Mitä jos kasvattaisin lapset 80-luvun tyyliin? Tulisiko huostaanotto vai lapsista kunnon kansalaisia?

Ei todellakaan me kaikki 70-90 -luvulla syntyneet olla pärjätty hyvin. Aika paljon on henkistä pahoinvointia, ja kaikkein huonoimmin voivat eivät varmaan ole enää hengissäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla lapsia hukkui uimarannoilla joku 30 mukulaa joka kesä. Nykyisin hädin tuskin viisi lasta hukkuu kesässä.

Eikä hukkunut. Silloin oli pakko oppia uimaan ja pitämään huolta itsestään. Ja kavereistakin huolehdittiin.

AI:n mukaan 1950-luvulla Suomessa hukkui n. 100 lasta vuodessa, 1970-luvulla 40-50 ja 80-luvulla n. 15 vuodessa. Nykyisin määrä on ollut keskimäärin 4-5.

Vuonna 89 kun olin 7v, telttailin lähimetsissä (omaa metsää), tein nuotioita, veistelin puukolla pajupillejä ymym

Nykylapsia ei uskalla edes omalle pihalle vahtimatta 😱

Nykyisin on lasubisnes. Aikamoinen kyttäyskulttuuri. Kyllä normaali vanhempi osaa lapsensa kasvattaa. Ei siihen mitään viranomaisia väliin tarvita sotkemaan. 

No siinä mielessä kunnon kansalaisia tulisi että uskallettaisiin pitää kuriakin eikä kavahdettaisi lapsen tunnekuohuja, toisaalta lasu puuttuisi kyllä niiden tunnekuohujen käsittely- ja kurinpitotapaan eli piiskaamiseen ja tukkapöllyihin. Ja siis aiheesta toki. Kunnon kansalaisia kasvaisi myös sillä että saataisiin olla paljon luonnossa (no olen maalta joten se on mun kasarikasvatuksen pohja) ja keksiä itse leikkejä ja ajankulua, max yksi ohjattu harrastus viikossa ja siihen liittyvät läksyt mutta muuten leikittiin kavereiden kanssa illat ja käytettiin mielikuvitusta. Todella harvoin koin että ois ollut tylsää. Ruokaa tuli pöytään ja välillä piti syödä myös ei niin lempparia. Monet kasarin periaatteet kasvatti kuitenkin hyvällä tavalla elämään ja antoi resilienssiä. En nyt puhu väkivallasta vaan siitä että oppi tekemään erilaisia asioita, odottamaan rauhassa asioiden tapahtumista/ratkeamista ja sietämään myös sitä että omaa tahtoa ei voi aina saada läpi ja oppi ottamaan ohjeita vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei pysty enää samalla tavalla kasvattamaan. Oma äitini pääsi huomattavasti helpomalla koska esim. isosisaruksen pystyi laittamaan vahtimaan pikkusisaruksia ja lapsia sai vielä kurittaa, lapsia sai myös komentaa. Nykyisin ei niinkään vaan lapsettomat tekee heti lasun kun äiti vähän huuti tai komensi. Vanhempia syytetään ja vihataan vaikka muut ovat ulkopuolelta päättäneet tehdä vanhemmista täysin keinottomia. Fyysinen kuritus ei ole hyvä, mutta nyt on menty toiseen äärilaitaan siihen että ei edes ääntään saa korottaa jos lapsi tekee jotakin tyhmää. Lopputulos, lapset määrää ja lapsettomat. Vanhemmat jotain ihme palvelijoita ja alimmaisia kun auktoriteetti heiltä viety. Joten tää nykyinen sukupolvikin on erilainen. Ei meitä kuulemma tarvinnut lapsena erikseen käskeä esim. tehdä läksyjä ja mennä kouluun vaan me ollaan tehty nuo asiat ilman, että vanhempien on tarvinnut taistella niistä. Nää nyky lapset ei halua mennä kouluun, eikä ne halua tehdä asioita enää samoin kuin silloin tehtiin. Omakin lapseni on sellainen, että ihan normaali kieltäminen ja komentaminen on hänestä huutamista. 

Miksi ihmeessä lapsettomia muka kiinnostaisi? Hiukan haukut väärää puuta, ei se nyt todellakaan ole lapsettomien vika jos vanhemmat on kädettömiä ja kykenemättömiä.

Edes meillä ei saatu selkään 60-luvulla ainuttakaan kertaa. Eikä.minun 90-luvun lapsia ole kuritettu ruumiillisesti. Kaikki ollaan kunnollisia. Tuskin oli yleistä kasarillakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Molemmat lapseni ovat syntyneet 80-luvulla ja elämä oli silloin hyvin. Ei ollut lamaa eikä sodan uhkaa.

Muistelen että 70-80 luvun taitteessa Ala asteella suojauduttiin pulpettien alle Ydinräjähdystä.

Kerrottiin että jäätiköt sulaa ja maailma hukkuu tulvaan. 

Öljy loppuu maailmasta 10 vuoden sisällä ja Saasteet tuhoavat ihmiskunnan...

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla lapsia hukkui uimarannoilla joku 30 mukulaa joka kesä. Nykyisin hädin tuskin viisi lasta hukkuu kesässä.

Ja nekin lähinnä maa han muut ta ji a jotka eivät osaa uida. 

Joo, kauhistuttaa etenkin just uimareissut, keskenään käytiin alle kouluikäisinä ja uimataidottomina. Muistan useammankin läheltä piti -tilanteen omalta kohdaltani. Samoin pyöräilin usein (toki ilman kypärää) maantien laitaa, missä ajoi isoja rekkoja ihan vierestä, vieläkin muistan miltä se ilmavirta tuntui. Kaikesta muusta puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat lapseni ovat syntyneet 80-luvulla ja elämä oli silloin hyvin. Ei ollut lamaa eikä sodan uhkaa.

Silloin tuli ydinlaskeuma / tsernobyl ja Suomen paska valtio peitteli kaiken eikä auttanut uhreja Suomessa. Häpeällinen maa.

Harrisburgin (Three Mile Islandin) ydinvoimalaonnettomuus tapahtui 28. maaliskuuta 1979 Yhdysvalloissa, Pennsylvanian osavaltion pääkaupungin lähellä. Kyseessä on läntisen maailman vakavin kaupallinen ydinonnettomuus. 

Vierailija kirjoitti:

Edes meillä ei saatu selkään 60-luvulla ainuttakaan kertaa. Eikä.minun 90-luvun lapsia ole kuritettu ruumiillisesti. Kaikki ollaan kunnollisia. Tuskin oli yleistä kasarillakaan. 

Oli yleistä, löytyy tutkimuksia. 1988 Lastensuojelun keskusliiton tekemä tutkimus kertoo, että 80 % lapsista oli saanut joko tukkapöllyä tai luunappeja, 60 % läimäisyjä tai piiskaa ja 25%:lla fyysinen kuritus tai pahoinpitely oli säännöllistä tai toistuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Joo, kauhistuttaa etenkin just uimareissut, keskenään käytiin alle kouluikäisinä ja uimataidottomina. Muistan useammankin läheltä piti -tilanteen omalta kohdaltani. Samoin pyöräilin usein (toki ilman kypärää) maantien laitaa, missä ajoi isoja rekkoja ihan vierestä, vieläkin muistan miltä se ilmavirta tuntui. Kaikesta muusta puhumattakaan.

Lasten ja aikuisten onnettomuusluvut olivat ihan törkeitä tuohon aikaan. Hukkumiset, liikennekuolemat, muut onnettomuudet.

70-luvulla kun tuli turvavyöt niin niistäkin vänistiin kun se on niin epämiehekästä. Karpolla on asiaa-ohjalmassa oikein urakalla kitistiin miten on se nyt niin kauheeta kun yhteiskunta pakottaa yksilön tälläseen ihmishenkiä suojelevaan toimintaan🙄

Niin ja tupakkaa poltettiin lentokoneissa (!), autoissa, junissa, kodeissa, sairaaloissa jne jne jne.

Vierailija kirjoitti:

Suunnilleen jokaisella tuon aikakauden lapsella on joku kehityksellinen trauma väkivallan, pakkosyötön ja muun nöyryyttämisen takia. Että todella hyvin menee joo :D

Väitteesi on perätön, ei perustu faktoihin. Todellisuudessa tuon aikakauden lapsilla oli vähemmän ja on aikuisena vähemmän psyykkisiä ongelmia kuin tämän päivän lapsilla ja 20v aikuisilla. 

Sen ajan lapsista kasvoi pärjääviä ja itsenäisiä jo lapsena ja nuorena, jolloin heille kehittyi myös hyvä itsetunto. Nykyään holhotaan avuttomaksi ja pidetään pumpulissa, psyykkiset ongelmat ovat niin lapsilla kuin parikymppisillä pahemmat ja tleisemmät kuin koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edes meillä ei saatu selkään 60-luvulla ainuttakaan kertaa. Eikä.minun 90-luvun lapsia ole kuritettu ruumiillisesti. Kaikki ollaan kunnollisia. Tuskin oli yleistä kasarillakaan. 

Oli yleistä, löytyy tutkimuksia. 1988 Lastensuojelun keskusliiton tekemä tutkimus kertoo, että 80 % lapsista oli saanut joko tukkapöllyä tai luunappeja, 60 % läimäisyjä tai piiskaa ja 25%:lla fyysinen kuritus tai pahoinpitely oli säännöllistä tai toistuvaa.

Kyllä, oli 80-luvulla todella yleistä. 

Meillä sai luunappeja ja tukkapöllyä. Raahattiin huoneisiin jne. Vyöltä tai vitsalta sentään säästyimme.

Suurin ero minusta on älypuhelimet ja koko ajan mukana kulkeva nettiyhteys someineen. Vaikka 1970-80 -luvuilla elämä oli monin tavoin turvattomampaa lapsille kuin nykyään, parhaimmillaan se oli kuitenkin sellaista lintukotoa, jota ei enää ole. Nykyinen puhelimilla vietettävä aika tuo sellaisia haasteita, joita ei aiemmilla sukupolvilla ole ollut. Tähän on hirveän helppoa sanoa, että ruutuaika pois, mutta tämä on oikeasti nykyperheille sellainen haaste, jota aiempina vuosikymmeninä lapsensa kasvattaneet eivät täysin tajua.

Vierailija kirjoitti:

Molemmat lapseni ovat syntyneet 80-luvulla ja elämä oli silloin hyvin. Ei ollut lamaa eikä sodan uhkaa.

90-luvulla tulikin sitten jäätävä lama. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla lapsia hukkui uimarannoilla joku 30 mukulaa joka kesä. Nykyisin hädin tuskin viisi lasta hukkuu kesässä.

Eikä hukkunut. Silloin oli pakko oppia uimaan ja pitämään huolta itsestään. Ja kavereistakin huolehdittiin.

AI:n mukaan 1950-luvulla Suomessa hukkui n. 100 lasta vuodessa, 1970-luvulla 40-50 ja 80-luvulla n. 15 vuodessa. Nykyisin määrä on ollut keskimäärin 4-5.

Tämä. 

Uimista ei opittu uimakoulussa vaan itse rannoilla. Lapset liikkuivat isoissa ryhmissä jossa isommat katselivat pienempien perään (jos katsoivat). Meno oli villiä. Lähdettiin  porukalla jonnekkin, vanhemmat eivät edes tienneet missä oltiin.

Vaaratilanteista ja läheltä piti-hetkistä ei kerrottu lainkaan aikuisille koska olisi tullut piiskaa ja kieltoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat lapseni ovat syntyneet 80-luvulla ja elämä oli silloin hyvin. Ei ollut lamaa eikä sodan uhkaa.

Lama tuli heti 90 luvun alussa.

—-ja kylmän sodan uhka oli 80-luvun lopulle asti kunnes NL hajosi. 

Tschernobylin onnettomuus oli kylmäävää aikaa.

Kirjastossa oli oma hylly dystopia-nuorisokirjoille jotka käsittelivät ydinsodan jälkeistä maailmaa. Niitä sitten luettiin kylmä kalma otsalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei uimataidottomia lapsia päästetä kavereitten kanssa uimaan kuten 80-luvulla. Uimavalvojista ei kukaan ollut kuullutkaan eikä muita uijia kiinnostanut pätkääkään vaikka joku tenava oli vedessä pulassa.


Olihan silloin uimavalvojia rannoilla ja uimahalleissa. Moni lapsi kävi uimakoulua ja oppivat varhain uimaan.

Mutta oli lasten valvominen hövelimpää. Sen takia silloin hukkui moninkertainen määrä lapsia nykyiseen verrattuna. Eikä kukaan 80-luvulla olisi vetänyt hepulia siitä jos olisi nähnyt lapsia ilman pelastusliivejä soutuveneellä leikkimässä. Ylipäätään asenteet turvallisuutta kohtaan oli lepsumpia. 

Sama juttu pyöräilykypärien kanssa. Harva sellaista styrox-tötteröä päähänsä 80-luvulla suostui laittamaan. Pyörällä ajettiin tukka tuulessa hulmuten.

Pelastusliiveistä sen verran että 70-80- luvuilla kukaan aikuinen ei käyttänyt niitä veneillessä. Pienillä lapsilla oli.

90-luvulla ilmestyivät perhekuviin myös aikuisille.