Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyyden yleistymisestä uusi ongelma: vainajat jäävät hautaamatta. Edes suku ei halua nähdä vaivaa
12.06.2026 |
Suomessa kuolee vuosittain muutamia satoja ihmisiä, joita kukaan ei halua haudata.
Lain mukaan vastuu hautaamisesta on viime kädessä kuolleen ihmisen kotikunnalla.
Esimerkiksi Turussa kaupunki on haudannut alkuvuoden aikana jo 36 vainajaa, ja useita tapauksia on selvitettävänä.
Kommentit (201)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus näin jossain kuvassa pahvisen arkun, näytti ihan ns. "oikealta" arkulta. Pahvi ei aina ole tavallista "muuttolaatikko" pahvia, vaan voi olla paksua ja kantavaa, ja siihen voisi jopa painattaa kuvia (esim. vaikka puumaisen pinnan, näyttis "tammi-arkulta" vaikka on pahvia)
Arkun voi tehdä myös itse, raaklauta ei paljoa maksa, toki kantajia ajatellen ei ole kiva jos on 'tikkuja sormet täynnä', wli hieman materiaaliin valintaan, tai sen käsittelyyn kannattaa aikaa varata...
Mutta jos rehellisiä ollaan, niin ajat ja tavat muuttuu, miksi hautaaminen olisi poikkeus? Tuhkaamisen suosio kasvaa, ja kirkkoon kuuluu yhä harvempi jne. olisi ehkä jopa outoa, jos hautaustavat eivät ajan mittaan muuttuisi... Ja ylipäätään niiden merkitys, miksi maksaa tonneja arkusta jos satasella saa, ei harvaa enää kiinnostaa missä arkussa joku tuttu on haudattu!
Paraskaan pahviarkku ei ole yhtä hyvä kuin huonoin puuarkku. Laatikon pitää kestää sen sata kiloa mätänevää lihaa, jota liikutellaan paikasta toiseen. Laatikko ei saa kesken kaiken pettää niin vainajan kunnioituksen kuin sitä siirtävän henkilön turvallisuudenkaan vuoksi.
Voit ostaa halvan puuarkun parilla satasella. Siitä ei tarvitse maksaa tonneja, ellei halua. Tuon hintaluokan arkut ovat enemmän amerikkalaisen viihdeteollisuuden sinulle syöttämiä kuin tavallisessa elämässä valittuja. Moni arvostaa esteettisyyttä, joten arkuksi valitaan kaunis ja kantajansa näköinen, joten siksi muutaman satasen perusmallia kalliimmatkin menevät kaupaksi.
Tuokin riippuu ihan siitä, millaisen seremonian haluaa. Omaiset kuitenkin vain harvoin pääsee katsomaan, kun arkku työnnetään uuniin. Eli jos arkkuun laittamisen ja tuhkien noutamisen väliin ei jää mitään sellaista, missä omaiset olisivat mukana, niin arkulla ei välttämättä ole omaisille mitään väliä. Hautaustoimisto kuitenkin laittaa vainajan arkkuun ja ruumishuoneelta siirretään uuniin. Siis JOS omaiset ei halua siihen väliin jotain seremoniaa, missä arkku olisi mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan sekaantuisi jonkun kaukaisen sukulaisen hautaamiseen, pelkäisin saavani hautaustoimiston laskun itselleni
Vainajia voisi hyödyntää esim. puolustusvoimien ampumaleirillä ja asetestauksessa, jotta aseiden tulivoimasta tulisi todenmukaisempi kuva. Tähteille olisi Rovaniemen tunturissa varmasti syöjiä.
Olen tehnyt hautatestamentin. Ystävälläni on pieneläinkrematorio, jossa hän polttaa minut aikanaan. Tuhkat sirotellaan mökillemme. Siinä kaikki.
Läheiseni tietävät kuvion. Säästyy kaikilta vaivaa ja rahaa. :)
Sosiaalityöntekijänä osallistuin kerran hautajaisiin johon ei tullut yhtään vainajan omaista tai ystävää. Vapaaehtoisporukka (Lions organisaatio) kantoi arkun hautaan. Pappikin oli paikalla.
Oli ihan arvokas ja kaunis tilaisuus. Itselleni kyllä kelpaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sehän on vaan nahkasäkki luita ja muita siinä kohtaa. harmittaako kun ei ole ketä laskuttaa ?
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan sekaantuisi jonkun kaukaisen sukulaisen hautaamiseen, pelkäisin saavani hautaustoimiston laskun itselleni
Sama juttu. Eihän sitä voisi tietää, millaisiin hautajaisiin vainajalla olisi edes varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenestä nämä ihmiset sitten välittää?
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus näin jossain kuvassa pahvisen arkun, näytti ihan ns. "oikealta" arkulta. Pahvi ei aina ole tavallista "muuttolaatikko" pahvia, vaan voi olla paksua ja kantavaa, ja siihen voisi jopa painattaa kuvia (esim. vaikka puumaisen pinnan, näyttis "tammi-arkulta" vaikka on pahvia)
Arkun voi tehdä myös itse, raaklauta ei paljoa maksa, toki kantajia ajatellen ei ole kiva jos on 'tikkuja sormet täynnä', wli hieman materiaaliin valintaan, tai sen käsittelyyn kannattaa aikaa varata...
Mutta jos rehellisiä ollaan, niin ajat ja tavat muuttuu, miksi hautaaminen olisi poikkeus? Tuhkaamisen suosio kasvaa, ja kirkkoon kuuluu yhä harvempi jne. olisi ehkä jopa outoa, jos hautaustavat eivät ajan mittaan muuttuisi... Ja ylipäätään niiden merkitys, miksi maksaa tonneja arkusta jos satasella saa, ei harvaa enää kiinnostaa missä arkussa joku tuttu on haudattu!
Paraskaan pahviarkku ei ole yhtä hyvä kuin huonoin puuarkku. Laatikon pitää kestää sen sata kiloa mätänevää lihaa, jota liikutellaan paikasta toiseen. Laatikko ei saa kesken kaiken pettää niin vainajan kunnioituksen kuin sitä siirtävän henkilön turvallisuudenkaan vuoksi.
Voit ostaa halvan puuarkun parilla satasella. Siitä ei tarvitse maksaa tonneja, ellei halua. Tuon hintaluokan arkut ovat enemmän amerikkalaisen viihdeteollisuuden sinulle syöttämiä kuin tavallisessa elämässä valittuja. Moni arvostaa esteettisyyttä, joten arkuksi valitaan kaunis ja kantajansa näköinen, joten siksi muutaman satasen perusmallia kalliimmatkin menevät kaupaksi.
Tuokin riippuu ihan siitä, millaisen seremonian haluaa. Omaiset kuitenkin vain harvoin pääsee katsomaan, kun arkku työnnetään uuniin. Eli jos arkkuun laittamisen ja tuhkien noutamisen väliin ei jää mitään sellaista, missä omaiset olisivat mukana, niin arkulla ei välttämättä ole omaisille mitään väliä. Hautaustoimisto kuitenkin laittaa vainajan arkkuun ja ruumishuoneelta siirretään uuniin. Siis JOS omaiset ei halua siihen väliin jotain seremoniaa, missä arkku olisi mukana.
Kuten sanottua, arkun ulkoasun saa itse valita. Useimmat kuitenkin järjestävät arkun kanssa jonkinlaisen tilaisuuden. Toisenlaisiakin ratkaisuja saa tehdä.
Sitä perusasetelmaa se ei muuta, että hautaamiseen tarvitaan aina puinen arkku. Hautaaminen pahviarkussa, laina-arkussa tai ilman arkkua ei ole mahdollista hautaustavasta riippumatta.
Tuhkan saa halutessaan lainauurnaan, sillä tuhkan voi haudata sellaisenaan joko maahan, kalliohautaan tai sirotella luontoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus näin jossain kuvassa pahvisen arkun, näytti ihan ns. "oikealta" arkulta. Pahvi ei aina ole tavallista "muuttolaatikko" pahvia, vaan voi olla paksua ja kantavaa, ja siihen voisi jopa painattaa kuvia (esim. vaikka puumaisen pinnan, näyttis "tammi-arkulta" vaikka on pahvia)
Arkun voi tehdä myös itse, raaklauta ei paljoa maksa, toki kantajia ajatellen ei ole kiva jos on 'tikkuja sormet täynnä', wli hieman materiaaliin valintaan, tai sen käsittelyyn kannattaa aikaa varata...
Mutta jos rehellisiä ollaan, niin ajat ja tavat muuttuu, miksi hautaaminen olisi poikkeus? Tuhkaamisen suosio kasvaa, ja kirkkoon kuuluu yhä harvempi jne. olisi ehkä jopa outoa, jos hautaustavat eivät ajan mittaan muuttuisi... Ja ylipäätään niiden merkitys, miksi maksaa tonneja arkusta jos satasella saa, ei harvaa enää kiinnostaa missä arkussa joku tuttu on haudattu!
Paraskaan pahviarkku ei ole yhtä hyvä kuin huonoin puuarkku. Laatikon pitää kestää sen sata kiloa mätänevää lihaa, jota liikutellaan paikasta toiseen. Laatikko ei saa kesken kaiken pettää niin vainajan kunnioituksen kuin sitä siirtävän henkilön turvallisuudenkaan vuoksi.
Voit ostaa halvan puuarkun parilla satasella. Siitä ei tarvitse maksaa tonneja, ellei halua. Tuon hintaluokan arkut ovat enemmän amerikkalaisen viihdeteollisuuden sinulle syöttämiä kuin tavallisessa elämässä valittuja. Moni arvostaa esteettisyyttä, joten arkuksi valitaan kaunis ja kantajansa näköinen, joten siksi muutaman satasen perusmallia kalliimmatkin menevät kaupaksi.
Tuokin riippuu ihan siitä, millaisen seremonian haluaa. Omaiset kuitenkin vain harvoin pääsee katsomaan, kun arkku työnnetään uuniin. Eli jos arkkuun laittamisen ja tuhkien noutamisen väliin ei jää mitään sellaista, missä omaiset olisivat mukana, niin arkulla ei välttämättä ole omaisille mitään väliä. Hautaustoimisto kuitenkin laittaa vainajan arkkuun ja ruumishuoneelta siirretään uuniin. Siis JOS omaiset ei halua siihen väliin jotain seremoniaa, missä arkku olisi mukana.
Kuten sanottua, arkun ulkoasun saa itse valita. Useimmat kuitenkin järjestävät arkun kanssa jonkinlaisen tilaisuuden. Toisenlaisiakin ratkaisuja saa tehdä.
Sitä perusasetelmaa se ei muuta, että hautaamiseen tarvitaan aina puinen arkku. Hautaaminen pahviarkussa, laina-arkussa tai ilman arkkua ei ole mahdollista hautaustavasta riippumatta.
Tuhkan saa halutessaan lainauurnaan, sillä tuhkan voi haudata sellaisenaan joko maahan, kalliohautaan tai sirotella luontoon.
Olet ihan oikeassa. Mä en itse näe järkevänä, että mä olisin jossain kekkereissä puulaatikossa mahdollisesti vasta kuukaudenkin päivät kuolemani jälkeen. Ja vähän luulen, että olipa arkku millainen tahansa, niin ei sitä saa kuitenkaan kotiin tai vaikka ravintolaan tuoda. Olen ollut kolmessa tilaisuudessa, joissa vainaja on tuhkattu. Kaksi kertaa niistä vainaja on kuitenkin siunattu kirkossa ja yhden kerran Hietaniemen krematorion kappelissa. Hietaniemen krematorion kappelkihan on nk tunnustukseton eli siellä voidaan järjestää tilaisuus myös sellaisille, jotka eivät kirkollista siunaustilaisuutta halua.
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt hautatestamentin. Ystävälläni on pieneläinkrematorio, jossa hän polttaa minut aikanaan. Tuhkat sirotellaan mökillemme. Siinä kaikki.
Läheiseni tietävät kuvion. Säästyy kaikilta vaivaa ja rahaa. :)
Ystäväsi tekee rikoksen, jos hän suostuu tähän, eikä järjestelmä luovuta ruumista muille, kuin hautaustoimistolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle se on ongelma? Ei ainakaan kuolleelle.
Minulle on jo nyt. Tiedän, että kukaan ei hommaa minulle hautajaisia eikä kukaan tuo koskaan kynttilää tai kukkaa haudalleni.
Sama tulee olemaan myös minulla kohtalo sitten joskus, jos saan elää kokonaisen elämän vanhuuteen saakka. Ketään sellaisia läheisiä ei enää silloin ole, jotka mahdollisesti välittäisivät asiasta.
Kyllähän tuon ajatteleminen aika karulta tuntuu, vaikka joku täällä kirjoitti että eihän se ole enää siinä kuolinvaiheessa sen kuolevan ongelma.
No ei tavallaan ole, mutta kun itse on päässyt aika monet hautajaiset kokemaan ja monet hautapaikat katsomaan ja vieraillut jälkikäteen niillä, niin se että ei sitten itse sellaisia mitään saisi tuntuu jotenkin niin kylmäävältä kuitenkin.Tämän maan kulttuuriin on jo kauan kuitenkin kuulunut nämä tietyt tavat, perinteet ja rituaalit.
Kun leikataan työväenluokalta ja laitetaan työt pätkille, niin leikataan samalla perinteistä ja perineet menee silpuksi.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus näin jossain kuvassa pahvisen arkun, näytti ihan ns. "oikealta" arkulta. Pahvi ei aina ole tavallista "muuttolaatikko" pahvia, vaan voi olla paksua ja kantavaa, ja siihen voisi jopa painattaa kuvia (esim. vaikka puumaisen pinnan, näyttis "tammi-arkulta" vaikka on pahvia)
Arkun voi tehdä myös itse, raaklauta ei paljoa maksa, toki kantajia ajatellen ei ole kiva jos on 'tikkuja sormet täynnä', wli hieman materiaaliin valintaan, tai sen käsittelyyn kannattaa aikaa varata...
Mutta jos rehellisiä ollaan, niin ajat ja tavat muuttuu, miksi hautaaminen olisi poikkeus? Tuhkaamisen suosio kasvaa, ja kirkkoon kuuluu yhä harvempi jne. olisi ehkä jopa outoa, jos hautaustavat eivät ajan mittaan muuttuisi... Ja ylipäätään niiden merkitys, miksi maksaa tonneja arkusta jos satasella saa, ei harvaa enää kiinnostaa missä arkussa joku tuttu on haudattu!
Paraskaan pahviarkku ei ole yhtä hyvä kuin huonoin puuarkku. Laatikon pitää kestää sen sata kiloa mätänevää lihaa, jota liikutellaan paikasta toiseen. Laatikko ei saa kesken kaiken pettää niin vainajan kunnioituksen kuin sitä siirtävän henkilön turvallisuudenkaan vuoksi.
Voit ostaa halvan puuarkun parilla satasella. Siitä ei tarvitse maksaa tonneja, ellei halua. Tuon hintaluokan arkut ovat enemmän amerikkalaisen viihdeteollisuuden sinulle syöttämiä kuin tavallisessa elämässä valittuja. Moni arvostaa esteettisyyttä, joten arkuksi valitaan kaunis ja kantajansa näköinen, joten siksi muutaman satasen perusmallia kalliimmatkin menevät kaupaksi.
Tuokin riippuu ihan siitä, millaisen seremonian haluaa. Omaiset kuitenkin vain harvoin pääsee katsomaan, kun arkku työnnetään uuniin. Eli jos arkkuun laittamisen ja tuhkien noutamisen väliin ei jää mitään sellaista, missä omaiset olisivat mukana, niin arkulla ei välttämättä ole omaisille mitään väliä. Hautaustoimisto kuitenkin laittaa vainajan arkkuun ja ruumishuoneelta siirretään uuniin. Siis JOS omaiset ei halua siihen väliin jotain seremoniaa, missä arkku olisi mukana.
Kuten sanottua, arkun ulkoasun saa itse valita. Useimmat kuitenkin järjestävät arkun kanssa jonkinlaisen tilaisuuden. Toisenlaisiakin ratkaisuja saa tehdä.
Sitä perusasetelmaa se ei muuta, että hautaamiseen tarvitaan aina puinen arkku. Hautaaminen pahviarkussa, laina-arkussa tai ilman arkkua ei ole mahdollista hautaustavasta riippumatta.
Tuhkan saa halutessaan lainauurnaan, sillä tuhkan voi haudata sellaisenaan joko maahan, kalliohautaan tai sirotella luontoon.
Olet ihan oikeassa. Mä en itse näe järkevänä, että mä olisin jossain kekkereissä puulaatikossa mahdollisesti vasta kuukaudenkin päivät kuolemani jälkeen. Ja vähän luulen, että olipa arkku millainen tahansa, niin ei sitä saa kuitenkaan kotiin tai vaikka ravintolaan tuoda. Olen ollut kolmessa tilaisuudessa, joissa vainaja on tuhkattu. Kaksi kertaa niistä vainaja on kuitenkin siunattu kirkossa ja yhden kerran Hietaniemen krematorion kappelissa. Hietaniemen krematorion kappelkihan on nk tunnustukseton eli siellä voidaan järjestää tilaisuus myös sellaisille, jotka eivät kirkollista siunaustilaisuutta halua.
Pohjanmaalla on ollut tapana käydä vielä viimeisen kerran kotipihalla, kun arkku on kuljetettu kylmiöstä kappeliin. Sopii tietenkin paremmin omakotitaloasujille kuin osakkeessa asuville.
Nykyään arkun voi lähettää suoraan tuhkattavaksi, mutta kuten sanottua, siihenkin siirtymään tarvitaan puuarkku. Keskitysleireillä kolattiin paljaat ruumiit suoraan uuniin. Sivistysoloissa niin ei tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenestä nämä ihmiset sitten välittää?
ei se mikään ihminen ole ku raato
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus näin jossain kuvassa pahvisen arkun, näytti ihan ns. "oikealta" arkulta. Pahvi ei aina ole tavallista "muuttolaatikko" pahvia, vaan voi olla paksua ja kantavaa, ja siihen voisi jopa painattaa kuvia (esim. vaikka puumaisen pinnan, näyttis "tammi-arkulta" vaikka on pahvia)
Arkun voi tehdä myös itse, raaklauta ei paljoa maksa, toki kantajia ajatellen ei ole kiva jos on 'tikkuja sormet täynnä', wli hieman materiaaliin valintaan, tai sen käsittelyyn kannattaa aikaa varata...
Mutta jos rehellisiä ollaan, niin ajat ja tavat muuttuu, miksi hautaaminen olisi poikkeus? Tuhkaamisen suosio kasvaa, ja kirkkoon kuuluu yhä harvempi jne. olisi ehkä jopa outoa, jos hautaustavat eivät ajan mittaan muuttuisi... Ja ylipäätään niiden merkitys, miksi maksaa tonneja arkusta jos satasella saa, ei harvaa enää kiinnostaa missä arkussa joku tuttu on haudattu!
Paraskaan pahviarkku ei ole yhtä hyvä kuin huonoin puuarkku. Laatikon pitää kestää sen sata kiloa mätänevää lihaa, jota liikutellaan paikasta toiseen. Laatikko ei saa kesken kaiken pettää niin vainajan kunnioituksen kuin sitä siirtävän henkilön turvallisuudenkaan vuoksi.
Voit ostaa halvan puuarkun parilla satasella. Siitä ei tarvitse maksaa tonneja, ellei halua. Tuon hintaluokan arkut ovat enemmän amerikkalaisen viihdeteollisuuden sinulle syöttämiä kuin tavallisessa elämässä valittuja. Moni arvostaa esteettisyyttä, joten arkuksi valitaan kaunis ja kantajansa näköinen, joten siksi muutaman satasen perusmallia kalliimmatkin menevät kaupaksi.
Tuokin riippuu ihan siitä, millaisen seremonian haluaa. Omaiset kuitenkin vain harvoin pääsee katsomaan, kun arkku työnnetään uuniin. Eli jos arkkuun laittamisen ja tuhkien noutamisen väliin ei jää mitään sellaista, missä omaiset olisivat mukana, niin arkulla ei välttämättä ole omaisille mitään väliä. Hautaustoimisto kuitenkin laittaa vainajan arkkuun ja ruumishuoneelta siirretään uuniin. Siis JOS omaiset ei halua siihen väliin jotain seremoniaa, missä arkku olisi mukana.
Kuten sanottua, arkun ulkoasun saa itse valita. Useimmat kuitenkin järjestävät arkun kanssa jonkinlaisen tilaisuuden. Toisenlaisiakin ratkaisuja saa tehdä.
Sitä perusasetelmaa se ei muuta, että hautaamiseen tarvitaan aina puinen arkku. Hautaaminen pahviarkussa, laina-arkussa tai ilman arkkua ei ole mahdollista hautaustavasta riippumatta.
Tuhkan saa halutessaan lainauurnaan, sillä tuhkan voi haudata sellaisenaan joko maahan, kalliohautaan tai sirotella luontoon.
Olet ihan oikeassa. Mä en itse näe järkevänä, että mä olisin jossain kekkereissä puulaatikossa mahdollisesti vasta kuukaudenkin päivät kuolemani jälkeen. Ja vähän luulen, että olipa arkku millainen tahansa, niin ei sitä saa kuitenkaan kotiin tai vaikka ravintolaan tuoda. Olen ollut kolmessa tilaisuudessa, joissa vainaja on tuhkattu. Kaksi kertaa niistä vainaja on kuitenkin siunattu kirkossa ja yhden kerran Hietaniemen krematorion kappelissa. Hietaniemen krematorion kappelkihan on nk tunnustukseton eli siellä voidaan järjestää tilaisuus myös sellaisille, jotka eivät kirkollista siunaustilaisuutta halua.
Pohjanmaalla on ollut tapana käydä vielä viimeisen kerran kotipihalla, kun arkku on kuljetettu kylmiöstä kappeliin. Sopii tietenkin paremmin omakotitaloasujille kuin osakkeessa asuville.
Nykyään arkun voi lähettää suoraan tuhkattavaksi, mutta kuten sanottua, siihenkin siirtymään tarvitaan puuarkku. Keskitysleireillä kolattiin paljaat ruumiit suoraan uuniin. Sivistysoloissa niin ei tehdä.
Totta. Ja ortodokseilla on tapana pitää arkun kansi aukikin, jotta omaiset voivat jättää viimeiset hyvästit. En ole koskaan ollut täysin uskonnottomissa hautajaisissa eli jos ei haluta sen enempää kirkkoa kuin esimerkiksi Hietaniemen krematorion kappeliakaan, niin missä muualla tilaisuuden, jossa vainaja on mukana, voi pitää? Ravintoloissa tuskin ainakaan. Eikä välttämättä kerrostaloasunnossakaan. Metsässä tai merenrannalla? Mä vähän luulen, että Suomessa arkkua vainajineen ei voi ihan minne vaan kuskata. Ja se tietenkin sitten rajoittaa paikkaa, jossa tilaisuus voidaan pitää. Sen sijaan sen tuhkauurnan saa ottaa minne vaan. Toki siinäkin on omat määräyksensä, mutta ihan vapaasti saa kulkea uurnan kanssa krematoriolta eteenpäin vaikka bussilla eikä uurnasta tuhkineen tarvitse päästä samantien eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä ei ole varaa?
Tämä! Hautajaiset ovat kalliita.
Ei niiden sukulaisten tarvitse mitään maksaa. Ongelma on siinä ettei näitä sukulaisia kiinnosta nähdä vaivaa.
Kun hautaus jää sossun tehtäväksi, niin luulis, että ne kyllä tietää paikalliset hautaustoimistot. Ei oo vaikeeta.
Miks pitäis jonkun toimia välikätenä siinä?
Tässä on se ongelma, että suomalainen, joka pärjää omilla tuloillaan mutta ei ole rikas tai varakaskaan, ei helpolla kehtaa mistään sossusta hakea apua. Etenkin vanhempien sukupolvien juttu, myös aina omillaan pärjänneille kova paikka. Ja huom. jos ihmisellä on säästöjä ja tulot hyvät, ei sossu silloin auta edes läheisen hautajaiskuluissa, riippuu toki sukulaissuhteesta/aviostatuksesta. Kuinka moni omainen kehtaisi jättää sen läheisensä sossun armoille ja mennä sitten vain hautajaisiin katsomaan, että kai toinen sai ainakin arkun lisäksi jonkin pikkupuuristin tai pahvin palan hautakivekseen?? En usko, että monikaan monen (kymmenen) polven suomalaisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on seuraus siitä että kaikki jätetään yhteiskunnan vastuulle. Toki on varmaan niitäkin ihmisiä, joilla ei oikeasti ole yhtään omaisia enää elossa.
Ei ole. Työnantajat siirtää palkanmaksunkin velvollisuuden tuiksi. Siitä tämä on.
Kyllä hyvissä töissä elävät maksaa hautajaiset ja heillä on varaa ylläpitää konservatiivisia arvoja.
Kun on tarpeeksi köyhä ja palkallaan ei elä tai maksa edes vuokraa, niin millä sä hautaat yhtään mitään tai kiinnostaako osallistua mihinkään, kun ei ole varaa vaatteisiinkaan. Tämä on ihan matalan palkkatason ja työttömyyden syytä!
Mun piti jättää isän hautajaiset väliin, kun ei ollut varaa junalippuun ja sopivaan pukuun. Olsiin varmasti saanut lainaa muilta, mutta en kehdannut pyytää rahaa, kun ei se ole ylpeydelle sopivaa. Hyvästi isä sinne Kajaaniin täältä Vantaalta. Olispa ollut varaa hyvästellä sut paremmin.
Miksi edes lähdin aikoinaan etelään tekemään halpatöitä. Etelä tarjoaa vain kurjuutta ja köyhyyttä. Tänne jää köyhyysloukkuun yksinäisyyteen. Minäkin kuolen tänne ja kukaan ei tunne minua. Rakas Jumala auta meitä köyhiä ja murskaa pahat johtajat. Rakas Jeesus jaa kalat ja leivät kansan kesken.
tahdosta kiinni. olisit ajanut pyörällä tai liftannut.
Eipä nykyään saa lomaa tai palkatonta päivää nollatuntihommista, jos tulee hautajaiset. Uhkaillaan potkulailla.
Vierailija kirjoitti:
sinne vaan nimilista hautapaikalle. minut saa syöttää koirille tai vaikka lokeille.
Mulla ei ole läheisiä tai ystäviäkään. Pätkätöissä ei enää jaksa opetella uusia nimiäkään. Alkuaikoina yritin opetella nimet, mutta muisti on täynnä nyt.
Muistan vain ne vanhat nimet vuosien varrelta. Mun toive on että ruumin voisi syöttää Korkeasaaren leijonille, koska olin nuorena melkoinen rantaleijona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt hautatestamentin. Ystävälläni on pieneläinkrematorio, jossa hän polttaa minut aikanaan. Tuhkat sirotellaan mökillemme. Siinä kaikki.
Läheiseni tietävät kuvion. Säästyy kaikilta vaivaa ja rahaa. :)
Ystäväsi tekee rikoksen, jos hän suostuu tähän, eikä järjestelmä luovuta ruumista muille, kuin hautaustoimistolle.
Tämäpä varmasti on se syy miksi on parempi että omaiset tai ystävät ei osallistu hautajaisiin, kun on välistä vetäjä ja sääntöjen luoja.
Eihän terveessä maailmassa kukaan kysele mihin henkilö haudataan. Sen voi pistää vaikka takapihalle ja kutsua vieraat mukaan. Hautaamisestakin on tehty nin vaikeaa että ei ihme ettei ihmiset osallistu. Menee minultakin yli ymmärryksen että miten vaikeaa voi ollakaan hautaaminen, kun se on vain kuoppa ja läheiset muistelemasas yhdessä vainajaa. Siitähän siinä on kyse. Niin nyt on jotain ylimääräistä säätöä ja sääntöjä. Niin valtio sitten haudatkoon. Hautajaiset voi järjestää jossain muualla henkisesti.
Paraskaan pahviarkku ei ole yhtä hyvä kuin huonoin puuarkku. Laatikon pitää kestää sen sata kiloa mätänevää lihaa, jota liikutellaan paikasta toiseen. Laatikko ei saa kesken kaiken pettää niin vainajan kunnioituksen kuin sitä siirtävän henkilön turvallisuudenkaan vuoksi.
Voit ostaa halvan puuarkun parilla satasella. Siitä ei tarvitse maksaa tonneja, ellei halua. Tuon hintaluokan arkut ovat enemmän amerikkalaisen viihdeteollisuuden sinulle syöttämiä kuin tavallisessa elämässä valittuja. Moni arvostaa esteettisyyttä, joten arkuksi valitaan kaunis ja kantajansa näköinen, joten siksi muutaman satasen perusmallia kalliimmatkin menevät kaupaksi.