Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.

"Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä."

No onhan meillä robotti-imurit, imurit, pyykinpesukoneet, kuivausrummut, sähköliedet, uunit, jääkaapit ja kaikki härpäkkeet helpottamassa elämää.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa vihamielisiä kommentteja. Totuus on se, että iso osa isovanhemmista haluaa elää vaan itselleen. On siellä joukossa niitäkin jotka osallistuu. Hedonismin kasvu näkyy tässäkin. Vanhemmuuden vaatimukset on ihqn eri luokkaa kun aikanaan! Ei voi vaan antaa lasten juosta pihalla omillaan aamusta iltaan. Samaan aikaan hedonismi on kasvanut eli apua saa entistä vähemmän. Onko siis ihme, että äidit väsyy ja nuoret naiset ei edes halua lapsia.

Kirjoitin jo pitkän kommentin asiasta, mutta miksi vain isovanhemmat kelpaavat lapsia hoitamaan? Mulle ei olisi tullut mieleenkään pyytää omia vanhempiani hoitamaan lapsia muulloin kuin silloin, kun tarvitsin lapsenvahtia työvuoron takia. Kaikkeen muuhun (rentoutuminen, huvittelu, hammaslääkärikäynnit jne) pyysin lapsenvahdiksi siskoani tai jotain kavereitani. Vastavuoroista toki. Mä en ollut aikoinaan vielä edes opiskelemassa siaraanhoitajaksi eikä mulla ollut omia lapsiaknaan, kun kerrostalossa samassa rapussa asuva naapuri soitti ovikelloani ja kysyi, voisinko hoitaa hänen 3-vuotiasta sen aikaa, kun vie pyörällä pahasti kaatuneen 6-vuotiaansa päivystykseen. Ei kyllä olisi tullut mieleenkään kieltäytyä. Siinä samaisessa kerrostalossa, kun olin raskauteni kolmannella jaksolla ja seinänaapuri kännipäissään meni rööki suussa nukkumaan ja mä - kiitos raskausajan aiheuttaman hajuaistin herkistymisen - havaitsin seinän takana alkaneen tulipalon, niin viereisestä rapusta yksi jo päälle viiskymppinen pariskunta pihalle tullessaan sanoi, että he voi ottaa mun silloin 5v esikoiseni hoiviinsa siksi aikaa, että selviää, päästäänkö mekään takaisin omaan asuntoon vai pitääkö mennä vähäksi aikaa jonnekin muualle. Yhdellä ystävälläni, joka asui samassa lähiössä, edellisen lapsen syntyminen oli päätynyt naapurinsa autossa Mannerheimintiellä liikennevaloissa eli sellainen syöksysynnytys ja seuraavan lapsensa kohdalla kysyi multa, voisinko ottaa hänen esikoisensa jo hyvissä ajoin mulle hoitoon. Ja tottakai otin. 

Mä vähän luulen,  että mainitsemasi hedonismi ei ole lisääntynyt vain eläkeläisten keskuudessa vaan myös nuore4mpien sukupolvien keskuudessa. Ei haluta enää auttaa ystäviä, kavereita eikä varsinkaan naapureita. Tai sitten ei edes haluta luoda näihin sellaisia suhteita, että apua kehtaisi edes pyytää. Kannattaa myös muistaa sekin, että eläkeikä koko ajan nousee. Omat lapseni ovat vielä 70-vuotiainakin työelämässä. 

Aikoinaan naapurin kanssa oli suunnilleen saman ikäiset lapset. Paljon vietettiin aikaa yhdessä ja pieniä reissuja tehtiin. Mutta kun joskus ehdotin, että auttaisin jossain lastenhoitotilanteessa, kieltäytyi ehdottomasti. Kuten kaikesta muustakin avusta. Sanoi, et joutuu sit vastavuoroisesti auttamaan, niin ei halua. 

Toisen naapurin kanssa vähän sama tilanne. Mun lapset kelpas kyllä heille kyläilemään  ym. mutta siinä olikin usein taka-ajatus. Sai omat lapset siivoamaan, kun oli kaverit mukana siivoamassa. Heidän koiraakin meidän lapset ulkoilutti useammin, kuin omansa. Tämä kaikki selvisi minulle vasta jälkikäteen. 

Ei sillä, että omani olisivat tästä pilalle menneet, mutta tunsivat tulleensa hyväksikäytetyiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väärin! Ei ole isovanhempien tehtävä huolehtia toisten jälkikasvusta. Isovanhemmat ovat oman työnsä jo tehneet.

 

Meidän suvussa on ainakin sellainen ajatus, että lapset tehdään omaksi iloksi ja siksi kun niitä halutaan, ja lapsenlapsista myös nautitaan ja heitä hoidetaan. Eli kyse ei ole mistään semmoisesta, et noniin työ on nyt tehty pärjäilkää, vaan omasta jälkikasvusta ja jälkikasvun jälkikasvusta pidetään huolta. Siksi perhe on.

En ehkä tavoittanut pointtia tai ajatukseni menee kai muuteen vaan jotenkin outoon suuntaan, mutta on erikoinen ajatus että tehdään lisää perhettä jotta se perhe voisi hoitaa perhettä 🤔 Ilmeisesti kai tarkoitit että perhe on olemassa siksi että siitä perheestä nautitaan. Toisaalta haluavatko kaikki elää sitä lapsiperhevaihetta uudelleen isovanhempina vaikka ovat omia lapsia halunneet? Ja monella lapset ovat olleet varsinkin menneinä vuosikymmeninä sellaisia kalustoon kuuluvia hankintoja, eikä niistä lapsista ole välttämättä niin nautittu vaikka varmasti ovat tärkeitä olleetkin. 

Joo siis ei perhettä tehdä lisää siksi, että perhe hoitaa vaan siksi, että on kivaa kun on perhettä. Ja se perhe hoidetaan loppuun asti, koska se on kivaa eikä ketään jätetä selviytymään yksin koska "oon jo omat lapseni kasvattanut. Mun työ on tehty heippa".

Hyvin itsekästä olettaa että isovanhemmat hoitaa lapsia. Heillä on omakin elämä!

Sama pätee myös oletukseen että lapset hoitaa iäkkäitä vamhempiaan. Ei hoida koska heillä on omakin elämä.

Vierailija kirjoitti:

"Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä."

 

No onhan meillä robotti-imurit, imurit, pyykinpesukoneet, kuivausrummut, sähköliedet, uunit, jääkaapit ja kaikki härpäkkeet helpottamassa elämää.

Pyykinpesukone ei täyty eikä tyhjene itsestään, ei myöskään astianpesukone, sähköliesi ei kokkaa itsestään, jääkaappi ei täyty itsestään, mikään härpäke ei esim pese vessaa, vaihda lakanoita tai pyyhi pölyjä yms. Susta on ihan ok pistää kaikki innovaatiot toisten ihmisten nirhimiseen sen sijaan että kehitettäisiin ihmisten arkea helpottavia ratkaisuja? Eikös nirmiseen olisi riittänyt jo aikoinaan kehitetyt terävät puukepit?

Olen itse 52 v ja lapseni ovat parikymppisiä opiskelijoita. Teen vaativaa asiantuntijatyötä, johon on kuulunut paljon omaehtoista kouluttautumista yliopisto-opintojen jälkeen. 

Asiantuntijaorganissaatiossamme on paljon 40-60 vuotiaita naisia, joilla osalla on omien lasten lisäksi jo lapsenlapsia. 

Olemme yhdessä keskustelleet tästä ketjun aiheesta lukuisia kertoja. Nuoret äidit taistelevat työn ja kodin yhteensovittamisen kanssa. Vanhemmista  naisista moni haluaisi osallistua aktiivisemmin lastenlasten elämään., mutta työ vie valitettavasti aivan hirvittävän paljon energiaa. Kyseessä aivoilla tehtävää tietotyötä, jota mitataan sekä laadullisesti että määrällisesti hyvin tarkasti. Projekteja pitää olla käynnissä useita samanaikaisesti ja projektien lopputuloksia analysoidaan tarkasti. 

Väittäisi itse, että se mikä viime vuosikymmeninä on muuttunut merkittävästi, on nimenomaan työn vaativuus. Itseni mukaanlukien moni meistä huhkii viikonlopuisin ja lomilla vaeltamassa tai tekemässä fyysistä työtä mökeillä tai auttamassa vanhempiaan, mutta koko silti ole koko päivän fyysisen työn jälkeen yhtä uupunut kuin työpäivän jälkeen. 

Toki sitä tietotyötä tekevät myös miehet, mutta jostain syystä paineet tuntuvat kasautuvat juuri naisille. Jo aikoinaan lapsia päiväkodista hakiessa henkilökunnalla ei ikinä isän hakiessa ollut mitään asiaa, mutta kun itse olin hakuvuorossa, tuli palautetta käytöksestä tai siitä, että hanskat ovat vääränlaiset, luistimien nauha oli mennyt poikki tai kurahousujen polvi rikki. Myös koulusta kaikki yhteydenotot tehtiin äidille. 

Kauhulla kuuntelen hallituksen puheita siitä, että lasten pitäisi jatkossa huolehtia enemmän vanhuksista. Tämäkin kaatuu työssäkäyvien naisten niskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi iso syy uupumiseen on se ettei enää osata edes levätä. Aina on menoa. Ihmettelen omia työkavereitakinkin, kun nyt on kesälomatkin on buukattu täyteen. Lomat alkaa niin seuraavana päivänä on lähtö ulkomaille. Tuon lisäksi koko kesä ohjelmaa. Samoin viikonloput ja useat arki-illat ympäri vuoden. Joku ihme ajatus on, että koko ajan pitää olla menossa omissa tai lasten jutuissa. Ne ovat nämä äidit, jotka menee. Isät eivät osallistu. 

Mä lähden mieheni kanssa heti loman alkaessa ulkomaille koska haluan lomallani ainakin yhden viikon nauttia helteistä ja auringosta. Suomen sää on niin peppusta että voi koko loman sataa vettä. 

 

Mutta en mä siellä ulkomailla mitään ihmeellistä tee, otan aurinkoa,  luen kirjoja (ainoa kerta vuodessa kun ehdin), uin lämpöisessä merivedessä ja syön hyvin. Ja pääsen samalla irti töistä heti loman alkaessa. Kokeile joskus itekin, voit yllättyä! 

Ja lapset isovanhemmilla? Mites heidän loma?

Jos sulla ei ole lapsia niin olet väärässä ketjussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin se syy kaikkeen vietitetään aina jollekin muulle. Yleensä yhteiskunnalle, mutta myös muille. 

Isistä ei mainita. Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää. Isän vastuu on yhtä suuri kuin äidinkin. Ihan naurettavaa juttu taas iltalehdeltä. Onko vauvapalstaa luettu?

IIhan naurettavaa on taas yleistää isät laiskoiksi. Normaalit nykyisät osallistuvat ihan yhtä lailla lastenhoitoon. 

Äidit taitavat olla laiskoja lumihiutaleita kun eivät jaksa hoitaa lapsia. Johan sen näkee siinä kun vanhempi lapsi tungetaan päiväkotiin ja laiskotellasn kotona vauvan kanssa. 

Lapsenhoitoautomaattinako isovanhempien täytyy olla? Lopettaa omat työt? Kaikki vapaaaika hoidettava lapsenlapsia ja sitten väsyneenä taas töihin. Ihan sairasta.

Tutkimusten mukaan eivät osallistu yhtä paljon ja perheen metatöistä hoitavat vain minimaalisen osan.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

Jahas. Mutta minkä ihmeen takia äidit sitten parjaavat isovanhempia kaikessa? Jos he auttavat, se on tunkeutumista. Jos eivät, se on heitteillejättö. 

"Aikoinaan naapurin kanssa oli suunnilleen saman ikäiset lapset. Paljon vietettiin aikaa yhdessä ja pieniä reissuja tehtiin. Mutta kun joskus ehdotin, että auttaisin jossain lastenhoitotilanteessa, kieltäytyi ehdottomasti. Kuten kaikesta muustakin avusta. Sanoi, et joutuu sit vastavuoroisesti auttamaan, niin ei halua. "

Olen aikanaan itse kieltäytynyt samasta syystä. Oman rauhallisen lapseni kanssa pärjäsin, mutta olin kyllä jaksamisen rajoilla kokoaikatyön ja pienen lapsen kanssa.

Kysyjän oma lapsi oli vilkkaampi, olisi saanut olla silmät selässä siinä missä oma lapseni piirteli rauhassa pöydän ääressä, tai kokosi palapeliä.

En olisi yksinkertaisesti jaksanut, jos tuosta vuorotellen hoitamisesta olisi tullut tapa, ja olisin sitä myöten ollut oman lapseni lisäksi hoitovastuussa toisen lapsesta.

Kyllä on lapsiperheet ainakin kovin erilaisessa asemassa keskenään. Toisissa perheissä isovanhempia ei kiinnosta, eivät jaksa, ovat juovuksissa, tai työelämässä, haudattu nuorina, dementoituneet ja tarvitsevat lasten apua. Toisilla ovat hyväkuntoisia eläkeläisiä, jotka kilpailevat kuka saa eniten hoitaa lapsia loma-aikoina ja ajavat useamman tunnin päästäkseen hoitaan kipeitä lapsenlapsiaan. Hieman on erilaiset paineet jos hoitoapua ei ole ja joutuu olemaan jatkuvasti pois töistä sairastelujen takia, eikä lomalla ole hetken hengähdystaukoa. Toiset saa rauhassa keskittyä töihinsä ja lomalla myös päiviä huilata. Elämässä ei asiat mene tasan eikä isovanhemmilta voi tietysti sellaista vaatia mihin eivät ole valmiita/kykene, mutta kanssavanhemmille voisi kyllä herua hieman ymmärrystä, kaikilla ei ole samoja etuja käytettävissä vanhemmuudessa. Tämä näkyy väkisinkin kaikilla elämänosa-alueilla, työpaikoilla ja siinä kuinka korkeatasoisesti jaksaa jokaista vanhemmuuden vaatimusta suorittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ei voi vaan antaa lasten juosta pihalla omillaan aamusta iltaan.”

Mun lapsuudessa asuttiin kerrostaloissa, joissa asui paljon lapsia. Pihaleikeissä huideltiin aamusta iltaan, mitä nyt syömässä käytiin välillä. Yleinen huuto oli siihen aikaan: "Äitii, tuu ikkunnaan!"
Nykyisillä lapsilla ei ole sellaista pihapiiriä juurikaan. Omat lapsenlapseni asuvat omakotitalossa eikä lähellä ole kavereita juurikaan. Viestailevat sitten toisilleen ja käyvät välillä harrastuksissaan isoisän kyyditsemänä. Maailma on muuttunut.

Maailmassa on silti paljon myös samaa kuin ennenkin. Me asutaan pienessä taajamassa ja täällä on paljon lapsiperheitä ja omat lapset saavat elää sitä suht samaa lapsuutta kavereineen kuin minäkin. 

Olen keskisuuren lähiön kasvatti eikä minulla ole tarvetta hyvittää omaa paskaa lapsuuttani omille lapsilleni eristämällä heitä vähän parempiin piireihin. Hekin saavat kasvaa lähiössä, jossa on kaverit, harrastusmahdollisuudet, yms lähellä. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt olen omaa sukuani haastatellut niin vaariani (synt. 1924) hoiti paljon hänen isoäitinsä ja kesäisin vietti paljon aikaa äitinsä puolen isovanhempien kanssa useamman sadan kilometrin päässä kotoa. Eli siis sata vuotta sitten isovanhemmat hoitivat lapsenlapsia aktiivisesti. Omatkin isovanhempani hoitivat minua paljon ja samaa tekee omat vanhempani nyt kun minulla on lapsi. Meillä on asiat näin hyvin, mutta tiedän perheitä, joissa isovanhemmat eivät juurikaan osallistu lastenlasten hoitoon. Mieheni isovanhemmat eivät koskaan hoitaneet lapsenlapsiaan eikä hänenkään äiti osallistu juurikaan meidän lapsen hoitoon.

Kiinnostaisi tietää, onko näissä tavoissa eroja riippuen siitä, mistä päin Suomea suvut ovat.

Joo ei ole. Itse muutin paikkakuntaa ja ainoat jotka olisivat voineet hoitaa oli miehen vanhemmat. Mutta anoppi kieltäytyi kun kysyin että voisiko hän hoitaa esim 2 h joka toinen viikko. Kieltäytyi.

Otettiin maksullinen hoitaja ja oikeastaan se oli todellakin parempi vaihtoehto.  Saatiin hoitaja silloin kun oli tarve.  Ja kustannukset oli ehkä 40-50 e kk. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi nuoret perheet ei huolehdi isovanhemmista, kuten ennen tehtiin. Ei ollut köyhäintaloja eikä hoivakoteja, mummo ja vaari hoidettiin kotona. 

No köyhäintalo-nimi tulee nimenomaan entisajoilta. Ei sellaisia nykyään ole. Ja hoivakotejakin oli, nykyään vähemmän ja nekin lähinnä heitteellejättökoteja.

Miksi nuoret perheet ei huolehdi isovanhemmista, kuten ennen tehtiin. Ei ollut köyhäintaloja eikä hoivakoteja, mummo ja vaari hoidettiin kotona. 

Ei ne nuoret perheet huolehtineet vanhuksista vaan se sukupolvi siinä välissä. Ja ennen nimenomaan oli köyhäintaloja, vaivaistaloja ja vanhainkoteja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt olen omaa sukuani haastatellut niin vaariani (synt. 1924) hoiti paljon hänen isoäitinsä ja kesäisin vietti paljon aikaa äitinsä puolen isovanhempien kanssa useamman sadan kilometrin päässä kotoa. Eli siis sata vuotta sitten isovanhemmat hoitivat lapsenlapsia aktiivisesti. Omatkin isovanhempani hoitivat minua paljon ja samaa tekee omat vanhempani nyt kun minulla on lapsi. Meillä on asiat näin hyvin, mutta tiedän perheitä, joissa isovanhemmat eivät juurikaan osallistu lastenlasten hoitoon. Mieheni isovanhemmat eivät koskaan hoitaneet lapsenlapsiaan eikä hänenkään äiti osallistu juurikaan meidän lapsen hoitoon.

Kiinnostaisi tietää, onko näissä tavoissa eroja riippuen siitä, mistä päin Suomea suvut ovat.

Miehen vanhemmat eivät hoitaneet lapsenlapsia. 

Mutta anoppi vei omat lapsensa hoitoon mielellään esim sukulaisille tai isovanhemmille.  Muutenkin olivat yksin kotona aika pienestä lähtien. 

Ehkä tuo on enemmän persoonakysymys. Ylipäätään menevät ja sosiaaliset ihmiset haluavat mennä ja tulla.

Vierailija kirjoitti:

Miksi nuoret perheet ei huolehdi isovanhemmista, kuten ennen tehtiin. Ei ollut köyhäintaloja eikä hoivakoteja, mummo ja vaari hoidettiin kotona. 

 

Ei ne nuoret perheet huolehtineet vanhuksista vaan se sukupolvi siinä välissä. Ja ennen nimenomaan oli köyhäintaloja, vaivaistaloja ja vanhainkoteja. 

Olihan köyhäintaloja. 

Monet asiat on kyllä muuttuneet vaikeammiksi pienten lasten vanhemmille. Esim. neuvola, hammaslääkäripalvelut saattavat sijaita joka käynti kerralla eri puolella kaupunkia, ja tietysti eri hoitajat. Ei ole jatkuvuutta, eikä selkeyttä. Samoin päivystys, päivähoito voi olla kaukana. Kummallinen yksin tai kaksin pärjäämisen meininki. Aivan paskapuhetta että yksin pitäisi pärjätä. Koskaan ennen näin ei ole ollut, jo muinoin oli tärkeää, että lapset selviävät ja koko kylä kasvattaa. Ei lapsi ole mikään vanhemman oma muutenkaan, lainaa vain...

Paljon on myös ylikilttejä isovanhempia jotka eivät yksinkertaisesti kehtaa kieltäytyä, vaikka omassa elämässä olisi sairautta ja muita vaikeuksia. Lisäksi jos on useampi lapsi itsellään, saattaa lapsenlapsia olla myös useita. Sitten sisarukset kyttäävät että montako päivää veljen/siskon   lapset ovat olleet isovanhemmilla olla ja pitävät "oikeutenaan" että muut lapset saavat olla yhtä monta päivää. Pahimmillaan näillä isovanhemmilla on joku tai joitakin lapsia hoidossa  joka viikonloppu ja kun toinen on vielä ajoittain  sairas, niin on jaksaminen koetuksella.

Osa pitää itsestään selvyytenä että lapset tuupataan isovanhemmille kun mennään festareille, matkalle (jopa kahdeksi viikoksi) , niin vaikea siinä on sitten kilttien isovanhempien sanomaan että ette tule, me emme jaksa.

Vierestä seurannut tämmöistä menoa jo useamman vuoden ajan.