Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Estääkö jokin köyhän perheen lasta kouluttautumasta lääkäriksi tai diplomi-insinööriksi?
13.06.2026 |
Eikö köyhän perheen lapsen ole helppoa tehdä luokkanousu vain kouluttautumalla hyväpalkkaiseen ammattiin? Tuskin on mitään, mikä sitä estäisi. DI:ksi tai lääkäriksi vain kouluttautumaan.
Kommentit (547)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyys. Matikka oli aikoinaan 6 ja 7 luokkaa. Ei tuommoisilla numeroilla lääkäriksi tulla.
Miksi ei? Minä olin ala-asteella matikasta jatkuvasti tukiopetuksessa. Yläasteella matikka nousi seiskaan ja ysin keväällä sain kovalla työllä nostettua kasiin. Otin pitkän matikan, fysiikan ja kemian matikan opettajan vastusteluista huolimatta. Noh, ei minustakaan kyllä lääkäriä tullut, mutta tekniikan tohtori sentään.
Tekniikan tohtori tarvitsee paljon enemmän matemaattista osaamista ja ymmärrystä kuin lääkäri. Ihan tiedoksi vaan. Lääkäri tarvitsee työssään todella vähän mitään vaativampaa matematiikkaa. Teknologia eli insinööritieteet ovat soveltavaa matematiikkaa. Ylipäänsä, jos on huono matematiikassa, niin ei kannata edes yrittää lähteä lukemaan yliopistolle tekniikkaa, koska heikoimmat karsiutuivat joka tapauksessa pois. Suomessa toimii muuten somalilääkäreitä, joiden älykkyysosamäärä on hyvin alhainen. Katso kun se lääkärin ammattia ei oikeasti ole niin vaativa kognitiivisesti kuin sinä kuvittelet.
Miksi sinä tätä minulle kerrot :D Toki minä tiedän mitä tekniikan opinnot vaativat ja osaan verrata niitä jossain määrin lääkiksen vaatimuksiin. Juttuni pointti oli se ettei huono/huonohko matikan numero peruskoulussa ole vielä mikään rajoite hyvälle tutkinnolle, jos motivaatiota ja halua oppimiseen on. Aika harvassa ovat ne, ketkä eivät mitään opi, vaikka kuinka yrittävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, ei toki liittynyt vain köyhyyteen, mutta köyhyys lisää myös tutkitusti valtavasti muita ongelmia useimmille. Mun lapsuus ja nuoruus meni selvitymisessä, kun paremman perheen lapsella se meni itsensä kehittämiseen, joka edesauttaa mielettömästi myöhempää menestystä. En saanut sellaista tukea myöskään, jota niin moni hyväosainen saa. tie oli kyllä tosi pitkä ja kivinen. Moniongelmaisena teininä mun keskiarvolla ei luonnollisestikaan menty lukioon noin vaan. Olin laitoksessa nuo vuodet. Myöhemmin pääsin aikuislukioon, ja oppimishaasteideb vuoksi siinä meni tosi kauan. AMK:ssa meni 8 vuotta, koska olin osastohoidossa kesken opiskelujen. Arvosanoilla ei luonnollisestikaan noin vaan menty kauppikseen. No, keräsin kaksi vuotta pisteitä käymällä avoimen ylipiston kursseilla, jotka oli maksullisia. Lopulta mä pääsin kuin pääsinkin kauppikseen. Eli joo, minä köyhän perheen lapsi lopulta pääsin hakupainealalle yliopistoon, mutta kyllä mä uskallan väittää, että mun tie oli vaikeampi kuin hyväosaisen lapsen. Ja ymmärrän täysin, jos joku ei tähän kykene lainkaan. Meillä ei ole samanlaiset mahdollisuudet.
Minäkin olen moniongelmaisesta perheestä ja sitä ongelmien kasautumista on hankala ymmärtää jos sitä ei ole kokenut. Usein se köyhyys on vain yksi niistä perheen ongelmista. Tiedän että äitini raskaus ja synnytys olivat jo hankalia, vanhemmat riitelivät rajusti kotona koko lapsuuteni. Olin yllätysraskaus ja äidilläni on lääkitys jota ei saisi syödä raskaana. Varhaisimmat muistot on vanhempien riitoja. Menin ja tein itsekseen jo todella pienenä eikä asiani oikein kiinnostaneet vanhempiani. Muistan saaneeni joltain sukulaiselta matikkakirjan lahjaksi ennen kouluikää, ja kun innostuin täyttämään sitä ja kysyin vanhemmilta vaikeampia juttuja, sain vain turhautuneen kommentin että kyllä noi oppii joskus sitten koulussakin, ihan turhaan raapustat niitä. Innostus lopahti.
Mihinkään ei kannustettu, mikään ei kiinnostanut, menin vain mukana ja kaikki mihin kohdallani olisi pitänyt panostaa oli turhaa vanhempien vaivaamista. Ala-aste meni vanhempien riitelyssä ja avioerorytäkässä.
Viikkeetön lapsuus, huono ravinto, tupakansavulle altistuminen melkein parikymmentä vuotta ihan pikkulapsesta saakka, kiusaaminen, lista on loputon.
Olen lähtökohdistani huolimatta yllättävän normaali, mutta ero ikätovereihin joilla on ollut edes suht normaali lapsuus on valtava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhillä lapsilla ei ole ympäristössä sellaista tukea ja turvaa, minkä avulla sinne lääkikseen opiskellaan.
Mitä selität? Samasta koulusta, samalta luokalta menee porukkaa hyvään lukioon ja lääkikseen.
Lääkikseen pääsykokeella pääseminen tapahtuu yleensä valmennuakurssien kautta, jotka ovat kalliita.
Koska kaikkia ei kiinnosta istua koulunpenkillä vaikka kykyjä olisikin.
Älykkään ihmisen pitäisi ymmärtää että ihmisiä kiinnostaa eri asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyys. Matikka oli aikoinaan 6 ja 7 luokkaa. Ei tuommoisilla numeroilla lääkäriksi tulla.
Miksi ei? Minä olin ala-asteella matikasta jatkuvasti tukiopetuksessa. Yläasteella matikka nousi seiskaan ja ysin keväällä sain kovalla työllä nostettua kasiin. Otin pitkän matikan, fysiikan ja kemian matikan opettajan vastusteluista huolimatta. Noh, ei minustakaan kyllä lääkäriä tullut, mutta tekniikan tohtori sentään.
En ole ennen törmännyt toiseen samanlaisella historialla kuin minä. En tosin päätynyt tekniikan tohtoriksi vaan DI:ksi, joka opettaa matematiikkaa. Mutta muihin ala-asteella tukiopetuksessa olleisiin ja aika huonoja arvosanoja myöhemmin saaneisiin tekniikkaa opiskelleisiin en ole ennen törmännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhillä lapsilla ei ole ympäristössä sellaista tukea ja turvaa, minkä avulla sinne lääkikseen opiskellaan.
Mitä selität? Samasta koulusta, samalta luokalta menee porukkaa hyvään lukioon ja lääkikseen.
Lääkikseen pääsykokeella pääseminen tapahtuu yleensä valmennuakurssien kautta, jotka ovat kalliita.
Nykyisin enemmistö menee todistusvalinnalla.
Ero on kuin sirkustempussa. Varakkaan perheen vesa voi huoletta ottaa riskejä, kun turvaverkko pelastaa. Köyhän meno katkeaa ensimmäiseen virheeseen ja elämä on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei onnistu...
koko koulujärjestelmä on tuhottu Suomessa, häiriköivät oppilaat luokissa tuhoavat kaikkien muidenkin lasten opiskelun ja mitään ei voida asialle, ja häiriköitä on myös tavallisissa suomalaisissa lapsissa ei vain maahan tulleissa...
ja sen lisäksi jos katsoo mm. nykyisiä ala-asteen oppimateriaaleja ne ovat todella huonoja, niiden avulla opiskelu on todella vaikeaa kenelle tahansa lapselle...
kenen etu on ollut tuhota koko koulujärjestelmä kannattaa kysyä? opetushallinto on täysin hyödytön ...
on aivan selvää että rikas eliitti haluaa vähentää kilpailua omien lastensa osalta ja se näkyy niin että
tavalliset koulut tuhotaan tarkoituksella ja kalliit yksityiskoulut opettavat eliitin lapsia
kapinan tätä vastaan on pakko alkaa...
Vierailija kirjoitti:
Ero on kuin sirkustempussa. Varakkaan perheen vesa voi huoletta ottaa riskejä, kun turvaverkko pelastaa. Köyhän meno katkeaa ensimmäiseen virheeseen ja elämä on ohi.
Ei sekää oo mikään maailmanloppu jos pääsee yliopistoon ja ei valmistu. Tai jos hakee eikä pääse. Sit voi vaan jatkaa duunarihommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ei onnistu...
koko koulujärjestelmä on tuhottu Suomessa, häiriköivät oppilaat luokissa tuhoavat kaikkien muidenkin lasten opiskelun ja mitään ei voida asialle, ja häiriköitä on myös tavallisissa suomalaisissa lapsissa ei vain maahan tulleissa...
ja sen lisäksi jos katsoo mm. nykyisiä ala-asteen oppimateriaaleja ne ovat todella huonoja, niiden avulla opiskelu on todella vaikeaa kenelle tahansa lapselle...
kenen etu on ollut tuhota koko koulujärjestelmä kannattaa kysyä? opetushallinto on täysin hyödytön ...on aivan selvää että rikas eliitti haluaa vähentää kilpailua omien lastensa osalta ja se näkyy niin että
tavalliset koulut tuhotaan tarkoituksella ja kalliit yksityiskoulut opettavat eliitin lapsia
kapinan tätä vastaan on pakko alkaa...
Ei Suomessa oo olemassa mitään yksityiskouluja rikkaalle eliitille. Suomen kaavotuspolitiikkaki on semmosta et laitetaan pientaloalueiden kylkee kaupungin vuokrakerrostaloja. Ja peruskoulu määrätään postinumeron perusteella ja sitä ei saa valita
No molemmat noista aloista vaatii luonnontieteellistä lahjakkuutta, jota ei ole kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teoriassa mahdollista, mutta todellisuudessa köyhyys tuo sellaisia haasteita jotka taistelee sitä todennäköisyyttä vastaan. Sivistys periytyy vahvasti perhekulttuurissa, kuten myös ideaalit ja kokemus siitä mikä on itselle mahdollista. Köyhällä ei ole varaa sellaisiin harrastuksiin joista voisi hankkia tarvittavia tietoja ja taitoja, voi olla ettei kotona tueta lainkaan. Siinä vaiheessa kun ollaan pääsykokeissa niin se rikkaan perheen lapsi on valovuoden edellä sitä köyhän lasta. Opiskelupaikan saa siis suuremmalla todennäköisyydellä rikkaan perheen lapsi. Köyhän lapsen täytyy olla poikkeuksellisen kyvykäs ja tehdä moninkerroin enemmän työtä jotta pystyy kompensoimaan ne rahattomuuden aiheuttamat puutteet (harvalla on sellaista tietoisuutta ja päättäväisyyttä pikkulapsiajoista asti).
Sitten jos se opiskelupaikka jotenkin avautuu niin pitäisi olla varaa muuttaa opintojen perässä +kustantaa opiskelu, ja jotenkin vielä valmistua ajoissa vaikka joutuu varmasti tekemään töitä samalla ettei tarvitse asua kadulla. Rikkaiden lapset yleensä saavat opiskella stressittömästi koska vanhemmat kustantaa kaiken ja vähän enemmänkin.
Viimeinen haaste on se työllistyminen, kun monella alalla suhteet on kaikki kaikessa - jotain mitä luokkanousukkailla ei yleensä ole, jos ei ole tuuria että joku rikas koulutoveri pitää sinusta.
Noo... itse olen köyhästä perheestä ja muutaman tuhannen asukkaan pikkukunnasta kouluttautunut DI:ksi. Sattui kiinnostamaan, on pitkäjänteisyyttä ja kunnianhimoa, myös ÄO:kin arvioitu aika korkealle. Ei siihen kotoa mitään tarvittu, eikä kyllä saatukaan. Omaehtoinen motivaatio.
Tehty toki uraa, mutta työtä on palanut kaksinkerroin "parempien perheiden" lapsiin verrattuna.
Puuttuu näetsen bourdieulainen sosiaaliskulttuurinen pääoma ja suhdeverkostotkin pitänyt yrittää repiä kasaan pala kerrallaan.
Itse olen jotakuinkin pärjännyt, mutta kyllä nuo paariakastin rasitteet on selästä työlästä ja henkisesti raskasta karistaa, kaikki eivät urakasta selviydy.
Aivan ensimmäinen oppi tästä maailmasta oli se, että paras ei aina, jopa usein voitakaan. Ei edes urheilussa, lajista riippuen. Puhumattakaan soiaalisten tikapuiden kiipeilystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teoriassa mahdollista, mutta todellisuudessa köyhyys tuo sellaisia haasteita jotka taistelee sitä todennäköisyyttä vastaan. Sivistys periytyy vahvasti perhekulttuurissa, kuten myös ideaalit ja kokemus siitä mikä on itselle mahdollista. Köyhällä ei ole varaa sellaisiin harrastuksiin joista voisi hankkia tarvittavia tietoja ja taitoja, voi olla ettei kotona tueta lainkaan. Siinä vaiheessa kun ollaan pääsykokeissa niin se rikkaan perheen lapsi on valovuoden edellä sitä köyhän lasta. Opiskelupaikan saa siis suuremmalla todennäköisyydellä rikkaan perheen lapsi. Köyhän lapsen täytyy olla poikkeuksellisen kyvykäs ja tehdä moninkerroin enemmän työtä jotta pystyy kompensoimaan ne rahattomuuden aiheuttamat puutteet (harvalla on sellaista tietoisuutta ja päättäväisyyttä pikkulapsiajoista asti).
Sitten jos se opiskelupaikka jotenkin avautuu niin pitäisi olla varaa muuttaa opintojen perässä +kustantaa opiskelu, ja jotenkin vielä valmistua ajoissa vaikka joutuu varmasti tekemään töitä samalla ettei tarvitse asua kadulla. Rikkaiden lapset yleensä saavat opiskella stressittömästi koska vanhemmat kustantaa kaiken ja vähän enemmänkin.
Viimeinen haaste on se työllistyminen, kun monella alalla suhteet on kaikki kaikessa - jotain mitä luokkanousukkailla ei yleensä ole, jos ei ole tuuria että joku rikas koulutoveri pitää sinusta.
Köyhän perheen luokkanousijana sanoisin, että se tuki ja eteenpäin työntäminen ovat sata kertaa arvokkaampia ja oleellisempia kuin raha. Ei munkaan vanhemmillani ollut varaa laittaa mua ratsastustunneille, vaikka olisin kovasti halunnut (ja mitä mä siellä tulevia opintoja varten olisinkaan saavuttanut?) - mutta sen sijaan mulle luettiin ihan pienestä asti aivan valtavasti, ja kun opin lukemaan itse, mulle kannettiin selkä vääränä lisää kirjoja kirjastosta ja kannustettiin avartamaan maailmankuvaa niiden välityksellä niin paljon kuin ikinä mahdollista. Lisäksi mulla kävi tuuri, kun lukiossa opintielle sattui opettaja, joka huomasi, mihin mulla erityisesti oli lahjoja, ja työnsi mua vielä lisää eteenpäin, jotta hakeutuisin yliopistoon just sille alalle, niin kuin sitten kävikin, ja nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin ollaan edelleen yhteyksissä. Ja vanhemmat olivat silloinkin siinä samassa veneessä; ikinä eivät lytänneet sen alan olevan liian korkealentoista tai haihattelevaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teoriassa mahdollista, mutta todellisuudessa köyhyys tuo sellaisia haasteita jotka taistelee sitä todennäköisyyttä vastaan. Sivistys periytyy vahvasti perhekulttuurissa, kuten myös ideaalit ja kokemus siitä mikä on itselle mahdollista. Köyhällä ei ole varaa sellaisiin harrastuksiin joista voisi hankkia tarvittavia tietoja ja taitoja, voi olla ettei kotona tueta lainkaan. Siinä vaiheessa kun ollaan pääsykokeissa niin se rikkaan perheen lapsi on valovuoden edellä sitä köyhän lasta. Opiskelupaikan saa siis suuremmalla todennäköisyydellä rikkaan perheen lapsi. Köyhän lapsen täytyy olla poikkeuksellisen kyvykäs ja tehdä moninkerroin enemmän työtä jotta pystyy kompensoimaan ne rahattomuuden aiheuttamat puutteet (harvalla on sellaista tietoisuutta ja päättäväisyyttä pikkulapsiajoista asti).
Sitten jos se opiskelupaikka jotenkin avautuu niin pitäisi olla varaa muuttaa opintojen perässä +kustantaa opiskelu, ja jotenkin vielä valmistua ajoissa vaikka joutuu varmasti tekemään töitä samalla ettei tarvitse asua kadulla. Rikkaiden lapset yleensä saavat opiskella stressittömästi koska vanhemmat kustantaa kaiken ja vähän enemmänkin.
Viimeinen haaste on se työllistyminen, kun monella alalla suhteet on kaikki kaikessa - jotain mitä luokkanousukkailla ei yleensä ole, jos ei ole tuuria että joku rikas koulutoveri pitää sinusta.
Köyhän perheen luokkanousijana sanoisin, että se tuki ja eteenpäin työntäminen ovat sata kertaa arvokkaampia ja oleellisempia kuin raha. Ei munkaan vanhemmillani ollut varaa laittaa mua ratsastustunneille, vaikka olisin kovasti halunnut (ja mitä mä siellä tulevia opintoja varten olisinkaan saavuttanut?) - mutta sen sijaan mulle luettiin ihan pienestä asti aivan valtavasti, ja kun opin lukemaan itse, mulle kannettiin selkä vääränä lisää kirjoja kirjastosta ja kannustettiin avartamaan maailmankuvaa niiden välityksellä niin paljon kuin ikinä mahdollista. Lisäksi mulla kävi tuuri, kun lukiossa opintielle sattui opettaja, joka huomasi, mihin mulla erityisesti oli lahjoja, ja työnsi mua vielä lisää eteenpäin, jotta hakeutuisin yliopistoon just sille alalle, niin kuin sitten kävikin, ja nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin ollaan edelleen yhteyksissä. Ja vanhemmat olivat silloinkin siinä samassa veneessä; ikinä eivät lytänneet sen alan olevan liian korkealentoista tai haihattelevaa.
Olen samaa mieltä. Suomessa ei ole juuri ketään, jolla ei olisi taloudellisia mahdollisuuksia opiskella DI:ksi tai lääkäriksi (olettaen, että valitsee alan heti lukion jälkeen), jos saa alalta opiskelupaikan. Puhun nyt siitä ikäluokasta, joka on käynyt peruskoulun. Sitä aikaisemmin syntyneillä tilanne oli toinen.
Mutta taloudellisia seikkoja paljon suurempi ongelma on kodin kannustuksen puute. Homma voi kaatua jo siihen, että ei uskalla ottaa opintolainaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kognitiiviset taidot ovat geeneissä, ei mikään koulutus geenejä sinänsä jalosta tässä mielessä paremmaksi. Ihan samoin kuin ulkonäkö on geeneissä, eikä mikään ehostus niitä muuksi muuta. Yleisnero Leonardo Da Vinci ei omannut yliopistutkintoa. Yleisnero Benjamin Franklin lopetti koulunkäynnin 10-vuotiaana. Keksijänero Thomas Edison kävi koulua 2 kuukautta. Ei ole mitään näyttöä siitä, että kouluttautuminen olisi välttämätöntä saavuttaakseen elämässään jotain merkittävää. Koulutus kaiken kaikkiaan on yliarvostettu juttu.
"Benjamin Franklin, that's literally me" Jokainen koulunsa keskeyttänyt nyt.
Talousnero Steve Jobs ei omannut mitään tutkintoa lukion jälkeen. Talousguru Bill Gates ei omaa mitään tutkintoa lukion jälkeen. Biljönääri Elon Muskilla ei ole ylempää korkeakoulututkintoa.
Varsinaiset köyhän perheen lapset :D Bill Gatesin sopimuksen IBM:n kanssakin junaili 'neron' äiti.
Mitä muuten tulee kodin tuen tarpeeseen, minähän sinne opiskelemaan olin menossa, omasta kiinnostuksestani ja halustani johtuen. Eipä se perheelle kuulunut, eikä pitänytkään kuulua millään tavalla. En paljon kotona käynyt. Rahaa olisi köyhän aina ollut kiva saada.
Muutenkin nämä tuentarpeen konseptit ovat itselleni melko outoja. Olen ollut välillä taloudellisessa ahdingossakin, ja silloin oltiin perheellisenä "sossuharakoiden" tms. toimesta tarjoamassa "tukea". siis mitä h*lvettiä? Jos ongelma on rahan puute, silloin se näin rationaalisena insinöörinä on rahan puute, eikä siihen auta kenenkään huulien heiluttelelut pätkääkään, ainaostaan nostavat v-käyrää.
Tämä hallituksen myötä köyhän lapsen opiskelut on tehty todella vaikeaksi. Asumistuki muutos ja kun osa-aikatyöstä poistettiin 300 € joustoraha. Vanhemmat ei voi auttaa rahallisesti.. Eli nyt voi kohta vaan rikkautten lapset opiskella
Suomessa on kaikilla mahdollisuus kouluttautua, olemme siitä kiitollisena asemassa. Jos puhutaan varakkaiden perheiden lapsien taloudellisesta tuesta, on niitä todella vähän. Aika harvalla vanhemmat kustantavat kaiken. Sisulla ja kodin tuella, kannustuksella on suurin merkitys.
Alue: Aihe vapaa
D-I tutkinto on helpompi saavuttaa ku nuo