Miesystävän kanssa riitaa kissan lopetuksesta
Minulla on ollut kissa teini-ikäisestä saakka. Olen kasvanut sen rinnalla aikuiseksi, muuttanut ekaan omaan kotiin, muuttanut ekaan omistusasuntoon, se on ollut mukana kaikissa suurissa ja pienissä elämän virstanpylväissä. Se on ollut minulle tuki ja turva, luotettu ystävä ja kallio, kun elämässä on ollut monenlaisia myllerryksiä.
Nyt kissa on 20-vuotias. Olen oikeastaan jo pari vuotta yrittänyt sopeutua ajatukseen, että meillä tuskin on enää pitkää aikaa yhdessä. Käytän sitä säännöllisesti eläinlääkärissä tarkastuksissa, mitään varsinaista diagnosoitavaa vaivaa sillä ei ole havaittu, mutta ikä on alkanut näkyä. Se on vähän seniili, laihtunut ja menettänyt lihasmassaa, jäykkä/hidas liikkumaan, näkö ja kuulo ovat huonontuneet ja se on kovin unelias.
Tapasin nykyisen miesystäväni noin vuosi sitten. Hän on eläinrakas ja tietysti tykästyi kissaani kovasti.
Pitkien pohdintojen ja MONIEN itkujen jälkeen olen päättänyt, että lähipäivinä/-viikkoina olisi armeliainta nukuttaa kissa ikiuneen, koska vanhuudenvaivat vaikuttavat sen elämään enkä tiedä, että se nauttii elämästään kovin paljon enää. Haluaisin ehkäistä tulevaa kärsimystä, koska vääjäämättä se tulee sairastumaan ja haluaisin sen lähdön olevan rauhallinen ja mahdollisimman mukava.
Kerroin asiasta miesystävälleni lähinnä ilmoitusasiana, koska kissa ja päätös on minun. Kaikki perheenjäseneni ja ystäväni ovat ymmärtäneet päätöstäni ja tukeneet minua siinä, mutta mies alkoi kyseenalaistaa asiaa. Hän kyseli, että miksi haluan "tappaa" kissan, kun siinä ei ole mitään vikaa ja että miksi ei nyt katsottaisi ainakin kesän yli.
Tämä on edennyt riitaan asti. Mies ei kunnioita päätöstäni eikä tunnu luottavan harkintakykyyni. Muutenkin tuntuu epäsopivalta, että ihminen, jonka olen tuntenut vasta reilun vuoden on heittänyt itsensä näin henkilökohtaisen ja kivuliaan asian keskiöön. Olen kuitenkin pohtinyt tätä jo pari vuotta ja nyt yhtäkkiä tässä onkin aivan uusi asia, jota pitäisi ottaa huomioon ikään kuin nukutuspäätös ei olisi jo itsessään minulle hankala. En jaksaisi riidellä asiasta, mutta en myöskään halua vain viedä kissaa piikille ja olla "pahis".
Olen alkanut kääntyä eron kannalle, koska tiedän, että en tule saamaan häneltä sitä tukea ja lohtua, jota surullisina aikoina kaipaisin. Todennäköisimmin hänen asenteensa olisi luokkaa "no itsepähän päätit, mitä nyt itket".
Miten te suhtautuisitte asiaan ja hoitaisitte sen?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Kuula kalloon.
Miehelle vai kissalle?
Miten tuo omistusasunto liittyy tähän? Hassua mainita se erikseen.
Ainakin lopussa lopettaa jo syömisen kokonaan ja kuolee sitten samantien.
Tää on taas se talvella tänne ilmaantunut palstahullu, joka kehittelee näitä pitkiä parisuhde- ja perheaiheisia provoja.
Todellista rakkautta kissaa kohtaan on päästää hänet kivuistaan. Kissalla jo ikää todella paljon, joten hyvin olet hänet hoitanut.
Jos ei kissa kärsi, miksi lopettaa. Vaikea juttu.
Keksitty tarina, ei ole miestä, ei kissaa.
Hoitaisin kissan parhaalla mahdollisella tavalla ja harkitsisin vähän sitä suhdetta. Voimia sinulle mitä päätätkin.
Kissa on sinun ja sinä päätät. Lemmikin lopetuksesta päättäminen on tuskallinen vaihe ja miesystäväsi ei nyt osaa suhtautua. Hänen pitäisi tukea sinua eikä syyllistää.
Rasittavia tuollaiset ihmiset jotka eivät kykene tekemään järkeviä päätöksiä vaan alkaa se jossittelu.
No kyllä minä selvittäisin ensin eläinlääkärissä, että onko sillä todella kipuja. Kyllähän ihmisvanhuksetkin hidastuvat ja laihtuvat eivätkä silti kärsi siitä millään tavalla.
Mielestäni on hyvä, että olet ajatustasolla valmistautunut siihen, että ikä tulee vastaan jossakin välissä ja silloin tuo päätös pitää tehdä heti. Mutta nyt kirjoituksesi perusteella kyllä vaikuttaa siltä, että et ole harkinnut asiaa riittävästi.
Jotkut kissat elävät jopa 30 vuotta.
Harkitse vielä jä käytä se varmuuden vuoksi eläinlääkärissä, selvittäkää miksi laihtuu.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kissa kärsi, miksi lopettaa. Vaikea juttu.
Se nyt vain on fakta, että noin vanha lemmikki hiipuu. Lisäksi kissat ovat mestareita piilottamaan kipujaan, joten silmämääräisesti on mahdotonta sanoa kärsiikö kissa vai ei.
Ei vanhuuden vaivojen takia pidä lopettaa. Vasta kun on todettu jotain elimellistä vikaa, ja luotettava eläinlääkäri sanoo, että on armeliainta lopettaa. Kaikkea kärsimystä ei voi estää, ja ehkä se kuuluu myös eläimen elämään. Kun näkee, että selvästi kärsii, on aika lähteä eläinlääkärille, ei varmuuden vuoksi. Miesystäväsi on mielestäni oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas se talvella tänne ilmaantunut palstahullu, joka kehittelee näitä pitkiä parisuhde- ja perheaiheisia provoja.
Jep, heti tunnisti tyylistä ja kirjoitusvirheistä. Lisäksi nuo epäoleelliset oudot sivumainninnat ovat varma merkki tästä trollista.
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas se talvella tänne ilmaantunut palstahullu, joka kehittelee näitä pitkiä parisuhde- ja perheaiheisia provoja.
Vaikka näin olisi, jollekin se eläimen lopettamisesta päättäminen voi olla todellinen ongelma. Täältä voi joku neuvojen tarpeessa oleva saada apua.
Onhan nämä aloitukset selvästi vähän sellaisia, että saadaan muita aloituksia pois tuosta etusivulta.
Sinä tunnet kissasi, erotat muutokset siinä, ja silloin tärkeintä on ajatella kissan etua kuin riidellä mieskaverin kanssa. Olet kissasi "suojelusenkeli" myötä- ja vastoinkäymisissä. Mieskaverisi ei ilmeisesti ole eläinlääkäri saati kissatuntija muutenkaan puhuessaan kissasi "tappamisesta". Periaatteessa mieskaverisi mielipide voi pahimmillaan edustaa myös eläimen kaltoinkohtelua ja siitä kannattaa hänelle sanoakin.
Jos nyt kuitenkin haluat laittaa parisuhteenne rauhan kissankin edelle raahatkaa kissa kahdelle eri eläinlääkärille, otattakaa toisessa useamman sadan verikokeet ja tutkimukset, jotka mieskaveri tietenkin maksaa vastustaessaan kissan tappamista. Kuunnelkaa asiantuntijaa, ei vain mieskaveria, ja jutelkaa sitten onko kissasi tappolistalla vai ansaitseeko kunniallisen eutanasian rakkaan omistajansa lähellä, sylissä. Kissalla ei ole ketään muuta sitä puolustamassa ja huolehtimassa kuin sinä.
On asioita, joista ei edes parisuhteessa neuvotella silloin kun on kolmannen osapuolen eli kissan hyvinvoinnista kyse! Se, joka tietää parhaiten, päättää viime kädessä! Mieskaverisi pelkää kuolemaa, vellihousu, joten pitä päätöksestäsi kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Sinä tunnet kissasi, erotat muutokset siinä, ja silloin tärkeintä on ajatella kissan etua kuin riidellä mieskaverin kanssa. Olet kissasi "suojelusenkeli" myötä- ja vastoinkäymisissä. Mieskaverisi ei ilmeisesti ole eläinlääkäri saati kissatuntija muutenkaan puhuessaan kissasi "tappamisesta". Periaatteessa mieskaverisi mielipide voi pahimmillaan edustaa myös eläimen kaltoinkohtelua ja siitä kannattaa hänelle sanoakin.
Jos nyt kuitenkin haluat laittaa parisuhteenne rauhan kissankin edelle raahatkaa kissa kahdelle eri eläinlääkärille, otattakaa toisessa useamman sadan verikokeet ja tutkimukset, jotka mieskaveri tietenkin maksaa vastustaessaan kissan tappamista. Kuunnelkaa asiantuntijaa, ei vain mieskaveria, ja jutelkaa sitten onko kissasi tappolistalla vai ansaitseeko kunniallisen eutanasian rakkaan omistajansa lähellä, sylissä. Kissalla ei ole ketään muuta sitä puolustamassa ja huolehtimassa kuin sinä.
On asioita, joista ei edes parisuhteessa neuvotella silloin kun on kolmannen osapuolen eli kissan hyvinvoinnista kyse! Se, joka tietää parhaiten, päättää viime kädessä! Mieskaverisi pelkää kuolemaa, vellihousu, joten pitä päätöksestäsi kiinni.
Aloittaja vastailee itseään.
Kerrankin näinpäin. Minun piti kovin varoen yrittää saada naisystävä viemään vanha kissansa piikille kun se oli jo pahasti sairas. Maksoi maltaita ihan turhista ell-käynneistä kun ne jo sielläkin vihjaili aika suoraan että ei tässä nyt oikein enää ole mitään tehtävissä. (Tai on toki nykyään jos maksukykyä on, laitetaan kissa vaikka tehohoitoon letkuihin. Mutta tässä ei nyt maksukykyä juuri ollut)
Kuula kalloon.