Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista että nykyään vielä oletetaan että lapset auttaa omia vanhoja vanhempiaan, mutta ei odoteta vastavuoroisesti että isovanhemmat auttaa esim. hoitamalla lapsenlapsia joskus. Sen huomaa siitä miten eri tavalla hoivavastuusta kieltäytymisestä syyllistetään. Puhutaan sydämettömyydestä ja vanhusten dumppaamisesta laitokseen, tai isovanhemman oikeuksista ja siitä miten isovanhempi on jo tehnyt osansa kasvattaessaan omat lapsensa (usein kuitenkin jonkun avulla).

Voimme yhteiskuntana hirttäytyä omiin oikeuksiimme ja mukavuudenhaluumme, tai sitten voisimme palata aikaan jolloin ymmärrettiin että perhe on laajempi käsite kuin vanhemmat ja näiden lapset, ja että jokainen tarvitsee hoivaa ja apua jossain vaiheessa elämää. Se toimii vain jos kaikki välittää toisistaan.

Ostoa ja myyntiä on ihmissuhteet. 

Ihmissuhteet ovat vastavuoroisia. Tämä tuskin on kenellekään aikuiselle yllätys. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on perheessä kaksi vanhempaa jotka jakavat vastuun perheen asioista. Voin luottaa mieheeni kuin kallioon, kun on kyse lasten asioista. Hän siivoaa, kokkaa, huolehtii että lapsilla on puhtaat vaatteet, vie päivähoitoon tarvittavat tavarat jne. Hän myös osaltaan vie lapsia lääkäriin ja neuvolaan ja osaa siellä kertoa lasten asiat tasan yhtä hyvin kuin minä. Harvemmin vanhemmuus uuvuttaa, kun vastuu ja tekeminen on jaettu tasaisesti.

Valitettavasti monessa perheessä se on edelleen äiti, joka huolehtii kaikesta ja isä ramppaa kavereilla ja harrastuksissaan.

Voiko sellaista edes isäksi kutsua? Monessa perheessä on siis vain äiti ja joku mies.

Eipä ollut meillä koskaan isovanhemmat hoitoapuna, kun lapset olivat pieniä. Päinvastoin, kun menimme minun vanhemmilleni käymään, piti jo menomatkalla hoitaa heidän ruokaostokset ja yleensä heti perille päästyämme alkoi loputon lista tekemättömistä töistä eli yleensä aloitin tamppaamalla matot, imuroimalla, luuttuamalla laittiat ja hoitamalla pyykit koneeseen ja narulle. Vanhempani olivat jo tuolloin melko iäkkäitä, mutta mitään heille tarjottua ulkopuolista kotiapua eivät ottaneet vastaan. Mieheni vanhemmat olivat molemmat alkoholisoitunetia ja asuntonsa aina täynnä tupakansavua, että siellä emme juurikaan vierailleet.

Vaan onneksi olemme mieheni kanssa lujaa tekoa, kun emme uupuneet, vaikka meille syntyi viiden vuoden sisällä kolme lasta ja oma yrityksemme työllisti (ja työllistää yhä) meidät molemmat. Lapset nyt jo teini-ikäisiä ja kaksi heistä kesätöissäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on perheessä kaksi vanhempaa jotka jakavat vastuun perheen asioista. Voin luottaa mieheeni kuin kallioon, kun on kyse lasten asioista. Hän siivoaa, kokkaa, huolehtii että lapsilla on puhtaat vaatteet, vie päivähoitoon tarvittavat tavarat jne. Hän myös osaltaan vie lapsia lääkäriin ja neuvolaan ja osaa siellä kertoa lasten asiat tasan yhtä hyvin kuin minä. Harvemmin vanhemmuus uuvuttaa, kun vastuu ja tekeminen on jaettu tasaisesti.

Valitettavasti monessa perheessä se on edelleen äiti, joka huolehtii kaikesta ja isä ramppaa kavereilla ja harrastuksissaan.

Voiko sellaista edes isäksi kutsua? Monessa perheessä on siis vain äiti ja joku mies.

Tiedätkö että ne just ne miesten äidit, jotka eniten pyrkii tätä rakennelmaa ylläpitämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt naiset revähtävät rumiksi alapäästään jo yhden synnytyksen jälkeen ja ovat raatoväsyneitä vaikka on kaikki koneet ja laitteet kodin hoidossa. Nääntyneet naiset huutavat,  kuinka isovanhemmat syöttävät ja juottavat lapset piloilla pikku vierailun aikana. Kuinka isovanhemmat antavat tyhmiä ja paskoja lahjoja ja joku hullu mummo kutoo vielä sukkia.

Pitäkää tunkinne, vastuu lapsistanne on teidän!

Sääli lapsia, monille on onneksi vielä mummi ja vaari rakkaita ja tärkeitä puutteistaan huolimatta! 

Eipä kovin hyvää esimerkkiä, hienotunteisuutta ja kielenkäyttöä  saa tuollaisista isovanhemmista, joka käyttää  noin rumaa kieltä ja pursuaa halveksuttaa läheisilleen ja naisvihassaan. Mummona säälittäisi lapset. Lapsi kun ottaa mallin ja esimerkin aikuiselta, eikä tuossa ole mitään otettavaa kuin tyhjyys.b

Sori siitä! Kirjoitin hävyttömästi, en ole mummi, äiti toki🥰Joulun aikaan seurasin näitä kirjoituksia ja raivostutti pelkkä kiittämättömyys ja arvostelu! Mikään ei riitä, joka asia mättää?

Miten vaikea on noudattaa yksinkertaisia asioita: ei liikaa herkkuja, ei ruoka-aineita joille allerginen, kuuntele lahjatoiveita. Jos tuo on ylivoimaista niin miksi? Joku ihme auktoriteettikammoko siinä on taustalla?

Mun lasten mummo kuunteli lahjatoiveet tarkasti, jotta ei vahingossakaan osta mitään, mitä tarvitaan tai toivotaan. Sitten uhriutui, kun lapsi ei ollutkaan innoissaan lahjasta ja moitti, kun lapsille ei "mikään kelpaa". Jos lapsi toivoo legoja ja saa värikynät (jotka jo on, saman mummon ostamana), niin onko ihme, ettei ole "paras lahja ikinä"?

Eikä ole rahasta kiinni, että ei voi toteuttaa toivetta, vaan asenteesta. Tiesi myös paremmin esim lasten vaatteiden koon kuin minä. 86 kokoa käyttävä ei mahdu kokoon 74, vaikka mummo kuinka suuttuu. 

SAMA. Ja jos ostikin jonkin vaatteen esimerkiksi, ei voinut kuunnella minun koko-ohjeita, vaan se Halosen/Lindexin/Prisman myyjä tiesi mun lasteni koot paremmin ja mummo kuunteli häntä. Ja ainahan se meni pieleen, kun sieltä Haloseltakin ostettiin D-mitoituksella liian isoja "nelivuotiaan vaatteita", kun lapsi kasvoi -2-käyrällä oli ohut kuin kukkakeppi. 

Tämä on vallankäyttöä ja mitätöintiä, ei sitä että hän ei kuumtelisi…

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä mummona olen sitä mieltä, että minullakin on vastuuta lapsenlapsestani, olenhan perhettä. Otan mummouteni hyvin vakavasti ja ylpeydellä, Onni on tässä tapauksessa etten ole työssä, kun olen sairaseläkkeellä, on aikaa olla mummo ja rakkaan mussukan tuki ja turva ja samalla myös tyttäreni tuki ja turva. Lapsen isästä ei tunnu apua juuri olevan, vaikka yhdessä elävät. 

Puolin ja toisin Ihanaa kun lapsi ja lapsenlapsi asuu samassa kunnassa, voi tulla mummolaan koska vaan. 💕

 

Minun maailmassa mummot on elintärkeitä perheenjäseniä, itsellänikin oli toinen mummo päivittäin elämässä ja hoisi minua ennen kouluikää ja koulusta menin aina mummolaan. Rakas ja turvallinen perheenjäsen.  Nykyäänhän kaikki luonnonlait yritetään tukahduttaa "konservatiivisina" pois, ettei vaan "kehitys" pysähdy.  Mutta onneksi meistä useimmat edelleen arvostaa äitejä, mummoja, isiä jne. vaikka se onkin "vanhanaikaista".  En ole mikään KD, vaikka iloitsen perheestä. En ole ikinä ollut naimisissakaan, olin YH-äiti. Perhettä arvostan kuitenkin yli kaiken, minulle se tarkoittaa omia isovanhempia, vanhempia, sisaruksia, lasta ja lapsenlasta. Mikään ei ole perhettä arvokkaampaa. 

Lapsenlapsi on antanut elämääni enemmän iloa ja tarkoitusta kuin mikään. En tiedä mitä olen tehnyt että sain näin hyvän ja rakastavan perheen joka yhä kasvaa.  Vaikka muut asiat elämässä menisi pieleen, perhe vaan voimistuu. 💖

 

Mummo54

Ihana kirjoitus! Allekirjoitan jokaisen sanan. Ja tuo, että kaikki olemme perhettä, näin ajattelen minäkin. Täällä oli joskus ketju, jossa ei ymmärretty ollenkaan ajatusta siitä, että perheeseen lasketaan muutkin, kuin ydinperheen jäsenet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt naiset revähtävät rumiksi alapäästään jo yhden synnytyksen jälkeen ja ovat raatoväsyneitä vaikka on kaikki koneet ja laitteet kodin hoidossa. Nääntyneet naiset huutavat,  kuinka isovanhemmat syöttävät ja juottavat lapset piloilla pikku vierailun aikana. Kuinka isovanhemmat antavat tyhmiä ja paskoja lahjoja ja joku hullu mummo kutoo vielä sukkia.

Pitäkää tunkinne, vastuu lapsistanne on teidän!

Sääli lapsia, monille on onneksi vielä mummi ja vaari rakkaita ja tärkeitä puutteistaan huolimatta! 

Eipä kovin hyvää esimerkkiä, hienotunteisuutta ja kielenkäyttöä  saa tuollaisista isovanhemmista, joka käyttää  noin rumaa kieltä ja pursuaa halveksuttaa läheisilleen ja naisvihassaan. Mummona säälittäisi lapset. Lapsi kun ottaa mallin ja esimerkin aikuiselta, eikä tuossa ole mitään otettavaa kuin tyhjyys.b

Sori siitä! Kirjoitin hävyttömästi, en ole mummi, äiti toki🥰Joulun aikaan seurasin näitä kirjoituksia ja raivostutti pelkkä kiittämättömyys ja arvostelu! Mikään ei riitä, joka asia mättää?

Miten vaikea on noudattaa yksinkertaisia asioita: ei liikaa herkkuja, ei ruoka-aineita joille allerginen, kuuntele lahjatoiveita. Jos tuo on ylivoimaista niin miksi? Joku ihme auktoriteettikammoko siinä on taustalla?

Mun lasten mummo kuunteli lahjatoiveet tarkasti, jotta ei vahingossakaan osta mitään, mitä tarvitaan tai toivotaan. Sitten uhriutui, kun lapsi ei ollutkaan innoissaan lahjasta ja moitti, kun lapsille ei "mikään kelpaa". Jos lapsi toivoo legoja ja saa värikynät (jotka jo on, saman mummon ostamana), niin onko ihme, ettei ole "paras lahja ikinä"?

Eikä ole rahasta kiinni, että ei voi toteuttaa toivetta, vaan asenteesta. Tiesi myös paremmin esim lasten vaatteiden koon kuin minä. 86 kokoa käyttävä ei mahdu kokoon 74, vaikka mummo kuinka suuttuu. 

SAMA. Ja jos ostikin jonkin vaatteen esimerkiksi, ei voinut kuunnella minun koko-ohjeita, vaan se Halosen/Lindexin/Prisman myyjä tiesi mun lasteni koot paremmin ja mummo kuunteli häntä. Ja ainahan se meni pieleen, kun sieltä Haloseltakin ostettiin D-mitoituksella liian isoja "nelivuotiaan vaatteita", kun lapsi kasvoi -2-käyrällä oli ohut kuin kukkakeppi. 

Tämä on vallankäyttöä ja mitätöintiä, ei sitä että hän ei kuumtelisi…

Se on narsismia puhtaimmillaan. Ylikävelyä.

Vierailija kirjoitti:

Surullista että nykyään vielä oletetaan että lapset auttaa omia vanhoja vanhempiaan, mutta ei odoteta vastavuoroisesti että isovanhemmat auttaa esim. hoitamalla lapsenlapsia joskus. Sen huomaa siitä miten eri tavalla hoivavastuusta kieltäytymisestä syyllistetään. Puhutaan sydämettömyydestä ja vanhusten dumppaamisesta laitokseen, tai isovanhemman oikeuksista ja siitä miten isovanhempi on jo tehnyt osansa kasvattaessaan omat lapsensa (usein kuitenkin jonkun avulla).

Voimme yhteiskuntana hirttäytyä omiin oikeuksiimme ja mukavuudenhaluumme, tai sitten voisimme palata aikaan jolloin ymmärrettiin että perhe on laajempi käsite kuin vanhemmat ja näiden lapset, ja että jokainen tarvitsee hoivaa ja apua jossain vaiheessa elämää. Se toimii vain jos kaikki välittää toisistaan.

Miksi pitäisi olettaa keneltään yhtään mitään? Lapset kuuluvat vanhemmilleen hoidettavaksi. Kaikki muu on spekulointia.

Meillä anoppi käyttäytyy kuin olisin mieheni sihteeri. Hän soittaa minulle (töihin), että muistuttaisin hänen poikaansa siitäjatästä. Kun kysyn, että miksi hän ei soita pojalleen ja muistuta itse, hän kauhistuu, että eihän hän töissä sitä poikaansa häiritä. Öh... Ja minä olen siis opettaja, jolle hän kyllä soittelee kesken oppituntien. Mies tekee etätöitä kotona.

Kummallista valtakamppailua kun vanhemmat yrittävät päästä vanhempiensa niskan päälle. Jos mummo syöttää niin paljon karkkia että lapsen terveys vaarantuu niin lapset ovat liikaa mummolassa. Jos karkin antaminen on kynnyskysymys ettei isovanhemmat saa lapsia nähdä niin selitä sitten lapsillesi tuo kun aikuisena ovat vieraantuneet isovamhemmistaan kun sinä heidät vieraannutit. Mummo antoi karkkia joten kielsin häneltä teihin tutustumisen.

Taistelunsa kannattaa valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua. 
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.

Ennen vanhaan isovanhemmat oli hyvissä voimissa koska lisäännyttiin nuorena. Nelikymppisellä oli ennen jo lapsenlapsia, nykyään ne tekee ite ekan lapsen.. 

Niillä oli "ennen vanhaan" omiakin pieniä lapsia hoidettavana. "Ennen vanhaan" myös muuttoliike maalta kaupunkiin etäännytti ihan fyysisestikin sukupolvet toisistaan. Mummot ja ukit nähtiin kesäisin, muutoin ei tekemisissä oltu.

Vierailija kirjoitti:

Kummallista valtakamppailua kun vanhemmat yrittävät päästä vanhempiensa niskan päälle. Jos mummo syöttää niin paljon karkkia että lapsen terveys vaarantuu niin lapset ovat liikaa mummolassa. Jos karkin antaminen on kynnyskysymys ettei isovanhemmat saa lapsia nähdä niin selitä sitten lapsillesi tuo kun aikuisena ovat vieraantuneet isovamhemmistaan kun sinä heidät vieraannutit. Mummo antoi karkkia joten kielsin häneltä teihin tutustumisen.

Taistelunsa kannattaa valita.

Ei ole mitään valtataistelua vaan mummo joka ei ymmärrä asemaansa. Valta on vanhemmilla eikä se kiukuttelemalla miksikään muutu.

Vierailija kirjoitti:

Kummallista valtakamppailua kun vanhemmat yrittävät päästä vanhempiensa niskan päälle. Jos mummo syöttää niin paljon karkkia että lapsen terveys vaarantuu niin lapset ovat liikaa mummolassa. Jos karkin antaminen on kynnyskysymys ettei isovanhemmat saa lapsia nähdä niin selitä sitten lapsillesi tuo kun aikuisena ovat vieraantuneet isovamhemmistaan kun sinä heidät vieraannutit. Mummo antoi karkkia joten kielsin häneltä teihin tutustumisen.

Taistelunsa kannattaa valita.

Mummohan siinä itsensä vieraannutti käytöksellään. Vanhempi suojeli lastaan kuten hänen kuuluukin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ajatellut että mun pitäis ostaa jotain hoitokotikäyntejä lapsilta hoitamalla heidän lapsensa.

Emme käy kauppaa.

Niin siis se on vastavuoroisuutta mutta eihän ottajaottaja tunne koko termiä.

Hänhän on jo hoitanut tuon lapsen, oman lapsensa, eikö se riitä hoitokotivierailuun? Kuinka monta lapsenlasta pitää sen päälle vielä hoitaa että on ansainnut vanhainkotikäynnin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ajatellut että mun pitäis ostaa jotain hoitokotikäyntejä lapsilta hoitamalla heidän lapsensa.

Emme käy kauppaa.

Niin siis se on vastavuoroisuutta mutta eihän ottajaottaja tunne koko termiä.

Hänhän on jo hoitanut tuon lapsen, oman lapsensa, eikö se riitä hoitokotivierailuun? Kuinka monta lapsenlasta pitää sen päälle vielä hoitaa että on ansainnut vanhainkotikäynnin?

Kuule hän on ollut sen lapsen huoltaja.. laki velvoittaa hänet hoitamaan lapsen. Ja hönhän sen lapsen on päättänyt tehdäkin, ei lapsi ole saanut mitään päättää. Ei edes vaihtaa parempaan kotiin.

Jopa oli otsikko!

Minulla oli kolme pikkulasta 80 - 90-luvuilla. Oma äitini oli vanha ja hän ja sukuni asuivat kaukana. Isäni kuoli nuorena. Lopputulos: ei apua lastenhoidossa yhtään kertaa omalta suvultani koskaan. Äitini ei tullut koskaan edes yhdenkään lapseni syntymäpäiville.  Mikä on kyllä isoäidille jo aikamoinen suoritus.

 Mieheni äiti ja isä asuivat naapurikunnassa, matka ei ollut pitkä. Mummu pyysi kerran lapset mökilleen yökylään, mutta panikoi lasten jo nukkuessa ja halusi minun jättävän sairaalassa yövuorossa potilaani oman onnensa nojaan ja hakevan nukkuvat  lapset pois keskellä yötä. Mies oli silloin työreissussa. Luonnollisesti anoppi ei koskaan tuon jälkeen tarjoutunut lapsia yhtään hoitamaan, kuten ei sitä ennenkään. Appiukko (appivanhemmat olivat eronneet) hoiti lapsia muutaman päivän kahdesti ja olen niistä kerroista todella kiitollinen.  Molemmat kävivät lasten syntymäpäivillä ja muissa juhlissa. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että anopin omia lapsia hänen anoppinsa ja siskonsa hoitivat aikoinaan  välillä ihan päätöikseen. 

Ei siis pahemmin apuja ollut, eikä kyllä tarvinnutkaan olla. Emme me lapsia isovanhempien hoidettavaksi tehneet, vain vanhemmilla lapsista hoitovastuu on. Mutta on tietysti selvää, ettei tuota vähemmän apua seuraavalle polvelle voi edes antaa.

Vierailija kirjoitti:

Jopa oli otsikko!

 

Minulla oli kolme pikkulasta 80 - 90-luvuilla. Oma äitini oli vanha ja hän ja sukuni asuivat kaukana. Isäni kuoli nuorena. Lopputulos: ei apua lastenhoidossa yhtään kertaa omalta suvultani koskaan. Äitini ei tullut koskaan edes yhdenkään lapseni syntymäpäiville.  Mikä on kyllä isoäidille jo aikamoinen suoritus.

 

 Mieheni äiti ja isä asuivat naapurikunnassa, matka ei ollut pitkä. Mummu pyysi kerran lapset mökilleen yökylään, mutta panikoi lasten jo nukkuessa ja halusi minun jättävän sairaalassa yövuorossa potilaani oman onnensa nojaan ja hakevan nukkuvat  lapset pois keskellä yötä. Mies oli silloin työreissussa. Luonnollisesti anoppi ei koskaan tuon jälkeen tarjoutunut lapsia yhtään hoitamaan, kuten ei sitä ennenkään. Appiukko (appivanhemmat olivat eronneet) hoiti lapsia muutaman päivän kahdesti ja olen niistä kerroista todella kiitollinen.  Molemmat kävivät lasten syntymäpäivillä ja muissa juhlissa. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että anopin omia lapsia hänen anoppinsa ja siskonsa hoitivat aikoinaan  välillä ihan päätöikseen. 

 

Ei siis pahemmin apuja ollut, eikä kyllä tarvinnutkaan olla. Emme me lapsia isovanhempien hoidettavaksi tehneet, vain vanhemmilla lapsista hoitovastuu on. Mutta on tietysti selvää, ettei tuota vähemmän apua seuraavalle polvelle voi edes antaa.

Ja kuten on miljoona kertaa todettu. Vanhemmuuden vaatimukset ovat siitä ajasta muuttuneet paljon raskaammiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ajatellut että mun pitäis ostaa jotain hoitokotikäyntejä lapsilta hoitamalla heidän lapsensa.

Emme käy kauppaa.

Niin siis se on vastavuoroisuutta mutta eihän ottajaottaja tunne koko termiä.

Hänhän on jo hoitanut tuon lapsen, oman lapsensa, eikö se riitä hoitokotivierailuun? Kuinka monta lapsenlasta pitää sen päälle vielä hoitaa että on ansainnut vanhainkotikäynnin?

Lapsettomien ei ainakaan tarvitse käydä vanhainkodissa kun eivät ole mitään hyötyneet äidistään tai anopistaan.

Vierailija kirjoitti:

Yksi iso syy uupumiseen on se ettei enää osata edes levätä. Aina on menoa. Ihmettelen omia työkavereitakinkin, kun nyt on kesälomatkin on buukattu täyteen. Lomat alkaa niin seuraavana päivänä on lähtö ulkomaille. Tuon lisäksi koko kesä ohjelmaa. Samoin viikonloput ja useat arki-illat ympäri vuoden. Joku ihme ajatus on, että koko ajan pitää olla menossa omissa tai lasten jutuissa. Ne ovat nämä äidit, jotka menee. Isät eivät osallistu. 

Tämä juuri. Nykyihmisellä on vapaa-aikakin täynnä kaikenlaista turhaa ohjelmaa ja askaretta, jolla saadaan tekemällä tehtyä itselle kiirettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ajatellut että mun pitäis ostaa jotain hoitokotikäyntejä lapsilta hoitamalla heidän lapsensa.

Emme käy kauppaa.

Niin siis se on vastavuoroisuutta mutta eihän ottajaottaja tunne koko termiä.

Hänhän on jo hoitanut tuon lapsen, oman lapsensa, eikö se riitä hoitokotivierailuun? Kuinka monta lapsenlasta pitää sen päälle vielä hoitaa että on ansainnut vanhainkotikäynnin?

Lapsettomien ei ainakaan tarvitse käydä vanhainkodissa kun eivät ole mitään hyötyneet äidistään tai anopistaan.

Eilen just kerrottiin lapsettomasta jota öiti elötti velalla.