Pitäisikö biologiselle sukupuolelle ja sukupuoli-identiteetille antaa omat nimensä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö sä tehnyt sen jo otsikossas?

Seuraava kysymys:  kuuluuko puhekielessä puhutella ihmisiä identiteetin vai biologian kautta?  Itse näkisin että identiteetin.

Kuluuko ihmistä puhutella hänen ammattinsa vai harrastuksensa perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Mies ja nainen ovat energeettisesti vastakohtia. Plus ja miinus, yin ja yang. Maskuliininen ja feminiininen energia on maailman perusta, sikäli sukupuolineutraalius on katoamaan tuomittu näkökanta, luonnosta irronneen ja siksi biologisesti heikentyneen länsimaisen kulttuurin keksintö. 

Sukupuolineutraaliuden ovat ideoineet intellektuellit, yliopistoihmiset, jotka elävät suureksi osaksi ajatusmaailmassaan, päässään. Siellä sukupuoli ei tunnu. Siksi he alkoivat aliarvioida sukupuolen merkitystä ja kehittivät siitä teorian. 

Jotta ihmissuku jatkuisi, tarvitaan polaarisuutta miehen ja naisen välillä: erilaista pukeutumista ja ulkonäköä. Ei tunneta kulttuuria, joka ei pyrkisi merkkaamaan tätä eroa, esim. Aasiassa miesten hameita muistuttavat vaatteet ovat toisenlaisia kuin naisten hameet ja skottinaiset eivät pitäneet kilttejä vaan kilttihameita. Tällä on jokin merkitys, syy, jota nykyaika ei tajua.

Sitä vaan, että kaikissa kuitenkin löytyy sekä maskuliinisuutta että feminiinisyyttä. Usein niin, että naisella feminiinisyys korostuu ja miehellä maskuliinisuus, mutta molempia puolia silti löytyy. Eikä ole keltään pois jos jollain menee nämä vähän toisinpäin. Ja joku ei koe sitten koko sukupuolisuutta juurikaan, vaan kokee olevansa enempi vain ihminen, niin no mitäpä sitten. 

Vaihtelu, poikkeamat ja vähemmistöominaisuudet on myös ihan luonnollisia ja monesti oleellisiakin asioita, jos biologisesti suurempaa kuvaa katsoo ja tarkastelee muissakin asioissa eläinkunnassa, kasvikunnassa jne.

Se on mielestäni vähän erikoista, jos kokee jonkin erilaisemman vähemmistön uhkaavaan omia ja muiden valtavirtaisia ominaisuuksia. Ja koittaa sitten väkisin laittaa kaikki samaan yleisimpään muottiiin. Ei sellaisesta mitään tule muuta kuin murhetta ja ikävyyttä, eikä edes onnistu.

Ei vähemmistöt uhkaa mitenkään enemmistön naiseutta ja miehisyyttä, eikä maskuliinisen ja feminiinisen polariteettia. Kyllähän he saavat edelleen olla omanlaisiaan, mitä suurin osa on, ja toiset siten myös omanlaisiaan. En ymmärrä miksi tällaisista asioista pitää väkisin vääntää jokin ongelma.

Miksei. Tosin en ymmärrä mitä teen kummallakaan informaatiolla. Biologista sukupuolta ei voi muuttaa (tärvellä kyllä, mutta ei oikeasti muuttaa) ja identiteettini on oma henkilökohtainen asiani, joka ei muille kuulu. 

Mielenkiintoinen kontradiktio on siinä, että sukupuolidysforiasta kärsivät haluavat, että heitä kohdellaan sukupuolitetusti. Loput maailmasta toivoo, ettei heitä tyypitettäisi (pelkän) sukupuolen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillähän on jo kaksi käsitettä, sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti. Niitä voisi käyttää johdonmukaisesti, mutta esimerkiksi Setan linjauksen mukaan puhutaan pelkästään sukupuolesta riippumatta siitä, viitataanko biologiseen sukupuoleen vai sukupuoli-identiteettiin.

Helpoin ratkaisu on muuttaa Seta itserahoitteiseksi. 

Sekö riittäis sulle? Lopettaisitko YLEn moittimisen tai suorastaan muuttuisko se mielestäsi puolueettomaksi, jos YLEn rahoitus olisi vaikkapa vapaaehtoinen?

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni sukupuoli-identiteetti on täysin turha käsite.

 

Jos haluat tulla kohdelluksi jonain muuna kuin olet, on omalla vastuullasi feikata se tarpeeksi hyvin. Eli jos haluat tulla kohdelluksi miehenä on henkilön omalla vastuulla elää niin että häntä kohdellaan miehenä. Jos kulkee tuolla raskausmaha pystyssä on irvokasta vaatia muita nimittämään itseä mieheksi. 

 

Sillä mikä identiteetti kelläkin on, ei kuulu politiikkaan. Sukupuoli-identiteetti sen enempää kuin ikäidentiteetti, uskontoidentiteetti, harrastusidentiteetti tms. Ihmiset kyllä saavat kokea olevansa mitä ovat. Sitä ei olla kieltämässä.

 

Sukupuoli pitäisi rajata vain niihin asioihin, joissa sillä fyysisesti ja biologisesti on merkitystä, esim. terveydenhuolto ja lääketiede ja urheilu.

 

Joissain asioissa taas on helpointa ja kustannustehokkainta toimia heteronormatiivisesti ja jaotella naisiin ja miehiin esim. pukuhuoneissa, saunavuoroissa ja yleisissä vessoissa. Enimmistö on kokenut sen miellyttävimmäksi. Näissäkin on transihmisen vastuulla miettiä kumpaan hän sopii. Jos kikkeli killuu jalkovälissä, ei naisten pesutiloihin tulla. Silloin esittää naista niin kehnosti ettei muilla ole mitään velvollisuutta pitää sinua naisena. Naisten vessaan voit mennä, jos menet naisesta edes vaatteet päällä.

 

Jos taas on sukupuolen tutkimusta identiteetin näkökulmasta saa tutkimuksiin tietenkin vastata kulloisenkin ohjeen mukaan.

Tuo oli hyvin sanottu. Identiteetti ei kuulu politiikkaan. Vielä, kun sen kaikki poliittiset öyhöttäjätkin ymmärtäis. Mut lienee turha toivo. Sillä tavalla saa enemmän ääniä, ku puhumalla asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö sä tehnyt sen jo otsikossas?

Seuraava kysymys:  kuuluuko puhekielessä puhutella ihmisiä identiteetin vai biologian kautta?  Itse näkisin että identiteetin.

Kuluuko ihmistä puhutella hänen ammattinsa vai harrastuksensa perusteella?

No ainakin harrastus kertoo enempi siitä minkälainen ihminen oikeasti on. Ammatteihin ajaudutaan ja joskus ollaan ihan tympeässä työssä. Harrastukset useimmiten valitaan, ainakin aikuisena.

Joku mainisti sukupuolineutraalin kasvatuksen negatiivisena sukupuolisuutta häivyttävänä asiana. Olen siitä eri mieltä.

Sukupuolineutraali kasvatus ymmärtääkseni tarkoittaa sitä, ettei väen vänkällä tungeta johonkin tiettyyn kapeaan muottiin sukupuolen perusteella, vaan annetaan lapsen olla ja kasvaa siihen mitä hän luonnostaan on. Ja luonnostaan on sekä feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta.

Iso osa tytöistä silti tykkää kauheasti vaalenpunaisista prinsessamekoista ja yksisarvisista ja iso osa pojista kaikista suurista kaivinkoneista, laitteista ja rajummista leikeistä jne. Mutta vaihtelua ja variaatioita tietenkin löytyy, ja tämä kaikki on oikein hyvä.

Itse näen, että ongelma feminiinisyyden ja maskuliinisuuden luonnollisessa ilmaisussa on ollut aiempi naisten huonompi asema ja tasa-arvo-ongelmat. Se on vääristänyt sitä, ettei feminiinisyyttä ole arvostettu samalla tavalla. Myös työelämä on kehittynyt aikoinaan maskuliinisten ominaisuuksien ympärille ja siksipä naiset alkoivat käyttää ja korostaa itsessään enemmän maskuliinisuutta saadakseen työelämässä parempaa asemaa ja arvostusta.

Epätas-arvo on näin muuttanut maskuliinisuuden ja feminiinisyyden ilmaisua, ja näiden ominaisuuksien toivottavuutta ja käyttöä. Niin, että miehet eivät aiemmin käyttäneet ja näyttäneet juuri feminiinisiä puoliaan, ja naiset käyttivät ja kehittivät maskuliinisia puoliaan korostuneesti yhteiskunnassa, jossa siitä sai etua.

Feminiinisten ja maskuliinisten ominaisuuksien yhtäläinen arvostus yhteiskunnassa, myöskin sukupuoleen sitomatta, on avain moneen identiteettiongelmaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laillistettu kätilö saattoi 1700-luvulla joutua tutkimaan sukupuolten biologisia tunnusmerkkejä esimerkiksi intersukupuolisten avioliittoihin liittyneiden kiistojen yhteydessä. 1700-luvulla oli yleisesti tiedossa, että silloin tällöin syntyy lapsia, joilla on sekä naisen että miehen sukupuolisia piirteitä. Varhaismodernin ajan asiakirjoissa näitä ihmisiä kutsuttiin kaksineuvoisiksi tai hermafrodiiteiksi. Heidät tunnistettiin myös lakiteksteissä ja tuomioistuinten asiakirjoissa 1600-luvulta lähtien. Asia tuli oikeustapauksena ajankohtaiseksi, jos intersukupuolinen haki avioliittolupaa tai jos mies tai nainen haki avio- tai kihlaeroa puolisostaan, jota piti ”kaksineuvoisena”.

Ruotsalainen aatehistorioitsija Maja Bondestam kuvaa teoksessaan Tvåkönad, miten Uppsalan tuomiokapituli käsitteli 1674 intersukupuolisen Göstan / Margaretan aviolupahakemusta. Tämä oli kotiseurakuntansa kirkkoherran kirjoittaman todistuksen mukaan palvellut välillä renkinä ja välillä piikana, ja ”hänellä on 2 nimeä Gösta ja Margareta Benjaminsdotter, hän tuntee olevansa kaksineuvoinen mutta enemmän sovelias miessukupuolen luontoon”.
https://blogit.utu.fi/suomenhistoria/gosta-vai-margareta-%E2%88%92-inte…

Tällaisella yksittäistapauksella ei ole mitään todistusvoimaa.

?? Siis mihin asiaan sinä nyt niin kaipaat "todistusvoimaa"? Ihan mielenkiintoista historijoitsijan kertomaa, luitko edes koko jutun? 

Todistusvoimaa sille, miksi muita velvoittava juridinen sukupuoli pitää voida muuttaa ilmoitusasiana tai miksi kullit pitäisi päästää naisten ja tyttöjen tiloihin.

Vierailija kirjoitti:

"Mikä se sellainen identiteetti mahtaa olla? Onko se sitä, että joku kokee olevansa hirvi, ja toinen on sitä mieltä, että hän on kissa?"

 

Identiteetti on esim. se että sinä tunnet olevasi suomalainen. Se on identiteetti. Ei sitä tunnetta voi oikeastaan selittää, se vain on.

Yleensä identiteetti muodostuu tosiasioista, ei toiveista tai fiiliksistä. Olisi naurettavaa, jos kailottaisin partiolaisen identiteettiä, vaikka en ole koskaan kuulunut partioon enkä harrastanut partiotoimintaa. Suurimmalle osalle ihmisistä sukupuoli-identiteetti tarkoittaa lähinnä tietoisuutta kehon sukupuolesta, ei sen esoteerisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mikä se sellainen identiteetti mahtaa olla? Onko se sitä, että joku kokee olevansa hirvi, ja toinen on sitä mieltä, että hän on kissa?"

 

Identiteetti on esim. se että sinä tunnet olevasi suomalainen. Se on identiteetti. Ei sitä tunnetta voi oikeastaan selittää, se vain on.

Yleensä identiteetti muodostuu tosiasioista, ei toiveista tai fiiliksistä. Olisi naurettavaa, jos kailottaisin partiolaisen identiteettiä, vaikka en ole koskaan kuulunut partioon enkä harrastanut partiotoimintaa. Suurimmalle osalle ihmisistä sukupuoli-identiteetti tarkoittaa lähinnä tietoisuutta kehon sukupuolesta, ei sen esoteerisempaa.

Itse kyllä väitän, että tiedon lisäksi omassa identiteetissä ja sen muodostuksessa kyse on nimenomaan kokemuksesta ja tunteista, myös tavoitteista ja unelmistakin. Tunteet ja kokemukset muutenkin ohjaavat ihmisten toimintaa paljon enemmän kuin ihmiset itse luulevat ja osaavat tunnistaa.

Jos oma kokemus sukupuoli-identiteetistä sitten on sama ja linjassa tiedon (biologisen todellisuuden) kanssa, niin mitään ristiriitaa ja ongelmaa asian kanssa ei synny. 

Jos sen sijaan jokin ristiriita on, niin sitä ei voi ratkaista sanomalla, että olehan nyt vaan kuin kaikki muutkin. Eihän sellainen tietenkään toimi.

...Jos koet voimakasta vetoa partioon, niin voithan aina liittyä ja mennä sinne... Toiveet ohjaavat toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mikä se sellainen identiteetti mahtaa olla? Onko se sitä, että joku kokee olevansa hirvi, ja toinen on sitä mieltä, että hän on kissa?"

 

Identiteetti on esim. se että sinä tunnet olevasi suomalainen. Se on identiteetti. Ei sitä tunnetta voi oikeastaan selittää, se vain on.

Yleensä identiteetti muodostuu tosiasioista, ei toiveista tai fiiliksistä. Olisi naurettavaa, jos kailottaisin partiolaisen identiteettiä, vaikka en ole koskaan kuulunut partioon enkä harrastanut partiotoimintaa. Suurimmalle osalle ihmisistä sukupuoli-identiteetti tarkoittaa lähinnä tietoisuutta kehon sukupuolesta, ei sen esoteerisempaa.

Itse kyllä väitän, että tiedon lisäksi omassa identiteetissä ja sen muodostuksessa kyse on nimenomaan kokemuksesta ja tunteista, myös tavoitteista ja unelmistakin. Tunteet ja kokemukset muutenkin ohjaavat ihmisten toimintaa paljon enemmän kuin ihmiset itse luulevat ja osaavat tunnistaa.

Jos oma kokemus sukupuoli-identiteetistä sitten on sama ja linjassa tiedon (biologisen todellisuuden) kanssa, niin mitään ristiriitaa ja ongelmaa asian kanssa ei synny. 

Jos sen sijaan jokin ristiriita on, niin sitä ei voi ratkaista sanomalla, että olehan nyt vaan kuin kaikki muutkin. Eihän sellainen tietenkään toimi.

...Jos koet voimakasta vetoa partioon, niin voithan aina liittyä ja mennä sinne... Toiveet ohjaavat toimintaa.

Tunteet, toiveet unelmat, fiilikset ja muu voi toki vaikuttaa siihen mitä haluaa tehdä. Mutta silti julkisesti tunnustettu identiteetti pitää pohjautua tosiasioihin tai sun vain pitää feikata tarpeeksi vakuuttavasti.

Et voi identifioitua myöskään saamelaiseksi ja vaatia saamelaisten oikeuksia. Vain siksi, että siltä tuntuu. Vaikka kuinka kokisit niin. Ja saat kokea,  ketään ei kielletä opettelemasta saamea, ompelemaan omaa pukua ja elämään kulttuuria todesta. Mutta et voi vaatia että muut tunnustavat sinut saamelaiseksi ja sntavat esim. äänioikeuden saamelaisasioissa. Ja vaikka joku arkipäivässä luulisi sinua saamelaiseksi ja esittäisit osaa niin hyvin, ei se tee sinusta saamelaista.

Mutta kaikkein irvokkainta on, ettet edes yrittäisi sulautua vaan poikkeaisit vahvasti, et kulttuurisesti etkä perimältäsi olisi saamelainen, mutta vaatisit että muiden pitää uskoa sinun idfntiteettisi koska sinusta siltä tuntuu ja saamelaisuuden käsite tulee laajfntaa sellaiseksi että se hyväksyy myös sinut. Vaikka se olisi tuhoisaa saamelaisten oikeuksille. Mutta koska sinulle tulee muuten paha mieli ja sinä todella kovasti koet olevasi saamelainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mikä se sellainen identiteetti mahtaa olla? Onko se sitä, että joku kokee olevansa hirvi, ja toinen on sitä mieltä, että hän on kissa?"

 

Identiteetti on esim. se että sinä tunnet olevasi suomalainen. Se on identiteetti. Ei sitä tunnetta voi oikeastaan selittää, se vain on.

Yleensä identiteetti muodostuu tosiasioista, ei toiveista tai fiiliksistä. Olisi naurettavaa, jos kailottaisin partiolaisen identiteettiä, vaikka en ole koskaan kuulunut partioon enkä harrastanut partiotoimintaa. Suurimmalle osalle ihmisistä sukupuoli-identiteetti tarkoittaa lähinnä tietoisuutta kehon sukupuolesta, ei sen esoteerisempaa.

Itse kyllä väitän, että tiedon lisäksi omassa identiteetissä ja sen muodostuksessa kyse on nimenomaan kokemuksesta ja tunteista, myös tavoitteista ja unelmistakin. Tunteet ja kokemukset muutenkin ohjaavat ihmisten toimintaa paljon enemmän kuin ihmiset itse luulevat ja osaavat tunnistaa.

Jos oma kokemus sukupuoli-identiteetistä sitten on sama ja linjassa tiedon (biologisen todellisuuden) kanssa, niin mitään ristiriitaa ja ongelmaa asian kanssa ei synny. 

Jos sen sijaan jokin ristiriita on, niin sitä ei voi ratkaista sanomalla, että olehan nyt vaan kuin kaikki muutkin. Eihän sellainen tietenkään toimi.

...Jos koet voimakasta vetoa partioon, niin voithan aina liittyä ja mennä sinne... Toiveet ohjaavat toimintaa.

Jos valtaosan identiteetti muodostuu fyysisen todellisuuden ilmiöistä ja aistihavainnoista, niin mistä osatekijöistä muodostuu kehon sukupuolesta poikkeava identiteettikokemus? Ja miten se todennetaan ja miksi sillä identiteetillä pitäisi olla valtaa muiden elämään ja lääketieteellisiin ratkaisuihin? Identiteettikokemukseen vedoten vaaditaan kehonmuokkauksia veronmaksajien piikkiin ja peniksillisille pääsyä naisten tiloihin ja lesbojen seksielämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mikä se sellainen identiteetti mahtaa olla? Onko se sitä, että joku kokee olevansa hirvi, ja toinen on sitä mieltä, että hän on kissa?"

 

Identiteetti on esim. se että sinä tunnet olevasi suomalainen. Se on identiteetti. Ei sitä tunnetta voi oikeastaan selittää, se vain on.

Yleensä identiteetti muodostuu tosiasioista, ei toiveista tai fiiliksistä. Olisi naurettavaa, jos kailottaisin partiolaisen identiteettiä, vaikka en ole koskaan kuulunut partioon enkä harrastanut partiotoimintaa. Suurimmalle osalle ihmisistä sukupuoli-identiteetti tarkoittaa lähinnä tietoisuutta kehon sukupuolesta, ei sen esoteerisempaa.

Itse kyllä väitän, että tiedon lisäksi omassa identiteetissä ja sen muodostuksessa kyse on nimenomaan kokemuksesta ja tunteista, myös tavoitteista ja unelmistakin. Tunteet ja kokemukset muutenkin ohjaavat ihmisten toimintaa paljon enemmän kuin ihmiset itse luulevat ja osaavat tunnistaa.

Jos oma kokemus sukupuoli-identiteetistä sitten on sama ja linjassa tiedon (biologisen todellisuuden) kanssa, niin mitään ristiriitaa ja ongelmaa asian kanssa ei synny. 

Jos sen sijaan jokin ristiriita on, niin sitä ei voi ratkaista sanomalla, että olehan nyt vaan kuin kaikki muutkin. Eihän sellainen tietenkään toimi.

...Jos koet voimakasta vetoa partioon, niin voithan aina liittyä ja mennä sinne... Toiveet ohjaavat toimintaa.

Tunteet, toiveet unelmat, fiilikset ja muu voi toki vaikuttaa siihen mitä haluaa tehdä. Mutta silti julkisesti tunnustettu identiteetti pitää pohjautua tosiasioihin tai sun vain pitää feikata tarpeeksi vakuuttavasti.

 

Et voi identifioitua myöskään saamelaiseksi ja vaatia saamelaisten oikeuksia. Vain siksi, että siltä tuntuu. Vaikka kuinka kokisit niin. Ja saat kokea,  ketään ei kielletä opettelemasta saamea, ompelemaan omaa pukua ja elämään kulttuuria todesta. Mutta et voi vaatia että muut tunnustavat sinut saamelaiseksi ja sntavat esim. äänioikeuden saamelaisasioissa. Ja vaikka joku arkipäivässä luulisi sinua saamelaiseksi ja esittäisit osaa niin hyvin, ei se tee sinusta saamelaista.

 

Mutta kaikkein irvokkainta on, ettet edes yrittäisi sulautua vaan poikkeaisit vahvasti, et kulttuurisesti etkä perimältäsi olisi saamelainen, mutta vaatisit että muiden pitää uskoa sinun idfntiteettisi koska sinusta siltä tuntuu ja saamelaisuuden käsite tulee laajfntaa sellaiseksi että se hyväksyy myös sinut. Vaikka se olisi tuhoisaa saamelaisten oikeuksille. Mutta koska sinulle tulee muuten paha mieli ja sinä todella kovasti koet olevasi saamelainen. 

Sinusta siis ihmisen oma kokemus identiteetistään ei ole tärkeä, vain se mitä muut ajattelevat ja - kokevat - ympärillä ja mitä muut julkisesti tunnustavat sinun olevan. Olet olemassa siis vain toisten kautta. Eihän se nyt ihan noikaan mene, muissakaan asioissa, vaikka toki nähdyksi ja tunnustetuksi tuleminen onkin erittäin tärkeää, ihmiset kun ovat sosiaalisia eläimiä.

No mutta mitä sinä ehdottaisit sitten ratkaisuksi näille ihmisille, jotka kokevat voimakasta sukupuoli-identiteetin ristiriitaa biologiseen kehoonsa nähden? 

Tosiasia kuitenkin on, että tällaisia ihmisiä jonkin verran on. Oletko miettinyt heidän kannaltaan asiaa ollenkaan ja sitä, ettei tuollainen identiteettiasia ole mitenkään helposti muutettavissa, varsinkaan väkisin ja väkipakolla, ja sellainen olisi ihmiselle psyyykkisesti erittäin tuhoisaa myös. 

Onko todella sinulta jotenkin pois, jos toiset saavat olla miten parhaaksi itse näkevät tällaisessa aika vaikeassa asiassa? Ei se minulta ainakaan pois ole. Tämä asia koskee muutenkin hyvin pientä osaa ihmisistä. (Vaikka itse kehoittaisinkin miettimään ensisijaisesti muita keinoja kuin hormoneita tai leikkauksia, joissa on paljon haittapuolia ja riskejä. Ehkä jokin muukin tie löytyy olla tyytyväinen omissa nahoissaan?) 

En näe, että valtaväestöön tällaisella on käytönnössä mitään merkittävää vaikutusta tai loukkaisi heidän oikeauksiaan. Järjestelykysymyksiä kaikki alastomuusasiat julkisissa paikoissa, joista on ollut polemiikkia. Vaikkakaan urheilukisoissa biologisten miesten ei mielestäni kyllä tarvi naisten sarjoissa kilpailla, se ei ole reilu peili. Ja näin käsittäkäseni moni transkin ajattelee.

käykö perusseksuaalit?

Vierailija kirjoitti:

käykö perusseksuaalit?

Lyhennetään Pers.Sex.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

käykö perusseksuaalit?

Lyhennetään Pers.Sex.

Tästä vielä tarjoushintaan logo!

(x)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mikä se sellainen identiteetti mahtaa olla? Onko se sitä, että joku kokee olevansa hirvi, ja toinen on sitä mieltä, että hän on kissa?"

 

Identiteetti on esim. se että sinä tunnet olevasi suomalainen. Se on identiteetti. Ei sitä tunnetta voi oikeastaan selittää, se vain on.

Yleensä identiteetti muodostuu tosiasioista, ei toiveista tai fiiliksistä. Olisi naurettavaa, jos kailottaisin partiolaisen identiteettiä, vaikka en ole koskaan kuulunut partioon enkä harrastanut partiotoimintaa. Suurimmalle osalle ihmisistä sukupuoli-identiteetti tarkoittaa lähinnä tietoisuutta kehon sukupuolesta, ei sen esoteerisempaa.

Itse kyllä väitän, että tiedon lisäksi omassa identiteetissä ja sen muodostuksessa kyse on nimenomaan kokemuksesta ja tunteista, myös tavoitteista ja unelmistakin. Tunteet ja kokemukset muutenkin ohjaavat ihmisten toimintaa paljon enemmän kuin ihmiset itse luulevat ja osaavat tunnistaa.

Jos oma kokemus sukupuoli-identiteetistä sitten on sama ja linjassa tiedon (biologisen todellisuuden) kanssa, niin mitään ristiriitaa ja ongelmaa asian kanssa ei synny. 

Jos sen sijaan jokin ristiriita on, niin sitä ei voi ratkaista sanomalla, että olehan nyt vaan kuin kaikki muutkin. Eihän sellainen tietenkään toimi.

...Jos koet voimakasta vetoa partioon, niin voithan aina liittyä ja mennä sinne... Toiveet ohjaavat toimintaa.

Jos valtaosan identiteetti muodostuu fyysisen todellisuuden ilmiöistä ja aistihavainnoista, niin mistä osatekijöistä muodostuu kehon sukupuolesta poikkeava identiteettikokemus? Ja miten se todennetaan ja miksi sillä identiteetillä pitäisi olla valtaa muiden elämään ja lääketieteellisiin ratkaisuihin? Identiteettikokemukseen vedoten vaaditaan kehonmuokkauksia veronmaksajien piikkiin ja peniksillisille pääsyä naisten tiloihin ja lesbojen seksielämään.

Siis eihän kenekään ei pidä harrastaa seksiä kuin sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa haluaa näin tehdä....oli sitten hetero, homo jne.

Kuten kirjoitin, niin mielestäni sukupuoli-identiteetin ristiriita vaikuttaa muodostuvan juuri sen oman kokemuksen ja siitä eriävän fyysisen todellisuuden välillä. Eikös tässä siitä juuri ole kyse?

Tämän todentamiseen on ilmeisesti joitan tutkimuksia ja kattavia hastatteluja ja kyselyitä olemassa, käsittääkseni. En tiedä millaisia ne ovat, ja kuinka hyvin ne toimivat. Sukupuoli-identiteetin ristiriita taitaa olla myös vähän eri asia ja määritelmä kuin transsukupuolisuus, johon sitten taitaa olla vielä pidempiaikaisia tutkimuksia? En ole asiantuntija tässä asiassa.

Kuten toisessa viestissä kirjoitin jo, niin mielestäni tämä alastomuuskysymys julkisissa tiloissa on varmasti myös ratkaistavissa ja pelisäännöt sovittavissa. Aika marginaalinen asia on kyseessä kuitenkin. Onko tällaista pääsyä jossain ylipäätään vaadittu tai toivottu, siis miehen sukupuolivarustuksella yleisiin alastomuutta vaativiin naisten tiloihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mikä se sellainen identiteetti mahtaa olla? Onko se sitä, että joku kokee olevansa hirvi, ja toinen on sitä mieltä, että hän on kissa?"

 

Identiteetti on esim. se että sinä tunnet olevasi suomalainen. Se on identiteetti. Ei sitä tunnetta voi oikeastaan selittää, se vain on.

Yleensä identiteetti muodostuu tosiasioista, ei toiveista tai fiiliksistä. Olisi naurettavaa, jos kailottaisin partiolaisen identiteettiä, vaikka en ole koskaan kuulunut partioon enkä harrastanut partiotoimintaa. Suurimmalle osalle ihmisistä sukupuoli-identiteetti tarkoittaa lähinnä tietoisuutta kehon sukupuolesta, ei sen esoteerisempaa.

Itse kyllä väitän, että tiedon lisäksi omassa identiteetissä ja sen muodostuksessa kyse on nimenomaan kokemuksesta ja tunteista, myös tavoitteista ja unelmistakin. Tunteet ja kokemukset muutenkin ohjaavat ihmisten toimintaa paljon enemmän kuin ihmiset itse luulevat ja osaavat tunnistaa.

Jos oma kokemus sukupuoli-identiteetistä sitten on sama ja linjassa tiedon (biologisen todellisuuden) kanssa, niin mitään ristiriitaa ja ongelmaa asian kanssa ei synny. 

Jos sen sijaan jokin ristiriita on, niin sitä ei voi ratkaista sanomalla, että olehan nyt vaan kuin kaikki muutkin. Eihän sellainen tietenkään toimi.

...Jos koet voimakasta vetoa partioon, niin voithan aina liittyä ja mennä sinne... Toiveet ohjaavat toimintaa.

Tunteet, toiveet unelmat, fiilikset ja muu voi toki vaikuttaa siihen mitä haluaa tehdä. Mutta silti julkisesti tunnustettu identiteetti pitää pohjautua tosiasioihin tai sun vain pitää feikata tarpeeksi vakuuttavasti.

 

Et voi identifioitua myöskään saamelaiseksi ja vaatia saamelaisten oikeuksia. Vain siksi, että siltä tuntuu. Vaikka kuinka kokisit niin. Ja saat kokea,  ketään ei kielletä opettelemasta saamea, ompelemaan omaa pukua ja elämään kulttuuria todesta. Mutta et voi vaatia että muut tunnustavat sinut saamelaiseksi ja sntavat esim. äänioikeuden saamelaisasioissa. Ja vaikka joku arkipäivässä luulisi sinua saamelaiseksi ja esittäisit osaa niin hyvin, ei se tee sinusta saamelaista.

 

Mutta kaikkein irvokkainta on, ettet edes yrittäisi sulautua vaan poikkeaisit vahvasti, et kulttuurisesti etkä perimältäsi olisi saamelainen, mutta vaatisit että muiden pitää uskoa sinun idfntiteettisi koska sinusta siltä tuntuu ja saamelaisuuden käsite tulee laajfntaa sellaiseksi että se hyväksyy myös sinut. Vaikka se olisi tuhoisaa saamelaisten oikeuksille. Mutta koska sinulle tulee muuten paha mieli ja sinä todella kovasti koet olevasi saamelainen. 

Sinusta siis ihmisen oma kokemus identiteetistään ei ole tärkeä, vain se mitä muut ajattelevat ja - kokevat - ympärillä ja mitä muut julkisesti tunnustavat sinun olevan. Olet olemassa siis vain toisten kautta. Eihän se nyt ihan noikaan mene, muissakaan asioissa, vaikka toki nähdyksi ja tunnustetuksi tuleminen onkin erittäin tärkeää, ihmiset kun ovat sosiaalisia eläimiä.

No mutta mitä sinä ehdottaisit sitten ratkaisuksi näille ihmisille, jotka kokevat voimakasta sukupuoli-identiteetin ristiriitaa biologiseen kehoonsa nähden? 

Tosiasia kuitenkin on, että tällaisia ihmisiä jonkin verran on. Oletko miettinyt heidän kannaltaan asiaa ollenkaan ja sitä, ettei tuollainen identiteettiasia ole mitenkään helposti muutettavissa, varsinkaan väkisin ja väkipakolla, ja sellainen olisi ihmiselle psyyykkisesti erittäin tuhoisaa myös. 

Onko todella sinulta jotenkin pois, jos toiset saavat olla miten parhaaksi itse näkevät tällaisessa aika vaikeassa asiassa? Ei se minulta ainakaan pois ole. Tämä asia koskee muutenkin hyvin pientä osaa ihmisistä. (Vaikka itse kehoittaisinkin miettimään ensisijaisesti muita keinoja kuin hormoneita tai leikkauksia, joissa on paljon haittapuolia ja riskejä. Ehkä jokin muukin tie löytyy olla tyytyväinen omissa nahoissaan?) 

En näe, että valtaväestöön tällaisella on käytönnössä mitään merkittävää vaikutusta tai loukkaisi heidän oikeauksiaan. Järjestelykysymyksiä kaikki alastomuusasiat julkisissa paikoissa, joista on ollut polemiikkia. Vaikkakaan urheilukisoissa biologisten miesten ei mielestäni kyllä tarvi naisten sarjoissa kilpailla, se ei ole reilu peili. Ja näin käsittäkäseni moni transkin ajattelee.

Oma identiteetti on tottakai tärkeä. Mutta kaikki ei ole julkista eikä kaikkeen tarvitse saada hyväksyntää. Se saamelaisidentifioitujakin saa elää saamelaiselämää ihan rauhassa. Ei sitä kukaan kiellä. Ongelma on siinä kun hän alkaa vaatia erityiskohtelua, joka maksaa yhteiskunnalle tai kun muiden pitäisi uskoa hänen valheensa totena. Hän saa silti edelleen idrntifioitua ja olla mitä vain. Raja tulee siinä mitä hän voi muilta vaatia.

Ongelma on se, että ryhmän ulkopuolelta tullaan määrittelemään ryhmä uudelleen ja vaaditaan alkuperäisen ryhmän hyväksyvän tämän haitallisen uudelleen määrittelyn.

Yhteiskuntatasolla transasiaan paras lääke olisi empaattinen ja hyväksyvä suhtautuminen erilaisiin ihmisiin. Eli tiukkojen sukupuolinormien murtaminen. Se, että ei koe olevansa syntymäsukupuolta on lopulta sen vika että on oppinut, että on vääränlainen omassa kehossaan. Jos jokainen voisi oppia rakastamaan kehoaan juuri sellaisena kuin se on ja olemaan oma itsensä, olisi aika hieno juttu.

Yksilötasolla jokainen saa toki muokata kehoaan, mutta se tulisi tapahtua omin rahoin aivan kuten muutkin kosmeettiset toimet. On mielenkiintoista, että biologinen mies, joka identifioituu isorintaiseksi saa ne verovaroin, mutta biologinen nainen, joka kokee samoin ei saa samaa hoitoa verovaroin vaan joutuu kustantamaan silikonit omasta pussista.

Ja viimeiseksi, transihmisten tulisi sulautua ja hyväksyä se, etteivät voi ulkopuolelta uudelleenmääritellä sukupuolta. Mies ei voi olla raskaana ja sen väittäminen on loukkaavaa biologisia miehiä kohtaan. He eivät voi vaatia sukupuolitermiä käytettävän. Jos he esiintyvät sukupuolessa huonosti, heidän on hyväksyttävä etteivät tule sosiaalisesti kohdelluksi halutun sukupuolen edustajana. Jos he sulautuvat tarpeeksi, he tulevat kohdelluksi. Eli jos joku "väärinsukupuolittaa" parrakkaan korkokenkäkävelijän se ei ole sen väärinsukupuolittajan vika vaan sen vika ettei tämä partasuu sulaudu riittävästi suhteessa omiin tavoitteisiinsa. Mikään tarvehan ei ole sulautua. Mutta jos nimenomaan haluaa tulla nähdyksi naisena, niin se parta kannattaa ajaa. Ja jos vaatii tulla nähdyksi miehenä, ei voi hankkiutua raskaaksi. 

En siis vaadi transihmisten rajoittamista tai pakottamista mihinkään, toisin kuin oletat. Vaadin sitä että tosiasiat hyväksytään ja ryhmän määritelmää ei vaadita muutettavaksi ulkopäin vähemmistön mukaan biologisesti ja tosiseikkojen mukaan virheelliseksi.

Jos näytät kyllin naiselta kutsun sinua naiseksi. Voit samaan aikaan näyttää kyllin mieheltä, jolloin voin kutsua mieheksi yhtä hyvin, kummin vain haluat. Saan olettaa. Se on luonnollista. Saat korjata. Jos näytät ehdottomasti naiselta/ mieheltä en usko vaikka väittäisit vastaan enkä hyväksy harhaista todellisuuttasi ja koen käytöksesi loukkaavana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mikä se sellainen identiteetti mahtaa olla? Onko se sitä, että joku kokee olevansa hirvi, ja toinen on sitä mieltä, että hän on kissa?"

 

Identiteetti on esim. se että sinä tunnet olevasi suomalainen. Se on identiteetti. Ei sitä tunnetta voi oikeastaan selittää, se vain on.

Yleensä identiteetti muodostuu tosiasioista, ei toiveista tai fiiliksistä. Olisi naurettavaa, jos kailottaisin partiolaisen identiteettiä, vaikka en ole koskaan kuulunut partioon enkä harrastanut partiotoimintaa. Suurimmalle osalle ihmisistä sukupuoli-identiteetti tarkoittaa lähinnä tietoisuutta kehon sukupuolesta, ei sen esoteerisempaa.

Itse kyllä väitän, että tiedon lisäksi omassa identiteetissä ja sen muodostuksessa kyse on nimenomaan kokemuksesta ja tunteista, myös tavoitteista ja unelmistakin. Tunteet ja kokemukset muutenkin ohjaavat ihmisten toimintaa paljon enemmän kuin ihmiset itse luulevat ja osaavat tunnistaa.

Jos oma kokemus sukupuoli-identiteetistä sitten on sama ja linjassa tiedon (biologisen todellisuuden) kanssa, niin mitään ristiriitaa ja ongelmaa asian kanssa ei synny. 

Jos sen sijaan jokin ristiriita on, niin sitä ei voi ratkaista sanomalla, että olehan nyt vaan kuin kaikki muutkin. Eihän sellainen tietenkään toimi.

...Jos koet voimakasta vetoa partioon, niin voithan aina liittyä ja mennä sinne... Toiveet ohjaavat toimintaa.

Jos valtaosan identiteetti muodostuu fyysisen todellisuuden ilmiöistä ja aistihavainnoista, niin mistä osatekijöistä muodostuu kehon sukupuolesta poikkeava identiteettikokemus? Ja miten se todennetaan ja miksi sillä identiteetillä pitäisi olla valtaa muiden elämään ja lääketieteellisiin ratkaisuihin? Identiteettikokemukseen vedoten vaaditaan kehonmuokkauksia veronmaksajien piikkiin ja peniksillisille pääsyä naisten tiloihin ja lesbojen seksielämään.

Siis eihän kenekään ei pidä harrastaa seksiä kuin sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa haluaa näin tehdä....oli sitten hetero, homo jne.

Kuten kirjoitin, niin mielestäni sukupuoli-identiteetin ristiriita vaikuttaa muodostuvan juuri sen oman kokemuksen ja siitä eriävän fyysisen todellisuuden välillä. Eikös tässä siitä juuri ole kyse?

Tämän todentamiseen on ilmeisesti joitan tutkimuksia ja kattavia hastatteluja ja kyselyitä olemassa, käsittääkseni. En tiedä millaisia ne ovat, ja kuinka hyvin ne toimivat. Sukupuoli-identiteetin ristiriita taitaa olla myös vähän eri asia ja määritelmä kuin transsukupuolisuus, johon sitten taitaa olla vielä pidempiaikaisia tutkimuksia? En ole asiantuntija tässä asiassa.

Kuten toisessa viestissä kirjoitin jo, niin mielestäni tämä alastomuuskysymys julkisissa tiloissa on varmasti myös ratkaistavissa ja pelisäännöt sovittavissa. Aika marginaalinen asia on kyseessä kuitenkin. Onko tällaista pääsyä jossain ylipäätään vaadittu tai toivottu, siis miehen sukupuolivarustuksella yleisiin alastomuutta vaativiin naisten tiloihin?

Sama vastaaja lisää vielä, että ja kyllähän ihminen itse useimmiten tietää ja tunnistaa, jos hänellä tällainen sukupuoli-identiteetin ristiriita on, ja osaa siitä kertoa. Vaikka toki varmasti noita tutkimuksia ja kyselyitäkin on olemassa noilla alan ammattilaisilla.

Ja muiden elämiin ei omalla identiteetillä itsessään ole mielestäni kauheasti valtaa. En ihan ymmärrä mitä tällaisella kysymyksellä tarkoitetaan? Lääketieteellisiä isoja ratkaisuja kehoittaisin harkitsemaan erittäin tarkkaan ja pitäaikaisesti ja miettimään myös vaihtoehtoisia tapoja elää asian kanssa. Kyllähän tuollainen identiteettiristiriita voi joskus ajan kanssa muillakin tavoilla ratketa, eikä se ristiriita ole aina mikään pysyvä asiantila.