Mitä jos kasvattaisin lapset 80-luvun tyyliin? Tulisiko huostaanotto vai lapsista kunnon kansalaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnilleen jokaisella tuon aikakauden lapsella on joku kehityksellinen trauma väkivallan, pakkosyötön ja muun nöyryyttämisen takia. Että todella hyvin menee joo :D

Väitteesi on perätön, ei perustu faktoihin. Todellisuudessa tuon aikakauden lapsilla oli vähemmän ja on aikuisena vähemmän psyykkisiä ongelmia kuin tämän päivän lapsilla ja 20v aikuisilla. 

Sen ajan lapsista kasvoi pärjääviä ja itsenäisiä jo lapsena ja nuorena, jolloin heille kehittyi myös hyvä itsetunto. Nykyään holhotaan avuttomaksi ja pidetään pumpulissa, psyykkiset ongelmat ovat niin lapsilla kuin parikymppisillä pahemmat ja tleisemmät kuin koskaan. 

Olen itse syntynyt 1981 ja lähes kaikki samanikäiset tuttuni käyvät terapiassa tai ovat muulla tavoin rikkinäisiä, joten todellakin tiedän mistä puhun. Tuon aikakauden kasvatuksen seurauksena on huono itsetunto ja kateus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnilleen jokaisella tuon aikakauden lapsella on joku kehityksellinen trauma väkivallan, pakkosyötön ja muun nöyryyttämisen takia. Että todella hyvin menee joo :D

Väitteesi on perätön, ei perustu faktoihin. Todellisuudessa tuon aikakauden lapsilla oli vähemmän ja on aikuisena vähemmän psyykkisiä ongelmia kuin tämän päivän lapsilla ja 20v aikuisilla. 

Sen ajan lapsista kasvoi pärjääviä ja itsenäisiä jo lapsena ja nuorena, jolloin heille kehittyi myös hyvä itsetunto. Nykyään holhotaan avuttomaksi ja pidetään pumpulissa, psyykkiset ongelmat ovat niin lapsilla kuin parikymppisillä pahemmat ja tleisemmät kuin koskaan. 

Olen itse syntynyt 1981 ja lähes kaikki samanikäiset tuttuni käyvät terapiassa tai ovat muulla tavoin rikkinäisiä, joten todellakin tiedän mistä puhun. Tuon aikakauden kasvatuksen seurauksena on huono itsetunto ja kateus.

Saattaa myös kertoa sun tuttavapiiristä enemmän kuin 80-luvusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnilleen jokaisella tuon aikakauden lapsella on joku kehityksellinen trauma väkivallan, pakkosyötön ja muun nöyryyttämisen takia. Että todella hyvin menee joo :D

Väitteesi on perätön, ei perustu faktoihin. Todellisuudessa tuon aikakauden lapsilla oli vähemmän ja on aikuisena vähemmän psyykkisiä ongelmia kuin tämän päivän lapsilla ja 20v aikuisilla. 

Sen ajan lapsista kasvoi pärjääviä ja itsenäisiä jo lapsena ja nuorena, jolloin heille kehittyi myös hyvä itsetunto. Nykyään holhotaan avuttomaksi ja pidetään pumpulissa, psyykkiset ongelmat ovat niin lapsilla kuin parikymppisillä pahemmat ja tleisemmät kuin koskaan. 

Olen itse syntynyt 1981 ja lähes kaikki samanikäiset tuttuni käyvät terapiassa tai ovat muulla tavoin rikkinäisiä, joten todellakin tiedän mistä puhun. Tuon aikakauden kasvatuksen seurauksena on huono itsetunto ja kateus.

Saattaa myös kertoa sun tuttavapiiristä enemmän kuin 80-luvusta.

Kaikki koulutettuja ja tavallisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla lapsia hukkui uimarannoilla joku 30 mukulaa joka kesä. Nykyisin hädin tuskin viisi lasta hukkuu kesässä.

Eikä hukkunut. Silloin oli pakko oppia uimaan ja pitämään huolta itsestään. Ja kavereistakin huolehdittiin.

AI:n mukaan 1950-luvulla Suomessa hukkui n. 100 lasta vuodessa, 1970-luvulla 40-50 ja 80-luvulla n. 15 vuodessa. Nykyisin määrä on ollut keskimäärin 4-5.

Tämä. 

Uimista ei opittu uimakoulussa vaan itse rannoilla. Lapset liikkuivat isoissa ryhmissä jossa isommat katselivat pienempien perään (jos katsoivat). Meno oli villiä. Lähdettiin  porukalla jonnekkin, vanhemmat eivät edes tienneet missä oltiin.

Vaaratilanteista ja läheltä piti-hetkistä ei kerrottu lainkaan aikuisille koska olisi tullut piiskaa ja kieltoja.

Mutta mikä on suhdeluku? Kuinka isot ikäluokat oli 50-luvulla verrattuna 80-lukuun? Pahoittelut en jaksa kaivaa itse tilastoja, uskon että suhteellisestikin hukkumistilastot on tulleet alaspäin.

En omassa lapsuudessa eli 80- ja 90-luvulta tiedä yhtään perhettä jossa olisi lapsi hukkunut uimassaollessa. Yhden perheen tiedän jossa lapsi hukkui omalla pihalla saaviin. Oli pieni lapsi siis. Meillä ei ainakaan opeteltu keskenään enää uimaan, käytiin uimakoulu ja opeteltiin myös koulussa uimaan. Pienempiä lapsia ei laitettu isompien kaitsittavaksi rannalle vaan he jäivät kotiin niin kauan että osasivat oikeasti myös uida. Meitä isompia kyllä kytättiin kans aika pitkään ennen kuin saatiin keskenään ilman aikuista painella uimaan.

Vierailija kirjoitti:

Silloin 4-vuotias pystyi ihan hyvin vahtimaan 2-vuotiasta pikkusisarustaan ulkona ilman aikuisia. Nykyään tuosta tulee lasu.

Höpö höpö 80- luvun vanhemmat oli sodanjälkeisen sukupolven lapsia ja hyvin pitkälti jo kaupungistuneita. Aivan eri sukupolvi kyseessä. 

Vierailija kirjoitti:

Silloin 4-vuotias pystyi ihan hyvin vahtimaan 2-vuotiasta pikkusisarustaan ulkona ilman aikuisia. Nykyään tuosta tulee lasu.

No ei taatusti pääsääntöisesti ollut näin. Ihan vastuuntuntoisia vanhempia oltiin 80-luvulla, eikä silloin 4 vuotias vahtinut 2-vuotiasta. Mikä ihmeen peikko se lastensuojeluilmoitus on? Lasten parhaaksi ei vanhempien kiusaksi. Vähän vaikuttaa joskus siltä, että halutaan nykyisistä lapsen parhaaksi asetetuista laista ja asetuksista takaisin aikaan, jolloin yhteiskunta oli vielä vaiheessa, jossa ei ymmärretty/osattu yhteiskunnan taholta tehdä yhtä paljon kuin nykyisin  lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin takaamiseksi. 

Vanhemmilla ainakin olis helpompaa. 
Mun lapsuudessani, 80-luvulla kuljin kesät pyörällä harrastuksissa ja kavereilla. Pienempänä isosisko vahti. 
Vanhemmat eivät tienneet missä kuljin, kotiin tultiin ruoka-aikaan ja illalla nukkumaan. Päivät loma-aikaan sai pärjätä keskenään. 
Pyöräteitä ei ollut niin paljon kuin nyt, tai muitakaan turvallisuuteen liittyviä asioita ei pidetty niin tärkeinä. 
Jokainen tiesi jonkun, kuka oli jäänyt auton alle. Osa selvisi, osa ei

Vierailija kirjoitti:

Molemmat lapseni ovat syntyneet 80-luvulla ja elämä oli silloin hyvin. Ei ollut lamaa eikä sodan uhkaa.

Sellainen kuin kylmä sota vaikutti myös Suomeen. Pelättiin, että suurvallat iskee toisiinsa ydinaseilla. Tämän pelon muistan lapsuudestani erittäin hyvin. 
Tšernobylin myötä pelättiin, että muutkin voimalat räjähtelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei holhottu liikaa. Nyt holhotaan ja seuraukset näkyy.

Holhoaminen oli paljon toisenlaista. Naapureiden tekemisiä kytättiin enemmän, sukulaiset kyttäsi enemmän ja etenkin pienemmillä paikkakunnilla kaikki tiesi muiden asiat. Eikä ollut sosiaalisesti hyväksyttävää poiketa liian paljon siitä mitä yleisesti pidettiin normaalina. Nykyisin jokainen saa huomattavasti paljon vapaammin elää omannäköistä elämää. Erilaisuutta suvaitaan ja kenenkään ei tarvitse pelätä olevansa liian erilainen.

Joo ja perhepäivähoitajien suuri joukko piti näiden juorujen levittelystä huolta. Nykyään se olisi virkavirhe jos rikkoo salassapitoa. Ehkä tämä juoruilu koski enemmän kerros- ja rivitalolähiöitä. 

Mä olin uimakoulussa jo vuonna 1971. Käytiin paljon uimassa,- rannalle 300 metriä meiltä - ja koiraa opin uimaan äidin opettamatta, mutta sammakkoa vasta uimakoulussa. 

Olisi näppärää. Tekisin vain omia hommiani sen kummemmin lasten kanssa touhuamatta. Odottaisin lasten keksivän omat tekemisensä ulkona keskenään ja käskisin tulla illalla pimeän tullen kotiin, olivat missä olivat päivän. Polttaisin tupakkaa sisällä ja autossa. 

1983 ydinsota oli lähellä

https://yle.fi/a/3-6914587