Mies on vihainen, kun en suostu muuttamaan hänen töittensä perässä

Elämä on valintoja.

Mies voi tässä valita perheen tai uran. 
 

Ymmärrän ap:tä. Itse en muuttaisi. Laittaisin miehen muuttamaan yksin jos haluaa ehdottomasti tuon työn. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos ei siitä suhteesta muuta tule niin ero. Osta miehesi osuus asunnosta ja sano hänelle, että lähtee sinne Espooseen. Mutta älä sitten valita yh-arkea täällä.

Eihän tuossa erota tarvitse. Mies muuttaa ensin, on siellä viikot ja jos haluaa nähdä perhettään, matkustaa viikonlopuiksi kotiin. Todennäköisesti hän pystyy tekemään osin etätöitä. Perheen ei kannata muuttaa ennen kuin koeaika on kulunut, sitten asiaa voi pohtia.

Tämä.

Lisäksi lapset ovat isoja vajaan kymmenen vuoden kuluttua. Sutten voi tehdä mitä lystää kotipaikan suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Ystävä asui perheineen lähellä Joensuuta. Mies sai niin hyvän tarjouksen, olisi ollut hölmöä sanoa ei.

Mies muutti, asui kimppakämpässä ekat vuodet. Äiti asui pari v, kunnes vanhemmat lapset olivat käyneet lukion. Laittoi heti omakotitalon myyntiin, jota myytiin 3 vuotta. 
Samalla myivät matkailuauton, osuuden veneestä ja mökin. Lopulta talo meni kaupaksi ja kun velat oli maksettu saivat ason maksun maksettua.

Mies on uransa huipulla, eivät saa lainaa edes kaksioon . 
Nykyään sanoo kyllä hän olisi  mielummin jäänyt isoon omakotitaloon, kaikki lapset asuu fillarointimatkan päässä, myös työ. Nyt tuömatkoihin menee yli 2 h päivässä, asunto ankea ja mies aina poissa.

Kuulostaa oudolta. Ei hyvässä työssä olevat aikuiset ihmiset yleensä joudu asumaan ankeassa aso-asunnossa. Monilla on pk-seudulla tai kehyskunnassa oma rivitaloasunto tai ok-talo. Aso on niin kalliskin, että sillä rahalla pystyy lyhentämään hyvin lainaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mies on asiantuntija, yksi harvoista. Tekee kyllä vaan laskelmia tietokoneella. Voisi tehdä etänä, mutta työhön sisältyy paljon moraaliseettistä pohdintaa, joka käydään työryhmän kanssa aina kasvotusten. 

Joku täällä jo arvasi, että keskisuomessa ollaan. Kaikki lapset hevosurheilijoita, yhdellä taitaa jääkiekko viedä voiton. 

Miehen ongelma on siinä, että hän ei halua etäsuhdetta. Se ei tue häntä. Työnsä on vaativaa ja tarvitsee tukevan ja varman tukiverkon, eli perheen. 

En ole kysynyt lapsilta, mutta vähän veikkaan, että vastaus on kaikilla EI MUUTETA. 

Mutta mies ei anna ikinä anteeksi, epäilen. 

ap. 

Eli koska hän ei halua olla etänä vaan perheen on roikuttava mukana, kun hän ei kestä olla muuten, on koko perheen nyt vain kiltisti seurattava perässä omista elämistään riippumatta. Muuten ei ukko anna anteeksi.

Ihan suoraan sanottuna tuollainen äijä kuulostaa kyllä todella itsekkäältä ja ärsyttävältä hyypiöltä. On oma asiasi, mitä sinä tuollaisessa mulkerossa näet, mutta itse en jaksaisi tuollaista omahyväistä nilkkiä kauaa katsella.

Olen ollut samassa tilanteessa aikanaan. Asuimme Keski-Suomessa ja mies sai unelmatyön espoosta. Minulla oli lupaava tutkijanura, eikä mitään tietoa työpaikasta Espoossa. Halusin tukea miestäni ja muutimme Espooseen, pieneen kaksioon slummialueelle. Mutta eipä siinä mitään, jonkin ajan kuluttua työllistyin ja totesin työmahdollisuudet paljon aiempaa monipuolisemmiksi. Nyt olemme asuneet Espoossa jo yli 20 vuotta, molemmat olemme hyvissä töissä, lapsi on aikuinen ja asuu perheineen Espoossa. Joten kyllä muuttamisesta voi seurata hyvääkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on asiantuntija, yksi harvoista. Tekee kyllä vaan laskelmia tietokoneella. Voisi tehdä etänä, mutta työhön sisältyy paljon moraaliseettistä pohdintaa, joka käydään työryhmän kanssa aina kasvotusten. 

Joku täällä jo arvasi, että keskisuomessa ollaan. Kaikki lapset hevosurheilijoita, yhdellä taitaa jääkiekko viedä voiton. 

Miehen ongelma on siinä, että hän ei halua etäsuhdetta. Se ei tue häntä. Työnsä on vaativaa ja tarvitsee tukevan ja varman tukiverkon, eli perheen. 

En ole kysynyt lapsilta, mutta vähän veikkaan, että vastaus on kaikilla EI MUUTETA. 

Mutta mies ei anna ikinä anteeksi, epäilen. 

ap. 

"Työnsä on vaativaa ja tarvitsee tukevan ja varman tukiverkon, eli perheen. " - Tuohon voi vastata yhdellä sanalla: Bullshit.

Kukaan täysjärkinen ei tee tuontasoista muutosta kokeilematta mitä se tarkoittaa käytännössä. Kaikki asuinpaikkaa koskevat päätökset on tehtävä ilmeisen nopeasti ja tuntematta edes asuinaluetta. Jos uudesta duunista tuleekin koeaikapurku 2kk päästä mitä sitten? "sori, kävi käpy"?

Tottakai mies menee edeltä ensin vuokralle ja etsii perheelle asunnon paikan päältä. Mutta sitä ennen pitää jo olla päätös, että perhe tulee perästä. Kyllä perhe on monille tärkeä tukiverkko. -Eri

Ei tuossa vaiheessa vielä tarvitse olla varmuutta asiasta, jos saa loistotarjouksen muualta niin sitä voi kähteä pienellä kynnyksellä katsomaan ja sitten kun on muodostunut kuva minkälaista elämä siellä olisi kaikille niin silloin perheellä on oikeasti vaihtoehto jota pohtia, sen sijaan että kiukutellaan: "mä haluan mennä ja teidän pitää seurata sokkona tai vihaan teitä ikuisesti" 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä eroa siinä on, että asuu maaseudulla kerrostalossa tai Espoossa kerrostalossa.

Espoossahan löytyy myös kansainvälisiä kouluja, jonne lapset laittamalla heillä on myöhemmin mahdollisuus kansainväliseen uraan. 

Mutta aika paljon riippuu siitä, millainen työ sinulla on ja löydätkö Espoosta vastaavan työn.

Koska sinulle on ihan sama, missä asut, miksi et muuta pois sieltä, vaikka Seinäjoelle. Kun on ihan sama, missä asuu

Eikun se ei olekaan sama, pk seutu on siellä asuvien mielestä se paratiisi, vaikka me muut emme sinne halua. Mistään hinnasta 

Vierailija kirjoitti:

Muutimme lasten ollessa pieniä pois Helsingistä, sillä lasten vapaa ja turvallinen liikkuminen olivat tärkeitä. Nyt olen palannut Espooseen lasten muutettua kotoaan. Turvatonta ja levotonta porukkaa on kaikilla asemilla ja kauppakeskuksissa. Toista oli maaseudulla pikkupaikkakunnalla antaa nuorison levittää siipiään ja itsenäistyä. Miettisin kahdesti lasten kasvatusta pk-seudulla

Tätä ei voi tarpeeksi korostaa!! 

Vierailija kirjoitti:

Älkää missään tapauksessa!!! pilatko lastenne elämää tuomalla heidät tänne Espooseen!! Täällä on sen sortin rikastemeininki, että ei Suomenmaaksi tunnista. Anna miehen muuttaa yksin niin aika äkkiä tulee ikävä takaisin kotiin.

Itse kituutan täällä viimeisiä vuosia ennen eläkettä ja lähden täältä välittömästi pois heti kun pääsen. Tälläkin hetkellä kun parvekkeen ovi on auki niin aivan stanallinen möykkä pihassa. Suomenkieltä ei kuule enää missään.

Moni on sanonut, että ei Espooseen kannata, eikä tarvitse, muuttaa, vaikka työpaikka on Espoossa. Jos haluaa asumaan lähemmäs työpaikkaa, niin Etelä-Suomessa on paljon kivoja kaupunkeja ja kuntia, missä voi asua. 

Osaa kai se mies yksinkin asua? Vai tarvitseeko palvelijaa 24/7? Tuskin töitä joka päivä on, voi tulla viikonloppuisin ja lomilla teidän luoksenne. Ja jos tuon kaiken jälkeen päädytte eroon, niin ei siinä hyvä mennyt.

Puhun sillä kokemuksella, että minulla on entinen mies tehnyt reissuhommia useamman vuoden. Entiseksi tuli, kun lopetti reissuhommat. Ei tullut meidän yhteisasumisesta enää mitään, kun olin saanut rakentaa juuri niin itsenäisen arjen, kun mitä halusin. Erottiin siis joitain vuosia myöhemmin. 

En ole silti katunut, että en lähtenyt miehen työpaikan perässä pois kotiseudultani. Tai että sittemin erosimme. Nykyisin meillä on ihan hyvä yhteistyövanhemmuus vuoroviikoin asuvien teinien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mies on ihan oikeassa. Teidän elämänlaatu nousisi. Lapset kyllä tottuvat. Jotkut muuttavat lasten kanssa ulkomaillekin. 

Kylläpä sinulla on optimistinen kuva Espoossa asumisesta. En muuttaisi minäkään. Ehkä siinä tapauksessa, että mies olisi työtön, minulla ei itselläni olisi töitä ja kaikki lasten kaverit rikollisia ja renttuja. Kuten omatkin.

Vierailija kirjoitti:

Minä muuttaisin apn tilanteessa. Mikä keskisuomalainen percläpi on noin rakas aplle, Joutsa vai? Parempaa elämää pk-seudulla tarjolla, kunhan ei mihinkään ongelmalähiöön muuta.

No ei todellakaan ole! Meillä esim on hevosharrastus, ei todellakaan olisi varaa pitää hevosia pk-seudulla.  Poika kelkkailee, ei onnistu siellä. Eikä oikein laskettelukaan. 

Vain tiedän kuplassa eläjien mielestä siellä on jokin onnela. Ei se monen muun mielestä sitä ole, vaan se elämä nimenomaan on muualla 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on asiantuntija, yksi harvoista. Tekee kyllä vaan laskelmia tietokoneella. Voisi tehdä etänä, mutta työhön sisältyy paljon moraaliseettistä pohdintaa, joka käydään työryhmän kanssa aina kasvotusten. 

Joku täällä jo arvasi, että keskisuomessa ollaan. Kaikki lapset hevosurheilijoita, yhdellä taitaa jääkiekko viedä voiton. 

Miehen ongelma on siinä, että hän ei halua etäsuhdetta. Se ei tue häntä. Työnsä on vaativaa ja tarvitsee tukevan ja varman tukiverkon, eli perheen. 

En ole kysynyt lapsilta, mutta vähän veikkaan, että vastaus on kaikilla EI MUUTETA. 

Mutta mies ei anna ikinä anteeksi, epäilen. 

ap. 

Eli koska hän ei halua olla etänä vaan perheen on roikuttava mukana, kun hän ei kestä olla muuten, on koko perheen nyt vain kiltisti seurattava perässä omista elämistään riippumatta. Muuten ei ukko anna anteeksi.

Ihan suoraan sanottuna tuollainen äijä kuulostaa kyllä todella itsekkäältä ja ärsyttävältä hyypiöltä. On oma asiasi, mitä sinä tuollaisessa mulkerossa näet, mutta itse en jaksaisi tuollaista omahyväistä nilkkiä kauaa katsella.

Aika kovaa kieltä. Mutta samoilla linjoilla olen. En halua muuttaa lapsia. ap. 

Siis vain 350 kilometrin päässä Espoosta nykyinen asuntonne? Mikä siinä on ongelma, kun mies voit tehdä etätyötä? Paljon helpompi on miehen käydä kotoa töissä Espoossa kuin lasten käydä Espoosta vanhoissa harrastuksissa ja kaveripiireissä.

En arvosta kovin suuresti pääkaupunkiseudun "kansainvälisiä" kouluja vaan enemmän pieniä maaseudun lukioita, joihin kansainvälisyyttä tuovat oppilaat kaukomaista, tai vaikka Rovaniemen IB-lukiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on asiantuntija, yksi harvoista. Tekee kyllä vaan laskelmia tietokoneella. Voisi tehdä etänä, mutta työhön sisältyy paljon moraaliseettistä pohdintaa, joka käydään työryhmän kanssa aina kasvotusten. 

Joku täällä jo arvasi, että keskisuomessa ollaan. Kaikki lapset hevosurheilijoita, yhdellä taitaa jääkiekko viedä voiton. 

Miehen ongelma on siinä, että hän ei halua etäsuhdetta. Se ei tue häntä. Työnsä on vaativaa ja tarvitsee tukevan ja varman tukiverkon, eli perheen. 

En ole kysynyt lapsilta, mutta vähän veikkaan, että vastaus on kaikilla EI MUUTETA. 

Mutta mies ei anna ikinä anteeksi, epäilen. 

ap. 

Eli koska hän ei halua olla etänä vaan perheen on roikuttava mukana, kun hän ei kestä olla muuten, on koko perheen nyt vain kiltisti seurattava perässä omista elämistään riippumatta. Muuten ei ukko anna anteeksi.

Ihan suoraan sanottuna tuollainen äijä kuulostaa kyllä todella itsekkäältä ja ärsyttävältä hyypiöltä. On oma asiasi, mitä sinä tuollaisessa mulkerossa näet, mutta itse en jaksaisi tuollaista omahyväistä nilkkiä kauaa katsella.

Aika kovaa kieltä. Mutta samoilla linjoilla olen. En halua muuttaa lapsia. ap. 

Kerrotko vielä, millaista tukea ja apua sinä saat mieheltäsi parisuhteessanne ja osallistuuko hän 50/50 lasten ja kodin hoitoon? Entä onko mies itse joskus joustanut jossain hänelle tärkeässä asiassa paljon, jotta sinulla olisi mahdollisuus toteuttaa itseäsi?

Kovan luokan työtarjous joten voisi varmaan tehdä osan töistä etänä kotoanne?

Vierailija kirjoitti:

Kovan luokan työtarjous joten voisi varmaan tehdä osan töistä etänä kotoanne?

Etenkin on alan aniharvoja osaajia Suomessa :D

Tue miestäsi ja muutatte Espooseen. Hyviä työtarjouksia ei niin vaan saada.

Elämää on muuallakin kuin siellä missä nyt asustelette.

Ei tarvitse ihan Espooseen muuttaa, pääkaupunkiseudulla käydään lähikunnista töissä joten se ei ole este. Junat kulkee ja autolla pääsee.

Miehesi voi lähteä yksin ja käy viikonloppuisin kotona. Tässä on se riski että löytää sinua parempaa seuraa sieltä etelästä.

Olen sitä mieltä ettei kenenkään pidä esteeksi ryhtyä toisen uralle. Myötä ja vastoinkäymisissä tuetaan, sinulle tämä on vastoinkäyminen ja miehellesi myötäkäyminen.

Katselkaa asuntoja muualtakin kuin Espoosta. Minkä matkan mies on valmis ajamaan töihin päivittäin tai istumaan junassa.  

Itseäni on rikastuttanut se että olen asunut useammalla paikkakunnalla myös siellä pääkaupunkiseudulla reilut kymmenen vuotta. Pidin Helsingistä. 

Suomessa ei edes ole yhtään suurkaupunkia joten turha pelätä Espoota joka laajalle levitettyjä keskuksia.

Vierailija kirjoitti:

Tue miestäsi ja muutatte Espooseen. Hyviä työtarjouksia ei niin vaan saada.

Elämää on muuallakin kuin siellä missä nyt asustelette.

Ei tarvitse ihan Espooseen muuttaa, pääkaupunkiseudulla käydään lähikunnista töissä joten se ei ole este. Junat kulkee ja autolla pääsee.

Miehesi voi lähteä yksin ja käy viikonloppuisin kotona. Tässä on se riski että löytää sinua parempaa seuraa sieltä etelästä.

Olen sitä mieltä ettei kenenkään pidä esteeksi ryhtyä toisen uralle. Myötä ja vastoinkäymisissä tuetaan, sinulle tämä on vastoinkäyminen ja miehellesi myötäkäyminen.

Katselkaa asuntoja muualtakin kuin Espoosta. Minkä matkan mies on valmis ajamaan töihin päivittäin tai istumaan junassa.  

 

Itseäni on rikastuttanut se että olen asunut useammalla paikkakunnalla myös siellä pääkaupunkiseudulla reilut kymmenen vuotta. Pidin Helsingistä. 

 

Suomessa ei edes ole yhtään suurkaupunkia joten turha pelätä Espoota joka laajalle levitettyjä keskuksia.

Jos mies on taipuvainen h*roiluun, toki lapset lähtee miehen mukaan Espooseen tukemaan miestä yksinavioisuudessa.  

Mies ei voi vuokrata asuntoa Espoosta ja olla siellä arkipäivät (tai mikä nyt onkin työrytmi) syystä että? 

Itse en ap:n tilanteessa edes harkitsisi muuttamista. Ihmisellä voi olla asiat oikein loistavasti myös täällä pk-seudun ulkopuolella, ei sinne tarvitse kaikkien änkeä, eivätkä kaikki edes halua.