Estääkö jokin köyhän perheen lasta kouluttautumasta lääkäriksi tai diplomi-insinööriksi?

Vierailija kirjoitti:

Jos on halua ja riittävän lahjakas, mikään ei estä.

Se pelkkä lahjakkus ei aina riitä, vaikka olisi päässyt opiskelemaan, sillä tarvitaan hyvä itsetunto, hyvät sosiaaliset taidot, verkostot, sun pitää kuulua tiettyihin piireihin, olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan jne. 

Jos otetaan esimerkiksi vaikka presidentti Stubbin poika Oliver Stubb ja Pihtiputaan juopon ja köyhän torpan poika Kalle Pihtiputas, joka ei ennen opiskelua päässyt käymään kirkonkylää pitemällä. 

Ihmisen tausta ja suku seuraa ihmistä aina, meni hän minne tahansa, ainakin omassa sielussa ja mielessä. Jopa oma menestys, varallisuus luo hirveät paineet ja omantunnontuskat, jolloin ihminen ei ole vapaa, kun köyhyys seuraa tunteena, vaikka kuinka menestyisi. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on kaikilla mahdollisuus kouluttautua, olemme siitä kiitollisena asemassa. Jos puhutaan varakkaiden perheiden lapsien taloudellisesta tuesta, on niitä todella vähän. Aika harvalla vanhemmat kustantavat kaiken. Sisulla ja kodin tuella, kannustuksella on suurin merkitys. 

Sinulle voi olla, itselleni ei. Tein haluamani opinnot, eikä sitä voinut estää kodin kannustuksen puuttumiset. Minua ei ylipäätään edes kiinnostanut, mitä mieltä asiasta olivat.

Kokoomuksen uusi sosiaaliministeri meinaa heti ensimmäisenä  leikata sosiaalimenoista. Yrittää sitten kitkeä lähisuhdeväkivaltaa.  En nyt tarkoita ,että köyhät vaan juo. Mutta kyllä ainainen rahahuolia ja  stressi millä  maksaa laskut ja millä eletään kiristää kenen tahansa kotioloja.  Siinä helposti turhaantuu ja tulee riitoja. Siihen kun vielä viina niin ei pahempaa ole. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä hallituksen myötä köyhän lapsen   opiskelut on tehty todella vaikeaksi. Asumistuki muutos ja kun  osa-aikatyöstä poistettiin 300 € joustoraha. Vanhemmat ei voi  auttaa rahallisesti..  Eli nyt  voi kohta vaan rikkautten lapset opiskella 

Lainaa saa 50000€ nii pitäs sen neljäks vuodeks riittää.

Äläkä nyt väitä ettei köyhä sais lainaa ku se on valtion takaamaa ja sen korko on pienempi ku inflaatio.

Miten huono-osaisimmista yhtäkkiä tulisi menestyjiä kaikkein vaativimmilla opintoaloilla? 

Siellä eivät meinaa pärjätä edes lukiossa hyvin menestyneet koska kyse on aivan ERI TASON oppimisvaatimuksista.

Kaikilla on mahdollisuus menestyä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa mutta hyvin harva siihen kykenee. 

Pahin vihollinen menestykselle katselee peilistä. Sinusta ei vain ole menestyjäksi, olet keskinkertainen tai ehkä vähän alle.

Voi olla sitä, että vanhemmat arvostavat ruumiillista työtä, joka aloitetaan jo varhain. Lapsi sitten oppii sen, mitä sille opetetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teoriassa mahdollista, mutta todellisuudessa köyhyys tuo sellaisia haasteita jotka taistelee sitä todennäköisyyttä vastaan. Sivistys periytyy vahvasti perhekulttuurissa, kuten myös ideaalit ja kokemus siitä mikä on itselle mahdollista. Köyhällä ei ole varaa sellaisiin harrastuksiin joista voisi hankkia tarvittavia tietoja ja taitoja, voi olla ettei kotona tueta lainkaan. Siinä vaiheessa kun ollaan pääsykokeissa niin se rikkaan perheen lapsi on valovuoden edellä sitä köyhän lasta. Opiskelupaikan saa siis suuremmalla todennäköisyydellä rikkaan perheen lapsi. Köyhän lapsen täytyy olla poikkeuksellisen kyvykäs ja tehdä moninkerroin enemmän työtä jotta pystyy kompensoimaan ne rahattomuuden aiheuttamat puutteet (harvalla on sellaista tietoisuutta ja päättäväisyyttä pikkulapsiajoista asti).

Sitten jos se opiskelupaikka jotenkin avautuu niin pitäisi olla varaa muuttaa opintojen perässä +kustantaa opiskelu, ja jotenkin vielä valmistua ajoissa vaikka joutuu varmasti tekemään töitä samalla ettei tarvitse asua kadulla. Rikkaiden lapset yleensä saavat opiskella stressittömästi koska vanhemmat kustantaa kaiken ja vähän enemmänkin.

Viimeinen haaste on se työllistyminen, kun monella alalla suhteet on kaikki kaikessa - jotain mitä luokkanousukkailla ei yleensä ole, jos ei ole tuuria että joku rikas koulutoveri pitää sinusta.

Köyhän perheen luokkanousijana sanoisin, että se tuki ja eteenpäin työntäminen ovat sata kertaa arvokkaampia ja oleellisempia kuin raha. Ei munkaan vanhemmillani ollut varaa laittaa mua ratsastustunneille, vaikka olisin kovasti halunnut (ja mitä mä siellä tulevia opintoja varten olisinkaan saavuttanut?) - mutta sen sijaan mulle luettiin ihan pienestä asti aivan valtavasti, ja kun opin lukemaan itse, mulle kannettiin selkä vääränä lisää kirjoja kirjastosta ja kannustettiin avartamaan maailmankuvaa niiden välityksellä niin paljon kuin ikinä mahdollista. Lisäksi mulla kävi tuuri, kun lukiossa opintielle sattui opettaja, joka huomasi, mihin mulla erityisesti oli lahjoja, ja työnsi mua vielä lisää eteenpäin, jotta hakeutuisin yliopistoon just sille alalle, niin kuin sitten kävikin, ja nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin ollaan edelleen yhteyksissä. Ja vanhemmat olivat silloinkin siinä samassa veneessä; ikinä eivät lytänneet sen alan olevan liian korkealentoista tai haihattelevaa.

Huomaa että rahallinen tuki voi olla myös epäsuoraa. "Aika on rahaa". Se että vanhempi ottaa aikaa lapsensa "tsemppaamiseen" on aikaa pois jostain muusta. Kaikki vanhemmat ei edes pysty tekemään sellaisia valintoja koska ovat töissä koko ajan jotta perheellä olisi edes katto pään päällä ja ruokaa. Rikkailla taas on helppoa vaikka ostaa aikaa perheelleen, esim. maksamalla siitä että joku muu hoitaa kotityöt, ottamalla omakustanteista lomaa jne..

Itse teen tuota lapselleni, työttömänä. Minulla ei ole rahaa, mutta minulla on antaa aikaa. Jos joutuisin tekemään matalapalkkatyötä samalla niin ne resurssit, aika ja voimavarat eivät riittäisi puoleenkaan siitä panostuksesta minkä nyt annan.

Tyhmä ihminen päätyy todennäköisemmin köyhäksi kuin älykäs. Tyhmä saa älykästä todennäköisemmin tyhmän lapsen. Tyhmä lapsi on älykästä lasta todennäköisemmin hankaluuksissa koulussa. Ja kas näin kierre on valmis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on kaikilla mahdollisuus kouluttautua, olemme siitä kiitollisena asemassa. Jos puhutaan varakkaiden perheiden lapsien taloudellisesta tuesta, on niitä todella vähän. Aika harvalla vanhemmat kustantavat kaiken. Sisulla ja kodin tuella, kannustuksella on suurin merkitys. 

Sinulle voi olla, itselleni ei. Tein haluamani opinnot, eikä sitä voinut estää kodin kannustuksen puuttumiset. Minua ei ylipäätään edes kiinnostanut, mitä mieltä asiasta olivat.

Ymmärsinkö oikein, opinnoista huolimatta et ole tyytyväinen työelämään ? 

Vanhempien asennevammaisuus eli henkinen köyhyys. Yksikin tuttavapiirissä on tosiasiassa varakas, ahne, nuuka ja kilpailuhenkinen, mutta näkee "herranperkeleitä" joka paikassa ja ääneen ihmettelee, miten toimistotöissä voi stressaantua, kun "eihän siellä edes tehdä mitään".  Naurattaisi, jos ei itkettäisi lastensa puolesta, minkälaiselle maailmankuvalle altistuvat.

Toivoisin, että lääkäriksi hakeutuisi vähemmän niitä, joille ensisijainen motiivi on päästä hyville palkoille. Valitettavasti nykyään jo näkyy, että alalla on niitä, joille ei ihmisten auttaminen ole tärkeää. Moni lääkäri maksimoi palkan (esim. osa palkasta pääomatuloina) ja minimoi työtuntien määrän. 

Tässäkin keskustelussa näkee hyvin sen suurimman rajanjakajan: asenteen. Osa keksii tuhat ja yksi tekosyytä, miksei köyhästä perheestä voi nousta. Usein ensimmäinen argumentti liittyy rahaan ja kun se torpataan, vedotaan "oikeisiin piireihin", sattumaan ja siihen, että vanhemmalla ei ole aikaa tukea lastaan, koska täytyy raataa niska limassa töitä. 

Itse olen, en ehkä köyhistä, mutta perustyöväenluokkaperheestä ja takataskusta löytyy molemmat otsikon tutkinnot, toisesta myös reipas 10 vuotta työkokemusta ja nyt siirtymässä uuden alan töihin. Olen joutunut itse ottamaan maksimit opintolainoja ja elämään opiskeluajan niukemmin, mutta mielestäni se kuuluu asiaan. Tuki, jota olen saanut kotoa, ei ole ollut mitään suurta vaativaa, mutta kokoaista tsemppausta ja kannustamista omia unelmia kohti. En koe, että olen itse ollut missää oikeissa piireissä tai edes kokenut mitään uskomatonta tuuriakaan, vaan ihan omalla työllä ja määrätietoisuudella tähän on tultu. 

Mutta varmasti joku löytää tästä taas vain asioita, joihin en ole itse voinut vaikuttaa ja vetoaa niihin. Ymmärtämättä, että sellaisella keskustelulla tekee yleensä hallaa vain itselleen tai lapsilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä ihminen päätyy todennäköisemmin köyhäksi kuin älykäs. Tyhmä saa älykästä todennäköisemmin tyhmän lapsen. Tyhmä lapsi on älykästä lasta todennäköisemmin hankaluuksissa koulussa. Ja kas näin kierre on valmis. 

Niin, se vain, että kun sitä tyhmyyttä tai älykkyyttä ei voi valita. Geenit vain tulevat eikä niihin voi itse vaikuttaa, eikä lapsuuden kasvuympäristökään ole oma valinta. 

Miksei tyhmät varakkaat päädy köyhiksi? Ei vaikka elämä olisi yhtä sekoilua alusta loppuun.

Itse asiassa DI:t tulevat useinkin maalta tai työväenluokasta, samoin luokanopettajat. Myös lääkäreissä on monista eri taustoista tulevia, on lääkärisukuja ja on niitä aivan työläis- tai maanviljelijäperheistä tulleita, tosin varsin usein opettajien lapsistakin tulee lääkäreitä. 

Mutta jos tutkitaan historian tai etenkin taidehostorian opiskelijoiden taustoja, niin heilä on usein takana vanhaa rahaa ja sivistyssuku. Heille yliopisto ei ole niinkään akateeminen amattikoulu, vaan sivistyksen kehto, eikä heitä huoleta paljonko ammatissa myöhemmin tienaa. 

Näköjään ei. Kaksi kappaletta viettää rauhallista sunnuntaipäivää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä ihminen päätyy todennäköisemmin köyhäksi kuin älykäs. Tyhmä saa älykästä todennäköisemmin tyhmän lapsen. Tyhmä lapsi on älykästä lasta todennäköisemmin hankaluuksissa koulussa. Ja kas näin kierre on valmis. 

Niin, se vain, että kun sitä tyhmyyttä tai älykkyyttä ei voi valita. Geenit vain tulevat eikä niihin voi itse vaikuttaa, eikä lapsuuden kasvuympäristökään ole oma valinta. 

Aika harvaa huippuälykästä raha kiinnostaa sen ihmeemmin. Itsensä toteuttaminen aitojen luovien projektien kautta on ensisijaista. Uuden keksiminen ja systeemien ja käytäntöjen kehittäminen ovat tosifiksujen ihmisten juttuja. Raha- ja rakkausasiat ovat toki laumasieluisille ihmisille kaikkein tärkeintä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa näkee hyvin sen suurimman rajanjakajan: asenteen. Osa keksii tuhat ja yksi tekosyytä, miksei köyhästä perheestä voi nousta. Usein ensimmäinen argumentti liittyy rahaan ja kun se torpataan, vedotaan "oikeisiin piireihin", sattumaan ja siihen, että vanhemmalla ei ole aikaa tukea lastaan, koska täytyy raataa niska limassa töitä. 

Itse olen, en ehkä köyhistä, mutta perustyöväenluokkaperheestä ja takataskusta löytyy molemmat otsikon tutkinnot, toisesta myös reipas 10 vuotta työkokemusta ja nyt siirtymässä uuden alan töihin. Olen joutunut itse ottamaan maksimit opintolainoja ja elämään opiskeluajan niukemmin, mutta mielestäni se kuuluu asiaan. Tuki, jota olen saanut kotoa, ei ole ollut mitään suurta vaativaa, mutta kokoaista tsemppausta ja kannustamista omia unelmia kohti. En koe, että olen itse ollut missää oikeissa piireissä tai edes kokenut mitään uskomatonta tuuriakaan, vaan ihan omalla työllä ja määrätietoisuudella tähän on tultu. 

 

Mutta varmasti joku löytää tästä taas vain asioita, joihin en ole itse voinut vaikuttaa ja vetoaa niihin. Ymmärtämättä, että sellaisella keskustelulla tekee yleensä hallaa vain itselleen tai lapsilleen. 

Tämä oli hyvä kommentti, itsellä suurinpiirtein sama polku. Sisältä tuleva, omaehtoinen halu kehittyä ja päästä eteenpäin ovat olleet tärkeimpiä eteenpäin ajavia tekijöitä. Kodin kannustus on tukenut paljon. Ei ollut mitään takeita työllistymisestä, sitä ei edes pahemmin ajatellut ennenkuin opintojen loppuvaiheessa. Opintolainalla opiskeltiin. Kuuluu tosiaan asiaan, että opiskeluajat ovat taloudelliset niukemmat. Ehkä kaikki eivät ole halukkaita satsaamaan kehitykseen ja sen mukanaan tuomaan taloudelliseen niukkuuteen, vaan haluavat mennä töihin tienaamaan. Se on valinta, mutta ei tällöin mahdollisuuksien puutetta. 

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa kenen tahansa on helppo  kouluttautua jos haluaa mutta kaikki eivät halua ja töiden saaminen on sitten eri asia. Ei mullakaan ole koskaan ollut tarvetta kouluttautua lääkäriksi tms. tehdä luokkanousua.

Tarvitsee varmaan jotain lahjakkuuttakin.

Minä kouluttauduin ihan hyväpalkkaisiin hommiin köyhästä perheestä, mutta ei se ois tapahtunut ilman jonkin tason lahjoja alalle ja tuuriakin on varmasti ollut, kun sain alan kesätöitä opiskellessa. Muuten ei mitään taloudellista mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kognitiiviset taidot ovat geeneissä, ei mikään koulutus geenejä sinänsä jalosta tässä mielessä paremmaksi. Ihan samoin kuin ulkonäkö on geeneissä, eikä mikään ehostus niitä muuksi muuta. Yleisnero Leonardo Da Vinci ei omannut yliopistutkintoa. Yleisnero Benjamin Franklin lopetti koulunkäynnin 10-vuotiaana. Keksijänero Thomas Edison kävi koulua 2 kuukautta. Ei ole mitään näyttöä siitä, että kouluttautuminen olisi välttämätöntä saavuttaakseen elämässään jotain merkittävää. Koulutus kaiken kaikkiaan on yliarvostettu juttu.

"Benjamin Franklin, that's literally me" Jokainen koulunsa keskeyttänyt nyt. 

Talousnero Steve Jobs ei omannut mitään tutkintoa lukion jälkeen. Talousguru Bill Gates ei omaa mitään tutkintoa lukion jälkeen. Biljönääri Elon Muskilla ei ole ylempää korkeakoulututkintoa. 

Joo mutta näitä oman alansa neroja syntyy tosi harvoin.

Hyvähän se on aina opiskella omien kykyjensä mukaan. Kaikistahan nyt ei ole lääkäriksi taikka inssiksi.

Meillä lapsuudenkodissa äiti halusi lapset maailmalle jo 18 veestä, ja lukiokin oli liikaa.

Lapsiakin olisi pitänyt jo tehdä alle 20 veenä.

Sanoisin että ne alhaiset odotukset.

Kesätöitä riitti nuoruudessa onneksi, ja ihan hyvä työpaikkakin koulujen jälkeen.

Nyt vanhemmiten kaduttaa kun en opiskellut nuoruudessani.

Fyysinen työ niin kroppa reisaa nyt 56 vuotiaana.

Meillä on aina ollut paljon kirjoja kotona ja nämä ovatkin saaneet maksaa.

Poikani opiskelevat jatkotutkimuksia nyt 30 paikkeilla. 

Olen tästä erittäin ilonen.

Parempi kirjotuspöytätyö entäpä fyysinen.