Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (1259)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit kyllä lopettaa tuon kaikkien muiden kirjoittajien hoh-hoijaattamisen.
Jos töissä oli käytävä ja kerhoja ei ollut, ei niitä lapsia iltapäiviksi pois päältä saanut.
Lapset pärjäsivät silloin keskenään ja leikkivät/liikkuivat paljon porukalla. Ajat olivat toiset, nykymaailma on monin tavoin vaarallisempi, enää sellainen ei ole suositeltavaa.
Niin, eli se vanhemmuus oli helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään sitä ja nykyään tätä... Eihän kukaan vuonna 2026... Ja muita oksureaktion aiheuttavia juttuja.
Mikään ei ole muuttunut, paitsi nykyvanhemmilla on helpompaa kuin vaikka 50 vuotta sitten. Koko ajan hitaasti olosuhteet paranee. Ongelmia on ollut aina, ne on vaan nykyään hieman toisenlaisia ja niitä on aina vaan vähemmän. Lasten kasvattaminen ei ole mikään puistokävely, eikä ole koskaan ollut sitä.
Tää isovanhempien vähemmän osallistuminen on varmaan kohta 100 vuotta vanha ilmiö. Niin kauan, kun kaupungistuminen on Suomessa(kin) ollut päällä, noin se vaan on mennyt, koska isovanhemmat asuu kaukana. Ei meilläkään 20 vuotta sitten ollut mitään tukiverkkoja. Mikä ongelma se muka edes on, itsehän lapsemme halusimme ihan siitä tietoisina ja lapsemme myös kasvatimme. Toki tosi satunnaisesti järkättiin apua, että päästiin yhdessä vapaalle. Asutuskeskuksissa löytyy tuohon vertaisseuraa ja ystäväperheitä, tai rahallakin saa apua. Mitään ongelmaa ei ole, mutta jutut tietty myy.
Vanhemmuus oli helppoa ennen. Nykyään se on vaativampaa.
Kuten ketjussakin on jo kerrottu. Ennen se lapsi pyöri missä pyöri ja se riitti.
Enää se ei riitä.
Olen s. 50-luvulla eikä minua isovanhemmat hoitaneet koskaan. Minut kyllä joskus kesäisin laitettiin mummolaan viikoksi (kerran ainakin siksi, kun äiti joutui leikkaukseen) mutta ei minua mummo hoitanut, vaan isän veljen vaimo. Jos oikeastaan hänkään. Siellähän oli myös minun samanikäisiä serkkuja ihan asumassa siinä ja niitten jatkoksi minä sinne menin.
Meillä oli laajat reviirit. Ajettiin pyörillä pitkin kyläteitä ja käytiin monen kilometrin päässä olevassa järvessä uimassa. Kaiket ajat liehuttiin jossain ulkona.
Mummo ja täti puuhasi koko ajan jotain, koko ajan siellä tehtiin ruokaa, leivottiin leipää ja hoidettiin karjaa. Ei ne meitä vahtineet. Metsissäkin juostiin ja kiipeiltiin vuoren rinteissä ja puun oksilla kiikuttiin.
Tällaista lapsuutta ei kovin monet nykylapset tietenkään enää koe. Eikä se minullekaan kirkonkylän keskustaajaman lapsena muutoin näyttäytynyt.
Muulla tavalla en ollut koskaan missään kenenkään muun hoivissa kuin omien vanhempien. Ei mummot ja papat tulleet meille hoitamaan eikä kukaan muukaan. Kun koulu alkoi, olin yksin koulupäivän jälkeen siihen asti kun vanhemmat tuli töistä.ä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit kyllä lopettaa tuon kaikkien muiden kirjoittajien hoh-hoijaattamisen.
Jos töissä oli käytävä ja kerhoja ei ollut, ei niitä lapsia iltapäiviksi pois päältä saanut.
Lapset pärjäsivät silloin keskenään ja leikkivät/liikkuivat paljon porukalla. Ajat olivat toiset, nykymaailma on monin tavoin vaarallisempi, enää sellainen ei ole suositeltavaa.
Niin se oli ennenkin. Varottiin namusetiä ja juoppoja, yököteltiin itsensäpaljastajille. Porukassa oli kuitenkin turvallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään sitä ja nykyään tätä... Eihän kukaan vuonna 2026... Ja muita oksureaktion aiheuttavia juttuja.
Mikään ei ole muuttunut, paitsi nykyvanhemmilla on helpompaa kuin vaikka 50 vuotta sitten. Koko ajan hitaasti olosuhteet paranee. Ongelmia on ollut aina, ne on vaan nykyään hieman toisenlaisia ja niitä on aina vaan vähemmän. Lasten kasvattaminen ei ole mikään puistokävely, eikä ole koskaan ollut sitä.
Tää isovanhempien vähemmän osallistuminen on varmaan kohta 100 vuotta vanha ilmiö. Niin kauan, kun kaupungistuminen on Suomessa(kin) ollut päällä, noin se vaan on mennyt, koska isovanhemmat asuu kaukana. Ei meilläkään 20 vuotta sitten ollut mitään tukiverkkoja. Mikä ongelma se muka edes on, itsehän lapsemme halusimme ihan siitä tietoisina ja lapsemme myös kasvatimme. Toki tosi satunnaisesti järkättiin apua, että päästiin yhdessä vapaalle. Asutuskeskuksissa löytyy tuohon vertaisseuraa ja ystäväperheitä, tai rahallakin saa apua. Mitään ongelmaa ei ole, mutta jutut tietty myy.
Vanhemmuus oli helppoa ennen. Nykyään se on vaativampaa.
Kuten ketjussakin on jo kerrottu. Ennen se lapsi pyöri missä pyöri ja se riitti.
Enää se ei riitä.
Olen s. 50-luvulla eikä minua isovanhemmat hoitaneet koskaan. Minut kyllä joskus kesäisin laitettiin mummolaan viikoksi (kerran ainakin siksi, kun äiti joutui leikkaukseen) mutta ei minua mummo hoitanut, vaan isän veljen vaimo. Jos oikeastaan hänkään. Siellähän oli myös minun samanikäisiä serkkuja ihan asumassa siinä ja niitten jatkoksi minä sinne menin.
Meillä oli laajat reviirit. Ajettiin pyörillä pitkin kyläteitä ja käytiin monen kilometrin päässä olevassa järvessä uimassa. Kaiket ajat liehuttiin jossain ulkona.
Mummo ja täti puuhasi koko ajan jotain, koko ajan siellä tehtiin ruokaa, leivottiin leipää ja hoidettiin karjaa. Ei ne meitä vahtineet. Metsissäkin juostiin ja kiipeiltiin vuoren rinteissä ja puun oksilla kiikuttiin.
Tällaista lapsuutta ei kovin monet nykylapset tietenkään enää koe. Eikä se minullekaan kirkonkylän keskustaajaman lapsena muutoin näyttäytynyt.
Muulla tavalla en ollut koskaan missään kenenkään muun hoivissa kuin omien vanhempien. Ei mummot ja papat tulleet meille hoitamaan eikä kukaan muukaan. Kun koulu alkoi, olin yksin koulupäivän jälkeen siihen asti kun vanhemmat tuli töistä.ä
Sama lapsuus minulla mutta ei yhtään mummolaa. Välillä olin serkkujen luona Helsingissä. Ja öitini oli silloin kaikkiwn mielestä erityisen hyvä äiti kun laittoi ruokaa, lämmitti saunan kerran viikossa, elokuussa saimme uuden vaatekerran. Jopon voitin arpajaisissa, sitä ennen ajoin isoveijen vanhalla.
Mitään ei äiti lasten kanssa kyllä trhnyt. Sellaista mikä nykyäön on itsestäänselvyys. Jos ei totellut, oli hankala ja uhattiim lastenkodilla aka hylkäämisellä.
Tää perheen perustamisen kaava menee usein näin: Pariskunta tapaa toisensa ja nainen alkaa ehdotella häitä ja lasten hankintaa. Mies kohauttelee olkiaan ja suostuu. Pikku hiljaa mennään siihen pisteeseen että mies passivoituu ja nainen hoitaa kaiken ja mies hoksaa, että tämähän on helppoa elämää. Nainen nalkuttaa miehelle tekemättömistä hommista ja mies mutisee että etkö sä voi hoitaa. Kaaos on valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se syy jaksamattomuuteen on se, että ennen ei raadettu itseä kuoliaaksi töissä ja ylitöissä ennenkuin tultiin kotiin raatamaan itsensä siellä hengiltä.
Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä. Mutta terminaattorituhosotaroboteista kyllä puhutaan mikä keretään.
Meillähän on jo robotti-imureita, on astianpesukoneet, pyykinpesukoneet, robottiruohonleikkurit yms. Kuinka helpoksi elämä pitää tehdä, että ei olisi rankkaa?
Hienoa, että keksit noin monta kodinkonetta. Nyt voit samalla intensiteetillä miettiä lisääntyneitä vaatimuksia työssä ja lasten kasvatuksessa.
Ymmärrän työn vaativuuden, mutta mitä vaatimuksia lasten kasvattamiseen on tullut niin paljon lisää, että se kuormittaa liikaa?
Minusta tuntuu, että asiaan vaikuttaa ennemminkin ulkopuoliset uhkat. Yhteiskunta on vaarallisempi kuin ennen. Lasta ei voi enää päästää ulos toisten lasten kanssa leikkimään, kuten ennen. Aina pitää olla joku joka vartioi.
Liikenteestä on tullut vaarallisempi, kaikenlaiset kulkuvälineet on lisääntyneet ihan räjähdysmäisesti sitten minun lapsuuteni.
Päihteet on tulleet jäädäkseen. Minun lapsuudessani ei kuultuaan sellaisesta, että lapsille tai nuorille olisi tultu tarjoamaan huumeita. Juoppoja oli kyllä paljon, mutta nekin oli yleensä aikuisia ukkoja. Eikä ne lapsia hätyytelleet eikä houkutelleet.
Televisiosta ja Internetistä voi nähdä jos mitäkin väkivaltaa. Sille ei voi ilmeisesti mitään,muuta kuin ohjata lasta olemaan katsomatta, mutta ei taida olla mahdollista.
Eli nämä kyllä ymmärrän, mutta onko jotain sellaisia kasvatusvaatimuksia, joita ei ole ollut ennen? Miten itse asiassa käytännössä lasta kasvatetaan vaikkapa kansainvälisyyteen tai avarakatseisuuteen tai omaehtoiseen ajatteluun jne? Lapsethan on yleensä aina omaksuneet vanhempiensa elämänkatsomuksen, joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Joten miksi siitä olisi tullut vanhemmuuteen erityinen taakka?
Olen jo omat lapseni kasvattanut ja lapsenlapsenikin hoitanut ilman sen kummempia oppimetodeja, ja kunnon ihmisiä niistä on tullut, sitä seuraavaa polvea en enää ajattele, olen tehtäväni tehnyt.
Vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin. Lapselle pitää olla koko ajan läsnä. Päiväkodin ja koulun tilauksia ja muutoksia pitää päivystää 24/7. Yläkoululainenkin pitää viedä hammaslääkäriin. Kesken päivän pitää juosta keskusteluissa. Ihan jatkuva julkinen arvostelu ja mollaaminen ja loputon ohjeistaminen.
Lapsenlapset on nyt lukiossa. En ole kuullut että vanhempia peruskoulussakaan olisi juoksutettu koululla tai vainottu. Alakoulun puolella tyttö meni yksin hammasoikojalle bussilla kun tietysti oli paikka yhdessä käyty katsomassa. Tosin "kilttejä" ja hyvät todistukset.
Eikö ole hyvä koulun kanssa sitten oikeesti pohtiakin mikä avuksi jos lapsella vaikeuksia, olipa ne terveydessä tai oppimisessa tai käytöksessä? Ajoissa apua lapselle.
Et ole kuullut, joten sitä ei ole olemassa. Justiinsa. Ihan varmasti heidän vanhempansa ovat päiväkodissa ja koulussa käyneet lakisääteiset vasut ja arviointikeskustelut jne.
Ja oionta on yleensä yksityistä, koska julkiselle puolelle ei edes pääse. Yksityinen puoli ei esitä moisia vaatimuksia.
Mitä ihmeen VAIKEUKSIA? Mistäs sinä ne nyt keksit.
No onhan niitä vaikeuksia jos koko kouluaina on yhtä koululla tai päikyssä juoksemista keskusteluissa ja yhteydenottoja.
Kyllä lapsenlapsi sai ihan kunnallisen oikomishoidon. Vieläkin on koukut hampaissa.
Kyllä nuo keskustelut kuuluu ihan kaikille vanhemmille. Ei vain heille, joilla on ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kolmessa lajissa on nykyään isoja onnistumisia
Uhriutuminen
Muiden syyttely
Valittaminen
Kyllä luepa näitä isovanhempien kirjoituksia ja nuo kaikki hallitaan. Muuta sitten ei.
Mikä ihmeen kilpahaukunta täällä on käynnissä? Kenellä on tarve haukkua kaikki isovanhemmat/kaikki lasten äidit? Mitä ihmettä saat tällaisesta? Meitä on monenlaisia vanhempia/isovanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh heh, meidän mummi laittoi ruokaa lapsenlapsilleen kesälomilla, kun menimme porukalla maalle talkoisiin. Pöytään saattoi pelmahtaa kahdeksan lapsukaista ja hienosti meni. Nyt mummilla pitäisi olla jokaisen lapsen allergialista ja kahdeksan erilaista ruokalajia, etteivät piltit tukehdu kalanruotoon ja sairastu👱🏻🤨
Kyllä sinulla hymy hyytyy, jos tahallasi syötät allergiselle lapselle tai aikuiselle hänen henkeään uhkaavaa ruokaa. Jos ikinä olet tilanteessa, jossa allerginen laittaa suuhunsa jotain valmistamaasi, etkä ole kysyttäessä kertonut, että siinä kyllä on sitä, mutta sinun mielestäsi piltit eivät siihen tukehdu, niin syyllistyt hirveään tekoon. Etkä varmasti ruoki kenenkään pilttejä sen jälkeen.
Tiedän tapauksen, jossa vakavasti maitoallergiselle lapselle oli isovanhemmat antaneet jäätelöä. Ensimmäinen kerta, kun hoitivat. Kyllä lapselle se jätski niin maistuisi, kun on lämmin kesäpäivä. Mitä sitten, jos pikkuisen pierettää? Näin ajatteli mummo.
Seuraavana hetkenä saikin soittaa ambulanssia.
Varsinkin tuo isoäiti on uhriutumisen mestari, eikä hyväksy sitä että välit on totaalisesti poikki. Kuulemma ei mitenkään voinut tietää, vaikka asia oli ollut esillä lapsen koko elämän. Erikseen kielletty useasti antamasta mitään, missä on edes tippa maitoa. Oli luullut, että vanhemmat liioittelevat. Silti piti uhmata kieltoa ja sen seurauksena "rakkaista rakkain" lapsenlapsi miltei kuoli.
Älä kuitenkaan yleistä. Kyseessä täytyy olla mieleltään viallinen ihminen, jollaisia me suurin osa emme ole.
Minä olen yli seitsemänkymppinen ja olen koko ikäni tiennyt, että on olemassa allergioita, vaikkei niitä minun lapsuudessani näin paljon ollut.
Mutta kun oman lapseni sain, kyllä niistä jo silloin neuvolassa valistettiin ja olen aina niiden vaarallisuuden tiennyt, kuten muutkin ikäiseni.
En todellakaan olisi ikinä antanut maitoallergiselle lapselle maitotuotteita.
Lapsenlapsellani on pähkinäallergia ja sitä on huolellisesti vältetty niin kotona kuin mummolassa.
Nämä hullut mummot, jotka siis työntävät allergiselle lapselle vaarallista syötävää, on siis minun ikätovereitani, pakko olla! En käsitä yhtään, koska näistä meille puhuttiin jo koulun terveystarkastuksissa, kun itse olimme lapsia.
Luokallani oli tyttö, joka sai appelsiinista jotain ihottumaa.
Aikuiseksi tultuani ihan varmasti jo tiedettiin yleisesti sellaisesta ongelmasta kuin maitoallergia. En voi käsittää mitä voi liikkua ihmisen päässä, joka ei tällaisesta piittaa.
Ja sitten kirjoitetaan, että mummot sitä ja tätä. Nykymummot ei ole enää mitään tynnyrissä kasvaneita. Joko nämä miniät liioittelee, tai sitten kyseessä on täystyhmä mummoikäinen, jolle ei voi lasta hoitoon antaakaan. Se on sitten jo lapsen vanhempien omalla vastuulla, kun eivät huolehdi siitä, että heidän lastaan hoitaa täyspäinen ihminen.
Missä kohtaa oli yleistys?
Koko ketju on pelkkää yleistystä.
Mitä tarkoitat ennen? Minun lapseni kolmekymppisiä enkä silloin saanut apua. En kuitenkaan valita, kun ei tarvinnut puilla lämmittää padassa vettä käsipyykinpesuun, käsintiskaukseen, saunomiseen… Kyllä meillä on nykyään helppoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat ennen? Minun lapseni kolmekymppisiä enkä silloin saanut apua. En kuitenkaan valita, kun ei tarvinnut puilla lämmittää padassa vettä käsipyykinpesuun, käsintiskaukseen, saunomiseen… Kyllä meillä on nykyään helppoa!
No esimerkiksi sinulla oli helppoa. Nykyään on ihan toista.
Vierailija kirjoitti:
En nyt jaksa näin pitkää ja polveilevaa ketjua käydä kokonaan läpi, mutta tiedättekö, otsikkoon liittyen, meillä Tanskassa isovanhemmilla on oikeus pitää kaksi palkallista vapaapäivää per vuosi, jos lapsenlapsi on esim. sairas tai muuten vaan kaipaa huolenpitoa, tai pitää lähiomainen saattaa sairaalaan jne. Ja viisi vapaapäivää, jos kyseessä on lähiomaisen kriittinen sairastuminen.
Vau, tuo on hienoa! Ei odotettavissa Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
En usko tuota. Isovanhemmat usein asuvat kaukana lapsistaan ja vähän väliä matkustelu ees taas ei ole helppoa eikä edes halpaa.
Itse olin äitinä 80-90 luvuilla eikä kyllä tullu ees mieleen koko ajan pyytää apuja kummankaan vanhemmilta eli ihan itse hoidin lapseni.
En toki harrastanut aktiivisesti ravintoloissa käyntejä ym. no mies kyllä mutta joka tapauksessa vähän hämmentävä tämä aloitus. Jos ne isovanhemmat asuvat hyvin lähellä niin eri asia.
Miten ravintolassa käynnit tähän liittyy?
lastenteko luvanvaraiseksi!
pakollinen mt-testi vanhemmille. ei erityisherkkien uupujien pidä tehtailla lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne vauvalle kirjoittavat naiset jotka ovat naineet ääliömiehen ja saaneet sitten jonkun tosi yksinkertaisen ääliömummon myös. Tai sitten vain katkeria täällä aikaansa tappavia ihmisiä toistaen kuulemiaan anoppitarinoita. Face tarjoilee niitä nyt päivittäin tekoälyn tuottamina.
Olen 80 mutta en tunnista itseäni noista tietämättömistä mummoista jotka joko tuppautuvat joka päivä "miniän kotiin" tai eivät tule kutsustakaan. Varmaan olen vääriä ja huonoja lahjoja vienyt pienille mutta nyt jo 15 vuotta vain rahaa. Ostakoot mitä tarvitsevat. Olen apuna ollut tilanteiden mukaan. Yrittänyt ohjeet huomioida "miniän lasten" hoitamisessa.
Ehkä et tunnista itseäsi, koska et ole toiminut sillä tavalla? Eikö se ole hyvä asia? Ainakin lastesi ja näuden puolisoiden kannalta.
Se ei silti poista sitä faktaa, että noita tunkeutujamummoja on olemassa. Kaikki isoäidit eivät tupaudu lastensa kotiin palvottavaksi valtiattareksi. Onneksi. Mutta on niitä, joilla on epäonnekseen tuollainen äiti tai anoppi. On muuten oikeasti todella raskas taakka.
Aviopuolison valinta lienee tuon ongelman ydin?
En jaksa tajuta tuota jotain päivittäistä yhteydenpitoa. Jo vanha äitini asui kahden lapsensa samalla kirkonkylällä. Ei ikinä käynyt pojillaan kilometrin päässä jos eivät hakeneet kahville. Oli ketterä mummo liikkumaan. Ei kyllä ikänsä takia ollut mikään lapsenvahtikaan.
Itsellä ei anopista eikä äidistä haittaa koska asuivat kaukana.
Tuossa kanssa se kaksoisstandardi. Mummojen pitäisi auttaa, hoitaa lapset, siivota silmät kiinni etteivät näe mitään, antaa rahaa. Mutta jos samainen mummo sunnuntaikävelyllään poikkeaa lapsensa perheessä alkaa sättiminen tunkeilusta, ei hetken rauhaa
Kuulostaa pahalta nämä kertomukset. Meillä onneks toisin. Siitä alkaen, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi, olemme vuoronperään olleet viikottain tekemisissä. Pitkään olin myös yötä, kunnes aloin hoitaa taaperoa arkisin. Sanoin, että tulen vain kutsusta, mutta olisin kuulemma saanut tulla koska vaan. Kaikki tapahtuu nuorten vanhempien ehdoilla, mutta mitään ongelmaa ei ole ilmennyt. Kaikessa autetaan, mitä eteen tulee (pyykit, ruoka) mutta mitään ei ole pakko. Luontevaa kanssakäymistä molempien isovanhempien suhteen.
Täällä annetaan ymmärtää, että ennen isovanhemmat hoiti lapsia ja auttoi paljon.
Minusta taas nykyisin isovanhemmat hoitaa enemmän lapsenlapsia kuin ennen. Vaikka ketä ystäviä ikinä ajattelen, niin aina on isovanhemmat mukana hoitamassa lapsia.
Ei se ennen ihan näin yleistä ollut. Ketään lapsuusaikani ystäviä ei mummot ja papat hoitaneet.
Isovanhemmuudesta puhutaankin nykyään enemmän ja eri tavalla, korostetusti siihen tyyliin kuin että lapsi jää oikeasti jotain tosi tärkeää vaille, jos ei ole kiinteä isovanhempisuhde. Isovanhempiin halutaan osoittaa se syyttävä sormi tavalla tai toisella, vaikka totuus on, että näillä ei ole ollut sananvaltaa siihen, tuleeko se lapsenlapsi edes maailmaan saati sille isovanhemmalle hoitoon.
Isovanhemmat yleensä ei ole enää nuoria ihmisiä, ja monilla on jo iän tuomia vaivoja ja hankaluuksia, vaikka ei niistä haluaisi nuorempien kanssa suuremmin puhua. Eivät he osaa asettua vanhenevan ihmisen asemaan.
Epäilen, että ihmiset on vain oppineet vaativammiksi. Suhtaudutaan, kuin isovanhemmilla olisi lain määräämä velvollisuus hoitaa lapsenlapsiaan. Eihän se niin voi mennä
Ennen ihmisillä oli ihan varmasti fyysisesti rankempaa. Nykyään kai sitten henkisesti, kun jo lasten kanssa oleminen on raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä annetaan ymmärtää, että ennen isovanhemmat hoiti lapsia ja auttoi paljon.
Minusta taas nykyisin isovanhemmat hoitaa enemmän lapsenlapsia kuin ennen. Vaikka ketä ystäviä ikinä ajattelen, niin aina on isovanhemmat mukana hoitamassa lapsia.
Ei se ennen ihan näin yleistä ollut. Ketään lapsuusaikani ystäviä ei mummot ja papat hoitaneet.
Isovanhemmuudesta puhutaankin nykyään enemmän ja eri tavalla, korostetusti siihen tyyliin kuin että lapsi jää oikeasti jotain tosi tärkeää vaille, jos ei ole kiinteä isovanhempisuhde. Isovanhempiin halutaan osoittaa se syyttävä sormi tavalla tai toisella, vaikka totuus on, että näillä ei ole ollut sananvaltaa siihen, tuleeko se lapsenlapsi edes maailmaan saati sille isovanhemmalle hoitoon.
Isovanhemmat yleensä ei ole enää nuoria ihmisiä, ja monilla on jo iän tuomia vaivoja ja hankaluuksia, vaikka ei niistä haluaisi nuorempien kanssa suuremmin puhua. Eivät he osaa asettua vanhenevan ihmisen asemaan.
Epäilen, että ihmiset on vain oppineet vaativammiksi. Suhtaudutaan, kuin isovanhemmilla olisi lain määräämä velvollisuus hoitaa lapsenlapsiaan. Eihän se niin voi mennä
Ennen ihmisillä oli ihan varmasti fyysisesti rankempaa. Nykyään kai sitten henkisesti, kun jo lasten kanssa oleminen on raskasta.
Ennen lasten kanssa ei oltu.
"Silloin oli mm. perhepäivähoitajia, jotka otti myös alaluokkalaisia iltapäivisin hoitoon. Olisitte voineet tyytyä matalampaan elintasoon, vaihtaa ammattia jne jne jne."
Jollakin mopo keulii nyt tosi pahasti. Kun omat lapseni olivat alaluokilla, ainakaan täällä meillä ei ollut ainuttakaan prhepäivähoitajaa, joka olisi iltapäivälapsia itselleen ottanut. Niitähän olisi tarvittu tietysti kymmenittäin, koska iltapäiväkerhoja ei yksinkertaisesti ollut. Töissäkin on jonkun pakko käydä, sori siitä. Jos lapsia tekisivät vain sellaiset, ketkä ovat 24/7 kotona, Suomessa ei montaa lasta vuodessa syntyisi. Ammatinvaihto? Eiköhän opiskellessakin olisi pitänyt olla kotoa pois.
Oikeasti kukaan, et sinäkään, saa oltua kotona aina kun lapset kotona ovat. Et vaikkaa olisit opettaja tai tekisit etätöitä. Jos muuta väität, valehtelet. Toki vaatimuskin siitä, ettei alaikäisiä saisi koskaan jätttää yksin kotiin on tosi outo ja vanhempia syyllistävä. Joten voit lopettaa jeesustelun ihan tuohon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään sitä ja nykyään tätä... Eihän kukaan vuonna 2026... Ja muita oksureaktion aiheuttavia juttuja.
Mikään ei ole muuttunut, paitsi nykyvanhemmilla on helpompaa kuin vaikka 50 vuotta sitten. Koko ajan hitaasti olosuhteet paranee. Ongelmia on ollut aina, ne on vaan nykyään hieman toisenlaisia ja niitä on aina vaan vähemmän. Lasten kasvattaminen ei ole mikään puistokävely, eikä ole koskaan ollut sitä.
Tää isovanhempien vähemmän osallistuminen on varmaan kohta 100 vuotta vanha ilmiö. Niin kauan, kun kaupungistuminen on Suomessa(kin) ollut päällä, noin se vaan on mennyt, koska isovanhemmat asuu kaukana. Ei meilläkään 20 vuotta sitten ollut mitään tukiverkkoja. Mikä ongelma se muka edes on, itsehän lapsemme halusimme ihan siitä tietoisina ja lapsemme myös kasvatimme. Toki tosi satunnaisesti järkättiin apua, että päästiin yhdessä vapaalle. Asutuskeskuksissa löytyy tuohon vertaisseuraa ja ystäväperheitä, tai rahallakin saa apua. Mitään ongelmaa ei ole, mutta jutut tietty myy.
Vanhemmuus oli helppoa ennen. Nykyään se on vaativampaa.
Kuten ketjussakin on jo kerrottu. Ennen se lapsi pyöri missä pyöri ja se riitti.
Enää se ei riitä.
Täyttä potaskaa. Tietty jos ei ole mitään kosketuspintaa elämään ennen, ei ehkä voi sisäistää sitä.
Nykyään vanhemmat ja ihmiset yleensä ovat vaan niin kermaper**itä, että eivät siedä mitään epävarmuutta ja menevät henkisesti lukkoon ihan kaikesta. Luuletko ihan oikeasti, että silloin ajat sitten, kun lapset saivat liikkua vapaammin, se oli jotenkin helppoa? Koska elämä oli muuten paljon työläämpää, ei lapsia toki ehditty niin hyvin joka hetki valvoa. Sitten jos (ja tilastojen valossa kun) jotain ikävää tapahtui, se se vasta traumaattista olikin. Ihmiset olivat ennen paljon traumatisoituneempia monestakin syystä, nykyään vaan luulevat olevansa.
Mutta joo, ihan turha mun on seinille puhua. Silloin ennen arki oli paljon haastavampaa. Nykyään on siihen nähden helppoa, mutta oman pään sisällä jotkut kehittää olemattomia ongelmia, kun pyrkivät jonkun ulkopuolisen ohjeistamana täydelliseen vanhemmuuteen. Koska luulevat, että kaikilla muilla on täydellistä. Koska eivät oikeasti elä, vaan lukevat somemaailmasta siloitellun maailmankuvan ohjeita. Silloin 20 vuotta sittenkin oli jo vaikka mitä ohjeistusta, mutta ei tietenkään noudatettu orjallisesti, vaan käytettiin myös ihan omaa maalaisjärkeä ja kaikki kyllä järjestyi hyvin ja ihan riittävän turvallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä aika tietäviä naisia, ylimielisiä, kenenkään muun kokemus tai näkemys ei kelpaa. Ja näkevät kaiken vanhempiensa tai puolison vanhempien syynä jopa "koululla tiheästi käymiset."
Voi hyvää päivää, kun idiootille yrittää selittää, mitä se koulu nykyään vaatii niin ei, ei mene perille, ei. Solvaamista ja ivaa vain.
Seurannut pojan perheessä pintapuolisesti tätä. Sivusta. Pitkälle opiskelleet vanhemmat, kotona ovat tehneet ne kielivalinnat lastensa kanssa ja lukiohauista neuvotelleet, en tiedä ovatko sitten käyneet jossan illoissa pohtimassa että saksako vaiko ranska vaiko lapsi vaan ilmoittautunut itse.
Itse olen se äiti joka ei "koskaan" käynyt koululla kuin joulu/kevätjuhlassa. Talkoihin osallistuin riittävin lahjoituksin.
Opettajien kanssa en varmaan jutellut kertaakaan , lapset tommoisia yhdeksikön oppilaita. Kotonahan ne päätökset tehdään, mikä kieli, pitkä vai lyhyt matikka, lukio vai amis.
Eli sivusta pintapuolisesti seurannut, mitään et tiedä, mutta jankuttaa pitää.
No sen että kotona ovat lapsen/nuoren kanssa päättäneet. Miksi siihen joku tarvitsee istua 60 vanhemman kanssa tunnin koululla?
Sekä omalla työpaikalla että lasten koulussa oli n. kerran vuodessa joku kasvatusaiheinen luento. Samalla pidettiin vanhempainillat.
Ovat olleet antoisia, muistan vieläkin, mitä siellä asiantuntijat puhuivat. Samalla tutustui muihin vanhempiin ja saimme luontevasti sovittua eri asioista, jotka liittyivät esim. luokkaretkiin/leirikouluun. Kyllä nämäkin, vapaa-ajalla tapahtuneet, olivat tärkeitä tilaisuuksia. Toki silloin vähän rasitti, mutta kokonaisuutena merkittäviä.
Lapset pärjäsivät silloin keskenään ja leikkivät/liikkuivat paljon porukalla. Ajat olivat toiset, nykymaailma on monin tavoin vaarallisempi, enää sellainen ei ole suositeltavaa.