Estääkö jokin köyhän perheen lasta kouluttautumasta lääkäriksi tai diplomi-insinööriksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on halua ja riittävän lahjakas, mikään ei estä.

Riittävän lahjakas tosiaan riittää. Moni luulee että pitää olla huippulahjakas mutta peruskoulusta 7,5-8 keskiarvolla voi päästä opiskelemaan ja valmistua keskipalkkaiseen työhön, 3000-4000€/kk.

No jep. Itsellä 7.1 ka päättötodistuksessa ja nyt jo parivuotta peräkkäin ansiotulo +50k€

Ja ikää siis 25v. Viimevuonna kokotulot n. 53500€ brutto ja tänä vuonna 58000€ brutto.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ystäväni pääsi Teknilliseen korkeakouluun.

Ihmettelin itsekseni miten ikinä hän jaksoi olla niin tappavan tylsässä paikassa?

No ei jaksanutkaan. Hän keskeytti sen.

Ilmankos hän olikin ystäväni.

Kukaan vähänkään "normaali" ei jaksa mitään DI:tä tuttavakseen.

Vanha muistisääntö on että on helpompi päästä Teknilliseen korkeakouluun kuin ulos sieltä todistuksen kanssa. Noin kolmasosa ei valmistu koskaan lähinnä alanvaihdon takia. Suurin osa valmistuneista löytää töitä ihan hyvin ja pääsee etenemään uralla hyväpalkkaisiin johtamistehtäviin. Melkein kaikissa teollisuusfirmoissa on johtajana diplomi-insinööri mutta toki poikkeuksia löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ESTÄÄ, matala älykkyys, joka on yleisintä KÖYHILLÄ

Ei ole. Sinä raukka olet elänyt tynnyrissä. Et tiedä mitään elämästä. Suvussani on monta multimiljonääriä. Ihan älykkäitä ovat, mutta ne jotka loivat akateemisen uran, eivät ole multimiljonäärejä.

Sulla on äärimmäisen rajoittunut tuttavapiiri.

Akateeminen ura ei ole älykkyyden merkki.

Ai nytkö se onkin niin sinun mielestäsi?

Kuka sitten on mielestäsi älykäs? Sinä väitit, että vain rikas voi olla älykäs.

Minä todistin, että olet väärässä.

Rikas ei välttämättä edes tee työtä. Hänen ei tarvitse koskaan tehdä työtä. Tiedän.

Keskituloinen ja köyhäkin voi olla varsin älykäs.

Hänen on pakko kouluttautua ja tehdä työtä. Mutta hänestä ei koskaan yleensä tule multimiljonääriä.

Rikkaalla ei välttämättä ole edes kunnianhimoa/kutsumusta tarpeeksi. Hän on voinut toki opiskella yliopistossa, mutta hänellä ei välttämättä ole kutsumusta juuri mihinkään.

Köyhistä ja huonoista oloista tulevilla on kokemusta sosiaalitukien varassa elämisestä. Siksi köyhä ei viitsi edes kouluttautua kun tietää että heittäytymällä kelan elätiksi saa tuhansien eurojen tulot kuukaudessa ja sitä menoa voi jatkaa lopun ikäänsä. Luxustukipummieliitti nostaa yli kymmenen miljardin euron edestä valtion rahaa tekemättä mitään hyödyllistä. Ovat kyllä pahinta saastaa tässä maassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1940-luvulla. Kun olin lapsi, me asuimme maalla, ja oppikouluun matkustettiin joka päivä bussilla kymmenien kilometrien päähän. Sielläkin oli vain keskikoulu (ikään kuin 9. luokkaan asti), ei lukiota. Kuuluin luokan parhaisiin oppilaisiin, mutta meillä ei ollut varaa maksaa minun asumistani monta vuotta jollakin toisella paikkakunnalla, missä oli lukio, ja sitten olisi pitänyt vielä opiskellakin.

Yksi 40l. lopussa syntynyt serkkuni olisi halunnut lukioon, mutta vanhempansa eivät suostuneet kustantamaan. Olivat jo yhden lapsen kouluttaneet maisteriksi. Rahalla oli sotien jälkeen suuri merkitys opintien valinnassa. 

Vai niin. Nykypäivänä kuka tahansa voi opiskella yhteiskunnan tuella jos vain saa opiskelupaikan. Kysymys on lähinnä halusta ajan käyttämisestä opiskeluun eikä huvitteluun. 

Vierailija kirjoitti:

Katsotaanpa:

Rikkaan kersalle ostetaan paras valmennuspaketti lääkiksen pääsykokeisiin. Kersaa on jo prepattu lukiossa. Köyhä on yrittänyt haalia tuloja työskentelemällä lukioaikana ja pääsykokeisiinkin on vaikea keskittyä. Jos ei ole onnistunut työllistymään, kantaa köyhä huolta toimeentulostaan ja ei saa säästöön rahaa tulevia opintoja varten. Rikkaan kersalle pappa järjestää kevyttä kesätyötä ja ostaa sijoitusasunnon ja muutenkin sitten avittaa jälkikasvuaan koko pääsykoepreppauksen ja lääkiksen opiskelujen ajan. Köyhää painaa huoli siitä, saako sitten riittävästi opintotukea ja mistä edullinen opiskelukämppä. Rikkaan kersa voidaan maksaa helposti myös ulkomaille opiskelemaan lääkikseen, jos ei pääse pääsykokeista läpi suomalaisiin opintoihin edes viidennellä yrittämällä. Välivuosina kersa voi lepäillä papan tai papan kavereiden firmassa.

Lääkiksen pääsykoe ei vaadi mitään erikoisosaamista vaan ihan normaali valmistautuminen ja omatoiminen opiskelu riittää. Kokeet ovat haastavat tarkoituksella jotta nähdään miten hakijat pärjäävät stressitilanteessa. Suurin osa hakijoista asuu  ensimmäisellä hakukerralla kotonaan joten mitään sen kummempaa tukea ei vanhemmilta tarvita. Jos pääsee opiskelemaan niin tarjolla on edullisia opiskeluasuntoja ja opintotuella pärjää jos ottaa lainan. Jos vanhemmat eivät tue hakijaa niin opiskelupaikan hankkiminen on rasittavampaa kuin jos tukea on saatavissa vaikka kannustuksen muodossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsotaanpa:

Rikkaan kersalle ostetaan paras valmennuspaketti lääkiksen pääsykokeisiin. Kersaa on jo prepattu lukiossa. Köyhä on yrittänyt haalia tuloja työskentelemällä lukioaikana ja pääsykokeisiinkin on vaikea keskittyä. Jos ei ole onnistunut työllistymään, kantaa köyhä huolta toimeentulostaan ja ei saa säästöön rahaa tulevia opintoja varten. Rikkaan kersalle pappa järjestää kevyttä kesätyötä ja ostaa sijoitusasunnon ja muutenkin sitten avittaa jälkikasvuaan koko pääsykoepreppauksen ja lääkiksen opiskelujen ajan. Köyhää painaa huoli siitä, saako sitten riittävästi opintotukea ja mistä edullinen opiskelukämppä. Rikkaan kersa voidaan maksaa helposti myös ulkomaille opiskelemaan lääkikseen, jos ei pääse pääsykokeista läpi suomalaisiin opintoihin edes viidennellä yrittämällä. Välivuosina kersa voi lepäillä papan tai papan kavereiden firmassa.

Lääkiksen pääsykoe ei vaadi mitään erikoisosaamista vaan ihan normaali valmistautuminen ja omatoiminen opiskelu riittää. Kokeet ovat haastavat tarkoituksella jotta nähdään miten hakijat pärjäävät stressitilanteessa. Suurin osa hakijoista asuu  ensimmäisellä hakukerralla kotonaan joten mitään sen kummempaa tukea ei vanhemmilta tarvita. Jos pääsee opiskelemaan niin tarjolla on edullisia opiskeluasuntoja ja opintotuella pärjää jos ottaa lainan. Jos vanhemmat eivät tue hakijaa niin opiskelupaikan hankkiminen on rasittavampaa kuin jos tukea on saatavissa vaikka kannustuksen muodossa. 

tiedätkö mitä jatkuva huoli ja stressi on? miten ne vaikuttavat ?perusturvasta pelkääminen?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu myös paljon millaiset eväät saa kotoa siihen opiskeluun ml. motivaatio. 

Voi olla hieman eri juttu jos saa kirjaimellista coachausta ja konkreettisia neuvoja, opastusta menestyneeltä vanhemmalta vs. se, että vanhemmat hokevat "kyllä pitää opiskella" mutta ei koskaan että miksi tai ylipäätään miten.  Myöskin se, että elää lapsuutensa matkaillen, hyvällä alueella omakotitalossa kasvaen jne. varmasti antaa hieman motivaatiota omiin opintoihin... Vanhempien verkostoja unohtamatta. Jotkut sanovat että esim. yliopistossa se varsinainen opiskelu ei välttämättä edes ole SE juttu, vaan verkostoituminen on. 

Tämä!

Sain kyllä itse aikoinaan kannustusta, mutta kun maalaiselämä oli muutoin aika näköalatonta niin ei oikein osannut katsella kovin kauas. En oikein tiennyt edes mitä ammatteja suuressa maailmassa voi olla. Kaikki näytti vaan silloin liittyvän jotenkin maatalouteen, joka ei kiinnostanut. Jos vaan käsketään opiskella, mutta juuri nuo yllämainitut puuttuvat, niin sanoisin että yhtä tyhjän kanssa oli kannustus, lähinnä tuli painostettu olo. Meni vuosikymmeniä löytää järkevä suunta elämästä ja ne "oikeat" rahakkaimpien alojen opinnot sain loppuun hilkkua vaille viisikymppisenä. Olen nyt ihan hyvässä työssä ja saan säällistä palkkaa, mutta kauan se otti. Ei siis ehtinyt kertyä omistusasuntoa, eikä mitään muutakaan. Kädestä suuhun olen tähän asti mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu myös paljon millaiset eväät saa kotoa siihen opiskeluun ml. motivaatio. 

Voi olla hieman eri juttu jos saa kirjaimellista coachausta ja konkreettisia neuvoja, opastusta menestyneeltä vanhemmalta vs. se, että vanhemmat hokevat "kyllä pitää opiskella" mutta ei koskaan että miksi tai ylipäätään miten.  Myöskin se, että elää lapsuutensa matkaillen, hyvällä alueella omakotitalossa kasvaen jne. varmasti antaa hieman motivaatiota omiin opintoihin... Vanhempien verkostoja unohtamatta. Jotkut sanovat että esim. yliopistossa se varsinainen opiskelu ei välttämättä edes ole SE juttu, vaan verkostoituminen on. 

Tämä!

 

Sain kyllä itse aikoinaan kannustusta, mutta kun maalaiselämä oli muutoin aika näköalatonta niin ei oikein osannut katsella kovin kauas. En oikein tiennyt edes mitä ammatteja suuressa maailmassa voi olla. Kaikki näytti vaan silloin liittyvän jotenkin maatalouteen, joka ei kiinnostanut. Jos vaan käsketään opiskella, mutta juuri nuo yllämainitut puuttuvat, niin sanoisin että yhtä tyhjän kanssa oli kannustus, lähinnä tuli painostettu olo. Meni vuosikymmeniä löytää järkevä suunta elämästä ja ne "oikeat" rahakkaimpien alojen opinnot sain loppuun hilkkua vaille viisikymppisenä. Olen nyt ihan hyvässä työssä ja saan säällistä palkkaa, mutta kauan se otti. Ei siis ehtinyt kertyä omistusasuntoa, eikä mitään muutakaan. Kädestä suuhun olen tähän asti mennyt.

Eikö tuo ollut melkoista kuplassa elämistä jos ei tiennyt muusta maailmasta mitään? 

Kuulostaa 1800-luvulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu myös paljon millaiset eväät saa kotoa siihen opiskeluun ml. motivaatio. 

Voi olla hieman eri juttu jos saa kirjaimellista coachausta ja konkreettisia neuvoja, opastusta menestyneeltä vanhemmalta vs. se, että vanhemmat hokevat "kyllä pitää opiskella" mutta ei koskaan että miksi tai ylipäätään miten.  Myöskin se, että elää lapsuutensa matkaillen, hyvällä alueella omakotitalossa kasvaen jne. varmasti antaa hieman motivaatiota omiin opintoihin... Vanhempien verkostoja unohtamatta. Jotkut sanovat että esim. yliopistossa se varsinainen opiskelu ei välttämättä edes ole SE juttu, vaan verkostoituminen on. 

Tämä!

 

Sain kyllä itse aikoinaan kannustusta, mutta kun maalaiselämä oli muutoin aika näköalatonta niin ei oikein osannut katsella kovin kauas. En oikein tiennyt edes mitä ammatteja suuressa maailmassa voi olla. Kaikki näytti vaan silloin liittyvän jotenkin maatalouteen, joka ei kiinnostanut. Jos vaan käsketään opiskella, mutta juuri nuo yllämainitut puuttuvat, niin sanoisin että yhtä tyhjän kanssa oli kannustus, lähinnä tuli painostettu olo. Meni vuosikymmeniä löytää järkevä suunta elämästä ja ne "oikeat" rahakkaimpien alojen opinnot sain loppuun hilkkua vaille viisikymppisenä. Olen nyt ihan hyvässä työssä ja saan säällistä palkkaa, mutta kauan se otti. Ei siis ehtinyt kertyä omistusasuntoa, eikä mitään muutakaan. Kädestä suuhun olen tähän asti mennyt.

Eikö tuo ollut melkoista kuplassa elämistä jos ei tiennyt muusta maailmasta mitään? 

 

Kuulostaa 1800-luvulta.

Telkkarista näkyi kyllä Dallas. Kanavia oli 2. Nettiä ei ollut. Kerroppas mistä varhaisteini olisi keksinyt, että alanpa opiskella vaikka tietotekniikkaa? Ne telkkarin ihmiset olivat tosi kaukana siitä omasta elämästä, jossa näki lähinnä oman kotiväkensä, koulun ja paikallisen tavaratalon. Vähän eri asia, jos oma suku vilisee lääkäreitä, opettajia, lakimiehiä ja bisnesväkeä.

Monimutkaiset sosiaaliset syythän siinä enimmäkseen on taustalla miksi se käytännössä voi olla haastavaa tai mahdotonta. Vanhempien asenteiden ja vanhemmuustaitojen vaikutus on ihan valtava, myös teini-iässä kun valintoja tehdään ystävillä ja heidän mielipiteillään voi olla hyvinkin iso vaikutus. Kokemus omasta koulusta ja opettajistakin voi varmaan vaikuttaa (jos on esim. kovin levotonta ollut). Todennäköisemmin perheessä on vakaviakin ongelmia jotka aiheuttavat syvää stressiä ja kuormitusta, pahaa oloa ja sitä että kotoa on päästävä pois heti kun mahdollista ja muut asiat kuin koulunkäynti ovat tärkeysjärjestyksessä korkeammalla, siis ihan henkisesti tilanteesta selviytyminen. 

Suvun ekana hyvälle alalle korkeakoulutettuna, kyllä se tosi paljon vaati itsenäisyyttä ja oman polun seuraamista. Itse opiskelin lukion loppuun asti puhtaasta vanhempieni pelosta (sellaista kannustusta meillä). 

Lähimmät ystävät eivät panostaneet kouluun, tekivät sen minkä osasivat - eivät opetelleet ja opiskelleet aktiivisesti. Siitä heidän vanhempansa vain "että ei se mitään jos teit parhaasi :))". Heidän vanhempansa eivät ikinä puhuneet rahasta tai talousasioista lapsilleen yhtään mitään, päinvastoin. Vanhemmat olivat omiani pehmeämpiä, painottivat vain unelmien seuraamisen tärkeyttä ja että valitsee työn josta pitää. Sinänsä ihan ok, mutta kyllä lapsille kannattaisi puhua myös talouteen liittyvistä realiteeteista. Minusta on karhunpalvelus opettaa lapselle, että rahalla ei ole väliä, ja näin todellakin monessa työläistaustaisessa perheessä lapsille opetetaan. Rahan ajattelu tai talouden optimoinnin ajattelu nähdään (varmaan pitkälti alitajuisesti) kylmyytenä, kalkuloivana ja tunteettomana, jotka ovat paheita ja nostavat kynnystä opettaa näitä asioita lapselle. Tunnistan tämän "kulttuurisen taustan" yhä itsessäni myös.