Hoitajien joukossa on piruja

Oikeasti sinne joutuu pikemminkin kuiin pääsee töihin. Suomalaisia ei kiinnosta hoivatyö, eli ei oikein ole mistä sitten ottaa ne hyvät hoitajat.

Ruotsista voi käydä katsomassa mihin se johtaa, kun otetaan kadulta työttömän näköisiä miehiä vanhuksia hoitamaan.

Yhdelle porukalle piti opettaa, että vanusten korville lyöminen ei ole sopiva menetelmä saada heidät tekemään mitä käsketään.

Meillä on niin paljon eläkeläisiä, lähes 2 miljoonaa, jotka vanhenevat lähivuosina tai vuosikymmeninä laitoskuntoon. Ei riittäisi koko maan budjetti heille tarjoamaan hyvää hoitoa, joka maksaa noin 6000 euroa kuukaudessa.

Eikä tämä ole vain Suomen ongelma.

Eli pitää edelleen kehittää vaihtoehtoja laitoshoidolle. On jo olemassa sellaisia rivitalon tapaisia, joissa vanhuksella on yksiö, ja myös päivystävä hoitaja on lähellä käy heitä katsomassa.

Jos joku vanhus asuu vaikka saaressa tai jossain tosi etäänperällä, niin siihen menisi yhden tai kahden hoitajan päivä jo ajaessa vanhuksen luo ja takaisiin.

Ymmärrän, että moni haluaa asua kotonaan loppuikänsä, mutta sitten monet kyllä hyväksyvätkin, sen että apu on kaukana. Toiset taas vaativat, että heitä pitää käydä lääkärin hoitamassa joka päivä.

Kannattaa ikääntyessään hakeutua asumaan lähemmäksi palveluita. Mutta moni ei halua, ja se on sittetn heidän oma valintansa.

Vierailija kirjoitti:

A-Srudiosaa muistaakseni oli äskettäin erinomainen keskustelu aiheesta! Yritän etsiä linkin..  Tärkeä ja kipeä aihe!

Jokainen meistä on aikanaan vanha, jos elää saa. Monilla nyt iäkkäitä läheisiä, jotka pelkäävät hoitokotiin joutumista. 😢

https://www.vauva.fi/keskustelu/6532090/studio-tanaan

Vierailija kirjoitti:

Nyt on korkea aika nostaa tikun nokkaan tämä aihe: pirulliset, täysin alalle sopimattomat hoitajat. Pirullisia hoitajia on ollut aina. Paitsi, että ovat hirviöitä hoidettaville, niin myös myrkyttävät työyhteisön ilmapiirin. Ovat työpaikkakiusaajia. Rekrytointeihin ja sote-alan opinahjoihin on saatava viimeisen päälle kunnon seula, jossa luonnevikaiset ja laiskat karsiutuvat. Lähihoitajan työ on haasteellista ja vaatii laajaa osaamista, mutta on valitettavasti aliarvostetettu. 
T. Alalla kauan ollut sairaanhoitaja

Ongelma on siinä ettei näitä pystytä pääsykokeissa seulomaan mitenkään, uskokaa nyt jo. Ratkaisu olisikin se että kenkää tulee paljon nykyistä herkemmin. Tekijöitä kyllä riittää, varsinkin hyvämaineisiin paikkoihin joissa johto tietää mitä talossa tapahtuu ja välittää sekä hoidettavista että työntekijöistä.

Äitini koki hoivakodin turvallisemmaksi kuin oman kotinsa vaikean sairautensa vuoksi. Hän  nautti rauhastaan omassa huoneessaan ja ymmärsi enemmän kuin me omaiset, miten vaihtoehto on nyt hoivakoti kuin hillua vapaana, itsenäisenä persoonana omissa kakkaliemissään kotona. Se, millaisia hoitajat ovat vaihtelee ihan yhtä paljon kuin muissakin palveluammateissa: on osaavia, kivoja, symppiksiä, hankalia, tympeitä, heikkotaitoisia, aggressiivisia, töykeitä omaisille jne. 
JOstakin syystä vanhushoivasta puhutaan kuin viiden tähden hotellien tasosta, koska keskustelua herättelevät terveet, voimissaan olevat ihmiset ja jotka näkevät hoivakodeissa runsaasti puutteita pohtiessaan suostuisivatko juuri nyt itse elämään siellä. 
On eri asia olla vanha, sairas ja puolitajuissaan. Virikkeiden puute tarkoittaa usein myös sitä, ettei vanhus jaksa enää mitään. Kakkavaippa voi oikeasti olla jonkun aikaa haittana, mutta ei siihen ketään haudata.
Ja missä notkuvat omaiset? Hyvin harva vierailee  omaisensa luona hoivakodissa. Ei ainakaan aktiivisesti. Voi sitä hiljaisuutta ja eristäytyneisyyttä, mitä hoivakodeissa on unohdetuila vanhuksilla. Niihin saa mennä melkein koska tahansa, koska hoivahenkilökuntakin tajuaa läsnä olemisen merkityksen vanhukselle- ellei ole kuin meidän äiti, joka halusi olla rauhassa omissa oloissaan. 
Joten menkää käymään, jos mahdollista, ja laitelkaa kortteja, kirjeitä, joita monet vanhukset vielä ymmärtävät. Auttakaa henkilökuntaa, olkaa sosiaalisia hoivakodin muillekin asukkaille ja tutustukaa siihen maailmaan. Jos silmään pistä roska lattialla se ei tarkoita, että hoivakodissa on huonosti asiat. TYö on henkisesti raskasta ja omaisten pienikin ystävällinen sana hoitajille saa ihmeitä aikaiseksi.

Soveltuvuustesteistä on luovuttu, kuka tahansa käy.

Enää ei tarvitse edes osata suomea kovin hyvin.

Te-palvelut näitä persoonallisuushäiriöisiä pistävät alalle.

Hoiva-alan realiteetit tekevät kyyniseksi ja väsyneeksi myös.

Kyllä sitä toivoo lähtöä suorilta jaloilta, kun vuoro tulee.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on korkea aika nostaa tikun nokkaan tämä aihe: pirulliset, täysin alalle sopimattomat hoitajat. Pirullisia hoitajia on ollut aina. Paitsi, että ovat hirviöitä hoidettaville, niin myös myrkyttävät työyhteisön ilmapiirin. Ovat työpaikkakiusaajia. Rekrytointeihin ja sote-alan opinahjoihin on saatava viimeisen päälle kunnon seula, jossa luonnevikaiset ja laiskat karsiutuvat. Lähihoitajan työ on haasteellista ja vaatii laajaa osaamista, mutta on valitettavasti aliarvostetettu. 
T. Alalla kauan ollut sairaanhoitaja

Nyt on asiapuhetta. En itse ole alalla mutta mielestäni sitä on liian pitkään hyssytelty ja vähätelty, että siellä on täysin sille sopimattomia ja häiriintyneitä hoitajia. Kovasti on annettu perusteluiksi mm. niitä, että alalla eivät nössöt pärjää ja totta kai työhön kyynistyy ennen pitkää. On huolestuttavaa, jos ammatillisuutta, sosiaalisia taitoja ja kykyä kohdata ihminen pidetään "nössöytenä". Kyynistymisenkin voisi välttää varmasti mm. paremmalla johtamisella ja työnohjauksella, inhimillisemmillä työvuoroilla sekä vahvemman ammattiroolin omaksumisella. "Tehdä työtä omalla persoonalla" ei saisi tarkoittaa sitä, että mitään rajoja ei työyhteisön jäsenten ja potilaiden välillä ole, töihin tuodaan mukana kaikki henkilökohtaiset ongelmat ja ketutukset eikä omaa käyttäytymistä ja ulosantia osata säädellä.

Olen tavannut sekä omaisen että potilaan roolissa välillä niin erikoisia hoitajia, että en oikein edes käsitä, että miten he ovat alalle päässeet. Jotkut ovat olleet sosiaalisesti niin kujalla, että ulosanti on ollut silmät pyöreinä ihmettelyä, asian vierestä menevää kaakatusta, päivittelyä ja tirskumista tai vaihtoehtoisesti lähes mykkänä möllöttämistä. On ollut myös hoitajia, joista on selvästi näkynyt, että nauttivat vallankäytöstä ja saattavat jopa tuntea mielihyvää potilaan pelosta, ahdistuksesta ja kivusta. 

Aloittajana vastasin kommentin kirjoittajalle! 

Vierailija kirjoitti:

Soveltuvuustesteistä on luovuttu, kuka tahansa käy.

Enää ei tarvitse edes osata suomea kovin hyvin.

Te-palvelut näitä persoonallisuushäiriöisiä pistävät alalle.

Hoiva-alan realiteetit tekevät kyyniseksi ja väsyneeksi myös.

Kyllä sitä toivoo lähtöä suorilta jaloilta, kun vuoro tulee.

mene muualle valehtelemaan. soveltuvuustestit kyllä tehdään taas, niissä oli pieni tauko välissä

Ois houkuttelevaa ajatella että uus sukupolvi tois mukanaan erilaista työkulttuuria hoitoalalle, mutta pahoin pelkään. Nuoret ehkä osaa puhua avoimemmin tunteista ja vaikka mielenterveyden haasteista, mutta toisaalta tämä aika ruokkii narsismia, itsekeskeisyyttä ja kylmyyttä ja moni voi pahoin.

Kolmansista maista tulevat voisivat olla hyvinkin motivoituneita hoitotyöhön mutta kunnollinen perehdytys ja kielitaito on aivan välttämätöntä.

Piruja on joka paikassa, mutta eniten niissä ammateissa, missä on puolustuskyvyttömiä ihmisiä.

Mutta törmäsin yhteen ihan tavallisessa toimistossakin, joten missään ei ole turvassa.

Ei meillä ollut mitään varsinaista sovellustestiä. Katsottiin vain että osaa laskea ja lukea. Siis ne tehtävät oli helppoja. Toki luetun ymmärtäminen oli varmaan enemmän suunnattu ulkomaalaisille. 

Itse nyt keikkaa tehnyt hoivakodeissa ja onhan siellä monenlaista hoitajaa ja asukkia. Pahimmat on ne vanhemmat venäläisnaiset. Mutta ei mitään niin pahoja tapauksia kuitenkaan. Lähinnä tiuskivat etenkin just uusille keikkalaisille. Ja tämä ei ainakaan auta että saisi uutta väkeä sinne töihin. Itsekin suuntaan ihan muualle jos mahdollista. 

Monilla nuorilla on väärä asenne työhön. Olen ollut hoitoalalla kauan hoitajana ja nähnyt vaikka mitä. Valitettavasti menty huonompaan suuntaan koko ajan. Sama näkyy kuulema päiväkodeissa henkilökunnalla. 

Olisi tärkeää kehittää joku ilmoituskanava, jossa esim. läheiset ja yksikössä työskentelevät saisivat turvallisesti raportoitua epäkohdista, niin että aika, paikka, epäkohdat ja niihin liittyvät henkilöt voi pelotta kertoa.

Palautteesta olisi hyvä tulla antajalle vastaus, miten ongelma on huomioitu.  Palautejärjeslemässä voisi olla esim. kirjautuminen, mutta nimimerkki. Ja esim. jos kyse vakavasta tapauksesta, esim. Valvira tai muu asiaa hoitava viranomainen voisi varmentaa tapauksen ja saada todistajan. 🤔

Oma muutaman kuukauden kokemus yliopistosairaalasta viime vuonna oli, että ynseimpiä olivat keski-ikäiset lähihoitajat, joille oli ilmeisesti vasta vuosikymmenien jälkeen valjennut, että kerran lähihoitaja aina lähihoitaja. Hommassa ei tule ylennystä sairaanhoitajaksi tai lääkäriksi iän mukana ilman lisäkoulutusta. Sama koskee luokanopettajia, heistä ei tule rehtoreita ilman lisäkoulutusta. Ystävällisimpiä ja iloisimpia olivat aasialaiset hoitoapulaiset?, joilla ei ollut ollenkaan sitä suominaisen ”ei kuulu mulle”-asennetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinne palkataan jostain syystä töihin ihmisiä, joilla ei ole mitään edellytyksiä toimia noin vaativassa työssä ammattitaitoisesti. Olisikohan ihan näin yksinkertainen selitys.

No ei ole noin yksinkertaista. En päässyt lukemaan juttua mutta oletan että kyse on joittenkin hoitajien persoonallisuudenpiirteistä. Kuten empatianpuute, epävakaus, puutteet sosiaalisissa taidoissa. Tästä pitäisi puhua enemmän.

Opintoihin hakiessa pitäisi karsia persoonallisuushäiriöiset ja empatiakyvyttömät pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinne palkataan jostain syystä töihin ihmisiä, joilla ei ole mitään edellytyksiä toimia noin vaativassa työssä ammattitaitoisesti. Olisikohan ihan näin yksinkertainen selitys.

No ei ole noin yksinkertaista. En päässyt lukemaan juttua mutta oletan että kyse on joittenkin hoitajien persoonallisuudenpiirteistä. Kuten empatianpuute, epävakaus, puutteet sosiaalisissa taidoissa. Tästä pitäisi puhua enemmän.

Opintoihin hakiessa pitäisi karsia persoonallisuushäiriöiset ja empatiakyvyttömät pois.

Älykkäämmät persoonallisuushäiriöiset tietävät, miten soveltuvuuskokeessa kuuluu vastata, jotta tulee valituksi. Moni pystyy feikkaamaan myös työhaastattelun ajan  ja totuus paljastuu vasta työpaikalla. Ehkä sekä soveltuvuuskokeessa että työhaastattelussa pitäisi olla osana mahdollisimman aito simulaatio jostain haastavammasta ja empatiaa vaativasta hoitotilanteesta, esimerkiksi pelkopotilaan kohtaamisesta. Ainakin osa todennäköisesti pomppaisi tällaisesta testistä. Ongelma lienee siinä, että resursseja tällaiseen tuskin on ja lisäksi jotkin oppilaitokset ja työnantajat luultavasti pitäisivät tätä turhana "leikkimisenä".

Huonot työoltavat, meillä töissä ainakin illassa kaksi hoitajaa/16 asukasta ja asukkaat tarvitsee, kuka mitäkin. Ja varsinkin, jos on käveleviä, sokeita, syötettäviä, vuodeasukkaita, ALS, aivoinfarktin saaneita, tms. Ei pelkästään "vihanneksia" vaan suurin osa ihan ajattelevia, viisaita ihmisiä, keillä fyysinen puoli ei toimi. 

Ruoka on toisinaan niin heikkoa, että mietin, että tuollako lähtee nälkä ja joskus hävettää tarjota sitä vanhuksille.

Vaikka tottakai tehdään mitä ehditään, yöhoitaja jatkaa jos iltavuoro ei ehdi, mutta yöhoitajia yleensä vain yksi. Pelkkä työ se vain on, ja itse en koskaan huuda asukkaalle, yritän olla mahdollisimman inhimillinen, rauhallinen ja ystävällinen, mitä on mahdollista, mutta tosi kiirettä se on.  

Siinä on pakko ns. kovettaa itsensä ja ajatella, että olen vain hoitaja, teen työni näillä olemattomilla resursseilla, mitä pystyn, mutta ihmeisiin ei tavan työläinen pysty, kun julkinen puoli sanelee hoitajamitoituksen, ruuan laadun tms. Tulee ikäänkuin kyynistyminen, ei koskaan itse vanhukselle itsessään, mutta kaikkeen muuhun, että tällaista nyt sun vanhuksen elämä vaan on, en pysty vaikuttamaan muutenkuin omalla käytökselläni.