Lue keskustelun säännöt.
Jos tapaisin aviomieheni nyt, en luultavasti kiinnostuisi hänestä. Pitääkö tästä olla huolissaan?
09.06.2026 |
Tällaista mietin. Olemme siis kohta 30 vuotta yhdessä ja rakastan kyllä miestäni paljon ja haluan hänen kanssaan elää, mutta sen verran erilaisia nykyisin olemme (verrattuna aikaan jolloin tapamisemme), että mitä luultavimmin en kyllä hänenlaisestaan miehestä kiinnostuisi, jos nyt aikuisena tapaisin. Enkä nyt siis puhu ulkonäöstä, vaan muuten. Hän on kyllä hyvin karismaattinen ja viehättävä, mutta samalla myös ikäisekseen monissa asioissa hyvin osaamaton ja "lapsellinen". Esim. perheemme käytännön asioista olen itse ollut vastuussa n. 80% aina, koska hän ei vain yksinkertaisesti osaa hoitaa juuri mitään niistä ja itse puolestaan olen ääritunnollinen. Nyt jos lähtisin kumppania etsimään niin etsisin ehkä enemmän vastuuntuntoista, tasapainoista ja rauhallista ihmistä.
Miten teillä muilla?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Kukaan, ei miehesikään, voi olla hyvä kaikessa. Jos sinulla on ollut jonkinlainen vaatimuslista puolison ominaisuuksista ja olisit löytänyt kriteerit täyttävän miehen, mieti olisitko läheskään täyttänyt hänen vaatimuksiaan. Eli on tärkeää ymmärtää oma asemansa parisuhdemarkkinoilla - tämä on asia joka monelta unohtuu.
Vai onko vaatimuslista tullut vasta nyt vuosikymmenien jälkeen, kun on alettu puhua, että naisella on oikeus valita ja asettaa ehdot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muijan perse on levennyt ihan hirveesti täs 15 v.:n aikana, perse on kuin seitsemän
leivän uuni. Vittuku ois tienny tän 15 v sitten! Mutta tätä tää ny on...
T.Maukka
On itse niin täydellinen, tuo ap ja kaltaisensa. Siis kaikkialla, töissäkin, miehet tietenkin palvovat (vähintään salaa) ja jättäisivät hetkessä mitättömät epätäydelliset puolisonsa noin täydellisen ja ihanan ja mahtavan ja upean ja parhaan ja loistavan naisen vuoksi. Varmasti, kyllä kyllä, aivan.
Ja se aloittajan mies... surkimus... mitä nyt on mahdollistanut yhdessä naisen kanssa näyttämisen haluisen imperiumin ja täydelliset lapset jajaja kaiken mitä nainen räpytellen toivoa saattoi, mutta siis tollanen vaan, häntä itseään huonompi, enpä kyl ottais uudestaan. Se ruohokin... aidan toisella puolella vihreämpää, hänen tasoistaan. Kiinnostavampaa, älykkäämpää, rauhallisempaa, vakaampaa ja siellä töissäkin se hänelle täydelliselle naiselle paljon sopivampi onnellisesti (mitä roskaa, ei varmasti ole!) varattu mies, jonka vaimolle on saatettu tiedoksi että haviteltu on, koska minä minä minäää... Mikä se vaimo, pelkkä harmaavarpunen, ei mistään kotoisin... mutta mitä ihmettä, eikö se mies halunnutkaan Minua??? Siis parasta, täydellistä, upeinta, hienointa...
Jotenkin tolleen? Nämä on niin nähty elämässä. :D Viihteeksi jalostettuna melko herkullisia tapauksia. Oikeassa elämässä ei niinkään.
Ei miehesi varmaan valitsisi sinuakaan, löysävit tuinen valas.
Minusta on hienoa, että olet oivaltanut ton vuosien myötä muuttumisen. Kai se on väistämätöntäkin, jos olette esimerkiksi olleet parisuhteessa 20-vuotiaista asti ja nyt vahvasti keski-ikäisiä. En itse näkisi ongelmaa, kerran rakastat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä valitsisin mieheni/lasteni isän ehdottomasti edelleen. Hän on tosi komea ja kuuma ja hauska ja kiva. Olemme tosin olleet yhdessä "vasta" 14vuotta. Mutta jotenkin vaikea uskoa, että tämä kovin nopeasti muuttuisi.
Uskoisin myös hänen ajattelevan tismalleen samoin minusta.
N40
Niin minäkin ajattelin vielä noin. Nyt iskenyt ikäkriisi ja epävarmuus ja kuvittelen hänet exiensä kanssa ja hän varmasti miettii heitä silloin tällöin.
Mitenköhän saisi nämä ajatukset pois. Tosin, en ajattele näitä negatiivisesti vaan positiivisesti. Olenkohan muuttunut kohti polyamoriaa.
N53
Tunnen useamman parin, jotka avanneet suhteen tuollaisessa tilanteessa. Kaikissa, paitsi yhdessä, nainen on löytänyt runsaasti seuraa ja mies ei ja se on aiheuttanut mahdotonta sekoilua ja katkeruutta ja ovat eronneet. Paitsi se yksi pari, jotka näyttävät olevan tyytyväisiä. Siinäkin kyllä rouvalla vientiä ja miehellä ei (joka tämän avoimen suhteen alunperin halusi aloittaa).
Luulen, että monella tuo on vain keino keventää eroa, kun näkee onko itsellä vientiä vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Valitsisin koska tahansa oman mieheni uudestaan. Kukaan ei voisi olla yhtä oikea ja sopiva minulle ja rakastan häntä syvästi. Kukaan eikä mikään ei mene sen, meidän rakkauden ohi, vaikka muutakin rakasta elämässä on. Yhdessä oltu useita vuosikymmeniä. Tiedän ja tunnen itseni hyvin, joten jos jäisin ilman häntä, en ottaisi koskaan ketään toista.
Joten kyllä, on huolestuttavaa ja väärin miehesi kannalta. Hän ansaitsee naisen, joka rakastaa ja myös arvostaa häntä, valitsee kaiken ohi. Kerro hänelle totuus, päättää sitten itse mitä tekee. Tuo on vähän sama kuin jos pettäisit, vehkeilisit ja valehtelisit, eikä hän saisi tietää. Varastat toisen elämää, kun et ole rehellinen. Varmaan sinussa on muutakin häikkää... Kyttäätkö kenties varattuja miehiä josko pääsisit väliin? Sopii niin taudinkuvaan, mitä olen muiden ihmisten sählinkejä joutunut välillä seuraamaan.
Mitä väärin se on, vaikka vähän valitat? Onhan sitä valittamista, mutta ei joka pussin perään kannata haukkua.varmaan olisi itsessäsikin korjaamista.
Itsekin arvioin miestäni itsekseni, mutta en vaihtamaan alkaisi, varsinkin kun hän sai Alkon liikakäytön aisoihin. Me emme näe kaunista kotia samalla tavalla. Hän pitää sekaisesta, jopa sotkuisesta keittiöstä esimerkiksi. Kun on täysi lasti päällä,se on hänestä kodikasta ja lämmintä kunhan liinavaatteet vaihdetaan kerran kuukaudessa.
Niin minäkin ajattelin vielä noin. Nyt iskenyt ikäkriisi ja epävarmuus ja kuvittelen hänet exiensä kanssa ja hän varmasti miettii heitä silloin tällöin.
Mitenköhän saisi nämä ajatukset pois. Tosin, en ajattele näitä negatiivisesti vaan positiivisesti. Olenkohan muuttunut kohti polyamoriaa.
N53