Lue keskustelun säännöt.
Jos tapaisin aviomieheni nyt, en luultavasti kiinnostuisi hänestä. Pitääkö tästä olla huolissaan?
09.06.2026 |
Tällaista mietin. Olemme siis kohta 30 vuotta yhdessä ja rakastan kyllä miestäni paljon ja haluan hänen kanssaan elää, mutta sen verran erilaisia nykyisin olemme (verrattuna aikaan jolloin tapamisemme), että mitä luultavimmin en kyllä hänenlaisestaan miehestä kiinnostuisi, jos nyt aikuisena tapaisin. Enkä nyt siis puhu ulkonäöstä, vaan muuten. Hän on kyllä hyvin karismaattinen ja viehättävä, mutta samalla myös ikäisekseen monissa asioissa hyvin osaamaton ja "lapsellinen". Esim. perheemme käytännön asioista olen itse ollut vastuussa n. 80% aina, koska hän ei vain yksinkertaisesti osaa hoitaa juuri mitään niistä ja itse puolestaan olen ääritunnollinen. Nyt jos lähtisin kumppania etsimään niin etsisin ehkä enemmän vastuuntuntoista, tasapainoista ja rauhallista ihmistä.
Miten teillä muilla?
Kommentit (28)
Voihan se olla että ominaisuutenne ovat korostuneet ja kasvattaneet teitä tuossa asiassa eri suuntiin. Sinä ylitunnollisena olet ottanut nopeammin vastuun asioista jolloin miehen ei ole tarvinnut sitä tehdä. Jos hän olisi joutunut hoitamaan asioita kun kukaan ei kertakaikkiaan olisi hoitanut niitä hänen puolestaan, hän saattaisi olla nyt aivan erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet väärin miestäsi kohtaan koska et ole eronnut. Mies ei tiedä, että et rakasta häntä enää täysillä. Kasvata selkäranka ja kerro totuus miehellesi, koska hän ansaitsee parempaa.
Ei siitä tarvitse huolestua. Se on äärimmäisen tavallista, eikä se yleensä edes estä rakkautta ja välittämistä. Siihen kun on kuitenkin paljon korkeampi kynnys, millä kriteereillä kiinnostuisi ihan uudesta ihmisestä, kuin millä jatkaa jo ennestään rakastetun ihmisen rakastamista. Siitä rakkaasta ihmisestä kun tuntee myös ne ihanat ja hyvät puolet jo. Ja usein jopa rakastaa vähän niitä huonojakin puolia, tai on niihin tottunut ja ne on kotoisia.
En mäkään varmaan myös miestä ekana valitsisi, jos olisimme molemmat sinkkumarkkinoilla ja jossain Tindereissä tulisi vastaan. Ei miellyttäisi ulkonäkö, eikä moni muukaan asia. Mutta nyt kun tunnen ihmisen kokonaan, ja rakastan syvästi, ei tulisi mieleenkään vaihtaa keneenkään toiseen.
Emme ole edes olleet yhdessä montaa vuotta mutta jos silloin olisin tiennyt miehestä sen kaiken minkä tiedän nyt, olisin lopettanut suhteen alkuunsa.
Puolita ongelmasi, poikaseni, olemassa ainoastaan huolEssasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies esittää, että kotityöt ja lastenhoito ovat hänelle liian monimutkaisia tai sitten hän on älyltään alle 7-vuotiaan tasoa. Molemmissa tapauksissa mies pihalle.
Valitsisin koska tahansa oman mieheni uudestaan. Kukaan ei voisi olla yhtä oikea ja sopiva minulle ja rakastan häntä syvästi. Kukaan eikä mikään ei mene sen, meidän rakkauden ohi, vaikka muutakin rakasta elämässä on. Yhdessä oltu useita vuosikymmeniä. Tiedän ja tunnen itseni hyvin, joten jos jäisin ilman häntä, en ottaisi koskaan ketään toista.
Joten kyllä, on huolestuttavaa ja väärin miehesi kannalta. Hän ansaitsee naisen, joka rakastaa ja myös arvostaa häntä, valitsee kaiken ohi. Kerro hänelle totuus, päättää sitten itse mitä tekee. Tuo on vähän sama kuin jos pettäisit, vehkeilisit ja valehtelisit, eikä hän saisi tietää. Varastat toisen elämää, kun et ole rehellinen. Varmaan sinussa on muutakin häikkää... Kyttäätkö kenties varattuja miehiä josko pääsisit väliin? Sopii niin taudinkuvaan, mitä olen muiden ihmisten sählinkejä joutunut välillä seuraamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jumalauta mitä paskaa taas vaihteeksi.
>Vakka valinnut kantensa ihan itse
<Alkaa vähemmän yllättäen ulina kuinka väärä valinta ja muiden syy
Sille on syynsä miksi saatana naisille äänioikeuden sekä ihmisoikeuksien antaminen oli kosmisen tason virhe.
Äh, luin että jos tappaisit aviomiehesi nyt ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teet väärin miestäsi kohtaan koska et ole eronnut. Mies ei tiedä, että et rakasta häntä enää täysillä. Kasvata selkäranka ja kerro totuus miehellesi, koska hän ansaitsee parempaa.
Juuri näin.
Kukaan, ei miehesikään, voi olla hyvä kaikessa. Jos sinulla on ollut jonkinlainen vaatimuslista puolison ominaisuuksista ja olisit löytänyt kriteerit täyttävän miehen, mieti olisitko läheskään täyttänyt hänen vaatimuksiaan. Eli on tärkeää ymmärtää oma asemansa parisuhdemarkkinoilla - tämä on asia joka monelta unohtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ajattelen että Tapasimme mieheni kanssa 15 vuotta sitten täysin oikeaan aikaan. En olisi varmastikaan hänestä kiinnostunut 10 vuotta aikaisemmin enkä nyt tässä kohtaa elämää. Paitsi ulkonäkö on vain parantunut vanhetessaan eli sen puoleen herättäisi kyllä mielenkiinnon.
No hyvänen aika. Eiköhän tuo nyt ole hyvin tavallista. Itse en takuulla kiinnostuisi enää miehestäni esim. Tinderin perusteella. Mutta se taas ei tarkoita millään tavalla ettenkö häntä sydämestäni rakastaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En takuulla kiinnostuisi vaimostani. On lyhyen tuttavuuden perusteella hyvin varautunut ja "äärikunnollinen". Pitäisin tätä hirvittävän tylsänä enkä varmastikaan jaksaisi edes alkaa tutustumaan. Mutta luojan kiitos hänet aikanaan tapasin ja olen oppinut tuntemaan myös toiset puolet.
No yleensä ihmiset pariutuvat eri asioiden perusteella kuin miten arvottavat sitten ihmiset pitkän suhteen arjessa. Ja muu olisikin aika hankalaa koska ei se tapailu ja seurustelu yleensä edes tuo esiin samoja tilanteita kuin pitkään yhdessä eletty arki. Se alku painottu läheisyyteen, intiimiyteen ja seksiin, myöhempi arki käytännön asioiden hoitoon ja luotettavuuteen. Siinä mielessä sitä on myöhemmin yhdessä ihan oikeasti eri ihmisen kanssa kuin jonka kanssa seurusteli koska koko elämäkin on ihan eri.
Itselläni on onneksi sattunut kumppaniksi mies jonka kanssa sujuu myös se arki. Sen kyllä sitten huomasin vasta kun muutimme yhteen ja se todellinen arki alkoi.
Hyvin harva 30 vuotta kestänyt suhde jatkuu dopamiinia aivoihin puskevalla rakkaussuhteena. Arki koettaa monella jo ennen kuin 10 vuotta on oltu yhdessä.
Ennemmin tai myöhemmin suurimmasta osasta pitkistä suhteista tulee järkisuhde, ystävyyssuhde, kiintymyssuhde tai jopa pelkkä tottumukseen perustuva tapasuhde, missä on vain sitten lisäksi mukana seksiä enemmän tai vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harva 30 vuotta kestänyt suhde jatkuu dopamiinia aivoihin puskevalla rakkaussuhteena. Arki koettaa monella jo ennen kuin 10 vuotta on oltu yhdessä.
Ennemmin tai myöhemmin suurimmasta osasta pitkistä suhteista tulee järkisuhde, ystävyyssuhde, kiintymyssuhde tai jopa pelkkä tottumukseen perustuva tapasuhde, missä on vain sitten lisäksi mukana seksiä enemmän tai vähemmän.
Niin tai sitten lapsista tulee se pääasiallinen syy pysyä yhdessä, vaikka rakkautta ei enää olisikaan. Ei haluta rikkoa perhettä ja pahoittaa lasten mieltä.
Kyllä sinä kiinnostuisit, koska totuus toisesta valkenee aina vähitellen. Perhe-elämän puutteetkin selviää vasta, kun se perhe on ensin perustettu, eihän semmoisia etukäteen voi tietää. Ja rakkaus korjaa puutteet. Senhän sinä tiedätkin, koska edelleen olet sen miehesi kanssa puutteista huolimatta.
Minä kyllä valitsisin mieheni/lasteni isän ehdottomasti edelleen. Hän on tosi komea ja kuuma ja hauska ja kiva. Olemme tosin olleet yhdessä "vasta" 14vuotta. Mutta jotenkin vaikea uskoa, että tämä kovin nopeasti muuttuisi.
Uskoisin myös hänen ajattelevan tismalleen samoin minusta.
N40
Huokaus näitä akkojen murheita