Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö biologiselle sukupuolelle ja sukupuoli-identiteetille antaa omat nimensä?
08.06.2026 |
Se nyt vaan on fakta, että biologista sukupuolta eli kromosomeja ei voi muuttaa. Niitä on olemassa kaksi ja muut muodot ovat sikiöajan kehityshäiriöitä.
Sen sijaan sukupuoli-identiteettejä näkyy olevan iso kirjo.
Miksi me puhumme näistä ikäänkuin ne olisivat sama asia?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö sä tehnyt sen jo otsikossas?
Seuraava kysymys: kuuluuko puhekielessä puhutella ihmisiä identiteetin vai biologian kautta? Itse näkisin että identiteetin.
Kuluuko ihmistä puhutella hänen ammattinsa vai harrastuksensa perusteella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ja nainen ovat energeettisesti vastakohtia. Plus ja miinus, yin ja yang. Maskuliininen ja feminiininen energia on maailman perusta, sikäli sukupuolineutraalius on katoamaan tuomittu näkökanta, luonnosta irronneen ja siksi biologisesti heikentyneen länsimaisen kulttuurin keksintö.
Sukupuolineutraaliuden ovat ideoineet intellektuellit, yliopistoihmiset, jotka elävät suureksi osaksi ajatusmaailmassaan, päässään. Siellä sukupuoli ei tunnu. Siksi he alkoivat aliarvioida sukupuolen merkitystä ja kehittivät siitä teorian.
Jotta ihmissuku jatkuisi, tarvitaan polaarisuutta miehen ja naisen välillä: erilaista pukeutumista ja ulkonäköä. Ei tunneta kulttuuria, joka ei pyrkisi merkkaamaan tätä eroa, esim. Aasiassa miesten hameita muistuttavat vaatteet ovat toisenlaisia kuin naisten hameet ja skottinaiset eivät pitäneet kilttejä vaan kilttihameita. Tällä on jokin merkitys, syy, jota nykyaika ei tajua.
Sitä vaan, että kaikissa kuitenkin löytyy sekä maskuliinisuutta että feminiinisyyttä. Usein niin, että naisella feminiinisyys korostuu ja miehellä maskuliinisuus, mutta molempia puolia silti löytyy. Eikä ole keltään pois jos jollain menee nämä vähän toisinpäin. Ja joku ei koe sitten koko sukupuolisuutta juurikaan, vaan kokee olevansa enempi vain ihminen, niin no mitäpä sitten.
Vaihtelu, poikkeamat ja vähemmistöominaisuudet on myös ihan luonnollisia ja monesti oleellisiakin asioita, jos biologisesti suurempaa kuvaa katsoo ja tarkastelee muissakin asioissa eläinkunnassa, kasvikunnassa jne.
Se on mielestäni vähän erikoista, jos kokee jonkin erilaisemman vähemmistön uhkaavaan omia ja muiden valtavirtaisia ominaisuuksia. Ja koittaa sitten väkisin laittaa kaikki samaan yleisimpään muottiiin. Ei sellaisesta mitään tule muuta kuin murhetta ja ikävyyttä, eikä edes onnistu.
Ei vähemmistöt uhkaa mitenkään enemmistön naiseutta ja miehisyyttä, eikä maskuliinisen ja feminiinisen polariteettia. Kyllähän he saavat edelleen olla omanlaisiaan, mitä suurin osa on, ja toiset siten myös omanlaisiaan. En ymmärrä miksi tällaisista asioista pitää väkisin vääntää jokin ongelma.
Miksei. Tosin en ymmärrä mitä teen kummallakaan informaatiolla. Biologista sukupuolta ei voi muuttaa (tärvellä kyllä, mutta ei oikeasti muuttaa) ja identiteettini on oma henkilökohtainen asiani, joka ei muille kuulu.
Mielenkiintoinen kontradiktio on siinä, että sukupuolidysforiasta kärsivät haluavat, että heitä kohdellaan sukupuolitetusti. Loput maailmasta toivoo, ettei heitä tyypitettäisi (pelkän) sukupuolen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillähän on jo kaksi käsitettä, sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti. Niitä voisi käyttää johdonmukaisesti, mutta esimerkiksi Setan linjauksen mukaan puhutaan pelkästään sukupuolesta riippumatta siitä, viitataanko biologiseen sukupuoleen vai sukupuoli-identiteettiin.
Helpoin ratkaisu on muuttaa Seta itserahoitteiseksi.
Sekö riittäis sulle? Lopettaisitko YLEn moittimisen tai suorastaan muuttuisko se mielestäsi puolueettomaksi, jos YLEn rahoitus olisi vaikkapa vapaaehtoinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni sukupuoli-identiteetti on täysin turha käsite.
Jos haluat tulla kohdelluksi jonain muuna kuin olet, on omalla vastuullasi feikata se tarpeeksi hyvin. Eli jos haluat tulla kohdelluksi miehenä on henkilön omalla vastuulla elää niin että häntä kohdellaan miehenä. Jos kulkee tuolla raskausmaha pystyssä on irvokasta vaatia muita nimittämään itseä mieheksi.
Sillä mikä identiteetti kelläkin on, ei kuulu politiikkaan. Sukupuoli-identiteetti sen enempää kuin ikäidentiteetti, uskontoidentiteetti, harrastusidentiteetti tms. Ihmiset kyllä saavat kokea olevansa mitä ovat. Sitä ei olla kieltämässä.
Sukupuoli pitäisi rajata vain niihin asioihin, joissa sillä fyysisesti ja biologisesti on merkitystä, esim. terveydenhuolto ja lääketiede ja urheilu.
Joissain asioissa taas on helpointa ja kustannustehokkainta toimia heteronormatiivisesti ja jaotella naisiin ja miehiin esim. pukuhuoneissa, saunavuoroissa ja yleisissä vessoissa. Enimmistö on kokenut sen miellyttävimmäksi. Näissäkin on transihmisen vastuulla miettiä kumpaan hän sopii. Jos kikkeli killuu jalkovälissä, ei naisten pesutiloihin tulla. Silloin esittää naista niin kehnosti ettei muilla ole mitään velvollisuutta pitää sinua naisena. Naisten vessaan voit mennä, jos menet naisesta edes vaatteet päällä.
Jos taas on sukupuolen tutkimusta identiteetin näkökulmasta saa tutkimuksiin tietenkin vastata kulloisenkin ohjeen mukaan.
Tuo oli hyvin sanottu. Identiteetti ei kuulu politiikkaan. Vielä, kun sen kaikki poliittiset öyhöttäjätkin ymmärtäis. Mut lienee turha toivo. Sillä tavalla saa enemmän ääniä, ku puhumalla asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö sä tehnyt sen jo otsikossas?
Seuraava kysymys: kuuluuko puhekielessä puhutella ihmisiä identiteetin vai biologian kautta? Itse näkisin että identiteetin.
Kuluuko ihmistä puhutella hänen ammattinsa vai harrastuksensa perusteella?
No ainakin harrastus kertoo enempi siitä minkälainen ihminen oikeasti on. Ammatteihin ajaudutaan ja joskus ollaan ihan tympeässä työssä. Harrastukset useimmiten valitaan, ainakin aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku mainisti sukupuolineutraalin kasvatuksen negatiivisena sukupuolisuutta häivyttävänä asiana. Olen siitä eri mieltä.
Sukupuolineutraali kasvatus ymmärtääkseni tarkoittaa sitä, ettei väen vänkällä tungeta johonkin tiettyyn kapeaan muottiin sukupuolen perusteella, vaan annetaan lapsen olla ja kasvaa siihen mitä hän luonnostaan on. Ja luonnostaan on sekä feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta.
Iso osa tytöistä silti tykkää kauheasti vaalenpunaisista prinsessamekoista ja yksisarvisista ja iso osa pojista kaikista suurista kaivinkoneista, laitteista ja rajummista leikeistä jne. Mutta vaihtelua ja variaatioita tietenkin löytyy, ja tämä kaikki on oikein hyvä.
Itse näen, että ongelma feminiinisyyden ja maskuliinisuuden luonnollisessa ilmaisussa on ollut aiempi naisten huonompi asema ja tasa-arvo-ongelmat. Se on vääristänyt sitä, ettei feminiinisyyttä ole arvostettu samalla tavalla. Myös työelämä on kehittynyt aikoinaan maskuliinisten ominaisuuksien ympärille ja siksipä naiset alkoivat käyttää ja korostaa itsessään enemmän maskuliinisuutta saadakseen työelämässä parempaa asemaa ja arvostusta.
Epätas-arvo on näin muuttanut maskuliinisuuden ja feminiinisyyden ilmaisua, ja näiden ominaisuuksien toivottavuutta ja käyttöä. Niin, että miehet eivät aiemmin käyttäneet ja näyttäneet juuri feminiinisiä puoliaan, ja naiset käyttivät ja kehittivät maskuliinisia puoliaan korostuneesti yhteiskunnassa, jossa siitä sai etua.
Feminiinisten ja maskuliinisten ominaisuuksien yhtäläinen arvostus yhteiskunnassa, myöskin sukupuoleen sitomatta, on avain moneen identiteettiongelmaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laillistettu kätilö saattoi 1700-luvulla joutua tutkimaan sukupuolten biologisia tunnusmerkkejä esimerkiksi intersukupuolisten avioliittoihin liittyneiden kiistojen yhteydessä. 1700-luvulla oli yleisesti tiedossa, että silloin tällöin syntyy lapsia, joilla on sekä naisen että miehen sukupuolisia piirteitä. Varhaismodernin ajan asiakirjoissa näitä ihmisiä kutsuttiin kaksineuvoisiksi tai hermafrodiiteiksi. Heidät tunnistettiin myös lakiteksteissä ja tuomioistuinten asiakirjoissa 1600-luvulta lähtien. Asia tuli oikeustapauksena ajankohtaiseksi, jos intersukupuolinen haki avioliittolupaa tai jos mies tai nainen haki avio- tai kihlaeroa puolisostaan, jota piti ”kaksineuvoisena”.
Ruotsalainen aatehistorioitsija Maja Bondestam kuvaa teoksessaan Tvåkönad, miten Uppsalan tuomiokapituli käsitteli 1674 intersukupuolisen Göstan / Margaretan aviolupahakemusta. Tämä oli kotiseurakuntansa kirkkoherran kirjoittaman todistuksen mukaan palvellut välillä renkinä ja välillä piikana, ja ”hänellä on 2 nimeä Gösta ja Margareta Benjaminsdotter, hän tuntee olevansa kaksineuvoinen mutta enemmän sovelias miessukupuolen luontoon”.
https://blogit.utu.fi/suomenhistoria/gosta-vai-margareta-%E2%88%92-inte…Tällaisella yksittäistapauksella ei ole mitään todistusvoimaa.
?? Siis mihin asiaan sinä nyt niin kaipaat "todistusvoimaa"? Ihan mielenkiintoista historijoitsijan kertomaa, luitko edes koko jutun?
Todistusvoimaa sille, miksi muita velvoittava juridinen sukupuoli pitää voida muuttaa ilmoitusasiana tai miksi kullit pitäisi päästää naisten ja tyttöjen tiloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mikä se sellainen identiteetti mahtaa olla? Onko se sitä, että joku kokee olevansa hirvi, ja toinen on sitä mieltä, että hän on kissa?"
Identiteetti on esim. se että sinä tunnet olevasi suomalainen. Se on identiteetti. Ei sitä tunnetta voi oikeastaan selittää, se vain on.
Yleensä identiteetti muodostuu tosiasioista, ei toiveista tai fiiliksistä. Olisi naurettavaa, jos kailottaisin partiolaisen identiteettiä, vaikka en ole koskaan kuulunut partioon enkä harrastanut partiotoimintaa. Suurimmalle osalle ihmisistä sukupuoli-identiteetti tarkoittaa lähinnä tietoisuutta kehon sukupuolesta, ei sen esoteerisempaa.
Biological vs. Mental
Physical vs. Psychological