Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.

Raskasta ihan varmasti.

Minulla on onneksi ihana miniä, jolla jalat ovat tukevasti maassa. Pienet lapset tulevat mielellään mummolaan yökylään ja miniä kysyy vain, että mitä pitää pakata mukaan, teettekö jotain erikoista? Yleensä vastaan, ettei tarvitse pakata mitään, mummolasta löytyy kaikki, mitä tarvitaan. Ja jos itse kysyn jotain ohjeita, hän vastaa, että kyllä sinä osaat, olethan jo kolme lasta aikuisiksi kasvattanut. Ja näin on. 

Tässä onkin kyseessä tervepäisten ihmisten tapa toimia. Vanhemmat eivät ole vouhkaajia, kaiken tietäviä.

Silloin apuja saa helposti.

En näe mitään tervepäisyyttä siinä, että perheen isä on niin näkymätön ja laiska, ettei edes omaan äitiin pidä yhteyttä.

Yhteydenpidosta äitiin tässä ei ole kyse.

Saattaahan olla, että poika äidilleen soittelee viikoittain tms.

Mutta ei se mitään, saat lukea negatiivisesti ihan kaiken, mikä ei tue sun ajatuksia.

Kyllä se nimenomaan isän asia on hoitaa lastensa vierailu äitinsä luona. Aika huonot on välit, jos tuokaan ei suju.

Onneksi meillä ei ole noin tiukkoja sääntöjä, että kuka saa tai kenen täytyy. Ehkä yksi syy, jonka ansiosta elämä tuntuu ihan mukavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.

Raskasta ihan varmasti.

Minulla on onneksi ihana miniä, jolla jalat ovat tukevasti maassa. Pienet lapset tulevat mielellään mummolaan yökylään ja miniä kysyy vain, että mitä pitää pakata mukaan, teettekö jotain erikoista? Yleensä vastaan, ettei tarvitse pakata mitään, mummolasta löytyy kaikki, mitä tarvitaan. Ja jos itse kysyn jotain ohjeita, hän vastaa, että kyllä sinä osaat, olethan jo kolme lasta aikuisiksi kasvattanut. Ja näin on. 

Tässä onkin kyseessä tervepäisten ihmisten tapa toimia. Vanhemmat eivät ole vouhkaajia, kaiken tietäviä.

Silloin apuja saa helposti.

En näe mitään tervepäisyyttä siinä, että perheen isä on niin näkymätön ja laiska, ettei edes omaan äitiin pidä yhteyttä.

Yhteydenpidosta äitiin tässä ei ole kyse.

Saattaahan olla, että poika äidilleen soittelee viikoittain tms.

Mutta ei se mitään, saat lukea negatiivisesti ihan kaiken, mikä ei tue sun ajatuksia.

Kyllä se nimenomaan isän asia on hoitaa lastensa vierailu äitinsä luona. Aika huonot on välit, jos tuokaan ei suju.

Onneksi meillä ei ole noin tiukkoja sääntöjä, että kuka saa tai kenen täytyy. Ehkä yksi syy, jonka ansiosta elämä tuntuu ihan mukavalta.

Niin, sun maailmassa kaikki on äidin kontolla. Jos ei edes omaan äitiin ole isällä mitään yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.

Raskasta ihan varmasti.

Minulla on onneksi ihana miniä, jolla jalat ovat tukevasti maassa. Pienet lapset tulevat mielellään mummolaan yökylään ja miniä kysyy vain, että mitä pitää pakata mukaan, teettekö jotain erikoista? Yleensä vastaan, ettei tarvitse pakata mitään, mummolasta löytyy kaikki, mitä tarvitaan. Ja jos itse kysyn jotain ohjeita, hän vastaa, että kyllä sinä osaat, olethan jo kolme lasta aikuisiksi kasvattanut. Ja näin on. 

Tässä onkin kyseessä tervepäisten ihmisten tapa toimia. Vanhemmat eivät ole vouhkaajia, kaiken tietäviä.

Silloin apuja saa helposti.

En näe mitään tervepäisyyttä siinä, että perheen isä on niin näkymätön ja laiska, ettei edes omaan äitiin pidä yhteyttä.

Yhteydenpidosta äitiin tässä ei ole kyse.

Saattaahan olla, että poika äidilleen soittelee viikoittain tms.

Mutta ei se mitään, saat lukea negatiivisesti ihan kaiken, mikä ei tue sun ajatuksia.

Kyllä se nimenomaan isän asia on hoitaa lastensa vierailu äitinsä luona. Aika huonot on välit, jos tuokaan ei suju.

Lapset on miniän. Kyllä itsestään selvä asia on että lasten äiti hoitaa ohjeet mummon kanssa.

Mikä metakka nousisi jos poika äitinsä kanssa sopisi asioista. Syrjäyttäen lasten äidin. Mammanpoika pyh.

Ei, kyllä se on itsestäänselvyys,  että myös isä on kartalla lastensa asioista. Ei hän mitään siinä syrjäytä, jos toimii tasavertaisena vastuunkantajana ja hoitaa lastensa asioita siltä pohjalta, mitä perheessä niistä sovitaan.

Anoppi on siinä ihan edelleen se ulkopuolinen.

Miten niin anoppi ulkopuolinen jos lapset tuodaan hänelle hoitoon ohjenipun kanssa? 

Tokko ottaisin lapsia hoitoon jos miniä olisi niin nokkava ettei kävisi meillä eikä puhuisi kanssani.

Ei kuulu perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.

Raskasta ihan varmasti.

Minulla on onneksi ihana miniä, jolla jalat ovat tukevasti maassa. Pienet lapset tulevat mielellään mummolaan yökylään ja miniä kysyy vain, että mitä pitää pakata mukaan, teettekö jotain erikoista? Yleensä vastaan, ettei tarvitse pakata mitään, mummolasta löytyy kaikki, mitä tarvitaan. Ja jos itse kysyn jotain ohjeita, hän vastaa, että kyllä sinä osaat, olethan jo kolme lasta aikuisiksi kasvattanut. Ja näin on. 

Tässä onkin kyseessä tervepäisten ihmisten tapa toimia. Vanhemmat eivät ole vouhkaajia, kaiken tietäviä.

Silloin apuja saa helposti.

En näe mitään tervepäisyyttä siinä, että perheen isä on niin näkymätön ja laiska, ettei edes omaan äitiin pidä yhteyttä.

Yhteydenpidosta äitiin tässä ei ole kyse.

Saattaahan olla, että poika äidilleen soittelee viikoittain tms.

Mutta ei se mitään, saat lukea negatiivisesti ihan kaiken, mikä ei tue sun ajatuksia.

Kyllä se nimenomaan isän asia on hoitaa lastensa vierailu äitinsä luona. Aika huonot on välit, jos tuokaan ei suju.

Lapset on miniän. Kyllä itsestään selvä asia on että lasten äiti hoitaa ohjeet mummon kanssa.

Mikä metakka nousisi jos poika äitinsä kanssa sopisi asioista. Syrjäyttäen lasten äidin. Mammanpoika pyh.

Ei, kyllä se on itsestäänselvyys,  että myös isä on kartalla lastensa asioista. Ei hän mitään siinä syrjäytä, jos toimii tasavertaisena vastuunkantajana ja hoitaa lastensa asioita siltä pohjalta, mitä perheessä niistä sovitaan.

Anoppi on siinä ihan edelleen se ulkopuolinen.

Miten niin anoppi ulkopuolinen jos lapset tuodaan hänelle hoitoon ohjenipun kanssa? 

Tokko ottaisin lapsia hoitoon jos miniä olisi niin nokkava ettei kävisi meillä eikä puhuisi kanssani.

" hoitaa lasten asioita siltä pohjalta mitä perhe päättää"

Eli tottelee vaimonsa määräyksiä vaikka itse olisikin sitä mieltä että lapsi saa syödä mummin leipoman pullankin tai muffinsin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.

Raskasta ihan varmasti.

Minulla on onneksi ihana miniä, jolla jalat ovat tukevasti maassa. Pienet lapset tulevat mielellään mummolaan yökylään ja miniä kysyy vain, että mitä pitää pakata mukaan, teettekö jotain erikoista? Yleensä vastaan, ettei tarvitse pakata mitään, mummolasta löytyy kaikki, mitä tarvitaan. Ja jos itse kysyn jotain ohjeita, hän vastaa, että kyllä sinä osaat, olethan jo kolme lasta aikuisiksi kasvattanut. Ja näin on. 

Tässä onkin kyseessä tervepäisten ihmisten tapa toimia. Vanhemmat eivät ole vouhkaajia, kaiken tietäviä.

Silloin apuja saa helposti.

En näe mitään tervepäisyyttä siinä, että perheen isä on niin näkymätön ja laiska, ettei edes omaan äitiin pidä yhteyttä.

Yhteydenpidosta äitiin tässä ei ole kyse.

Saattaahan olla, että poika äidilleen soittelee viikoittain tms.

Mutta ei se mitään, saat lukea negatiivisesti ihan kaiken, mikä ei tue sun ajatuksia.

Kyllä se nimenomaan isän asia on hoitaa lastensa vierailu äitinsä luona. Aika huonot on välit, jos tuokaan ei suju.

Lapset on miniän. Kyllä itsestään selvä asia on että lasten äiti hoitaa ohjeet mummon kanssa.

Mikä metakka nousisi jos poika äitinsä kanssa sopisi asioista. Syrjäyttäen lasten äidin. Mammanpoika pyh.

Ei, kyllä se on itsestäänselvyys,  että myös isä on kartalla lastensa asioista. Ei hän mitään siinä syrjäytä, jos toimii tasavertaisena vastuunkantajana ja hoitaa lastensa asioita siltä pohjalta, mitä perheessä niistä sovitaan.

Anoppi on siinä ihan edelleen se ulkopuolinen.

Miten niin anoppi ulkopuolinen jos lapset tuodaan hänelle hoitoon ohjenipun kanssa? 

Tokko ottaisin lapsia hoitoon jos miniä olisi niin nokkava ettei kävisi meillä eikä puhuisi kanssani.

Ei kuulu perheeseen.

Miksi sitten kuitenkin vaadit anoppiasi hoitamaan maksutta  lapsiasi ja auttamaan teitä muutenkin?  Ulkopuoliselta ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.

Raskasta ihan varmasti.

Minulla on onneksi ihana miniä, jolla jalat ovat tukevasti maassa. Pienet lapset tulevat mielellään mummolaan yökylään ja miniä kysyy vain, että mitä pitää pakata mukaan, teettekö jotain erikoista? Yleensä vastaan, ettei tarvitse pakata mitään, mummolasta löytyy kaikki, mitä tarvitaan. Ja jos itse kysyn jotain ohjeita, hän vastaa, että kyllä sinä osaat, olethan jo kolme lasta aikuisiksi kasvattanut. Ja näin on. 

Tässä onkin kyseessä tervepäisten ihmisten tapa toimia. Vanhemmat eivät ole vouhkaajia, kaiken tietäviä.

Silloin apuja saa helposti.

En näe mitään tervepäisyyttä siinä, että perheen isä on niin näkymätön ja laiska, ettei edes omaan äitiin pidä yhteyttä.

Yhteydenpidosta äitiin tässä ei ole kyse.

Saattaahan olla, että poika äidilleen soittelee viikoittain tms.

Mutta ei se mitään, saat lukea negatiivisesti ihan kaiken, mikä ei tue sun ajatuksia.

Kyllä se nimenomaan isän asia on hoitaa lastensa vierailu äitinsä luona. Aika huonot on välit, jos tuokaan ei suju.

Onneksi meillä ei ole noin tiukkoja sääntöjä, että kuka saa tai kenen täytyy. Ehkä yksi syy, jonka ansiosta elämä tuntuu ihan mukavalta.

Niin, sun maailmassa kaikki on äidin kontolla. Jos ei edes omaan äitiin ole isällä mitään yhteyttä.

Miten väärin jaksat lukea ja ymmärtää. Nykyään onneksi molemmat vanhemmat ovat lastensa asioista kiinnostuneita ja osallistuvat vastuun kantoon tasavertaisesti.

Meillä on perheessä kaksi vanhempaa jotka jakavat vastuun perheen asioista. Voin luottaa mieheeni kuin kallioon, kun on kyse lasten asioista. Hän siivoaa, kokkaa, huolehtii että lapsilla on puhtaat vaatteet, vie päivähoitoon tarvittavat tavarat jne. Hän myös osaltaan vie lapsia lääkäriin ja neuvolaan ja osaa siellä kertoa lasten asiat tasan yhtä hyvin kuin minä. Harvemmin vanhemmuus uuvuttaa, kun vastuu ja tekeminen on jaettu tasaisesti.

Valitettavasti monessa perheessä se on edelleen äiti, joka huolehtii kaikesta ja isä ramppaa kavereilla ja harrastuksissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen lomallaan juo alkoholia, syö kalliisti arjesta poiketen. Tenavaille samaan aikaan siellä mummolassa pitäisi olla kaurapuuroa ja porkkanakeittoa ja mitä nyt perheen terveellinen arkiruoka sitten onkin. Mummo ei saa lapselle antaa vaihtelua vaikka jätskillä tai letuilla hillon kanssa tai antaa katsoa jotain jää-elsaa tai mikä nyt onkin nykyinen juttu lapsilla.

Juujuu mummouhmaa

No en kyllä tajua miksi mummolle on niin tärkeää syöttää lapselle lettua ja jäätelöä. Olisiko mummo ehkä sitä pullamössösukupolvea eli buumeri?

Ne nyt on nuorempienkin kesäherkkuja.  Kovin askeettista ja ortoreksistä porukkaa tänään täällä.

Taitaa olla yks ahkera uhmailija, jonka mielestä ruoka on jotenkin väärin, jos sitä houkuttaa syödä.

Varmaan niitä, jotka ovat palstalta oppineet, että naisen kuuluu olla alipainoinen tai ei kelpaa miehille. Mikä ei tietysti pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.

Raskasta ihan varmasti.

Minulla on onneksi ihana miniä, jolla jalat ovat tukevasti maassa. Pienet lapset tulevat mielellään mummolaan yökylään ja miniä kysyy vain, että mitä pitää pakata mukaan, teettekö jotain erikoista? Yleensä vastaan, ettei tarvitse pakata mitään, mummolasta löytyy kaikki, mitä tarvitaan. Ja jos itse kysyn jotain ohjeita, hän vastaa, että kyllä sinä osaat, olethan jo kolme lasta aikuisiksi kasvattanut. Ja näin on. 

Tässä onkin kyseessä tervepäisten ihmisten tapa toimia. Vanhemmat eivät ole vouhkaajia, kaiken tietäviä.

Silloin apuja saa helposti.

En näe mitään tervepäisyyttä siinä, että perheen isä on niin näkymätön ja laiska, ettei edes omaan äitiin pidä yhteyttä.

Yhteydenpidosta äitiin tässä ei ole kyse.

Saattaahan olla, että poika äidilleen soittelee viikoittain tms.

Mutta ei se mitään, saat lukea negatiivisesti ihan kaiken, mikä ei tue sun ajatuksia.

Kyllä se nimenomaan isän asia on hoitaa lastensa vierailu äitinsä luona. Aika huonot on välit, jos tuokaan ei suju.

Onneksi meillä ei ole noin tiukkoja sääntöjä, että kuka saa tai kenen täytyy. Ehkä yksi syy, jonka ansiosta elämä tuntuu ihan mukavalta.

Niin, sun maailmassa kaikki on äidin kontolla. Jos ei edes omaan äitiin ole isällä mitään yhteyttä.

Miten väärin jaksat lukea ja ymmärtää. Nykyään onneksi molemmat vanhemmat ovat lastensa asioista kiinnostuneita ja osallistuvat vastuun kantoon tasavertaisesti.

Mutta miehen äitiin yhteydenpito on ehdottomasti vaimon asia, koska... 

Eikö se tasavertaisuus nimenomaan toteudu parhaiten, kun se työnjako on selkeä, jopa sille anopille. Sen sijaan, että epämääräisesti "ollaan kiinnostuneita", mutta sitten vaimo on kuitenkin se, joka kaiken käytännön raapii kasaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.

Raskasta ihan varmasti.

Minulla on onneksi ihana miniä, jolla jalat ovat tukevasti maassa. Pienet lapset tulevat mielellään mummolaan yökylään ja miniä kysyy vain, että mitä pitää pakata mukaan, teettekö jotain erikoista? Yleensä vastaan, ettei tarvitse pakata mitään, mummolasta löytyy kaikki, mitä tarvitaan. Ja jos itse kysyn jotain ohjeita, hän vastaa, että kyllä sinä osaat, olethan jo kolme lasta aikuisiksi kasvattanut. Ja näin on. 

Tässä onkin kyseessä tervepäisten ihmisten tapa toimia. Vanhemmat eivät ole vouhkaajia, kaiken tietäviä.

Silloin apuja saa helposti.

En näe mitään tervepäisyyttä siinä, että perheen isä on niin näkymätön ja laiska, ettei edes omaan äitiin pidä yhteyttä.

Yhteydenpidosta äitiin tässä ei ole kyse.

Saattaahan olla, että poika äidilleen soittelee viikoittain tms.

Mutta ei se mitään, saat lukea negatiivisesti ihan kaiken, mikä ei tue sun ajatuksia.

Kyllä se nimenomaan isän asia on hoitaa lastensa vierailu äitinsä luona. Aika huonot on välit, jos tuokaan ei suju.

Lapset on miniän. Kyllä itsestään selvä asia on että lasten äiti hoitaa ohjeet mummon kanssa.

Mikä metakka nousisi jos poika äitinsä kanssa sopisi asioista. Syrjäyttäen lasten äidin. Mammanpoika pyh.

Ei, kyllä se on itsestäänselvyys,  että myös isä on kartalla lastensa asioista. Ei hän mitään siinä syrjäytä, jos toimii tasavertaisena vastuunkantajana ja hoitaa lastensa asioita siltä pohjalta, mitä perheessä niistä sovitaan.

Anoppi on siinä ihan edelleen se ulkopuolinen.

Miten niin anoppi ulkopuolinen jos lapset tuodaan hänelle hoitoon ohjenipun kanssa? 

Tokko ottaisin lapsia hoitoon jos miniä olisi niin nokkava ettei kävisi meillä eikä puhuisi kanssani.

Ei kuulu perheeseen.

Miksi sitten kuitenkin vaadit anoppiasi hoitamaan maksutta  lapsiasi ja auttamaan teitä muutenkin?  Ulkopuoliselta ihmiseltä.

En minä ole mitään vaatinut, päinvastoin todennut, että isälle kuuluu se oma suku ja yhteudenpito heihin.

Ei se että hoidat lapsenlapsiasi tai tunget sinne niiden kotiin joka päivä edelleenkään tee susta perheenjäsentä.

Se että kumpikin hoitaa yhteydenpidon omaan sukuunsa estää monta riitaa ja väärinkäsitystä.

Ei voi anoppi uhriutua, jos yhteydenpito ei ole hänen toiveidensa mukaista ja syyttää siitä miniäänsä.

Jos mies unohtaa sukulaisen juhlan, edelleen, syy on selkeästi siinä miehessä, miniästä ei saada syntipukkia.

Ja jos mies haluaa viedä lapset äidilleen kylään ja antaa sinne ohjeet, ne ohjeet tulee mieheltä, eikä miniää voida haukkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.

Raskasta ihan varmasti.

Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä.

 

Eli se että tarvitsee apua tarkoittaa sinusta siis sitä, että kaiken avun voi tehdä huonosti? Miksi?

Minä taas olen huomannut, että huonosti auttamista on esimerkiksi se, että ei halua ottaa yhtä aikaa hoitoonsa sekä erityislasta että muita lapsia. Vanhemmilla varmasti raskasta, mutta ei ulkopuolinen voi ottaa vastuuta katraasta, missä yksi voi hetkellä millä hyvänsä saada raivarin, jos kaikki asiat eivät mene hänen mielensä mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten kuvaavaa, että tässäkin ketjussa leikkipuistoilevat vanhemmat on haukuttu jo ristiinkin:

 

Ei saa suojella ja seurata koko ajan, mutta pitää suojella seurata koko ajan, koska ei saa olla siellä ihan vaan laiskana, koska silloin jättää lapsensa muiden vahdittaviksi.

 

Ja ennen - jos yleensä äiti sinne puistoon koskaan edes meni mukaan - oli ihan ok, että se äiti luki naistenlehteä ja pois lähtiessä alkoi etsiä omiaan.

 

Itse en ole koskaan käynyt äitini kanssa yhtään missään kahdestaan enkä ainakaan puistossa leikkimässä. Me tosiaan saatiin seurata aina helmassa roikkuen sitä perunan kuorimista ja muuta mielenkiintoista maailmaa avartavaa. 

Naiset haukutaan aina. Tekivät tai eivät tee. Ja väärin joka tapauksessa.

Tämä on ollut mielessä tänäänkin, että mitäköhän kaikkea tein väärin (palstan mielestä). Olin lapsen kanssa puistossa, välillä istuin penkillä, välillä suojasin ja varmistelin liukumäessä, puistosta hän halusi istua rattaissa eikä kävellä. Kotona tein RUOKAA (voitteko kuvitella)  ja pyrin tekemään sellaista, mistä tykkäisi. Nyt on nukkumassa päikkäreitä. 

Monta kohtaa varmasti, joissa mennyt pieleen ja paljon olis paranneltavaa päivän touhuissa. Mutta onpahan sitten terapiassa puhuttavaa, kun on tuloksena pilallinen 18v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.

Raskasta ihan varmasti.

Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä.

 

Eli se että tarvitsee apua tarkoittaa sinusta siis sitä, että kaiken avun voi tehdä huonosti? Miksi?

Minä taas olen huomannut, että huonosti auttamista on esimerkiksi se, että ei halua ottaa yhtä aikaa hoitoonsa sekä erityislasta että muita lapsia. Vanhemmilla varmasti raskasta, mutta ei ulkopuolinen voi ottaa vastuuta katraasta, missä yksi voi hetkellä millä hyvänsä saada raivarin, jos kaikki asiat eivät mene hänen mielensä mukaan. 

Kaikki lapset voi yhtäkkiä saada raivarin. Heillä kun on tunnesäätely vielä vajavaista. Sitä ihmettelen, kun täällä nää mummot saa raivareita jo siitä, kun eivät saa syöttää lapsenlapselle pullaa 24/7. "Mä en leiki teidän kanssa sitten ollenkaan, jos en saa tahtoani läpi!" -ilmiö.

Onhan isovanhemmilla omakin elämä. Eivät he ole lasten vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Onhan isovanhemmilla omakin elämä. Eivät he ole lasten vanhempia.

Kyllä he nimenomaan on lasten vanhempia. Lasten vanhemmat sitten taas on lastenlasten vanhempia. 

Surullista että nykyään vielä oletetaan että lapset auttaa omia vanhoja vanhempiaan, mutta ei odoteta vastavuoroisesti että isovanhemmat auttaa esim. hoitamalla lapsenlapsia joskus. Sen huomaa siitä miten eri tavalla hoivavastuusta kieltäytymisestä syyllistetään. Puhutaan sydämettömyydestä ja vanhusten dumppaamisesta laitokseen, tai isovanhemman oikeuksista ja siitä miten isovanhempi on jo tehnyt osansa kasvattaessaan omat lapsensa (usein kuitenkin jonkun avulla).

Voimme yhteiskuntana hirttäytyä omiin oikeuksiimme ja mukavuudenhaluumme, tai sitten voisimme palata aikaan jolloin ymmärrettiin että perhe on laajempi käsite kuin vanhemmat ja näiden lapset, ja että jokainen tarvitsee hoivaa ja apua jossain vaiheessa elämää. Se toimii vain jos kaikki välittää toisistaan.

 Kasvissyöjäperheeseen tuli miniäksi ketoruokavaliota noudattava. Ja tarkasti ja täsmällisesti. Tuttu odottaa kauhulla millälailla kohta vuoden täyttävää lastenlasta ruvetaan ruokkimaan.  On yrittänyt nyt ostaa voita ja punaista maitoa ja lihaa ja oliiviöljyä  harvoja vierailuja varten ja tuputtaa jämät mukaan. 

Vehnää ei miniä siedä edes samassa huoneessa.

Vierailija kirjoitti:

 Kasvissyöjäperheeseen tuli miniäksi ketoruokavaliota noudattava. Ja tarkasti ja täsmällisesti. Tuttu odottaa kauhulla millälailla kohta vuoden täyttävää lastenlasta ruvetaan ruokkimaan.  On yrittänyt nyt ostaa voita ja punaista maitoa ja lihaa ja oliiviöljyä  harvoja vierailuja varten ja tuputtaa jämät mukaan. 

Vehnää ei miniä siedä edes samassa huoneessa.

Mitä ihmeen kauhua siinä on? Kasvaa aikuiseksi, kuuntelee vanhempia ja tottelee. 

Vierailija kirjoitti:

Surullista että nykyään vielä oletetaan että lapset auttaa omia vanhoja vanhempiaan, mutta ei odoteta vastavuoroisesti että isovanhemmat auttaa esim. hoitamalla lapsenlapsia joskus. Sen huomaa siitä miten eri tavalla hoivavastuusta kieltäytymisestä syyllistetään. Puhutaan sydämettömyydestä ja vanhusten dumppaamisesta laitokseen, tai isovanhemman oikeuksista ja siitä miten isovanhempi on jo tehnyt osansa kasvattaessaan omat lapsensa (usein kuitenkin jonkun avulla).

Voimme yhteiskuntana hirttäytyä omiin oikeuksiimme ja mukavuudenhaluumme, tai sitten voisimme palata aikaan jolloin ymmärrettiin että perhe on laajempi käsite kuin vanhemmat ja näiden lapset, ja että jokainen tarvitsee hoivaa ja apua jossain vaiheessa elämää. Se toimii vain jos kaikki välittää toisistaan.

Ostoa ja myyntiä on ihmissuhteet.