Moni ei halua nykyään lapsia eikä välttämättä parisuhdettakaan. Voisiko se johtua siitäkin, kun yksinasumista tuetaan niin ruhtinaallisesti?
Suomessahan on täysi-ikäistyttyä mahdollista muuttaa ja moni muuttaakin opiskeluvuosien ajaksi omaan kämppään. Siihen saa verovaroista maksettuja tukia vaikka kuinka. No, sitten kun on monet vuodet asunut yksin ja tottunut siihen yksinasumiseen, voikin monelle tuntua vieraalta ja joillekkin jopa ylitsepääsemättömän vastenmieliseltä asua toisen kanssa, "sietää" sitä toista.
Onkohan kukaan ajatellut, voisiko tuolla olla jotain vaikutusta siihen, että syntyvyys on romahtanut? Onhan myös ihmisten kiinnostus parisuhteisiin laskenut. Jos ei ole parisuhteita, niin silloin ei kannata myöskään odottaa, että lapsia syntyisi ainakaan paljon.
Minusta yhteiskunta tekee monellakin tavalla ihmisille, varsinkin nuorille ihmisille karhunpalvelusta, kun yhteiskunta suorastaan kannustaa yksinasumiseen ruhtinaallisilla tuilla. Tuollainen altistaa yksinäisyydelle ja lukuisat tutkimukset osoittavat yksinäisyyden monet haitalliset terveysvaikutukset. Ja kun niitä parisuhteita ja lapsia ei synny, niin pitkällä aikavälillä se aiheuttaa väestörakenteen vinoutumisen. Kaiken lisäksi tuollaisen yksiasumisen tukeminen tulee maksettujen tukien muodossa veronmaksajille todella kalliiksi. Eikä tuohon ole edes laskettu yksinäisyyden aiheuttamien terveyshaittojen ja sosiaalisten haittojen hoitamiseen menneitä kustannuksia.
Kommentit (47)
Alieeni kirjoitti:
Ensinnäkin en halua asua sellaisen sukupuolen edustajan kanssa saman katon alla mikä todennäköisesti vihaa sukupuoltani. En halua lapsia myöskään. Olen liian vanha muutenkin.
T. 30 vuotias nainen
Emme me sukupuoltasi vihaa. Ainoastaan sinua.
M48
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde tulee halvemmaksi kuin yksin asuminen. Tuet ei todellakaan ole ruhtinaallisia.
Mulla ainakin miehet on aina vaan lisännyt kuluja.
Mistä näitä elintasoa nostavia miehiä löytyy?
Siis mitkä ruhtinaalliset tuet? Opiskellessa ainakin itse tein samalla töitä, että pystyi maksamaan sekä asumisen että muun elämisen. Tuki riitti juuri ja juuri asumiskuluihin. Mihinkään muuhun ei jäänyt tuesta rahaa.
Nykyään lapsia ei ole pakko hankkia. Omien isovanhempieni aikaan lapsia vaan tuli haluttiin tai ei kun ehkäisyä ei ollut saatavilla samoik kuin nyt. Ihmiset harvemmin pystyvät olemaan parisuhteessa selibaatissa vuosikausia. Nykyään ihmiset voivat hallita omaa lisääntymistään. Ja toisaalta ei ole sosiaalista painetta siihen, että lapsia pitäisi hankkia.
Ja sitten se, että työurat ovat tällä hetkellä todella epävarmoja. Tämä tuskin täysin saa ihmisiä luopumaan lasten hankinnasta, mutta voi esim tehdä sen että hankitaan lapsia vähemmän. Jos on haaveiltu kolmesta lapsesta niin hankitaan vai yksi tai kaksi, koska pelätään, ettei pystytä elättämään niin montaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde tulee halvemmaksi kuin yksin asuminen. Tuet ei todellakaan ole ruhtinaallisia.
Mulla ainakin miehet on aina vaan lisännyt kuluja.
Mistä näitä elintasoa nostavia miehiä löytyy?
Asuminen on halvempaa. Kaksio on suhteessa halvempi kuin yksiö. Riittää yksi telkkari, yksi jääkaappi, yksi sänky, yksi saunavuoro jne.
Toki miehet sitten yleensä syö ihan sikana.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitkä ruhtinaalliset tuet? Opiskellessa ainakin itse tein samalla töitä, että pystyi maksamaan sekä asumisen että muun elämisen. Tuki riitti juuri ja juuri asumiskuluihin. Mihinkään muuhun ei jäänyt tuesta rahaa.
Nykyään lapsia ei ole pakko hankkia. Omien isovanhempieni aikaan lapsia vaan tuli haluttiin tai ei kun ehkäisyä ei ollut saatavilla samoik kuin nyt. Ihmiset harvemmin pystyvät olemaan parisuhteessa selibaatissa vuosikausia. Nykyään ihmiset voivat hallita omaa lisääntymistään. Ja toisaalta ei ole sosiaalista painetta siihen, että lapsia pitäisi hankkia.
Ja sitten se, että työurat ovat tällä hetkellä todella epävarmoja. Tämä tuskin täysin saa ihmisiä luopumaan lasten hankinnasta, mutta voi esim tehdä sen että hankitaan lapsia vähemmän. Jos on haaveiltu kolmesta lapsesta niin hankitaan vai yksi tai kaksi, koska pelätään, ettei pystytä elättämään niin montaa lasta.
"Jos on haaveiltu kolmesta lapsesta niin hankitaan vai yksi tai kaksi, koska pelätään, ettei pystytä elättämään niin montaa lasta."
Miksihän 1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alkupuolellakin hankittiin ties kuinka monta lasta perheeseen (usein reippaasti yli 5), vaikka tuolloin ei ollut vielä edes lapsilisiä olemassa? Muista tuista edes puhumattakaan.
Rehellisesti sanottuna. Yksin asuminen ja lapsettomuus johtuu täysin suomalaisista naisista. Suomalainen naiseus on kriisissä, jota ei tunnisteta. He eivät ole enää naisellisia, eivätkä seksikkäitä, ovat aivan löysiä henkisesti. Miten joku muka haluaisi seurustella 1000 kiloisen keijukaisen kanssa, joka ei osaa edes laittaa ruokaa vaan tilaa jotain wolt skeidaa kotiinsa. Miten tälläisen saamattoman karvaisen vätyksen kanssa kukaan voi muka kuvitella yhdessä hoitavansa lapsia, kun kaikki tekeminen jää miehelle? Missä on 60-luvun naiset, ne heinäniittyjen lotat, sirot ja soinnukkaat heleät ihmiset. Keksikää aikakone niin minä matkustan ajassa taaksepäin. Aikaan jolloin naiset osasivat vielä käyttää sukkahousuja ja tiesivät miten ollaan nainen.
Tuet eivät ole ruhtinaalliset vaan lähtee ne vähätki rahat jos muutat yhteen tain saat vaikka osa-aikatyötä :d harva kumppani suostuu elättämään kumppaniaan..
Vastaajalle nro 26:
Juurihan tuossa kirjoituksessa vastasin tuohon kysymykseesi jo alkupuolella. 1800-luvulla tai 1900-luvun alussa ei ollut olemassa ehkäisyä! Eli juuri isovanhempieni ikäisten tilanne. Niitä lapsia vaan tuli. Kun ihmiset menivät naimisiin niin silloin oletettavasti harrastetaan seksiä. Ja seksistä voi tulla lapsia. Ja jos pari oli tosi hedelmällinen niin lapsia saattoi tulla se yli kymmenkunta.
Toki 1800-luvulla lapsikuolleisuus oli paljon suurempaa joten kaikki lapset tuskin selvisivät hengissä aikuisuuteen.
Älä mieti asioita. Tuosta sekopäisestä kirjoituksestasi kun näkee kilometrin päähän, ettei sinun kyvyt riitä tuollaisten miettimiseen. Lähinnä tuosta jää miettimään, että sattuukohan se fyysisenä kipuna korvien välissä, jos on noin tyhmä?
Täällä reaalimaailman puolella se opiskelijan saama "ruhtinaallinen" tuki asumiseen voi olla maksimissaan reilut 200 euroa kuussa. Kannattaisikohan jopa noin vajaan kuin sinä edes koittaa ottaa selvää asioista, ennen kuin tulee kertomaan kaikille, miten typerä on?
Rahan takia mä parisuhteessa olen. Yksin olisin köyhä.
Suomalaiset juopposiat eivät maksa mitään kuluja vaan porsailevat kaikki rahat viinaan ja ihmettelävät kun akat eroavat :D hikoava juopposika, joka ajattelee vain itseään, ihmettelee miksei naiset halua hankkia lapsia ja olla 24/7 orja :D
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti sanottuna. Yksin asuminen ja lapsettomuus johtuu täysin suomalaisista naisista. Suomalainen naiseus on kriisissä, jota ei tunnisteta. He eivät ole enää naisellisia, eivätkä seksikkäitä, ovat aivan löysiä henkisesti. Miten joku muka haluaisi seurustella 1000 kiloisen keijukaisen kanssa, joka ei osaa edes laittaa ruokaa vaan tilaa jotain wolt skeidaa kotiinsa. Miten tälläisen saamattoman karvaisen vätyksen kanssa kukaan voi muka kuvitella yhdessä hoitavansa lapsia, kun kaikki tekeminen jää miehelle? Missä on 60-luvun naiset, ne heinäniittyjen lotat, sirot ja soinnukkaat heleät ihmiset. Keksikää aikakone niin minä matkustan ajassa taaksepäin. Aikaan jolloin naiset osasivat vielä käyttää sukkahousuja ja tiesivät miten ollaan nainen.
Tuoltahan se varmaan maailma näyttää kaltaisellesi peräkammarirunkkarille. Sinä kaipaat selvästi kodinkonetta, jolla on nimi.
Jatkahan vaan persposki sitä runkkaamistasi siellä äipän peräkammarissa. Mihinkään muuhun sinusta tuskin on.
Vierailija kirjoitti:
Ruhtinaallisilla tuilla?!? Salli mun nauraa.
Ei raha ihmistä onnelliseksi tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitkä ruhtinaalliset tuet? Opiskellessa ainakin itse tein samalla töitä, että pystyi maksamaan sekä asumisen että muun elämisen. Tuki riitti juuri ja juuri asumiskuluihin. Mihinkään muuhun ei jäänyt tuesta rahaa.
Nykyään lapsia ei ole pakko hankkia. Omien isovanhempieni aikaan lapsia vaan tuli haluttiin tai ei kun ehkäisyä ei ollut saatavilla samoik kuin nyt. Ihmiset harvemmin pystyvät olemaan parisuhteessa selibaatissa vuosikausia. Nykyään ihmiset voivat hallita omaa lisääntymistään. Ja toisaalta ei ole sosiaalista painetta siihen, että lapsia pitäisi hankkia.
Ja sitten se, että työurat ovat tällä hetkellä todella epävarmoja. Tämä tuskin täysin saa ihmisiä luopumaan lasten hankinnasta, mutta voi esim tehdä sen että hankitaan lapsia vähemmän. Jos on haaveiltu kolmesta lapsesta niin hankitaan vai yksi tai kaksi, koska pelätään, ettei pystytä elättämään niin montaa lasta.
"Jos on haaveiltu kolmesta lapsesta niin hankitaan vai yksi tai kaksi, koska pelätään, ettei pystytä elättämään niin montaa lasta."
Miksihän 1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alkupuolellakin hankittiin ties kuinka monta lasta perheeseen (usein reippaasti yli 5), vaikka tuolloin ei ollut vielä edes lapsilisiä olemassa? Muista tuista edes puhumattakaan.
Koska niin iso osa lapsista kuoli.
Me suomalaiset ollaan luonnostaan jo niin introvertteja että yksin asuminen on monelle melkein elinehto. Ja ympärillä lähinnä esimerkkejä paskoista parisuhteista.
.
Olen työssäkäyvä aikuinen joka maksaa yksin asumisensa ihan itse omalla palkallaan. Sitäkö tarkoitat tukemisella? Pitäisikö mielestäsi palkkausta heikentää jotta olisi pakko asua jonkun kanssa? Miksi yksin asuminen on sinusta suuri ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Edellinen sukupolvi oli yhdessä vaikka hampaat irvessä, seuraava sukupolvi erosi ja sitä seuraava ei mene parisuhteeseen lainkaan..
Toisaalta edelleen mennään myös parisuhteeseen. Työkaverilla useampi poika ja kaikilla on tyttöystävä tai puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitkä ruhtinaalliset tuet? Opiskellessa ainakin itse tein samalla töitä, että pystyi maksamaan sekä asumisen että muun elämisen. Tuki riitti juuri ja juuri asumiskuluihin. Mihinkään muuhun ei jäänyt tuesta rahaa.
Nykyään lapsia ei ole pakko hankkia. Omien isovanhempieni aikaan lapsia vaan tuli haluttiin tai ei kun ehkäisyä ei ollut saatavilla samoik kuin nyt. Ihmiset harvemmin pystyvät olemaan parisuhteessa selibaatissa vuosikausia. Nykyään ihmiset voivat hallita omaa lisääntymistään. Ja toisaalta ei ole sosiaalista painetta siihen, että lapsia pitäisi hankkia.
Ja sitten se, että työurat ovat tällä hetkellä todella epävarmoja. Tämä tuskin täysin saa ihmisiä luopumaan lasten hankinnasta, mutta voi esim tehdä sen että hankitaan lapsia vähemmän. Jos on haaveiltu kolmesta lapsesta niin hankitaan vai yksi tai kaksi, koska pelätään, ettei pystytä elättämään niin montaa lasta.
"Jos on haaveiltu kolmesta lapsesta niin hankitaan vai yksi tai kaksi, koska pelätään, ettei pystytä elättämään niin montaa lasta."
Miksihän 1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alkupuolellakin hankittiin ties kuinka monta lasta perheeseen (usein reippaasti yli 5), vaikka tuolloin ei ollut vielä edes lapsilisiä olemassa? Muista tuista edes puhumattakaan.
Koska ei ollut ehkäisyä. Ei sen takia että lapsia jotenkin erityisesti haluttiin hölmö määrä.
Syntyvyys laskee koko maailmassa ja on laskenut jo vuosikymmeniä. Syy: ehkäisy, koulutus, älykkyyden kasvu, valinnanvapaus, naisten oikeudet.
Suomen sosiaalitukien piikkiin ei voi laittaa maapallon laajuisia megatrendejä.
Kun ihmiset saavat mahdollisuuden valita, he eivät halua lapsia, tai haluavat niitä vähemmän.
Asuin parikymppisenä hieman nuoremman poikakaverin kanssa, joka muutti suoraan äitinsä helmoista. Sen lisäksi, että mä maksoin kaiken, mä myös opiskelin tai kävin töissä, hoidin kodin, tein ruuat ja pyykit jne. Usein mies oli vasta tekemässä itselleen aamupalaa kun tulin koulusta kotiin.
En ole sen jälkeen suostunut saman katon alle. Jotenkin se päävastuu hivutetaan naiselle ja siltikin vaan kitistään ja samalla ihmetellään miksi se on väsynyt ja äksynä, ei enää pukeudu nätisti ja seksikin hiljenee. No kai sitä väsyy eikä huvita kun on pelkkä palvelija eikä mies tee mitään oma aloitteisesti.
Kouluaikana tykkäsin kyllä asua opistolla, pääsi omaan huoneeseen vetäytymään mutta aina oli seuraa jos halusi ja pidin siitä yhteisöllisyydestä.
Ei ole nyt 20 vuodessa löytynyt miestä, jonka kanssa voisin kodin perustaa. Edellinen eikai osannut edes imuria käyttää ja oon pölyallergikko, ei sitä haitannut jos multa välillä meinaa happi loppua. Jostain syystä ne ei tajua, että petivaatteetkin ois ihan hyvä vaihtaa edes naisen vaihtuessa. Kaikesta kitistään.
Joku kämppis vois olla ihan kivakin.