Mitä jos kasvattaisin lapset 80-luvun tyyliin? Tulisiko huostaanotto vai lapsista kunnon kansalaisia?

Ei pysty enää samalla tavalla kasvattamaan. Oma äitini pääsi huomattavasti helpomalla koska esim. isosisaruksen pystyi laittamaan vahtimaan pikkusisaruksia ja lapsia sai vielä kurittaa, lapsia sai myös komentaa. Nykyisin ei niinkään vaan lapsettomat tekee heti lasun kun äiti vähän huuti tai komensi. Vanhempia syytetään ja vihataan vaikka muut ovat ulkopuolelta päättäneet tehdä vanhemmista täysin keinottomia. Fyysinen kuritus ei ole hyvä, mutta nyt on menty toiseen äärilaitaan siihen että ei edes ääntään saa korottaa jos lapsi tekee jotakin tyhmää. Lopputulos, lapset määrää ja lapsettomat. Vanhemmat jotain ihme palvelijoita ja alimmaisia kun auktoriteetti heiltä viety. Joten tää nykyinen sukupolvikin on erilainen. Ei meitä kuulemma tarvinnut lapsena erikseen käskeä esim. tehdä läksyjä ja mennä kouluun vaan me ollaan tehty nuo asiat ilman, että vanhempien on tarvinnut taistella niistä. Nää nyky lapset ei halua mennä kouluun, eikä ne halua tehdä asioita enää samoin kuin silloin tehtiin. Omakin lapseni on sellainen, että ihan normaali kieltäminen ja komentaminen on hänestä huutamista. 

Mä oon syntynyt - 70. Meillä kotona oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Vanhemmat tappeli keskenään, välillä kävivät mun päälle. Jatkuvasti nolattiin, lytättiin ja väheksyttiin. Yhtään luitettavaa aikuistsa ei ollut. Monet yöt nukuin mm kellarissa. Kukaan ei välittänyt. Niin toivoin että olisin saanut uuden perheen. Välillä toivon sitä vieläkin, olisin ollut tasapainoisempi aikuinen

Vierailija kirjoitti:

Molemmat lapseni ovat syntyneet 80-luvulla ja elämä oli silloin hyvin. Ei ollut lamaa eikä sodan uhkaa.

Silloin tuli ydinlaskeuma / tsernobyl ja Suomen paska valtio peitteli kaiken eikä auttanut uhreja Suomessa. Häpeällinen maa.

Vierailija kirjoitti:

Miähän tämä suuri ero nyt sitten oli? Lähinnä tule mieleen se, miten pienetkin lapset saattoivat olla yksin.  Joskus kävelin vanhempien luvalla 3 km päiväkodista kotiin, nythän lasta ei saa luovuttaa kuin täysi-ikäiselle hakijalle.  Eli ilmeisesti aikuisten läsnäolon lisääntyminen on joku ongelma`?

Sekin on ongelma, ettei lasta pilkata koko perheen voimin ja asioista kanteleminen on sallittua. Kauheita muutoksia.

Suunnilleen jokaisella tuon aikakauden lapsella on joku kehityksellinen trauma väkivallan, pakkosyötön ja muun nöyryyttämisen takia. Että todella hyvin menee joo :D

Vierailija kirjoitti:

Suunnilleen jokaisella tuon aikakauden lapsella on joku kehityksellinen trauma väkivallan, pakkosyötön ja muun nöyryyttämisen takia. Että todella hyvin menee joo :D

Kyllä, masennus ja ahdistuslääkkeitä käytetään paljon, käydään vuosien terapiajaksoja koska aikuisenakaan ei osata käsitellä tunteita. Lapset ovat jääneet paitsi vanhemman huomiota sekä välittämistä. Kuri ja rangaistukset olivat kovia. Tunteiden kanssa jäätiin yksin. Lapset nimenomaan olivat paljon keskenään. Fyysinen väkivalta lapsia kohtaan oli yleistä.

Uskon että nykyajan lapsista kasvaa paljon parempi sukupolvi, molemmat vanhemmat (pääsääntöisesti) ovat läsnä lapsen elämässä ja aikuiset viettävät aikaa lasten kanssa, tunteita käsitellään ja muutenkin eletään enemmän lapsentahtisesti. 

Olen syntynyt -80 ja vanhempani käyttivät tukkapöllyä rangaistuksena, selkäsaunalla myös uhkailtiin mutta en koskaan saanut selkään. Sain kulkea uimaan kilometrien päähän eikä kukaan valvonut, kavereiden kanssa mentiin keskenään. Vein ja hain pikkuveljeäni hoidosta ja vahdin myös kesäisin vanhempien ollessa töissä (veli 11v nuorempi). Kotityöt piti tehdä mitä sanottiin, kitkeä kasvimaata, tiskata jne. Meillä oli tarkat ruoka-ajat ja silloin piti olla kotona syömässä, niin oli kaikilla kavereillakin. Ruoka syötiin aina kaikki yhdessä pöydän ääressä. Muuten elämä oli hyvin samanlaista, kotona ei saanut kiroilla eikä haistatella. Aikuisia kunnioitettiin eikä kyseenalaistettu. 

Avain kaulassa, kännykkä pois, ei kypärää, jne? Tulis ihan tolkun ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miähän tämä suuri ero nyt sitten oli? Lähinnä tule mieleen se, miten pienetkin lapset saattoivat olla yksin.  Joskus kävelin vanhempien luvalla 3 km päiväkodista kotiin, nythän lasta ei saa luovuttaa kuin täysi-ikäiselle hakijalle.  Eli ilmeisesti aikuisten läsnäolon lisääntyminen on joku ongelma`?

Tuo uusi laki on kyllä hankala, kun esim. teiniäiti ei voi hakea omia lapsiaan päiväkodista vaan aina tarvitaan aikuinen mukaan.

Älä nyt... :)  Kyllä nää on sossujen ja hoitajien kirjoissa, että teini saa hakea lapsensa aivan yksin hoidosta. Sisarukset ei saa hakea, joka sinänsä on aivan älytöntä.

Mä hoidin kasarilla naapurin viisi vuotiasta kaksi vuotta. Hain päiväkodista neljän jälkeen ja olin iltakymppiin joka toinen viikko. Ei onnistuisi tänä päivänä.

Kasarilla joku teinityttö hoiti mua ja veljeä 5 ja 2 vuotiaana. Ei saatu päiväkotipaikkaa kun vanhempien tulot liian suuret. Menin päivähoitoon vasta esikouluun.

Vierailija kirjoitti:

Avain kaulassa, kännykkä pois, ei kypärää, jne? Tulis ihan tolkun ihmisiä.

Niin ja lapset kaatokännissä kaupungilla joka viikonloppu.

T. 80-luvun lapsi

Aikuisten ja lasten alkoholin käyttö oli kovaa. Kotiväkivalta ja katuväkivalta olivat huipussaan. Samoin liikennekuolemat ja onnettomuudet.

Muuten oli kyllä kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten ja lasten alkoholin käyttö oli kovaa. Kotiväkivalta ja katuväkivalta olivat huipussaan. Samoin liikennekuolemat ja onnettomuudet.

Muuten oli kyllä kivaa.

Niin ja tupakointi kaikkialla. Raskaana  olevatkin poltti. Lääkärit poltti asemalla. Mun hammaslääkärin sormet oli ihan tervassa ja nikotiinissa 🤢

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on nykyään lasuraja sille, että kuinka kauan lapsi saa olla itsekseen esim. 15 minuuttia tai 3 tuntia?

12 v < tämä on tosi. Sen voi tarkistaa.

Ei ole totta. Suomessa ei ole lakiin määriteltyä ikärajaa, vaan vanhempien täytyy arvioida lapsikohtaisesti, milloin on tarpeeksi kypsä jäämään kotiin yksin.

Sanoisin myös, että kyllä aika monesta lapsesta tulisi lasu sen aikaisilla kasvatuskeinoilla. Fyysinen kuritus oli melko yleistä vielä kasarilla, eikä se ollut edes laitonta kun vasta -84.

Nuoret, siis alaikäiset, myös käyttivät alkoholia tuolloin nykyistä enemmän. Todella isosta joukosta 80-90-luvuilla teini-ikäänsä eläneistä tehtäisiin tästä syystä nykyisin lastensuojeluilmoitus.

Vierailija kirjoitti:

Molemmat lapseni ovat syntyneet 80-luvulla ja elämä oli silloin hyvin. Ei ollut lamaa eikä sodan uhkaa.

Pätkiikö muisti? 

Vierailija kirjoitti:

Molemmat lapseni ovat syntyneet 80-luvulla ja elämä oli silloin hyvin. Ei ollut lamaa eikä sodan uhkaa.

Lama tuli heti 90 luvun alussa.

Ongelmavanhempi on ongelma. Usein. Ei hoida pimeyttään ja häiriintyneisyyttään pois vaan yrittää työntää muille. Käsittää väärin lasta.

"Ei pidetty niin isoa meteliä mt-asioista, tunteista tai ahdistuksista."

Ja tämäkö oli hyvä?

Omalla vanhemmallani oli näin maallikkonakin arvioiden hoitamattomia mt-ongelmia. Se, ettei asiasta puhuttu, ei tarkoita etteikö sitä ollut. 

Nyt sitten käsittelen omia mielenterveyteni ongelmia, jotka juontuvat tuolta turvattomassa lapsuudesta.

Synnyin 70-luvulla, kehuminen ja kannustus puuttui mutta haukkuja tuli senkin edestä. Tuli kauhean huono itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla lapsia hukkui uimarannoilla joku 30 mukulaa joka kesä. Nykyisin hädin tuskin viisi lasta hukkuu kesässä.

Eikä hukkunut. Silloin oli pakko oppia uimaan ja pitämään huolta itsestään. Ja kavereistakin huolehdittiin.