Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
14.06.2026 |
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (453)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärin! Ei ole isovanhempien tehtävä huolehtia toisten jälkikasvusta. Isovanhemmat ovat oman työnsä jo tehneet.
Meidän suvussa on ainakin sellainen ajatus, että lapset tehdään omaksi iloksi ja siksi kun niitä halutaan, ja lapsenlapsista myös nautitaan ja heitä hoidetaan. Eli kyse ei ole mistään semmoisesta, et noniin työ on nyt tehty pärjäilkää, vaan omasta jälkikasvusta ja jälkikasvun jälkikasvusta pidetään huolta. Siksi perhe on.
Jotenkin karu ajatus, et lapset on joku työ, joka hoidetaan pois alta. Ja sitten heidän elämä ei kuulu minulle enää mitenkään. Eletään yksiköissä ja pärjätään, vaikka hampaat irvessä. Apua ei oteta eikä pyydetä. Koska pärjätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljon on myös ylikilttejä isovanhempia jotka eivät yksinkertaisesti kehtaa kieltäytyä, vaikka omassa elämässä olisi sairautta ja muita vaikeuksia. Lisäksi jos on useampi lapsi itsellään, saattaa lapsenlapsia olla myös useita. Sitten sisarukset kyttäävät että montako päivää veljen/siskon lapset ovat olleet isovanhemmilla olla ja pitävät "oikeutenaan" että muut lapset saavat olla yhtä monta päivää. Pahimmillaan näillä isovanhemmilla on joku tai joitakin lapsia hoidossa joka viikonloppu ja kun toinen on vielä ajoittain sairas, niin on jaksaminen koetuksella.
Osa pitää itsestään selvyytenä että lapset tuupataan isovanhemmille kun mennään festareille, matkalle (jopa kahdeksi viikoksi) , niin vaikea siinä on sitten kilttien isovanhempien sanomaan että ette tule, me emme jaksa.
Vierestä seurannut tämmöistä menoa jo useamman vuoden ajan.
No voi kyynel.
Aikuisen ihmisen pitää osata huolehtia rajoistaan.
Nuo jutut eivät aina ole totta. Minunkin äiti kehuu ympäri naapurustoa ja sukulaisia, miten meidän lapset on aina hänellä, miten me ei osata mitään ja miten he haurasta vanhusta hyväksikäytetään. Tasan KERRAN on viety viisivuotias esikoinen sinne yökylään hätätapauksessa, kun nuorempi joutui sairaalaan. Siitä sitten paisuteltiin uhriutumiseepos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nyt olen omaa sukuani haastatellut niin vaariani (synt. 1924) hoiti paljon hänen isoäitinsä ja kesäisin vietti paljon aikaa äitinsä puolen isovanhempien kanssa useamman sadan kilometrin päässä kotoa. Eli siis sata vuotta sitten isovanhemmat hoitivat lapsenlapsia aktiivisesti. Omatkin isovanhempani hoitivat minua paljon ja samaa tekee omat vanhempani nyt kun minulla on lapsi. Meillä on asiat näin hyvin, mutta tiedän perheitä, joissa isovanhemmat eivät juurikaan osallistu lastenlasten hoitoon. Mieheni isovanhemmat eivät koskaan hoitaneet lapsenlapsiaan eikä hänenkään äiti osallistu juurikaan meidän lapsen hoitoon.
Kiinnostaisi tietää, onko näissä tavoissa eroja riippuen siitä, mistä päin Suomea suvut ovat.
Oma suku on länsirannikolta ja rajan takaisesta karjalasta ja miehen suku pk-seutu/häme. En tiedä onko näissä asioissa alueellisia eroja vai onko erot enemmänkin sukukohtaisia. Mummini puolelta tulee kyllä hyvin selkeästi karjalaista rempseyttä ja välittömyyttä.
Isovanhempien on hoidettava lastenlapsiaan sinne täysi-ikäisyyteen asti täydellä tarmolla ja huolehdittava samalla lastensa hyvinvoinnista antamalla paljon rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nuoret perheet ei huolehdi isovanhemmista, kuten ennen tehtiin. Ei ollut köyhäintaloja eikä hoivakoteja, mummo ja vaari hoidettiin kotona.
Ei ne nuoret perheet huolehtineet vanhuksista vaan se sukupolvi siinä välissä. Ja ennen nimenomaan oli köyhäintaloja, vaivaistaloja ja vanhainkoteja.
Nimenomaan nuoret perheet hoitivat vanhuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että nykymaailmassa pitää olla aktiivista elämää joka sektorilla elämäntilanteesta riippumatta. Vaikka on pienet lapset niin silti pitäisi käydä töissä tekemässä uraa, harrastaa omia harrastuksia että on ns.omaa aikaa ja itsestä huolehtimista, nähdä ystäviä ja sukua. Ja sitten on ne lapset, koti ja parisuhde. Tuntuu että sellainen vaatimus yhteiskunnassa on, perhe ei saisi muuttaa asioita.
Jotkut vanhemmat ottavat myös paljon paineita vanhemmuudesta ja yhteiskunta ruokkii kyllä sitäkin. Tehdään aivan hirveästi sitä ns.metatyötä ja aivot käy koko ajan kun mietitään mikä olisi lapselle kehittävää ja hyvää, skannataan harrastuksia ja niitä vekslataan ja vaihdetaan ja koko ajan on jotain järjestettyä ohjelmaa, lasten kaverisuhteita analysoidaan ja pyöritellään, pienistäkin kinoista tai huonommasti menneestä kokeesta aktivoituu kauhuskenaariot miten lapsen tulevaisuus on pilalla. Maailma ja ihmiset on ahdistuneita.
Käykö sun oven takana useinkin joku kyselemässä miten sinä elät?
Kyllä äitejä kytätään ja arvostellaan ihan jatkuvasti. Juuri luin mökkikunnan lehdestä lukijan mielipiteen, jossa joku entinen äiti ruoti lapsenlapsensa kaverin äidin päätöstä pitää viisivuotiasta viikon päivähoidossa kesällä. Piiiitkä paheksuva kirjoitus.
Itselleni on huudettu kauppakeskuksen hississä, kun olin iltakasilta hakemassa kaksivuotiaalle haalaria. Ei kuulemma saisi olla enää liikkeellä siihen aikaan senikäinen.
Aikoinaan halusin pitää lapseni poissa päivähoidosta kolmevuotiaiksi asti. En ihan onnistunut, mutta sain todella paljon ihmettelyä ja jopa paheksuntaa siitä, etten mennyt töihin heti, kun mahdollista. Se, että olin myös opiskelija tuohon aikaan ei mitenkään poistanut näitä odotuksia työllistymiseni suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nuoret perheet ei huolehdi isovanhemmista, kuten ennen tehtiin. Ei ollut köyhäintaloja eikä hoivakoteja, mummo ja vaari hoidettiin kotona.
Ei ne nuoret perheet huolehtineet vanhuksista vaan se sukupolvi siinä välissä. Ja ennen nimenomaan oli köyhäintaloja, vaivaistaloja ja vanhainkoteja.
Nimenomaan nuoret perheet hoitivat vanhuksia.
Ei todellakaan hoitanut, vaan niitä vanhuksia hoiti se nuorten perheiden vanhempien sukupolvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologisesti ottaen isoäidin tehtävä on hoitaa lapsenlapsia. Todennäköisesti siksi ihmisnaaraalla on menopaussi, jotta pitkäikäinen eläin ei enää itse lisäänny, mutta mahdollistaa omien jälkeläistensä menestyksen. Ihminen on tässä suuri poikkeus, lähes kaikki muut nisäkäsnaaraat pysyvät sukukypsinä loppuun saakka
Isoäidin?! Eikö isoisän?!
Juu ei. Isoäidit. Isoisät on isien apuna töissä yms. Nykyään ehkä vähemmän kun ei ole enää maataloustöitä. Niin se aikoinaan kuitenkin meni.
Mistä aikakaudesta nyt puhut? Luin juuri erään eläkeikäisen naisen haastattelua, jossa hän mainitsee pappansa parhaaksi lapsuusajan kaverikseen.
No onhan maailma vaatimuksineen ja odotuksineen laajentunut ja muuttunut. Ennen oltiin pienemmissä yhteisöissä ja elämä oli hitaampaa - paineita tuli naapureilta ja sukulaisilta, nyt niitä tulee somesta ympäri maailmaa. Lapsia saadaan vanhempina joten isovanhemmillakin on ikää enemmän ja perheet on pienentyneet niin ei ole kovin laajaa sukuakaan kuten omia sisaruksia joiden puoleen kääntyä. Perheistä on tullut yksityisempiä, ei ole sellaisia verkostoja että naapureiden kanssa olisi tapana kasvattaa yhdessä lapsia. Ei varmaan ainakaan isossa kuvassa, vaikka varmasti yhteisöllisiäkin naapurustoja on. Työelämä on vaativaa ja oletus on että naisetkin siihen osallistuu. Lista jatkuis vaikka kuin pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärin! Ei ole isovanhempien tehtävä huolehtia toisten jälkikasvusta. Isovanhemmat ovat oman työnsä jo tehneet.
Meidän suvussa on ainakin sellainen ajatus, että lapset tehdään omaksi iloksi ja siksi kun niitä halutaan, ja lapsenlapsista myös nautitaan ja heitä hoidetaan. Eli kyse ei ole mistään semmoisesta, et noniin työ on nyt tehty pärjäilkää, vaan omasta jälkikasvusta ja jälkikasvun jälkikasvusta pidetään huolta. Siksi perhe on.
Hoidatteko sitten myös vanhukset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Muista en tiedä, mutta minun äidinäitini täytti 75 vuotta kolme viikkoa minun syntymäni jälkeen. Äidin isäpuoli oli 70-vuotias ja isänäiti 74-vuotias, muut isovanhempani olivat kuolleet. Äiti hoivaili paljon kivuliasta äitiään samaan aikaan kuin minua vauvana ja kävi myös tehtaassa vuorotöissä nelikymppisenä äitiysloman jälkeen. Tämmöistä se elämä oli 1960-luvun lopulla, että kermaperseet hiljaa.
Yllättäen minä valitsin elämän ilman lapsia.
Ristiriitainen kannanotto. Äitisi oli siis kovilla ja siksi sinä valitsit lapsettomuuden. Eli ymmärrät ja et ymmärrä vanhemmuuden tuomaa raskautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin se syy kaikkeen vietitetään aina jollekin muulle. Yleensä yhteiskunnalle, mutta myös muille.
Isistä ei mainita. Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää. Isän vastuu on yhtä suuri kuin äidinkin. Ihan naurettavaa juttu taas iltalehdeltä. Onko vauvapalstaa luettu?
IIhan naurettavaa on taas yleistää isät laiskoiksi. Normaalit nykyisät osallistuvat ihan yhtä lailla lastenhoitoon.
Äidit taitavat olla laiskoja lumihiutaleita kun eivät jaksa hoitaa lapsia. Johan sen näkee siinä kun vanhempi lapsi tungetaan päiväkotiin ja laiskotellasn kotona vauvan kanssa.
Lapsenhoitoautomaattinako isovanhempien täytyy olla? Lopettaa omat työt? Kaikki vapaaaika hoidettava lapsenlapsia ja sitten väsyneenä taas töihin. Ihan sairasta.Tutkimusten mukaan eivät osallistu yhtä paljon ja perheen metatöistä hoitavat vain minimaalisen osan.
Mitäs kasvatatte poikanne sellaisiksi ja miksi otatte lasten isiksi sellaisen ja sitten uhraudutte. Oma vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus
Sama. Syntynyt 70- luvulla. Isovanhemmat eivät juuri meitä hoitaneet. Vanhemmuus oli tavallaan helppoa verrattuna nykypäivään, kun lauma muksuja leikki keskenään pihoilla ja kotiin tultiin sitten syömään. Vanhemmat oli ihmeen sallivia (ihan liian), ja lapset saivat seikkailla ties missä, ilman puhelimia tietty. Ei ollut Wilmaa eikä kouluun tarvinnut toimittaa mitään ylimääräistä, kun yleensä ei ollut mitään projekteja. Lisäksi kodeissa alkoi tuolloin olla arjen apureina tiskikoneet ja muut kodinkoneet. Ruutuajoista ei ollut mitään vääntöä. Koko perhe katsoi Napakymppiä lauantaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon on myös ylikilttejä isovanhempia jotka eivät yksinkertaisesti kehtaa kieltäytyä, vaikka omassa elämässä olisi sairautta ja muita vaikeuksia. Lisäksi jos on useampi lapsi itsellään, saattaa lapsenlapsia olla myös useita. Sitten sisarukset kyttäävät että montako päivää veljen/siskon lapset ovat olleet isovanhemmilla olla ja pitävät "oikeutenaan" että muut lapset saavat olla yhtä monta päivää. Pahimmillaan näillä isovanhemmilla on joku tai joitakin lapsia hoidossa joka viikonloppu ja kun toinen on vielä ajoittain sairas, niin on jaksaminen koetuksella.
Osa pitää itsestään selvyytenä että lapset tuupataan isovanhemmille kun mennään festareille, matkalle (jopa kahdeksi viikoksi) , niin vaikea siinä on sitten kilttien isovanhempien sanomaan että ette tule, me emme jaksa.
Vierestä seurannut tämmöistä menoa jo useamman vuoden ajan.
No voi kyynel.
Aikuisen ihmisen pitää osata huolehtia rajoistaan.
Nuo jutut eivät aina ole totta. Minunkin äiti kehuu ympäri naapurustoa ja sukulaisia, miten meidän lapset on aina hänellä, miten me ei osata mitään ja miten he haurasta vanhusta hyväksikäytetään. Tasan KERRAN on viety viisivuotias esikoinen sinne yökylään hätätapauksessa, kun nuorempi joutui sairaalaan. Siitä sitten paisuteltiin uhriutumiseepos.
Voi kyynel.
kun näille itsekkäille äideille sanoo että en jaksa hoitaa koko ajan lastenlasta vaikka rakas onkin, niin silloin katkaistaan välit, ei käydä edes kylässä ja haukutaan pitkin kyliä kuinka paska isovanhempi on kun ei hoida lastenlapsiaan. Ja muut uskovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua.
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.Ennen vanhaan isovanhemmat oli hyvissä voimissa koska lisäännyttiin nuorena. Nelikymppisellä oli ennen jo lapsenlapsia, nykyään ne tekee ite ekan lapsen..
Ennen vanhaan oltiin jo kuolleita nelikymppisinä. Kun tutkin oman äitini äitilinjaa, äidit kuolivat lapsivuoteeseen 25-35 -vuotiaina. Ei ehtinyt nähdä lapsenlapsia. Lapset jäivät isän hoiviin.
Huonot /heikot geenit teidän suvussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon on myös ylikilttejä isovanhempia jotka eivät yksinkertaisesti kehtaa kieltäytyä, vaikka omassa elämässä olisi sairautta ja muita vaikeuksia. Lisäksi jos on useampi lapsi itsellään, saattaa lapsenlapsia olla myös useita. Sitten sisarukset kyttäävät että montako päivää veljen/siskon lapset ovat olleet isovanhemmilla olla ja pitävät "oikeutenaan" että muut lapset saavat olla yhtä monta päivää. Pahimmillaan näillä isovanhemmilla on joku tai joitakin lapsia hoidossa joka viikonloppu ja kun toinen on vielä ajoittain sairas, niin on jaksaminen koetuksella.
Osa pitää itsestään selvyytenä että lapset tuupataan isovanhemmille kun mennään festareille, matkalle (jopa kahdeksi viikoksi) , niin vaikea siinä on sitten kilttien isovanhempien sanomaan että ette tule, me emme jaksa.
Vierestä seurannut tämmöistä menoa jo useamman vuoden ajan.
No voi kyynel.
Aikuisen ihmisen pitää osata huolehtia rajoistaan.
Nuo jutut eivät aina ole totta. Minunkin äiti kehuu ympäri naapurustoa ja sukulaisia, miten meidän lapset on aina hänellä, miten me ei osata mitään ja miten he haurasta vanhusta hyväksikäytetään. Tasan KERRAN on viety viisivuotias esikoinen sinne yökylään hätätapauksessa, kun nuorempi joutui sairaalaan. Siitä sitten paisuteltiin uhriutumiseepos.
Voi kyynel.
kun näille itsekkäille äideille sanoo että en jaksa hoitaa koko ajan lastenlasta vaikka rakas onkin, niin silloin katkaistaan välit, ei käydä edes kylässä ja haukutaan pitkin kyliä kuinka paska isovanhempi on kun ei hoida lastenlapsiaan. Ja muut uskovat.
Nuoret naiset uskovat toistensa jutut silmää räpäyttämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus
70-luvulla monella perheellä oli molemmat mummot joko kotirouvia tai eläkeläisiä. Oli myös ihan tavallista lähettää lapset jopa koko kesäksi mummolaan.
Äitiydeksi riitti se, että suunnilleen kerran päivässä ruokki, kerran viikossa pesi vaatteet ja suunnilleen piti hengissä. Sillä tyylillä nykypäivänä lapsi on huostassa heti.
Enpä lähettänyt mummolaan hoitoon satojen kilometrien päähän.
En lähettänyt edes viikon-parin vierailulle. Isovanhemmat tekivät selväksi heti näkemyksensä, että en ole kyllin hyvä heidän pojalleen ja jo vierastavalle vauvalle sanottiin, että vierastat, kun "äitisi on tommonen, opettaa, että olet äitisi perään". Olisipa outoa jos puolen vuoden ikäinen rintalapsi ei olisi äitinsä perään.
Itse olen isoäitinä ollut aina lasteni käytettävissä, kun ovat tarvinneet, antanut nukkuma-aikaa ja parisuhdeaikaa. Lapsenlapset ovat olleet aivan parasta elämässäni, mutta aina olen heille korostanut, että kaikki luvat kysytään vanhemmilta. Isovanhempien kanssa voidaan tehdä paljon kivoja juttuja, mutta vanhemmat ovat lasten ykköset ja heidän asioidensa päättäjät. Isovanhempina ei ole halua eikä tarvetta päsmäröidä.
Kun olin nuori äiti, olisin kaivannut välillä oman äidin tukea, mutta hänet olin menettänyt jo lapsena. Silloin päätin, että jos ja kun omat lapset joskus tarvitsevat, olen läsnä. Tämä on toiminut hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon on myös ylikilttejä isovanhempia jotka eivät yksinkertaisesti kehtaa kieltäytyä, vaikka omassa elämässä olisi sairautta ja muita vaikeuksia. Lisäksi jos on useampi lapsi itsellään, saattaa lapsenlapsia olla myös useita. Sitten sisarukset kyttäävät että montako päivää veljen/siskon lapset ovat olleet isovanhemmilla olla ja pitävät "oikeutenaan" että muut lapset saavat olla yhtä monta päivää. Pahimmillaan näillä isovanhemmilla on joku tai joitakin lapsia hoidossa joka viikonloppu ja kun toinen on vielä ajoittain sairas, niin on jaksaminen koetuksella.
Osa pitää itsestään selvyytenä että lapset tuupataan isovanhemmille kun mennään festareille, matkalle (jopa kahdeksi viikoksi) , niin vaikea siinä on sitten kilttien isovanhempien sanomaan että ette tule, me emme jaksa.
Vierestä seurannut tämmöistä menoa jo useamman vuoden ajan.
No voi kyynel.
Aikuisen ihmisen pitää osata huolehtia rajoistaan.
Nuo jutut eivät aina ole totta. Minunkin äiti kehuu ympäri naapurustoa ja sukulaisia, miten meidän lapset on aina hänellä, miten me ei osata mitään ja miten he haurasta vanhusta hyväksikäytetään. Tasan KERRAN on viety viisivuotias esikoinen sinne yökylään hätätapauksessa, kun nuorempi joutui sairaalaan. Siitä sitten paisuteltiin uhriutumiseepos.
Voi kyynel.
kun näille itsekkäille äideille sanoo että en jaksa hoitaa koko ajan lastenlasta vaikka rakas onkin, niin silloin katkaistaan välit, ei käydä edes kylässä ja haukutaan pitkin kyliä kuinka paska isovanhempi on kun ei hoida lastenlapsiaan. Ja muut uskovat.
Että tommosia viimeksi juorusit vihapiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua.
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.Ennen vanhaan isovanhemmat oli hyvissä voimissa koska lisäännyttiin nuorena. Nelikymppisellä oli ennen jo lapsenlapsia, nykyään ne tekee ite ekan lapsen..
Mikä tää pointti oli? Että nelikymppisenä jaksaa hoitaa lauman lapsenlapsia tosta vaan, mutta jos on nelikymppisenä hankkinut vasta lapsen, niin sit jaksaa hoitaa vain yhden? Millä perusteella?
Minkä liudan? Etkö osaa edes lukea? Jos sulla on neli-viisikymppinen isoäiti lapsille, se isoäiti jaksaa ihan eri tavalla tukea lastaan kuin jos sulla on isoäitinä 70-80-vuotias. Ole hyvä, tässä oli rautalangasta.
Tyypillisesti siinä on se äiti kahden sukupolven kaitsijana. Meilläkin oli minun äitini liikuntarajoitteinen ja appiukko dementikko.
Jos vaimon äiti käy perheen lapset hoitamassa miten sitten samaan aikaan perheen äiti auttaa samaisia avuttomia vanhempiaan?
Juu ei. Isoäidit. Isoisät on isien apuna töissä yms. Nykyään ehkä vähemmän kun ei ole enää maataloustöitä. Niin se aikoinaan kuitenkin meni.