Muita, jotka eivät nelikymppiseksi mennessä ole eläneet oikeastaan ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelkyt ja noin luovuttanut!?

Itse 38 ja elän täysillä, mutta jos en eläisi niin miksen aloittaisi nyt? Nyt ok kyllä sussa vikaa. Ketään ei kiinnosta, kukaan ei estä.

Odotan omia 40v bileitä ja ylipäätään nelikymppisyyttä innolla. Kuin kääntäisi uuden sivun ja aloittaisi aikuisen vaiheen!

Ps virhe numero 1 on tehdä lapsia

38 on vielä nuori. 

Kuten myös 40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelkyt ja noin luovuttanut!?

Itse 38 ja elän täysillä, mutta jos en eläisi niin miksen aloittaisi nyt? Nyt ok kyllä sussa vikaa. Ketään ei kiinnosta, kukaan ei estä.

Odotan omia 40v bileitä ja ylipäätään nelikymppisyyttä innolla. Kuin kääntäisi uuden sivun ja aloittaisi aikuisen vaiheen!

Ps virhe numero 1 on tehdä lapsia

38 on vielä nuori. 

Kuten myös 40

Olen 45 ja sekin on nelikymppinen.

Ottakaapa tekin arabi tai afrikkalainen mies, nautitte ja unohdatte surkutella.

Kesä on rakkauden aikaa ja tinderistä edellämainittuja miehiä löytää hyvin<3

Vierailija kirjoitti:

Ottakaapa tekin arabi tai afrikkalainen mies, nautitte ja unohdatte surkutella.

Kesä on rakkauden aikaa ja tinderistä edellämainittuja miehiä löytää hyvin<3

En kyllä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä.

 

Poikuus on tallella tukevasti enkä ole koskaan edes treffeillä käynyt naisen kanssa.

 

Työelämässä onneksi olen päässyt eteenpäin ja johtaja-titteli löytyy käyntikortista.

 

Muuten sitten ei olekkaan hurraamista. 

M40

Johtajana et kuulu elämättömiin.

Onko työnteko elämistä? 

On. Voittaa kotona istumisen mennen tullen. Työn jälkeen voi toki myös tehdä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Ottakaapa tekin arabi tai afrikkalainen mies, nautitte ja unohdatte surkutella.

Kesä on rakkauden aikaa ja tinderistä edellämainittuja miehiä löytää hyvin<3

Eivät (edes) ne huoli minua.

T: se 50v neitsyt 

Kaikki palstalaiset ovat elämässään epäonnistuneita, vaikka naiset tykkäävätkin esittää muuta🤭🤭

Vierailija kirjoitti:

Mitä te sitten olette tehneet?

Vain... Ollut olemassa. Alusta lähtien toistuvasti traumatisoitunut, selviytymismoodissa. Yrittänyt esittää normaalia ja pärjätä, koska todellisesta olotilasta ei kukaan halunnut kuulla eikä välittänyt. Opintoja jää kesken, koska olotila niin huono. Yrität sitä selvittää samalla, kun teet, mitä töitä satut saamaan, kunnes menetät nekin fyysisen sairastumisen seurauksena. Hoitoja, kuntoutuksia, jotka eivät johda mihinkään. Mitään normaalia et ole ikinä pystynyt rakentamaan, sinnitellyt vain hengissä, koska... Miksi? Jotta voisi kokea lisää tätä samaa? Ei mitään järkeä.

Mä olen 42v enkä ole käynyt vieläkään peruskoulun jälkeistä tutkintoa, enkä rippikoulua enkä ole mennyt naimisiin. En myöskään ole matkustellut. 

En ole myöskään hankkinut itselleni päihdeongelmia enkä asuntoa. 

Töissä kävin ennen, mutta en sitäkään enää. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä te sitten olette tehneet?

Enimmäkseen olen ollut turhautunut ja paennut viihteeseen (elokuvat, kirjat, sarjat). Opiskelu ei onnistu, koska minulla on varmaan adhd.

Vierailija kirjoitti:

Minä.

 

Poikuus on tallella tukevasti enkä ole koskaan edes treffeillä käynyt naisen kanssa.

 

Työelämässä onneksi olen päässyt eteenpäin ja johtaja-titteli löytyy käyntikortista.

 

Muuten sitten ei olekkaan hurraamista. 

M40

No onhan se elämää sekin, kun hankkii itse leipänsä. Eikö työkareista ole ollut mitään seuraa, vai teetkö yksin kammiossa hommia. Suku, läheiset eikö heistä ole iloa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä.

 

Poikuus on tallella tukevasti enkä ole koskaan edes treffeillä käynyt naisen kanssa.

 

Työelämässä onneksi olen päässyt eteenpäin ja johtaja-titteli löytyy käyntikortista.

 

Muuten sitten ei olekkaan hurraamista. 

M40

No onhan se elämää sekin, kun hankkii itse leipänsä. Eikö työkareista ole ollut mitään seuraa, vai teetkö yksin kammiossa hommia. Suku, läheiset eikö heistä ole iloa?

Johtajan pestissä itsekin ollut, ja projektin päätyttyä kysyin yhtä alaista treffeille, ja tämä blokkasi joka paikassa, että näin🤷‍🤷‍

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te sitten olette tehneet?

Enimmäkseen olen ollut turhautunut ja paennut viihteeseen (elokuvat, kirjat, sarjat). Opiskelu ei onnistu, koska minulla on varmaan adhd.

Älä huoli, on se kovin yleistä ettei se pää toimi kovin hyvin. Keskity olemaan hyvä ihminen.

En oo viel 40 vuotta ja mulla on kyllä kumppani, mutta päälle 30v kympin reilusti eikä mitään pitkää työuraa niinkuin pitäisi olla ikäiselleni. Epäilen jotain lievää masennusta ja sit nuorempana oli sosiaalista ahdistusta. En vaan saa helposti asioita aikaiseksi. Haen kyllä jatkuvasti töitäkin., Nyt kun on aukko CV:Ssä, ketään ei kiinnosta. En tiedä edes mitä opiskella, tuntuu et mikään ala ei nappaa. Kumppanistani olen onnellinen. Kai kaikilla taitaa olla omat asiat joiden kanssa kamppailee.. Multa tuntuu et oon jäänny jälkeen ikäisistäni työjutun "uran" takia... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te sitten olette tehneet?

Enimmäkseen olen ollut turhautunut ja paennut viihteeseen (elokuvat, kirjat, sarjat). Opiskelu ei onnistu, koska minulla on varmaan adhd.

Älä huoli, on se kovin yleistä ettei se pää toimi kovin hyvin. Keskity olemaan hyvä ihminen.

Lisään: miettikää miten harvalla on toimii lihakset ja on kunnollinen lihaksisto. Varmaan yhtä harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä.

 

Poikuus on tallella tukevasti enkä ole koskaan edes treffeillä käynyt naisen kanssa.

 

Työelämässä onneksi olen päässyt eteenpäin ja johtaja-titteli löytyy käyntikortista.

 

Muuten sitten ei olekkaan hurraamista. 

M40

Johtajana et kuulu elämättömiin.

Onko työnteko elämistä? 

On. Voittaa kotona istumisen mennen tullen. Työn jälkeen voi toki myös tehdä jotain.

Itse en kyllä istuisi kotona, jos jättäisin työt. Harrastaisin kahta harrastustani, nauttisin kotona olemisesta myös, matkustaisin varmaan. Kukaan muu ei sanelisi, mitä minun pitää tehdä, eikä minun pitäisi toteuttaa kenenkään muun haluamia asioita. Eläisin omaan rytmiini, eikä muiden sanomiset vaikuttaisi siihen.

Tämä kaikki siis, kun työuraa on nyt 25 vuotta takana jo. Työnteko ei ole itsensä kuuntelemista ja oman elämäni elämistä minulle.

Vierailija kirjoitti:

En oo viel 40 vuotta ja mulla on kyllä kumppani, mutta päälle 30v kympin reilusti eikä mitään pitkää työuraa niinkuin pitäisi olla ikäiselleni. Epäilen jotain lievää masennusta ja sit nuorempana oli sosiaalista ahdistusta. En vaan saa helposti asioita aikaiseksi. Haen kyllä jatkuvasti töitäkin., Nyt kun on aukko CV:Ssä, ketään ei kiinnosta. En tiedä edes mitä opiskella, tuntuu et mikään ala ei nappaa. Kumppanistani olen onnellinen. Kai kaikilla taitaa olla omat asiat joiden kanssa kamppailee.. Multa tuntuu et oon jäänny jälkeen ikäisistäni työjutun "uran" takia... 

Mulla on samaa, opiskelen nyt sit alaa mikä ei varsinaisesti kiinnosta. En sitten tiedä löytyykö tähän ongelmaan mitään oikeaa ratkaisua. Teet parhaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä.

 

Poikuus on tallella tukevasti enkä ole koskaan edes treffeillä käynyt naisen kanssa.

 

Työelämässä onneksi olen päässyt eteenpäin ja johtaja-titteli löytyy käyntikortista.

 

Muuten sitten ei olekkaan hurraamista. 

M40

Johtajana et kuulu elämättömiin.

Onko työnteko elämistä? 

On. Voittaa kotona istumisen mennen tullen. Työn jälkeen voi toki myös tehdä jotain.

Itse en kyllä istuisi kotona, jos jättäisin työt. Harrastaisin kahta harrastustani, nauttisin kotona olemisesta myös, matkustaisin varmaan. Kukaan muu ei sanelisi, mitä minun pitää tehdä, eikä minun pitäisi toteuttaa kenenkään muun haluamia asioita. Eläisin omaan rytmiini, eikä muiden sanomiset vaikuttaisi siihen.

Tämä kaikki siis, kun työuraa on nyt 25 vuotta takana jo. Työnteko ei ole itsensä kuuntelemista ja oman elämäni elämistä minulle.

Helppo se on työttömäksi päästä jos niin kiinnostelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te sitten olette tehneet?

Enimmäkseen olen ollut turhautunut ja paennut viihteeseen (elokuvat, kirjat, sarjat). Opiskelu ei onnistu, koska minulla on varmaan adhd.

Älä huoli, on se kovin yleistä ettei se pää toimi kovin hyvin. Keskity olemaan hyvä ihminen.

Nojaa yleensä minua pidetään älykkäänä, mutta kaikki ei aina mene niin kuin haluaisi. Ärsyttää, kun olisi potentiaalia ja junnaan vain ikuisesti kunnes kuolen. Välinpitämättömyys on silti pahin olotila.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä.

 

Poikuus on tallella tukevasti enkä ole koskaan edes treffeillä käynyt naisen kanssa.

 

Työelämässä onneksi olen päässyt eteenpäin ja johtaja-titteli löytyy käyntikortista.

 

Muuten sitten ei olekkaan hurraamista. 

M40

Johtajana et kuulu elämättömiin.

Onko työnteko elämistä? 

On. Voittaa kotona istumisen mennen tullen. Työn jälkeen voi toki myös tehdä jotain.

Itse en kyllä istuisi kotona, jos jättäisin työt. Harrastaisin kahta harrastustani, nauttisin kotona olemisesta myös, matkustaisin varmaan. Kukaan muu ei sanelisi, mitä minun pitää tehdä, eikä minun pitäisi toteuttaa kenenkään muun haluamia asioita. Eläisin omaan rytmiini, eikä muiden sanomiset vaikuttaisi siihen.

Tämä kaikki siis, kun työuraa on nyt 25 vuotta takana jo. Työnteko ei ole itsensä kuuntelemista ja oman elämäni elämistä minulle.

Helppo se on työttömäksi päästä jos niin kiinnostelee.

Niin onkin. Olen jo muutaman vuoden miettinyt sitä säännöllisesti. Miettinyt, millä rahamäärällä tulisin toimeen, miten kauan, miten järjestäisin elämäni, jos jäisin työttömäksi jne. Edelleen olen töissä, koska se elättää minut ja siitä jää säästöjä. Eli rohkeus ei riitä heittämään uraani pois, koska takaisin tuskin enää pääsen/joudun, vaan asiat on mietittävä kunnolla etukäteen meni miten meni.