Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit kyllä lopettaa tuon kaikkien muiden kirjoittajien hoh-hoijaattamisen. 

 

Jos töissä oli käytävä ja kerhoja ei ollut, ei niitä lapsia iltapäiviksi pois päältä saanut.

Silloin oli mm. perhepäivähoitajia, jotka otti myös alaluokkalaisia iltapäivisin hoitoon. Olisitte voineet tyytyä matalampaan elintasoon, vaihtaa ammattia jne jne jne.

No miksi nykyiset äidit eivät tyydy alempaan elintasoon ja kouluttaudu uudelleen? Sen sijaan vedotaan työelämänvaatimuksiin,  joiden vuoksi jonkun muun pitäisi ottaa koppia lapsista. Monella se elintaso oli ennenkin (jos nykyäänkin) niin alhainen, että sitä ei enää voinut laskea tai lapset olisivat jääneet ilman ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit kyllä lopettaa tuon kaikkien muiden kirjoittajien hoh-hoijaattamisen. 

 

Jos töissä oli käytävä ja kerhoja ei ollut, ei niitä lapsia iltapäiviksi pois päältä saanut.

Silloin oli mm. perhepäivähoitajia, jotka otti myös alaluokkalaisia iltapäivisin hoitoon. Olisitte voineet tyytyä matalampaan elintasoon, vaihtaa ammattia jne jne jne.

No miksi nykyiset äidit eivät tyydy alempaan elintasoon ja kouluttaudu uudelleen? Sen sijaan vedotaan työelämänvaatimuksiin,  joiden vuoksi jonkun muun pitäisi ottaa koppia lapsista. Monella se elintaso oli ennenkin (jos nykyäänkin) niin alhainen, että sitä ei enää voinut laskea tai lapset olisivat jääneet ilman ruokaa.

Ei se muuta vanhemmuuden vaatimuksia, joka on ketjun aihe.

Siinähän se tuli " some on luonut paineen!!" Järki hoi älä jätä. Oisko taas terapialle tarvetta??

Vierailija kirjoitti:

Siinähän se tuli " some on luonut paineen!!" Järki hoi älä jätä. Oisko taas terapialle tarvetta??

Joku mummo sitä jankkaa tähän. Ei tosiaan vaikuta järjen jättiläiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on perheessä kaksi vanhempaa jotka jakavat vastuun perheen asioista. Voin luottaa mieheeni kuin kallioon, kun on kyse lasten asioista. Hän siivoaa, kokkaa, huolehtii että lapsilla on puhtaat vaatteet, vie päivähoitoon tarvittavat tavarat jne. Hän myös osaltaan vie lapsia lääkäriin ja neuvolaan ja osaa siellä kertoa lasten asiat tasan yhtä hyvin kuin minä. Harvemmin vanhemmuus uuvuttaa, kun vastuu ja tekeminen on jaettu tasaisesti.

Valitettavasti monessa perheessä se on edelleen äiti, joka huolehtii kaikesta ja isä ramppaa kavereilla ja harrastuksissaan.

Näitä kahden vastuullisen vanhemman perheitä on vähemmän kuin ennen, yksin moni äiti yrittää hoidella asiat joten kyllä he tukea tarvitsevat. 

Lähtökohtaisesti kun aikoo hankkia lasta, kannattaisi miettiä, pystyykö kasvattamaan lapsen yksin, jos puoliso kuolee ennenaikaisesti tai eroaa. Jos ei pysty tekemään sitä yksin, ehkä ei kannattaisi hankkia lasta. Sukulaiset eivät ole auttamisvelvollisia, koska se ei ole heidän lapsi, vaan toisen ihmisen lapsi. Auttaminen on vapaaehtoista. Auttamisen vaatiminen sukulaisilta on itsekästä, koska silloin dumppaa seuraukset omista päätöksistä sukulaisten kannettavaksi.

Miesten kannattaisi etenkin miettiä tätä, he kun eivät edes elävänä usein jaksa lapsiaan hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on surullista, että ollaan siirrytty sellaisesta yhteisöllisestä koko kylä kasvattaa-kulttuurista niin yksilökeskeiseen kulttuuriin, että edes lähellä asuvat isovanhemmat eivät välttämättä halua auttaa lapsenlasten kanssa. Näin lapsikaan ei myöskään opi tuntemaan läheisesti sukulaisiaan ja voi jäädä yksinäisyyden ja juurettomuuden kokemus koko loppuelämäksi. Itsekin päätin jättää lapsihaaveet toteuttamatta, koska en halunnut lapselleni sellaista tulevaisuutta -pärjääminen olisi myös ollut vaikeaa ilman tukiverkkoja. 

On hyvin itsekästä vaatia, että muiden ihmisten pitäisi pysäyttää oma elämänsä ja alkaa larppaamaan ilmaista kotiapulaista vain siksi, että joku on lisääntynyt.

 

Jos haluaa kotiapulaisia, niille on maksettava palkkaa. Nykyaikana kun työttömyys on korkeaa niin moni ottaisi ilolla lisätunteja esim lastenhoidon ja kodinhoidon parissa. Näinhän se menee amerikassakin.

 

Mutta kun ongelma on siinä, ettei haluttaisi maksaa oikeaa palkkaa oikeasta työstä. Se on se juurisyy.

Niin, ilmaista apuahan täällä ruinataan.  Pitäisi olla reservi naisia jotka tulee ilmaiseksi kun äiti-ihmistä väsyttää.

Mll maksu ei ollut mitään nimellistä mun mielestä ainakaan vaikka sitäkin yritin kysyä, tosin saamatta kun ei ollut sille päivälle tekijää.

Kylmää kyytiä. Tälläkin hetkellä on useita nuoria naisia yksin kotona vauvan kanssa, ja osan kohdalla tarina päättyy tavalla tai toisella surullisesti. On hurjaa, että elämme nykyään näin. Joku apulainenko larppaamaan… kyllä, joku voisi tulla larppaamaan hetkeksi tuntevaa ihmistä jolla on sielu ja tarjota hetkeksi auttavan käden. Oikeasti niin on ollut kymmeniä tuhansia vuosia, kunnes nyt äskettäin alettiin elää näin. 

Nuori nainen voi ehkä pidättäytyä tilapäisistä suhteista niin lapsilla olisi isätkin.

Biologiaa enemmän peruskouluun.

Voi kuule kesän lapsi, et ole tai nut huomata että isät usein lähtevät kun lapsi syntyy tai viimiestään taaperovuosina. Pikkulapsiperheissä avioerojen viikate käy. Kyllä ne miehet kaikkea ensin haaveilee mutta kun arki iskee kasvoille onkin se niin rankkaa ja muu olisi kivempaa. Kuuluisat sanat: ehkä sitten kun lapsen kanssa voi jo mennä pelaamaan jalkapalloa. Pikkulapset on niin raskaita. 

Olet väärässä. Isät eivät lähde vaan äidit haluavat itse erota. Näin sanoo tilastot ja tämä asia on fakta. Naiset hakevat eroa paljon useammin kuin miehet.

Ja niihin eroihin on syynää...sekö, et isä panostaa perheeseen kokonaisuutena? Vai se, ettei perhe ole prioriteetti ykkönen. Mitä luulet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit kyllä lopettaa tuon kaikkien muiden kirjoittajien hoh-hoijaattamisen. 

 

Jos töissä oli käytävä ja kerhoja ei ollut, ei niitä lapsia iltapäiviksi pois päältä saanut.

Lapset pärjäsivät silloin keskenään ja leikkivät/liikkuivat paljon porukalla. Ajat olivat toiset, nykymaailma on monin tavoin vaarallisempi, enää sellainen ei ole suositeltavaa.

Niin se oli ennenkin. Varottiin namusetiä ja juoppoja, yököteltiin itsensäpaljastajille. Porukassa oli kuitenkin turvallista. 

Ei ollut. Lapsia kuoli ja vammautui onnettomuuksissa sekä väkivallanteoissa suuria määriä suhteessa nykyiseen ja joutui namusetien uhreiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit kyllä lopettaa tuon kaikkien muiden kirjoittajien hoh-hoijaattamisen. 

 

Jos töissä oli käytävä ja kerhoja ei ollut, ei niitä lapsia iltapäiviksi pois päältä saanut.

Lapset pärjäsivät silloin keskenään ja leikkivät/liikkuivat paljon porukalla. Ajat olivat toiset, nykymaailma on monin tavoin vaarallisempi, enää sellainen ei ole suositeltavaa.

Niin se oli ennenkin. Varottiin namusetiä ja juoppoja, yököteltiin itsensäpaljastajille. Porukassa oli kuitenkin turvallista. 

Ei ollut. Lapsia kuoli ja vammautui onnettomuuksissa sekä väkivallanteoissa suuria määriä suhteessa nykyiseen ja joutui namusetien uhreiksi.

Ja se hyväksytttiin, koska vanhemmille ei ollut mitään vaatimuksia. Sitä sattuu ja hällä väliä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, olen sitten varmaan ollut ihan väärässä kun olen luullut, että nykylapset käyvät eskarissa. Eikö sen oikein lakikin nykyään määritä pakolliseksi, siis esiopetuksen.

Mitä sitten? Tiedän kyllä useita lapsia, jotka "ennen vanhaan" oppivat lukemaan ja kirjoittamaan kunnolla vasta koulussa.

Ja edelleen toiset oppivat koulussa. Se on ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on surullista, että ollaan siirrytty sellaisesta yhteisöllisestä koko kylä kasvattaa-kulttuurista niin yksilökeskeiseen kulttuuriin, että edes lähellä asuvat isovanhemmat eivät välttämättä halua auttaa lapsenlasten kanssa. Näin lapsikaan ei myöskään opi tuntemaan läheisesti sukulaisiaan ja voi jäädä yksinäisyyden ja juurettomuuden kokemus koko loppuelämäksi. Itsekin päätin jättää lapsihaaveet toteuttamatta, koska en halunnut lapselleni sellaista tulevaisuutta -pärjääminen olisi myös ollut vaikeaa ilman tukiverkkoja. 

On hyvin itsekästä vaatia, että muiden ihmisten pitäisi pysäyttää oma elämänsä ja alkaa larppaamaan ilmaista kotiapulaista vain siksi, että joku on lisääntynyt.

 

Jos haluaa kotiapulaisia, niille on maksettava palkkaa. Nykyaikana kun työttömyys on korkeaa niin moni ottaisi ilolla lisätunteja esim lastenhoidon ja kodinhoidon parissa. Näinhän se menee amerikassakin.

 

Mutta kun ongelma on siinä, ettei haluttaisi maksaa oikeaa palkkaa oikeasta työstä. Se on se juurisyy.

Niin, ilmaista apuahan täällä ruinataan.  Pitäisi olla reservi naisia jotka tulee ilmaiseksi kun äiti-ihmistä väsyttää.

Mll maksu ei ollut mitään nimellistä mun mielestä ainakaan vaikka sitäkin yritin kysyä, tosin saamatta kun ei ollut sille päivälle tekijää.

Kylmää kyytiä. Tälläkin hetkellä on useita nuoria naisia yksin kotona vauvan kanssa, ja osan kohdalla tarina päättyy tavalla tai toisella surullisesti. On hurjaa, että elämme nykyään näin. Joku apulainenko larppaamaan… kyllä, joku voisi tulla larppaamaan hetkeksi tuntevaa ihmistä jolla on sielu ja tarjota hetkeksi auttavan käden. Oikeasti niin on ollut kymmeniä tuhansia vuosia, kunnes nyt äskettäin alettiin elää näin. 

Nuori nainen voi ehkä pidättäytyä tilapäisistä suhteista niin lapsilla olisi isätkin.

Biologiaa enemmän peruskouluun.

Voi kuule kesän lapsi, et ole tai nut huomata että isät usein lähtevät kun lapsi syntyy tai viimiestään taaperovuosina. Pikkulapsiperheissä avioerojen viikate käy. Kyllä ne miehet kaikkea ensin haaveilee mutta kun arki iskee kasvoille onkin se niin rankkaa ja muu olisi kivempaa. Kuuluisat sanat: ehkä sitten kun lapsen kanssa voi jo mennä pelaamaan jalkapalloa. Pikkulapset on niin raskaita. 

Olet väärässä. Isät eivät lähde vaan äidit haluavat itse erota. Näin sanoo tilastot ja tämä asia on fakta. Naiset hakevat eroa paljon useammin kuin miehet.

Suurin syy on aina se, että mies on vapaamatkustaja siellä kotona.

Ei ole.

"Tutkimusten mukaan isän tasapuolinen osallistuminen lastenhoitoon ja kotitöihin on vahvasti yhteydessä pienempään avioeroriskiin ja pidempiin parisuhteisiin.Ilmiötä on tutkittu laajasti sekä Pohjoismaissa että kansainvälisesti, ja tulokset osoittavat selvää hyötyä perheen vakaudelle. Ja jo kahden viikon isyysvapaa heti lapsen syntymän jälkeen vähentää eroriskiä. Tästä on tehty useampia tutkimuksia."

Vierailija kirjoitti:

Kummallista valtakamppailua kun vanhemmat yrittävät päästä vanhempiensa niskan päälle. Jos mummo syöttää niin paljon karkkia että lapsen terveys vaarantuu niin lapset ovat liikaa mummolassa. Jos karkin antaminen on kynnyskysymys ettei isovanhemmat saa lapsia nähdä niin selitä sitten lapsillesi tuo kun aikuisena ovat vieraantuneet isovamhemmistaan kun sinä heidät vieraannutit. Mummo antoi karkkia joten kielsin häneltä teihin tutustumisen.

Taistelunsa kannattaa valita.

Mummo ehti työntää parissa tunnissa lapset niin täyteen sokeria, että he oksensivat autoon kun haimme heidät takaisin. Kun toinen lopetti, toinen aloitti. Sanoimme todella ystävällisesti ja toistuvasti, voisiko määrää vähentää. Hän on mummo, hänellä on OIKEUS! Yhden kerran tuli itsellä itku kun matkan varrella kylmässä syyssateessa itsekin oksensin tien pientareelle, kun ei maha enää kestänyt hajua autossa. Ja kaikki se turvaistuinten ja auton pesu odotti taas kotona. Sitten sanoin, että ei käy. Mummo alkoi itkeä ja huutaa lapsille, että hän antaisi kaikkea hyvää, mutta äitinne on ilkeä!

Välit meni, enkä koe että se olisi omaa syytäni. Missä tahansa tapasimme, mummo työnsi makeaa heti kun silmä vältti. Myös salaa ja etenkin salaa, jos vaan mahdollista. Luulen, että hänellä oli/on itsellään syömishäiriö, siitä ei vaan puhuttu.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te nykymammat haluatte? Palauttaa ajan jolloin asuttiin maalla samassa pihapiirissä ja jolloin sielläkään lasten perään ei katsonut oikein kukaan? Tämä oli sota-aikaan tai ennen. Lapsikuolleisuus oli niin hirveä, ettei alle kaksivuotisten kuolemia edes tilastoitu. Kuusikymmenluvulla naiset meni töihin, isoäidit saattoivat vielä olla kotiäitejä. Seitkytluvulla tuli suuri maaltamuutoaalto, välimatkat isovanhempiin kasvoivat usein todella  isoiksi. Sekä isoäidit  että lapset alkoivat olla kummatkin naiset sekä miehet palkkatöissä, lastenlapsille avautui päiväkodit. Sen jälkeen ei ole ollut enää edes helposti mahdollista isoäitien hoitaa lastenlapsia.  Hyvä saa olla kunto jos tuossa vaiheessa työuran lisäksi jaksaa hoitaa vielä lapsenlapset.  Jos lapset tehdään suunnilleen 30 - 35-v. isovanhemmilla on työuria jäljellä vielä kymmenkunta vuotta.  Nykyään isovanhemmat tekevät töitä vähintään 65-vuotiaiksi. Usein sillä kuuttakymppiä lähestyvällä isovanheemmalla on lisäksi hoidettavana vielä iäkkäät vanhemmatkin. 

En tiedä, keneltä oikein kysyt, kun täällä lähinnä kerrottu erilaisia versioita isovanhemmista (ja miniöistä). Ei se, että kertoo omasta elämästään ole automaattisesti valitus.

Ennen lapsetkin olivat sellaisia, että heidän hoitonsa ei vienyt liialti voimia. Olen pakosta katsonut tai nähnyt jo kolmen sukupolven lapsia ja on pakko todeta, että liian suuri osa nykylapsista ovat jollain tapaa erikoisia, jopa vaativia. Johtuuko siitä, että vanhemmat eivät osaa pitää kuria, ovat jopa ns curling vanhempia, vai siitä, että tehdään lapsia väärän ihmisen kanssa. Mitä voi lapsista odottaa kehittyvän, kun itse ollaan joko adhd tai autismin kirjolla ja on erityisherkkyyttä sun muuta. Lapsetkin ovat samoilla diagnooseilla kirjoilla, sekin on nähty. Lapsilla on liikaa virkikkeitä. Laoselle annetaan älykännykkä jo ennen koulunkäyntiä ja siitä sei hyvää seuraa. Sen on asiantuntijat huomanneetkin ja monissa maissa pyritään rajoittamaan somen käyttöä. Se on myöhäistä kun tyhmyys on jo tehty. 

Vierailija kirjoitti:

Näytä lähde tuohon tutkimukseen, minun on hiukan vaikea uskoa, että nyt kun lapset ovat järkiään kaikki imuroitu päivähoidon piiriin, osa vanhemmista vie lapset hoitoon jopa lomillaan, sosiaalinen media vie rutosti vanhempien (ja lastenkin) aikaa, vanhemmat olisivat lasten kanssa ajallisesti enemmän kuin silloin 80- 90-luvulla. Ennemmin tuntuu, että lasten ja perrheen aikuistenkin aika on nykyään tosi tarkkaan aikataulutettu, ettei kotona ja lasten kanssa tarvitse olla ollenkaan.

Voi äkkipäätään siltä kuulostaa, mutta 80 ja 90 luhulla vanhemmt eivät viettäneet aikaa lasten kanssa. Me lapset juoksimme pihoilla ja kavereiden rappukäytävissä ja niin edelleen. Viikonloppuisin aamulla ulos, kotiin syömään päivällistä, vanhempia näki ehkä vartin tai puolisen tuntia. Teininä ei monena päivänä aidosti ollenkaan. Ovat vanhempani olivat tosin töidenkin takia pitkiä päiviä ja iltoka poissa mutta tmmärtääkseni tämä oli aika normi meininki. Ja koko ajatus että aikuiset leikkivät lasten kanssa olisi ollut aika erikoinen. Nykyään lasta kuuluu vahtia erittäin tiiviisti verrattuna siihen aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen lapsetkin olivat sellaisia, että heidän hoitonsa ei vienyt liialti voimia. Olen pakosta katsonut tai nähnyt jo kolmen sukupolven lapsia ja on pakko todeta, että liian suuri osa nykylapsista ovat jollain tapaa erikoisia, jopa vaativia. Johtuuko siitä, että vanhemmat eivät osaa pitää kuria, ovat jopa ns curling vanhempia, vai siitä, että tehdään lapsia väärän ihmisen kanssa. Mitä voi lapsista odottaa kehittyvän, kun itse ollaan joko adhd tai autismin kirjolla ja on erityisherkkyyttä sun muuta. Lapsetkin ovat samoilla diagnooseilla kirjoilla, sekin on nähty. Lapsilla on liikaa virkikkeitä. Laoselle annetaan älykännykkä jo ennen koulunkäyntiä ja siitä sei hyvää seuraa. Sen on asiantuntijat huomanneetkin ja monissa maissa pyritään rajoittamaan somen käyttöä. Se on myöhäistä kun tyhmyys on jo tehty. 

Niin, ennen sai hädin tuskin näkyä, mutta ei koskaan kuulua. Ja nepsyt jne pahoinpideltiin henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Surullista että nykyään vielä oletetaan että lapset auttaa omia vanhoja vanhempiaan, mutta ei odoteta vastavuoroisesti että isovanhemmat auttaa esim. hoitamalla lapsenlapsia joskus. Sen huomaa siitä miten eri tavalla hoivavastuusta kieltäytymisestä syyllistetään. Puhutaan sydämettömyydestä ja vanhusten dumppaamisesta laitokseen, tai isovanhemman oikeuksista ja siitä miten isovanhempi on jo tehnyt osansa kasvattaessaan omat lapsensa (usein kuitenkin jonkun avulla).

Voimme yhteiskuntana hirttäytyä omiin oikeuksiimme ja mukavuudenhaluumme, tai sitten voisimme palata aikaan jolloin ymmärrettiin että perhe on laajempi käsite kuin vanhemmat ja näiden lapset, ja että jokainen tarvitsee hoivaa ja apua jossain vaiheessa elämää. Se toimii vain jos kaikki välittää toisistaan.

Buumerisukupolvi. Oppivat taistelemaan keskenään, että pärjäsivät, heikommat jäi sivuun. Nyt lapset ja lapsenlapset tulevat jyrätyiksi heidän alleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa olla niinkin, että nykyvanhemmat eivät kaikki edes osaa olla lastensa kanssa. Siis vuosia lapset on ensin pitkät päivät päiväkodissa, kotona lapset lähinnä nukkuvat. Sitten koulussa ja sen kerhossa. Muuten kalenteri täytetään hirveällä määrällä lasten ja aikuisten harrastuksia, minkä jälkeen elämä on yhtä kuskausta ja kouhotusta. Loppuaika vielä pätemistä sosiaalisessa mediassa, eihän sitä omaa upeaa elämää voi salassa pitää. Koskaan ei ole aikaa oikeasti pysähtyä olemaan sen lapsen kanssa ja läsnä.

Tutkimusten mukaan ei näin ole vaan päinvastoin.

Tutkimusten mukaan: "Vanhemmat viettävät lastensa kanssa entistä vähemmän aikaa"

 

https://stat.fi/til/akay/2009/06/akay_2009_06_2014-02-06_kat_004_fi.html

Löysin useita raportteja, joissa tulokset täysin päinvastaisia. Mutta yhden mukaan äidit viettivät ennen 6+h päivässä, kun nykyään vaan 5.5h. näin voi olla, mutta miten ihmeessä voisi viettää enemmän, jos on töissä? Ja sit isien ajankäyttö on muuttunut lapsilähtöisemmäksi. Kuitenkin äidit edeen viettävät aikaa alle 10v. kanssa enemmän, kuin isät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus

70-luvulla monella perheellä oli molemmat mummot joko kotirouvia tai eläkeläisiä. Oli myös ihan tavallista lähettää lapset jopa koko kesäksi mummolaan.

 

Äitiydeksi riitti se, että suunnilleen kerran päivässä ruokki, kerran viikossa pesi vaatteet ja suunnilleen piti hengissä. Sillä tyylillä nykypäivänä lapsi on huostassa heti.

Lieneekö pelkkää legendaa, että 70-luvulla lähetettiin lapset koko kesäksi isovanhemmille. Itse olin lapsi - nuori silloin enkä tiedä yhtään kaveria jotka olisivat olleet mummolassa koko kesän enkä toisaalta tiedä yhtään perhettä johon olisi tullut jostain muualta lapsia koko kesäksi kylään. Toki joksikin aikaa, mutta ei todellakaan koko kesäksi. Varmasti joitakin oli mutta ei tainnut niin yleistä olla kuin näissä jutuissa täällä väitetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytä lähde tuohon tutkimukseen, minun on hiukan vaikea uskoa, että nyt kun lapset ovat järkiään kaikki imuroitu päivähoidon piiriin, osa vanhemmista vie lapset hoitoon jopa lomillaan, sosiaalinen media vie rutosti vanhempien (ja lastenkin) aikaa, vanhemmat olisivat lasten kanssa ajallisesti enemmän kuin silloin 80- 90-luvulla. Ennemmin tuntuu, että lasten ja perrheen aikuistenkin aika on nykyään tosi tarkkaan aikataulutettu, ettei kotona ja lasten kanssa tarvitse olla ollenkaan.

Voi äkkipäätään siltä kuulostaa, mutta 80 ja 90 luhulla vanhemmt eivät viettäneet aikaa lasten kanssa. Me lapset juoksimme pihoilla ja kavereiden rappukäytävissä ja niin edelleen. Viikonloppuisin aamulla ulos, kotiin syömään päivällistä, vanhempia näki ehkä vartin tai puolisen tuntia. Teininä ei monena päivänä aidosti ollenkaan. Ovat vanhempani olivat tosin töidenkin takia pitkiä päiviä ja iltoka poissa mutta tmmärtääkseni tämä oli aika normi meininki. Ja koko ajatus että aikuiset leikkivät lasten kanssa olisi ollut aika erikoinen. Nykyään lasta kuuluu vahtia erittäin tiiviisti verrattuna siihen aikaan. 

90-luvulla maaseudullakin tilanne oli sama. Lapset juoksi päivän ajan jossain ja tulivat illaksi ruokapöytään. Ei vanhemmat suuremmin valvoneet missä liikuttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus

70-luvulla monella perheellä oli molemmat mummot joko kotirouvia tai eläkeläisiä. Oli myös ihan tavallista lähettää lapset jopa koko kesäksi mummolaan.

 

Äitiydeksi riitti se, että suunnilleen kerran päivässä ruokki, kerran viikossa pesi vaatteet ja suunnilleen piti hengissä. Sillä tyylillä nykypäivänä lapsi on huostassa heti.

Lieneekö pelkkää legendaa, että 70-luvulla lähetettiin lapset koko kesäksi isovanhemmille. Itse olin lapsi - nuori silloin enkä tiedä yhtään kaveria jotka olisivat olleet mummolassa koko kesän enkä toisaalta tiedä yhtään perhettä johon olisi tullut jostain muualta lapsia koko kesäksi kylään. Toki joksikin aikaa, mutta ei todellakaan koko kesäksi. Varmasti joitakin oli mutta ei tainnut niin yleistä olla kuin näissä jutuissa täällä väitetään.

Ei ole legendaa.