Lue keskustelun säännöt.
Kun lapset oppivat kielen ilman kielioppia, voisiko tätä prosessia hyödyntää myös aikuisopiskelijoihin?
14.06.2026 |
Itse koen muutamaa kieltä tässä harrastuksena opiskelevana, että kielioppi on kyllä hyvä tuki, mutta liika on liikaa kieliopinkin tankkauksessa.
Olen aiemminkin lukenut, että kieltä ei opi puhumaan siten, että luet kielioppisääntöjä.
Pikemminkin kielen oppii kuuntelemalla sitä erittäin runsaasti, lukemalla ja sanastoa kontekstin kanssa harjoittelemalla.
Kielen oppiakseen ei siis periaatteessa tarvita mitään tietoja kieliopista, siitähän on todisteena se, miten ihminen ylipäänsä oppii omankin äidinkielensä. Ei kukaan mieti omaa äidinkieltään puhuessa mitään kielioppisääntöjä, että mites taivutetaan tämä sana tässä tilanteessa jne. Esim. se ei ole täällä on kaksi kissat, vaan se on täällä on kaksi kissaa.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielioppi on meihin ns. sisäänrakennettu, mutta aivoihin mahtuu ensisijaisena vain yksi. Muut joutuu sitten opettelemaan sen lisäksi.
Höpö höpö.
Mikä tässä on mielestäsi höpöhöpöä? Tuo sisäänrakennettuus vai? Tämä on toki kiistelty aihe, mutta osoittaahan kreolisaatio asian kuitenkin.
Höpöhöpöä on, että vain yksi kielioppi on mahdollinen. Kielet pitää vain oppia, tai oikeastaan omaksua, hyvin nuorena, 13 vuotta on ns. kriittinen ikä, joka jälkeen ei ole mahdollista oikeastaan oppia kunnon ääntämystä. Aivoissa tapahtuu joku biologien muutos. Tätä on tutkittu yleisessä kielitieteessä.
-Ohis
Enhän minä sanonut, että vain yksi kielioppi on mahdollinen! Vaan että lapsi saa sisäsyntyisenä yhden ja oppii muut. Jos lapsi kasvaa puhtaasti kaksikielisenä (mikä ei ole hirveän tavallista, koska usein toinen kieli on vahvempi), hän yleensä sekoittaa nämä kaksi kielioppia pikkulapsena.
Lapsi ei saa "sisäsyntyisenä" edes yhtä sanaa, kieliopista puhumattakaan. Sun täytyy olla joku vauvapalstan ammattiprovoaja. Joka ketjussahan täytyy olla joku posketon väite jotta ketjulle saadaan pituutta kun siihen tulee väittelyä. Eiks niin.
No en nyt jaksa enempää tästä väitellä, mutta nykyisin kielitieteessä on pitkälti vallalla käsitys, jossa lapsella on syntyessään eräänlainen ”kielenoppimisyksikkö”, minkä kautta hän oppii äidinkielensä. Jo hyvin pieni vauva osaa tunnistaa oman kielensä äännejärjestelmän ja puheen rytmin. Tästä tulee lapselle eräänlainen blueprint, minkä päälle myöhemmin opitut kielet järjestyvät. Tämä näkyy hyvin nykypäivänä netissä, missä englanninkielen virheistä pystyy monesti päättelemään kirjoittajan äidinkielen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ihan noin mene. Kielen oppimisessa on hyvinkin tarkat herkkyyskaudet. Esimerkiksi kyky tunnistaa ja erotella muita kuin oman äidinkielen äänteitä katoaa tai heikkenee selvästi vauvalta jo ennen kuin se oppii puhumaan. Jos vauva ei siis kuule esimerkiksi liudentunutta ällää, niin se ei tietyssä iässä enää reagoi liudentumattoman ja liudentuneen ällän eroon. Virolainen vauva sen sijaan hoksaa kuulevansa eri äänteen, koska on jatkuvasti kuullut sitä.
Pieni lapsi voi oppia monia kieliä "itsestään", kunhan jatkuvasti altistuu niille. Tämä kyky katoaa kouluikää mennessä. Aikuisen aivot eivät toimi kuten lapsen aivot. Kieltä on pakko tietoisesti opiskella ja se on hyvin vaikeaa ilman kielioppia. Toki fraaseja ja yksinkertaista arkipuhetta voi oppia, mutta kyllä kielitaito kovin rajalliseksi sitten jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti kieliä opiskellessa tulee vastaan se, että osaat kyllä sitä kielioppia, osaat taivuttaa sanoja jne. mutta et sitten osaa tosi paikan tullen sanoa yhtään mitään kyseisellä kielellä. Siis tulee sellainen totaalinen jäätyminen asiakaspalvelutilanteissa.
Tämä on tosi turhauttavaa, jos kielen opiskeluun on panostanut vuosia, mutta sitten sitä ei oikeasti osaa puhua tositilanteessa. Ei edes yksinkertaisia lauseita.
Hyvänä esimerkkinä on ruotsin opiskelu. Kaikki ovat opiskelleet vuosikausia ruotsia, mutta vain murto-osa osaa sitä arjessa puhua tuosta noin vain arkitilanteissa. Mihin nämä kaikki opiskeluvuodet ovat valuneet? Luulisi kaikkien osaavan peruskeskustelut kaikissa normaaleissa ja helpoissa arkielämän tilanteissa. Mutta tosiasiassa vain pieni osa osaa. Eli jotain on oikeasti pielessä kielten opiskelussa.
Jos sitä ei koskaan mihinkään käytä, niin tottakai osaaminen surkastuu pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti kieliä opiskellessa tulee vastaan se, että osaat kyllä sitä kielioppia, osaat taivuttaa sanoja jne. mutta et sitten osaa tosi paikan tullen sanoa yhtään mitään kyseisellä kielellä. Siis tulee sellainen totaalinen jäätyminen asiakaspalvelutilanteissa.
Tämä on tosi turhauttavaa, jos kielen opiskeluun on panostanut vuosia, mutta sitten sitä ei oikeasti osaa puhua tositilanteessa. Ei edes yksinkertaisia lauseita.
Hyvänä esimerkkinä on ruotsin opiskelu. Kaikki ovat opiskelleet vuosikausia ruotsia, mutta vain murto-osa osaa sitä arjessa puhua tuosta noin vain arkitilanteissa. Mihin nämä kaikki opiskeluvuodet ovat valuneet? Luulisi kaikkien osaavan peruskeskustelut kaikissa normaaleissa ja helpoissa arkielämän tilanteissa. Mutta tosiasiassa vain pieni osa osaa. Eli jotain on oikeasti pielessä kielten opiskelussa.
Juu jotkut konsukiepret oli niin tärkeitä, että annettiin kesäksikin kielioppia läksyksi. Ainuttakaan omaa lausetta en muista ruotsintunnilla ääneen sanoneeni.
Lapsi ei saa "sisäsyntyisenä" edes yhtä sanaa, kieliopista puhumattakaan. Sun täytyy olla joku vauvapalstan ammattiprovoaja. Joka ketjussahan täytyy olla joku posketon väite jotta ketjulle saadaan pituutta kun siihen tulee väittelyä. Eiks niin.