalla. Herkkyysikä loppuu siinä 13-vuotiaana. Toki kieltä voi aikuinenkin oppia korvakuulolta, mutta harvoin oppitunneilla. Sen pitää tapahtua kieliyhteisössä.
Olen syventänyt kielitaitoani nimenomaan aikuisena.
Suomessa on aina rakastettu kielioppia kielten opetuksessa. Sitä hinkataan ja hinkataan, käyttäen lauseita ja sanoja, joita ei oikeasti tarvitse. Pääasia, että kielioppi on kohdallaan. Jopa suomea opetetaan ulkomaalaisille samalla tavalla, kielioppia painottaen, käytännön sanavarastoa ja sanontoja välttäen.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ja murrosiän ohittaneet eivät opi kieltä samalla tavalla. Herkkyysikä loppuu siinä 13-vuotiaana. Toki kieltä voi aikuinenkin oppia korvakuulolta, mutta harvoin oppitunneilla. Sen pitää tapahtua kieliyhteisössä.
Jokainen ns. muualta tullut lapsi pitäisi laittaa pakolliseen tarhaan. Tarhassa kun ja koska lapsi haluaa leikkiä hän oppii kielen hämmästyttävän hyvin puolessa vuodessa. Ei siihen mitään kielen opiskelua tarvita vuosi kauvet, lapset oppii järkyttävän helposti puhumaan toistensa kanssa. Toki useimpien lasten pitää olla suomen kielisiä. Perkule jos oppiikin ruotsia...-))!
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin kielikeskuksessa yhtä kieltä alkeista sillä lailla, että open mielestä meidän piti oppia kuuntelemalla ja toistamalla sitten kuultu ääneen. Oli tosi vaikeeta ja monet muutkin valitti, että tarvis nähdä kirjotettuna. Opetusta oli vaan se pari tuntia viikossa. Eri asia jos oikeesti muuttais ulkomaille ja ois pakko oppia tuollain kuuntelemalla. Tai jos ois ollut jos jonkin verran ennakkotaitoja.
Olin kerran opiskelemassa saksan kieltä työvoimapoliittisella kielikurssilla, joka kesti 3 kuukautta ja jossa pääpaino oli puhumisessa ja kuullun ymmärtämisessä ja saksaa opeteltiin aamenesta alkaen pari päivää viikossa. Moni lukion käyneistä kurssilaisista sanoi oppineensa tällä kurssilla enemmän vierasta kieltä kuin koulussa koko lukioaikana.
Jep. Mä osaan saksaa varsin hyvin kieliopillisesti. Kansin tutkinto yliopustosta. Selvisin rutkinnon läpi osaamatta suuremmin kommunikoida kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti kieliä opiskellessa tulee vastaan se, että osaat kyllä sitä kielioppia, osaat taivuttaa sanoja jne. mutta et sitten osaa tosi paikan tullen sanoa yhtään mitään kyseisellä kielellä. Siis tulee sellainen totaalinen jäätyminen asiakaspalvelutilanteissa.
Tämä on tosi turhauttavaa, jos kielen opiskeluun on panostanut vuosia, mutta sitten sitä ei oikeasti osaa puhua tositilanteessa. Ei edes yksinkertaisia lauseita.
Hyvänä esimerkkinä on ruotsin opiskelu. Kaikki ovat opiskelleet vuosikausia ruotsia, mutta vain murto-osa osaa sitä arjessa puhua tuosta noin vain arkitilanteissa. Mihin nämä kaikki opiskeluvuodet ovat valuneet? Luulisi kaikkien osaavan peruskeskustelut kaikissa normaaleissa ja helpoissa arkielämän tilanteissa. Mutta tosiasiassa vain pieni osa osaa. Eli jotain on oikeasti pielessä kielten opiskelussa.
Jos sitä ei koskaan mihinkään käytä, niin tottakai osaaminen surkastuu pois.
Olen eri mutta tuntuu, että harva osaa edes lukea tai ymmärtää ruotsia monista oppivuosista huolimatta. Eikö mitään sanoja tai tekstintuottamiskykyä ole jäänyt muistijälkeen?
Lapsi ei saa "sisäsyntyisenä" edes yhtä sanaa, kieliopista puhumattakaan. Sun täytyy olla joku vauvapalstan ammattiprovoaja. Joka ketjussahan täytyy olla joku posketon väite jotta ketjulle saadaan pituutta kun siihen tulee väittelyä. Eiks niin.