Lue keskustelun säännöt.
Järkytyksen järkytys! 25-vuotias tyttäreni seurustelee 36-vuotiaan miehen kanssa!
06.06.2026 |
Tytär toi sitten miesystävänsä näytille. Mies kyllä näytti nuoremmalta, kuin mitä todellisuudessa on. Luulin kolmekymppiseksi. Mutta mies itse mainitsi sivulauseessa olevansa 36 vuotta! Voitte arvata, ettei todellakaan tuntunut kivalta kuulla, että tyttäreni on yhdessä 11 vuotta vanhemman miehen kanssa! Tytär itse kun täytti keväällä 25. Tieto hänen miesystävänsä iästä järkytti suorastaan, yritin vain peittää järkytykseni koko heidän vierailunsa loppuajan ajan. Kaiken lisäksi ovat olleet yhdessä jo viime syksystä asti! Tytär itse kertoi suhteesta jo aiemmin tänä vuonna, mutta miehen iästä ei koskaan maininnut mitään.
Miten olisi hyvä keskustella sivistyneesti asiasta tyttären kanssa, etten tykkää siitä, että tyttärellä on 11 vuotta itseään vanhempi miesystävä? Se olisi ollut ok, jos mies todella olisi ollut kolmekymppinen. Mutta kun on jo lähempänä neljääkymppiä, niin ei ole ok!
Kommentit (58)
Järkytysten järkytys! Harmittaahan se kun jollakin muulla on asiat hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo aloittaja on taas se bimbo joka tekee ylipitkiä aloituksia milloin mistäkin. Aikaisemmin tuollaiset kirjoittivat juttuja johonkin Reginaan tms.
Minä olin 25 vuotiaana jo naimisissa 36 vuotiaan miehen kanssa.
Kolme vuotta ennen tätä kun toin miesystävän näytille äiti totesi vain, että olisi ollut enemmän ihmeissään jos olisin oman ikäisen tuonut näytille. En oikein koskaan sopinut ikäisteni joukkoon. Nyt kun ikää on 15 vuotta enemmän edelleen ystävät on sen 10-15 vuotta vanhempia. Ja sama mies edelleen.
Onko tämä tyttäresi ensimmäinen suhde? Sitten ehkå miettisin itsekin.
Jos hänellä on aiempia suhteita noin samanikäisten kanssa, ja nyt sitten vakavampi +10v miehen kanssa - sanoisin että hyvä että on sopivan miehen löytänyt. Kaikki ei löydä koskaan
36v mies menee helposti parikymppisestä. Mies on parhaassa iässä tuossa kohtaa. Naiset vauvast vaariin fantasioivat hänestä.
M34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta seuraava on sitten 50v. Niin se alkaa
Siitä seuraava mies onkin sitten Danny tai Frederik
25v on Dannylle liian vanha mutta Reetulle voisi kelvata.
Saathan sinä järkyttyä. Mutta et päätä asiaa. Naiset saavat seurustella ikäistään vanhempien miesten kanssa jos haluavat (ja päinvastoin). Aikuisten väliset suostumukseen perustuvat ikäerosuhteet on normaali asia. Kukaan ei ole uhri siinä. Turha valittaa siis. Hanki elämä, äläkä mieti toisten elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä keskustelematta. Minä olin 26, kun aloin seurustella 38-vuotiaan miehen kanssa. Ollaan oltu yksissä nyt kymmenen vuotta. Meillä on yhteinen lapsi ja lisäksi lapsia kummankin edellisestä liitosta lisäksi. Ollaan perhe biologisiin suhteisiin katsomatta.
Jossain tilanteissa ikäero näkyy, kuten lapsuusmuistoista kerrottaessa. On eletty lapsuutemme ja nuoruutemme eri vuosikymmenillä. Muutoin olen tosi onnellinen, että löysimme toisemme. Ollaan samanhenkisiä ja meillä on samankaltaiset mielenkiinnon kohteet, joskin jonkin verran myös ihan omia juttujamme.
En suosittele, että alat neuvomaan aikuista tytärtäsi millään muotoa parinvalinnassa. Se on hänen elämänsä, ei sinun.
Kun sinulka satrumalla menu hyvin, luuletko todella, että se on kaikilla niin? Ja ennen, kun tulet syyttämän lapsen äitiä, niin tiedoksi vaan, että tämä äiti on huolissa omas4a lasesta, kenelle hän elämän antoi ja kenestä hän huolehtii syntymästä asti. Elikä lapsi kuului hänen elämään. Pitäiskö yhtäkki heittää lapsi pois mielestä, pois elämästä? Sinun elämänviisaus on niin olematon, että ei ihmettelee ollenkaan, kun oma puolisosta vanhemmankorvikketta hakesit. Olen aivotyösssä ja ymmärryskyvyssä niin lapsimielinen ja kehittymätön, että tarvitki oma puolisoa itselle vanhepmoien korvikkeksi. Lapsi- äiti suhde on ikuinen, tykkätte siitä tai et. Vielä vähemmän ette muuta luonnonlakia, kuten haluaisite. Lapsi jää vanhemmille lapseksi myös silloin, kun lapsi on 70v ja äitä 90v. Tiedoksi. Sinne ette kerrassa voi mitään, vaika kuinka haluaisite narsisteinä hajottaa perheitä ja omua äitien lapset ja niiten varallisuus.
Paas laittaen korkki kii.
Vierailija kirjoitti:
Jätä keskustelematta. Minä olin 26, kun aloin seurustella 38-vuotiaan miehen kanssa. Ollaan oltu yksissä nyt kymmenen vuotta. Meillä on yhteinen lapsi ja lisäksi lapsia kummankin edellisestä liitosta lisäksi. Ollaan perhe biologisiin suhteisiin katsomatta.
Jossain tilanteissa ikäero näkyy, kuten lapsuusmuistoista kerrottaessa. On eletty lapsuutemme ja nuoruutemme eri vuosikymmenillä. Muutoin olen tosi onnellinen, että löysimme toisemme. Ollaan samanhenkisiä ja meillä on samankaltaiset mielenkiinnon kohteet, joskin jonkin verran myös ihan omia juttujamme.
En suosittele, että alat neuvomaan aikuista tytärtäsi millään muotoa parinvalinnassa. Se on hänen elämänsä, ei sinun.
Hyi vttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tytär olisi nippapappa täysi-ikäinen niin ok, vähän hälyyttävää. Mutta 25v on jo ihan aikuinen. Ikäeron "huolestuttavuus" on siinä rajalla, mutta ei vielä poikkeuksellinen. Viiden vuoden päästä tuossa ei ole enää yhtään mitään ihmeellistä.
Olin jokusen vuoden nuorempi, kun aloin seurustella 10 vuotta vanhemman miehen kanssa. Silloin se vähän nostatti kulmakarvoja, 10 vuotta myöhemmin ei enää yhtään, nykypäivänä kukaan ei edes noteeraa koko asiaa mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
36v mies menee helposti parikymppisestä. Mies on parhaassa iässä tuossa kohtaa. Naiset vauvast vaariin fantasioivat hänestä.
M34
Kas kun tämmöisiä viestejä ei alapeukutetta. Vauvanpalsta on todellakin nimensä arvoinen. Setä ja sugardaddy suhteet eivät ole rakennettu rakkaudelle, vaan rahalle ja varakkuudelle tai sen puuttelle. Ja sitten on niitä, ketkä etsivät puolisosta äidin tai isän korvikketta. Saate alaoeukuttaa, paljon haluate, geneettiselle aivovajaukselle ette silti voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme, ettei nuorista aikuisista ole kunnolla aikuisiksi liki ikinä, kun heidän on elettävä elämä äidin hyväksynnän kautta.
Vierailija kirjoitti:
Voi kamala, itse 18 vuotiaana olin tuon ikäisen kanssa..
oma 22 vuotias tuumasi "jos pappaikäisistä tykkää!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin myös seurustella melkein koulunpenkiltä yli kolmekymppisen miehen kanssa. Oman ikäiset pojat tuntuivat jotenkin lapsellisilta. Tyttökaverit ihmettelivät, että vieläkö se ukko roikkuu sinussa. Hieman hävetti, mutta mentiin kuitenkin naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
36v mies menee helposti parikymppisestä. Mies on parhaassa iässä tuossa kohtaa. Naiset vauvast vaariin fantasioivat hänestä.
M34
Kas kun tämmöisiä viestejä ei alapeukutetta. Vauvanpalsta on todellakin nimensä arvoinen. Setä ja sugardaddy suhteet eivät ole rakennettu rakkaudelle, vaan rahalle ja varakkuudelle tai sen puuttelle. Ja sitten on niitä, ketkä etsivät puolisosta äidin tai isän korvikketta. Saate alaoeukuttaa, paljon haluate, geneettiselle aivovajaukselle ette silti voi mitään.
Mä en anna tuommosille viesteille huomiota (kuin valitettavasti tässä nyt), en alas enkä ylös. Ne jätetään omaan arvoonsa, jos ei ilmianneta. Ei ainakaan lainata ja toisteta pervoa sisältöä.
Sulle tuo nuolisuus on aivan liian vakava asia, etkä edes ymmärrä, että klikkausperusteita on monia.
itse olin 24v kun tapasin nykyisen mieheni. Sillon hän oli 19v. Hänen isoäitinsä ja tätinsä (miehen "vanhemmat") olivat kauhuissaan, että miksi on niin vanhan ja kokeneen naisen kanssa. :D
Sitten kun he tapas mut, niin tajusivat, että mies on paljon fiksumpi ja aikuisempi kuin mä. Kuten olikin. Onhan noita juttuja jälkeenpäin naurettu porukalla.
Nyt ollaan oltu 32 vuotta yhdessä ja yhä mä olen meistä se kakaramaisempi. Olen aikuiseksi kasvanut omien lasten myötä, mutta hetkittäinen muistutus kakaramaisuudesta piipahtaa välillä pinnassa.
Kun sinulka satrumalla menu hyvin, luuletko todella, että se on kaikilla niin? Ja ennen, kun tulet syyttämän lapsen äitiä, niin tiedoksi vaan, että tämä äiti on huolissa omas4a lasesta, kenelle hän elämän antoi ja kenestä hän huolehtii syntymästä asti. Elikä lapsi kuului hänen elämään. Pitäiskö yhtäkki heittää lapsi pois mielestä, pois elämästä? Sinun elämänviisaus on niin olematon, että ei ihmettelee ollenkaan, kun oma puolisosta vanhemmankorvikketta hakesit. Olen aivotyösssä ja ymmärryskyvyssä niin lapsimielinen ja kehittymätön, että tarvitki oma puolisoa itselle vanhepmoien korvikkeksi. Lapsi- äiti suhde on ikuinen, tykkätte siitä tai et. Vielä vähemmän ette muuta luonnonlakia, kuten haluaisite. Lapsi jää vanhemmille lapseksi myös silloin, kun lapsi on 70v ja äitä 90v. Tiedoksi. Sinne ette kerrassa voi mitään, vaika kuinka haluaisite narsisteinä hajottaa perheitä ja omua äitien lapset ja niiten varallisuus.