Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (1229)
Vierailija kirjoitti:
Tää perheen perustamisen kaava menee usein näin: Pariskunta tapaa toisensa ja nainen alkaa ehdotella häitä ja lasten hankintaa. Mies kohauttelee olkiaan ja suostuu. Pikku hiljaa mennään siihen pisteeseen että mies passivoituu ja nainen hoitaa kaiken ja mies hoksaa, että tämähän on helppoa elämää. Nainen nalkuttaa miehelle tekemättömistä hommista ja mies mutisee että etkö sä voi hoitaa. Kaaos on valmis.
En tajua miksi miehet suostuu hankkimaan lapsia, jos se ei ole oikeasti kutsumus. Onko kyseessä oikeasti vain pelko että muuten nainen lähtee ja sitten joutuu elää yksin ja puutteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä aika tietäviä naisia, ylimielisiä, kenenkään muun kokemus tai näkemys ei kelpaa. Ja näkevät kaiken vanhempiensa tai puolison vanhempien syynä jopa "koululla tiheästi käymiset."
Voi hyvää päivää, kun idiootille yrittää selittää, mitä se koulu nykyään vaatii niin ei, ei mene perille, ei. Solvaamista ja ivaa vain.
Seurannut pojan perheessä pintapuolisesti tätä. Sivusta. Pitkälle opiskelleet vanhemmat, kotona ovat tehneet ne kielivalinnat lastensa kanssa ja lukiohauista neuvotelleet, en tiedä ovatko sitten käyneet jossan illoissa pohtimassa että saksako vaiko ranska vaiko lapsi vaan ilmoittautunut itse.
Itse olen se äiti joka ei "koskaan" käynyt koululla kuin joulu/kevätjuhlassa. Talkoihin osallistuin riittävin lahjoituksin.
Opettajien kanssa en varmaan jutellut kertaakaan , lapset tommoisia yhdeksikön oppilaita. Kotonahan ne päätökset tehdään, mikä kieli, pitkä vai lyhyt matikka, lukio vai amis.
Eli sivusta pintapuolisesti seurannut, mitään et tiedä, mutta jankuttaa pitää.
No sen että kotona ovat lapsen/nuoren kanssa päättäneet. Miksi siihen joku tarvitsee istua 60 vanhemman kanssa tunnin koululla?
Minunkin mielestäni moni asia on todella yksinkertainen, kun sitä pintapuolisesti sivusta seraan. Ei se välttämättä oikeasti sitä silti yleensä ole.
No on mulla kolme lasta nuo valinnat suorittanut ja nyt osaavat jopa patemmin ohjata lapsiaan kun ovat yliopistot käyneitä.
Kai siinä nyt vähän edes lastakin kuunnellaan ? Itse kyllä bähän väkisin pantiin yksi lukioon mutta ei ole aikuisena valittanut.
Niin, joskus vuonna miekka ja kypärä. Kun ei ollut myöskään arviointikeskusteluja, Wilmaa tai mitään muutakaan. Minäkin olen käynyt kouluni sellaisena aikana. Äitini saattoi minut ekalle, kun olin kuusi ja kävi ojentamassa ruusun kun sain lakin. Se oli se vaadittu panos silloin.
Olisitko paremmin onnistunut tai miten muotoilisin jos vanhempasi olisi monta kertaa lukukaudessa puhuneet opettajiesi kanssa ja käyneet tavallaan koulua rinnallasi ilman itsenäistä koulunkäyntiä?
Opettaja ollessani oppilaille oli tärkeää aina, kun vanhemmat osallistuivat yhteisiin tilaisuuksiin. Ja aina oli näitä, jotka eivät osallistuneet ja nämä lapset minulle siitä pahaa mieltään purkasivat. Huomasin myös omien lasten kohdalla, että heille oli merkittävää se, että olin mukana ja tietoinen heidän kouluelämästä. En tiedä, onko näin kaikilla, mutta yleisesti ottaen tämä oli näin.
Yksi nykyinen nyanssi ovat oppilaaksiottoalueiden muokkaukset. Meillä on sellaienn menossa paitsi mökkikunnassa, myös omalla asuinalueella parhaillaankin.
Silloin kun tapeltiin kuopuksemme kouluoikeudesta, siellä koululla vasta ravattiinkin ja muutenkin paloi työtunteja loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.
Raskasta ihan varmasti.
Minulla on onneksi ihana miniä, jolla jalat ovat tukevasti maassa. Pienet lapset tulevat mielellään mummolaan yökylään ja miniä kysyy vain, että mitä pitää pakata mukaan, teettekö jotain erikoista? Yleensä vastaan, ettei tarvitse pakata mitään, mummolasta löytyy kaikki, mitä tarvitaan. Ja jos itse kysyn jotain ohjeita, hän vastaa, että kyllä sinä osaat, olethan jo kolme lasta aikuisiksi kasvattanut. Ja näin on.
Tässä onkin kyseessä tervepäisten ihmisten tapa toimia. Vanhemmat eivät ole vouhkaajia, kaiken tietäviä.
Silloin apuja saa helposti.
En näe mitään tervepäisyyttä siinä, että perheen isä on niin näkymätön ja laiska, ettei edes omaan äitiin pidä yhteyttä.
Yhteydenpidosta äitiin tässä ei ole kyse.
Saattaahan olla, että poika äidilleen soittelee viikoittain tms.
Mutta ei se mitään, saat lukea negatiivisesti ihan kaiken, mikä ei tue sun ajatuksia.
Kyllä se nimenomaan isän asia on hoitaa lastensa vierailu äitinsä luona. Aika huonot on välit, jos tuokaan ei suju.
No meillä ei hoida. On ajoittaa yhteydessä äitiinsä, eli välit eivät ole huonot. Ovat vaan aika olemattomat. Mutta minä pidän anoppiini yhteyttä, samoin molemmat lapseni. Lapsenlapsenlastakin tapaa viikottain.
Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Kun lapsia alkaa harkita, on lähdettävä siitä, ettei mitään apua saa mistään ja tehtävä vain sen verran lapsia, mihin omat resurssit siinä tilanteessa riittävät. Tämän vuoksi meillä lapsiluku on 0.
Ei minulla olisi ollut mitään isovanhempia auttamassa kuin silloin tällöin ja hetkittäin, jos olisin tehnyt lapsia joskus pari-kolmekymppisenä. He olivat kaikki työelämässä vielä silloin, toisilla oli vielä itselläänkin alaikäinen lapsi. Miksi heidän olisi pitänyt siihen päälle minun lastani hoitaa? Aivan absurdi ajatuskin.
Ja jos olisin vasta nyt aloittamassa lastenhankintaa, ihan yhtä vähän apua isovanhemmilta olisi odotettavissa. Osa on jo kuollut ja lopuilla alkaa olla ikää ja kaikenlaista kremppaa niin, että ovat itse jo jossakin määrin avun tarpeessa.
Silloin, kun Suomi oli vielä lähinnä agraariyhteiskunta, oli asia eri. Monta sukupolvea saattoi asua saman katon alla ja joukkoon mahtui isovanhempien lisäksi monesti joku naimaton täti tai setäkin, ei ehkä kaikkein kirkkaimmilla valoilla varustettu, mutta kykenevä katsomaan lasten perään. Lisäksi työ tehtiin kotitilalla ja lapset osallistuivat siihen voimiensa mukaan pienestä pitäen. Vain kaikkein pienimpiä piti erikseen vahtia ja yleensä vauvakin oli äidillä mukana, missä ikinä äiti sitten töitä tekikin, pellolla, kasvimaalla, navetassa, pyykkilaiturilla, siellähän se piltti kölli kopassa lähistöllä ja omin jaloin kulkemaan oppineet lapset pyörivät mukana myös, vaikkeivät olisi töihin vielä kyenneetkään. Sillä tavoin omassakin lapsuudenkodissani elettiin vielä 80-luvulla. Joskus harvoin olimme isovanhempien valvonnassa, kun vanhemmilla oli jotain työtä, johon meidän olisi ollut liian vaarallista osallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä ei hoida. On ajoittaa yhteydessä äitiinsä, eli välit eivät ole huonot. Ovat vaan aika olemattomat. Mutta minä pidän anoppiini yhteyttä, samoin molemmat lapseni. Lapsenlapsenlastakin tapaa viikottain.
Mitään järkeähän tuossa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.
Raskasta ihan varmasti.
Minulla on onneksi ihana miniä, jolla jalat ovat tukevasti maassa. Pienet lapset tulevat mielellään mummolaan yökylään ja miniä kysyy vain, että mitä pitää pakata mukaan, teettekö jotain erikoista? Yleensä vastaan, ettei tarvitse pakata mitään, mummolasta löytyy kaikki, mitä tarvitaan. Ja jos itse kysyn jotain ohjeita, hän vastaa, että kyllä sinä osaat, olethan jo kolme lasta aikuisiksi kasvattanut. Ja näin on.
Tässä onkin kyseessä tervepäisten ihmisten tapa toimia. Vanhemmat eivät ole vouhkaajia, kaiken tietäviä.
Silloin apuja saa helposti.
En näe mitään tervepäisyyttä siinä, että perheen isä on niin näkymätön ja laiska, ettei edes omaan äitiin pidä yhteyttä.
Yhteydenpidosta äitiin tässä ei ole kyse.
Saattaahan olla, että poika äidilleen soittelee viikoittain tms.
Mutta ei se mitään, saat lukea negatiivisesti ihan kaiken, mikä ei tue sun ajatuksia.
Kyllä se nimenomaan isän asia on hoitaa lastensa vierailu äitinsä luona. Aika huonot on välit, jos tuokaan ei suju.
Lapset on miniän. Kyllä itsestään selvä asia on että lasten äiti hoitaa ohjeet mummon kanssa.
Mikä metakka nousisi jos poika äitinsä kanssa sopisi asioista. Syrjäyttäen lasten äidin. Mammanpoika pyh.
Meillä on tuollainen mammanpoika. Hänen kanssaan enimmäkseen sovin asioista. Käymne myös pitkiä kasvatukseen liittyviä keskusteluita. Hän oli puoli vuotta lapsensa kanssa kotona, jolloin suhde lapseen muodostui todella hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tää perheen perustamisen kaava menee usein näin: Pariskunta tapaa toisensa ja nainen alkaa ehdotella häitä ja lasten hankintaa. Mies kohauttelee olkiaan ja suostuu. Pikku hiljaa mennään siihen pisteeseen että mies passivoituu ja nainen hoitaa kaiken ja mies hoksaa, että tämähän on helppoa elämää. Nainen nalkuttaa miehelle tekemättömistä hommista ja mies mutisee että etkö sä voi hoitaa. Kaaos on valmis. "
Ainakin ennen tuon aikaansai äitiysLOMA. Ennen kuin ensimmäinen lapsi syntyi, kotityöt jakaantuivat suunnilleen tasan. Äitiyslomalla ja sen jälkeen huomasin kotitöiden jaon menevän tasan vain minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.
Raskasta ihan varmasti.
Minulla on onneksi ihana miniä, jolla jalat ovat tukevasti maassa. Pienet lapset tulevat mielellään mummolaan yökylään ja miniä kysyy vain, että mitä pitää pakata mukaan, teettekö jotain erikoista? Yleensä vastaan, ettei tarvitse pakata mitään, mummolasta löytyy kaikki, mitä tarvitaan. Ja jos itse kysyn jotain ohjeita, hän vastaa, että kyllä sinä osaat, olethan jo kolme lasta aikuisiksi kasvattanut. Ja näin on.
Tässä onkin kyseessä tervepäisten ihmisten tapa toimia. Vanhemmat eivät ole vouhkaajia, kaiken tietäviä.
Silloin apuja saa helposti.
En näe mitään tervepäisyyttä siinä, että perheen isä on niin näkymätön ja laiska, ettei edes omaan äitiin pidä yhteyttä.
Yhteydenpidosta äitiin tässä ei ole kyse.
Saattaahan olla, että poika äidilleen soittelee viikoittain tms.
Mutta ei se mitään, saat lukea negatiivisesti ihan kaiken, mikä ei tue sun ajatuksia.
Kyllä se nimenomaan isän asia on hoitaa lastensa vierailu äitinsä luona. Aika huonot on välit, jos tuokaan ei suju.
Lapset on miniän. Kyllä itsestään selvä asia on että lasten äiti hoitaa ohjeet mummon kanssa.
Mikä metakka nousisi jos poika äitinsä kanssa sopisi asioista. Syrjäyttäen lasten äidin. Mammanpoika pyh.
Ei, kyllä se on itsestäänselvyys, että myös isä on kartalla lastensa asioista. Ei hän mitään siinä syrjäytä, jos toimii tasavertaisena vastuunkantajana ja hoitaa lastensa asioita siltä pohjalta, mitä perheessä niistä sovitaan.
Anoppi on siinä ihan edelleen se ulkopuolinen.Miten niin anoppi ulkopuolinen jos lapset tuodaan hänelle hoitoon ohjenipun kanssa?
Tokko ottaisin lapsia hoitoon jos miniä olisi niin nokkava ettei kävisi meillä eikä puhuisi kanssani.
Ei kuulu perheeseen.
Miksi sitten kuitenkin vaadit anoppiasi hoitamaan maksutta lapsiasi ja auttamaan teitä muutenkin? Ulkopuoliselta ihmiseltä.
En minä ole mitään vaatinut, päinvastoin todennut, että isälle kuuluu se oma suku ja yhteudenpito heihin.
Ei se että hoidat lapsenlapsiasi tai tunget sinne niiden kotiin joka päivä edelleenkään tee susta perheenjäsentä.
Hassua. Meillä perheeksi lasketaan kaikki siihen kuuluvat, isovanhemmat, isoisovanhemmat, lapset, puolisot...mut kukin tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on perheessä kaksi vanhempaa jotka jakavat vastuun perheen asioista. Voin luottaa mieheeni kuin kallioon, kun on kyse lasten asioista. Hän siivoaa, kokkaa, huolehtii että lapsilla on puhtaat vaatteet, vie päivähoitoon tarvittavat tavarat jne. Hän myös osaltaan vie lapsia lääkäriin ja neuvolaan ja osaa siellä kertoa lasten asiat tasan yhtä hyvin kuin minä. Harvemmin vanhemmuus uuvuttaa, kun vastuu ja tekeminen on jaettu tasaisesti.
Valitettavasti monessa perheessä se on edelleen äiti, joka huolehtii kaikesta ja isä ramppaa kavereilla ja harrastuksissaan.
Näitä kahden vastuullisen vanhemman perheitä on vähemmän kuin ennen, yksin moni äiti yrittää hoidella asiat joten kyllä he tukea tarvitsevat.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Miksi täällä on päivittäin keskustelua siitä ettei isovanhemmille anneta lapsia kylään? Milloin minkäkin syyn takia. Parhaimmat miniät "inisee" mehulasillisestakin, joknka lapsi on HOIDON aokana luonut mummolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.
Raskasta ihan varmasti.
Minulla on onneksi ihana miniä, jolla jalat ovat tukevasti maassa. Pienet lapset tulevat mielellään mummolaan yökylään ja miniä kysyy vain, että mitä pitää pakata mukaan, teettekö jotain erikoista? Yleensä vastaan, ettei tarvitse pakata mitään, mummolasta löytyy kaikki, mitä tarvitaan. Ja jos itse kysyn jotain ohjeita, hän vastaa, että kyllä sinä osaat, olethan jo kolme lasta aikuisiksi kasvattanut. Ja näin on.
Tässä onkin kyseessä tervepäisten ihmisten tapa toimia. Vanhemmat eivät ole vouhkaajia, kaiken tietäviä.
Silloin apuja saa helposti.
En näe mitään tervepäisyyttä siinä, että perheen isä on niin näkymätön ja laiska, ettei edes omaan äitiin pidä yhteyttä.
Yhteydenpidosta äitiin tässä ei ole kyse.
Saattaahan olla, että poika äidilleen soittelee viikoittain tms.
Mutta ei se mitään, saat lukea negatiivisesti ihan kaiken, mikä ei tue sun ajatuksia.
Kyllä se nimenomaan isän asia on hoitaa lastensa vierailu äitinsä luona. Aika huonot on välit, jos tuokaan ei suju.
Lapset on miniän. Kyllä itsestään selvä asia on että lasten äiti hoitaa ohjeet mummon kanssa.
Mikä metakka nousisi jos poika äitinsä kanssa sopisi asioista. Syrjäyttäen lasten äidin. Mammanpoika pyh.
Ei, kyllä se on itsestäänselvyys, että myös isä on kartalla lastensa asioista. Ei hän mitään siinä syrjäytä, jos toimii tasavertaisena vastuunkantajana ja hoitaa lastensa asioita siltä pohjalta, mitä perheessä niistä sovitaan.
Anoppi on siinä ihan edelleen se ulkopuolinen.Miten niin anoppi ulkopuolinen jos lapset tuodaan hänelle hoitoon ohjenipun kanssa?
Tokko ottaisin lapsia hoitoon jos miniä olisi niin nokkava ettei kävisi meillä eikä puhuisi kanssani.
Ei kuulu perheeseen.
Miksi sitten kuitenkin vaadit anoppiasi hoitamaan maksutta lapsiasi ja auttamaan teitä muutenkin? Ulkopuoliselta ihmiseltä.
En minä ole mitään vaatinut, päinvastoin todennut, että isälle kuuluu se oma suku ja yhteudenpito heihin.
Ei se että hoidat lapsenlapsiasi tai tunget sinne niiden kotiin joka päivä edelleenkään tee susta perheenjäsentä.
Hassua. Meillä perheeksi lasketaan kaikki siihen kuuluvat, isovanhemmat, isoisovanhemmat, lapset, puolisot...mut kukin tyylillään.
Tuo on suku. Perhe on se joka asuu samassa kotitaloudessa. Voit nimittää lehmääkin vaikka kerrostaloksi, mutta kyllä se lehmä silti aina vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.
Raskasta ihan varmasti.
Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä.
Eli se että tarvitsee apua tarkoittaa sinusta siis sitä, että kaiken avun voi tehdä huonosti? Miksi?
Minä taas olen huomannut, että huonosti auttamista on esimerkiksi se, että ei halua ottaa yhtä aikaa hoitoonsa sekä erityislasta että muita lapsia. Vanhemmilla varmasti raskasta, mutta ei ulkopuolinen voi ottaa vastuuta katraasta, missä yksi voi hetkellä millä hyvänsä saada raivarin, jos kaikki asiat eivät mene hänen mielensä mukaan.
Kaikki lapset voi yhtäkkiä saada raivarin. Heillä kun on tunnesäätely vielä vajavaista. Sitä ihmettelen, kun täällä nää mummot saa raivareita jo siitä, kun eivät saa syöttää lapsenlapselle pullaa 24/7. "Mä en leiki teidän kanssa sitten ollenkaan, jos en saa tahtoani läpi!" -ilmiö.
Joo, kyllä mummot ovat pahimpia. Kaikessa. Ja toi pulla...voi hyvää päivää, kuka tänä päivänä syö pullaa...mut pahinta meissä mummoissa on se ettei auteta, mut TUNKEUDUTAAN miniän kotiin...me kaikki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sinä et edes ymmärrä mistä puhutaan, vaan taas käynnistyy tuo ihan loputon jankkaus kotityöstä jne."
Täällä kirjoitta samaan aikaan monta kirjoittajaa, ei kannata erehtyä luulemaan kaikkien tekstien tulevan samasta näppiksestä. Ihan vain ohiksena huomautan.
Vierailija kirjoitti:
"Sinä et edes ymmärrä mistä puhutaan, vaan taas käynnistyy tuo ihan loputon jankkaus kotityöstä jne."
Täällä kirjoitta samaan aikaan monta kirjoittajaa, ei kannata erehtyä luulemaan kaikkien tekstien tulevan samasta näppiksestä. Ihan vain ohiksena huomautan.
Ei tuo ollut suunnattu jollekulle tietylle…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Miksi täällä on päivittäin keskustelua siitä ettei isovanhemmille anneta lapsia kylään? Milloin minkäkin syyn takia. Parhaimmat miniät "inisee" mehulasillisestakin, joknka lapsi on HOIDON aokana luonut mummolassa.
Niin. Miksi tunkeudutte? Ja ei se että hoitaa lasta, tarkoita etteikö ohjeita tarvitse noudattaa. Miten tuokin voi olla noin vaikeaa. Älä mene toisen kotiin luvatta. Kuuntele ohjeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on perheessä kaksi vanhempaa jotka jakavat vastuun perheen asioista. Voin luottaa mieheeni kuin kallioon, kun on kyse lasten asioista. Hän siivoaa, kokkaa, huolehtii että lapsilla on puhtaat vaatteet, vie päivähoitoon tarvittavat tavarat jne. Hän myös osaltaan vie lapsia lääkäriin ja neuvolaan ja osaa siellä kertoa lasten asiat tasan yhtä hyvin kuin minä. Harvemmin vanhemmuus uuvuttaa, kun vastuu ja tekeminen on jaettu tasaisesti.
Valitettavasti monessa perheessä se on edelleen äiti, joka huolehtii kaikesta ja isä ramppaa kavereilla ja harrastuksissaan.
Näitä kahden vastuullisen vanhemman perheitä on vähemmän kuin ennen, yksin moni äiti yrittää hoidella asiat joten kyllä he tukea tarvitsevat.
Lähtökohtaisesti kun aikoo hankkia lasta, kannattaisi miettiä, pystyykö kasvattamaan lapsen yksin, jos puoliso kuolee ennenaikaisesti tai eroaa. Jos ei pysty tekemään sitä yksin, ehkä ei kannattaisi hankkia lasta. Sukulaiset eivät ole auttamisvelvollisia, koska se ei ole heidän lapsi, vaan toisen ihmisen lapsi. Auttaminen on vapaaehtoista. Auttamisen vaatiminen sukulaisilta on itsekästä, koska silloin dumppaa seuraukset omista päätöksistä sukulaisten kannettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen vanhempi jolla on aikaa roikkua täällä mutta ei leikkiä lastensa kanssa. Onneksi silloin ei ollut älykännyköitä kun lapsemme olivat pieniä.
"Tyypillinen vanhempi jolla on aikaa roikkua täällä mutta ei leikkiä lastensa kanssa. Onneksi silloin ei ollut älykännyköitä kun lapsemme olivat pieniä."
Juuri noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen vanhempi jolla on aikaa roikkua täällä mutta ei leikkiä lastensa kanssa. Onneksi silloin ei ollut älykännyköitä kun lapsemme olivat pieniä.
"Tyypillinen vanhempi jolla on aikaa roikkua täällä mutta ei leikkiä lastensa kanssa. Onneksi silloin ei ollut älykännyköitä kun lapsemme olivat pieniä."
Juuri noin.
Eihän hän edes tiedä kuka täällä on kuka tai onko kirjoittajalla edes lapsia, mutta solvaa ja solvaa vihapuhetta.
Olen elänyt lapsena ennen ja olen vanhempi nyt. Ja lisäksi vieläpä peruskoulun opettaja .
Kosketuspintaa on.
Sinä et edes ymmärrä mistä puhutaan, vaan taas käynnistyy tuo ihan loputon jankkaus kotityöstä jne.