Lue keskustelun säännöt.
Kannatatko aborttia downin syndrooman takia?
10.06.2026 |
Minusta abortti 12 viikon jälkeen pitäisi sallia vain siinä tilanteessa, että lapsi on niin vaikeasti sairas että kärsisi kovista kivuista ja kuolisi pian syntymän jälkeen. En ymmärrä tätä että saat abortin vaikka 20 viikolla, vain siksi että sikiö on vammainen. Jotkut lapset saattaa paljastua vaikeasti vammaiseksi vasta taaperona, eikä sillekään mitään voi. Aina raskaaksi tullessa on ymmärrettävä se mahdollisuus, että voi saada vammaisen lapsen. Sitten miettiä, onko valmis ottamaan sen riskin.
Kommentit (96)
Jos lapsen hankkii, niin sitten otetaan vastaan, mitä tulee. Ei tässä nyt mitään design-lapsia ole tarkoitus tuottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on edesvastuutonta tuoda tieten tahtoen maailmaan lapsi, joka ei aikuisena kykene huolehtimaan otsestään ilman ulkoa tulevaa apua.
Ainahan ei tietenkään asiaa etukäteen voi tietää.
Meillä oli töissä yksi henkilö, jolla oli Downin syndrooma. Ihan hyvin pärjäsi.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni pitäisi olla pakollista. Yhteiskunnan ei kuulu maksaa näiden elättämistä.
Et tiedä mistä puhut. Meidän 13-v. Lapsi (DS) saa yhteiskunnalta lapsilisän, ei muuta. Juuri tuossa pihalla leikkii keppariradalla.
Sitten tuttavan autosminkirjolla oleva lapsi saa hyvin monenlaista tulea ja terapiaa.
Miksi juuri downit halutaan tappaa?
Kannatan aborttia yleisesti, jos äiti ei halua lasta synnyttää, oli syy mikä tahansa. Jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna ja rakastettuna.
Down-lasten abortointi on nykyajan eugeniikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se on jokaisen oma päätös. Mutta voi kuvitella että jos abortti on erittäin vaikea ja tuskallinen päätös (joillekkin) jo varhaisilla viikolla, niin mitä se on yli 20-viikolla?
Voisitteko te hihhelit vain mennä narun jatkoksi kun elämä ei teille tosiaankaan vaikuta sopivan ja siellä Taivaan kodissa kuitenkin on mielestänne niin ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannatan tottakai. Kun katsoo täältä ammattilaisen näkökulmasta kuinka raskas taakka sekä henkisesti että fyysisesti vammainen lapsi on vanhemmille, ja kuinka kalliiksi vammainen lapsi/nuori/aikuinen tulee yhteiskunnalle elämänsä aikana, ei näitä tieten tahtoen kannata maailmaan tuoda.
On täysin eri asia jos vammainen lapsi syntyy seuloista (tai niiden tekemättömyydestä) huolimatta yllätyksenä vanhemmilleen, silloin yhteiskunnan resursseja tarjotaan tottakai avuksi, kuin että tarkoituksella ja tietäen tilanne annetaan vammaisen lapsen syntyä.
Suomella ei yhteiskuntana ole varaa näihin, ja se näkyy nyt jo tukien, avustamisen ja apuvälineiden niukkuudessa. Ei kai kukaan vanhempi halua ikääntyessään siirtää vammaista aikuista lastaan laitokseen tietäen, ettei perustarpeisiinkaan aina pystytä vastaamaan?
Onko maailmassa varaa tällaiseen kylmyyteen? Ihmiset ovat arvokkaita, eivät kulueriä. Jos ihmisten arvoa aletaan mitata rahassa ollaan jo syvällä helvetissä. Se down on aivan yhtä arvokas kuin sinä. Hän tuo mukanaan arvokasta, hyvää ja tärkeää.
Se, että "ei ole varaa" on poliittinen päätös. Samaan aikaan on varaa vaikka mihin muuhun. Jos inhimillisyys kustannetaan ylijääneestä, siihen ei ole ikinä varaa. Mutta sen tulisi olla kaiken keskiössä ja aivan keskeisin yhteisön arvo. Vasta sen pohjalta voi rakentaa muun. Hoivan tulisi myös olla huomattavasti arvostetumpaa. Se ei ole "pakollinen paha" vaan kunniatehtävä. Merkityksellisintä työtä mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannatan aborttia yleisesti, jos äiti ei halua lasta synnyttää, oli syy mikä tahansa. Jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna ja rakastettuna.
No eikö sitä lasta voi antaa perheeseen, jossa hän on toivottu ja rakastettu?
Vierailija kirjoitti:
On ihan täyttä rodunjalostusta nostaa yksi kehitysvamma (DS) seulonnan kohteeksi.
Abortti on aina lapsen surmaamista, en koskaan tekisi niin.
Hyväksyn abortin vain siinä tapauksessa, että valittavana on kumpi jää henkiin, äiti vai vauva.
Olet ääliö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsen hankkii, niin sitten otetaan vastaan, mitä tulee. Ei tässä nyt mitään design-lapsia ole tarkoitus tuottaa.
Teen välittömästi abortin, jos kohdussani lilluu vammainen tai ei-toivottu sikiö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan tottakai. Kun katsoo täältä ammattilaisen näkökulmasta kuinka raskas taakka sekä henkisesti että fyysisesti vammainen lapsi on vanhemmille, ja kuinka kalliiksi vammainen lapsi/nuori/aikuinen tulee yhteiskunnalle elämänsä aikana, ei näitä tieten tahtoen kannata maailmaan tuoda.
On täysin eri asia jos vammainen lapsi syntyy seuloista (tai niiden tekemättömyydestä) huolimatta yllätyksenä vanhemmilleen, silloin yhteiskunnan resursseja tarjotaan tottakai avuksi, kuin että tarkoituksella ja tietäen tilanne annetaan vammaisen lapsen syntyä.
Suomella ei yhteiskuntana ole varaa näihin, ja se näkyy nyt jo tukien, avustamisen ja apuvälineiden niukkuudessa. Ei kai kukaan vanhempi halua ikääntyessään siirtää vammaista aikuista lastaan laitokseen tietäen, ettei perustarpeisiinkaan aina pystytä vastaamaan?
Onko maailmassa varaa tällaiseen kylmyyteen? Ihmiset ovat arvokkaita, eivät kulueriä. Jos ihmisten arvoa aletaan mitata rahassa ollaan jo syvällä helvetissä. Se down on aivan yhtä arvokas kuin sinä. Hän tuo mukanaan arvokasta, hyvää ja tärkeää.
Se, että "ei ole varaa" on poliittinen päätös. Samaan aikaan on varaa vaikka mihin muuhun. Jos inhimillisyys kustannetaan ylijääneestä, siihen ei ole ikinä varaa. Mutta sen tulisi olla kaiken keskiössä ja aivan keskeisin yhteisön arvo. Vasta sen pohjalta voi rakentaa muun. Hoivan tulisi myös olla huomattavasti arvostetumpaa. Se ei ole "pakollinen paha" vaan kunniatehtävä. Merkityksellisintä työtä mitä on.
Juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se on jokaisen oma päätös. Mutta voi kuvitella että jos abortti on erittäin vaikea ja tuskallinen päätös (joillekkin) jo varhaisilla viikolla, niin mitä se on yli 20-viikolla?
Voisitteko te hihhelit vain mennä narun jatkoksi kun elämä ei teille tosiaankaan vaikuta sopivan ja siellä Taivaan kodissa kuitenkin on mielestänne niin ihanaa.
Ja edelleen: sorry, en halunnut sinua vastaan hyökätä vaan tiedät kyllä ketä. Puhuttelumuoto oli virhe.
Totta! Ajatelkaa jos tuo ”ammattilainen” olisi kirjoittanut vaikka vanhuksista samoin, pelkkiä kulueriä. Olis ollut viimeinen päivä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannatan. Jos on tunnettu mahdollisuus, että lapsella mahdollisuus synnynnäiseen syndroomaan vanhempien puolelta, ei lasta pitäisi tehdä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannatan aborttia yleisesti, jos äiti ei halua lasta synnyttää, oli syy mikä tahansa. Jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna ja rakastettuna.
Viestin logiikkaa voidaan kyseenalaistaa seuraavasti:
-Oikeus elämään on perustavampi oikeus kuin oikeus tulla toivotuksi.
-Toivottuna tai rakastettuna syntyminen ei ole edellytys ihmisarvolle.
-Lapselta evätään mahdollisuus elää ja arvioida itse elämänsä arvoa.
-Ei-toivottuna syntyminen voi olla vaikea lähtökohta, mutta se ei tarkoita, ettei elämä voisi olla hyvä ja arvokas.
Kannatan. Vaikka myöhäisilläkin viikoilla. Sen pitäisi olla raskaana olevan oikeus.
Tämä pohjautuu omaan kokemukseen; Sisareni (nuorin viidestä) on vaikeasti vammainen yli 30v täysin perään katsottava. Harva miettii, että vammaisesta lapsesta kasvaa vammainen aikuinen.
Oman vanhempieni elämän sisareni on määrittänyt kokonaan. Vanhempien omaakin osuutta vahvasti asiaan, kun aina ovat julistaneet, että "itse hoidetaan" ja minkäänlaista sysäystä itsenäistymiseen ja kotoa pois muuttoon ei ole edes mietitty.
Yli 30v ölinää, aikatauluja, takapuolen pyyhkimistä ja nyt kun alkaa olla vanhempani seitsenkymppisiä, niin eihän tuota jaksa. Sitten on katkeruutta siitä, että elämä sidottu moiseen. Ja me muut sisaret on kasvettu siihen, että opittu sivuamaan omat tarpeet ja ajatutuneet kukin hemmetin huonoon liittoon, jossa totaalisesti venytty ja omat tarpeet sivuutettu. Minä onneksi vuosia sitten tällaisesta liitosta eronnut.
Tokihan lapsi voi vammautua myöhemminkin. Mutta itse en IKINÄ olisi tieten tahtoen halunnut vammaista lasta.
Tosi rumaa teidän kirjoittelunne.
Voin vain kuvitella, miten pahalta tuntuu heistä, joilla on down lapsi.
Jostain syystä mulle tullut viime aikoina facessa tosi paljon pätkiä, joissa vanhemmat kertovat kuinka onnellisia ovat ds lapsestaan. Ehkä maailma tarvitsisi enemmän heidänkaltaisiian, kuin meitä kylmiä, kaiken rahassa laskevia ihmisiä, jotka vain ilkeilevät toisilleen.
Miettikää, miltä tämmöinen tuntuu Down-henkilöistä. Miltä tuntuisi itsestäsi, jos muut ajattelisivat, ettet ansaitse elää?
Mielestäni on edesvastuutonta tuoda tieten tahtoen maailmaan lapsi, joka ei aikuisena kykene huolehtimaan otsestään ilman ulkoa tulevaa apua.
Ainahan ei tietenkään asiaa etukäteen voi tietää.