Lue keskustelun säännöt.
Mitä jos kasvattaisin lapset 80-luvun tyyliin? Tulisiko huostaanotto vai lapsista kunnon kansalaisia?
14.06.2026 |
Me 70-90 luvuilla syntyneet ollaan pärjätty kuitenkin aika hyvin. Miten tekisin asiat vanhempana toisin, jos kasvattaisin kuten "ennen vanhaan"?
Kommentit (37)
Jotenkin tuntuu, että koko keskustelussa 80-luku vs. nykyaika tarvotaan jatkuvassa suossa. Ne jotka kasarilla elivät, nostavat sieltä esiin jo meemeiksi päätyneitä ääriesimerkkejä hyvästä ja pahasta, ja nuoremmat sukupolvet tarkastelevat niitä kovin mustavalkoisten lasien läpi.
Ei tulisi lasua, eikä mitaleita helisteltäväksi. Lapsista kasvaisi itsenäisempiä, sosiaalisesti johdonmukaisempia ja harkitsevampia aikuisia, kuin jokaisesta rasahduksesta sekunneissa kiihtyvistä nykyihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset olivat syntyneet 70-luvun puolella, mutta suuri osa lapsuudesta 80- luvulla.
Ihan samoin kasvattavat nyt omiaan kuten on heidätkin kasvatettu. Ovat korkeakoulutettuja ja lapsensa ovat hienoja teinejä.
Miksi normaalista elämästä pitäisi tulla huostaanotto? Ilm olen kasvattanut lapseni ihan omalla tyylillä.
Tässä ehkä tarkoitettiin nyt sitä 80-luvun kurinpitoa, eli kurittamista, tukkapöllyä ja korvatillikkaa, joita oli vielä 90-luvulla. Tai jos ei tarkoitettu, niin ehkä sitä että lapset saivat aika vapaasti ulkona vaeltaa jo alle kouluikäisenä, kun nykyään yksin olevasta päiväkoti-ikäisestä tulee lasu. Käytiin jo 7-vuotiaana uimarannalla monen kilometrin päässä ilman aikuisen valvontaa, ilman puhelimia ja ilman että kukaan vahti tai kyseli perään, mitä kesälomalla monen viikon ajan päivät yksin ollessa oikein tehtiin. Nyt ei saisi alle 10-vuotiasta jättää edes pakollisen työpäivän ajaksi kotiin ilman, että joku huolestuu, vaikka pakkohan se on jos meinaa töissä käydä. Silloin jätettiin vain ruoka lämmitettäväksi mikrossa, eikä tosiaankaan soiteltu perään että muistitko syödä ym.
Muistan kun olin kaverin luona ala-asteella viikonlopun kylässä joskus 11-vuotiaana, enkä nähnyt hänen vanhempiaan koko viikonlopun aikana kuin kerran lauantaina, kun teki iltaruokaa. Loput ajasta oltiin täysin keskenään, puusaunakin lämmitettiin kahdestaan ja siellä monta tuntia oltiin. Kaveri huolehti meille molemmille jotain syötävää, vahtimatta chattailtiin täysi-ikäisten ihmisten kanssa silloisessa sensuroimattomassa netissä jne.
Ei tulis nykypäivänä kuuloonkaan...
Chattailitte netissä vahtimatta 80- luvulla? Joo, ei munkaan netin kättöä valvottu silloin.
He on olleet usan armeijan pikkusolttuina ja nettietiketti on hallussa.
Nykyään ei uimataidottomia lapsia päästetä kavereitten kanssa uimaan kuten 80-luvulla. Uimavalvojista ei kukaan ollut kuullutkaan eikä muita uijia kiinnostanut pätkääkään vaikka joku tenava oli vedessä pulassa.
Olihan silloin uimavalvojia rannoilla ja uimahalleissa. Moni lapsi kävi uimakoulua ja oppivat varhain uimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miähän tämä suuri ero nyt sitten oli? Lähinnä tule mieleen se, miten pienetkin lapset saattoivat olla yksin. Joskus kävelin vanhempien luvalla 3 km päiväkodista kotiin, nythän lasta ei saa luovuttaa kuin täysi-ikäiselle hakijalle. Eli ilmeisesti aikuisten läsnäolon lisääntyminen on joku ongelma`?
Rajansa siinäkin. Lapset ovat lapsia ja heillä on ja pitäisi saada olla myös se oma maailmansa, johon aikuinen ei pistä nokkaansa.
Rajansa missä? Eli ongelma on siis se, että aikuiset viettävät lasten kanssa enemmän aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei uimataidottomia lapsia päästetä kavereitten kanssa uimaan kuten 80-luvulla. Uimavalvojista ei kukaan ollut kuullutkaan eikä muita uijia kiinnostanut pätkääkään vaikka joku tenava oli vedessä pulassa.
Olihan silloin uimavalvojia rannoilla ja uimahalleissa. Moni lapsi kävi uimakoulua ja oppivat varhain uimaan.
Mutta oli lasten valvominen hövelimpää. Sen takia silloin hukkui moninkertainen määrä lapsia nykyiseen verrattuna. Eikä kukaan 80-luvulla olisi vetänyt hepulia siitä jos olisi nähnyt lapsia ilman pelastusliivejä soutuveneellä leikkimässä. Ylipäätään asenteet turvallisuutta kohtaan oli lepsumpia.
Sama juttu pyöräilykypärien kanssa. Harva sellaista styrox-tötteröä päähänsä 80-luvulla suostui laittamaan. Pyörällä ajettiin tukka tuulessa hulmuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei uimataidottomia lapsia päästetä kavereitten kanssa uimaan kuten 80-luvulla. Uimavalvojista ei kukaan ollut kuullutkaan eikä muita uijia kiinnostanut pätkääkään vaikka joku tenava oli vedessä pulassa.
Olihan silloin uimavalvojia rannoilla ja uimahalleissa. Moni lapsi kävi uimakoulua ja oppivat varhain uimaan.Mutta oli lasten valvominen hövelimpää. Sen takia silloin hukkui moninkertainen määrä lapsia nykyiseen verrattuna. Eikä kukaan 80-luvulla olisi vetänyt hepulia siitä jos olisi nähnyt lapsia ilman pelastusliivejä soutuveneellä leikkimässä. Ylipäätään asenteet turvallisuutta kohtaan oli lepsumpia.
Sama juttu pyöräilykypärien kanssa. Harva sellaista styrox-tötteröä päähänsä 80-luvulla suostui laittamaan. Pyörällä ajettiin tukka tuulessa hulmuten.
Lapsiakin oli silloin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miähän tämä suuri ero nyt sitten oli? Lähinnä tule mieleen se, miten pienetkin lapset saattoivat olla yksin. Joskus kävelin vanhempien luvalla 3 km päiväkodista kotiin, nythän lasta ei saa luovuttaa kuin täysi-ikäiselle hakijalle. Eli ilmeisesti aikuisten läsnäolon lisääntyminen on joku ongelma`?
Rajansa siinäkin. Lapset ovat lapsia ja heillä on ja pitäisi saada olla myös se oma maailmansa, johon aikuinen ei pistä nokkaansa.
Rajansa missä? Eli ongelma on siis se, että aikuiset viettävät lasten kanssa enemmän aikaa?
Kyllä. Ei aikuisen seura ole ainoa autuaaksi tekevä asia lapsen elämässä. (Enkä nyt tarkoita sitä että lapsi pitäisi jättää heitteille tms. you know.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo mitään isoja eroja ollu mun (s. -75) ja mun lasten ( -05 ja -07) kasvatuksessa. Vähän enemmän oon ite kannustanut, tukenut ja kehunut lapsiani sekä puutuin tiukemmin niiden keskinäisiin tappeluihin. Tietysti ajassa jotain eroa kuten takapenkeillä turvavyöt ja somen vaikutus. Yhtä vapaasti ovat saaneet kulkea, mutta omat lapset joutuivat teineinä pitämään puhelimen paikannuksen päällä liikkuessaan myöhään kaupungilla, kun tietysti itsellä ei tätä ollut. Ja meidät kaikki kyllä opetettiin uimaan hyvin ennen kuin oli mitään asiaa yksin uimaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei uimataidottomia lapsia päästetä kavereitten kanssa uimaan kuten 80-luvulla. Uimavalvojista ei kukaan ollut kuullutkaan eikä muita uijia kiinnostanut pätkääkään vaikka joku tenava oli vedessä pulassa.
Olihan silloin uimavalvojia rannoilla ja uimahalleissa. Moni lapsi kävi uimakoulua ja oppivat varhain uimaan.Mutta oli lasten valvominen hövelimpää. Sen takia silloin hukkui moninkertainen määrä lapsia nykyiseen verrattuna. Eikä kukaan 80-luvulla olisi vetänyt hepulia siitä jos olisi nähnyt lapsia ilman pelastusliivejä soutuveneellä leikkimässä. Ylipäätään asenteet turvallisuutta kohtaan oli lepsumpia.
Sama juttu pyöräilykypärien kanssa. Harva sellaista styrox-tötteröä päähänsä 80-luvulla suostui laittamaan. Pyörällä ajettiin tukka tuulessa hulmuten.
Lapsiakin oli silloin enemmän.
Suomessa asui vuonna 1980 noin 965 000 alle 15-vuotiasta lasta. Nykyisin lapsia on Suomessa enää noin 800 000.
Eroa siis on, mutta ei niin suurta eroa, että se selittäisi miksi hukkumisia tapahtui moninkertainen määrä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miähän tämä suuri ero nyt sitten oli? Lähinnä tule mieleen se, miten pienetkin lapset saattoivat olla yksin. Joskus kävelin vanhempien luvalla 3 km päiväkodista kotiin, nythän lasta ei saa luovuttaa kuin täysi-ikäiselle hakijalle. Eli ilmeisesti aikuisten läsnäolon lisääntyminen on joku ongelma`?
Tuo uusi laki on kyllä hankala, kun esim. teiniäiti ei voi hakea omia lapsiaan päiväkodista vaan aina tarvitaan aikuinen mukaan.
En tiedä mitä ap tarkoitti tuolla kasarikasvattamisella..
Itsehän olin tunnollinen tyttö myös silloin yh-äidillä meni kaikki aika vilkkaan pikku veljen kanssa. Mä sain olla ja mennä, veli oli todella lyhyessä talutushihnassa, eikä mua patistettu hänen hoitajakseen.
Kävin parin kaverin kanssa uimassa kilometrien päässä tai sitten piipahdin vaan kavereille, jotka oli muuttaneet esim kaupungin toiselle puolen. Kavereiden vanhemmat tai mummohan siellä päivisin oli vastassa. Hämmästelivät aina, että olenko mä tullut niin kauas ihan yksin. Joo... Ja sitten tunnin parin päästä veivät kotiin.
Tuo uimisjuttukin, että mulla oli tasan kaksi kaveria(eivät kavereita keskenään), jotka saivat kulkea ilman aikuista. Muilla oli aina vanhempi tai isovanhempi mukana.
Jälkeenpäin mietittynä me yksin kulkevat oltiin yksinhuoltajien lapsia. Uimalaan kun teki mieli, niin ensin etsittiin rahaa. Sisäänpääsy oli markan. Käytiin puhelinkopit läpi, pulloja kyseltiin naapureilta, pultsareilta pummittiin. Piti saada kaksi markkaa, eikä äideillä ollut. Aina se raha kuitenkin saatiin kasaan. Sitten tehtiin valjut yhteiseväät köyhistä ruokakaapeista. Joku kuivahtanut käntty ja mehua pulloon. Joskus kaverin mummo sponsoroi eväät. Olikin vähän herkumpia juttuja.
Oliko se kasvatus loppupeleissä erilaista ydinperheissä silloin. Rangaistukset oli erilaisia. Saattoi jäädä ilman iltapalaa, jos oli tuhma ollut. Helposti jäi arestiin, mutten mä montaakaan tiedä saaneen fyysistä kuritusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on nykyään lasuraja sille, että kuinka kauan lapsi saa olla itsekseen esim. 15 minuuttia tai 3 tuntia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miähän tämä suuri ero nyt sitten oli? Lähinnä tule mieleen se, miten pienetkin lapset saattoivat olla yksin. Joskus kävelin vanhempien luvalla 3 km päiväkodista kotiin, nythän lasta ei saa luovuttaa kuin täysi-ikäiselle hakijalle. Eli ilmeisesti aikuisten läsnäolon lisääntyminen on joku ongelma`?
Tuo uusi laki on kyllä hankala, kun esim. teiniäiti ei voi hakea omia lapsiaan päiväkodista vaan aina tarvitaan aikuinen mukaan.
Älä nyt... :) Kyllä nää on sossujen ja hoitajien kirjoissa, että teini saa hakea lapsensa aivan yksin hoidosta. Sisarukset ei saa hakea, joka sinänsä on aivan älytöntä.
Mä hoidin kasarilla naapurin viisi vuotiasta kaksi vuotta. Hain päiväkodista neljän jälkeen ja olin iltakymppiin joka toinen viikko. Ei onnistuisi tänä päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miähän tämä suuri ero nyt sitten oli? Lähinnä tule mieleen se, miten pienetkin lapset saattoivat olla yksin. Joskus kävelin vanhempien luvalla 3 km päiväkodista kotiin, nythän lasta ei saa luovuttaa kuin täysi-ikäiselle hakijalle. Eli ilmeisesti aikuisten läsnäolon lisääntyminen on joku ongelma`?
Tuo uusi laki on kyllä hankala, kun esim. teiniäiti ei voi hakea omia lapsiaan päiväkodista vaan aina tarvitaan aikuinen mukaan.
Ei ole mitään uutta lakia. Laki ei anna mitään rajaa sille, että minkä ikäinen hakijan tulisi olla. Päiväkoti syyllistyy rikokseen jos he kieltäytyvät antamasta lasta vanhempien hyväksymälle hakijalle, oli tämä sitten yli tai alle 18v.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on nykyään lasuraja sille, että kuinka kauan lapsi saa olla itsekseen esim. 15 minuuttia tai 3 tuntia?
12 v < tämä on tosi. Sen voi tarkistaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on nykyään lasuraja sille, että kuinka kauan lapsi saa olla itsekseen esim. 15 minuuttia tai 3 tuntia?
Lastensuojelun käsikirjassa on määritelty säännöt lastenkasvatukselle. Lue sieltä.
Nykyään ei uimataidottomia lapsia päästetä kavereitten kanssa uimaan kuten 80-luvulla. Uimavalvojista ei kukaan ollut kuullutkaan eikä muita uijia kiinnostanut pätkääkään vaikka joku tenava oli vedessä pulassa.