Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (1609)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KAIKKI ovat neuvomassa ja haukkumassa. Jos päiväkotiin menee hakemaan lastaan niin, että ehtii hakuajan puitteissa lähtevään bussiin, mutta juuri siinä portilla tuleekin puhelu, jossa vanhemman on pakko neuvotella seuraavan puolen vuoden työstään, siinä on heti sormeaan heristämässä henkilökunta ja jonkun mummo, miten se lapsi pitää kohdata rauhallisesti, eikä saa puhua puhelimeen, se on SAATANASTA.
Kun ei se vanhempi ole mikänä Jumala, joka vain suvaitsee vastata haluaminaan aikoina tai jolla on taksikyyti jolla päästä päiväkotiin juuri okeissa tunnelmissa - jota päiväkotiakaan muuten hän ei edes voi valita, vaan se todella voi olla neljän julkisen kulkupelin päässä väärässä kaupunginosassa.
Jos koko päivän aikataulu ja oma hyvinvointisi on kiinni siitä että menet väärällä hetkellä vastaamaan puhelimeen, niin älä vastaa siihen, laita se äänettömälle. Soita niille takaisin vaikka sitten kun istut siinä bussissa. Tai vastaa ja sano että soittakoot muutaman minuutin päästä uudelleen. Ei stna kenenkään työ ole kiinni vaan siitä että vastaatko just tällä sekunnilla puhelimeen.
Nyt on kyllä sitä uhriutumista, kun on niin vaikeeta, niin vaikeeta....
Et tiedä toisen todellisuudesta mitään, mutta tuomitset silti. Pointtihan tuossa oli niiden muiden suhtautuminen, ei se puhelu itsessään.
Eri
Tiedän sen hänen todellisuudestaan mitä hän itse kertoi. Ja aika vaikeelta kuulostaa, siis itse tehnyt asioista niin vaikeaa, itse on valinnut tehdä lapsen/lapsia, itse ottaa nokkiinsa muiden potentiaalisista ajatuksista ja mulkaisuista, ja itse suostuu olemaan tavoitettavana 24/7, kun mitään noista ei tarvitse tehdä! Keskittyisi siihen hetkeen ja siihen lapseensa kerta sellaisen on mennyt tekemään, olisi varmaan vähän parempi olo, niin äitylillä kuin lapsellakin. Valitsee kuitenkin täälläkin olla, valittamassa ja lukemassa muiden ajatuksia hänen valituksiinsa. Ja sitten "nyyh, on niin ikävää ja vaikeaa kun muutkin saa kommentoida".
Juu, juu, blaablaa... Tosiesta korvasta sisään, toisesta ulos nämä paskaiset aivopierut. Hae itsellesi apua, tappi-inkkeli. Nyt kuormitat yhteiskuntaa haisemalla siellä komerossasi. HUONOJA VALINTOJA OLET TEHNYT ITSE ITSE ITSE ITSE ITSE ITSE ITSE. Nyyh mutku hikikomero ja pahat naiset, hirväet lapsiperheet ja blaavblaa..
😂
Ei kiitti, en tarttee apua, en ole tehnyt elämästä itselleni hankalaa. Sinähän sitä apua itsellesi täällä itket.
Tälläinenkö raivoaja on sit mennyt lisääntymään... Huhhuh. No kiitos kuitenkin viihdykkeestä mun työpäivän ajalle.
Mahtaa tuon raivoajan lapset olla siellä kotona kesälomalla into puikeana, katsella esimerkkiä kun äiti raivoaa tuntemattomille netissä ja nimittelee niitä. Oliko tämä se äiti, joka ylevästi kertoo olevansa niin läsnä lapsilleen?
Puikeana? Just. Kännissä jo keskipäivällä näköjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua.
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.
Miten niin kuolivat? Lapset tehtiin nuorempina. Nyt on pakko tehdä lapset vanhempana, koska vakityötä on vaikea saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on perheessä kaksi vanhempaa jotka jakavat vastuun perheen asioista. Voin luottaa mieheeni kuin kallioon, kun on kyse lasten asioista. Hän siivoaa, kokkaa, huolehtii että lapsilla on puhtaat vaatteet, vie päivähoitoon tarvittavat tavarat jne. Hän myös osaltaan vie lapsia lääkäriin ja neuvolaan ja osaa siellä kertoa lasten asiat tasan yhtä hyvin kuin minä. Harvemmin vanhemmuus uuvuttaa, kun vastuu ja tekeminen on jaettu tasaisesti.
Valitettavasti monessa perheessä se on edelleen äiti, joka huolehtii kaikesta ja isä ramppaa kavereilla ja harrastuksissaan.
Näitä kahden vastuullisen vanhemman perheitä on vähemmän kuin ennen, yksin moni äiti yrittää hoidella asiat joten kyllä he tukea tarvitsevat.
Lähtökohtaisesti kun aikoo hankkia lasta, kannattaisi miettiä, pystyykö kasvattamaan lapsen yksin, jos puoliso kuolee ennenaikaisesti tai eroaa. Jos ei pysty tekemään sitä yksin, ehkä ei kannattaisi hankkia lasta. Sukulaiset eivät ole auttamisvelvollisia, koska se ei ole heidän lapsi, vaan toisen ihmisen lapsi. Auttaminen on vapaaehtoista. Auttamisen vaatiminen sukulaisilta on itsekästä, koska silloin dumppaa seuraukset omista päätöksistä sukulaisten kannettavaksi.
Toki on hyvä, jos etukäteen ymmärtää, että mahdollinen lähiomaisten tuki voi loppua, kun heille tapahtuu jotain odottamatonta. Lasta odottaessa ja lapsen ollessa vauvai, heiltä on ehkä saanut apua, mutta myöhemmin isovanhempi joutuu onnettomuuteen ja tarvitsee hoitoa ja apua. Tuoreen äidin/isän sisarus voi joutua tilanteeseen, jossa tarvitsee paljon apua sukulaisilta - silloin vauvaperhe jää vähemmälle avulle. Isovanhempi voi nykyisin joutua selvittelemään puolisonsa tai uuden puolisonsa mahdolliseen muistisairauteen liittyviä asioita, jolloin ei riitä aikaa ja voimia muuhun.
miksi sisarukset, kumminkaimat ja uudet puolisot ajaa omien lasten edelle?
Vauvan äidin tai isän sisarus (vauvan täti tai eno tai setä) on isovanhempien lapsi. Ilman muuta vauvan isovanhemmat haluavat auttaa aikuista lastaan hädän hetkellä.
Mutta se on Saatanasta että auttaisi sitä perheellistä lastaan?
Kyllä minulla meni edelle tyttären syöpä ja hänen apunaan olo kunnes jaksoi edes kaupassa käydä, viedä roskansa jne. Vaikka samaan aikaan olisi toinen tytär kaivannut iltapäivähoitoa ekaluokkalaiselleen.
Kyllä sille toiselle olisit voinut saman aikamäärän antaa. Ja miksi se kaupassa kävi? Tilaa kotiin. Veiko roskia miten kauan sinkun taloudessa???
Entäs jos on kaksi tervettä tytärtä ja vain se lasten äityli saa apua, eikö tuossakin pitäisi vähintään sekuntikellolla kellottaa, ettei sitä lapsetonta sorsita? Ai niin, sillähän ei ole mitään väliä... Vain se äityli on oikeutettu kellottamaan.
En ymmärrä, mistä nykyäidit uupuvat niin kovasti. Itse olen omani hoitanut yksin, kun tuli taivaanrannan maalari valittua lapsen isäksi. Molempien vanhemmat (siis lapsen isovanhemmat) olivat silloin vasta 40-45 v. eli lapsi oli täysi-ikäinen ennen kuin mummot/paapat oli eläkkeellä. Apua ei siis juurikaan herunut. En muista olleeni mitenkään erityisen väsynyt, vaikka opiskelin hoitoalaa täyspäiväisesti lapsen ensimmäiset elinvuodet ja valmistuin ajallani. Nuorena saatu vahinkolapsi oli minulle ilon lähde. Kaikki vapaa-aika meni hänen kanssaan. Niin sen kuuluikin mennä. Hyvin pärjättiin, vaikka rahallisesti oli niukkaa.
Ei kiitti, en tarttee apua, en ole tehnyt elämästä itselleni hankalaa. Sinähän sitä apua itsellesi täällä itket.
Ja missähän hän on ollut apua vailla? Kuvasi vain tilanteen, jossa äiti kohtaa vihaa sen lisäksi, että hänelle kommentoinut vuodatti vihapuhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä juttu on että ennen lapset tehtiin nuorina? Oma äitini on ollut 45 v kun kuopuksensa syntyi. En tiedä onko tarpeeksi "ennen" 40-luku.
Isäni s. 1900, nuorin veljensä 1921. Ei mummokaan enää nuori silloin voinut olla, pitääpä tarkistaa papereista.
Naisethan synnyttivät niin kauan kuin hormonitoimintaa oli.
Aivan. oma äitini oli syntyessäni 60-luvulla 48-vuotias. Ei olisi tullut mieleenkään omia lapsia saadessani syyllistää häntä lapsien hoitamattomuudesta. Äiti oli jo 76 kun esikoiseni syhtyi. Ei sen ikäinen enää enimmäkseen edes kykene hoitamaan pieniä lapsia.
Tukea kyllä voi. Eihän tässä mistään hoitamisesta edes puhuta, vaan siitä että olisi tukiverkko.
Ei ole montaa viestiä sitten kun määriteltiin, että mummo ottisi lapset EDES viikoksi. Minun mielestäni se on toive hoitamisesta.
Yleensa kylla nayttaa olevan niin, etta silla tuella tarkoitetaan lasten hoitamista, jotta vanhemmat paasevat menemaan.
Monet nayttavat olettaneen, etta vanhemmat tekisivat noin ja etta se olisi suoranainen velvollisuus.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mistä nykyäidit uupuvat niin kovasti. Itse olen omani hoitanut yksin, kun tuli taivaanrannan maalari valittua lapsen isäksi. Molempien vanhemmat (siis lapsen isovanhemmat) olivat silloin vasta 40-45 v. eli lapsi oli täysi-ikäinen ennen kuin mummot/paapat oli eläkkeellä. Apua ei siis juurikaan herunut. En muista olleeni mitenkään erityisen väsynyt, vaikka opiskelin hoitoalaa täyspäiväisesti lapsen ensimmäiset elinvuodet ja valmistuin ajallani. Nuorena saatu vahinkolapsi oli minulle ilon lähde. Kaikki vapaa-aika meni hänen kanssaan. Niin sen kuuluikin mennä. Hyvin pärjättiin, vaikka rahallisesti oli niukkaa.
No se on voivoi mutta ei me tällä tiedolla mitään tehdä. Mee vaikka peilin eteen kehumaan itteäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua.
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.Miten niin kuolivat? Lapset tehtiin nuorempina. Nyt on pakko tehdä lapset vanhempana, koska vakityötä on vaikea saada.
Voisit pikkuhiljaa uskoa, että ennen ehkäisyä lapsia tehtiin ihan koko hedelmällinen ikä, jos ei ukko kuollut sitä ennen. Tai äiti itse. Ensimmäinen lapsi saatettiin saada nuorena, mutta lastenteko jatkui ihan vaihdevuosiin asti. Missä tienoilla oli myös ihmisten keskimääräinen elinikä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kiitti, en tarttee apua, en ole tehnyt elämästä itselleni hankalaa. Sinähän sitä apua itsellesi täällä itket.
Ja missähän hän on ollut apua vailla? Kuvasi vain tilanteen, jossa äiti kohtaa vihaa sen lisäksi, että hänelle kommentoinut vuodatti vihapuhetta.
Ainut vihapuheen kirjoittaja tässä ketjussa olet sinä itse. Ihan voit ottaa peilin käteesi ja katsoa mistä vihapuhe kumpuaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on perheessä kaksi vanhempaa jotka jakavat vastuun perheen asioista. Voin luottaa mieheeni kuin kallioon, kun on kyse lasten asioista. Hän siivoaa, kokkaa, huolehtii että lapsilla on puhtaat vaatteet, vie päivähoitoon tarvittavat tavarat jne. Hän myös osaltaan vie lapsia lääkäriin ja neuvolaan ja osaa siellä kertoa lasten asiat tasan yhtä hyvin kuin minä. Harvemmin vanhemmuus uuvuttaa, kun vastuu ja tekeminen on jaettu tasaisesti.
Valitettavasti monessa perheessä se on edelleen äiti, joka huolehtii kaikesta ja isä ramppaa kavereilla ja harrastuksissaan.
Näitä kahden vastuullisen vanhemman perheitä on vähemmän kuin ennen, yksin moni äiti yrittää hoidella asiat joten kyllä he tukea tarvitsevat.
Lähtökohtaisesti kun aikoo hankkia lasta, kannattaisi miettiä, pystyykö kasvattamaan lapsen yksin, jos puoliso kuolee ennenaikaisesti tai eroaa. Jos ei pysty tekemään sitä yksin, ehkä ei kannattaisi hankkia lasta. Sukulaiset eivät ole auttamisvelvollisia, koska se ei ole heidän lapsi, vaan toisen ihmisen lapsi. Auttaminen on vapaaehtoista. Auttamisen vaatiminen sukulaisilta on itsekästä, koska silloin dumppaa seuraukset omista päätöksistä sukulaisten kannettavaksi.
Toki on hyvä, jos etukäteen ymmärtää, että mahdollinen lähiomaisten tuki voi loppua, kun heille tapahtuu jotain odottamatonta. Lasta odottaessa ja lapsen ollessa vauvai, heiltä on ehkä saanut apua, mutta myöhemmin isovanhempi joutuu onnettomuuteen ja tarvitsee hoitoa ja apua. Tuoreen äidin/isän sisarus voi joutua tilanteeseen, jossa tarvitsee paljon apua sukulaisilta - silloin vauvaperhe jää vähemmälle avulle. Isovanhempi voi nykyisin joutua selvittelemään puolisonsa tai uuden puolisonsa mahdolliseen muistisairauteen liittyviä asioita, jolloin ei riitä aikaa ja voimia muuhun.
miksi sisarukset, kumminkaimat ja uudet puolisot ajaa omien lasten edelle?
Vauvan äidin tai isän sisarus (vauvan täti tai eno tai setä) on isovanhempien lapsi. Ilman muuta vauvan isovanhemmat haluavat auttaa aikuista lastaan hädän hetkellä.
Mutta se on Saatanasta että auttaisi sitä perheellistä lastaan?
Kyllä minulla meni edelle tyttären syöpä ja hänen apunaan olo kunnes jaksoi edes kaupassa käydä, viedä roskansa jne. Vaikka samaan aikaan olisi toinen tytär kaivannut iltapäivähoitoa ekaluokkalaiselleen.
Kyllä sille toiselle olisit voinut saman aikamäärän antaa. Ja miksi se kaupassa kävi? Tilaa kotiin. Veiko roskia miten kauan sinkun taloudessa???
Entäs jos on kaksi tervettä tytärtä ja vain se lasten äityli saa apua, eikö tuossakin pitäisi vähintään sekuntikellolla kellottaa, ettei sitä lapsetonta sorsita? Ai niin, sillähän ei ole mitään väliä... Vain se äityli on oikeutettu kellottamaan.
Jopa oli lapsellista.
Aiti teki aivan oikean. valinnan auttamalla syopaa sairastavaa lastaan tai oikeastaan hanen koko perhettaan.
Toiselle ei todellakaan tarvitse antaa samaa aikamaaraa. Lapsettoman pitaisi kylla selvita ihan itse ja pystya viela tukemaan sairastunutta sisartaan ja hanen perhettaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä juttu on että ennen lapset tehtiin nuorina? Oma äitini on ollut 45 v kun kuopuksensa syntyi. En tiedä onko tarpeeksi "ennen" 40-luku.
Isäni s. 1900, nuorin veljensä 1921. Ei mummokaan enää nuori silloin voinut olla, pitääpä tarkistaa papereista.
Naisethan synnyttivät niin kauan kuin hormonitoimintaa oli.
Aivan. oma äitini oli syntyessäni 60-luvulla 48-vuotias. Ei olisi tullut mieleenkään omia lapsia saadessani syyllistää häntä lapsien hoitamattomuudesta. Äiti oli jo 76 kun esikoiseni syhtyi. Ei sen ikäinen enää enimmäkseen edes kykene hoitamaan pieniä lapsia.
Tukea kyllä voi. Eihän tässä mistään hoitamisesta edes puhuta, vaan siitä että olisi tukiverkko.
Voisitko nyt ihan ilman sarvia ja hampaita kertoa, mitä on se apu ja tuki mitä sinä vanhemmiltasi tai appivanhemmiltasi haluat? Kysyin tuota jo viisitoista sivua sitten, muttet vastannut. Vänkäsit vain, että se on jo kerrottu, mutta jos nyt kuitenkin kertoisit sen ihan itse ja rauhallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiitti, en tarttee apua, en ole tehnyt elämästä itselleni hankalaa. Sinähän sitä apua itsellesi täällä itket.
Ja missähän hän on ollut apua vailla? Kuvasi vain tilanteen, jossa äiti kohtaa vihaa sen lisäksi, että hänelle kommentoinut vuodatti vihapuhetta.
Ainut vihapuheen kirjoittaja tässä ketjussa olet sinä itse. Ihan voit ottaa peilin käteesi ja katsoa mistä vihapuhe kumpuaa.
Täällä palstalla riehuu tappi-inkkeli joka solvaa päivät pitkät vihapuhetta naislle ja lapsiperheille, joten älä pidä tuota.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mistä nykyäidit uupuvat niin kovasti. Itse olen omani hoitanut yksin, kun tuli taivaanrannan maalari valittua lapsen isäksi. Molempien vanhemmat (siis lapsen isovanhemmat) olivat silloin vasta 40-45 v. eli lapsi oli täysi-ikäinen ennen kuin mummot/paapat oli eläkkeellä. Apua ei siis juurikaan herunut. En muista olleeni mitenkään erityisen väsynyt, vaikka opiskelin hoitoalaa täyspäiväisesti lapsen ensimmäiset elinvuodet ja valmistuin ajallani. Nuorena saatu vahinkolapsi oli minulle ilon lähde. Kaikki vapaa-aika meni hänen kanssaan. Niin sen kuuluikin mennä. Hyvin pärjättiin, vaikka rahallisesti oli niukkaa.
Moni nykyäiti kärsii mielenterveyden ongelmista ja lapsuuden traumoista, jotka puskevat pintaan omien lasten synnyttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mistä nykyäidit uupuvat niin kovasti. Itse olen omani hoitanut yksin, kun tuli taivaanrannan maalari valittua lapsen isäksi. Molempien vanhemmat (siis lapsen isovanhemmat) olivat silloin vasta 40-45 v. eli lapsi oli täysi-ikäinen ennen kuin mummot/paapat oli eläkkeellä. Apua ei siis juurikaan herunut. En muista olleeni mitenkään erityisen väsynyt, vaikka opiskelin hoitoalaa täyspäiväisesti lapsen ensimmäiset elinvuodet ja valmistuin ajallani. Nuorena saatu vahinkolapsi oli minulle ilon lähde. Kaikki vapaa-aika meni hänen kanssaan. Niin sen kuuluikin mennä. Hyvin pärjättiin, vaikka rahallisesti oli niukkaa.
Moni nykyäiti kärsii mielenterveyden ongelmista ja lapsuuden traumoista, jotka puskevat pintaan omien lasten synnyttyä.
Sekin vielä. Kyllä ne nykyäidit onkin viallisia. Vastaavat puhelimeen väärään aikaan, väsyvät kun eivät saa nukkua, yrittävät pysyä työelämässä mukana mutta elävät tuilla... Kaikin puolin huonoja ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mistä nykyäidit uupuvat niin kovasti. Itse olen omani hoitanut yksin, kun tuli taivaanrannan maalari valittua lapsen isäksi. Molempien vanhemmat (siis lapsen isovanhemmat) olivat silloin vasta 40-45 v. eli lapsi oli täysi-ikäinen ennen kuin mummot/paapat oli eläkkeellä. Apua ei siis juurikaan herunut. En muista olleeni mitenkään erityisen väsynyt, vaikka opiskelin hoitoalaa täyspäiväisesti lapsen ensimmäiset elinvuodet ja valmistuin ajallani. Nuorena saatu vahinkolapsi oli minulle ilon lähde. Kaikki vapaa-aika meni hänen kanssaan. Niin sen kuuluikin mennä. Hyvin pärjättiin, vaikka rahallisesti oli niukkaa.
No se on voivoi mutta ei me tällä tiedolla mitään tehdä. Mee vaikka peilin eteen kehumaan itteäs.
Toki ymmarramme, ettet tee tiedolla yhtaan mitaan ja jonkun paremmuus saa sinut raivon partaalle. Kun asia on talla tavoin, ehka olisi parasta, etta poistut tasta ketjusta raivoamasta. Katsos, muut ovat kiinnostuneita ja iloisia muiden onnistumisesta ja erilaisista kokemuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mistä nykyäidit uupuvat niin kovasti. Itse olen omani hoitanut yksin, kun tuli taivaanrannan maalari valittua lapsen isäksi. Molempien vanhemmat (siis lapsen isovanhemmat) olivat silloin vasta 40-45 v. eli lapsi oli täysi-ikäinen ennen kuin mummot/paapat oli eläkkeellä. Apua ei siis juurikaan herunut. En muista olleeni mitenkään erityisen väsynyt, vaikka opiskelin hoitoalaa täyspäiväisesti lapsen ensimmäiset elinvuodet ja valmistuin ajallani. Nuorena saatu vahinkolapsi oli minulle ilon lähde. Kaikki vapaa-aika meni hänen kanssaan. Niin sen kuuluikin mennä. Hyvin pärjättiin, vaikka rahallisesti oli niukkaa.
No se on voivoi mutta ei me tällä tiedolla mitään tehdä. Mee vaikka peilin eteen kehumaan itteäs.
Toki ymmarramme, ettet tee tiedolla yhtaan mitaan ja jonkun paremmuus saa sinut raivon partaalle. Kun asia on talla tavoin, ehka olisi parasta, etta poistut tasta ketjusta raivoamasta. Katsos, muut ovat kiinnostuneita ja iloisia muiden onnistumisesta ja erilaisista kokemuksista.
No onpa imelää taas. Kai sulla om yhtä imelä insta jonne valehdella lisää. Ei vanhemmuus ole mikään kilpailu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mistä nykyäidit uupuvat niin kovasti. Itse olen omani hoitanut yksin, kun tuli taivaanrannan maalari valittua lapsen isäksi. Molempien vanhemmat (siis lapsen isovanhemmat) olivat silloin vasta 40-45 v. eli lapsi oli täysi-ikäinen ennen kuin mummot/paapat oli eläkkeellä. Apua ei siis juurikaan herunut. En muista olleeni mitenkään erityisen väsynyt, vaikka opiskelin hoitoalaa täyspäiväisesti lapsen ensimmäiset elinvuodet ja valmistuin ajallani. Nuorena saatu vahinkolapsi oli minulle ilon lähde. Kaikki vapaa-aika meni hänen kanssaan. Niin sen kuuluikin mennä. Hyvin pärjättiin, vaikka rahallisesti oli niukkaa.
No se on voivoi mutta ei me tällä tiedolla mitään tehdä. Mee vaikka peilin eteen kehumaan itteäs.
Toki ymmarramme, ettet tee tiedolla yhtaan mitaan ja jonkun paremmuus saa sinut raivon partaalle. Kun asia on talla tavoin, ehka olisi parasta, etta poistut tasta ketjusta raivoamasta. Katsos, muut ovat kiinnostuneita ja iloisia muiden onnistumisesta ja erilaisista kokemuksista.
Oletko mielestäsi kuninkaallinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mistä nykyäidit uupuvat niin kovasti. Itse olen omani hoitanut yksin, kun tuli taivaanrannan maalari valittua lapsen isäksi. Molempien vanhemmat (siis lapsen isovanhemmat) olivat silloin vasta 40-45 v. eli lapsi oli täysi-ikäinen ennen kuin mummot/paapat oli eläkkeellä. Apua ei siis juurikaan herunut. En muista olleeni mitenkään erityisen väsynyt, vaikka opiskelin hoitoalaa täyspäiväisesti lapsen ensimmäiset elinvuodet ja valmistuin ajallani. Nuorena saatu vahinkolapsi oli minulle ilon lähde. Kaikki vapaa-aika meni hänen kanssaan. Niin sen kuuluikin mennä. Hyvin pärjättiin, vaikka rahallisesti oli niukkaa.
Moni nykyäiti kärsii mielenterveyden ongelmista ja lapsuuden traumoista, jotka puskevat pintaan omien lasten synnyttyä.
Ei sekään koske vain nykyäitejä. Nykyään eläkeikäinen sisareni sekosi täysin lapsen saatuaan, siihen saakka ongelma pysyi jotenkin hallinnassa. Lapsen sitten hoitivat muut ihmiset ja aikuistuttuaan lapsi on auttanut äitiään.
Minulle tuli jo aiemmin mieleen, että tässä ketjussa kaikkia haukkunut kuulostaa aivan sisareltani. Aina muilla on helpompaa, aina muita autetaan enemmän ja vain hän raukka on olosuhteiden uhri.
Jos vielä saisin lapsenlapsen, hoitaisin sitä aina kun pyydetään. Hengähdystauot ovat tarpeen, jotta vanhemmat taas jaksavat.
T. Mummi75
Mahtaa tuon raivoajan lapset olla siellä kotona kesälomalla into puikeana, katsella esimerkkiä kun äiti raivoaa tuntemattomille netissä ja nimittelee niitä. Oliko tämä se äiti, joka ylevästi kertoo olevansa niin läsnä lapsilleen?