Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (1601)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on perheessä kaksi vanhempaa jotka jakavat vastuun perheen asioista. Voin luottaa mieheeni kuin kallioon, kun on kyse lasten asioista. Hän siivoaa, kokkaa, huolehtii että lapsilla on puhtaat vaatteet, vie päivähoitoon tarvittavat tavarat jne. Hän myös osaltaan vie lapsia lääkäriin ja neuvolaan ja osaa siellä kertoa lasten asiat tasan yhtä hyvin kuin minä. Harvemmin vanhemmuus uuvuttaa, kun vastuu ja tekeminen on jaettu tasaisesti.
Valitettavasti monessa perheessä se on edelleen äiti, joka huolehtii kaikesta ja isä ramppaa kavereilla ja harrastuksissaan.
Näitä kahden vastuullisen vanhemman perheitä on vähemmän kuin ennen, yksin moni äiti yrittää hoidella asiat joten kyllä he tukea tarvitsevat.
Lähtökohtaisesti kun aikoo hankkia lasta, kannattaisi miettiä, pystyykö kasvattamaan lapsen yksin, jos puoliso kuolee ennenaikaisesti tai eroaa. Jos ei pysty tekemään sitä yksin, ehkä ei kannattaisi hankkia lasta. Sukulaiset eivät ole auttamisvelvollisia, koska se ei ole heidän lapsi, vaan toisen ihmisen lapsi. Auttaminen on vapaaehtoista. Auttamisen vaatiminen sukulaisilta on itsekästä, koska silloin dumppaa seuraukset omista päätöksistä sukulaisten kannettavaksi.
Toki on hyvä, jos etukäteen ymmärtää, että mahdollinen lähiomaisten tuki voi loppua, kun heille tapahtuu jotain odottamatonta. Lasta odottaessa ja lapsen ollessa vauvai, heiltä on ehkä saanut apua, mutta myöhemmin isovanhempi joutuu onnettomuuteen ja tarvitsee hoitoa ja apua. Tuoreen äidin/isän sisarus voi joutua tilanteeseen, jossa tarvitsee paljon apua sukulaisilta - silloin vauvaperhe jää vähemmälle avulle. Isovanhempi voi nykyisin joutua selvittelemään puolisonsa tai uuden puolisonsa mahdolliseen muistisairauteen liittyviä asioita, jolloin ei riitä aikaa ja voimia muuhun.
miksi sisarukset, kumminkaimat ja uudet puolisot ajaa omien lasten edelle?
Vauvan äidin tai isän sisarus (vauvan täti tai eno tai setä) on isovanhempien lapsi. Ilman muuta vauvan isovanhemmat haluavat auttaa aikuista lastaan hädän hetkellä.
Mutta se on Saatanasta että auttaisi sitä perheellistä lastaan?
Kyllä minulla meni edelle tyttären syöpä ja hänen apunaan olo kunnes jaksoi edes kaupassa käydä, viedä roskansa jne. Vaikka samaan aikaan olisi toinen tytär kaivannut iltapäivähoitoa ekaluokkalaiselleen.
Kyllä sille toiselle olisit voinut saman aikamäärän antaa. Ja miksi se kaupassa kävi? Tilaa kotiin. Veiko roskia miten kauan sinkun taloudessa???
Entäs jos on kaksi tervettä tytärtä ja vain se lasten äityli saa apua, eikö tuossakin pitäisi vähintään sekuntikellolla kellottaa, ettei sitä lapsetonta sorsita? Ai niin, sillähän ei ole mitään väliä... Vain se äityli on oikeutettu kellottamaan.
Jopa oli lapsellista.
Aiti teki aivan oikean. valinnan auttamalla syopaa sairastavaa lastaan tai oikeastaan hanen koko perhettaan.
Toiselle ei todellakaan tarvitse antaa samaa aikamaaraa. Lapsettoman pitaisi kylla selvita ihan itse ja pystya viela tukemaan sairastunutta sisartaan ja hanen perhettaan.
Ymmärsit minut nyt kyllä ihan väärin. Minun mielestäni ilman muuta piti auttaa sitä lapsetonta sairasta lasta ensisijassa. Muttei se, että toisella lapsella ole lapsia, ole myöskään mikään oikeutettu syy unohtaa sen lapsettoman lapsen olemassaolo kokonaan.
Lisäksi kannattaa miettiä miten nämä lastenhoitoapu ja vastaavat menevät jos niitä lapsellisia lapsia onkin useita. On vaikka neljä lasta ja kaikilla perhe. Lastenlapsia vaikka kymmenen. Aika toimelias isovanhempi saa olla, että ottaa jokaisen lapsen hoitoon vähintään viikoksi. Tuskin kukaan isovanhempi pystyy kaikkia kymmentä ottamaan luokseen kerralla, ja harva edes nyky päivänä asuu niin väljästi, että se olisi mahdollista. Voi myös miettiä miten tuo auttaminen yhdistetään työelämään ja mahdolliseen omista vanhemmista huolehtimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mistä nykyäidit uupuvat niin kovasti. Itse olen omani hoitanut yksin, kun tuli taivaanrannan maalari valittua lapsen isäksi. Molempien vanhemmat (siis lapsen isovanhemmat) olivat silloin vasta 40-45 v. eli lapsi oli täysi-ikäinen ennen kuin mummot/paapat oli eläkkeellä. Apua ei siis juurikaan herunut. En muista olleeni mitenkään erityisen väsynyt, vaikka opiskelin hoitoalaa täyspäiväisesti lapsen ensimmäiset elinvuodet ja valmistuin ajallani. Nuorena saatu vahinkolapsi oli minulle ilon lähde. Kaikki vapaa-aika meni hänen kanssaan. Niin sen kuuluikin mennä. Hyvin pärjättiin, vaikka rahallisesti oli niukkaa.
Moni nykyäiti kärsii mielenterveyden ongelmista ja lapsuuden traumoista, jotka puskevat pintaan omien lasten synnyttyä.
Ei sekään koske vain nykyäitejä. Nykyään eläkeikäinen sisareni sekosi täysin lapsen saatuaan, siihen saakka ongelma pysyi jotenkin hallinnassa. Lapsen sitten hoitivat muut ihmiset ja aikuistuttuaan lapsi on auttanut äitiään.
Minulle tuli jo aiemmin mieleen, että tässä ketjussa kaikkia haukkunut kuulostaa aivan sisareltani. Aina muilla on helpompaa, aina muita autetaan enemmän ja vain hän raukka on olosuhteiden uhri.
Tuo voisi olla kirjoitettu minun näppikselläni. Minulla myös on sisko, joka todella sai vanhemmiltamme monenlaista apua, sekä rhallista että vanhemmat saattoivat hoitaa hänen lapsiaan kerralla koko kesän esimerkiksi. Meidän muiden sisarusten lapsia vanhemmat eivät hoitaneet, emmekä saaneet rahaa. Kuitenkin juuri tuo apua saanut sisar on ollut sitä mieltä, ettei HÄN saanut mitään apua koskaan. Että hän on AINA saanut kaikkea vähemmän kuin muut. Asia eskaloitui lopulta vanhempien kuoltua perinnönjaossa, juuri tuo sisaren olisi omasta mielestään pitänyt saada puolet vanhempien perinnöstä itselleen, muille kolmelle olisi jaettu toinen puolikas. Noin ei tietenkään tehty ja välithän siinä menivät. Joillekin ei vain mikään riitä koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mistä nykyäidit uupuvat niin kovasti. Itse olen omani hoitanut yksin, kun tuli taivaanrannan maalari valittua lapsen isäksi. Molempien vanhemmat (siis lapsen isovanhemmat) olivat silloin vasta 40-45 v. eli lapsi oli täysi-ikäinen ennen kuin mummot/paapat oli eläkkeellä. Apua ei siis juurikaan herunut. En muista olleeni mitenkään erityisen väsynyt, vaikka opiskelin hoitoalaa täyspäiväisesti lapsen ensimmäiset elinvuodet ja valmistuin ajallani. Nuorena saatu vahinkolapsi oli minulle ilon lähde. Kaikki vapaa-aika meni hänen kanssaan. Niin sen kuuluikin mennä. Hyvin pärjättiin, vaikka rahallisesti oli niukkaa.
Moni nykyäiti kärsii mielenterveyden ongelmista ja lapsuuden traumoista, jotka puskevat pintaan omien lasten synnyttyä.
Ei sekään koske vain nykyäitejä. Nykyään eläkeikäinen sisareni sekosi täysin lapsen saatuaan, siihen saakka ongelma pysyi jotenkin hallinnassa. Lapsen sitten hoitivat muut ihmiset ja aikuistuttuaan lapsi on auttanut äitiään.
Minulle tuli jo aiemmin mieleen, että tässä ketjussa kaikkia haukkunut kuulostaa aivan sisareltani. Aina muilla on helpompaa, aina muita autetaan enemmän ja vain hän raukka on olosuhteiden uhri.
Olen seurannut ketjua alusta asti. Ei täällä ole yhtään tuollaista kirjoittajaa!😂😂😂😂
Sehän pahastui siitäkin, että joku oli auttanut syöpään sairastunutta lastaan eikä samaan aikaan sitä, jolla oli lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mistä nykyäidit uupuvat niin kovasti. Itse olen omani hoitanut yksin, kun tuli taivaanrannan maalari valittua lapsen isäksi. Molempien vanhemmat (siis lapsen isovanhemmat) olivat silloin vasta 40-45 v. eli lapsi oli täysi-ikäinen ennen kuin mummot/paapat oli eläkkeellä. Apua ei siis juurikaan herunut. En muista olleeni mitenkään erityisen väsynyt, vaikka opiskelin hoitoalaa täyspäiväisesti lapsen ensimmäiset elinvuodet ja valmistuin ajallani. Nuorena saatu vahinkolapsi oli minulle ilon lähde. Kaikki vapaa-aika meni hänen kanssaan. Niin sen kuuluikin mennä. Hyvin pärjättiin, vaikka rahallisesti oli niukkaa.
Moni nykyäiti kärsii mielenterveyden ongelmista ja lapsuuden traumoista, jotka puskevat pintaan omien lasten synnyttyä.
Ei sekään koske vain nykyäitejä. Nykyään eläkeikäinen sisareni sekosi täysin lapsen saatuaan, siihen saakka ongelma pysyi jotenkin hallinnassa. Lapsen sitten hoitivat muut ihmiset ja aikuistuttuaan lapsi on auttanut äitiään.
Minulle tuli jo aiemmin mieleen, että tässä ketjussa kaikkia haukkunut kuulostaa aivan sisareltani. Aina muilla on helpompaa, aina muita autetaan enemmän ja vain hän raukka on olosuhteiden uhri.
Olen seurannut ketjua alusta asti. Ei täällä ole yhtään tuollaista kirjoittajaa!😂😂😂😂
Sehän pahastui siitäkin, että joku oli auttanut syöpään sairastunutta lastaan eikä samaan aikaan sitä, jolla oli lapsi.
Ja hän oli mielestäsi siinä jompikumpi noista lapsista? Mistä niin päättelit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mistä nykyäidit uupuvat niin kovasti. Itse olen omani hoitanut yksin, kun tuli taivaanrannan maalari valittua lapsen isäksi. Molempien vanhemmat (siis lapsen isovanhemmat) olivat silloin vasta 40-45 v. eli lapsi oli täysi-ikäinen ennen kuin mummot/paapat oli eläkkeellä. Apua ei siis juurikaan herunut. En muista olleeni mitenkään erityisen väsynyt, vaikka opiskelin hoitoalaa täyspäiväisesti lapsen ensimmäiset elinvuodet ja valmistuin ajallani. Nuorena saatu vahinkolapsi oli minulle ilon lähde. Kaikki vapaa-aika meni hänen kanssaan. Niin sen kuuluikin mennä. Hyvin pärjättiin, vaikka rahallisesti oli niukkaa.
Moni nykyäiti kärsii mielenterveyden ongelmista ja lapsuuden traumoista, jotka puskevat pintaan omien lasten synnyttyä.
Ei sekään koske vain nykyäitejä. Nykyään eläkeikäinen sisareni sekosi täysin lapsen saatuaan, siihen saakka ongelma pysyi jotenkin hallinnassa. Lapsen sitten hoitivat muut ihmiset ja aikuistuttuaan lapsi on auttanut äitiään.
Minulle tuli jo aiemmin mieleen, että tässä ketjussa kaikkia haukkunut kuulostaa aivan sisareltani. Aina muilla on helpompaa, aina muita autetaan enemmän ja vain hän raukka on olosuhteiden uhri.
Olen seurannut ketjua alusta asti. Ei täällä ole yhtään tuollaista kirjoittajaa!😂😂😂😂
Sehän pahastui siitäkin, että joku oli auttanut syöpään sairastunutta lastaan eikä samaan aikaan sitä, jolla oli lapsi.
Ja hän oli mielestäsi siinä jompikumpi noista lapsista? Mistä niin päättelit?
Niinhän tuossa edellä ei tarkoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mistä nykyäidit uupuvat niin kovasti. Itse olen omani hoitanut yksin, kun tuli taivaanrannan maalari valittua lapsen isäksi. Molempien vanhemmat (siis lapsen isovanhemmat) olivat silloin vasta 40-45 v. eli lapsi oli täysi-ikäinen ennen kuin mummot/paapat oli eläkkeellä. Apua ei siis juurikaan herunut. En muista olleeni mitenkään erityisen väsynyt, vaikka opiskelin hoitoalaa täyspäiväisesti lapsen ensimmäiset elinvuodet ja valmistuin ajallani. Nuorena saatu vahinkolapsi oli minulle ilon lähde. Kaikki vapaa-aika meni hänen kanssaan. Niin sen kuuluikin mennä. Hyvin pärjättiin, vaikka rahallisesti oli niukkaa.
Moni nykyäiti kärsii mielenterveyden ongelmista ja lapsuuden traumoista, jotka puskevat pintaan omien lasten synnyttyä.
Ei sekään koske vain nykyäitejä. Nykyään eläkeikäinen sisareni sekosi täysin lapsen saatuaan, siihen saakka ongelma pysyi jotenkin hallinnassa. Lapsen sitten hoitivat muut ihmiset ja aikuistuttuaan lapsi on auttanut äitiään.
Minulle tuli jo aiemmin mieleen, että tässä ketjussa kaikkia haukkunut kuulostaa aivan sisareltani. Aina muilla on helpompaa, aina muita autetaan enemmän ja vain hän raukka on olosuhteiden uhri.
Olen seurannut ketjua alusta asti. Ei täällä ole yhtään tuollaista kirjoittajaa!😂😂😂😂
Sehän pahastui siitäkin, että joku oli auttanut syöpään sairastunutta lastaan eikä samaan aikaan sitä, jolla oli lapsi.
Ja hän oli mielestäsi siinä jompikumpi noista lapsista? Mistä niin päättelit?
Niinhän tuossa edellä ei tarkoitettu.
Hänhän väitti että tuossakin se joku kirjoittaja mukamarisi, että häntä ei auteta. Eli täytyi olla toinen noista lapsista. Muutenhan tuo on ihan valetta, tuo väite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiitti, en tarttee apua, en ole tehnyt elämästä itselleni hankalaa. Sinähän sitä apua itsellesi täällä itket.
Ja missähän hän on ollut apua vailla? Kuvasi vain tilanteen, jossa äiti kohtaa vihaa sen lisäksi, että hänelle kommentoinut vuodatti vihapuhetta.
Ainut vihapuheen kirjoittaja tässä ketjussa olet sinä itse. Ihan voit ottaa peilin käteesi ja katsoa mistä vihapuhe kumpuaa.
Täällä palstalla riehuu tappi-inkkeli joka solvaa päivät pitkät vihapuhetta naislle ja lapsiperheille, joten älä pidä tuota.
Olet nimitellyt "tappi-inkkeliksi" (mitä ikinä se tarkoittaakaan) useampaa kommentoijaa täällä, kommentoijia jotka vaan muistututtaa että teidän valinnoilla on seurauksia, seurauksia teidän elämille, eikä se ole muiden ihmisten vastuulla hoitaa teidän valintojenne seurauksia. Tämä elämän totuuden kuuleminen näköjään ottaa koville. Se ei ole vihapuhetta naisia kohtaan, jos muistuttaa että "Hei, teidän ei ole mikään pakko hankkia lapsia. Me ollaan onnekkaassa asemassa kun ensimmäisiä vuosikymmeniä koko maailman historiassa me voidaan itse päättää synnytetäänkö vai ei. Jos haluat ja saat lapsen, onneksi olkoon! Ei, en tule hoitamaan mukulaasi."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiitti, en tarttee apua, en ole tehnyt elämästä itselleni hankalaa. Sinähän sitä apua itsellesi täällä itket.
Ja missähän hän on ollut apua vailla? Kuvasi vain tilanteen, jossa äiti kohtaa vihaa sen lisäksi, että hänelle kommentoinut vuodatti vihapuhetta.
Ainut vihapuheen kirjoittaja tässä ketjussa olet sinä itse. Ihan voit ottaa peilin käteesi ja katsoa mistä vihapuhe kumpuaa.
Täällä palstalla riehuu tappi-inkkeli joka solvaa päivät pitkät vihapuhetta naislle ja lapsiperheille, joten älä pidä tuota.
Olet nimitellyt "tappi-inkkeliksi" (mitä ikinä se tarkoittaakaan) useampaa kommentoijaa täällä, kommentoijia jotka vaan muistututtaa että teidän valinnoilla on seurauksia, seurauksia teidän elämille, eikä se ole muiden ihmisten vastuulla hoitaa teidän valintojenne seurauksia. Tämä elämän totuuden kuuleminen näköjään ottaa koville. Se ei ole vihapuhetta naisia kohtaan, jos muistuttaa että "Hei, teidän ei ole mikään pakko hankkia lapsia. Me ollaan onnekkaassa asemassa kun ensimmäisiä vuosikymmeniä koko maailman historiassa me voidaan itse päättää synnytetäänkö vai ei. Jos haluat ja saat lapsen, onneksi olkoon! Ei, en tule hoitamaan mukulaasi."
Jo tuo lapsen nimittely on vihapuhetta.
Samaten se että tuota toistaa kymmeniä kertoja yhö uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Ja uudelleen.
Kukaan ei ole häntä/sinua? edes hoitajaksi pyytänyt. Joten yhtäön kertaa ei olisi tarvinnut ns kieltäytyä.
Hänen/sinun? ei tarvitse osallistua ketjuihin,joiden aihe ei kosketa mitenkään. Tuo on häirintää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.
Raskasta ihan varmasti.
Minulla on onneksi ihana miniä, jolla jalat ovat tukevasti maassa. Pienet lapset tulevat mielellään mummolaan yökylään ja miniä kysyy vain, että mitä pitää pakata mukaan, teettekö jotain erikoista? Yleensä vastaan, ettei tarvitse pakata mitään, mummolasta löytyy kaikki, mitä tarvitaan. Ja jos itse kysyn jotain ohjeita, hän vastaa, että kyllä sinä osaat, olethan jo kolme lasta aikuisiksi kasvattanut. Ja näin on.
Tässä onkin kyseessä tervepäisten ihmisten tapa toimia. Vanhemmat eivät ole vouhkaajia, kaiken tietäviä.
Silloin apuja saa helposti.
En näe mitään tervepäisyyttä siinä, että perheen isä on niin näkymätön ja laiska, ettei edes omaan äitiin pidä yhteyttä.
Yhteydenpidosta äitiin tässä ei ole kyse.
Saattaahan olla, että poika äidilleen soittelee viikoittain tms.
Mutta ei se mitään, saat lukea negatiivisesti ihan kaiken, mikä ei tue sun ajatuksia.
Kyllä se nimenomaan isän asia on hoitaa lastensa vierailu äitinsä luona. Aika huonot on välit, jos tuokaan ei suju.
Lapset on miniän. Kyllä itsestään selvä asia on että lasten äiti hoitaa ohjeet mummon kanssa.
Mikä metakka nousisi jos poika äitinsä kanssa sopisi asioista. Syrjäyttäen lasten äidin. Mammanpoika pyh.
Ei, kyllä se on itsestäänselvyys, että myös isä on kartalla lastensa asioista. Ei hän mitään siinä syrjäytä, jos toimii tasavertaisena vastuunkantajana ja hoitaa lastensa asioita siltä pohjalta, mitä perheessä niistä sovitaan.
Anoppi on siinä ihan edelleen se ulkopuolinen.Miten niin anoppi ulkopuolinen jos lapset tuodaan hänelle hoitoon ohjenipun kanssa?
Tokko ottaisin lapsia hoitoon jos miniä olisi niin nokkava ettei kävisi meillä eikä puhuisi kanssani.
Ei kuulu perheeseen.
Miksi sitten kuitenkin vaadit anoppiasi hoitamaan maksutta lapsiasi ja auttamaan teitä muutenkin? Ulkopuoliselta ihmiseltä.
En minä ole mitään vaatinut, päinvastoin todennut, että isälle kuuluu se oma suku ja yhteudenpito heihin.
Ei se että hoidat lapsenlapsiasi tai tunget sinne niiden kotiin joka päivä edelleenkään tee susta perheenjäsentä.
Hassua. Meillä perheeksi lasketaan kaikki siihen kuuluvat, isovanhemmat, isoisovanhemmat, lapset, puolisot...mut kukin tyylillään.
Perhe ja suku ovat eri asioita. Osittain melkein sama asia, mutta toivoisin, ettei suomen kieltä aleta täysin tuhota. Kotiini on jop atullut mainos, jossa kerrottiin opintomahdollisuuksista. Siinä ulkomaalainen esimerkkihenkilö oli naimisissa Suomessa, mtuta esitteen mukaan hänellä oli kotimaassaan perhe. Ihmetytti, kun kaksinnaiminen (oleinenkahdessa avioliitossa samaan aikaan) on ainakin virallisesti meillä kiellettyä.
Juuri niin. Perhe käsittää puolisot ja lapset. Muut on sukulaisia:
” Suomessa perheeksi katsotaan ydinperhe eli vanhemmat ja lapset. Esimerkiksi jos isovanhemmat, vanhemmat ja lapset asuvat samassa asunnossa, niin virallisesti vain vanhemmat ja lapset kuuluvat samaan perheeseen. Isovanhemmat muodostavat erillisen perheen. ”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko laiminlyöty äiti viimein vastata ihan asiallisesti kysymykseeni. Siis ilman sarvia ja hampaita kertoa, mitä on se apu ja tuki mitä sinä vanhemmiltasi tai appivanhemmiltasi haluat? Kysyin tuota jo viisitoista sivua sitten, muttet vastannut. Vänkäsit vain, että se on jo kerrottu, mutta jos nyt kuitenkin kertoisit sen ihan itse selvin sanoin ja rauhallisesti. Eikä kannata kirjoittaa miten sen kaikki tietää, ilmiselvästi ei tiedä ja olen alkanut epäillä sitäkin, tiedätkö edes sinä. On tullut yhä enenevässä määrin tunne että haluat ainoastaan haastaa riitaa ja trollata. Epäilen jopa onko sinulla edes lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat kerran pieniä. Myöhemmin tulee ikävä aikaa jolloin lapset olivat pieniä.
T. Yksi mummi vain
Jos minä olen yksinhuoltajana jaksanut käydä töissä ja hoitaa lapset, pystyy siihen kaikki muutkin. En ole superäiti tai muukaan yli-ihminen. Tiedostan vain vastuuni omasta elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitko laiminlyöty äiti viimein vastata ihan asiallisesti kysymykseeni. Siis ilman sarvia ja hampaita kertoa, mitä on se apu ja tuki mitä sinä vanhemmiltasi tai appivanhemmiltasi haluat? Kysyin tuota jo viisitoista sivua sitten, muttet vastannut. Vänkäsit vain, että se on jo kerrottu, mutta jos nyt kuitenkin kertoisit sen ihan itse selvin sanoin ja rauhallisesti. Eikä kannata kirjoittaa miten sen kaikki tietää, ilmiselvästi ei tiedä ja olen alkanut epäillä sitäkin, tiedätkö edes sinä. On tullut yhä enenevässä määrin tunne että haluat ainoastaan haastaa riitaa ja trollata. Epäilen jopa onko sinulla edes lapsia.
Minun vanhempani ja appivanhempani eivät ole edes elossa, enkä ole heiltä mitään vailla. Keskustelen yleisellä tasolla. Toivon että isekin kykenisit asiallisuuteen. Sitä edelleen ihmettelen, miksi olet täällä, ksoka ilmiselvästikään et todellakaan mitään ole antamassa, oli määritelmä mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Jos minä olen yksinhuoltajana jaksanut käydä töissä ja hoitaa lapset, pystyy siihen kaikki muutkin. En ole superäiti tai muukaan yli-ihminen. Tiedostan vain vastuuni omasta elämästäni.
Ja tämäkin on jankattu täällä kymmeniä kertoja.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat kerran pieniä. Myöhemmin tulee ikävä aikaa jolloin lapset olivat pieniä.
T. Yksi mummi vain
Mm. siksi sitä aikaa ei kannata hukata kuormittavien ulkopuolisten ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset isovanhemmat ovat vielä usein työelämässä, pitäisikö vielä vapaa-aikana hoitaa lastenlastenlapsetkin?
Auttaa hädässä. Jotenkin. Joskus. Ei kukaan mitään ylivoimaista ole vailla.
Anna esimerkki tai useita hädästä, jossa toivot tai vaatisit isovanhempien apua? Isovanhemmat asuvat n 4 tunnin ajomatkan päässä. Ja eivät ole enää ns terveitä fyysisesti.
En ole lukenut kaikkia kommentteja, mutta itse mietin että voisiko yksi tekijä olla muuttunut työelämä. Olen itse ollut pienten lasten äiti 90-luvun lopulla sekä 2006 kun syntyi nuorimmainen. Toki ikää oli itsellä enemmän mutta kyllä työt veivät enemmän voimia 2010 nurkilla - ja kun mietin töiden tahtia nyt se on mennyt vaan tiukemmaksi.
Nykyiset äidit joilla on pieniä lapsia ovat kovilla sekä töissä että kotona.
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut kaikkia kommentteja, mutta itse mietin että voisiko yksi tekijä olla muuttunut työelämä. Olen itse ollut pienten lasten äiti 90-luvun lopulla sekä 2006 kun syntyi nuorimmainen. Toki ikää oli itsellä enemmän mutta kyllä työt veivät enemmän voimia 2010 nurkilla - ja kun mietin töiden tahtia nyt se on mennyt vaan tiukemmaksi.
Nykyiset äidit joilla on pieniä lapsia ovat kovilla sekä töissä että kotona.
Pätkätyö ja jatkuva epävarmuus syö valtavasti. Ja ihan jo se että samalla kun on töissä, etsii ja stressaa jo seuraavaa. Täydennyskouluttautua pitäisi myös, että saisi taas sen seuraavan pätkän.
Olen seurannut ketjua alusta asti. Ei täällä ole yhtään tuollaista kirjoittajaa!😂😂😂😂