TOUKOTOIVEISTA TOTTA vko 40

Plaah... Kävin aamulla ultrassa ja kohdusta löytyi vain tyhjä sikiöpussi. Viikkoja pitäisi olla jo sen verran, että jotain olisi jo pitänyt näkyä (mikäli siellä jotain olisi ollut).



Onnea kaikille vauvelin odottajille, omalta osaltani jätän tämän ketjun tähän.

Ihan ensiksi pahoittelut Aurantiacalle!!! Voimia teille!



Suurimmaksi osaksi on oikein mukavaa taas olla raskaana, mutta fiilikset menee edestakas. Miten muilla kolmanta odottavilla??? Ennen raskautta kun mietittiin kolmannen mahdollisuutta, niin oli tosi ristiriitaiset fiilikset että jaksaako sitä kolmen pienen kanssa. Rakkautta riittää kyllä, mutta riittääkö aika kaikille rakkaille niin paljon kun he ansaitsevat. Ja toisaalta monella on vielä monta muksua enemmänkin. Eihän tuo kolme ole vielä mikään iso luku. Ja taas ainakin pari vuotta kotona!! Oon nyt ollut neljä vuotta lasten kanssa ja täytyy myöntää että alkanut viimeaikoina vähän liiaksikin vanne kiristämään päätä!! Onneksi ehdin nyt hetken tekemään työtä. Isompi asunto on ainakin saatava! Tässä kämpässä todella alkaa seinät kaatumaan niskaan ja tila loppumaan.



Mulla tänään 10 viikkoa täysi!! Alkaa helpottamaan pahoinvointi ja np ultraan enää puoltoista viikkoa. Tässä vaiheessa alkaa tosiaan pelotkin vähän hellittämään. Masu turpoilee toden teolla iltaa kohden ja päivälläkin alkaa tiukimmat farkut ahistamaan. Aina on nappi auki. :) Otan varmaan nuo underbelly housut käyttön, ne on tässä vaihessa kaikista kivoimmat kun eivät näytä raskauspöksyille ja mukautuvat masun kokoon. Ne yli mahan housun on kyllä musta aika ankeita vaikka sitten lopussa tosi mukavia.



Meidän esikoinen 4 v ilmoitti tänään että jos tule poika niin sen nimeksi tulee "Hapero"... mistä lie keksinyt. On niin kivaa kun tuon ikäinen voi olla jo ihan eri tasolla mukana odotuksessa kun kaksi vuotias tai sitä nuorempi. Kyllä tässä joutuu jo vastailemaan kummallisiin kysymyksiin, Mistä ne vauvat tulee ja miten ne masuun päätyy ja kuinka ne syntyy ja, ja, ja... Kivaa!



Nyt lopet romaanin ja toivon kaikille mukavaa päivää!!!



-Callaway ja "Hapero" rv tasan 10

Aurantiaca, pahoittelut tuulimunasta. Ei muuta kuin uuteen yritykseen kun olette surut surreet. Voimia!



En ole pitkään aikaan kirjoitellut, mutta onneksi tämä on niin aktiivinen pino että uusia viestejä tulee koko ajan.



Nyt olen rv 9 ja pahoinvointi ja väsymys ovat jo hellittäneet. Aika ajoin ne vielä iskevät, mutta olo on huomattavasti helpompi kuin pari viikkoa sitten. Ainoastaan flunssa vaivaa, en näytä olevan ainoa tämän pinon flunssainen.



Neuvolassa kävin pari viikkoa sitten, np-ultra on 23.10. Päivät ovat menneet paljon nopeammin kuin ensimmäisessä raskaudessa, toisaalta nyt on ollut enemmän stressiäkin. Mies on ollut pienessä shokissa tästä raskaudesta, eikä ole iloinnut siitä kuten itse olen.



Toinen lapsi oli toki suunnitelmissa, mutta kun raskaus alkoi niin pian, lasten ikäeroksi tulee 1,5 vuotta. Valtava yllätys se oli siksi, että tyttöä saimme odottaa 5 vuotta ja erilaisten lääketieteellisten toimenpiteiden ja hoitojen jälkeen vasta onnistuimme. Olin siis vakaasti siinä uskossa etten voi tulla raskaaksi luonnonmukaisin keinoin.



Olemme nyt onneksi saaneet miehen kanssa puhuttua asioista ja toki hän odottaa toisen lapsen syntymistä. Kyse oli vain tästä perisuomalaisesta miehen puhumattomuudesta, kaikki padotaan sisään ja sitten räjähdellään. Mutta nyt ollaan menossa parempaan suuntaan, sen voin päätellä ainakin siitä että hän tänä aamuna räjähdettyään tuli pyytämään anteeksi. Aiemmin asiat vaiettiin pois päiväjärjestyksestä.



Muuten, yritin jo aiemmin päästä tuonne Yahoon keskusteluihin mukaan, mutta en ikinä saanut vahvistusta. Laitoin pyynnön nyt toisen kerran, katsotaan miten käy.



Oikein mukavaa ja aurinkoista loppuviikkoa kaikille!



-marvik- rv 8+3

Hei vaan taas kaikille!!!



Ensinnäkin pahoittelut aurantiacalle. Jaksamisia Teille!



Onnea uusille tulokkaille! Täällähän alkaa olla ihan kivasti meitä toukokuisia / kesäkuisia.



Itse olen tänään taas jotenkin erikoisen hyvällä tuulella! Uusi viikko alkoi, joten siinäkin riittää ilonaihetta ja tänään on lopputyön esittely, joten koulustakin valmistun ennätysajassa. Käynyt siis työnohessa iltaisin opiskelemassa. Kiitos muuten kaikille, jotka vastaili tohon matkustus kysymykseen. Ehkä hiukan tyhmä kysymys, mutta itse on jotenkin niin untuvikko kaiken kanssa, kun ensimmäistä kuitenkin tässä vasta odotellaan. Päästin miehen kanssa eilen yhteisymmärykseen naimisiinmenon kanssa! Kihloissa ollaan oltu jo pitkän aikaan, mutta alttarille ei olla viellä päästy. Nyt sitten sovittiin, että vauvan syntymän jälkeen, joskus alkutalvesta mennään naimisiin. Saa alkaa sitten ensivuoden alusta suunnittelemaan häitä ja toivonmukaan ristiäisiä jossakin vaiheessa. =0)



Anteeksi nyt vaan, että täällä höpisen ihan omiani. Tuntuu vaan niin hyvältä. Ei ole ollut kuvotusta tänään ja väsymyskin on jotenkin siedettävissä sfääreissä. Sitten ensiviikolla on tuo np- ultra, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa..kun ei kerran varhaisultrassa käyty. Täytyy vaan luottaa siihen, että kaikki hyvin.



Mutta, minä jatkelen taas vaihteeksi työntekoa. Mukavaa torstaipäivän jatkoa kaikille odottajille!!!!!



T. Murunen82 =0)

rv tasan 11

Pahoittelut menetyksistä, nyt kun havahduin taas itseni ulkopuoliseen maailmaa.

Ja tietysti onnea muillekin "uusille"!

Mä jotenkin pelkään ihan kamalasti, ettei tämä raskaus menekään hyvin. Koko ajan on paha olo, ja vaikka tiedän sen kuuluvan asiaan, pelkään silti. En pahan olon takia, vaan muuten. Ollaan niin alussa vasta ja tätä on odoteltu. Kaipa se helpottaa raskauden edetessä.

Sain kerrotuksi yhdelle työkaverille tänään... Siivoiltiin yhdessä ja ai jestas kun tuli yrjöttävä olo. Tää sitten katsoi hiukan pitkään ja totesin vaan, ettei kannata ihmetellä, raskaana olen. Nyt siis tietää jo viisi ihmistä, ja tietysti jos ne kolme on jollekin kertonut (minä ja mies ollaan kyllä visun hiljaisia vielä).

Lähti äsken miekkonen kauppaan. Yritin ehdottaa, jos olisi sitten vauva-lehden ostanut, kun en tilaaja ole. Mutta tuo tokaisi siihen vaan, että kyllähän mä ehdin sen itsekin käydä ostamassa... Ei taida kantti kestää moista, itsekin kun on vielä niin pölmistynyt.

Esikko on taas kerran suht hyvällä tuulella. Yöllä tuo oli issannut sänkyyn, mutta mitäs noista, niitä on sille sattunut niin harvoin. Noustuaan se sitten lauloi mulle synttärilauluja sydämensä pohjasta ja kysyi tehdäänkö tänään kakkua... no eipä tehdä. Teen sitten lauantaiksi, kun olis silloin tarkoitus juhlia. Näitä juhlia sopiessa ja järjestelyjä aloittaessa en vaan tiennyt olevani raskaana. Niinpä edelleen mietin mitä tehdä, kun en haluaisi kaikille vielä kertoa, nyt on kuitenkin vasta rv7+0, mutta en oikein voisi perua, omat juhlat kuitenkin. Joten jos jollain löytyy vinkkiä, miten tästä selvitä, saa kertoa kiitos.

Kiva lukea, että en ole ainoa, joka kenties saakin pienokaisen vasta kesäkuun puolella. Siitä sitten taas herää kysymys, että mihin pääsenkään synnyttämään, kun ei ole varmuutta on läheinen synnäri kesällä auki vai ei. Viime kesänä ei ollut ja porukka sai mennä tunnin ajomatkan päähän synnyttämään.

Muutenkin hyvä huomata, että lähes me kaikki tuijotetaan pitkälti sitä omaa napaa. Tossa parina päivänä ajattelin omaa töykeyttäni, kun vaan omiani jorisen, mutta ehkäpä se kuulu asiaan.

Heippa taas, tämä mamma lähtee kaitsemaan möllin isosiskoa!

Oonkohan mä ihan höpsö, vai pitäiskö olla huolissan, nimittäin eilen ja tänään on ollut pahoinvointi paaaaaljon lievempää, itse asiassa ei ole ollut lainkaan, vähän jotkut herkut ja karkit ajatuksena vielä ällöttävät...

Nythän on kuitenkin vasta rv 7+3, niin ei kai vielä luonnollisesti helpotu... Hyi kun mua nyt pelottaa, en oikeen osaa nyt muuta turista, mutta kertokaahan missä vaiheessa teillä on aikaisemmissa raskauksissa tai tässä raskaudessa pahoinvointi helpottunut??



Iso pahoittelu aurantica, voimia suruun!

Auranticalle kovasti voimia surun keskellä. Toivotaan, että tulet kuitenkin sitten myöhemmin perässä :)



Hyttynen kyseli pahoinvoinnista. Itselläni pahoinvointi alkoi ennen kuin tiesin olevani raskaana ja loppui joitakin päiviä plussauksen jälkeen. Luulinkin olevani vatsataudissa, mutta enpä sitten ollutkaan ;) Pahoinvointi alkoi viikon 4 tuntumassa ja päättyi viikolla 6+, joten voipi olla että sinuakin on onni nyt lykännyt ja hienostihan noita viikkojakin on jo kasassa.



Mölli mietti meidän kaikkien omanapaisuutta. Minusta se on ihanaa ja sallittakoon se toisillemme. Minusta on kiva lukea muiden tuntemuksia ja löperrellä omasta ihmeellisestä olosta muille. Mölli mietti myös synttäreiden järjestämistä. Tuli mieleen, että jos et halua vielä julkistaa asiaa vieraille niin laitat vähän väljempää päälle ja pidät suun vain supussa. Vai onko juhlat kosteampaa mallia, sisältäen iltariennot? Siinä tapauksessa en osaa kyllä neuvoa yhtään.



ON: Tänään oli vapaapäivä töistä ja päätin jo eilen etten tee mitään kotitöitä, en käy missään, enkä tee siis kerrassaan yhtään mitään. Olin haaveillut aurinkoisesta ulkoilmasta ja pitkistä kävelyistä koiran kanssa, päiväunista ja hyvästä ruuasta. Ja p*skat! Vettä sato kun aisaa, koko päivän. Iltapäivällä alkoi hirveä polte alavatsassa ja nyt sitä on nipistellyt säännöllisesti koko illan. Mitä ihmettä?? Toivottavasti kaikki on kuitenkin kunnossa. Noh ruoka maistuu edelleen jatkuvalla syötöllä, joten ei kai tässä hätää ole. Eikös sitä sanota, että se on terveen merkki. Nyt lähden vielä kerran piruuttani raahaamaan koiran tuonne vesisateeseen, ainut mutta taitaakin olla se löytyykö talosta enää ainoitakaan kuivia ulkoiluvaatteita.



Palataan taas ja pahoittelut tästä valitusvirrestä, nää on taas näitä päiviä:)



Terv. Rice+nyytti 10+3

Mun edelliset raskaudet olen oksentanut suunnilleen vko:t 7-11, nyt oli ihan alussa (vko 4 eteenpäin) parin vko:n todella etova olo. En oksentanut, mutta mikään ruoka ei houkutellut. Sit se meni ohi ja oli viikon verran välissä,ettei ollut oikeastaan huonoa oloa (noh, karkkia ei tehnyt kyllä yhtään mieli ja muuten se kyllä normaalisti maistuu).



Nyt on viikkoja tasan 9 ja etovaa oloa on vielä aika ajoin, aamulla ja illalla yököttää. Päivällä myös, jos tulee pitkä ruokaväli, niin yökkäilen pari kertaa, mut menee sit ohi,kun saa syötyä. Maha on kuitenkin kasvanut ja myös tissit, eli sen puoleen ihan oikeasti tuntuu,että olen raskaana. En päässyt ultraan,kun vasta 3 vko:n päästä, harmittaa!! Olisin jotenkin NIIN PALJON halunnut kuulla ne äänet, kun on edelleen hieman epävarma olo oireista johtuen.. Mutta nyt vaan täytyy odottaa ja toivoa että kaikki on ok.

Siis vähän aikaa lueskella ja kirjoitella.

Mulla tuo pahin olo helpotti varmaan joskus 8. viikolla. Vieläkin etoo varsinkin iltaisin, mutta se järjetön pahoinvointi on lakannut. Varmaan aika yksilöllistä ja uskon että kaikki on silti hyvin sielläkin suunnalla :) On se hauskaa kun jopa pahoinvointia voi kaivata alkuraskaudessa.

Noista juhlista ja kertomisesta. Eipä ole helppoa jos normaalisti alkoholia otat. Me kerrottiin kavereille kun olin niin pahoinvoiva että olisivat varmaan huomanneet muutenkin ja mä jotenkin ajattelin että vaikka kesken menisikin niin kertoisin heille kuitenkin avoimesti ja saisin tarvitsemaani tukea. Mutta tämä on tosi tosi henkilökohtaista ja toiset taas eivät varmaan kertoisi juuri kenellekään kesken menneestä raskaudesta. Itse kun odottelin esikoista niin join alkoholittomia siidereitä ja oluita eikä kukaan huomannut mitään. Sinulla tietty kun on omat juhlat niin on vaikeampi ilmoittaa että lähden nyt kotiin jollain hyvällä tekosyyllä.



Oi, musta on ihanaa kun rinnat ovat alkaneet taas näyttää normaaleilta. Kahden pitkän imetyksen jälkeen nämä kummalliset nahkalerpukkeet ovat olleet aika lohduton näky. Mies on ollut kovin huomaavainen ja sanoo tykkäävänsä kropastani. Tosin kerran huvittuneesti saunassa uskaltautui kommentoimaan että mun nännit istuu tississä kun nojatuolissa kun olivat niin lerpallaan.... Siltähän se näytti! :) Niin se kroppa muuttuu kun ikää tulee ja lapsia ilmaantuu. Ihan mukavaa!



Ihanaa viikonloppua kaikille,



-Callaway ja rv 10+1

Moi vaan kaikille,



Ihan ensiksi haluan sanoa auranticalle pahoittelut tuulimunasta! Itsekin tuulimunaraskauden kokeneena tiedän kuinka ikävää se on. Aikaa se vie jonkin verran, mutta kyllä siitä yli päästään! Voimia sulle!



En olekaan pitkään aikaan kirjoitellut mitään tänne, on ollut niin paljon muuta tekemistä. Viime viikolla kävin terv.hoitajan luona ja kaikki vaikutti olevan ok. Nyt sitten eilen oli se kauan odotettu lääkärin aika ja ultraus!! Ja siellähän kohdun sisällä näkyi sikiö ja jopa sydämen syke!! :) :) Itsekin näin sen pumppaavan liikkeen.. En meinannut uskoa silmiäni ja sitä mitä se lääkäri siinä sanoi - monta kertaa vielä varmistin, että näkyykö nyt varmasti syke (vaikka itsekin sen siis näin!) :) Koko vastasi hyvin viikkoja, eli eilen oli tasan 7+0 ja pääperämitta 9,2 mm. Mun laskettuaika on nyt siis 28.5, eikä 25.5. Olin kyllä eilen ihan seitsämännessä taivaassa koko päivän ultran jälkeen... Vaikka tietysti vieläkin jännittää ja pelottaa, että meneekö nyt kaikki tästä eteenpäin hyvin. Tänään uskalsin sitten jo kertoa raskaudestani parhaalle kaverilleni. Tuntui vaan, että pakko päästä jonkun kanssa näistä asioista puhumaan (miehen lisäks). Vähän jäi vaan ihmetyttämään kun tää mun kaveri ei edes onnitellut mua tästä asiasta?!!?! Meillä oli kyllä paljon muuta puhuttavaa ja selvitettävää ja kiirekin oli, mutta jotenkin outoa, ettei hän onnitellut, vai mitä mieltä te olette?

Mun vointi on pysynyt jotakuinkin ennallaan, pahoinvointi on vaan lisääntynyt ja nyt on ollut pakko pari kertaa jo ihan oksentaakin.. YÖK!! Väsymystäkin on vielä jonkun verran, mutta on se ehkä pikkasen helpottamaan päin. Rinnat on arat ja turvoksissa, pissattaa koko ajan, heikkoa oloa... Mutta pahoinvointi on se kaikkein selkein ja "häiritsevin" oire.



Hyttynen: Kyllä pahoinvoinnin tunne voi vaihdella ja loppua kokonaankin ihan koska vaan, vaikka masussa onkin kaikki hyvin! Koita olla murehtimatta. Onhan täällä muitakin joilla suurin piirtein noihin aikoihin on pahoinvointi helpottanut.



Hyvää viikonloppua teille!



-riikka-

Uuuh, mahtavaa, taas oksettaa, ja tämä mamma nauttii jokaisesta yökkäyksestä :O)))))!!!! Sairasta, myönnetään :O)))!! Kiitos Rice, Uuniz, Callaway ja Riikka lohduttavista kommenteista!!!

Mahdankohan kehdata edes kertoa, että varasin jo hätäpäissäni uuden ultran ens keskiviikoksi... *nolostelee* taidan kyllä pitää sen varauksen voimassa, ei kai tosta ultrauksesta ole mitään haittaakaan pikkuiselle, vain isin kukkaro laihtuu, mutta äipällä (ja tietty isillä) mieli iloinen kun pääsee pikku aarretta kurkkaamaan :O))!!!!



Riikka, suuret onnittelut pikkuisesta sykkeestä!!!!! hih, mäkin moneen kertaan tivasin lääkäriltä, että oikeestiko syke näkyy, vaikka itse varsin hyvin näin ja mies kanssa :O)))!

Siitä ystävästä; tieskö tää ystävä sun aikaisemmasta km:sta, jos tiesi tai muuten vaan ei osannut vielä onnitteluja kajauttaa, peläten miten sä itse suhtaudut asiaan, esim. kovin varauksella? Mä ainakin huomaan itse vähän vaivautuvani vielä onnitteluista (aika monelle olen kyllä jo keronut), ja huomaan lausuvani kiitokset, mutta lisään aina perään että katsotaan nyt rauhassa sen onnen kanssa sitten 12 viikon täytyttyä.

Voimia pahoinvointiin sinnekin, kärvistellään nyt kiitollisina näissä yökötyksissämme :O))!!



T. Hyttynen ja Hunni 7+4

Täällä tänään lähes kamalin päivä tämän raskauden aikana (josta siis tiedetty viikon verran). Olo on ollu koko päivän ailahtelevainen, ja pissalla on saanut juosta jatkuvasti. Varmasti porukat töissä jo ihmettelee... Aamu kyllä alkoi hyvällä ololla, mutta kun olin töihin päässyt, ai jestas että alkoi olla huono olo. Sain tovin laatuaikaa ystävän kanssa, ja pääsin touhottamaan raskautta, kun ei tuolla miehellä oikein riitä käsitys... Ihan virkistävää kyllä, ja olokin tuli paremmaksi. Voi toki johtua myös raittiista ilmasta ulkona.

Samalla mietin nää juhlimiskuviot valmiiksi. Lähden liikkeelle tällä alkoholittomiin turvautumisella. Suoraan sanoen en usko että kukaan huomaa, eiköhän ne juota ittensä vaan. Ja kai sitä voi rankaan työviikkoon vedota, kun haluaa kotiin ajoissa lähteä. Näkeväthän nuo sitten myöhemmin kaikki, mistä on saattanut olotilani johtua. En vaan halua vielä kertoa ihan niin laajasti.

Mä olen kyllä hiukan kateellinen teille, jotka olette jo käynyt ultrassa kuulemassa sykkeet ja nähnyt pikkuisenne. Onnea siitä vielä kaikille! Niin haluaisin itekkin, mutta jostain syystä en sitte kuitenkaan saa mitään aikaiseksi. Reilu viikko ja on sitten se neuvola, katsoo sitten jos on tarvetta. Olosta päätellen Mölli on ja voi hyvin. Mitä nyt ekasta raskaudesta muistan, aika samaan tapaan se meni näin aluksi. Kun en ole vielä joutunut oksentamaan, vaikka lähellä onkin ollut. Ja jos lopputulos tulee yhtään siskoonsa, voi oksat pois, tulee olemaan kämppä täynnä elämää (nytkin vaihdetaan isompaan asuntoon, kun ei esikon kanssa mahduta enää näin).

Kylläpä jaksaa päätä särkeä. On särkenyt jo pari viikkoa joka päivä. Liekö sitten väsymyksestä, vai tuosta Möllistä. Taitaa olla aika kömpiä tonne sohvan pohjalle isännän kainaloon salkkareita odottelemaan.

Möllitys 7+1 (tai ainakin jotain sinne päin)

Multakin surunvalittelut auranticalle..oon tosi pahoillani.



Täällä menee ihan mainiosti, on ollu mukava lukee muiden juttuja ja huomata, kuinka samanlaisten onkelmien kanssa moni pähkäilee! Mulla masu jo simmonen, että ihmettelen, jos ei kohta ala työkamut ja muut kyseleen..Asiasta tietävät on jo masua naureskelleet, mutta minkäs teet! Ostin yhdet raskauspöksyt ja ne jäi sitten tietysti kyläreissulla toiseen kaupunkiin,ounou! Piti sitten kaivaa kaapin perältä isoimmat ja löysimmät farkut, että jotain saisin jalkaani;)



juu, ja päätä on mullakin särkeny melkein joka päivä..ja nyt muutaman päivän taas ällöttänyt kauheesti ainakin tietyt ruuat, luulin että se meni jo ohi, mut ei..kummia mielihaluja on, esim. oon ollu kasvissyöjä(+kala) jo yli 10 vuotta, mutta nyt sitten tekee kauhiasti mieli lihaa..kaipa se sitten kertoo jostain puutteesta..lohta en voi ees aatella syöväni, se ällöttää ihan kauheesti, vaikka ennen oon siitä tykänny..kaikkee kanssa!



Ja totta muuten se, että viikolla 6-7 aatteli, että voi kumpa ois jo viikolla 10 ja nyt sitten kun on, haluis vaan äkkii olla jo vk:lla 13..simmosta se on..toisaalta aika kuluu tosi nopsaan, toisaalta liian hitaasti..



Antteksi jaaritteluni:) Piti vähän päästä jakamaan tuntojain;)



kivaa viikonloppua!

T: Myrsky 10+3

Lähti viesti vähän ajoissa.. En oo taas aikoihin kirjotellu, äsken luin läpi teidän kuulumiset. Kovasti samanlaisissa tunnelmissa taidetaan kaikki mennä, ihanaa sinänsä kun tietää että muillakin samat vaivat ja tuntemukset. Määki kävin tän viikon maanantaina varhaisultrassa, ja siellä se sydän sykki, oli kyllä aika hurja kokemus! :) Toivottavasti jaksais nyt vaan sykkiä kunnolla ja loppuun asti.. on tää yhtä jännittäämistä ja odottamista.. :)



Riikkako sitä ihmetteli, että ystävä ei edes onnitellut kun kerroit asiasta. Mulle on käynyt aika monen ihmisen kans myös niin (vähän homma levinnyt käsiin, ja tosi monet jo tietää..), esim. oma mummoni ei aluks onnitellut, vaan illalla parin tunnin päästä soitti perään ja kertoi että meni niin sekasin, ettei tajunnut edes onnitella. Eli syy näihin ei-onnittelijoihin on se, että ne ite järkyttyy tai yllättyy siitä asiasta niin että menevät sekasin..



Tänään olis muutto edessä, mies on melkeen 40 asteen kuumeessa... onneks kavereita on tulossa auttaan, ja muuttomatka ei oo pitkä, mutta kun sitä hommaa aina on kuitenkin tosi paljon.. pitää toivoa, että tuo tauti ei oo mitään kovin tarttuvaa laatua. :/ noh, nytpä taidan lähteä laittaan viimeset kamat kassiin ja ootteleen millon porukkaa alkaa valuun muuttopuuhiin.



Hyviä vointeja kaikille!



terkuin myym 7+6

Yritän tässä toipua parista yövuorosta ja täytyy sanoa, että nää yöt oli kyllä pitkästä aikaa tosi vaikeet. Väsytti ihan mielettömästi eikä yhtään auttanut se, että kiirettäkin vielä piti. Onneks nyt on pari vapaata, että saa toipua. Ja onneks meillä on töissä sillai hyvä tilanne, että pystyy vaikuttamaan siihe, paljonko yövuoroja haluaa tehdä. Heti kun plussasin, toivon mahd. vähän öitä.. Toivottavasti kukaan ei vielä sitä tajua, että miksi.. :) Mulla on muutenkin semmonen tilanne töissä, että pomo kertoi mulle viime viikolla, että saisin nyt pitkän sijaisuuden äitiyslomasijaisena! :) Tietysti olin iloinen, mutta vähän hölmistynyt. Täytyy nyt mennä knopsaa kirjottamaan työsopimukset, ennen kuin kertoo pomolle tästä raskaudesta... Olis mulla muutenkin töitä riittänyt, mutta hoitoalalla kun on noita tyhmiä pätkäsopimuksia, niin onhan se aina vähän kuitenkin riskialtista. Nyt on ainakin vähän turvallisempi olo.



Neuvolassa kävin torstaina, eikä siellä nyt sen kummempia juttuja ollut. Käytiin esitiedot läpi, th oli tuttu, kun kävin silloin ensikäynnillä keväällä ennen keskenmenoa myös hänen luonaan. Samoja asioita juteltiin ja hän oli hyvin huolissaan mun jaksamisesta km:n jälkeen. Ihan hyvät fiilikset tässä on, mutta tietysti vielä kovin varautuneet. Hb ja verenpaineet olivat oikein hyvät, itseasiassa paineet oli alhasemmat kuin yleensä mulla! Mulla on sukurasitusta aika paljon verenpainetautiin ja yritän siksi välttää suolaa ym. Näköjään se auttaa. :) Paperit lähti nyt sit neuvolasta sairaalaan ultraa varten, niitä nyt sitten ootellaan. Oli kyl kiva saada nyt se oma äityskortti.. :)



Muuten olotila on ennallaan, pahoinvointia ei ole tullut. Kävin tutulla kosmetologilla alkuviikosta ja sille oli pakko kertoa tästä raskaudesta, ettei tekisi ultraääni-ihonpuhdistusta niin kuin yleensä. Se oli aivan innoissaan ja kutsu mua mammaks ja kaikkee.. :) Juteltii vauvoista koko se aika ja raskaana olemisesta ja se oli oikeestaan aika kivaa, kun ei ole vielä oikein päässy muitten kanssa tätä asiaa jakamaan.



Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille, mun pitää mennä nyt "toipumaan" rankasta työnteosta sohvalle... :D



Sinikellonen 7+5

Sain ultraan ajan 23.10 ja sitä tässä nyt odotetaan.. ja jännittää ihan kauheesti! Aika tuntuu kuluvan toooosi hitaasti! Onnittelut teille jotka ootte päässy jo kurkkaamaan masu asukkia!

Muutama ystävä mun odotuksesta tietää mutta haluan päästä varmemmille viikoille ennenkuin "julkaisen" uutisen. Ainakin oma äitini hämmästyy suuresti kun oon ollu aivan varma että 3 lasta riittää meille ja nyt tuleekin 4s!! Oon valmistautunu siihen että onnitteluja ei ehkä välittömästi kuulu :)

meni itelläkin pari viikkoa ennenku totuin ajatukseen uudesta vauvasta! :D

Mä joudun myös syömään koko ajan ettei huono olo pääse jylläämään. Musta tuntuu että edellisissä raskauksissa ei ollu näin öklöä oloa.. tai sit aika kultaa muistot! Nuorimainenhan täyttää jo 3v!

Onnea ja iloa odotukseen kaikille!

Jo alkokin olla edellinen lista taas täynnä. Itse en paljon ennätä kirjoitella,mutta lukenut kylläkin olen päivittäin. Väsymys on joinakin päivinä aikamoista, välillä kuitenkin vähän parempiakin päiviä.



Huolestuin hieman,kun oireet katosi yhtäkkiä pari viikkoa sitten, mutta nyt ne on tulleet takaisin. Aamulla join omenaehua, kun oli vähän heikko olo...virhe, sepä vasta alkoikin yököttämään! Sinnikkäästi on pysynyt kaikki sisällä, vaikka välillä saattaa tulla monta yökkäystä peräkkäin. Sisulla sinnittelen vastaan, vaikka kyllähän se oksennus tulee, jos on tullakseen. Maha on tänään ollut tavallista isompi, jotain väärää kai olen syönyt ja vähän kauhulla töissä odotin,että joku kysyy, mutta ei onneksi. Töissä on muutenkin tilanne menossa siihen suuntaan,että nyt on paras pitää suu kiinni ja vatsa piilossa..kerrotaan uutinen vasta kun asiat on järjestyksessä ;o) Se vatsan piilossa pitäminen vaan ei enää kauaa onnistu, jos se nytkään onnistuu.



Vanhemmat meillä jo tietää raskaudesta, yhdelle kaverille kans olen kertonut. On jotenkin kiva kuitenkin jakaa jonkun kanssa tämä ilo, vaikkei mikään olekaan vielä varmaa. Neuvola on perjantaina, mutta eipä siinä viisastu yhtään,kun täällä ei kuunnella sydänääniä vielä näillä viikoilla. Täytyy yrittää ensi viikoksi aikaa, jos saisi kuulla äänet ja olokin sitten hieman rauhoittuisi, kun kuulisi ne. Täytyy kai olla oikein huolestunut, jos se neuvolatäti löytäisi sitten ajan ensi viikolle.



Nyt täytyy laittaa penskat nukkumaan, että jaksaa aamulla herätä..itse kans!



Ja viikot on tällä hetkellä hurjat 7+4

Vaikka en mikään syksyihminen olekaan, vaan kesä on ehdottomasti mun juttu, niin uuden kuukauden alkaminen on aina jotenkin mukavaa. En tiedä, kai sitä jotenkin ajattelee, että kun aika kuluu, niin itsekin jollain tapaa pääsee eteenpäin, milloin missäkin asiassa. Juuri nyt jokaisen uuden kuukauden, jopa viikon, alkaminen on tietenkin ilonaihe sinänsä, onhan vauvan syntymä aina vähän lähempänä. Tosin juuri nyt toukokuu tuntuu aivan mahdottoman kaukaiselta, mutta jokainen uusi kuukausi tuo sitä edes pikkiriikkisen lähemmäs:)



Omassa olossa ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia, edestakaisin vellova lievästi kuvottava olo on edelleen tuntuvin raskausoire, samoin väsymys. Yöuniin on yhtäkkiä tullut pari tuntia lisää pituutta, onneksi se on mahdollista niin, että menen illalla aikaisemmin nukkumaan. Ennen valvoin aina puolille öin, nyt sänky alkaa vetää puoleensa heti iltakymmenen jälkeen. Ja aina jos on vain mahdollista, otan pienet torkut päivälläkin. Joskus se tapahtuu isomman lapsen leikkien lomassa, joskus vasta sitten kun mies illansuussa kotiutuu töistä. Toistaiseksi väsymys ei ole kasvanut sietämättömäksi, kuten jossain vaiheessa kakkosta odottaessani, jolloin olin ihan varma että nyt mä kuolen, en vaan jaksa enää. No, en kuollut ja onnellisena jaksan nyt odottaa kolmatta lastani:)



Kävin tänä aamuna vaa´alla ja huomasin ihmeekseni painoni pysyneen samana. Tosin minulla on viikkojakin kasassa vasta 5+6, mutta aiemmilla kerroilla olen heti kärkeen ennen ekaa neuvolakäyntiä ottanut pari-kolme kiloa lisää. Tosin aikaisemmin en ole voinut pahoin näin aikaisin, vaan olen päinvastoin pystynyt vetämään herkkuja kaksin käsin. Nyt tilanne on se, että pahaa oloa karkoittaakseni yritän kaikkeni, että edes joku ruoka maistuisi, mutta ajoittain aika huonoin tuloksi. Oksentamaan en ole kertaakaan joutunut, itse asiassa olo ei ole ollut lähelläkään niin huonoa, joten ehkä siinä syy plusmiinusnolla-tilanteeseeni. Miten muilla, onko paino lähtenyt nousuun saman tien plussatestin jälkeen?



Ekan neuvolakäynninkin olen jo sopinut kahden viikon päähän. On muuten muutamaa viikkoa aikaisemmin kuin kahdella edellisellä kerralla, tosin neuvolakin on nyt eri. Aikaisemmin meillä neuvolassa ei ole ekalla käynnillä joskus rv 9:n aikoihin edes yritetty kuunnella sydänääniä, mutta nyt parin viikon päästä th meinaa yrittää ultralla nähdä pikkuista! Kivaa, mutta jännää, sillä noin aikaisin voi hyvinkin olla, että mitään ei vielä näy (vatsan päältä siis) ja sehän onkin omiaan hermostuttamaan äidin mieltä. En vaan mitenkään malta olla antaa kokeilematta, sillä onhan aina mahdollisuus, että jotain näkyykin. Onneksi päivät ovat kahden lapsen hoitamisen myötä niin täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, että en oikestaan edes ehdi jännittää tulevaa käyntiä. Pitkät kaksi viikkoa tulisikin, jos joka hetki olisi aikaa ajatella asiaa...



No juu, tulipas turistua koko rahan edestä, kun kerrankin tänne saakka pääsin:D Palaillaan.



rvaT

Lisätietoja tuosta dopplerista tuolta Osta&Myy palstalta :)

Myyn käyttämättömän, vielä siis paketissa olevan Angelsounds kotidopplerin (JPD-100S Pink).



Mukana tulevat:

-Angelsounds doppler (itse laite)

-Kuulokkeet

-Tietokonepiuha, jotta voit esim. nauhoittaa vauvan sydänäänet



Kyseinen laite ei tarvitse geeliä, vaan riittää jokin rasva esim. itse käytän samaisessa laitteessa Nivean vartalorasvaa, joka korvaa hyvin geelin ja on vieläpä huomattavasti halvempaa! Ja tuleepahan ilta rasvaukset aina tehtyä



Hinta: 59e +pk