Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (1584)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen sitä, miten tämä ketju ohittaa isoisät ihan kokonaan.
Aivan kaikki isovanhempien apuketjut ohittavat isoisät kokonaan. Sukupolvesta toiseen naiset huutavat apuun ja syyllistävät vain toisia naisia samalla kun miehet vaan kelluvat elämänsä läpi ottamatta vastuuta oikeastaan kenestäkään. Sylettää kieltämättä, mikään ei muutu.
Minun mieheni ja lasteni isä on ainakin ollut aina hyvä isä lapsilleen. Lastenlapsia ei vielä ole, joten tuo lastenlapsikysymys on vielä auki. Anoppini tai äitini eivät koskaan hoitaneet lapsiamme. Toinen isoisä kuoli nuorena, mutta se jäljelle jäänyt hoiti lapsiamme enemmän kuin molemmat isoäidit yhteensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko laiminlyöty äiti viimein vastata ihan asiallisesti kysymykseeni. Siis ilman sarvia ja hampaita kertoa, mitä on se apu ja tuki mitä sinä vanhemmiltasi tai appivanhemmiltasi haluat? Kysyin tuota jo viisitoista sivua sitten, muttet vastannut. Vänkäsit vain, että se on jo kerrottu, mutta jos nyt kuitenkin kertoisit sen ihan itse selvin sanoin ja rauhallisesti. Eikä kannata kirjoittaa miten sen kaikki tietää, ilmiselvästi ei tiedä ja olen alkanut epäillä sitäkin, tiedätkö edes sinä. On tullut yhä enenevässä määrin tunne että haluat ainoastaan haastaa riitaa ja trollata. Epäilen jopa onko sinulla edes lapsia.
Minun vanhempani ja appivanhempani eivät ole edes elossa, enkä ole heiltä mitään vailla. Keskustelen yleisellä tasolla. Toivon että isekin kykenisit asiallisuuteen. Sitä edelleen ihmettelen, miksi olet täällä, ksoka ilmiselvästikään et todellakaan mitään ole antamassa, oli määritelmä mikä tahansa.
Ihan vaan yleisellä tasolla nimittelet ja solvaat ihan kaikkia muita kirjoittajia. Edelleeenkin täällä kirjoittaa useita kirjoittajia.
No mitä jos keskittyisit vihdoin keskittymään siihen keskustelemiseen sen sijaan että nälvit ja näykit aina vaan. Vai onko se sun keskustelusi vuoroin tuota mitätöintiä, itsekehua, närppimistä, tivaamista ja mitätöintiä?
Edelleen, kerro ihan asiallisesti mitä apua olisit tarvinut. Tämä on mielestäni asiallinen kysymys, eikä siinä ole nälvimistä tms.
Ai ei vai? Väen väkisin käyt henkilöön, kun olen jo monta kertaa toivonut asiallista keskustelua yleisellä tasolla ja itse koko ajan yleisellä tasolla keskustellut.
Mikä tässä on noin vaikeaa?
Käyn henkilöön? TÄH???? Yritän saada aikaan sen haluamasi asiallisen keskustelun. Voit perustella ihan vapaasti mitä apua olisit halunnut. Olen todella ihmeissäni ettet vastaa tähän mitään. Ei tarkeentavat kysymykset ole henkilöön käymistä.
Voit perustella ihan vapaasti mitä apua olisit halunnut
Niin, mitä tämä muka muuta on?
Nyt tulee todella kovat trollipeikkovaroitukset omiin antenneihini. Tuntuu että tämä vänkääjä ei ole äiti, hänellä ei ole myöskään yhtään lasta. Palstan incel-trolli on juuri tuollainen, tyyppi joka ei koskaan suostu vastaamaan yhteenkään henkilökohtaiseen kysymykseen. Jos oikeasti olisit äiti joka ei ole saanut apua, osaisit kyllä yksilöidä ihan yleisellä tasolla mitä apua olisit halunnut. Mutta ei, koet kysymykset henkilöön käymisenä. Samaan aikaan syyllistät isovanhemmat yhtenä ryhmänä jaa erikseen, ja pilkkaat ja nimittelet kaikkia muita kirjoittajia vuoron perään. Tämä on jatkunut nyt koko ketjun.
Niin. Mikset voi kysyä yleisellä tasolla? Miksi käyt henkilöön? Ja nyt sitten analysoit ja ilkeilet. Miksi? Keskustele aiheesta. Mieti itse mitä tukea voi antaa. Vai oletko trolli?
On käynyt jo täysin selväksi, että tarjoaa isovanhemmat mitä tahansa apua, se on väärää ja ajoitettu väärin.
Analysointi on tietysti osa keskustelua. Sinä et ole yhdenkään lapsen äiti, kunhan trollaat riitelemisen halusta.
No kas uhriutumista ja haukkumista. Ei keskustelua eikä analysointia. Yllättävää. Not.
Tuon viestin mihin vastasit kirjoittja ei ole yhdenkään lapsen isovanhempi. Ei ole jäänyt mitään epäselvää siihen, että isovanhemmat nyt vaan eivät voi koskaan tarjota lapsiaan ja miniöitään tyydyttävää apua. Mutta sinäkään et ole edes yhdenkään lapsen vanhempi. Mitä saat tästä trollaamisesta? Tuliko viime yönä uni silmään? Liki yhdeltätoista näyt kirjoittaneen viimeisen vihaviestin illalla ja heti seitsemän jälkeen aamulla jatkui riidan haastaminen. Koko päivän olet ollut näppiksellä, joten ei sinulla edes voi olla yhtään lasta.
Väitinkö olevan? No en. Miten niin on käynyt selväksi? Ketju täynnä provoja. Mitä sinä saat tästä? Räyhäät, räyhäät, räyhäät, komentelet ja tivaat. Ja koko sen ajan kun olet nytkin kytännyt minua, ketju on täyttynyt uusista ja uusista vihapuheviesteistä, mutta siihen et puutu? sinäkö ne kirjoitit?
Eli tunnustit juuri, ettei sinulla edes ole lapsia. Kunhan haastat riitaa. Meilla on hyvin erilainen käsitys vihapuheviesteistä. Tosin sinun kannattaa ottaa peili käteen ja katsoa miltä niiden kirjoittaja näyttää.
Edelleen täällä on useita kirjoittajia, minä en ole ollut ketjussa pitkään. Sinä olet näköjään trollannut 77 sivua.
Miksi käyt henkilöön tuolla lailla? Et ole kertaakaan vastannut. Ja kyllä, näköjään vihapuhetta on sinusta kaikki, mikä puolustaa äitejä millään tavalla. Ja selkeästi nuo äskeiset kusipääviestit olikin sitten sinulta.
Mihin minä en ole kertaakaan vastannut?
Vihapuhe ei ole äitejä tai isoäitejä puolustava puhe, mutta sinun haluamasi riita eri sukupolvien välillä ja toisten kirjoittajien nimitteleminen, se on toden totta vihapuhetta.
Ensin ajattelin, että tässä keskustelussa joku toimittaja lietsoo kärkästä keskustelua jonkun tulevan lehtijutun vuolsi, mutta ei, sinä vain haluat saada riitaa aikaiseksi muuten ihan riidan vuoksi.
Miksi sinä käyt henkilöön? Laitat suuhuni sanoja kuin varjonyrkkeilisit jonkun oman demonisi kanssa! Miksi vainoat minua?
Ethän sinä lapseton mies edes kuulu tähän keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien uupumisen syy ei varmasti ole muuttunut isovanhemmuus. Syytä kannattaa tarkastella muista näkökulmista mm. onko mielikuvat äitiydestä olleet realistiset, ovatko omat odotukset/vaatimukset äitiyteen aivan liian korkeat, miten asennoituu yleensäkin elämän mukanaan tuomiin haasteisiin.
Itse olen kahden, nyt jo aikuisten lasten äiti. Jäin yksinhuoltajaksi lasten ollessa pieniä eikä kummakaan puolen isovanhemmista ollut lasten hoidossa tms. apua. Oma äitini sairasteli, mutta neuloi kaikille lastenlapsilleen sukkia, neulepuseroita ym., mistä olen edelleen kiitollinen. Minulla ei siis ollut ns. turvaverkkoa, mutta haasteita riitti mm. lasten sairastelu, työttömyys ja taloudelliset vaikeudet, muutto toiselle puolelle Suomea työn perässä jne. Jokaisessa vastamäessä olisin voinut uupua, mutta yritin aina etsiä ratkaisuja ja ajatella positiivisesti, vaikka kaikki näytti synkältä. Minun lasini on puoliksi täynnä. Miten sinun lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
Tuo näkemys on ammattilaisten näkemys. Miksi se siis ei voi muka olla totta?
YKSI syistä on muuttunut isovanhemmuus, vain yksi monista syistä. Niitä muita on työelämän muuttuminen, ulkopuoliset paineet suorittaa "täydellistä elämää", ja ylipäätänsä se että enää ei näköjään oteta vastuuta omasta elämästä ja valinnoista, niin onhan se jatkuva uhriutuminen varmasti raskasta.
Ja mitkä asiat ovat sitten vaikuttaneet sen isovanhemmuuden muuttumiseen? Tuskin vain se että "nykyään mummot on itsekkäitä ja istuu kaiket illat terasseilla lipittämässä viiniä" (kuten on tässä ketjussa vihjailtu) vaan esim. se että ne isovanhemmat on paljon pidempään työelämässä. Joten tässä keskustelussa syyllistetään niitä isovanhempia liikaa ja sellaisista asioista mitkä eivät riipu heistä. Ne lasten vanhemmat eivät voi vaikuttaa siihen miten isovanhemmat toimivat, siitä valittaminen vain kuluttaa aikaa ja energiaa (mitä heillä ei kuulemma kuitenkaan mukamas ole). Heidän pitäisi keskittyä vain siihen mihin he itse pystyvät vaikuttamaan, eli omaan toimintaansa. Tämä toimii myös muilla ihmisillä ja muissa elämäntilanteissa.
-eri
Se että ovat työelämässä ei selitä kyllä mitenkään sitä, että he eivät tue lapsiaan. Tai ovat rajattomia. Kuormittavia. Ja kyllä se etäinen/ikävä isovanhempi on asia, jota on lupa ihan surra.
No rajattomia, kuormittavia ja etäisiä isovanhempia on ollut aina. Se ei ole muuttunut mihinkään. Nykyään vaan keskitytään siihen "lupaan surra" (ja uhriutua) enemmän, käytetään siihen energiaa, eikä keskitytä itse elämiseen ja eteenpäin menemiseen. Surkutellaan vuodesta toiseen. Ei ihme että uuvuttaa.
Ihmisellä on lupa surra. Yleensähän siinä suree myös omaa lapsuuttaan ja sitten kun vielä näkee, että oma lapsi joutuukin kohtaamaan taas saman kohtelun niin se riipaisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien uupumisen syy ei varmasti ole muuttunut isovanhemmuus. Syytä kannattaa tarkastella muista näkökulmista mm. onko mielikuvat äitiydestä olleet realistiset, ovatko omat odotukset/vaatimukset äitiyteen aivan liian korkeat, miten asennoituu yleensäkin elämän mukanaan tuomiin haasteisiin.
Itse olen kahden, nyt jo aikuisten lasten äiti. Jäin yksinhuoltajaksi lasten ollessa pieniä eikä kummakaan puolen isovanhemmista ollut lasten hoidossa tms. apua. Oma äitini sairasteli, mutta neuloi kaikille lastenlapsilleen sukkia, neulepuseroita ym., mistä olen edelleen kiitollinen. Minulla ei siis ollut ns. turvaverkkoa, mutta haasteita riitti mm. lasten sairastelu, työttömyys ja taloudelliset vaikeudet, muutto toiselle puolelle Suomea työn perässä jne. Jokaisessa vastamäessä olisin voinut uupua, mutta yritin aina etsiä ratkaisuja ja ajatella positiivisesti, vaikka kaikki näytti synkältä. Minun lasini on puoliksi täynnä. Miten sinun lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
Tuo näkemys on ammattilaisten näkemys. Miksi se siis ei voi muka olla totta?
YKSI syistä on muuttunut isovanhemmuus, vain yksi monista syistä. Niitä muita on työelämän muuttuminen, ulkopuoliset paineet suorittaa "täydellistä elämää", ja ylipäätänsä se että enää ei näköjään oteta vastuuta omasta elämästä ja valinnoista, niin onhan se jatkuva uhriutuminen varmasti raskasta.
Ja mitkä asiat ovat sitten vaikuttaneet sen isovanhemmuuden muuttumiseen? Tuskin vain se että "nykyään mummot on itsekkäitä ja istuu kaiket illat terasseilla lipittämässä viiniä" (kuten on tässä ketjussa vihjailtu) vaan esim. se että ne isovanhemmat on paljon pidempään työelämässä. Joten tässä keskustelussa syyllistetään niitä isovanhempia liikaa ja sellaisista asioista mitkä eivät riipu heistä. Ne lasten vanhemmat eivät voi vaikuttaa siihen miten isovanhemmat toimivat, siitä valittaminen vain kuluttaa aikaa ja energiaa (mitä heillä ei kuulemma kuitenkaan mukamas ole). Heidän pitäisi keskittyä vain siihen mihin he itse pystyvät vaikuttamaan, eli omaan toimintaansa. Tämä toimii myös muilla ihmisillä ja muissa elämäntilanteissa.
-eri
Se että ovat työelämässä ei selitä kyllä mitenkään sitä, että he eivät tue lapsiaan. Tai ovat rajattomia. Kuormittavia. Ja kyllä se etäinen/ikävä isovanhempi on asia, jota on lupa ihan surra.
No rajattomia, kuormittavia ja etäisiä isovanhempia on ollut aina. Se ei ole muuttunut mihinkään. Nykyään vaan keskitytään siihen "lupaan surra" (ja uhriutua) enemmän, käytetään siihen energiaa, eikä keskitytä itse elämiseen ja eteenpäin menemiseen. Surkutellaan vuodesta toiseen. Ei ihme että uuvuttaa.
Jos ihminen aina vaan painaa eteenpäin eikä ikinä pysähdy miettimään niin sillä laillahan ne kaikki kuonat just siirtää lapselleenkin. Ne pitää käsitellä jo ihan siksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no se pointti tässä kai onkin juuri se, että jaksaisivat tehdä vähän enemmän niitä lapsia, että olisi sitten veronmaksajia ja meidän nyt työikäisten eläkkeiden maksajia tulevaisuudessakin.
Enkä ymmärrä tätä asennetta, ettei haluta auttaa kanssaihmisiä, vaan ilkeillään vaan, että onko nyt rankkaa, mitäs läksit. Suomalaiset on kyllä aika kamalia tässä asiassa. Muualla on paljon enemmän koko kylä kasvattaa -meininkiä, eikä vanhemmuuteen suhtauduta niin vaativasti. Esim. jos lapsi ei jaksa istua ravintolassa, mutta äidillä ruoka kesken (koska syötti myös lapsen), niin monissa muissa maissa vieruspöydästä tai tarjoilija tms. voi viihdyttää lasta hetken (olen kokenut tätä itsekin muualla, ja se jätti todella hyvän fiiliksen). Suomessa kaikki vain katsovat vihaisesti, eivätkä edes harkitse, että voisivat auttaa. Ihmekö sitten, ettei monet uskalla tehdä lapsia.Uskon, että ravintolassa ja muussa ruokapaikassa katsotaan vihaisesti, jos lapsi huutaa. Toiset ovat lähteneet ulos syömään viettääkseen rentouttavan hetken jonkun tutun kanssa. Kaiken lisäksi niissä paikoissa syöminen on niin kallista (tulotasoon nähden) , että sinne voi mennä hyvin harvoin.
Niin just, Suomessa ollaan hyvin lapsivihamielisiä monessa mielessä, liittyen julkisuin tiloihin. Lapsi ei saa kuulua, mielellään ei myöskään näkyä. Minkäikäinen hyvänsä yhtään kuuluu, ihmiset valittavat, ettei kasvateta ollenkaan, ennenkuin lähdetään muiden seuraan.
Päin vastoin. Suomessa pikkulapset on korotettu nykyään perheiden päiksi, mille ei laiteta mitään rajoja tai opeteta käytöstapoja. Sitten itketään lapsivihamielistä yhteiskuntaa kun muut ihmiset eivät esimerkiksi ravintoloissa jaksa katsoa kiukuttelevia lapsia. Vietän puoli vuotta vuodesta muualla kuin Suomessa, Etelä-Euroopassa. Siellä todella lapset (ja vaikka alleen pissaavat vanhukset) käyvät ravintoloissa. Mutta yksikään lapsi ei kiukuttele missään koskaan. Lapset on ensiksikin opetettu ilmiselvästi käyttäytymään ja toiseksi heille otetaan sinne ravintolaan virikkeitä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien uupumisen syy ei varmasti ole muuttunut isovanhemmuus. Syytä kannattaa tarkastella muista näkökulmista mm. onko mielikuvat äitiydestä olleet realistiset, ovatko omat odotukset/vaatimukset äitiyteen aivan liian korkeat, miten asennoituu yleensäkin elämän mukanaan tuomiin haasteisiin.
Itse olen kahden, nyt jo aikuisten lasten äiti. Jäin yksinhuoltajaksi lasten ollessa pieniä eikä kummakaan puolen isovanhemmista ollut lasten hoidossa tms. apua. Oma äitini sairasteli, mutta neuloi kaikille lastenlapsilleen sukkia, neulepuseroita ym., mistä olen edelleen kiitollinen. Minulla ei siis ollut ns. turvaverkkoa, mutta haasteita riitti mm. lasten sairastelu, työttömyys ja taloudelliset vaikeudet, muutto toiselle puolelle Suomea työn perässä jne. Jokaisessa vastamäessä olisin voinut uupua, mutta yritin aina etsiä ratkaisuja ja ajatella positiivisesti, vaikka kaikki näytti synkältä. Minun lasini on puoliksi täynnä. Miten sinun lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
Tuo näkemys on ammattilaisten näkemys. Miksi se siis ei voi muka olla totta?
YKSI syistä on muuttunut isovanhemmuus, vain yksi monista syistä. Niitä muita on työelämän muuttuminen, ulkopuoliset paineet suorittaa "täydellistä elämää", ja ylipäätänsä se että enää ei näköjään oteta vastuuta omasta elämästä ja valinnoista, niin onhan se jatkuva uhriutuminen varmasti raskasta.
Ja mitkä asiat ovat sitten vaikuttaneet sen isovanhemmuuden muuttumiseen? Tuskin vain se että "nykyään mummot on itsekkäitä ja istuu kaiket illat terasseilla lipittämässä viiniä" (kuten on tässä ketjussa vihjailtu) vaan esim. se että ne isovanhemmat on paljon pidempään työelämässä. Joten tässä keskustelussa syyllistetään niitä isovanhempia liikaa ja sellaisista asioista mitkä eivät riipu heistä. Ne lasten vanhemmat eivät voi vaikuttaa siihen miten isovanhemmat toimivat, siitä valittaminen vain kuluttaa aikaa ja energiaa (mitä heillä ei kuulemma kuitenkaan mukamas ole). Heidän pitäisi keskittyä vain siihen mihin he itse pystyvät vaikuttamaan, eli omaan toimintaansa. Tämä toimii myös muilla ihmisillä ja muissa elämäntilanteissa.
-eri
Se että ovat työelämässä ei selitä kyllä mitenkään sitä, että he eivät tue lapsiaan. Tai ovat rajattomia. Kuormittavia. Ja kyllä se etäinen/ikävä isovanhempi on asia, jota on lupa ihan surra.
No rajattomia, kuormittavia ja etäisiä isovanhempia on ollut aina. Se ei ole muuttunut mihinkään. Nykyään vaan keskitytään siihen "lupaan surra" (ja uhriutua) enemmän, käytetään siihen energiaa, eikä keskitytä itse elämiseen ja eteenpäin menemiseen. Surkutellaan vuodesta toiseen. Ei ihme että uuvuttaa.
Ihmisellä on lupa surra. Yleensähän siinä suree myös omaa lapsuuttaan ja sitten kun vielä näkee, että oma lapsi joutuukin kohtaamaan taas saman kohtelun niin se riipaisee.
Tossa vaiheessa kantsii mennä terapiaan. Ja en tarkoita tätä vittuiluna. Jos se vuosia kestävä suru omasta lapsuudesta ja vanhemmista vaikuttaa omaan jaksamiseen ja siihen että kokee vanhemmuuden uuvuttavana, niin on oikeasti terapian aika. Se maksaa itsensä takaisin (jos joutuu yksityisestä hoidosta maksamaan). Tilannetta helpottaisi se että menee käsittelemään noita asioita ammattilaisen kanssa, ei se että valittaa vanhemmistaan netissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no se pointti tässä kai onkin juuri se, että jaksaisivat tehdä vähän enemmän niitä lapsia, että olisi sitten veronmaksajia ja meidän nyt työikäisten eläkkeiden maksajia tulevaisuudessakin.
Enkä ymmärrä tätä asennetta, ettei haluta auttaa kanssaihmisiä, vaan ilkeillään vaan, että onko nyt rankkaa, mitäs läksit. Suomalaiset on kyllä aika kamalia tässä asiassa. Muualla on paljon enemmän koko kylä kasvattaa -meininkiä, eikä vanhemmuuteen suhtauduta niin vaativasti. Esim. jos lapsi ei jaksa istua ravintolassa, mutta äidillä ruoka kesken (koska syötti myös lapsen), niin monissa muissa maissa vieruspöydästä tai tarjoilija tms. voi viihdyttää lasta hetken (olen kokenut tätä itsekin muualla, ja se jätti todella hyvän fiiliksen). Suomessa kaikki vain katsovat vihaisesti, eivätkä edes harkitse, että voisivat auttaa. Ihmekö sitten, ettei monet uskalla tehdä lapsia.Uskon, että ravintolassa ja muussa ruokapaikassa katsotaan vihaisesti, jos lapsi huutaa. Toiset ovat lähteneet ulos syömään viettääkseen rentouttavan hetken jonkun tutun kanssa. Kaiken lisäksi niissä paikoissa syöminen on niin kallista (tulotasoon nähden) , että sinne voi mennä hyvin harvoin.
Niin just, Suomessa ollaan hyvin lapsivihamielisiä monessa mielessä, liittyen julkisuin tiloihin. Lapsi ei saa kuulua, mielellään ei myöskään näkyä. Minkäikäinen hyvänsä yhtään kuuluu, ihmiset valittavat, ettei kasvateta ollenkaan, ennenkuin lähdetään muiden seuraan.
Päin vastoin. Suomessa pikkulapset on korotettu nykyään perheiden päiksi, mille ei laiteta mitään rajoja tai opeteta käytöstapoja. Sitten itketään lapsivihamielistä yhteiskuntaa kun muut ihmiset eivät esimerkiksi ravintoloissa jaksa katsoa kiukuttelevia lapsia. Vietän puoli vuotta vuodesta muualla kuin Suomessa, Etelä-Euroopassa. Siellä todella lapset (ja vaikka alleen pissaavat vanhukset) käyvät ravintoloissa. Mutta yksikään lapsi ei kiukuttele missään koskaan. Lapset on ensiksikin opetettu ilmiselvästi käyttäytymään ja toiseksi heille otetaan sinne ravintolaan virikkeitä mukaan.
Et ees asu Suomessa, eikä mitään kosketuspintaa lapsiin ole, mutta tiedät varmuudella millaista täällä on, ja ravintolan perusteella tiedät, millaisia kaikki Suomen lapset on. Justiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien uupumisen syy ei varmasti ole muuttunut isovanhemmuus. Syytä kannattaa tarkastella muista näkökulmista mm. onko mielikuvat äitiydestä olleet realistiset, ovatko omat odotukset/vaatimukset äitiyteen aivan liian korkeat, miten asennoituu yleensäkin elämän mukanaan tuomiin haasteisiin.
Itse olen kahden, nyt jo aikuisten lasten äiti. Jäin yksinhuoltajaksi lasten ollessa pieniä eikä kummakaan puolen isovanhemmista ollut lasten hoidossa tms. apua. Oma äitini sairasteli, mutta neuloi kaikille lastenlapsilleen sukkia, neulepuseroita ym., mistä olen edelleen kiitollinen. Minulla ei siis ollut ns. turvaverkkoa, mutta haasteita riitti mm. lasten sairastelu, työttömyys ja taloudelliset vaikeudet, muutto toiselle puolelle Suomea työn perässä jne. Jokaisessa vastamäessä olisin voinut uupua, mutta yritin aina etsiä ratkaisuja ja ajatella positiivisesti, vaikka kaikki näytti synkältä. Minun lasini on puoliksi täynnä. Miten sinun lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
Tuo näkemys on ammattilaisten näkemys. Miksi se siis ei voi muka olla totta?
YKSI syistä on muuttunut isovanhemmuus, vain yksi monista syistä. Niitä muita on työelämän muuttuminen, ulkopuoliset paineet suorittaa "täydellistä elämää", ja ylipäätänsä se että enää ei näköjään oteta vastuuta omasta elämästä ja valinnoista, niin onhan se jatkuva uhriutuminen varmasti raskasta.
Ja mitkä asiat ovat sitten vaikuttaneet sen isovanhemmuuden muuttumiseen? Tuskin vain se että "nykyään mummot on itsekkäitä ja istuu kaiket illat terasseilla lipittämässä viiniä" (kuten on tässä ketjussa vihjailtu) vaan esim. se että ne isovanhemmat on paljon pidempään työelämässä. Joten tässä keskustelussa syyllistetään niitä isovanhempia liikaa ja sellaisista asioista mitkä eivät riipu heistä. Ne lasten vanhemmat eivät voi vaikuttaa siihen miten isovanhemmat toimivat, siitä valittaminen vain kuluttaa aikaa ja energiaa (mitä heillä ei kuulemma kuitenkaan mukamas ole). Heidän pitäisi keskittyä vain siihen mihin he itse pystyvät vaikuttamaan, eli omaan toimintaansa. Tämä toimii myös muilla ihmisillä ja muissa elämäntilanteissa.
-eri
Se että ovat työelämässä ei selitä kyllä mitenkään sitä, että he eivät tue lapsiaan. Tai ovat rajattomia. Kuormittavia. Ja kyllä se etäinen/ikävä isovanhempi on asia, jota on lupa ihan surra.
No rajattomia, kuormittavia ja etäisiä isovanhempia on ollut aina. Se ei ole muuttunut mihinkään. Nykyään vaan keskitytään siihen "lupaan surra" (ja uhriutua) enemmän, käytetään siihen energiaa, eikä keskitytä itse elämiseen ja eteenpäin menemiseen. Surkutellaan vuodesta toiseen. Ei ihme että uuvuttaa.
Jos ihminen aina vaan painaa eteenpäin eikä ikinä pysähdy miettimään niin sillä laillahan ne kaikki kuonat just siirtää lapselleenkin. Ne pitää käsitellä jo ihan siksi.
Huoh, ei "painaa eteenpäin" laput silmillä jatkaen huonoa kierrettä, vaan tarkoitin että mennä eteenpäin omassa elämässään ja tunnekäsittelyissään. Ja käsitellä ne asiat TERAPIASSA, eikä "käsitellä" netissä anonyymillä palstalla valittaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien uupumisen syy ei varmasti ole muuttunut isovanhemmuus. Syytä kannattaa tarkastella muista näkökulmista mm. onko mielikuvat äitiydestä olleet realistiset, ovatko omat odotukset/vaatimukset äitiyteen aivan liian korkeat, miten asennoituu yleensäkin elämän mukanaan tuomiin haasteisiin.
Itse olen kahden, nyt jo aikuisten lasten äiti. Jäin yksinhuoltajaksi lasten ollessa pieniä eikä kummakaan puolen isovanhemmista ollut lasten hoidossa tms. apua. Oma äitini sairasteli, mutta neuloi kaikille lastenlapsilleen sukkia, neulepuseroita ym., mistä olen edelleen kiitollinen. Minulla ei siis ollut ns. turvaverkkoa, mutta haasteita riitti mm. lasten sairastelu, työttömyys ja taloudelliset vaikeudet, muutto toiselle puolelle Suomea työn perässä jne. Jokaisessa vastamäessä olisin voinut uupua, mutta yritin aina etsiä ratkaisuja ja ajatella positiivisesti, vaikka kaikki näytti synkältä. Minun lasini on puoliksi täynnä. Miten sinun lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
Tuo näkemys on ammattilaisten näkemys. Miksi se siis ei voi muka olla totta?
YKSI syistä on muuttunut isovanhemmuus, vain yksi monista syistä. Niitä muita on työelämän muuttuminen, ulkopuoliset paineet suorittaa "täydellistä elämää", ja ylipäätänsä se että enää ei näköjään oteta vastuuta omasta elämästä ja valinnoista, niin onhan se jatkuva uhriutuminen varmasti raskasta.
Ja mitkä asiat ovat sitten vaikuttaneet sen isovanhemmuuden muuttumiseen? Tuskin vain se että "nykyään mummot on itsekkäitä ja istuu kaiket illat terasseilla lipittämässä viiniä" (kuten on tässä ketjussa vihjailtu) vaan esim. se että ne isovanhemmat on paljon pidempään työelämässä. Joten tässä keskustelussa syyllistetään niitä isovanhempia liikaa ja sellaisista asioista mitkä eivät riipu heistä. Ne lasten vanhemmat eivät voi vaikuttaa siihen miten isovanhemmat toimivat, siitä valittaminen vain kuluttaa aikaa ja energiaa (mitä heillä ei kuulemma kuitenkaan mukamas ole). Heidän pitäisi keskittyä vain siihen mihin he itse pystyvät vaikuttamaan, eli omaan toimintaansa. Tämä toimii myös muilla ihmisillä ja muissa elämäntilanteissa.
-eri
Se että ovat työelämässä ei selitä kyllä mitenkään sitä, että he eivät tue lapsiaan. Tai ovat rajattomia. Kuormittavia. Ja kyllä se etäinen/ikävä isovanhempi on asia, jota on lupa ihan surra.
No rajattomia, kuormittavia ja etäisiä isovanhempia on ollut aina. Se ei ole muuttunut mihinkään. Nykyään vaan keskitytään siihen "lupaan surra" (ja uhriutua) enemmän, käytetään siihen energiaa, eikä keskitytä itse elämiseen ja eteenpäin menemiseen. Surkutellaan vuodesta toiseen. Ei ihme että uuvuttaa.
Jos ihminen aina vaan painaa eteenpäin eikä ikinä pysähdy miettimään niin sillä laillahan ne kaikki kuonat just siirtää lapselleenkin. Ne pitää käsitellä jo ihan siksi.
Huoh, ei "painaa eteenpäin" laput silmillä jatkaen huonoa kierrettä, vaan tarkoitin että mennä eteenpäin omassa elämässään ja tunnekäsittelyissään. Ja käsitellä ne asiat TERAPIASSA, eikä "käsitellä" netissä anonyymillä palstalla valittaen.
Mikä sinä oikeasti olet määräämään miten joku suruaan käsittelee? Sitä voi kuule mennä oikein hyvin eteenpäin omassa elämässä, kösitellä tunteitaan ja opettaa lapsia kösittelemään omiaan ja kaikin puolin pärjätä. Silti se riipaisee. Se on aika massiivinen menetys ja taakka. Sinä et sitä määrää missä kukakin sitä kösittelee. Älä lue.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi äidit nykyään uupuvat? Ei se isovanhemmista johdu. Mikä nykyään lapsissa on erityisen uuvuttavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no se pointti tässä kai onkin juuri se, että jaksaisivat tehdä vähän enemmän niitä lapsia, että olisi sitten veronmaksajia ja meidän nyt työikäisten eläkkeiden maksajia tulevaisuudessakin.
Enkä ymmärrä tätä asennetta, ettei haluta auttaa kanssaihmisiä, vaan ilkeillään vaan, että onko nyt rankkaa, mitäs läksit. Suomalaiset on kyllä aika kamalia tässä asiassa. Muualla on paljon enemmän koko kylä kasvattaa -meininkiä, eikä vanhemmuuteen suhtauduta niin vaativasti. Esim. jos lapsi ei jaksa istua ravintolassa, mutta äidillä ruoka kesken (koska syötti myös lapsen), niin monissa muissa maissa vieruspöydästä tai tarjoilija tms. voi viihdyttää lasta hetken (olen kokenut tätä itsekin muualla, ja se jätti todella hyvän fiiliksen). Suomessa kaikki vain katsovat vihaisesti, eivätkä edes harkitse, että voisivat auttaa. Ihmekö sitten, ettei monet uskalla tehdä lapsia.Uskon, että ravintolassa ja muussa ruokapaikassa katsotaan vihaisesti, jos lapsi huutaa. Toiset ovat lähteneet ulos syömään viettääkseen rentouttavan hetken jonkun tutun kanssa. Kaiken lisäksi niissä paikoissa syöminen on niin kallista (tulotasoon nähden) , että sinne voi mennä hyvin harvoin.
Niin just, Suomessa ollaan hyvin lapsivihamielisiä monessa mielessä, liittyen julkisuin tiloihin. Lapsi ei saa kuulua, mielellään ei myöskään näkyä. Minkäikäinen hyvänsä yhtään kuuluu, ihmiset valittavat, ettei kasvateta ollenkaan, ennenkuin lähdetään muiden seuraan.
Päin vastoin. Suomessa pikkulapset on korotettu nykyään perheiden päiksi, mille ei laiteta mitään rajoja tai opeteta käytöstapoja. Sitten itketään lapsivihamielistä yhteiskuntaa kun muut ihmiset eivät esimerkiksi ravintoloissa jaksa katsoa kiukuttelevia lapsia. Vietän puoli vuotta vuodesta muualla kuin Suomessa, Etelä-Euroopassa. Siellä todella lapset (ja vaikka alleen pissaavat vanhukset) käyvät ravintoloissa. Mutta yksikään lapsi ei kiukuttele missään koskaan. Lapset on ensiksikin opetettu ilmiselvästi käyttäytymään ja toiseksi heille otetaan sinne ravintolaan virikkeitä mukaan.
Et ees asu Suomessa, eikä mitään kosketuspintaa lapsiin ole, mutta tiedät varmuudella millaista täällä on, ja ravintolan perusteella tiedät, millaisia kaikki Suomen lapset on. Justiinsa.
Asun kyllä puolet vuodesta Suomessa, omia lapsia minulla on useita, lastenlapsia kaksi, ravintolassakin käyn täällä sen verran, että olen kyllä kulttuurista kartalla. Oliko muuta v''''ilua vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiaan menosta puhutaan. Miten voi vaan mennä terapiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no se pointti tässä kai onkin juuri se, että jaksaisivat tehdä vähän enemmän niitä lapsia, että olisi sitten veronmaksajia ja meidän nyt työikäisten eläkkeiden maksajia tulevaisuudessakin.
Enkä ymmärrä tätä asennetta, ettei haluta auttaa kanssaihmisiä, vaan ilkeillään vaan, että onko nyt rankkaa, mitäs läksit. Suomalaiset on kyllä aika kamalia tässä asiassa. Muualla on paljon enemmän koko kylä kasvattaa -meininkiä, eikä vanhemmuuteen suhtauduta niin vaativasti. Esim. jos lapsi ei jaksa istua ravintolassa, mutta äidillä ruoka kesken (koska syötti myös lapsen), niin monissa muissa maissa vieruspöydästä tai tarjoilija tms. voi viihdyttää lasta hetken (olen kokenut tätä itsekin muualla, ja se jätti todella hyvän fiiliksen). Suomessa kaikki vain katsovat vihaisesti, eivätkä edes harkitse, että voisivat auttaa. Ihmekö sitten, ettei monet uskalla tehdä lapsia.Uskon, että ravintolassa ja muussa ruokapaikassa katsotaan vihaisesti, jos lapsi huutaa. Toiset ovat lähteneet ulos syömään viettääkseen rentouttavan hetken jonkun tutun kanssa. Kaiken lisäksi niissä paikoissa syöminen on niin kallista (tulotasoon nähden) , että sinne voi mennä hyvin harvoin.
Niin just, Suomessa ollaan hyvin lapsivihamielisiä monessa mielessä, liittyen julkisuin tiloihin. Lapsi ei saa kuulua, mielellään ei myöskään näkyä. Minkäikäinen hyvänsä yhtään kuuluu, ihmiset valittavat, ettei kasvateta ollenkaan, ennenkuin lähdetään muiden seuraan.
Päin vastoin. Suomessa pikkulapset on korotettu nykyään perheiden päiksi, mille ei laiteta mitään rajoja tai opeteta käytöstapoja. Sitten itketään lapsivihamielistä yhteiskuntaa kun muut ihmiset eivät esimerkiksi ravintoloissa jaksa katsoa kiukuttelevia lapsia. Vietän puoli vuotta vuodesta muualla kuin Suomessa, Etelä-Euroopassa. Siellä todella lapset (ja vaikka alleen pissaavat vanhukset) käyvät ravintoloissa. Mutta yksikään lapsi ei kiukuttele missään koskaan. Lapset on ensiksikin opetettu ilmiselvästi käyttäytymään ja toiseksi heille otetaan sinne ravintolaan virikkeitä mukaan.
Et ees asu Suomessa, eikä mitään kosketuspintaa lapsiin ole, mutta tiedät varmuudella millaista täällä on, ja ravintolan perusteella tiedät, millaisia kaikki Suomen lapset on. Justiinsa.
Asun kyllä puolet vuodesta Suomessa, omia lapsia minulla on useita, lastenlapsia kaksi, ravintolassakin käyn täällä sen verran, että olen kyllä kulttuurista kartalla. Oliko muuta v''''ilua vielä?
Ravintolassa näet kulttuurin? Täh? En ole koskaan nähnyt missään tuollaista mitä kuvaat. Ihan kuin ihan pikkuisen liioittelisit…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan menosta puhutaan. Miten voi vaan mennä terapiaan?
Periaatteessa terapiaan voi kyllä mennä ihan ilman lähetettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no se pointti tässä kai onkin juuri se, että jaksaisivat tehdä vähän enemmän niitä lapsia, että olisi sitten veronmaksajia ja meidän nyt työikäisten eläkkeiden maksajia tulevaisuudessakin.
Enkä ymmärrä tätä asennetta, ettei haluta auttaa kanssaihmisiä, vaan ilkeillään vaan, että onko nyt rankkaa, mitäs läksit. Suomalaiset on kyllä aika kamalia tässä asiassa. Muualla on paljon enemmän koko kylä kasvattaa -meininkiä, eikä vanhemmuuteen suhtauduta niin vaativasti. Esim. jos lapsi ei jaksa istua ravintolassa, mutta äidillä ruoka kesken (koska syötti myös lapsen), niin monissa muissa maissa vieruspöydästä tai tarjoilija tms. voi viihdyttää lasta hetken (olen kokenut tätä itsekin muualla, ja se jätti todella hyvän fiiliksen). Suomessa kaikki vain katsovat vihaisesti, eivätkä edes harkitse, että voisivat auttaa. Ihmekö sitten, ettei monet uskalla tehdä lapsia.Uskon, että ravintolassa ja muussa ruokapaikassa katsotaan vihaisesti, jos lapsi huutaa. Toiset ovat lähteneet ulos syömään viettääkseen rentouttavan hetken jonkun tutun kanssa. Kaiken lisäksi niissä paikoissa syöminen on niin kallista (tulotasoon nähden) , että sinne voi mennä hyvin harvoin.
Niin just, Suomessa ollaan hyvin lapsivihamielisiä monessa mielessä, liittyen julkisuin tiloihin. Lapsi ei saa kuulua, mielellään ei myöskään näkyä. Minkäikäinen hyvänsä yhtään kuuluu, ihmiset valittavat, ettei kasvateta ollenkaan, ennenkuin lähdetään muiden seuraan.
Päin vastoin. Suomessa pikkulapset on korotettu nykyään perheiden päiksi, mille ei laiteta mitään rajoja tai opeteta käytöstapoja. Sitten itketään lapsivihamielistä yhteiskuntaa kun muut ihmiset eivät esimerkiksi ravintoloissa jaksa katsoa kiukuttelevia lapsia. Vietän puoli vuotta vuodesta muualla kuin Suomessa, Etelä-Euroopassa. Siellä todella lapset (ja vaikka alleen pissaavat vanhukset) käyvät ravintoloissa. Mutta yksikään lapsi ei kiukuttele missään koskaan. Lapset on ensiksikin opetettu ilmiselvästi käyttäytymään ja toiseksi heille otetaan sinne ravintolaan virikkeitä mukaan.
Et ees asu Suomessa, eikä mitään kosketuspintaa lapsiin ole, mutta tiedät varmuudella millaista täällä on, ja ravintolan perusteella tiedät, millaisia kaikki Suomen lapset on. Justiinsa.
Asun kyllä puolet vuodesta Suomessa, omia lapsia minulla on useita, lastenlapsia kaksi, ravintolassakin käyn täällä sen verran, että olen kyllä kulttuurista kartalla. Oliko muuta v''''ilua vielä?
Ravintolassa näet kulttuurin? Täh? En ole koskaan nähnyt missään tuollaista mitä kuvaat. Ihan kuin ihan pikkuisen liioittelisit…
Et ole Suomessa koskaan nähnyt ravintolassa kiukuttelevia ja huutavia lapsia? Et siis käy ravintoloissa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no se pointti tässä kai onkin juuri se, että jaksaisivat tehdä vähän enemmän niitä lapsia, että olisi sitten veronmaksajia ja meidän nyt työikäisten eläkkeiden maksajia tulevaisuudessakin.
Enkä ymmärrä tätä asennetta, ettei haluta auttaa kanssaihmisiä, vaan ilkeillään vaan, että onko nyt rankkaa, mitäs läksit. Suomalaiset on kyllä aika kamalia tässä asiassa. Muualla on paljon enemmän koko kylä kasvattaa -meininkiä, eikä vanhemmuuteen suhtauduta niin vaativasti. Esim. jos lapsi ei jaksa istua ravintolassa, mutta äidillä ruoka kesken (koska syötti myös lapsen), niin monissa muissa maissa vieruspöydästä tai tarjoilija tms. voi viihdyttää lasta hetken (olen kokenut tätä itsekin muualla, ja se jätti todella hyvän fiiliksen). Suomessa kaikki vain katsovat vihaisesti, eivätkä edes harkitse, että voisivat auttaa. Ihmekö sitten, ettei monet uskalla tehdä lapsia.Uskon, että ravintolassa ja muussa ruokapaikassa katsotaan vihaisesti, jos lapsi huutaa. Toiset ovat lähteneet ulos syömään viettääkseen rentouttavan hetken jonkun tutun kanssa. Kaiken lisäksi niissä paikoissa syöminen on niin kallista (tulotasoon nähden) , että sinne voi mennä hyvin harvoin.
Niin just, Suomessa ollaan hyvin lapsivihamielisiä monessa mielessä, liittyen julkisuin tiloihin. Lapsi ei saa kuulua, mielellään ei myöskään näkyä. Minkäikäinen hyvänsä yhtään kuuluu, ihmiset valittavat, ettei kasvateta ollenkaan, ennenkuin lähdetään muiden seuraan.
Päin vastoin. Suomessa pikkulapset on korotettu nykyään perheiden päiksi, mille ei laiteta mitään rajoja tai opeteta käytöstapoja. Sitten itketään lapsivihamielistä yhteiskuntaa kun muut ihmiset eivät esimerkiksi ravintoloissa jaksa katsoa kiukuttelevia lapsia. Vietän puoli vuotta vuodesta muualla kuin Suomessa, Etelä-Euroopassa. Siellä todella lapset (ja vaikka alleen pissaavat vanhukset) käyvät ravintoloissa. Mutta yksikään lapsi ei kiukuttele missään koskaan. Lapset on ensiksikin opetettu ilmiselvästi käyttäytymään ja toiseksi heille otetaan sinne ravintolaan virikkeitä mukaan.
Et ees asu Suomessa, eikä mitään kosketuspintaa lapsiin ole, mutta tiedät varmuudella millaista täällä on, ja ravintolan perusteella tiedät, millaisia kaikki Suomen lapset on. Justiinsa.
Asun kyllä puolet vuodesta Suomessa, omia lapsia minulla on useita, lastenlapsia kaksi, ravintolassakin käyn täällä sen verran, että olen kyllä kulttuurista kartalla. Oliko muuta v''''ilua vielä?
Ravintolassa näet kulttuurin? Täh? En ole koskaan nähnyt missään tuollaista mitä kuvaat. Ihan kuin ihan pikkuisen liioittelisit…
Et ole Suomessa koskaan nähnyt ravintolassa kiukuttelevia ja huutavia lapsia? Et siis käy ravintoloissa...
En. Kyllä minä käyn ravintoloissa ja asun Suomessa. Ja käytännössä liki joka arkipäivö seuraan lasten ruokailuja, kun olen isossa yhtenäiskoulussa opettajana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no se pointti tässä kai onkin juuri se, että jaksaisivat tehdä vähän enemmän niitä lapsia, että olisi sitten veronmaksajia ja meidän nyt työikäisten eläkkeiden maksajia tulevaisuudessakin.
Enkä ymmärrä tätä asennetta, ettei haluta auttaa kanssaihmisiä, vaan ilkeillään vaan, että onko nyt rankkaa, mitäs läksit. Suomalaiset on kyllä aika kamalia tässä asiassa. Muualla on paljon enemmän koko kylä kasvattaa -meininkiä, eikä vanhemmuuteen suhtauduta niin vaativasti. Esim. jos lapsi ei jaksa istua ravintolassa, mutta äidillä ruoka kesken (koska syötti myös lapsen), niin monissa muissa maissa vieruspöydästä tai tarjoilija tms. voi viihdyttää lasta hetken (olen kokenut tätä itsekin muualla, ja se jätti todella hyvän fiiliksen). Suomessa kaikki vain katsovat vihaisesti, eivätkä edes harkitse, että voisivat auttaa. Ihmekö sitten, ettei monet uskalla tehdä lapsia.Uskon, että ravintolassa ja muussa ruokapaikassa katsotaan vihaisesti, jos lapsi huutaa. Toiset ovat lähteneet ulos syömään viettääkseen rentouttavan hetken jonkun tutun kanssa. Kaiken lisäksi niissä paikoissa syöminen on niin kallista (tulotasoon nähden) , että sinne voi mennä hyvin harvoin.
Niin just, Suomessa ollaan hyvin lapsivihamielisiä monessa mielessä, liittyen julkisuin tiloihin. Lapsi ei saa kuulua, mielellään ei myöskään näkyä. Minkäikäinen hyvänsä yhtään kuuluu, ihmiset valittavat, ettei kasvateta ollenkaan, ennenkuin lähdetään muiden seuraan.
Päin vastoin. Suomessa pikkulapset on korotettu nykyään perheiden päiksi, mille ei laiteta mitään rajoja tai opeteta käytöstapoja. Sitten itketään lapsivihamielistä yhteiskuntaa kun muut ihmiset eivät esimerkiksi ravintoloissa jaksa katsoa kiukuttelevia lapsia. Vietän puoli vuotta vuodesta muualla kuin Suomessa, Etelä-Euroopassa. Siellä todella lapset (ja vaikka alleen pissaavat vanhukset) käyvät ravintoloissa. Mutta yksikään lapsi ei kiukuttele missään koskaan. Lapset on ensiksikin opetettu ilmiselvästi käyttäytymään ja toiseksi heille otetaan sinne ravintolaan virikkeitä mukaan.
Et ees asu Suomessa, eikä mitään kosketuspintaa lapsiin ole, mutta tiedät varmuudella millaista täällä on, ja ravintolan perusteella tiedät, millaisia kaikki Suomen lapset on. Justiinsa.
Asun kyllä puolet vuodesta Suomessa, omia lapsia minulla on useita, lastenlapsia kaksi, ravintolassakin käyn täällä sen verran, että olen kyllä kulttuurista kartalla. Oliko muuta v''''ilua vielä?
Ravintolassa näet kulttuurin? Täh? En ole koskaan nähnyt missään tuollaista mitä kuvaat. Ihan kuin ihan pikkuisen liioittelisit…
Ravintolakulttuurin, idiootti!
Vierailija kirjoitti:
Miksi äidit nykyään uupuvat? Ei se isovanhemmista johdu. Mikä nykyään lapsissa on erityisen uuvuttavaa?
Omat lapseni syntyivät 1980 luvulla. Kaksi lasta parin vuoden ikäerolla. Esikoisen syntyessä oli pulsaattorikone pyykkiin. Tiskikonetta ei ollut. Toisella kierroksell oli jo automaattipyykkikone mutta ei sitä tiskikonetta. Esikoisen kohdalla imetys ei onnistunut. Pullot piti keittää aina käytön jälkeen. Korvike tehtiin jauheesta ja keitetystä vedestä. Jonkin verran valvottivat öisin kuten lähes kaikki vauvat yleensä. Minä en uupunut niin normaaliin asiaan kuin lasten hoito. En kuullut muidenkaan äitien valittaneen. Silloin jo oli paljon mukavuuksia kyllä mutta nykyisin on enemmän. Ehkäisyvaihtoehtoja on nykyisin enemmän mutta uupuminen on normaali ilmiö. En ymmärrä.
Ja taas se kodinkoneiden luetteleminen alkaa…😂
No rajattomia, kuormittavia ja etäisiä isovanhempia on ollut aina. Se ei ole muuttunut mihinkään. Nykyään vaan keskitytään siihen "lupaan surra" (ja uhriutua) enemmän, käytetään siihen energiaa, eikä keskitytä itse elämiseen ja eteenpäin menemiseen. Surkutellaan vuodesta toiseen. Ei ihme että uuvuttaa.