Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua. 
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.

Ennen vanhaan isovanhemmat oli hyvissä voimissa koska lisäännyttiin nuorena. Nelikymppisellä oli ennen jo lapsenlapsia, nykyään ne tekee ite ekan lapsen.. 

Mikä tää pointti oli? Että nelikymppisenä jaksaa hoitaa lauman lapsenlapsia tosta vaan, mutta jos on nelikymppisenä hankkinut vasta lapsen, niin sit jaksaa hoitaa vain yhden? Millä perusteella?

Minkä liudan? Etkö osaa edes lukea? Jos sulla on neli-viisikymppinen isoäiti lapsille, se isoäiti jaksaa ihan eri tavalla tukea lastaan kuin jos sulla on isoäitinä 70-80-vuotias. Ole hyvä, tässä oli rautalangasta. 

 

Tyypillisesti siinä on se äiti kahden sukupolven kaitsijana. Meilläkin oli minun äitini liikuntarajoitteinen ja appiukko dementikko.

Jos vaimon äiti  käy perheen lapset hoitamassa miten sitten samaan aikaan perheen äiti auttaa samaisia  avuttomia vanhempiaan?  

Vierailija kirjoitti:

70-luvun lapsena minun ja monen muun kokemus oli, että isovanhemmat asuivat satojen kilometrien päässä. Vanhempamme olivat muuttaneet maalta kaupunkiin töihin. Meillä oli kesämökki vanhempien kotiseudulla ja kesäisin näin isovanhempia, talvella en koskaan. Isovanhempani eivät todellakaan ole hoitaneet minua.

Juuri näin. Minulla 70-luvulla syntyneet lapset ja tuntiakaan ei kumpikaan mummo hoitanut lapsia. Eikä ollut päiväkoteja eikä äitysvapaita. Hyvin tuli 3 lasta hoidettua, ainakin niin nyt aikuisina sanovat.

Nythän pidetään lapsia päivähoidossa kun itse ollaan lomalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua. 
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.

Ennen vanhaan isovanhemmat oli hyvissä voimissa koska lisäännyttiin nuorena. Nelikymppisellä oli ennen jo lapsenlapsia, nykyään ne tekee ite ekan lapsen.. 

Mikä tää pointti oli? Että nelikymppisenä jaksaa hoitaa lauman lapsenlapsia tosta vaan, mutta jos on nelikymppisenä hankkinut vasta lapsen, niin sit jaksaa hoitaa vain yhden? Millä perusteella?

Minkä liudan? Etkö osaa edes lukea? Jos sulla on neli-viisikymppinen isoäiti lapsille, se isoäiti jaksaa ihan eri tavalla tukea lastaan kuin jos sulla on isoäitinä 70-80-vuotias. Ole hyvä, tässä oli rautalangasta. 

 

Tyypillisesti siinä on se äiti kahden sukupolven kaitsijana. Meilläkin oli minun äitini liikuntarajoitteinen ja appiukko dementikko.

Jos vaimon äiti  käy perheen lapset hoitamassa miten sitten samaan aikaan perheen äiti auttaa samaisia  avuttomia vanhempiaan?  

Mikä vaimon äiti??? Oletko kännissä????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua. 
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.

Ennen vanhaan isovanhemmat oli hyvissä voimissa koska lisäännyttiin nuorena. Nelikymppisellä oli ennen jo lapsenlapsia, nykyään ne tekee ite ekan lapsen.. 

Ennen vanhaan oltiin jo kuolleita nelikymppisinä. Kun tutkin oman äitini äitilinjaa, äidit kuolivat lapsivuoteeseen 25-35 -vuotiaina. Ei ehtinyt nähdä lapsenlapsia. Lapset jäivät isän hoiviin.

 Nyt ei ole kyse esihistoriallisesta ajasta. Puhutaan 60-70-luvulla syntyneistä isovanhemmista. Silloin ei enää massoittain kuoltu lapsivuoteeseen.

Eikä edes 50 luvulla kuoltu nelikymppisinä, ihan noin niin kuin järjestyksessä. 1900 luvun alkukymmenillä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Nythän pidetään lapsia päivähoidossa kun itse ollaan lomalla. 

Ja ennen ne lapset tuupattiin koko kesäksi mummolaan, kun itse matkustettiin etelään. Ja tilattiin kunnalta hoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

Muista en tiedä, mutta minun äidinäitini täytti 75 vuotta kolme viikkoa minun syntymäni jälkeen. Äidin isäpuoli oli 70-vuotias ja isänäiti 74-vuotias, muut isovanhempani olivat kuolleet. Äiti hoivaili paljon kivuliasta äitiään samaan aikaan kuin minua vauvana ja kävi myös tehtaassa vuorotöissä nelikymppisenä äitiysloman jälkeen. Tämmöistä se elämä oli 1960-luvun lopulla, että kermaperseet hiljaa. 

Yllättäen minä valitsin elämän ilman lapsia. 

Ristiriitainen kannanotto. Äitisi oli siis kovilla ja siksi sinä valitsit lapsettomuuden. Eli ymmärrät ja et ymmärrä vanhemmuuden tuomaa raskautta.

Ei tuossa ole mitään ristiriitaa. Kommentoimasi henkilö kommentoi sille, joka väitti isovanhempien osallistuneen ennen enemmän. Eivät osallistuneet. Nykyajan isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan enemmän kuin koskaan ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nythän pidetään lapsia päivähoidossa kun itse ollaan lomalla. 

Ja ennen ne lapset tuupattiin koko kesäksi mummolaan, kun itse matkustettiin etelään. Ja tilattiin kunnalta hoitaja.

Milloin tuo en nen on ollut?

"Ei ollut Wilmaa eikä kouluun tarvinnut toimittaa mitään ylimääräistä, kun yleensä ei ollut mitään projekteja. "

Vielä 60-luvulla saatiin kouluun televisio siten, että lapset keräsivät koululle jätepaperia myyntiin. Samoin puolukoita kerättiin koululle keittolaan. Ihan ilman wilmaa paineltiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se syy jaksamattomuuteen on se, että ennen ei raadettu itseä kuoliaaksi töissä ja ylitöissä ennenkuin tultiin kotiin raatamaan itsensä siellä hengiltä.

 

Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä. Mutta terminaattorituhosotaroboteista kyllä puhutaan mikä keretään.

Meillähän on jo robotti-imureita, on astianpesukoneet, pyykinpesukoneet, robottiruohonleikkurit yms. Kuinka helpoksi elämä pitää tehdä, että ei olisi rankkaa?

No mites miesten on sitten niin vaikeeta osallistua perheen kodin hoitoon? 

 

Pesukoneet ei täyty tai tyhjene itsestään, ruoanlaittorobotteja ei ole, eikä pölynpyyhkimisrobotteja, lakananvaihtorobotteja, vessanpesurobotteja (olis kiva jos ette kusiskelisi niin että roiskuu pitkin seiniä ja lattioita) yms yms. 

 

Mitä vielä pitäisi tehdä että edes miehet tekisivät osansa perheen töistä?

Itse sä olet miehesi valinnut. Miksi kiukuttelet muille omista valinnoistasi? 

Vierailija kirjoitti:

Nythän pidetään lapsia päivähoidossa kun itse ollaan lomalla. 

Ennen ne lapset tuupattiin isommille sisaruksille. Minäkin hoidin viisivuotiaana vastasyntynyttä pikkusiskoa, kun kotirouva-äitini harrasti. Itse olin taas sitten isomman siskoni peesissä koko lapsuuteni siihen asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon on myös ylikilttejä isovanhempia jotka eivät yksinkertaisesti kehtaa kieltäytyä, vaikka omassa elämässä olisi sairautta ja muita vaikeuksia. Lisäksi jos on useampi lapsi itsellään, saattaa lapsenlapsia olla myös useita. Sitten sisarukset kyttäävät että montako päivää veljen/siskon   lapset ovat olleet isovanhemmilla olla ja pitävät "oikeutenaan" että muut lapset saavat olla yhtä monta päivää. Pahimmillaan näillä isovanhemmilla on joku tai joitakin lapsia hoidossa  joka viikonloppu ja kun toinen on vielä ajoittain  sairas, niin on jaksaminen koetuksella.

Osa pitää itsestään selvyytenä että lapset tuupataan isovanhemmille kun mennään festareille, matkalle (jopa kahdeksi viikoksi) , niin vaikea siinä on sitten kilttien isovanhempien sanomaan että ette tule, me emme jaksa.

Vierestä seurannut tämmöistä menoa jo useamman vuoden ajan.

No voi kyynel.

 

Aikuisen ihmisen pitää osata huolehtia rajoistaan.

 

Nuo jutut eivät aina ole totta. Minunkin äiti kehuu ympäri naapurustoa ja sukulaisia, miten meidän lapset on aina hänellä, miten me ei osata mitään ja miten he haurasta vanhusta hyväksikäytetään. Tasan KERRAN on viety viisivuotias esikoinen sinne yökylään hätätapauksessa, kun nuorempi joutui sairaalaan. Siitä sitten paisuteltiin uhriutumiseepos.

Olet väärässä. Nuo jutut ovat totta. Isovanhemmat joutuvat hoitamaan lastenlapsia aivan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Nythän pidetään lapsia päivähoidossa kun itse ollaan lomalla. 

Loppuaika sitten isovanhemmilla. Kun on niin raskasta se vanhemmuus ja täytyy saada sitä omaa aikaa yhtä paljon kuin ennen lapsia. Eikä mieskään auta ikinä missään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon on myös ylikilttejä isovanhempia jotka eivät yksinkertaisesti kehtaa kieltäytyä, vaikka omassa elämässä olisi sairautta ja muita vaikeuksia. Lisäksi jos on useampi lapsi itsellään, saattaa lapsenlapsia olla myös useita. Sitten sisarukset kyttäävät että montako päivää veljen/siskon   lapset ovat olleet isovanhemmilla olla ja pitävät "oikeutenaan" että muut lapset saavat olla yhtä monta päivää. Pahimmillaan näillä isovanhemmilla on joku tai joitakin lapsia hoidossa  joka viikonloppu ja kun toinen on vielä ajoittain  sairas, niin on jaksaminen koetuksella.

Osa pitää itsestään selvyytenä että lapset tuupataan isovanhemmille kun mennään festareille, matkalle (jopa kahdeksi viikoksi) , niin vaikea siinä on sitten kilttien isovanhempien sanomaan että ette tule, me emme jaksa.

Vierestä seurannut tämmöistä menoa jo useamman vuoden ajan.

No voi kyynel.

 

Aikuisen ihmisen pitää osata huolehtia rajoistaan.

 

Nuo jutut eivät aina ole totta. Minunkin äiti kehuu ympäri naapurustoa ja sukulaisia, miten meidän lapset on aina hänellä, miten me ei osata mitään ja miten he haurasta vanhusta hyväksikäytetään. Tasan KERRAN on viety viisivuotias esikoinen sinne yökylään hätätapauksessa, kun nuorempi joutui sairaalaan. Siitä sitten paisuteltiin uhriutumiseepos.

Olet väärässä. Nuo jutut ovat totta. Isovanhemmat joutuvat hoitamaan lastenlapsia aivan liikaa.

Ks ketjun aloitus. Siinä just todetaan, että eivät hoida.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmistä ole luotu pärjäämään yksin. Olemme laumaeläimiä. Kaupungistumisen ja teknologian myötä elintapamme on muodostunut sellaiseksi, joka ei enää palvele lajin selviytymistä. 

Tuskinpa silti haluaisit palata ihmislajin luonnolliseen elämäntapaan. Se elämäntapa oli vanhus-, ei lapsikeskeinen. Kuolleille lapsille ei pidetty hautajaisia. Mitä iäkkäämpi kuollut oli, sitä paremmat hautajaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi iso syy uupumiseen on se ettei enää osata edes levätä. Aina on menoa. Ihmettelen omia työkavereitakinkin, kun nyt on kesälomatkin on buukattu täyteen. Lomat alkaa niin seuraavana päivänä on lähtö ulkomaille. Tuon lisäksi koko kesä ohjelmaa. Samoin viikonloput ja useat arki-illat ympäri vuoden. Joku ihme ajatus on, että koko ajan pitää olla menossa omissa tai lasten jutuissa. Ne ovat nämä äidit, jotka menee. Isät eivät osallistu. 

Tässä on varmasti perää. 

Jos vanhemmuus olisi sitä kuin kasarilla, lapset painelivat päineen ulkona aamusta iltaan, keksivät itse tekemistä eikä vanhempien tarvinnut, niin vanhemmat jaksaisivat ihan toisella tavalla. 

Helsingissä tämä ei onnistu, mutta muualla Suomessa kyllä.

Siellä, missä asunnot on kohtuullisen hintaisia, joten omakotitalon pihoineen voi hankkia tavallinen duunarikin. 

Kaikki on aina ja ikuisesti äidin vika ja kun hänestä tulee isoäiti se kaikki taivaan alla on silloinkin häne vikansa. Varmaan kuolemakin on sukulaisille vain laiskan naisen keino luistaa kesän kestityksestä. 

Ei yllätä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi iso syy uupumiseen on se ettei enää osata edes levätä. Aina on menoa. Ihmettelen omia työkavereitakinkin, kun nyt on kesälomatkin on buukattu täyteen. Lomat alkaa niin seuraavana päivänä on lähtö ulkomaille. Tuon lisäksi koko kesä ohjelmaa. Samoin viikonloput ja useat arki-illat ympäri vuoden. Joku ihme ajatus on, että koko ajan pitää olla menossa omissa tai lasten jutuissa. Ne ovat nämä äidit, jotka menee. Isät eivät osallistu. 

Tässä on varmasti perää. 

Jos vanhemmuus olisi sitä kuin kasarilla, lapset painelivat päineen ulkona aamusta iltaan, keksivät itse tekemistä eikä vanhempien tarvinnut, niin vanhemmat jaksaisivat ihan toisella tavalla. 

Mutku nyt siitä tulee lasu. 
 

Ei tule. Lapset saavat vieläkin leikkiä ulkona, pyöräillä, tehdä majoja metsään ja mitä nyt tekevätkään. 

Siitä ei taatusti tule yhtään lasua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa ettei suurin osa isovanhemmista hoida. Mun hlökohtaisen kokemuksen mukaan suurin osa hoitaa ja osallistuu lastenlasten elämään. Mutta mitä odotetaan? Että joka viikko hoidetaan päivä tai kaksi? Vai joka kuukausi vklp?

Vaikea uskoa myös ettei suurin osa iseiseistä hoida. Mun hlökohtaisen kokemuksen mukaan suurin osa hoitaa ja osallistuu lastensa, lastenlastena, sisarusten lasten, jne elämään. 

Oma henkilökohtainen kokemukseni on se, että isoäidit hoitavat lastenlapsia enemmän kuin lasten omat isät. Jos isä joutuisi olemaan lasten kanssa kotona ilman äitiä, isät vievät lapset silloin mummolaan.

Minusta syitä on lähinnä itsekkyys ja kyky tajuta, että lapsi on ykkönen ja menee kaiken edelle 

Myös käsittämätöntä, että hankitaan lisää lapsia kun edellisenkin kanssa ollaan ongelmissa. 

Myös se ettei uskalleta olla vanhempia ja lapsien annetaan hyppiä pitkin seiniä. 

Olen itse kasvattanut 3 lastani yksin, yksi heistä oli erikoislapsi. Olihan se rankkaa ja kun vielä jäin yksin itsestäni riippumattomista syistä 

Lapsille on kerhoja ja päivähoitoa. Tukiverkkoja kannattaa kysellä jo ennen kuin lapsia hankkia ja ennen kaikkea omaa jaksamista. Kannattaa muistaa, että se sinun "en jaksa näitä ipanoita" arki, on sun lapsiesi lapsuus.