On normaalia että vanhemmat vie lomallakin lapsen hoitoon viikoksi tai pariksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä nuorempaa sukupolvea, joka ei tunnu jaksavan oikein mitään normaalia arkea edes. 

 

 

No minä olen sen vanhemman sukupolven lapsi. Eihän meistä huolehdittu lainkaan. Aamulla ulos, illalla sisään ja välissä sai perunasoppaa.

 

Taaperosta asti aina isosisaruksen vastuulla, itsekin hoidin vastasyntynyttä, kun äiti harrasti. Ja kotiäiti oli, eikä ikinä lastensa kanssa. Ja siihen aikaan häntä vielä pidettiin erinomaisena äitinä.

Tää on täysin totta. 80-luvulla ei aina edes tiedetty missä lapset kulki ja vanhemmat oli auttamattoman pihalla lasten asioista, eikä varmaan paljon kiinnostanutkaan pienen ihmisen ajatukset ja tunteet. Itsekin olin 6-vuotiaasta asti päivät yksin kotona, kun vanhemmat oli töissä. Läksyjen perään ei ikinä kyselty, eikä niitä tarkastettu. Oli ihan normaalia, että isommat sisarukset hoitivat nuorempia.

Olen syntynyt -90. Meininki oli ihan erilaista silloin kun nykyään. Ei mun vanhemmat leikkineet mun kanssa. Toki pelattiin lauta- ja pihapelejä välillä yhdessä, mutta suurimmaksi osaksi leikin yksin ja vanhemmat puuhaili omiaan. Harrastettiin kyllä yhdessä eli sillä tavalla mun vanhemmat oli paljon meidän lasten kanssa. 3-vuotiaasta eteenpäin juostiin naapuruston lasten kanssa vapaasti ulkona. Kaikki "kylän" aikuiset katsoi sen verran perään ettei päästy hengestämme. Ei nykyään ole tuollaista. Vanhemmat leikkivät lastensa kanssa työpäivän jälkeen eikä lapsia päästetä keskenään leikkimään naapurustoon ilman vanhempia. Standardit vanhemmuudelle on nousseet ja siksi nykyvanhemmat väsyvät.