Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (1266)
Vierailija kirjoitti:
Okei, olen sitten varmaan ollut ihan väärässä kun olen luullut, että nykylapset käyvät eskarissa. Eikö sen oikein lakikin nykyään määritä pakolliseksi, siis esiopetuksen.
Ja? Sehän vain lisää vannhmman velvollisuuksia, kun se on pakollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Okei, olen sitten varmaan ollut ihan väärässä kun olen luullut, että nykylapset käyvät eskarissa. Eikö sen oikein lakikin nykyään määritä pakolliseksi, siis esiopetuksen.
Mitä sitten? Tiedän kyllä useita lapsia, jotka "ennen vanhaan" oppivat lukemaan ja kirjoittamaan kunnolla vasta koulussa.
Laitetaan tähän vielä kokemuksia lapsuudesta kuusikymmenluvulta ja isovanhemmista. En muista isovanhempieni hoitaneen minua koskaan. Yksi tädeistäni hoiti välillä, sen muistan. Isovanhemmat asuivat n. 10 km päässä meistä ja isoisälläni oli jo tuolloin auto. Silti isovanhemmat kävivät kylässäkin vain noin kerran vuodessa. Toiset isovanhempani olivat syntyessäni jo kuolleet. Äitini puheiden mukaan hän oli joskus kolmekymmenluvulla lapsenplikkana sukulaisilleen.
Sisarukseni saivat lapsia 70-luvun alussa. Omat vanhempani hoitivat noita lapsia kesäisin todella paljon. Vanhempani ottivat myös serkkujamme ns. kesälapsiksi aikoinaan, tämä tapahtui kymmenisen vuotta ennen syntymääni.
Ei se eskari oikeastaan mitenkään liity lukemaan oppimiseen. Moni lapsi oppii jo ennen sitä, oppi ilman sitä ja koulussa on ihan normi, että ekan luokan syyslukukaudella opetellaan.
Itse opin itsekseni nelivuotiaana, esikoiseni oppi syyslomalla ekalla luokalla.
t opettaja
En jaksa lukea koko ketjua.
Meillä oli (ja on) tilanne, jossa isovanhemmat asuivat satojen kilometrien päässä. Heistä ei ollut lainkaan apua lasten ollessa pieniä - itse hoidimme vuorotellen lapsemme.
Sen verran tosin olisin kaivannut isovanhemmilta ja muiltakin läheisiltä ymmärrystä, että he EIVÄT olisi suhtautuneet meidän kotiimme niin kuin ilmaiseen täysihoitolaan, etenkään silloin, kun lapset olivat pieniä. Totta kai oli kivaa, kun isovanhemmat ja läheiset tulivat luoksemme. Mutta se ei ollut lainkaan kivaa, kun he tulivat pitkiksi ajoiksi kotiimme, odottaen neljän tähden hotellipalveluja, vaikka perheessä oli jopa vastasyntynyt.
Ja kyllä, aina heillä kyläillessämme me autoimme kaikessa mahdollisessa isovanhempia, aina pihatalkoisiin asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne vauvalle kirjoittavat naiset jotka ovat naineet ääliömiehen ja saaneet sitten jonkun tosi yksinkertaisen ääliömummon myös. Tai sitten vain katkeria täällä aikaansa tappavia ihmisiä toistaen kuulemiaan anoppitarinoita. Face tarjoilee niitä nyt päivittäin tekoälyn tuottamina.
Olen 80 mutta en tunnista itseäni noista tietämättömistä mummoista jotka joko tuppautuvat joka päivä "miniän kotiin" tai eivät tule kutsustakaan. Varmaan olen vääriä ja huonoja lahjoja vienyt pienille mutta nyt jo 15 vuotta vain rahaa. Ostakoot mitä tarvitsevat. Olen apuna ollut tilanteiden mukaan. Yrittänyt ohjeet huomioida "miniän lasten" hoitamisessa.
Ehkä et tunnista itseäsi, koska et ole toiminut sillä tavalla? Eikö se ole hyvä asia? Ainakin lastesi ja näuden puolisoiden kannalta.
Se ei silti poista sitä faktaa, että noita tunkeutujamummoja on olemassa. Kaikki isoäidit eivät tupaudu lastensa kotiin palvottavaksi valtiattareksi. Onneksi. Mutta on niitä, joilla on epäonnekseen tuollainen äiti tai anoppi. On muuten oikeasti todella raskas taakka.
Aviopuolison valinta lienee tuon ongelman ydin?
En jaksa tajuta tuota jotain päivittäistä yhteydenpitoa. Jo vanha äitini asui kahden lapsensa samalla kirkonkylällä. Ei ikinä käynyt pojillaan kilometrin päässä jos eivät hakeneet kahville. Oli ketterä mummo liikkumaan. Ei kyllä ikänsä takia ollut mikään lapsenvahtikaan.
Itsellä ei anopista eikä äidistä haittaa koska asuivat kaukana.
Tuossa kanssa se kaksoisstandardi. Mummojen pitäisi auttaa, hoitaa lapset, siivota silmät kiinni etteivät näe mitään, antaa rahaa. Mutta jos samainen mummo sunnuntaikävelyllään poikkeaa lapsensa perheessä alkaa sättiminen tunkeilusta, ei hetken rauhaa
En ole valinnut anoppia, vaan tämän pojan. Mua myös huijattiin, koska anoppi oli hyvinkin etäinen ennen vauvauutisia. En mäkään toivonut hullua ämmää käymään joka päivä, mutta niin kävi. Kun sanoin, että ihan joka päivä ei tarvitse käydä, niin anoppi iloisena kotkotti, että ei tästä hänelle ole vaivaa.
Kyllähän tuo saatiin loppumaan, mutta enää en ole puheväleissä anopin kanssa.
En tarvitse, enkä ole ikinä tarvinnut, anopilta mitään. En hoitoapua, en siivousta, enkä varsinkaan rahaa. Mistä hitosta tuo ajatus kumpuaa, että vanhemmalta sukupolvelta tarvitaan non stop jotain apua?
Näytä lähde tuohon tutkimukseen, minun on hiukan vaikea uskoa, että nyt kun lapset ovat järkiään kaikki imuroitu päivähoidon piiriin, osa vanhemmista vie lapset hoitoon jopa lomillaan, sosiaalinen media vie rutosti vanhempien (ja lastenkin) aikaa, vanhemmat olisivat lasten kanssa ajallisesti enemmän kuin silloin 80- 90-luvulla. Ennemmin tuntuu, että lasten ja perrheen aikuistenkin aika on nykyään tosi tarkkaan aikataulutettu, ettei kotona ja lasten kanssa tarvitse olla ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aivan yksilö- ja tapauskohtaista käyttikö nykymamma vai aiempi enemmän vai vähemmän aikaa lastensa kanssa. Sama isoäitien kohdalla.
Kaikkina aikoina on ollut kaikenlaisia äitejä ja isoäitejä.
Kyllä, tutkimusten mukaan vanhemmat viettävät nykyään enemmän aikaa lastensa kanssa kuin muutama vuosikymmen sitten. Kehitys näkyy erityisesti vanhemmuuden tasa-arvoistumisena. [1, 2]
Tilastokeskuksen ja Väestöliiton tutkimuksissa kehitys näyttäytyy seuraavasti:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näytä lähde tuohon tutkimukseen, minun on hiukan vaikea uskoa, että nyt kun lapset ovat järkiään kaikki imuroitu päivähoidon piiriin, osa vanhemmista vie lapset hoitoon jopa lomillaan, sosiaalinen media vie rutosti vanhempien (ja lastenkin) aikaa, vanhemmat olisivat lasten kanssa ajallisesti enemmän kuin silloin 80- 90-luvulla. Ennemmin tuntuu, että lasten ja perrheen aikuistenkin aika on nykyään tosi tarkkaan aikataulutettu, ettei kotona ja lasten kanssa tarvitse olla ollenkaan.
Hohhoijaa.
Ei halvattu, eskari on lisää vanhempien VELVOLLISUUKSIA? Et voi olla tosissasi. Se että lapsesi menee jonnekin muualle päiviksi täysihoitoon ja saa siellä mahdollista opetusta tai kasvatusta, se on sinua kuormittava VELVOLLISUUS? Kun ennen mammat (lähinnä) joutuivat itse opettamaan ja ohjaamaan ne asiat kersoilleen ja olemaan kersoille koko ajan läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On aivan yksilö- ja tapauskohtaista käyttikö nykymamma vai aiempi enemmän vai vähemmän aikaa lastensa kanssa. Sama isoäitien kohdalla.
Kaikkina aikoina on ollut kaikenlaisia äitejä ja isoäitejä.
Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat lastensa kanssa enemmän kuin aiemmat sukupolvet.
Vierailija kirjoitti:
Ei halvattu, eskari on lisää vanhempien VELVOLLISUUKSIA? Et voi olla tosissasi. Se että lapsesi menee jonnekin muualle päiviksi täysihoitoon ja saa siellä mahdollista opetusta tai kasvatusta, se on sinua kuormittava VELVOLLISUUS? Kun ennen mammat (lähinnä) joutuivat itse opettamaan ja ohjaamaan ne asiat kersoilleen ja olemaan kersoille koko ajan läsnä.
Niin, se lisää velvollisuuksia, tietenkin, koska se on pakollinen.
Paskat joutuivat. Lapset tökättiin kouluun ja siellä opetettiin. Eihän tuo kasari-ysäri-superäitikään opettanut kuin osaa lapsiaan.
Ja ennen kyllä ei oltu lapsille läsnä yhtään! Itse opin lukemaan ja laskemaan vanhempien sisarusten koulukirjoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne vauvalle kirjoittavat naiset jotka ovat naineet ääliömiehen ja saaneet sitten jonkun tosi yksinkertaisen ääliömummon myös. Tai sitten vain katkeria täällä aikaansa tappavia ihmisiä toistaen kuulemiaan anoppitarinoita. Face tarjoilee niitä nyt päivittäin tekoälyn tuottamina.
Olen 80 mutta en tunnista itseäni noista tietämättömistä mummoista jotka joko tuppautuvat joka päivä "miniän kotiin" tai eivät tule kutsustakaan. Varmaan olen vääriä ja huonoja lahjoja vienyt pienille mutta nyt jo 15 vuotta vain rahaa. Ostakoot mitä tarvitsevat. Olen apuna ollut tilanteiden mukaan. Yrittänyt ohjeet huomioida "miniän lasten" hoitamisessa.
Ehkä et tunnista itseäsi, koska et ole toiminut sillä tavalla? Eikö se ole hyvä asia? Ainakin lastesi ja näuden puolisoiden kannalta.
Se ei silti poista sitä faktaa, että noita tunkeutujamummoja on olemassa. Kaikki isoäidit eivät tupaudu lastensa kotiin palvottavaksi valtiattareksi. Onneksi. Mutta on niitä, joilla on epäonnekseen tuollainen äiti tai anoppi. On muuten oikeasti todella raskas taakka.
Aviopuolison valinta lienee tuon ongelman ydin?
En jaksa tajuta tuota jotain päivittäistä yhteydenpitoa. Jo vanha äitini asui kahden lapsensa samalla kirkonkylällä. Ei ikinä käynyt pojillaan kilometrin päässä jos eivät hakeneet kahville. Oli ketterä mummo liikkumaan. Ei kyllä ikänsä takia ollut mikään lapsenvahtikaan.
Itsellä ei anopista eikä äidistä haittaa koska asuivat kaukana.
Tuossa kanssa se kaksoisstandardi. Mummojen pitäisi auttaa, hoitaa lapset, siivota silmät kiinni etteivät näe mitään, antaa rahaa. Mutta jos samainen mummo sunnuntaikävelyllään poikkeaa lapsensa perheessä alkaa sättiminen tunkeilusta, ei hetken rauhaa
En ole valinnut anoppia, vaan tämän pojan. Mua myös huijattiin, koska anoppi oli hyvinkin etäinen ennen vauvauutisia. En mäkään toivonut hullua ämmää käymään joka päivä, mutta niin kävi. Kun sanoin, että ihan joka päivä ei tarvitse käydä, niin anoppi iloisena kotkotti, että ei tästä hänelle ole vaivaa.
Kyllähän tuo saatiin loppumaan, mutta enää en ole puheväleissä anopin kanssa.
En tarvitse, enkä ole ikinä tarvinnut, anopilta mitään. En hoitoapua, en siivousta, enkä varsinkaan rahaa. Mistä hitosta tuo ajatus kumpuaa, että vanhemmalta sukupolvelta tarvitaan non stop jotain apua?
Keskustelun otsikosta ja keskustelusta. Isovanhemmat eivät hoida lastensa lapsia ja tue tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne vauvalle kirjoittavat naiset jotka ovat naineet ääliömiehen ja saaneet sitten jonkun tosi yksinkertaisen ääliömummon myös. Tai sitten vain katkeria täällä aikaansa tappavia ihmisiä toistaen kuulemiaan anoppitarinoita. Face tarjoilee niitä nyt päivittäin tekoälyn tuottamina.
Olen 80 mutta en tunnista itseäni noista tietämättömistä mummoista jotka joko tuppautuvat joka päivä "miniän kotiin" tai eivät tule kutsustakaan. Varmaan olen vääriä ja huonoja lahjoja vienyt pienille mutta nyt jo 15 vuotta vain rahaa. Ostakoot mitä tarvitsevat. Olen apuna ollut tilanteiden mukaan. Yrittänyt ohjeet huomioida "miniän lasten" hoitamisessa.
Ehkä et tunnista itseäsi, koska et ole toiminut sillä tavalla? Eikö se ole hyvä asia? Ainakin lastesi ja näuden puolisoiden kannalta.
Se ei silti poista sitä faktaa, että noita tunkeutujamummoja on olemassa. Kaikki isoäidit eivät tupaudu lastensa kotiin palvottavaksi valtiattareksi. Onneksi. Mutta on niitä, joilla on epäonnekseen tuollainen äiti tai anoppi. On muuten oikeasti todella raskas taakka.
Aviopuolison valinta lienee tuon ongelman ydin?
En jaksa tajuta tuota jotain päivittäistä yhteydenpitoa. Jo vanha äitini asui kahden lapsensa samalla kirkonkylällä. Ei ikinä käynyt pojillaan kilometrin päässä jos eivät hakeneet kahville. Oli ketterä mummo liikkumaan. Ei kyllä ikänsä takia ollut mikään lapsenvahtikaan.
Itsellä ei anopista eikä äidistä haittaa koska asuivat kaukana.
Tuossa kanssa se kaksoisstandardi. Mummojen pitäisi auttaa, hoitaa lapset, siivota silmät kiinni etteivät näe mitään, antaa rahaa. Mutta jos samainen mummo sunnuntaikävelyllään poikkeaa lapsensa perheessä alkaa sättiminen tunkeilusta, ei hetken rauhaa
En ole valinnut anoppia, vaan tämän pojan. Mua myös huijattiin, koska anoppi oli hyvinkin etäinen ennen vauvauutisia. En mäkään toivonut hullua ämmää käymään joka päivä, mutta niin kävi. Kun sanoin, että ihan joka päivä ei tarvitse käydä, niin anoppi iloisena kotkotti, että ei tästä hänelle ole vaivaa.
Kyllähän tuo saatiin loppumaan, mutta enää en ole puheväleissä anopin kanssa.
En tarvitse, enkä ole ikinä tarvinnut, anopilta mitään. En hoitoapua, en siivousta, enkä varsinkaan rahaa. Mistä hitosta tuo ajatus kumpuaa, että vanhemmalta sukupolvelta tarvitaan non stop jotain apua?
Keskustelun otsikosta ja keskustelusta. Isovanhemmat eivät hoida lastensa lapsia ja tue tarpeeksi.
Missä siinä lukee, että jotain oltaisiin vailla non stop? Ei yhtään missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista valtakamppailua kun vanhemmat yrittävät päästä vanhempiensa niskan päälle. Jos mummo syöttää niin paljon karkkia että lapsen terveys vaarantuu niin lapset ovat liikaa mummolassa. Jos karkin antaminen on kynnyskysymys ettei isovanhemmat saa lapsia nähdä niin selitä sitten lapsillesi tuo kun aikuisena ovat vieraantuneet isovamhemmistaan kun sinä heidät vieraannutit. Mummo antoi karkkia joten kielsin häneltä teihin tutustumisen.
Taistelunsa kannattaa valita.
Ei ole mitään valtataistelua vaan mummo joka ei ymmärrä asemaansa. Valta on vanhemmilla eikä se kiukuttelemalla miksikään muutu.
Et sitten vissiin ymmärrä valtataistelun käsitettä?
Vierailija kirjoitti:
Ei halvattu, eskari on lisää vanhempien VELVOLLISUUKSIA? Et voi olla tosissasi. Se että lapsesi menee jonnekin muualle päiviksi täysihoitoon ja saa siellä mahdollista opetusta tai kasvatusta, se on sinua kuormittava VELVOLLISUUS? Kun ennen mammat (lähinnä) joutuivat itse opettamaan ja ohjaamaan ne asiat kersoilleen ja olemaan kersoille koko ajan läsnä.
Kyllä se nimenomaan lisää velvollisuuksia, koska se on pakollinen. Miten nurinkurisesti sinä oikein ajattelet??? Täälläkin lapset oli ennen pakollista eskaria kerhossa aamupäivät ja se vastasi sitä vapaaehtoista eskaria. Kun eskari tuli pakolliseksi, äidit sinkoili kerhon ja koulun ja päiväkodin väliä, kun kaikki piti saada kerhoon kello 9 ja eskariin kello 9.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tutkimusten mukaan vanhemmat viettävät nykyään enemmän aikaa lastensa kanssa kuin muutama vuosikymmen sitten. Kehitys näkyy erityisesti vanhemmuuden tasa-arvoistumisena. [1, 2]
Tilastokeskuksen ja Väestöliiton tutkimuksissa kehitys näyttäytyy seuraavasti:
Linkkisi eivät aukea, mutta löydän aiheesta ainakin Tilastokeskuksen artikkelin, jonka mukaan vanhemmat viettävät VÄHEMMÄN aikaa lastensa kanssa kuin ennen. Tilastot ovat vuodeelta 2014 ja aikaa verrataan yhdeksänkymmentä- ja kahddeeksankymmentälukuun.
https://stat.fi/til/akay/2009/06/akay_2009_06_2014-02-06_kat_004_fi.html
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista valtakamppailua kun vanhemmat yrittävät päästä vanhempiensa niskan päälle. Jos mummo syöttää niin paljon karkkia että lapsen terveys vaarantuu niin lapset ovat liikaa mummolassa. Jos karkin antaminen on kynnyskysymys ettei isovanhemmat saa lapsia nähdä niin selitä sitten lapsillesi tuo kun aikuisena ovat vieraantuneet isovamhemmistaan kun sinä heidät vieraannutit. Mummo antoi karkkia joten kielsin häneltä teihin tutustumisen.
Taistelunsa kannattaa valita.
Ei ole mitään valtataistelua vaan mummo joka ei ymmärrä asemaansa. Valta on vanhemmilla eikä se kiukuttelemalla miksikään muutu.
Et sitten vissiin ymmärrä valtataistelun käsitettä?
Kyllä minä sen ymmärrän. Se vaan ei liity asiaan mitenkään.
Alue: Aihe vapaa
Okei, olen sitten varmaan ollut ihan väärässä kun olen luullut, että nykylapset käyvät eskarissa. Eikö sen oikein lakikin nykyään määritä pakolliseksi, siis esiopetuksen.