Lue keskustelun säännöt.
Miksi se on niin tärkeää, että lapsella on ohjattu harrastus ja että lapsi kyyditetään sinne autolla vaikka matka olisi lyhytkin?
11.06.2026 |
Vanhemmat tekevät isoja uhrauksia jotta olisi varaa maksaa siitä, että lapsi voi harrastaa seuratoiminnan puitteissa. Omatoiminen harrastaminen ei käy, vaan harrastukseksi lasketaan vain sellainen toiminta missä on valmentaja tai opettaja mukana.
Melkein aina lapset myös kyyditetään harrastuspaikalle autolla, vaikka matka olisi niin lyhyt että lapsi voisi itse pyöräillä sinne tai mennä joukkoliikenteellä. Vanhemmat uhraavat usein merkittävän osan omasta vapaa-ajastaan näihin kyydityksiin. Joihinkin perheisiin jopa hankitaan toinen auto vain jotta kyyditykset saataisiin onnistumaan.
Kommentit (126)
Se on sitä semmoista performatiivista elämää jota eletään, että muut näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei kiinnosta pätkääkään, tietääkö kukaan muu, että lapseni harrastaa. Kasvatan hänestä osaavaa ja toimivaa ihmistä, ja tähän kuuluu harrastaminen. Harrastukset valikoituvat sellaisten etäisyyksien päästä, että niihin pääsee julkisilla. Täällä meidän kulmilla itsenäisesti harrastetaan lähinnä autojen ikkunoiden potkimista sisään, mikä on vähän surullista, mutta tämä on todellisuus, jossa elämme ja jota minä en voi muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kuulostaa vähän katkeralta. Voisimmeko vain normalisoida sen, että ihmiset ja perheet toimivat kukin tavallaan. Toiset maksavat ja kyyditsevät, toiset eivät. Useimmat ehkä keikkuvat siinä jossain välillä. Ei se tarkoita, että mikään tapa olisi toista huonompi tai ylevämpi. Pääasia että ollaan yleensä ottaen kivoja, reiluja ja läsnä.
Kyllä autolla ajaminen alle viiden kilometrin matkoilla hyvällä säällä on perusterveille ihmisille selvästi huonompi vaihtoehto kuin pyöräily. Kiva, reilu ja läsnä voi tietenkin olla molemmilla tavoilla.
Mikä ongelma? Itse ajan autolla kaikki ajot, kuten 2km päähän kauppaan.
Fillaria en viitsi edes tallista ottaa alle 50km matkoille. Sekin on sellainen nopean tempolenkin matka. Peruskestävyyttä ajetaan viikonloppuaamuisin ja matkat 100 - 150km.
Takaan, että omaan sinua paremman vo2-arvon.
Ainakin sulla on isompi hiilijalanjälki. Minne sulla on niin kova kiire, ettet ehdi pyöräillä, sinne pyöräilemään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan nämä eivät ole vaihtoehtoisia, ohjattu harrastus vs itsenäisesti leikkiminen ja harrastaminen, vaan ohjatuissa harrastuksissa käyvät leikkivät ja harrastavat omatoimisesti vähintään yhtä paljon. Lapset on energisiä, sosiaalisia ja idearikkaita useimmiten. Koulun jälkeen ehtii hyvin käyttää pari tuntia ohjattuun harrastukseen ja pari tuntia muuhun mukavaan.
Autolla kuskaaminen taas usein johtuu perheen tiiviistä aikatauluista, harrastavassa perheessä kaikki harrastaa, ei vaan se yksi lapsi, jota juuri sillä hetkellä kuljetetaan. Asun Helsingin kantakaupungin alueella, niin täällä toki näkee paljon alakouluikäisiä liikkumassa itsenäisesti, vanhempia ja lapsia kävelemässä ja pyöräilemässä, talvella pulkan kanssa, ja tietysti paljon julkisen liikenteen käyttäjiä, mutta kun etäisyys kasvaa useampaan kilometriin ja julkiset eivät kuljeta yhdellä välineellä kätevästi, niin arjessa on pakko hakea myös helppoutta, että aikataulujen palapeli saadaan kasaan.
Mun kokemukseni on ihan päinvastainen. Ne lapset, joita on kuljetettu harrastuksesta toiseen pienestä pitäen, eivät ole osanneet yhtään leikkiä vapaata leikkiä. Mielikuvitus on ollut täysin nolla. En sitten tiedä, mikä on syy, mikä seuraus, mikä vanhempien aiheuttamaa ja mikä geneettistä.
Ja sitä vapaata leikkiä tarvitaan...mihin?
Määrätietoista tekemistä ja kurinalaisuutta tehdä, kun ei aina jaksaisi, taas tarvitaan läpi koko elämän.
Lapsilla viimeistään se mitataan korkeakoulujen pääsykokeissa ja sen jälkeen ajallaan valmistumisesta. Siitä sitten aukeaa se suurin osa elämästä. Eikä tässä osuudessa "leikitä" - ainakaan ilman pääomia, jotka vaativat edellämainittuja asioita.
Struktuurinen harrastaminen on erittäin hyvä asia lapsille ja nuorille.
Vapaata leikkiä tarvitaan aivojen kehitykseen, vaikutteiden käsittelyyn flow-tilassa. Sitä tarvitaan vapaiden, luovien ja resilienttien aikuisten aikaansaamiseksi.
Moni näistä pienestä saakka sparratuista kilpaurheilijoista ja himosuorittajista, joilla ei ole ollut aikaa leikkiä, on loppuun palanut siinä vaiheessa, kun aikuiselämä vasta alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi lasten olisi pakko leikkiä pihapiirissä - tai mennä harrastuksiin. Jotkut pelaavat ystävien kanssa ulkona, jotkut harjoittelevat ohjatusti ja näkevät samaan aikaan kavereita. Molemmat ovat mielestäni ihan hyvä vaihtoehto. Ja jokainen menee sillä kulkuvälineellä, minkä parhaaksi näkee. Ei tarvise puuttua toisten elämään niin paljon.
Sitä paitsi ei niitä harrastuksia joka päivä ole. Niitä ennen ja vapaapäivinä voi sitten viettää muuta aikaa.
Ongelma tässä ajatusmaailmassa on se, että vain kolmannes lapsista ja nuorista saa tarpeellisen määrän liiketta nykyisin. Ja tämä näkyy - huomattava osa lapsista on lihavia jos päiväkoti-iässä puhumattakaan kouluiästä. Ilmiö on käsittämätön. En voi itse käsittää miksi vanhemmat antavat lapsen syödä niin paljon yli tarpeen ja liikkua niin vähän.
Mutta, sellaista se nykyisin on. Vanhemmat uskovat että lapsi tietää itse parhaiten mitä haluaa ja tarvitsee, vaikka tällainen uskomus on järjetön.
Lasten ylipaino liittyy paljolti hyötyliikunnan vähentymiseen. Kouluverkosto on harventunut, joten kouluun mennään taksilla, ja sitten vielä illalla vanhemmat mahdollisesti kuskaavat autolla harrastukseen. Kohonneet harrastusmaksut, harrastuksien tavoitteellistuminen ja pitkät kisamatkat johtavat siihen, että yhä harvemmalla ei ole varaa harrastaa, tai sitten se harrastus pahimmillaan tarkoittaa päivän istumista autossa ja vaihtopenkillä.
Oma lapseni toivoi synttärilahjaksi aktiivisuusranneketta, kun sellainen oli muotia muutama vuosi sitten. Totuus paljastui: hän otti leikkipuistossa kaverin kanssa enemmän askelia kuin ohjatussa futistreenissä samassa ajassa.
Otetut askeleet on aika huono mittari. Itse otan askeleita päivässä n. 10 000- 15 000, mutta ei se mitään kuntoa ylläpidä, tai kasvata. Vastaavasti korkeatempoinen 1.5h kamppailutreeni, tai kovatahtinen 5km lenkki, kasvattaa selvästi enemmän.
Sama juttu fudistreeneissä; kyllä keilankiertäminen ja palloharjoitteet kasvattavat koordinaatiota tehokkaammin kuin leikkipuistossa kikkailu, vaikka ihan hyvää tekemistä sekin on - kunhan lapsi uskaltaa haastaa itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin? Monille lapsille tekisi hyvää se, että saavat onnistumisen tunteita ja kehuja muiltakin kuin vanhemmiltaan.
Koulu on ihan riittävä tuota varten. Ei lapsi tarvitse enää mitään "iltakoulua".
Onnistumisentunne tulisi saada monesta eri lähteestä. Jos koulunkäynti alkaakin sakkaamaan niin on se harrastus, jossa sitä saa. Niille kympin tytöillekkin tekee hyvää tehdä välillä muutakin kuin istua nenä kirjassa.
Huonoksi on mennyt jos tekeminen ja onnistuminen ei koskaan voi lähteä itsestä vaan siihen tarvitaan aina joko koulun opettaja tai harrastuksen opettaja.
Itsestähän se onnistuminen lähtee, mutta aikuinen on siinä tukemassa suoritusta ja kannustamassa. Harva lapsi on niin itseohjautuva, että osaisi asettaa itselleen tarpeeksi vaativia tavoitteita ja päästä niihin. Voihan sitä höntsäfutista pelata vaikka kymmenen vuotta, mutta kyllä se jossain vaiheessa alkaa kismittämään kun muut pelaajat ovat paljon parempia kuin itse.
Mikä on tarpeeksi vaativa tavoite harrastuksessa? Harrastus noin lähtökohtaisesti on tarkoitettu rentoutumiseen, vastapainoksi koululle, joka on lapsen varsinainen duuni.
Olen eri mieltä. Olen itse urheillut "tavoitteellisesti" penskasta asti. Omalla kohdalla se riitti jalkapallossa sm-tasolle asti. Sitten opiskelu vei niin suuren osan ajasta, ettei siinä kohdin jo oikeastaan ammattimaista pelaamista voinut jatkaa. Oli pakko myös myöntää, etten tulisi sillä tiellä pääsemään oikeasti hyviin tienesteihin ja ammattilaisura kestäisi ehkä muutaman kauden.
Siitä eteenpäinkin kuitenkin kaikki harrastaminen on ollut tavoitteellista. En jaksaisi lähteä 4-5 kertaa viikossa treenaamaan rentoutuakseni. Minulla on kausittaiset tavoitteet, joihin tehdään suunnitelmat.
Samaa mallia on myös juniorin harrastukset. Samalla siinä oppii asettamaan tavoitteita ja ymmärtämään, että niiden eteen pitää tehdä paljon, välistä tylsääkin, työtä. Ihan sama oppi pätee koulussa. Sekä myöhemmin myös tietysti muussa elämässä.
Tokihan itse rentoudun siitä, että tiedän tekeväni "oikeita asioita", kun kehitystä tapahtuu. Se tuo merkitystä. Ajatus, että vain lahoaisin ja heikentyisin hissukseen kohti elämänloppua tuntuisi aika stressaavalta.
Varaudu siihen, että jossain vaiheessa elämää joudut sopeutumaan siihenkin stressiin, että kaikki ei ole jatkuvaa kehitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kuulostaa vähän katkeralta. Voisimmeko vain normalisoida sen, että ihmiset ja perheet toimivat kukin tavallaan. Toiset maksavat ja kyyditsevät, toiset eivät. Useimmat ehkä keikkuvat siinä jossain välillä. Ei se tarkoita, että mikään tapa olisi toista huonompi tai ylevämpi. Pääasia että ollaan yleensä ottaen kivoja, reiluja ja läsnä.
Kyllä autolla ajaminen alle viiden kilometrin matkoilla hyvällä säällä on perusterveille ihmisille selvästi huonompi vaihtoehto kuin pyöräily. Kiva, reilu ja läsnä voi tietenkin olla molemmilla tavoilla.
Mikä ongelma? Itse ajan autolla kaikki ajot, kuten 2km päähän kauppaan.
Fillaria en viitsi edes tallista ottaa alle 50km matkoille. Sekin on sellainen nopean tempolenkin matka. Peruskestävyyttä ajetaan viikonloppuaamuisin ja matkat 100 - 150km.
Takaan, että omaan sinua paremman vo2-arvon.
Ainakin sulla on isompi hiilijalanjälki. Minne sulla on niin kova kiire, ettet ehdi pyöräillä, sinne pyöräilemään?
Ketä kiinnostaa joku hiilijalanjälki?!
Itsellä hyvin samankaltainen tilanne kuin viittaamallasi kommentoijalla. Itsellä ainakin on kiire tekemään jotain mielekkäämpää kuin kaupassa käynti, tai muu arkiasiointi. Kaupasta tulee ostettua yleensä kolmesta neljään isoa kassillista ruokaa. Ei niitä millään fillarilla kuskata.
Käytän sen säästyneen ajan mielekkäämpään tekemiseen, kuten juuri pitkiin, kunnollisiin, fillarilenkkeihin. Itsellä tosin pääasiassa maastossa, toisinaan hiekkateillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi lasten olisi pakko leikkiä pihapiirissä - tai mennä harrastuksiin. Jotkut pelaavat ystävien kanssa ulkona, jotkut harjoittelevat ohjatusti ja näkevät samaan aikaan kavereita. Molemmat ovat mielestäni ihan hyvä vaihtoehto. Ja jokainen menee sillä kulkuvälineellä, minkä parhaaksi näkee. Ei tarvise puuttua toisten elämään niin paljon.
Sitä paitsi ei niitä harrastuksia joka päivä ole. Niitä ennen ja vapaapäivinä voi sitten viettää muuta aikaa.
Ongelma tässä ajatusmaailmassa on se, että vain kolmannes lapsista ja nuorista saa tarpeellisen määrän liiketta nykyisin. Ja tämä näkyy - huomattava osa lapsista on lihavia jos päiväkoti-iässä puhumattakaan kouluiästä. Ilmiö on käsittämätön. En voi itse käsittää miksi vanhemmat antavat lapsen syödä niin paljon yli tarpeen ja liikkua niin vähän.
Mutta, sellaista se nykyisin on. Vanhemmat uskovat että lapsi tietää itse parhaiten mitä haluaa ja tarvitsee, vaikka tällainen uskomus on järjetön.
Lasten ylipaino liittyy paljolti hyötyliikunnan vähentymiseen. Kouluverkosto on harventunut, joten kouluun mennään taksilla, ja sitten vielä illalla vanhemmat mahdollisesti kuskaavat autolla harrastukseen. Kohonneet harrastusmaksut, harrastuksien tavoitteellistuminen ja pitkät kisamatkat johtavat siihen, että yhä harvemmalla ei ole varaa harrastaa, tai sitten se harrastus pahimmillaan tarkoittaa päivän istumista autossa ja vaihtopenkillä.
Oma lapseni toivoi synttärilahjaksi aktiivisuusranneketta, kun sellainen oli muotia muutama vuosi sitten. Totuus paljastui: hän otti leikkipuistossa kaverin kanssa enemmän askelia kuin ohjatussa futistreenissä samassa ajassa.
Ranteesta mitatut "askeleet" on käsien heilutusta, ei oikeita askeleita. Jos ravistaa rannekkeen kättä niin tulee askeleita, vaikka istuisi sohvalla.
Noin oli ikivanhoissa rannekkeissa. Ne ottivat askeleita neulomisestakin. Tämä lapsen ranneke näytti ihan oikein. Todistin myös omin silmin, että futiksessa on enemmän vuoron odottelua ja paikoillaan seisomista kuin vapaassa hippa- ym. leikissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi lasten olisi pakko leikkiä pihapiirissä - tai mennä harrastuksiin. Jotkut pelaavat ystävien kanssa ulkona, jotkut harjoittelevat ohjatusti ja näkevät samaan aikaan kavereita. Molemmat ovat mielestäni ihan hyvä vaihtoehto. Ja jokainen menee sillä kulkuvälineellä, minkä parhaaksi näkee. Ei tarvise puuttua toisten elämään niin paljon.
Sitä paitsi ei niitä harrastuksia joka päivä ole. Niitä ennen ja vapaapäivinä voi sitten viettää muuta aikaa.
Ongelma tässä ajatusmaailmassa on se, että vain kolmannes lapsista ja nuorista saa tarpeellisen määrän liiketta nykyisin. Ja tämä näkyy - huomattava osa lapsista on lihavia jos päiväkoti-iässä puhumattakaan kouluiästä. Ilmiö on käsittämätön. En voi itse käsittää miksi vanhemmat antavat lapsen syödä niin paljon yli tarpeen ja liikkua niin vähän.
Mutta, sellaista se nykyisin on. Vanhemmat uskovat että lapsi tietää itse parhaiten mitä haluaa ja tarvitsee, vaikka tällainen uskomus on järjetön.
Lasten ylipaino liittyy paljolti hyötyliikunnan vähentymiseen. Kouluverkosto on harventunut, joten kouluun mennään taksilla, ja sitten vielä illalla vanhemmat mahdollisesti kuskaavat autolla harrastukseen. Kohonneet harrastusmaksut, harrastuksien tavoitteellistuminen ja pitkät kisamatkat johtavat siihen, että yhä harvemmalla ei ole varaa harrastaa, tai sitten se harrastus pahimmillaan tarkoittaa päivän istumista autossa ja vaihtopenkillä.
Oma lapseni toivoi synttärilahjaksi aktiivisuusranneketta, kun sellainen oli muotia muutama vuosi sitten. Totuus paljastui: hän otti leikkipuistossa kaverin kanssa enemmän askelia kuin ohjatussa futistreenissä samassa ajassa.
Otetut askeleet on aika huono mittari. Itse otan askeleita päivässä n. 10 000- 15 000, mutta ei se mitään kuntoa ylläpidä, tai kasvata. Vastaavasti korkeatempoinen 1.5h kamppailutreeni, tai kovatahtinen 5km lenkki, kasvattaa selvästi enemmän.
Sama juttu fudistreeneissä; kyllä keilankiertäminen ja palloharjoitteet kasvattavat koordinaatiota tehokkaammin kuin leikkipuistossa kikkailu, vaikka ihan hyvää tekemistä sekin on - kunhan lapsi uskaltaa haastaa itseään.
No ainakin tämän lapsen kohdalla puistoilu kaverien kanssa oli tehokkaampaa treeniä kuin jalkapalloharjoitukset - tuli lihaskuntoa ja vaikka mitä. Mutta lapset ovat yksilöitä, ja toiset ehkä tarvitsevat aikuisen käskemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kuulostaa vähän katkeralta. Voisimmeko vain normalisoida sen, että ihmiset ja perheet toimivat kukin tavallaan. Toiset maksavat ja kyyditsevät, toiset eivät. Useimmat ehkä keikkuvat siinä jossain välillä. Ei se tarkoita, että mikään tapa olisi toista huonompi tai ylevämpi. Pääasia että ollaan yleensä ottaen kivoja, reiluja ja läsnä.
Kyllä autolla ajaminen alle viiden kilometrin matkoilla hyvällä säällä on perusterveille ihmisille selvästi huonompi vaihtoehto kuin pyöräily. Kiva, reilu ja läsnä voi tietenkin olla molemmilla tavoilla.
Mikä ongelma? Itse ajan autolla kaikki ajot, kuten 2km päähän kauppaan.
Fillaria en viitsi edes tallista ottaa alle 50km matkoille. Sekin on sellainen nopean tempolenkin matka. Peruskestävyyttä ajetaan viikonloppuaamuisin ja matkat 100 - 150km.
Takaan, että omaan sinua paremman vo2-arvon.
Ainakin sulla on isompi hiilijalanjälki. Minne sulla on niin kova kiire, ettet ehdi pyöräillä, sinne pyöräilemään?
Ketä kiinnostaa joku hiilijalanjälki?!
Itsellä hyvin samankaltainen tilanne kuin viittaamallasi kommentoijalla. Itsellä ainakin on kiire tekemään jotain mielekkäämpää kuin kaupassa käynti, tai muu arkiasiointi. Kaupasta tulee ostettua yleensä kolmesta neljään isoa kassillista ruokaa. Ei niitä millään fillarilla kuskata.
Käytän sen säästyneen ajan mielekkäämpään tekemiseen, kuten juuri pitkiin, kunnollisiin, fillarilenkkeihin. Itsellä tosin pääasiassa maastossa, toisinaan hiekkateillä.
Kuulostaa tosi tylsältä ja ahdistavalta elämältä, sori vaan. Älä ainakaan lapsia tuohon oravanpyörään hanki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa suhtaudutaan kyllä kauhean negatiivisesti lasten harrastamiseen ja varsinkin kilpatasolla. Pitäisi vaan kavereitten kanssa olla ja perheen kanssa leipoa ja laulaa.
Toisaalta sitten taas ollaan ihan hulluja penkkiurheilijoita, eli poika saunoo ja torilla tavataan jne vuodesta toiseen. Mistä ne pelaajat ja huiput tulee, jos ominpäin vaan pallotellaan? Sama pätee taiteeseen, musiikkiin, kaikkeen tekemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kuulostaa vähän katkeralta. Voisimmeko vain normalisoida sen, että ihmiset ja perheet toimivat kukin tavallaan. Toiset maksavat ja kyyditsevät, toiset eivät. Useimmat ehkä keikkuvat siinä jossain välillä. Ei se tarkoita, että mikään tapa olisi toista huonompi tai ylevämpi. Pääasia että ollaan yleensä ottaen kivoja, reiluja ja läsnä.
Kyllä autolla ajaminen alle viiden kilometrin matkoilla hyvällä säällä on perusterveille ihmisille selvästi huonompi vaihtoehto kuin pyöräily. Kiva, reilu ja läsnä voi tietenkin olla molemmilla tavoilla.
Mikä ongelma? Itse ajan autolla kaikki ajot, kuten 2km päähän kauppaan.
Fillaria en viitsi edes tallista ottaa alle 50km matkoille. Sekin on sellainen nopean tempolenkin matka. Peruskestävyyttä ajetaan viikonloppuaamuisin ja matkat 100 - 150km.
Takaan, että omaan sinua paremman vo2-arvon.
Ainakin sulla on isompi hiilijalanjälki. Minne sulla on niin kova kiire, ettet ehdi pyöräillä, sinne pyöräilemään?
Ketä kiinnostaa joku hiilijalanjälki?!
Itsellä hyvin samankaltainen tilanne kuin viittaamallasi kommentoijalla. Itsellä ainakin on kiire tekemään jotain mielekkäämpää kuin kaupassa käynti, tai muu arkiasiointi. Kaupasta tulee ostettua yleensä kolmesta neljään isoa kassillista ruokaa. Ei niitä millään fillarilla kuskata.
Käytän sen säästyneen ajan mielekkäämpään tekemiseen, kuten juuri pitkiin, kunnollisiin, fillarilenkkeihin. Itsellä tosin pääasiassa maastossa, toisinaan hiekkateillä.
Kuulostaa tosi tylsältä ja ahdistavalta elämältä, sori vaan. Älä ainakaan lapsia tuohon oravanpyörään hanki.
Eikös tuo nyt ole ihan normaalia elämää, että käydään kaupassa ja harrastetaan? Mitä ihmettä taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kuulostaa vähän katkeralta. Voisimmeko vain normalisoida sen, että ihmiset ja perheet toimivat kukin tavallaan. Toiset maksavat ja kyyditsevät, toiset eivät. Useimmat ehkä keikkuvat siinä jossain välillä. Ei se tarkoita, että mikään tapa olisi toista huonompi tai ylevämpi. Pääasia että ollaan yleensä ottaen kivoja, reiluja ja läsnä.
Kyllä autolla ajaminen alle viiden kilometrin matkoilla hyvällä säällä on perusterveille ihmisille selvästi huonompi vaihtoehto kuin pyöräily. Kiva, reilu ja läsnä voi tietenkin olla molemmilla tavoilla.
Mikä ongelma? Itse ajan autolla kaikki ajot, kuten 2km päähän kauppaan.
Fillaria en viitsi edes tallista ottaa alle 50km matkoille. Sekin on sellainen nopean tempolenkin matka. Peruskestävyyttä ajetaan viikonloppuaamuisin ja matkat 100 - 150km.
Takaan, että omaan sinua paremman vo2-arvon.
Ainakin sulla on isompi hiilijalanjälki. Minne sulla on niin kova kiire, ettet ehdi pyöräillä, sinne pyöräilemään?
Ketä kiinnostaa joku hiilijalanjälki?!
Itsellä hyvin samankaltainen tilanne kuin viittaamallasi kommentoijalla. Itsellä ainakin on kiire tekemään jotain mielekkäämpää kuin kaupassa käynti, tai muu arkiasiointi. Kaupasta tulee ostettua yleensä kolmesta neljään isoa kassillista ruokaa. Ei niitä millään fillarilla kuskata.
Käytän sen säästyneen ajan mielekkäämpään tekemiseen, kuten juuri pitkiin, kunnollisiin, fillarilenkkeihin. Itsellä tosin pääasiassa maastossa, toisinaan hiekkateillä.
Kuulostaa tosi tylsältä ja ahdistavalta elämältä, sori vaan. Älä ainakaan lapsia tuohon oravanpyörään hanki.
Eikös tuo nyt ole ihan normaalia elämää, että käydään kaupassa ja harrastetaan? Mitä ihmettä taas.
No tuo järjetön kiire ja kouhotus koko ajan. Kiire on hyvän lapsuuden tuho.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa suhtaudutaan kyllä kauhean negatiivisesti lasten harrastamiseen ja varsinkin kilpatasolla. Pitäisi vaan kavereitten kanssa olla ja perheen kanssa leipoa ja laulaa.
Toisaalta sitten taas ollaan ihan hulluja penkkiurheilijoita, eli poika saunoo ja torilla tavataan jne vuodesta toiseen. Mistä ne pelaajat ja huiput tulee, jos ominpäin vaan pallotellaan? Sama pätee taiteeseen, musiikkiin, kaikkeen tekemiseen.
Suomessa on nykyään sellainen kulttuuri, että mitään ei saa vaatia. Aina pitää saada mennä sieltä mistä aita on matalin. Siksi Suomeen ei synny mitään huippu-urheilijoita, -muusikoita ja vastaavia, koska kehityskaari on hidas verrattuna maihin, joissa harrastukset otetaan tosissaan. Jo teini-iässä on myöhäistä hypätä kelkkaan jos tähtää huipulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kuulostaa vähän katkeralta. Voisimmeko vain normalisoida sen, että ihmiset ja perheet toimivat kukin tavallaan. Toiset maksavat ja kyyditsevät, toiset eivät. Useimmat ehkä keikkuvat siinä jossain välillä. Ei se tarkoita, että mikään tapa olisi toista huonompi tai ylevämpi. Pääasia että ollaan yleensä ottaen kivoja, reiluja ja läsnä.
Kyllä autolla ajaminen alle viiden kilometrin matkoilla hyvällä säällä on perusterveille ihmisille selvästi huonompi vaihtoehto kuin pyöräily. Kiva, reilu ja läsnä voi tietenkin olla molemmilla tavoilla.
Mikä ongelma? Itse ajan autolla kaikki ajot, kuten 2km päähän kauppaan.
Fillaria en viitsi edes tallista ottaa alle 50km matkoille. Sekin on sellainen nopean tempolenkin matka. Peruskestävyyttä ajetaan viikonloppuaamuisin ja matkat 100 - 150km.
Takaan, että omaan sinua paremman vo2-arvon.
Ainakin sulla on isompi hiilijalanjälki. Minne sulla on niin kova kiire, ettet ehdi pyöräillä, sinne pyöräilemään?
Ketä kiinnostaa joku hiilijalanjälki?!
Itsellä hyvin samankaltainen tilanne kuin viittaamallasi kommentoijalla. Itsellä ainakin on kiire tekemään jotain mielekkäämpää kuin kaupassa käynti, tai muu arkiasiointi. Kaupasta tulee ostettua yleensä kolmesta neljään isoa kassillista ruokaa. Ei niitä millään fillarilla kuskata.
Käytän sen säästyneen ajan mielekkäämpään tekemiseen, kuten juuri pitkiin, kunnollisiin, fillarilenkkeihin. Itsellä tosin pääasiassa maastossa, toisinaan hiekkateillä.
Kuulostaa tosi tylsältä ja ahdistavalta elämältä, sori vaan. Älä ainakaan lapsia tuohon oravanpyörään hanki.
Eikös tuo nyt ole ihan normaalia elämää, että käydään kaupassa ja harrastetaan? Mitä ihmettä taas.
No tuo järjetön kiire ja kouhotus koko ajan. Kiire on hyvän lapsuuden tuho.
Mikä ihmeen kiire? Kaupassa vaan on joskus käytävä ja autollahan sinne pääsee nopeiten.
Sitä on myös hieman vaikea ymmärtää, miten muutamat treenit viikossa veisivät kaiken ajan leikiltä ja vapaalta oleskelulta. Mihin se muu aika oikein hupenee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kuulostaa vähän katkeralta. Voisimmeko vain normalisoida sen, että ihmiset ja perheet toimivat kukin tavallaan. Toiset maksavat ja kyyditsevät, toiset eivät. Useimmat ehkä keikkuvat siinä jossain välillä. Ei se tarkoita, että mikään tapa olisi toista huonompi tai ylevämpi. Pääasia että ollaan yleensä ottaen kivoja, reiluja ja läsnä.
Kyllä autolla ajaminen alle viiden kilometrin matkoilla hyvällä säällä on perusterveille ihmisille selvästi huonompi vaihtoehto kuin pyöräily. Kiva, reilu ja läsnä voi tietenkin olla molemmilla tavoilla.
Mikä ongelma? Itse ajan autolla kaikki ajot, kuten 2km päähän kauppaan.
Fillaria en viitsi edes tallista ottaa alle 50km matkoille. Sekin on sellainen nopean tempolenkin matka. Peruskestävyyttä ajetaan viikonloppuaamuisin ja matkat 100 - 150km.
Takaan, että omaan sinua paremman vo2-arvon.
Ainakin sulla on isompi hiilijalanjälki. Minne sulla on niin kova kiire, ettet ehdi pyöräillä, sinne pyöräilemään?
Ketä kiinnostaa joku hiilijalanjälki?!
Itsellä hyvin samankaltainen tilanne kuin viittaamallasi kommentoijalla. Itsellä ainakin on kiire tekemään jotain mielekkäämpää kuin kaupassa käynti, tai muu arkiasiointi. Kaupasta tulee ostettua yleensä kolmesta neljään isoa kassillista ruokaa. Ei niitä millään fillarilla kuskata.
Käytän sen säästyneen ajan mielekkäämpään tekemiseen, kuten juuri pitkiin, kunnollisiin, fillarilenkkeihin. Itsellä tosin pääasiassa maastossa, toisinaan hiekkateillä.
Kuulostaa tosi tylsältä ja ahdistavalta elämältä, sori vaan. Älä ainakaan lapsia tuohon oravanpyörään hanki.
Eikös tuo nyt ole ihan normaalia elämää, että käydään kaupassa ja harrastetaan? Mitä ihmettä taas.
No tuo järjetön kiire ja kouhotus koko ajan. Kiire on hyvän lapsuuden tuho.
Mikä ihmeen kiire? Kaupassa vaan on joskus käytävä ja autollahan sinne pääsee nopeiten.
Juurihan tuossa yllä kirjoitat, että sulla on kiire tekemään mielekkäämpää tekemistä kuin kaupassa käynti. Mikä ihmeen kiire, sitä minäkin mietin.
Vierailija kirjoitti:
Sitä on myös hieman vaikea ymmärtää, miten muutamat treenit viikossa veisivät kaiken ajan leikiltä ja vapaalta oleskelulta. Mihin se muu aika oikein hupenee?
Peruskoulussa on niin lyhyet koulupäivät, että aikaa löytyy kyllä kaikkeen.
Ranteesta mitatut "askeleet" on käsien heilutusta, ei oikeita askeleita. Jos ravistaa rannekkeen kättä niin tulee askeleita, vaikka istuisi sohvalla.