Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (1258)
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, omat vanhempani kyllä joutuivat 80-luvulla kasvattamaan lapset ilman isovanhempia, koska he asuivat yli 500 km päässä.
Missä he asuivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysykää tulevilta isovanhemmilta etukäteen, mihin ja minkä verran he ovat valmiita sitoutumaan perheenne auttamisessa. Sama muulta tukiverkostolta. Päätätte sen pohjalta lasten hankinnasta.
Me ei kysytty, muttei odotettu mitään, niinpä kaikki oli plussaa.
Oman kokemuksen mukaan ne, jotka kuormittavat isovanhempia vähiten, auttavat heitä vanhana eniten ja päinvastoin. Itsekäs on itsekäs aina ja vastuullinen vastuullinen aina
Kyllä aikuisten ihmistn pitää itse pärjätä eikä passuuttaa! Pitääkö sitä muka olla joku 24/7 päivystävä piika? Hyh!
Ennen ei tarvinnut sanoittaa tunteita, olla läsnä koko ajan, tuntee syyllisyyttä päivähoidosta tai olla koko perheen ohjelmatoimisto. Lapset olivat, missä olivat vapaa-ajalla, harrastuksia oli vähän ja niihin mentiin itse, lapsenvahdiksi pystyi kutsumaan kenet tahansa tai viemään yökylään, lomalla oli vähän ohjelmaa. Vanhemmuutta ei suoritettu ja lapset hoidettiin muun sivussa pakollisena pahana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on surullista, että ollaan siirrytty sellaisesta yhteisöllisestä koko kylä kasvattaa-kulttuurista niin yksilökeskeiseen kulttuuriin, että edes lähellä asuvat isovanhemmat eivät välttämättä halua auttaa lapsenlasten kanssa. Näin lapsikaan ei myöskään opi tuntemaan läheisesti sukulaisiaan ja voi jäädä yksinäisyyden ja juurettomuuden kokemus koko loppuelämäksi. Itsekin päätin jättää lapsihaaveet toteuttamatta, koska en halunnut lapselleni sellaista tulevaisuutta -pärjääminen olisi myös ollut vaikeaa ilman tukiverkkoja.
On hyvin itsekästä vaatia, että muiden ihmisten pitäisi pysäyttää oma elämänsä ja alkaa larppaamaan ilmaista kotiapulaista vain siksi, että joku on lisääntynyt.
Jos haluaa kotiapulaisia, niille on maksettava palkkaa. Nykyaikana kun työttömyys on korkeaa niin moni ottaisi ilolla lisätunteja esim lastenhoidon ja kodinhoidon parissa. Näinhän se menee amerikassakin.
Mutta kun ongelma on siinä, ettei haluttaisi maksaa oikeaa palkkaa oikeasta työstä. Se on se juurisyy.
Niin, ilmaista apuahan täällä ruinataan. Pitäisi olla reservi naisia jotka tulee ilmaiseksi kun äiti-ihmistä väsyttää.
Mll maksu ei ollut mitään nimellistä mun mielestä ainakaan vaikka sitäkin yritin kysyä, tosin saamatta kun ei ollut sille päivälle tekijää.
Kylmää kyytiä. Tälläkin hetkellä on useita nuoria naisia yksin kotona vauvan kanssa, ja osan kohdalla tarina päättyy tavalla tai toisella surullisesti. On hurjaa, että elämme nykyään näin. Joku apulainenko larppaamaan… kyllä, joku voisi tulla larppaamaan hetkeksi tuntevaa ihmistä jolla on sielu ja tarjota hetkeksi auttavan käden. Oikeasti niin on ollut kymmeniä tuhansia vuosia, kunnes nyt äskettäin alettiin elää näin.
Miksi nykyään halutaan olla yksin ja eristäytyä, kun ennen ainakin pk-seudulla perheet tutustuivat naapureihin, leikkikentillä, päiväkodissa toisiin vanhempiin ja muodostettiin apu- ja hoitorinkiä, jolloin perhe sai vapaata, kun joku perheistä hoiti lapsia. Ja näin aikuisetkin sai ystäviä ja yksi saattoi hakea päiväkodista 3-4 perheen lapset, kun asuttiin lähellä ja muut meni kauppaa tai kotiin tekemään ruokaa. Tai yksi ulkoilutti ja leikitti lapsia illalla ulkona tai opetti erikoistaitoja ja muut saivat omaa aika. Ja hoitorinkiin palkattiin naapurissa oleva eläkeläinen ja lukiolainen, jos tarvittiin sairaalle lapselle hoitoapua tai siivousapua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on surullista, että ollaan siirrytty sellaisesta yhteisöllisestä koko kylä kasvattaa-kulttuurista niin yksilökeskeiseen kulttuuriin, että edes lähellä asuvat isovanhemmat eivät välttämättä halua auttaa lapsenlasten kanssa. Näin lapsikaan ei myöskään opi tuntemaan läheisesti sukulaisiaan ja voi jäädä yksinäisyyden ja juurettomuuden kokemus koko loppuelämäksi. Itsekin päätin jättää lapsihaaveet toteuttamatta, koska en halunnut lapselleni sellaista tulevaisuutta -pärjääminen olisi myös ollut vaikeaa ilman tukiverkkoja.
On hyvin itsekästä vaatia, että muiden ihmisten pitäisi pysäyttää oma elämänsä ja alkaa larppaamaan ilmaista kotiapulaista vain siksi, että joku on lisääntynyt.
Jos haluaa kotiapulaisia, niille on maksettava palkkaa. Nykyaikana kun työttömyys on korkeaa niin moni ottaisi ilolla lisätunteja esim lastenhoidon ja kodinhoidon parissa. Näinhän se menee amerikassakin.
Mutta kun ongelma on siinä, ettei haluttaisi maksaa oikeaa palkkaa oikeasta työstä. Se on se juurisyy.
Niin, ilmaista apuahan täällä ruinataan. Pitäisi olla reservi naisia jotka tulee ilmaiseksi kun äiti-ihmistä väsyttää.
Mll maksu ei ollut mitään nimellistä mun mielestä ainakaan vaikka sitäkin yritin kysyä, tosin saamatta kun ei ollut sille päivälle tekijää.
Kylmää kyytiä. Tälläkin hetkellä on useita nuoria naisia yksin kotona vauvan kanssa, ja osan kohdalla tarina päättyy tavalla tai toisella surullisesti. On hurjaa, että elämme nykyään näin. Joku apulainenko larppaamaan… kyllä, joku voisi tulla larppaamaan hetkeksi tuntevaa ihmistä jolla on sielu ja tarjota hetkeksi auttavan käden. Oikeasti niin on ollut kymmeniä tuhansia vuosia, kunnes nyt äskettäin alettiin elää näin.
Miksi nykyään halutaan olla yksin ja eristäytyä, kun ennen ainakin pk-seudulla perheet tutustuivat naapureihin, leikkikentillä, päiväkodissa toisiin vanhempiin ja muodostettiin apu- ja hoitorinkiä, jolloin perhe sai vapaata, kun joku perheistä hoiti lapsia. Ja näin aikuisetkin sai ystäviä ja yksi saattoi hakea päiväkodista 3-4 perheen lapset, kun asuttiin lähellä ja muut meni kauppaa tai kotiin tekemään ruokaa. Tai yksi ulkoilutti ja leikitti lapsia illalla ulkona tai opetti erikoistaitoja ja muut saivat omaa aika. Ja hoitorinkiin palkattiin naapurissa oleva eläkeläinen ja lukiolainen, jos tarvittiin sairaalle lapselle hoitoapua tai siivousapua.
Täällä kaikilla muilla lapsiperheillä on ne isovanhemmat apuna. Vain meillä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, omat vanhempani kyllä joutuivat 80-luvulla kasvattamaan lapset ilman isovanhempia, koska he asuivat yli 500 km päässä.
Missä he asuivat?
Eiköhän suurin osa isovanhemmista asunut 80-luvulla pienissä tehdaskaupungeissa ja maasedulla, koska Suomi eli vielä 60-luvulla maataloudesta ja muuttui teolliseksi 70-luvun jäljeen. Nuoret muutti opiskelun ja työnperässä suuriin kaupunki. Ja se 500 km tulee pk-sedulta Keski-Suomeen.
Maaltamuutto tapahtui suurelta osin 60-luvulla kun me maalaisnuoret tulimme sinne teollisuuskaupunkeihin töihin parikymppisinä ja alle.
Ne mummot jäi sinne maaseudulle. Mieheni muutti Pielisen rannoilta, itse ylä -savosta.
Ei sieltä mummot äkkiä ( ei koskaan) tulleet apuun Lahteen. Kumpikin olimme vielä yli nelikymppisenä synnyttäneen äidin pahnanpohjimmaisiA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä nykyään saa kohtuuhintaisen lapsenvahdin? MLL:n lastenhoitoapu on lopetettu.
No tämä. Hoidan lapsenlastani viikot. Kun minä sairastun, ei ole ketään. Lapseni joutuu valehtelemaan työnantajalle, et lapsi sairastui.
Miksi lapsi ei ole päiväkodissa tai pienessä ryhmähoidossa?
Miksi olisi? Miten se olisi taaperolle parempi, kuin tuttu ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, omat vanhempani kyllä joutuivat 80-luvulla kasvattamaan lapset ilman isovanhempia, koska he asuivat yli 500 km päässä.
Missä he asuivat?
Eiköhän suurin osa isovanhemmista asunut 80-luvulla pienissä tehdaskaupungeissa ja maasedulla, koska Suomi eli vielä 60-luvulla maataloudesta ja muuttui teolliseksi 70-luvun jäljeen. Nuoret muutti opiskelun ja työnperässä suuriin kaupunki. Ja se 500 km tulee pk-sedulta Keski-Suomeen.
Eiku ne vanhemmat jotka asui 500 kilsan päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, nyt monen lapset asuvat jo samassa kaupungissa joten mummot voivat asua lähellä. Naapurin rouvankin viiskymppiset lapset asuvat tässä samassa lähiössä peräti.
Omat lapseni lähtivät opiskelemaan ja luonnollisesti löysivät myös työt ja puolisot sitten muualta. Välimatkaa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on surullista, että ollaan siirrytty sellaisesta yhteisöllisestä koko kylä kasvattaa-kulttuurista niin yksilökeskeiseen kulttuuriin, että edes lähellä asuvat isovanhemmat eivät välttämättä halua auttaa lapsenlasten kanssa. Näin lapsikaan ei myöskään opi tuntemaan läheisesti sukulaisiaan ja voi jäädä yksinäisyyden ja juurettomuuden kokemus koko loppuelämäksi. Itsekin päätin jättää lapsihaaveet toteuttamatta, koska en halunnut lapselleni sellaista tulevaisuutta -pärjääminen olisi myös ollut vaikeaa ilman tukiverkkoja.
On hyvin itsekästä vaatia, että muiden ihmisten pitäisi pysäyttää oma elämänsä ja alkaa larppaamaan ilmaista kotiapulaista vain siksi, että joku on lisääntynyt.
Jos haluaa kotiapulaisia, niille on maksettava palkkaa. Nykyaikana kun työttömyys on korkeaa niin moni ottaisi ilolla lisätunteja esim lastenhoidon ja kodinhoidon parissa. Näinhän se menee amerikassakin.
Mutta kun ongelma on siinä, ettei haluttaisi maksaa oikeaa palkkaa oikeasta työstä. Se on se juurisyy.
Niin, ilmaista apuahan täällä ruinataan. Pitäisi olla reservi naisia jotka tulee ilmaiseksi kun äiti-ihmistä väsyttää.
Mll maksu ei ollut mitään nimellistä mun mielestä ainakaan vaikka sitäkin yritin kysyä, tosin saamatta kun ei ollut sille päivälle tekijää.
Kylmää kyytiä. Tälläkin hetkellä on useita nuoria naisia yksin kotona vauvan kanssa, ja osan kohdalla tarina päättyy tavalla tai toisella surullisesti. On hurjaa, että elämme nykyään näin. Joku apulainenko larppaamaan… kyllä, joku voisi tulla larppaamaan hetkeksi tuntevaa ihmistä jolla on sielu ja tarjota hetkeksi auttavan käden. Oikeasti niin on ollut kymmeniä tuhansia vuosia, kunnes nyt äskettäin alettiin elää näin.
Miksi nykyään halutaan olla yksin ja eristäytyä, kun ennen ainakin pk-seudulla perheet tutustuivat naapureihin, leikkikentillä, päiväkodissa toisiin vanhempiin ja muodostettiin apu- ja hoitorinkiä, jolloin perhe sai vapaata, kun joku perheistä hoiti lapsia. Ja näin aikuisetkin sai ystäviä ja yksi saattoi hakea päiväkodista 3-4 perheen lapset, kun asuttiin lähellä ja muut meni kauppaa tai kotiin tekemään ruokaa. Tai yksi ulkoilutti ja leikitti lapsia illalla ulkona tai opetti erikoistaitoja ja muut saivat omaa aika. Ja hoitorinkiin palkattiin naapurissa oleva eläkeläinen ja lukiolainen, jos tarvittiin sairaalle lapselle hoitoapua tai siivousapua.
Täällä kaikilla muilla lapsiperheillä on ne isovanhemmat apuna. Vain meillä ei.
Miten se on mahdollista, sillä eikö vuosikymmeniä nuoret ole kotinurkilta halunneet lähteä itsenäistymään ja kokeilemaan siipiään mahdollisimman kauas kotia opiskelun ja työnperästä äidin helmoista, jopa vieraaseen maahan. Ja sitä tukevat myös tilastot. Jotenkin vieras ajatus isovanhempien avusta itsellänI, halu pärjätä suuri, vaikka kolme lasta, sama tuttava-ja ystäväpiirissä. Päinvastoin, kun käydään muutaman kerran vuodessa lomalla vanhemoien luona, halutaan heille olla avuksi, tosin lapset tehty vanhempana ja isovanhemmat jo 75v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä nykyään saa kohtuuhintaisen lapsenvahdin? MLL:n lastenhoitoapu on lopetettu.
No tämä. Hoidan lapsenlastani viikot. Kun minä sairastun, ei ole ketään. Lapseni joutuu valehtelemaan työnantajalle, et lapsi sairastui.
Miksi lapsi ei ole päiväkodissa tai pienessä ryhmähoidossa?
Miksi olisi? Miten se olisi taaperolle parempi, kuin tuttu ihminen?
Kun mummo jaksaa saahan perhe kotihoidon tuen. Toivottavasti saa vähän eläkkeen jatkoa mummokin.
Pienryhmässä on se etu että jos mummo sairastuisi olisi pienryhmässä aina hoitaja. Mummolla ei. Lapsenlapset kävivät 8 lapsen ryhmässä, kaksi hoitajaa. Kunnallinen hoitopaikka. Jos hoitaja sairaana tuli sijainen, noita päiväkotien sijaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on surullista, että ollaan siirrytty sellaisesta yhteisöllisestä koko kylä kasvattaa-kulttuurista niin yksilökeskeiseen kulttuuriin, että edes lähellä asuvat isovanhemmat eivät välttämättä halua auttaa lapsenlasten kanssa. Näin lapsikaan ei myöskään opi tuntemaan läheisesti sukulaisiaan ja voi jäädä yksinäisyyden ja juurettomuuden kokemus koko loppuelämäksi. Itsekin päätin jättää lapsihaaveet toteuttamatta, koska en halunnut lapselleni sellaista tulevaisuutta -pärjääminen olisi myös ollut vaikeaa ilman tukiverkkoja.
On hyvin itsekästä vaatia, että muiden ihmisten pitäisi pysäyttää oma elämänsä ja alkaa larppaamaan ilmaista kotiapulaista vain siksi, että joku on lisääntynyt.
Jos haluaa kotiapulaisia, niille on maksettava palkkaa. Nykyaikana kun työttömyys on korkeaa niin moni ottaisi ilolla lisätunteja esim lastenhoidon ja kodinhoidon parissa. Näinhän se menee amerikassakin.
Mutta kun ongelma on siinä, ettei haluttaisi maksaa oikeaa palkkaa oikeasta työstä. Se on se juurisyy.
Niin, ilmaista apuahan täällä ruinataan. Pitäisi olla reservi naisia jotka tulee ilmaiseksi kun äiti-ihmistä väsyttää.
Mll maksu ei ollut mitään nimellistä mun mielestä ainakaan vaikka sitäkin yritin kysyä, tosin saamatta kun ei ollut sille päivälle tekijää.
Kylmää kyytiä. Tälläkin hetkellä on useita nuoria naisia yksin kotona vauvan kanssa, ja osan kohdalla tarina päättyy tavalla tai toisella surullisesti. On hurjaa, että elämme nykyään näin. Joku apulainenko larppaamaan… kyllä, joku voisi tulla larppaamaan hetkeksi tuntevaa ihmistä jolla on sielu ja tarjota hetkeksi auttavan käden. Oikeasti niin on ollut kymmeniä tuhansia vuosia, kunnes nyt äskettäin alettiin elää näin.
Miksi nykyään halutaan olla yksin ja eristäytyä, kun ennen ainakin pk-seudulla perheet tutustuivat naapureihin, leikkikentillä, päiväkodissa toisiin vanhempiin ja muodostettiin apu- ja hoitorinkiä, jolloin perhe sai vapaata, kun joku perheistä hoiti lapsia. Ja näin aikuisetkin sai ystäviä ja yksi saattoi hakea päiväkodista 3-4 perheen lapset, kun asuttiin lähellä ja muut meni kauppaa tai kotiin tekemään ruokaa. Tai yksi ulkoilutti ja leikitti lapsia illalla ulkona tai opetti erikoistaitoja ja muut saivat omaa aika. Ja hoitorinkiin palkattiin naapurissa oleva eläkeläinen ja lukiolainen, jos tarvittiin sairaalle lapselle hoitoapua tai siivousapua.
Täällä kaikilla muilla lapsiperheillä on ne isovanhemmat apuna. Vain meillä ei.
Miten se on mahdollista, sillä eikö vuosikymmeniä nuoret ole kotinurkilta halunneet lähteä itsenäistymään ja kokeilemaan siipiään mahdollisimman kauas kotia opiskelun ja työnperästä äidin helmoista, jopa vieraaseen maahan. Ja sitä tukevat myös tilastot. Jotenkin vieras ajatus isovanhempien avusta itsellänI, halu pärjätä suuri, vaikka kolme lasta, sama tuttava-ja ystäväpiirissä. Päinvastoin, kun käydään muutaman kerran vuodessa lomalla vanhemoien luona, halutaan heille olla avuksi, tosin lapset tehty vanhempana ja isovanhemmat jo 75v.
Helsingissä on paljon helsinkiläisiä. Suurimmalla osalla asuu isovanhemmat täällä samalla alueella tai naapurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on surullista, että ollaan siirrytty sellaisesta yhteisöllisestä koko kylä kasvattaa-kulttuurista niin yksilökeskeiseen kulttuuriin, että edes lähellä asuvat isovanhemmat eivät välttämättä halua auttaa lapsenlasten kanssa. Näin lapsikaan ei myöskään opi tuntemaan läheisesti sukulaisiaan ja voi jäädä yksinäisyyden ja juurettomuuden kokemus koko loppuelämäksi. Itsekin päätin jättää lapsihaaveet toteuttamatta, koska en halunnut lapselleni sellaista tulevaisuutta -pärjääminen olisi myös ollut vaikeaa ilman tukiverkkoja.
On hyvin itsekästä vaatia, että muiden ihmisten pitäisi pysäyttää oma elämänsä ja alkaa larppaamaan ilmaista kotiapulaista vain siksi, että joku on lisääntynyt.
Jos haluaa kotiapulaisia, niille on maksettava palkkaa. Nykyaikana kun työttömyys on korkeaa niin moni ottaisi ilolla lisätunteja esim lastenhoidon ja kodinhoidon parissa. Näinhän se menee amerikassakin.
Mutta kun ongelma on siinä, ettei haluttaisi maksaa oikeaa palkkaa oikeasta työstä. Se on se juurisyy.
Niin, ilmaista apuahan täällä ruinataan. Pitäisi olla reservi naisia jotka tulee ilmaiseksi kun äiti-ihmistä väsyttää.
Mll maksu ei ollut mitään nimellistä mun mielestä ainakaan vaikka sitäkin yritin kysyä, tosin saamatta kun ei ollut sille päivälle tekijää.
Kylmää kyytiä. Tälläkin hetkellä on useita nuoria naisia yksin kotona vauvan kanssa, ja osan kohdalla tarina päättyy tavalla tai toisella surullisesti. On hurjaa, että elämme nykyään näin. Joku apulainenko larppaamaan… kyllä, joku voisi tulla larppaamaan hetkeksi tuntevaa ihmistä jolla on sielu ja tarjota hetkeksi auttavan käden. Oikeasti niin on ollut kymmeniä tuhansia vuosia, kunnes nyt äskettäin alettiin elää näin.
Miksi nykyään halutaan olla yksin ja eristäytyä, kun ennen ainakin pk-seudulla perheet tutustuivat naapureihin, leikkikentillä, päiväkodissa toisiin vanhempiin ja muodostettiin apu- ja hoitorinkiä, jolloin perhe sai vapaata, kun joku perheistä hoiti lapsia. Ja näin aikuisetkin sai ystäviä ja yksi saattoi hakea päiväkodista 3-4 perheen lapset, kun asuttiin lähellä ja muut meni kauppaa tai kotiin tekemään ruokaa. Tai yksi ulkoilutti ja leikitti lapsia illalla ulkona tai opetti erikoistaitoja ja muut saivat omaa aika. Ja hoitorinkiin palkattiin naapurissa oleva eläkeläinen ja lukiolainen, jos tarvittiin sairaalle lapselle hoitoapua tai siivousapua.
Täällä kaikilla muilla lapsiperheillä on ne isovanhemmat apuna. Vain meillä ei.
Miten se on mahdollista, sillä eikö vuosikymmeniä nuoret ole kotinurkilta halunneet lähteä itsenäistymään ja kokeilemaan siipiään mahdollisimman kauas kotia opiskelun ja työnperästä äidin helmoista, jopa vieraaseen maahan. Ja sitä tukevat myös tilastot. Jotenkin vieras ajatus isovanhempien avusta itsellänI, halu pärjätä suuri, vaikka kolme lasta, sama tuttava-ja ystäväpiirissä. Päinvastoin, kun käydään muutaman kerran vuodessa lomalla vanhemoien luona, halutaan heille olla avuksi, tosin lapset tehty vanhempana ja isovanhemmat jo 75v.
Helsingissä on paljon helsinkiläisiä. Suurimmalla osalla asuu isovanhemmat täällä samalla alueella tai naapurissa.
Nyt. Mutta ei esim 70-luvulla. Ne isovanhemmat ovat joutuneet pärjäämään ilman mummoja.
Tunnen valtavan määrän ihmisiä jotka 60-luvulla muuttivat nuorina Helsingin seudulle ja nyt on tietysti 3. polvi niitä syntyperäisiä joilla asuu vanhemmat ja isovanhemmat ja taaperoikäisillä jo isoisovanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on surullista, että ollaan siirrytty sellaisesta yhteisöllisestä koko kylä kasvattaa-kulttuurista niin yksilökeskeiseen kulttuuriin, että edes lähellä asuvat isovanhemmat eivät välttämättä halua auttaa lapsenlasten kanssa. Näin lapsikaan ei myöskään opi tuntemaan läheisesti sukulaisiaan ja voi jäädä yksinäisyyden ja juurettomuuden kokemus koko loppuelämäksi. Itsekin päätin jättää lapsihaaveet toteuttamatta, koska en halunnut lapselleni sellaista tulevaisuutta -pärjääminen olisi myös ollut vaikeaa ilman tukiverkkoja.
On hyvin itsekästä vaatia, että muiden ihmisten pitäisi pysäyttää oma elämänsä ja alkaa larppaamaan ilmaista kotiapulaista vain siksi, että joku on lisääntynyt.
Jos haluaa kotiapulaisia, niille on maksettava palkkaa. Nykyaikana kun työttömyys on korkeaa niin moni ottaisi ilolla lisätunteja esim lastenhoidon ja kodinhoidon parissa. Näinhän se menee amerikassakin.
Mutta kun ongelma on siinä, ettei haluttaisi maksaa oikeaa palkkaa oikeasta työstä. Se on se juurisyy.
Niin, ilmaista apuahan täällä ruinataan. Pitäisi olla reservi naisia jotka tulee ilmaiseksi kun äiti-ihmistä väsyttää.
Mll maksu ei ollut mitään nimellistä mun mielestä ainakaan vaikka sitäkin yritin kysyä, tosin saamatta kun ei ollut sille päivälle tekijää.
Kylmää kyytiä. Tälläkin hetkellä on useita nuoria naisia yksin kotona vauvan kanssa, ja osan kohdalla tarina päättyy tavalla tai toisella surullisesti. On hurjaa, että elämme nykyään näin. Joku apulainenko larppaamaan… kyllä, joku voisi tulla larppaamaan hetkeksi tuntevaa ihmistä jolla on sielu ja tarjota hetkeksi auttavan käden. Oikeasti niin on ollut kymmeniä tuhansia vuosia, kunnes nyt äskettäin alettiin elää näin.
Miksi nykyään halutaan olla yksin ja eristäytyä, kun ennen ainakin pk-seudulla perheet tutustuivat naapureihin, leikkikentillä, päiväkodissa toisiin vanhempiin ja muodostettiin apu- ja hoitorinkiä, jolloin perhe sai vapaata, kun joku perheistä hoiti lapsia. Ja näin aikuisetkin sai ystäviä ja yksi saattoi hakea päiväkodista 3-4 perheen lapset, kun asuttiin lähellä ja muut meni kauppaa tai kotiin tekemään ruokaa. Tai yksi ulkoilutti ja leikitti lapsia illalla ulkona tai opetti erikoistaitoja ja muut saivat omaa aika. Ja hoitorinkiin palkattiin naapurissa oleva eläkeläinen ja lukiolainen, jos tarvittiin sairaalle lapselle hoitoapua tai siivousapua.
Täällä kaikilla muilla lapsiperheillä on ne isovanhemmat apuna. Vain meillä ei.
Miten se on mahdollista, sillä eikö vuosikymmeniä nuoret ole kotinurkilta halunneet lähteä itsenäistymään ja kokeilemaan siipiään mahdollisimman kauas kotia opiskelun ja työnperästä äidin helmoista, jopa vieraaseen maahan. Ja sitä tukevat myös tilastot. Jotenkin vieras ajatus isovanhempien avusta itsellänI, halu pärjätä suuri, vaikka kolme lasta, sama tuttava-ja ystäväpiirissä. Päinvastoin, kun käydään muutaman kerran vuodessa lomalla vanhemoien luona, halutaan heille olla avuksi, tosin lapset tehty vanhempana ja isovanhemmat jo 75v.
Helsingissä on paljon helsinkiläisiä. Suurimmalla osalla asuu isovanhemmat täällä samalla alueella tai naapurissa.
Nyt. Mutta ei esim 70-luvulla. Ne isovanhemmat ovat joutuneet pärjäämään ilman mummoja.
Tunnen valtavan määrän ihmisiä jotka 60-luvulla muuttivat nuorina Helsingin seudulle ja nyt on tietysti 3. polvi niitä syntyperäisiä joilla asuu vanhemmat ja isovanhemmat ja taaperoikäisillä jo isoisovanhemmat.
Tää on vanhaa huvila-aluetta. Nää on asuneet suurin osa täällä jo sata vuotta. Joillakin perheillä on täällä paitsi isovanhemmat, myös esim isoisoäiti.
Paljonko oli Helsingissä asukkaita 1960 ja paljonko vaikka 1980?
Tottakai siellä on aina asunut ihmisiä.
Ehkä perheiden eristäytyminen on nykyään suurin ongelma ja halu kasvattaa lapset itse ja määrätå kaikiesta itse, erityisesti äidit.
Vielä 2000-luvulle saakka perheillä oli helpompaa, koska lapsilla oli paljon edullisia harrastsmahdollisuuksia esim urheiluseuroja, liikuntaa musiikkia, taidetta, käsitöitä jne. joita vanhemmat vetivät talkoohengessä ilmaiseksi, sen kummempaa koulutusta tai kokemsta. Itkekin vedin vuosia lapsille ja nuorille keramiikkakerhoa, ilman mitään koulutusta tai palkkaa. Mutta olivatpa lapset pari tuntia pois vanhempiensa jaloista.
Nykyään kaikki pitöisi tulla valmiina tarjottimilla, eikä haluta itse panostaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä perheiden eristäytyminen on nykyään suurin ongelma ja halu kasvattaa lapset itse ja määrätå kaikiesta itse, erityisesti äidit.
Vielä 2000-luvulle saakka perheillä oli helpompaa, koska lapsilla oli paljon edullisia harrastsmahdollisuuksia esim urheiluseuroja, liikuntaa musiikkia, taidetta, käsitöitä jne. joita vanhemmat vetivät talkoohengessä ilmaiseksi, sen kummempaa koulutusta tai kokemsta. Itkekin vedin vuosia lapsille ja nuorille keramiikkakerhoa, ilman mitään koulutusta tai palkkaa. Mutta olivatpa lapset pari tuntia pois vanhempiensa jaloista.
Nykyään kaikki pitöisi tulla valmiina tarjottimilla, eikä haluta itse panostaa.
Justhan täällä haukuttiin swkin kun vanhemmat panostaa lastensa harrastuksiin.😂 Mun lapset on käyneet kuvataidekoulut ja arkkitehtikoulut ja majaleirit. Nuorempi myös kuvataidepainotuksen ja tehnyt kuviksesta lukiodiplomin. Panostettu on, yli 15 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei tarvinnut sanoittaa tunteita, olla läsnä koko ajan, tuntee syyllisyyttä päivähoidosta tai olla koko perheen ohjelmatoimisto. Lapset olivat, missä olivat vapaa-ajalla, harrastuksia oli vähän ja niihin mentiin itse, lapsenvahdiksi pystyi kutsumaan kenet tahansa tai viemään yökylään, lomalla oli vähän ohjelmaa. Vanhemmuutta ei suoritettu ja lapset hoidettiin muun sivussa pakollisena pahana.
Ja lapsista kasvoi toimeliaita ja itsenäisiä, eikä 18v vauvoja kuten nyt, jotka juoksee 10 vuotta terapiassa ja oppivat siellä syyttämään vanhempia kaikista ongelmistaan
Sen takia ne, jotka saavat ja ottavat isovanhemmilta eniten apua, eivät heistä huolehdi vanhana, vaan nauttivat omasta elämästä ja vapaudesta, kun lapset lentää pesästä. Ihan kokemuksen mukaan ne, jotka hoitavat itse lapsensa, huolehtivat myös vanhemmistaan, kun nämä tarvitsevat apua.