Mitä kirjoja luit lapsena?

Viisikot, Neiti etsivät, 3 etsivää, Pikku naisia, Anna kirjat, Angelica kirjat, Monte Criston kreivi, Papillon jne. Ennen teini-ikää olin jo lukenut kaikki nuorten kirjat ja siirryin luvan kanssa aikuisten osastolle.

Mary Stewart Pikku noitaluuta

Vierailija kirjoitti:

Lukiko kukaan muu Gulla-sarjaa? 

Luin aikoinaan koko Gulla-sarjan. 

Gunnel Beckman: Tyttö vailla nimeä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin koko kaupunginkirjaston ja koulun kirjaston lasten- ja nuortenkirjat läpi. Luin kotikirjaston ja klassikot ja siirryin aikuisten puolelle ala-asteella. Opin lukemaan 5-vuotiaana ja kävin kerran viikossa kirjastossa äidin kanssa ja kirjastoautolla joka toinen viikko. Luin 35-vuotiaaksi asti useita kirjoja viikossa. Lähinnä öisin. Sitten sain 2 lasta 1,5 vuoden ikäerolla ja en ole sen jälkeen lukenut kuin yksittäisiä kirjoja. Haluaisin lukea mutta en ehdi enkä jaksa.

Kuinka vanha olet?

50

En myöskään halua kuunnella äänikirjoja. Lukeminen on jotenkin henkilökohtaisempaa.

Luin kaiken lähes, ja kaikki mitkä liittyi hevosiin. Sitten kun kirjoja ei ilmestynyt tarpeeksi nopeasti niin luin samoja kirjoja aina uudelleen ja uudellen. 

Luin kaiken mikä oli painettu paperille, sarjakuvista tietokirjoihin. Lapsille ja nuorille suunnatuista kirjasarjoista esimerkiksi Viisikko, 3 etsivää, SOS, Tarzan ja Mars, kaikista näistä kaikki osat mitä vain löysin kirjastosta, divareista tai kirjakaupoista. Jossain vaiheessa keräsin ja luin myös vanhempaa tuotantoa, esimerkiksi koko El Coyote -sarjan, joka oli äitini suosikki 1950-luvulla. Niihin paloi kaikki viikkorahat, mitä jäi yli sarjakuvien ostamisesta (joita sitten keräsinkin vaikka millä mitalla). Suosikkeihini kuului myös Leo Kesslerin Voitto-sarja. Vanhempien kirjahyllystä luin melkein kaiken mitä sieltä löytyi, esimerkiksi suomalaisista aina Huovisen Lampaansyöjistä lähtien Suomen talvisodasta kertoviin tietokirjoihin. Mainitsemisen arvoisia myös Tuhannen ja yhden yön tarinat 1-6, jotka olivat paksuja tiiliskiviä; painoivatkin ihan hirmuisesti. Ne luin moneen kertaan. Ehkä mieluisin kirja oli kuitenkin Tutankhamonista ja muinaisesta egyptistä kertova tietokirja. Myöhemmin hain yliopistolle opiskelemaan egyptologiaa, mutta minulla ei ollut aikaa lukea pääsykoekirja kuin kerran viimeisellä viikolla, joten jäin pisteen päähän. Ei se nyt sinänsä haitannut, koska olin jo toisessa yliopistossa lukemassa toista alaa. 

Pekka Töpöhäntä löytyi koulun kirjastosta, kun aloitin koulun. Teki vaikutuksen.

Barbara Sleighn kirjat Carbonel, kuninkaallinen kissa ja Carbonelin kuningaskunta

Herbert Strang - Palmusaari

Meillä oli kotona ja mummolassa paljon kirjoja ja käytiin ahkerasti kirjastossa. Luin Anna-kirjoja, runotyttöjä, Tiinoja, Muumit, Viisikoita, Narniat, Bertin päiväkirjoja, pikku vampyyrit, Neiti Etsiviä, mummuni vanhoja tyttökirjoja 40-luvulta, Jane Austenia, Harry Pottereita niiden ilmestyttyä, Pikku naisia, Salainen puutarha, Laura Palmerin salainen päiväkirja, Sweet Valley High, Babysitters Club... Joskus reilu 10-vuotiaana löysin kauhukirjat ja luin Draculaa ja Stephen Kingiä. Ihme, että kirjastosta lainattiin näitä lapselle. Luin paljon ja kaikkea. Joskus 11-vuotiaana vierailtiin mökillä, jossa ainoa kirja oli Victor Hugon Kurjat ja lukaisin senkin viikonlopun aikana. 

Minulle kävi samalla lailla, että sain reilu kolmekymppisenä kaksi lasta vuoden ikäerolla ja en lukenut vuosiin mitään. Nyt nuorempikin aloittaa jo koulun ja istutaan omien tyttärieni kanssa vierekkäin sohvalla omien kirjojen kanssa. Olen siis päässyt takaisin jonkinlaiseen lukurytmiin ja vanhempi tyttö on samanlainen himolukija kuin minäkin. Lapsuuteni tyttökirjat ovat nyt omassa hyllyssäni minun ja lasteni ilona.

Kaikkea ja koko ajan. Ala-asteella kiinnostuin Tiina-sarjasta, Neiti etsivästä ja kolme etsivää sarjasta. Sitten jotain murkkujen Uma- juttuja ja sisäoppilas- juttuja. Vähän sen jälkeen Poirotista ja Neiti Marblesta.

Vierailija kirjoitti:

Luin kaiken mikä oli painettu paperille, sarjakuvista tietokirjoihin. Lapsille ja nuorille suunnatuista kirjasarjoista esimerkiksi Viisikko, 3 etsivää, SOS, Tarzan ja Mars, kaikista näistä kaikki osat mitä vain löysin kirjastosta, divareista tai kirjakaupoista. Jossain vaiheessa keräsin ja luin myös vanhempaa tuotantoa, esimerkiksi koko El Coyote -sarjan, joka oli äitini suosikki 1950-luvulla. Niihin paloi kaikki viikkorahat, mitä jäi yli sarjakuvien ostamisesta (joita sitten keräsinkin vaikka millä mitalla). Suosikkeihini kuului myös Leo Kesslerin Voitto-sarja. Vanhempien kirjahyllystä luin melkein kaiken mitä sieltä löytyi, esimerkiksi suomalaisista aina Huovisen Lampaansyöjistä lähtien Suomen talvisodasta kertoviin tietokirjoihin. Mainitsemisen arvoisia myös Tuhannen ja yhden yön tarinat 1-6, jotka olivat paksuja tiiliskiviä; painoivatkin ihan hirmuisesti. Ne luin moneen kertaan. Ehkä mieluisin kirja oli kuitenkin Tutankhamonista ja muinaisesta egyptistä kertova tietokirja. Myöhemmin hain yliopistolle opiskelemaan egyptologiaa, mutta minulla ei ollut aikaa lukea pääsykoekirja kuin kerran viimeisellä viikolla, joten jäin pisteen päähän. Ei se nyt sinänsä haitannut, koska olin jo toisessa yliopistossa lukemassa toista alaa. 

Mitä alaa pääsit lukemaan? Työllistääkö tai voiko epyptologiaa vielä opiskella? 

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin koko kaupunginkirjaston ja koulun kirjaston lasten- ja nuortenkirjat läpi. Luin kotikirjaston ja klassikot ja siirryin aikuisten puolelle ala-asteella. Opin lukemaan 5-vuotiaana ja kävin kerran viikossa kirjastossa äidin kanssa ja kirjastoautolla joka toinen viikko. Luin 35-vuotiaaksi asti useita kirjoja viikossa. Lähinnä öisin. Sitten sain 2 lasta 1,5 vuoden ikäerolla ja en ole sen jälkeen lukenut kuin yksittäisiä kirjoja. Haluaisin lukea mutta en ehdi enkä jaksa.

Nyt voit lukea lapsillesi kirjoja. Kannustan lukemaan lapsille pienestä pitäen. Käytkää kirjastossa ja hankkikaa myös omaksi kirjoja. Näin lapsi oppii arvostamaan kirjoja sekä lukemista.

Näin teimme. Lapset jo teinejä. Täysin kolmekielisiä vaikka kotikieli on pelkästään suomi. Lukivat ja lukevat englanninkielisenä mieluiten kirjansa. Itse rakastan suomen kieltä ja murteita.

Erich Kästnerin Lisen ja Lotten salaisuus

Vierailija kirjoitti:

Luin kaiken mikä oli painettu paperille, sarjakuvista tietokirjoihin. Lapsille ja nuorille suunnatuista kirjasarjoista esimerkiksi Viisikko, 3 etsivää, SOS, Tarzan ja Mars, kaikista näistä kaikki osat mitä vain löysin kirjastosta, divareista tai kirjakaupoista. Jossain vaiheessa keräsin ja luin myös vanhempaa tuotantoa, esimerkiksi koko El Coyote -sarjan, joka oli äitini suosikki 1950-luvulla. Niihin paloi kaikki viikkorahat, mitä jäi yli sarjakuvien ostamisesta (joita sitten keräsinkin vaikka millä mitalla). Suosikkeihini kuului myös Leo Kesslerin Voitto-sarja. Vanhempien kirjahyllystä luin melkein kaiken mitä sieltä löytyi, esimerkiksi suomalaisista aina Huovisen Lampaansyöjistä lähtien Suomen talvisodasta kertoviin tietokirjoihin. Mainitsemisen arvoisia myös Tuhannen ja yhden yön tarinat 1-6, jotka olivat paksuja tiiliskiviä; painoivatkin ihan hirmuisesti. Ne luin moneen kertaan. Ehkä mieluisin kirja oli kuitenkin Tutankhamonista ja muinaisesta egyptistä kertova tietokirja. Myöhemmin hain yliopistolle opiskelemaan egyptologiaa, mutta minulla ei ollut aikaa lukea pääsykoekirja kuin kerran viimeisellä viikolla, joten jäin pisteen päähän. Ei se nyt sinänsä haitannut, koska olin jo toisessa yliopistossa lukemassa toista alaa. 

Arvostan. 

Sven Wernströmin kirjoja

Mateo, meksikolainen

Mateon kylä

Salaisten saari

Kapina

Matka tuntemattomalla planeetalla

Köyhien kylän aarre

Avaruuslaivan arvoitus

Rättisitikan arvoitus

Määränpäänä Mars

Viisikot ja sen rinnakkaissarjan Salaisuus.  Ne olivat jännittäviä, mutta niissä oli joitain juttuja joita en ymmärtänyt. Esimerkiksi sellainen, että palvelija soitti kellolla teelle ja sitten riennettiin koteihin teelle. Eväskoriin palvelija oli pakannut kaikenlaisia herkkuja joita en tuntenut.

Marjatta Kurenniemen Kuinka-Kum-Maa on kaikkialla

Ihan pienenä luin Laura Latvalan hauskasti kuvitettua Pikku-Marjan eläinkirjaa.

Pääasiassa hevoskirjoja. Olin monta vuotta Pollux-hevoskerhossa ja sieltä tuli joka kuukausi pari kirjaa, niitä on vieläkin ullakolla monta laatikollista. Lisäksi kirjastosta lainasin Nummelan ponitallia ja Pappilan ponityttöjä ainakin. Jonkun verran luin myös Nea-sarjan kirjoja, mutta en oikein pitänyt niistä siksi että se Nean kokema kiusaaminen tuntui niin pahalta, ja lisäksi se alaikäisten lasten ja aikuisen ratsastuksenopettajan heilastelu oli omasta mielestäni jo silloin kyseenalaista. En muista juonta enää tarkkaan, mutta jotain tuollaista siinä oli. 

Muista kuin hevoskirjoista lemppareita olivat Harry Potterit. Ehkä muutaman Viisikon luin myös lisäksi. Ja yhden Tiina-kirjan, mutta se tuntui jotenkin niin tunkkaiselta. Hevosten lisäksi tykkäsin paljon koirista, joten Jesse-sarja oli myös mieleen, kertoo tytöstä jolla on kultainennoutaja jonka mukaan sarja on nimetty. Samoin Koirahullun päiväkirja-sarja kuului suuriin suosikkeihini. 

Jännä ajatella, että joitain näistä sarjoista on julkaistu kymmeniä vuosia. Esimerkiksi kun äsken tarkistin, niin tuon Nea-sarjan ensimmäinen kirja ilmestyi vuonna 1989 ja viimeisin 2015. Mutta Nummelan ponitalli vie kyllä tässä voiton, ensimmäinen kirja julkaistiin 1977 ja viimeisin näköjään tänä vuonna:D Joka vuosi julkaistu vähintään yksi kirja, huh huh. Jo silloin 20v sitten kun itse niitä luin niin tuntui että niitä kirjoja on loputtomasti ja sarja on jatkunut ikuisuuden. Pakko kyllä nostaa hattua Merja ja Marvi Jalolle tästä kymmenien vuosien työstä joka on vaikuttanut useaan sukupolveen.