Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö biologiselle sukupuolelle ja sukupuoli-identiteetille antaa omat nimensä?
08.06.2026 |
Se nyt vaan on fakta, että biologista sukupuolta eli kromosomeja ei voi muuttaa. Niitä on olemassa kaksi ja muut muodot ovat sikiöajan kehityshäiriöitä.
Sen sijaan sukupuoli-identiteettejä näkyy olevan iso kirjo.
Miksi me puhumme näistä ikäänkuin ne olisivat sama asia?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä se sellainen identiteetti mahtaa olla? Onko se sitä, että joku kokee olevansa hirvi, ja toinen on sitä mieltä, että hän on kissa?"
Identiteetti on esim. se että sinä tunnet olevasi suomalainen. Se on identiteetti. Ei sitä tunnetta voi oikeastaan selittää, se vain on.
Suomalaisuus on muuten aika hyvä vertaus. Jos ei kokisi olevansa suomalainen, ei jollain tapaa täyttäisi kaikkia kriteerejä, joita siihen tarvitaisiin. Se on varmasti hyvin kokonaisvaltainen riittämättömyyden tunne, jonka kanssa pystyy elämään vain ajattelemalla että ei vain sovi siihen lokeroon ja on helpompaa elää niin ettei yritä tunkeakaan itseään siihen.
Onko suomalaisuus samanlainen mielentila kuin seksuaalinen identiteetti? Suomalainen on ihminen. Ihminen on eläin joka noustuaan vedestä elää maapallon päällä. Ei muuta. Kaikki lokerointi on tapa hallita. Siitä hyötyy joku muu kuin lokeroitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Biologisille sukupuolille on olemassa nimet: naaras ja uros.
Mies ja nainen ovat vain ihmisten sukupuolista käytettäviä termejä. Ne voidaan siis jättää tarkoittamaan pelkästään identiteettiä. Naaras ja uros taas ovat termejä, joita käytetään kaikkien suvullisesti lisääntyvien olentojen biologisista sukupuolista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä se sellainen identiteetti mahtaa olla? Onko se sitä, että joku kokee olevansa hirvi, ja toinen on sitä mieltä, että hän on kissa?"
Identiteetti on esim. se että sinä tunnet olevasi suomalainen. Se on identiteetti. Ei sitä tunnetta voi oikeastaan selittää, se vain on.
Suomalaisuus on muuten aika hyvä vertaus. Jos ei kokisi olevansa suomalainen, ei jollain tapaa täyttäisi kaikkia kriteerejä, joita siihen tarvitaisiin. Se on varmasti hyvin kokonaisvaltainen riittämättömyyden tunne, jonka kanssa pystyy elämään vain ajattelemalla että ei vain sovi siihen lokeroon ja on helpompaa elää niin ettei yritä tunkeakaan itseään siihen.
Onko suomalaisuus samanlainen mielentila kuin seksuaalinen identiteetti? Suomalainen on ihminen. Ihminen on eläin joka noustuaan vedestä elää maapallon päällä. Ei muuta. Kaikki lokerointi on tapa hallita. Siitä hyötyy joku muu kuin lokeroitu.
En tiedä, mutta ainakin näissä on kaksi samaa piirrettä: kokemus siitä kuuluuko tiettyyn ryhmään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juna meni jo tässä wokepaskassa. Tieto Suomeen tulee vain myöhässä kuten aina.
Suomessa asia käsiteltiin jo 1800-luvulla. Sä vain nostat asioita uudestaan esiin.
Korjaan. 1700-luvulla. Ennen kuin kirkko ja rotuoppi pilasi kaiken.
1700-luvulla kätilöitä opetettiin kohtaamaan kehollista variaatiota ja intersukupuolisuutta jopa enemmän kuin nykyisessä kätilökoulutuksessa. Jos lapsella oli intersukupuolisia kehon piirteitä, saattoi hän saada sekä mies- ja naisnimen. Hän saattoi itse aikuisena päättää, kumpi oli hänen virallinen sukupuolensa. Hän saattoi myös muuttaa virallista sukupuoltaan elämänsä aikana
Yksikin dokumentoitu tapaus Ruotsi-Suomen historiasta missä ihminen olisi aikuisena vaihtanut virallisesti sukupuoltaan, kiitos.
Oi, niitä löytyy pilvin pimein Ruotsi-Suomen historiasta osastolta; kastematojen siviilisäädyt.
Etkö sä tehnyt sen jo otsikossas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Biologisille sukupuolille on olemassa nimet: naaras ja uros.
Mies ja nainen ovat vain ihmisten sukupuolista käytettäviä termejä. Ne voidaan siis jättää tarkoittamaan pelkästään identiteettiä. Naaras ja uros taas ovat termejä, joita käytetään kaikkien suvullisesti lisääntyvien olentojen biologisista sukupuolista.
Naaras, uros ja kuohittu on omilla nimillään eläinkunnassa. Ihmiskunnassa kuohittu mies on eunukki, mutta mikä on kuohittu nainen?
Sopii!
Biologinen sukupuoli: mies tai nainen.
Koettu sukupuoli/gender: autismin, mt-oireilun tai eroperheyden yksi muoto, koulukiusaamisen yksi seuraus (ei syy)
Valitkaa siitä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä se sellainen identiteetti mahtaa olla? Onko se sitä, että joku kokee olevansa hirvi, ja toinen on sitä mieltä, että hän on kissa?"
Identiteetti on esim. se että sinä tunnet olevasi suomalainen. Se on identiteetti. Ei sitä tunnetta voi oikeastaan selittää, se vain on.
Suomalaisuus on muuten aika hyvä vertaus. Jos ei kokisi olevansa suomalainen, ei jollain tapaa täyttäisi kaikkia kriteerejä, joita siihen tarvitaisiin. Se on varmasti hyvin kokonaisvaltainen riittämättömyyden tunne, jonka kanssa pystyy elämään vain ajattelemalla että ei vain sovi siihen lokeroon ja on helpompaa elää niin ettei yritä tunkeakaan itseään siihen.
Miltä sinusta tuntuu, jos kiinalainen sanoo identifioituvansa suomalaiseksi, koska häntäkin ahdistaa small talk ja tykkää juopotella?
Tuleeko ehkä olo, ettei hän voi tuolla perusteella sanoa noin. Hän ei tiedä miltä mökillä tuoksuu tyynenä juhannusyönä. Hän ei ole käynyt mustikassa. Hänen silmänsä eivät kostu kun soi Sibeliuksen Finlandia, hän ei ole alakoulussa hiihtänyt räntäsateessa, ei ole katsonut Tuntematonta sotilasta. Hän ei tiedä mitä tarkoittaa "Torille!"
Sama fiilis tulee itselle, kun mies sanoo olevansa nainen, vaikka hän ei tiedä ollenkaan mitä se tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä se sellainen identiteetti mahtaa olla? Onko se sitä, että joku kokee olevansa hirvi, ja toinen on sitä mieltä, että hän on kissa?"
Identiteetti on esim. se että sinä tunnet olevasi suomalainen. Se on identiteetti. Ei sitä tunnetta voi oikeastaan selittää, se vain on.
Suomalaisuus on muuten aika hyvä vertaus. Jos ei kokisi olevansa suomalainen, ei jollain tapaa täyttäisi kaikkia kriteerejä, joita siihen tarvitaisiin. Se on varmasti hyvin kokonaisvaltainen riittämättömyyden tunne, jonka kanssa pystyy elämään vain ajattelemalla että ei vain sovi siihen lokeroon ja on helpompaa elää niin ettei yritä tunkeakaan itseään siihen.
Onko suomalaisuus samanlainen mielentila kuin seksuaalinen identiteetti? Suomalainen on ihminen. Ihminen on eläin joka noustuaan vedestä elää maapallon päällä. Ei muuta. Kaikki lokerointi on tapa hallita. Siitä hyötyy joku muu kuin lokeroitu.
En tiedä, mutta ainakin näissä on kaksi samaa piirrettä: kokemus siitä kuuluuko tiettyyn ryhmään.
Mitä hyötyä ryhmään kuulumisesta on? En tunne mitään hyötyä sukupuolestani, ihonväristäni, enkä kansalaisuudestani. Ensimmäinen ja toinen on, kolmas ei tuo mukaansa velvoitteita kummempaa. Miksi siis pitäisi identifioitua miksikään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö sä tehnyt sen jo otsikossas?
Seuraava kysymys: kuuluuko puhekielessä puhutella ihmisiä identiteetin vai biologian kautta? Itse näkisin että identiteetin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juna meni jo tässä wokepaskassa. Tieto Suomeen tulee vain myöhässä kuten aina.
Suomessa asia käsiteltiin jo 1800-luvulla. Sä vain nostat asioita uudestaan esiin.
Korjaan. 1700-luvulla. Ennen kuin kirkko ja rotuoppi pilasi kaiken.
1700-luvulla kätilöitä opetettiin kohtaamaan kehollista variaatiota ja intersukupuolisuutta jopa enemmän kuin nykyisessä kätilökoulutuksessa. Jos lapsella oli intersukupuolisia kehon piirteitä, saattoi hän saada sekä mies- ja naisnimen. Hän saattoi itse aikuisena päättää, kumpi oli hänen virallinen sukupuolensa. Hän saattoi myös muuttaa virallista sukupuoltaan elämänsä aikana
Lähde? Taitaa taas olla toiveajattelua ja muunneltua totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä se sellainen identiteetti mahtaa olla? Onko se sitä, että joku kokee olevansa hirvi, ja toinen on sitä mieltä, että hän on kissa?"
Identiteetti on esim. se että sinä tunnet olevasi suomalainen. Se on identiteetti. Ei sitä tunnetta voi oikeastaan selittää, se vain on.
Suomalaisuus on muuten aika hyvä vertaus. Jos ei kokisi olevansa suomalainen, ei jollain tapaa täyttäisi kaikkia kriteerejä, joita siihen tarvitaisiin. Se on varmasti hyvin kokonaisvaltainen riittämättömyyden tunne, jonka kanssa pystyy elämään vain ajattelemalla että ei vain sovi siihen lokeroon ja on helpompaa elää niin ettei yritä tunkeakaan itseään siihen.
Onko suomalaisuus samanlainen mielentila kuin seksuaalinen identiteetti? Suomalainen on ihminen. Ihminen on eläin joka noustuaan vedestä elää maapallon päällä. Ei muuta. Kaikki lokerointi on tapa hallita. Siitä hyötyy joku muu kuin lokeroitu.
En tiedä, mutta ainakin näissä on kaksi samaa piirrettä: kokemus siitä kuuluuko tiettyyn ryhmään.
Mitä hyötyä ryhmään kuulumisesta on? En tunne mitään hyötyä sukupuolestani, ihonväristäni, enkä kansalaisuudestani. Ensimmäinen ja toinen on, kolmas ei tuo mukaansa velvoitteita kummempaa. Miksi siis pitäisi identifioitua miksikään?
Kuuluvuudentunne on ihmisen perustunne. Jos sun ei tarvitse miettiä asiaa, sulla on tämä perustunne kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Biologisille sukupuolille on olemassa nimet: naaras ja uros.
Mies ja nainen ovat vain ihmisten sukupuolista käytettäviä termejä. Ne voidaan siis jättää tarkoittamaan pelkästään identiteettiä. Naaras ja uros taas ovat termejä, joita käytetään kaikkien suvullisesti lisääntyvien olentojen biologisista sukupuolista.
Miksi kutsut kalaa joka vaihtaa sukupuolta naarasta urokseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juna meni jo tässä wokepaskassa. Tieto Suomeen tulee vain myöhässä kuten aina.
Suomessa asia käsiteltiin jo 1800-luvulla. Sä vain nostat asioita uudestaan esiin.
Korjaan. 1700-luvulla. Ennen kuin kirkko ja rotuoppi pilasi kaiken.
1700-luvulla kätilöitä opetettiin kohtaamaan kehollista variaatiota ja intersukupuolisuutta jopa enemmän kuin nykyisessä kätilökoulutuksessa. Jos lapsella oli intersukupuolisia kehon piirteitä, saattoi hän saada sekä mies- ja naisnimen. Hän saattoi itse aikuisena päättää, kumpi oli hänen virallinen sukupuolensa. Hän saattoi myös muuttaa virallista sukupuoltaan elämänsä aikana
Lähde? Taitaa taas olla toiveajattelua ja muunneltua totuutta.
Lähteeksi ei kelpaa Sukupuolen "osaamiskeskuksen" artikkeli, josta tuon lainasit, koska siinäkään ei ole lähteitä! :) Hieman kriittisyyttä!
Laillistettu kätilö saattoi 1700-luvulla joutua tutkimaan sukupuolten biologisia tunnusmerkkejä esimerkiksi intersukupuolisten avioliittoihin liittyneiden kiistojen yhteydessä. 1700-luvulla oli yleisesti tiedossa, että silloin tällöin syntyy lapsia, joilla on sekä naisen että miehen sukupuolisia piirteitä. Varhaismodernin ajan asiakirjoissa näitä ihmisiä kutsuttiin kaksineuvoisiksi tai hermafrodiiteiksi. Heidät tunnistettiin myös lakiteksteissä ja tuomioistuinten asiakirjoissa 1600-luvulta lähtien. Asia tuli oikeustapauksena ajankohtaiseksi, jos intersukupuolinen haki avioliittolupaa tai jos mies tai nainen haki avio- tai kihlaeroa puolisostaan, jota piti ”kaksineuvoisena”.
Ruotsalainen aatehistorioitsija Maja Bondestam kuvaa teoksessaan Tvåkönad, miten Uppsalan tuomiokapituli käsitteli 1674 intersukupuolisen Göstan / Margaretan aviolupahakemusta. Tämä oli kotiseurakuntansa kirkkoherran kirjoittaman todistuksen mukaan palvellut välillä renkinä ja välillä piikana, ja ”hänellä on 2 nimeä Gösta ja Margareta Benjaminsdotter, hän tuntee olevansa kaksineuvoinen mutta enemmän sovelias miessukupuolen luontoon”.
https://blogit.utu.fi/suomenhistoria/gosta-vai-margareta-%E2%88%92-inte…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tieteellinen fakta, henkilön kromosomi. Käytännössä 2, mutta erittäin pieni määrä variaatioita tästä. Fyysinen biologia (koko, lihasvoima etc.) määräytyy, myös variaatioilla, testosteronin vaikutuksesta jo kohdussa. Merkittävästi poikkeavia yksilöitä on todella vähän ja heillä on omat haasteensa.
Sitten on oma kokemus "sukupuolesta" jota ei voi mitata, määritellä tai verrata. Joku ei koe olevansa mies/nainen, kuten olettaa että muut sen kokevat. Joku ei sopeudu elämään miehenä/naisena, niin kuin suuri osa muista, hänen käsityksensä mukaan, elää. Joku kokee romanttisia tai seksuaalisia haluja eri tavalla mitä hän olettaa muiden kokevan, ....
kuten olettaa että muut sen kokevat..
hänen käsityksensä mukaan
Tässä ollaan asian ytimessä.
Kukaan ihminen ei voi identifioitua eri sukupuolen edustajaksi, mitä itse on, koska kukaan ei voi tietää, miltä toinen sukupuoli tuntuu. Voi vain luulla ja olettaa. On pahimman luokan kulttuurista omimista, jos mies laittaa huulipunaa ja kynsilakkaa, ja sanoo olevansa nainen. V**ut olet, et tiedä mitään naisena olemisesta.
Paras olisi jako cis-miehet, cis-naiset ja muut. Muita ovat ne, jotka eivät koe olevansa kahta ensimmäistä.
Mies ja nainen nimitykset ovat olleet käytössä ainakin 2000 vuotta, se eivät kaipaa mitään täsmenteitä.
Kehitysvammaisille voi olla esimerkiksi sodomiamies ja sodimianainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologisille sukupuolille on olemassa nimet: naaras ja uros.
Mies ja nainen ovat vain ihmisten sukupuolista käytettäviä termejä. Ne voidaan siis jättää tarkoittamaan pelkästään identiteettiä. Naaras ja uros taas ovat termejä, joita käytetään kaikkien suvullisesti lisääntyvien olentojen biologisista sukupuolista.
Miksi kutsut kalaa joka vaihtaa sukupuolta naarasta urokseksi?
Kalaksi. Oliko muita älykkäitä kysymyksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juna meni jo tässä wokepaskassa. Tieto Suomeen tulee vain myöhässä kuten aina.
Suomessa asia käsiteltiin jo 1800-luvulla. Sä vain nostat asioita uudestaan esiin.
Korjaan. 1700-luvulla. Ennen kuin kirkko ja rotuoppi pilasi kaiken.
1700-luvulla kätilöitä opetettiin kohtaamaan kehollista variaatiota ja intersukupuolisuutta jopa enemmän kuin nykyisessä kätilökoulutuksessa. Jos lapsella oli intersukupuolisia kehon piirteitä, saattoi hän saada sekä mies- ja naisnimen. Hän saattoi itse aikuisena päättää, kumpi oli hänen virallinen sukupuolensa. Hän saattoi myös muuttaa virallista sukupuoltaan elämänsä aikana
Tämä on suora lainaus "Sukupuolen osaamiskeskuksen" (mikä nimi!) artikkelista, jossa on todisteena muutama tarina, ei yhtään historian lähdettä. Ne olisi varmaan laitettu artikkelin perään, jos niitä olisi ollut. Lähteet lisää aina uskottavuutta.
On itsestään selvää, että muinaisissa kulttuureissa, joissa syntyvyys oli heimon henkiinjäämisen avain, hedelmättömät ihmiset ja samansukupuolisten hedelmättömät seksisuhteet eivät olleet kovin tuettuja. Ne olivat "luksusta", johon ei ollut varaa, kuluttivat rerursseja kasvattamatta heimoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juna meni jo tässä wokepaskassa. Tieto Suomeen tulee vain myöhässä kuten aina.
Suomessa asia käsiteltiin jo 1800-luvulla. Sä vain nostat asioita uudestaan esiin.
Korjaan. 1700-luvulla. Ennen kuin kirkko ja rotuoppi pilasi kaiken.
1700-luvulla kätilöitä opetettiin kohtaamaan kehollista variaatiota ja intersukupuolisuutta jopa enemmän kuin nykyisessä kätilökoulutuksessa. Jos lapsella oli intersukupuolisia kehon piirteitä, saattoi hän saada sekä mies- ja naisnimen. Hän saattoi itse aikuisena päättää, kumpi oli hänen virallinen sukupuolensa. Hän saattoi myös muuttaa virallista sukupuoltaan elämänsä aikana
Lähde? Taitaa taas olla toiveajattelua ja muunneltua totuutta.
Lähteeksi ei kelpaa Sukupuolen "osaamiskeskuksen" artikkeli, josta tuon lainasit, koska siinäkään ei ole lähteitä! :) Hieman kriittisyyttä!
Nää tyypit kirjoittelee omille sivustoilleen kulttiaan tukevaa paskaa ja kuvittelevat että se muuttuu todeksi kun siihen vain tarpeeksi kovasti uskoo ja hokee sitä totena.
Entäs ne, joiden ei ole koskaan tarvinnut sukupuolen osalta miettiä tuollaisia asioita? Itseni ei ole koskaan tarvinnut miettiä, että onko tämä asia mitä teen nyt enemmän miehen vai naisen kaltaista. Minä vain teen siitä huolimatta onko se ominaista sukupuolelleni.