Lue keskustelun säännöt.
Miesystävän kanssa riitaa kissan lopetuksesta
10.06.2026 |
Minulla on ollut kissa teini-ikäisestä saakka. Olen kasvanut sen rinnalla aikuiseksi, muuttanut ekaan omaan kotiin, muuttanut ekaan omistusasuntoon, se on ollut mukana kaikissa suurissa ja pienissä elämän virstanpylväissä. Se on ollut minulle tuki ja turva, luotettu ystävä ja kallio, kun elämässä on ollut monenlaisia myllerryksiä.
Nyt kissa on 20-vuotias. Olen oikeastaan jo pari vuotta yrittänyt sopeutua ajatukseen, että meillä tuskin on enää pitkää aikaa yhdessä. Käytän sitä säännöllisesti eläinlääkärissä tarkastuksissa, mitään varsinaista diagnosoitavaa vaivaa sillä ei ole havaittu, mutta ikä on alkanut näkyä. Se on vähän seniili, laihtunut ja menettänyt lihasmassaa, jäykkä/hidas liikkumaan, näkö ja kuulo ovat huonontuneet ja se on kovin unelias.
Tapasin nykyisen miesystäväni noin vuosi sitten. Hän on eläinrakas ja tietysti tykästyi kissaani kovasti.
Pitkien pohdintojen ja MONIEN itkujen jälkeen olen päättänyt, että lähipäivinä/-viikkoina olisi armeliainta nukuttaa kissa ikiuneen, koska vanhuudenvaivat vaikuttavat sen elämään enkä tiedä, että se nauttii elämästään kovin paljon enää. Haluaisin ehkäistä tulevaa kärsimystä, koska vääjäämättä se tulee sairastumaan ja haluaisin sen lähdön olevan rauhallinen ja mahdollisimman mukava.
Kerroin asiasta miesystävälleni lähinnä ilmoitusasiana, koska kissa ja päätös on minun. Kaikki perheenjäseneni ja ystäväni ovat ymmärtäneet päätöstäni ja tukeneet minua siinä, mutta mies alkoi kyseenalaistaa asiaa. Hän kyseli, että miksi haluan "tappaa" kissan, kun siinä ei ole mitään vikaa ja että miksi ei nyt katsottaisi ainakin kesän yli.
Tämä on edennyt riitaan asti. Mies ei kunnioita päätöstäni eikä tunnu luottavan harkintakykyyni. Muutenkin tuntuu epäsopivalta, että ihminen, jonka olen tuntenut vasta reilun vuoden on heittänyt itsensä näin henkilökohtaisen ja kivuliaan asian keskiöön. Olen kuitenkin pohtinyt tätä jo pari vuotta ja nyt yhtäkkiä tässä onkin aivan uusi asia, jota pitäisi ottaa huomioon ikään kuin nukutuspäätös ei olisi jo itsessään minulle hankala. En jaksaisi riidellä asiasta, mutta en myöskään halua vain viedä kissaa piikille ja olla "pahis".
Olen alkanut kääntyä eron kannalle, koska tiedän, että en tule saamaan häneltä sitä tukea ja lohtua, jota surullisina aikoina kaipaisin. Todennäköisimmin hänen asenteensa olisi luokkaa "no itsepähän päätit, mitä nyt itket".
Miten te suhtautuisitte asiaan ja hoitaisitte sen?
Kommentit (70)
Lopettaisin molemmat pikaisesti, sekä kissan ja parisuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä keskustelemalla saada miehesi ymmärtämään kantasi. Ihmiset eivät ole asioista aina samaa mieltä ja silti elävät hyvässä suhteessa. Ei ihmisiä voi aina poistaa elämästään kun he eivät toimi kuten sinä haluat. Aikuistu, niele ylpeytesi kommunikoi. Tulee sellainen kuva sinusta että muut ovat täällä sinua varten tukemassa ja jos eivät osaa toimia kuten sinä haluat niin ulos. Olet selvästi vähän lellikkipentu. Aikuistu.
Sinun kissasi ja sinun päätöksesi. Mummini sanoi, että haluaa poistua täältä ennen kuin kunto heikkenee liian paljon. Onneksi tulikin massiivinen sydänkohtaus ja vei mummin nopeasti. Kissa on toki eri asia kuin ihminen eikä kissa osaa ajatella millaisia tuskia on edessä. On armeliainta lopettaa eläin ennen kuin niitä tuskia tulee. Meillä on ollut kissoja ja hevosia. Olemme lopettaneet kaikki eläimet ennen kuin vanhuuden vaivoja olisi tullut liikaa. Kun on mahdollisuus säästää toinen elävä olento kivuilta ja tuskalta niin miksi sitä ei tekisi.
Ääliöt vastailee taas pimperot vaahdossa provoon 🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Ääliöt vastailee taas pimperot vaahdossa provoon 🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Koita keksiä sisältöä elämääsi. Tämä on keskustelupalsta eikä sillä ole väliä kuka tai miksi aloitus on väännetty. Asia kiinnostaa, ei tuo ap. Sinä Hanki elämä äläkä vaahtoa tuntemattomien tekemisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei saa perustua pelkkään ikään. Kannattaa kysyä eläinlääkäriltä. Jos kissa syö ja juo normaalisti ja käy laatikolla niin tuskin on erityisen sairas. Ikä ei ole sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääliöt vastailee taas pimperot vaahdossa provoon 🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Koita keksiä sisältöä elämääsi. Tämä on keskustelupalsta eikä sillä ole väliä kuka tai miksi aloitus on väännetty. Asia kiinnostaa, ei tuo ap. Sinä Hanki elämä äläkä vaahtoa tuntemattomien tekemisiä.
Vaahtopi llu suuttui, kun osui 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Hieman samoilla linjoilla. Tosin aika huolestuttavilta kuulostaa miesystäväsi kommentit. Jos koittaisit sanoa mahdollisimman suoraan, että on kyse sinun rakkaasta lemmikistä ja et tee tuota päätöstä mitenkään kevyin perustein, kuinka raskas tilanne on sinulle. Kerro myös, että koet loukkaavana, että hän kyseenalaistaa harkintakykysi tällaisessa asiassa ja, että kaipaisit häneltä lähinnä tukea asian suhteen.
Siinä tapauksessa, jos hän ei senkään jälkeen ymmärrä tilannetta ja hyväksy asiaa, eroa tai ainakin jonkinlainen etäisyyden ottamista voisi olla kannattavaa harkita.
Omasta lemmikistä luopuminen on raskas asia. Suru ja ikävä sen jälkeen voi olla yksinäänkin vaikeita kantaa. Siinä tilanteessa et kaipaa lähellesi ketään, joka tekee asioista vielä enemmän raskaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hieman samoilla linjoilla. Tosin aika huolestuttavilta kuulostaa miesystäväsi kommentit. Jos koittaisit sanoa mahdollisimman suoraan, että on kyse sinun rakkaasta lemmikistä ja et tee tuota päätöstä mitenkään kevyin perustein, kuinka raskas tilanne on sinulle. Kerro myös, että koet loukkaavana, että hän kyseenalaistaa harkintakykysi tällaisessa asiassa ja, että kaipaisit häneltä lähinnä tukea asian suhteen.
Siinä tapauksessa, jos hän ei senkään jälkeen ymmärrä tilannetta ja hyväksy asiaa, eroa tai ainakin jonkinlainen etäisyyden ottamista voisi olla kannattavaa harkita.
Omasta lemmikistä luopuminen on raskas asia. Suru ja ikävä sen jälkeen voi olla yksinäänkin vaikeita kantaa. Siinä tilanteessa et kaipaa lähellesi ketään, joka tekee asioista vielä enemmän raskaita.
Aloittaja vastailee itselleen ja vähän typerämmät naiset ovat pikkarit innosta vaahdossa 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Olet lain silmissä eläimen omistaja kuten olisit fillarin omistaja. Päättääkö miesystävä sinun fillarinhuollosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on oikeassa, mutta sinun päätöshän tuo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman samoilla linjoilla. Tosin aika huolestuttavilta kuulostaa miesystäväsi kommentit. Jos koittaisit sanoa mahdollisimman suoraan, että on kyse sinun rakkaasta lemmikistä ja et tee tuota päätöstä mitenkään kevyin perustein, kuinka raskas tilanne on sinulle. Kerro myös, että koet loukkaavana, että hän kyseenalaistaa harkintakykysi tällaisessa asiassa ja, että kaipaisit häneltä lähinnä tukea asian suhteen.
Siinä tapauksessa, jos hän ei senkään jälkeen ymmärrä tilannetta ja hyväksy asiaa, eroa tai ainakin jonkinlainen etäisyyden ottamista voisi olla kannattavaa harkita.
Omasta lemmikistä luopuminen on raskas asia. Suru ja ikävä sen jälkeen voi olla yksinäänkin vaikeita kantaa. Siinä tilanteessa et kaipaa lähellesi ketään, joka tekee asioista vielä enemmän raskaita.
Aloittaja vastailee itselleen ja vähän typerämmät naiset ovat pikkarit innosta vaahdossa 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Sori, nyt ei osanut, oon eri tyyppi. Muutama vuosi sitten jouduttiin luopumaan meidän koirasta, jollain tavalla pystyy samaistumaan. Siinä tilanteessa, jos joku olisi tullut yhtään syyttämään tai kyseenalaistamaan päätöstä, niin sitä en tiedä miten olisin reakoinut.
Päätös kissasi hoidosta kuuluu sinulle ja eläinlääkärille. Miesystävälläsi saa olla tunteita, surua, kiintymystä ja jopa vaikeus hyväksyä asiaa. Mutta hänellä ei ole oikeutta tehdä asiasta moraalista oikeudenkäyntiä sinua vastaan.
Kuvaat, että olet miettinyt asiaa jo pari vuotta, käyttänyt kissaa eläinlääkärissä, seurannut sen toimintakykyä ja yrittänyt arvioida elämänlaatua. Se on aika kaukana impulsiivisesta päätöksestä.
Hänen sanavalintansa, etenkin tappaa, on julma. Se siirtää huomion kissan elämänlaadusta siihen, että sinusta tehdään syyllinen. Se on epäreilua.
Voisit yrittää häntä auttaa ymmärtämään, että tarvitset enemmän tukea kuin syyllistämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman samoilla linjoilla. Tosin aika huolestuttavilta kuulostaa miesystäväsi kommentit. Jos koittaisit sanoa mahdollisimman suoraan, että on kyse sinun rakkaasta lemmikistä ja et tee tuota päätöstä mitenkään kevyin perustein, kuinka raskas tilanne on sinulle. Kerro myös, että koet loukkaavana, että hän kyseenalaistaa harkintakykysi tällaisessa asiassa ja, että kaipaisit häneltä lähinnä tukea asian suhteen.
Siinä tapauksessa, jos hän ei senkään jälkeen ymmärrä tilannetta ja hyväksy asiaa, eroa tai ainakin jonkinlainen etäisyyden ottamista voisi olla kannattavaa harkita.
Omasta lemmikistä luopuminen on raskas asia. Suru ja ikävä sen jälkeen voi olla yksinäänkin vaikeita kantaa. Siinä tilanteessa et kaipaa lähellesi ketään, joka tekee asioista vielä enemmän raskaita.
Aloittaja vastailee itselleen ja vähän typerämmät naiset ovat pikkarit innosta vaahdossa 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Sori, nyt ei osanut, oon eri tyyppi. Muutama vuosi sitten jouduttiin luopumaan meidän koirasta, jollain tavalla pystyy samaistumaan. Siinä tilanteessa, jos joku olisi tullut yhtään syyttämään tai kyseenalaistamaan päätöstä, niin sitä en tiedä miten olisin reakoinut.
Lässym lässytystä, vaahtopil lu 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Päätös kissasi hoidosta kuuluu sinulle ja eläinlääkärille. Miesystävälläsi saa olla tunteita, surua, kiintymystä ja jopa vaikeus hyväksyä asiaa. Mutta hänellä ei ole oikeutta tehdä asiasta moraalista oikeudenkäyntiä sinua vastaan.
Kuvaat, että olet miettinyt asiaa jo pari vuotta, käyttänyt kissaa eläinlääkärissä, seurannut sen toimintakykyä ja yrittänyt arvioida elämänlaatua. Se on aika kaukana impulsiivisesta päätöksestä.
Hänen sanavalintansa, etenkin tappaa, on julma. Se siirtää huomion kissan elämänlaadusta siihen, että sinusta tehdään syyllinen. Se on epäreilua.Voisit yrittää häntä auttaa ymmärtämään, että tarvitset enemmän tukea kuin syyllistämistä.
Ei viddu miten tyhmä lehmä olet 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätös kissasi hoidosta kuuluu sinulle ja eläinlääkärille. Miesystävälläsi saa olla tunteita, surua, kiintymystä ja jopa vaikeus hyväksyä asiaa. Mutta hänellä ei ole oikeutta tehdä asiasta moraalista oikeudenkäyntiä sinua vastaan.
Kuvaat, että olet miettinyt asiaa jo pari vuotta, käyttänyt kissaa eläinlääkärissä, seurannut sen toimintakykyä ja yrittänyt arvioida elämänlaatua. Se on aika kaukana impulsiivisesta päätöksestä.
Hänen sanavalintansa, etenkin tappaa, on julma. Se siirtää huomion kissan elämänlaadusta siihen, että sinusta tehdään syyllinen. Se on epäreilua.Voisit yrittää häntä auttaa ymmärtämään, että tarvitset enemmän tukea kuin syyllistämistä.
Ei viddu miten tyhmä lehmä olet 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
En ota vastaan keskenkasvuista internet sankarin kommenttiasi. Ei sillä ole merkitystä.
Vastaaminen kielii, että tän sankarin viestit on oikeinkin mallikkaasti otettu vastaan ja nähty jopa vastauksen arvoisina. Mitä muutakaan teiltä provoihin lankeavilta depiileiltä voisi edes odottaa 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Juuri noin. Trollitehtaalta. Ei pidä kommentoida.