Lue keskustelun säännöt.
Miesystävän kanssa riitaa kissan lopetuksesta
10.06.2026 |
Minulla on ollut kissa teini-ikäisestä saakka. Olen kasvanut sen rinnalla aikuiseksi, muuttanut ekaan omaan kotiin, muuttanut ekaan omistusasuntoon, se on ollut mukana kaikissa suurissa ja pienissä elämän virstanpylväissä. Se on ollut minulle tuki ja turva, luotettu ystävä ja kallio, kun elämässä on ollut monenlaisia myllerryksiä.
Nyt kissa on 20-vuotias. Olen oikeastaan jo pari vuotta yrittänyt sopeutua ajatukseen, että meillä tuskin on enää pitkää aikaa yhdessä. Käytän sitä säännöllisesti eläinlääkärissä tarkastuksissa, mitään varsinaista diagnosoitavaa vaivaa sillä ei ole havaittu, mutta ikä on alkanut näkyä. Se on vähän seniili, laihtunut ja menettänyt lihasmassaa, jäykkä/hidas liikkumaan, näkö ja kuulo ovat huonontuneet ja se on kovin unelias.
Tapasin nykyisen miesystäväni noin vuosi sitten. Hän on eläinrakas ja tietysti tykästyi kissaani kovasti.
Pitkien pohdintojen ja MONIEN itkujen jälkeen olen päättänyt, että lähipäivinä/-viikkoina olisi armeliainta nukuttaa kissa ikiuneen, koska vanhuudenvaivat vaikuttavat sen elämään enkä tiedä, että se nauttii elämästään kovin paljon enää. Haluaisin ehkäistä tulevaa kärsimystä, koska vääjäämättä se tulee sairastumaan ja haluaisin sen lähdön olevan rauhallinen ja mahdollisimman mukava.
Kerroin asiasta miesystävälleni lähinnä ilmoitusasiana, koska kissa ja päätös on minun. Kaikki perheenjäseneni ja ystäväni ovat ymmärtäneet päätöstäni ja tukeneet minua siinä, mutta mies alkoi kyseenalaistaa asiaa. Hän kyseli, että miksi haluan "tappaa" kissan, kun siinä ei ole mitään vikaa ja että miksi ei nyt katsottaisi ainakin kesän yli.
Tämä on edennyt riitaan asti. Mies ei kunnioita päätöstäni eikä tunnu luottavan harkintakykyyni. Muutenkin tuntuu epäsopivalta, että ihminen, jonka olen tuntenut vasta reilun vuoden on heittänyt itsensä näin henkilökohtaisen ja kivuliaan asian keskiöön. Olen kuitenkin pohtinyt tätä jo pari vuotta ja nyt yhtäkkiä tässä onkin aivan uusi asia, jota pitäisi ottaa huomioon ikään kuin nukutuspäätös ei olisi jo itsessään minulle hankala. En jaksaisi riidellä asiasta, mutta en myöskään halua vain viedä kissaa piikille ja olla "pahis".
Olen alkanut kääntyä eron kannalle, koska tiedän, että en tule saamaan häneltä sitä tukea ja lohtua, jota surullisina aikoina kaipaisin. Todennäköisimmin hänen asenteensa olisi luokkaa "no itsepähän päätit, mitä nyt itket".
Miten te suhtautuisitte asiaan ja hoitaisitte sen?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas se talvella tänne ilmaantunut palstahullu, joka kehittelee näitä pitkiä parisuhde- ja perheaiheisia provoja.
Vaikka näin olisi, jollekin se eläimen lopettamisesta päättäminen voi olla todellinen ongelma. Täältä voi joku neuvojen tarpeessa oleva saada apua.
Onhan nämä aloitukset selvästi vähän sellaisia, että saadaan muita aloituksia pois tuosta etusivulta.
Nyt ei ole tarkoitus puhua eläimen lopettamisesta (päätös siitä oli jo tehty tässä tarinassa), vaan yrittää saada riitely aikaiseksi siitä onko aloittaja vai tämä keksitty mies oikeassa.
Järkevästä aiheesta voi tehdä aloituksen ihan ilman keksittyä provoakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhuuden vaivojen takia pidä lopettaa. Vasta kun on todettu jotain elimellistä vikaa, ja luotettava eläinlääkäri sanoo, että on armeliainta lopettaa. Kaikkea kärsimystä ei voi estää, ja ehkä se kuuluu myös eläimen elämään. Kun näkee, että selvästi kärsii, on aika lähteä eläinlääkärille, ei varmuuden vuoksi. Miesystäväsi on mielestäni oikeassa.
Vanhuuden vaivatkin ovat vaivoja. Siinä vaiheessa kun kissasta näkee, että se "selvästi kärsii" niin se on luultavasti kärsinyt jo pitkään. Kissat kyllä piilottelevat kipujaan niin pitkään kuin mahdollista. Minun jo edesmenneen kissan ensimmäinen oire oli se, että se oli vähän normaalia enemmän syrjäänvetäytyvä ja alkoi viettää aikaa saunassa lauteiden alla. Vein sen lääkäriin ja sillä todettiin pitkälle edennyt sairaus, jonka takia se piti lopettaa välittömästi. Minulla oli todella huono omatunto siitä, etten huomannut mitään enkä vienyt sitä lääkäriin aiemmin.
No kissa on sitten mukana siinä virstanpylväässä, kun te eroatte. Lemminkin lopetuspäätös on muutenkin stressaava elämän tosiasia - tarvitaanko siihen päälle vielä jokin draama ja riita ihmissuhteessa? Miesystävä ja lemmikki on kaksi aivan eri asiaa, joten ei niitä tarvitse näin "naittaa" keskenään. Lemmikki on sinun, joten sinä toimit niin kuin parhaaksi näet tuossa tilanteessa. Luulisi että kumppanin tehtävä tässä tilanteessa on tukea sinua päätöksessäsi eikä laittaa kapuloita rattaisiin.
Vanhuus ei ole sairaus. Minusta tuo on ihan hyvä kompromissi, että katsotte kesän yli. Ehkä mieskin tarvitsee aikaa sopeutua asiaan, jota sinä olet jo kauemmin työstänyt. Jos kissa sairastuu aiemmin, niin se muuttaa tilannetta. Itse antaisin olla niin kauan kuin on kohtuukunnossa. Ihan rauhassa nukkuminenkin voi olla vanhalle kissalle mukavaa. Kyllä eläinlääkäritkin yleensä sanovat, kun on aika luopua lemmikistä.
Ymmärrän tuon, että haluat lähdön tapahtuvan mukavasti. Meillä vanha ja sairas koira lähti stressittömästi kotona. Jotkut eläinlääkärit tekevät kotikäyntejä, se on ihan hyvä vaihtoehto.
En lukenut pitkää tarinaa. Eläinlääkäri tekee päätöksen, vai aikooko ap itse nirhata kissan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuula kalloon.
Miehelle vai kissalle?
Kissalle ja sitten miehelle joka rakastaa kissaa
Miksi te jankutatte siitä kissasta, kun se on nyt joka tapauksessa menossa lopetukseen. Tämä ongelma koskee miestä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuula kalloon.
Miehelle vai kissalle?
Ap:lle
Vierailija kirjoitti:
Miksi te jankutatte siitä kissasta, kun se on nyt joka tapauksessa menossa lopetukseen. Tämä ongelma koskee miestä.
Ap
Etkö sä aikuinen ihminen osaa itse päättää, haluatko olla kumppanin, joka ei ole sun tukena, kanssa, vaan jätät päätöksen anonyymin keskustelufoorumin päätettäväksi. Opettele tekemään omaa elämääsi ja hyvinvointiasi koskevia päätöksiä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhaa kissaa on mahdoton tutkituttaa kunnolla. Verikokeisiin tarvittava tutkimusnukutus laskee verenpaineen ja pilaa munuaiset. Sen jälkeen kissa alkaa saada tuskallisia munuaiskramppeja. Minun 17-vuotias kissani lopetettiin pari viikkoa sitten.
Kysyisin pikemminkin parin eri eläinlääkärin mielipidettä asiasta. He ovat parempia arvioimaan kissan kärsimyksen kuin sinä tai mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vanhuus ole tappamiseen hyvä syy. Jos kissa on vain vanha eikä kärsi niin miksei se saisi kuolla vanhuuteen. Ihmisistä tulee samanlaisia uneliaita vanhana eikä ne siitä kärsi.
Niin se mies, sitä kai kysyit. Ei vaikuta olevan rakkautta kun tuollaiseen suhde kaatuu. Ehkä sinun pitäisi olla yksin kunnes rakastut. Puolison pitäisi olla tärkeimpiä eikä ulkopuolinenkin kuten hänet koet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuula kalloon.
Miehelle vai kissalle?
Ap:lle
Etenkin ennen kun ap ehtii porsia lisää avuttomia ihmisiä maailmaan tyhmiä kyselemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuula kalloon.
Miehelle vai kissalle?
t: feministi
Tällaisessa tilanteessa lemmikinomistajan pitää tehdä päätös kuunnellen vain itseään (ja sitä eläinlääkäriä). Päätös ei saa koskaan perustua muiden sanomisiin, koska se kaduttaa myöhemmin.
Oli sitten keksitty tarina tai ei, näitä vastaavia tilanteita on pilvin pimein. Kumppanin käytös olisi tässäkin tarinassa se isoin ongelma. Voi olla eri mieltä, mutta loppujen lopuksi kumppanin tehtävä on tukea.
Mistä tietää, onko aika nyt? Koska mitään akuuttia sairautta ei ole, päätös perustuu elämänlaatuun. Tässä on muutamia työkaluja ja kysymyksiä, jotka voivat auttaa sinua selkeyttämään ajatuksiasi.
Elämänlaadun mittarit – Onko hyviä päiviä vielä enemmän kuin huonoja?
Eläinlääketieteessä käytetään usein niin sanottua "HHHHHMM"-mittaria (Quality of Life scale), mutta arjessa voit pohtia seuraavia asioita:
Kivun hallinta ja mukavuus: Onko jäykkyys sellaista, että kissa pääsee edelleen suosikkipaikoilleen (tarvittaessa apuportaiden avulla)? Nukkuuko se rauhallisesti, vai onko uni katkonaista ja levotonta?
Perustoiminnot: Syökö ja juoko se edelleen mielellään? Osuuko se hiekkalaatikkoon, vai tuleeko vahinkoja siksi, ettei se ehdi tai pysty liikkumaan ajoissa?
Ilo ja vuorovaikutus: Tunnistaako se sinut vielä, tuleeko se viereen tai kehrääkö se? Reagoiko se mihinkään ympäristössään positiivisesti (esim. herkkuihin tai silittelyyn)?
Seniiliys ja hämmennys: Onko sen "seniiliys" rauhallista uneliaisuutta, vai huutaako se eksyneenä öisin tai vaikuttaako se ahdistuneelta?
Quality of Life Scale (HHHHHMM Scale) Using a scale of 0 to 10 (0 = Unacceptable, 10 = Excellent), patients can be evaluated for their quality of life. Score Criterion 0 - 10 Hurt—Is the patient in pain, including distress from difficulty in breathing? Can the pet’s pain be successfully managed? Is oxygen necessary? 0-10 Hunger—Is the pet eating enough? Does hand-feeding help? Does the pet require a feeding tube? 0 - 10 Hydration—Is the pet dehydrated? Are subcutaneous fluids once or twice daily enough to resolve the problem? Are they well tolerated? 0 - 10 Hygiene—The pet should be kept brushed and clean, particularly after elimination. Does the pet have pressure sores? 0- 10 Happiness—Does the pet express joy and interest? Is he responsive to things around him (family, toys, etc)? Is the pet depressed, lonely, anxious, bored, or afraid? Can the pet’s bed be near the kitchen and moved near family activities to minimize isolation? 0 - 10 Mobility—Can the pet get up without assistance? Does the pet need human or mechanical help (eg, a cart)? Does she feel like going for a walk? Is she having seizures or stumbling? Note: Some caregivers feel euthanasia is preferable to amputation, yet an animal with limited mobility may still be alert and responsive, and can have a good quality of life as long as the family is committed to quality care. 0 - 10 More Good Days than Bad—When bad days outnumber good days, the pet’s suffering is appreciable and quality of life might be too compromised. When a healthy human-animal bond in no longer possible, the caregiver must be made aware that the end is near. Total: A total of over 35 points is acceptable quality of life for pets.
https://peacefulpassage.net/files/2024/05/Quality-of-Life-2.pdf
Vierailija kirjoitti:
Kuula kalloon.
Siis kissalle. Ei vaan eläinlääkärillä lopetus.
Älä tee sitä. Antaa kissan elää. Nehän voivat elää jopa 30-v. Oma kissani on jotakin 13-14- v. Ollut mulla n. 2 v lähtien. Paras ja kiltein kissa, mitä voi kuvitellakaan näkevänsä. Ei nau'u juurikaan. Tosin se on mustaturkiinen. Mutta ei se haittaa, sekin on vain kissa siinä, missä muutkin. Sen kehräys on ihanan kuuloista.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te jankutatte siitä kissasta, kun se on nyt joka tapauksessa menossa lopetukseen. Tämä ongelma koskee miestä.
Ap
Et sinä päätä mitä ihmiset vastaavat keskustelupalstalla. Ilmeisesti teit miehenkin kanssa niin että kysyit mielipidettä mutta vastaus ei kelvannut. Olisiko ongelma diiva luonteesi? Kaikki läheiset tukee koska tietävät että eri mieltä ei saa olla ?
Minäkin odottaisin kesän yli jos ei mitään kipujakaan näytä olevan. Kesä on kissojen parasta aikaa. Tietenkin jos on vain neljän seinän sisällä niin sitten ei ole niin väliä.