Mies on vihainen, kun en suostu muuttamaan hänen töittensä perässä

Vierailija kirjoitti:

"On! Jos 4 muuta saa sillä paremman elämän.

Taitaa olla lähinnä ap:n oma äitijuttu ja aikuista simuloivan naislapsen napanuoran katkaisemisen hankaluus."

 

 

Mistä keksit että lasten elämä parantuisi? Siitä on onni kaukana, kun ystävät, tutut harrastuspiirit ja koulut jäävät taakse.

Kun jostain luopuu niin tulee myös tilaa jollekin uudelle. Ihan varmasti Etelä-Suomessa on kouluja, harrastuksia ja ihmisiä, joista voi tulla uusia kavereita ja ystäviä. 

Kerrostalo pienessä kaupungissa Keski-Suomessa. Se toinen niistä, ilmeisesti.
Älä huoli, kerrostaloja on myös Espoossa.

Vierailija kirjoitti:

Eli jossain pienessä persereiässä asuva kylän ainoa AMK-mies headhuntattiin pk-seudun firmaan... ja kattia kanssa. Niin varmaan.

Täällä on ihme kuvitelma, että on asuttava siinä kaupungissa, jossa käy töissä.

Mistä sinä tiedät vaikka mies olisi opiskellut jossain maailman huippuyliopistoista tai sitten pääkaupunkiseudulla. Itsekin tunnen monia, jotka ovat opiskelujen jälkeen muuttaneet takaisin pienemmille paikkakunnille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on ihan oikeassa. Teidän elämänlaatu nousisi. Lapset kyllä tottuvat. Jotkut muuttavat lasten kanssa ulkomaillekin. 

Miten elämänlaatu nousisi, kun heillä on jo nyt kaikki hyvin?

Osa ihmisistä hakeutuu kaupunkiin juuri siksi, että siellä on enemmän vapautta, opiskelua, kulttuuria ja erilaisia ihmisiä. Kaupungissa voi myös helpommin valita erilaisia elämäntapoja, koska ympärillä on enemmän vaihtoehtoja ja vähemmän yhden yhteisön painetta.

Tuhat kertaa tämä.  Kulttuuria on Suomessa muutenkin vähän. Pääkaupunkiseudulla näkee niin paljon enemmän erilaisia perheitä ja ihmisiä, se kehittää hirveästi ihmistuntemusta ja väitän että myös empatiaa ja opettaa ihmisyyden moninaisuudesta paljon. Enkä edes viittaa tällä ulkomaalaisiin.

Ai että kun rusauttaa maalla kasvaneiden nuorten naisten juoruilun rakastaminen ja se miten tuomitsevia ovat. 

Kouluttautumismahdollisuudet ovat täällä aivan erilaiset. Sen kun valitset Liikuntaluokan, musiikkiluokan, matikkaluokan taideluokan väliltä. Mä arvostin näitä hirveästi jo lapsena(teininä) , kun oli oikeesti mahdollista miettiä sitä omaa suuntaa elämässä. 

Täällä pk-seutulaiset puhuvat kuin se heidän pk-seutunsa olisi jokin Shangri-La, Jumalan luoma paratiisi, unelmien täyttymys. Heillä on myös outo usko siihen, että joka ikinen suomalainen ainakin salaa hinkuu sinne muuttoa ja joutuu vain olosuhteiden pakosta asumaan muualla Suomessa.

Ja sitten totuus: ei hingu. Valtavan suuri osa suomalaisista, itseni mukaan lukien, asuu tyytyväisenä muualla eikä mistään hinnasta muuttaisi pk-seudulle kitumaan. Asukaa onnellisina siellä vaan, mutta lakatkaa solvaamasta muualla Suomessa asuvia, jotka kehtaavat olla onnellisia asuinpaikassaan.
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.

Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.

Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys. 

No amen. Muutto ei edes ole mikään ongelma lapsille silloin kun perheenä muutetaan. Yksikään lapsi ei aikuisena manaa muuttoja, sitä kyllä todellakin, jos vanhempi masentuu tai katkeroituu toisen vanhemman vuoksi. 

Todellakin manaa. Ystäväni perhe muutti useamman sadan kilometrin päähän isän työn perässä, kun ystäväni oli 10. Hänellä on aina ollut vaikeuksia saada ystäviä (näkyvä kehityshäiriö ja aika ujo tyyppi kyseessä), ja tuo muutto sinetöi hänen yksinäisyytensä aikuisikään asti. Jo muodostetut ystävyyssuhteet 90% viilenivät ja katkesivat, uusia ystäviä ei pienemmästä kaupungistä löytynyt.

On julmaa repiä lapsi tai teini uuteen elämään jonkun hikisen työtarjouksen takia.

Olivatko AP:n lapset erityislapsia?

Me muutettiin muutamaksi vuodeksi ulkomaille miehen työn takia. Alussa esikoinen ei olisi halunnut muuttaa, mutta kun kaverit ja poikaystävä pääsivät käymään, kokemus oli erinomainen koko perheelle. Lapset saivat kokemusta uudesta kulttuurista, kielitaitoa, itseluottamusta, perheenä hitsauduttiin yhteen ja saatiin hienoja kokemuksia. Kaikki tämä säteilee edelleenkin hyvää meille.

Ja joo Espoosta lähdettiin ja sinne palattiin.

Muutaman sadan kilometrin päähän muuttaminen Suomen sisällä ei ole samanlainen elämys vaikka siinä oppisi puhumaan eri murteella.

Tämä.

Eikä se ulkomaille muuttaminenkaan aina ole mikää suuri elämys lapselle. Sukulaisperhe muutti vuodeksi rapakon taakse, hekin isän työkomennuksen takia. Poika aloitti ekaluokan jenkeissä, eikä saanut ystäviä. Ei ollut ihan yksinkään, mutta jo ihan alun kielimuurin takia oli omien sanojensa mukaan yksinäinen.

Suomeen palattuaan aloitti tokaluokan, ja siellähän oli kaveriklikit jo muodostettu. Kesti aika kauan että hän pääsi ns. porukoihin mukaan. Onneksi pääsi lopulta.

Summa summarum: kovin paljon hyötyä ei tuosta vuoden muutosta hänelle ollut. Kielitaito toki oli muita ikäisiään parempi Suomeen paluun jälkeen, mutta nopeastihan muut ottivat siinäkin kiinni.

Eihän vanha eskarikaveri vuodessa mihinkään unohdu.

Jo vain unohtuu, etenkin kun jatkaa eri kouluun.

Esimerkkitapauksessahan oli vuoden piipahdus muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.

Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.

Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys. 

Voipi olla koulunvaihto JA vanhempien rikkoutuneet välit, jos toinen muuttaa vastahakoisesti painostuksesta.

Eli mielummin onneton pakolla tuppukylään jäänyt isä kuin äidin muutto? Just just. Ap on kyllä aika tollo, jos Espooseen ei halua jostain Jumalan selän takaa. 

Onko onneton äiti Espoossa sitten parempi?

Äiti voi tehdä paljonkin sen hyväksi, ettei ole onneton uudessa paikassa. Mutta eihän se käy, jos se ei kerta kaikkiaan käy.

Miksei isä voi tehdä mitään sen hyväksi, että olisi onnellinen vanhassa paikassa?

Tässä on vaihtoehtoina samaa paskaa (ehkä) jopa eläkeikään asti tai työ, jossa voi kehittyä ja kasvaa ihmisenä seuraavalle tasolle.

Voin kokemuksesta sanoa, että tuolla suhteella ei ole tulevaisuutta kuin "Espoossa". Voi tuota suhdetta jatkaa tietysti katkeran kumppanin kanssa muutaman vuoden, ennenkuin ne ongelmat kärjistyy.

Noita asioita pitää miettiä ennen kuin lisääntyy. Perheen olemassa ollessa täytyy miettiä muutakin kuin omia halujaan. Ap:n miehen olisi pitänyt pitää pili housuissaan tai hankkia vasektomia. Nyt on myöhäistä, ja aikuisen miehen on sopeuduttava.

Pitkä ketju niin en jaksanut kahlata läpi, että miksi se mies ei suostu yksin muuttamaan jos on tarjottu se mahdollisuus?  Ainakin toistaiseksi. 

Mä oon varmasti kauhea ihminen, mutta itse  olisin tällä hetkellä ehkä jopa innoissani jos saisin noin paljon vapautta perhe-elämän keskelle. :D. Mutta vaimo tuskin päästäisi yksin, koska muksujen, arjen ja talonhoito jäisi kokonaan hänelle. Lisäksi työn tulisi olla oikeasti hyvätuloista, että kattaisi kakkosasunnon kulut. 

Jos teillä on kaksi autoa, niin miehen olisi aika vaivatonta vuokrata joko Espoosta siisti yksiö tai vaikka se ns. Mökki / pieni okt jostain kehyskunnasta. Jossa voisi sitten vierailla vaikka viikonloppuisin. Toki jos kukkarossa on pitoa niin sijoitusasuntojen hinnat on laskeneet ihan hyvin jo. 

En tiedä teidän nykyasunnon lainatilannetta tai markkinahintaa, mutta ei välttämättä ole edes järkevää myydä kivaa kotia /sijaintia näillä laskevilla markkinoilla. Ja työt on tunnetusti tuulisia. Joten en sen perässä helposti koko katrasta alkaisi siirtämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.

Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.

Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys. 

No amen. Muutto ei edes ole mikään ongelma lapsille silloin kun perheenä muutetaan. Yksikään lapsi ei aikuisena manaa muuttoja, sitä kyllä todellakin, jos vanhempi masentuu tai katkeroituu toisen vanhemman vuoksi. 

Todellakin manaa. Ystäväni perhe muutti useamman sadan kilometrin päähän isän työn perässä, kun ystäväni oli 10. Hänellä on aina ollut vaikeuksia saada ystäviä (näkyvä kehityshäiriö ja aika ujo tyyppi kyseessä), ja tuo muutto sinetöi hänen yksinäisyytensä aikuisikään asti. Jo muodostetut ystävyyssuhteet 90% viilenivät ja katkesivat, uusia ystäviä ei pienemmästä kaupungistä löytynyt.

On julmaa repiä lapsi tai teini uuteen elämään jonkun hikisen työtarjouksen takia.

Olivatko AP:n lapset erityislapsia?

Me muutettiin muutamaksi vuodeksi ulkomaille miehen työn takia. Alussa esikoinen ei olisi halunnut muuttaa, mutta kun kaverit ja poikaystävä pääsivät käymään, kokemus oli erinomainen koko perheelle. Lapset saivat kokemusta uudesta kulttuurista, kielitaitoa, itseluottamusta, perheenä hitsauduttiin yhteen ja saatiin hienoja kokemuksia. Kaikki tämä säteilee edelleenkin hyvää meille.

Ja joo Espoosta lähdettiin ja sinne palattiin.

Muutaman sadan kilometrin päähän muuttaminen Suomen sisällä ei ole samanlainen elämys vaikka siinä oppisi puhumaan eri murteella.

Tämä.

Eikä se ulkomaille muuttaminenkaan aina ole mikää suuri elämys lapselle. Sukulaisperhe muutti vuodeksi rapakon taakse, hekin isän työkomennuksen takia. Poika aloitti ekaluokan jenkeissä, eikä saanut ystäviä. Ei ollut ihan yksinkään, mutta jo ihan alun kielimuurin takia oli omien sanojensa mukaan yksinäinen.

Suomeen palattuaan aloitti tokaluokan, ja siellähän oli kaveriklikit jo muodostettu. Kesti aika kauan että hän pääsi ns. porukoihin mukaan. Onneksi pääsi lopulta.

Summa summarum: kovin paljon hyötyä ei tuosta vuoden muutosta hänelle ollut. Kielitaito toki oli muita ikäisiään parempi Suomeen paluun jälkeen, mutta nopeastihan muut ottivat siinäkin kiinni.

Eihän vanha eskarikaveri vuodessa mihinkään unohdu.

Jo vain unohtuu, etenkin kun jatkaa eri kouluun.

Esimerkkitapauksessahan oli vuoden piipahdus muualla.

Niin, siten että koulun aloitus sijoittuu siihen muuttoon. Muilla elämä jatkuu täällä Suomessa normaalisti. Ei täällä kaverit odota että koska yksi tulee takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On! Jos 4 muuta saa sillä paremman elämän.

Taitaa olla lähinnä ap:n oma äitijuttu ja aikuista simuloivan naislapsen napanuoran katkaisemisen hankaluus."

 

 

Mistä keksit että lasten elämä parantuisi? Siitä on onni kaukana, kun ystävät, tutut harrastuspiirit ja koulut jäävät taakse.

Kun jostain luopuu niin tulee myös tilaa jollekin uudelle. Ihan varmasti Etelä-Suomessa on kouluja, harrastuksia ja ihmisiä, joista voi tulla uusia kavereita ja ystäviä. 

Aivan. Voi tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.

Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.

Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys. 

No amen. Muutto ei edes ole mikään ongelma lapsille silloin kun perheenä muutetaan. Yksikään lapsi ei aikuisena manaa muuttoja, sitä kyllä todellakin, jos vanhempi masentuu tai katkeroituu toisen vanhemman vuoksi. 

Todellakin manaa. Ystäväni perhe muutti useamman sadan kilometrin päähän isän työn perässä, kun ystäväni oli 10. Hänellä on aina ollut vaikeuksia saada ystäviä (näkyvä kehityshäiriö ja aika ujo tyyppi kyseessä), ja tuo muutto sinetöi hänen yksinäisyytensä aikuisikään asti. Jo muodostetut ystävyyssuhteet 90% viilenivät ja katkesivat, uusia ystäviä ei pienemmästä kaupungistä löytynyt.

On julmaa repiä lapsi tai teini uuteen elämään jonkun hikisen työtarjouksen takia.

Olivatko AP:n lapset erityislapsia?

Me muutettiin muutamaksi vuodeksi ulkomaille miehen työn takia. Alussa esikoinen ei olisi halunnut muuttaa, mutta kun kaverit ja poikaystävä pääsivät käymään, kokemus oli erinomainen koko perheelle. Lapset saivat kokemusta uudesta kulttuurista, kielitaitoa, itseluottamusta, perheenä hitsauduttiin yhteen ja saatiin hienoja kokemuksia. Kaikki tämä säteilee edelleenkin hyvää meille.

Ja joo Espoosta lähdettiin ja sinne palattiin.

Ei ystävänikään ole varsinaisesti erityislapsi, puhe vain on epäselvää ja pituutta aika vähän. Pääkopaltaan täysin ns. normaali.

Mutta anyhow, hienoa että teillä meni kivasti. Kaikilla ei mene. Eikä ystäväni perhe muuttanut mihinkään kulturelliin metropoliin sosiaalistumaan, vaan keski-Suomen kaupunkiin tylsistymään.

Just. Keski-Suomen kaupungit pitäisi kieltää. Ei niitä tarvita. Riittäisi kun olisi maaseutu ja korkeintaan viisi kaupunkia, ehkä Turku, Tampere, Helsinki, Kuopio, Rovaniemi. Oulunkin voisi liittää maseutuun, on niin tylsä nykyään. 

Reipasta liioittelua.

Kannattaa miettiä huolella kokonaistilanne: rahanäkökylahanäjökulma tulot/menot,  asuminen, työmahdollisuudet, tukiverkot, koulut, harrastukset.

Sukulaisperhe asui vuosikymmenet pikkukaupungissa, jossa isän työpaikka onnellista kyllä pysyi hengissä juuri niin pitkään että hän ehti eläköityä. Jos tehdas olisi lopetettu aikaisemmin, edessä olisi ollut työttömyys tai muutto.

Kun se Keski-Suomalaisen pikkukaupungin ainoa työmahdollisuus häviää, niin perse aukeaa samantien ja muuttoa on vaikea toteuttaa, kun paska on jo housussa ja osaaminen on rajattu siihen yhteen työhön. Edessä on todennäköisesti pitkäaikaistyöttämyys ja eturivin paikka seurata, miten omista lapsista kehittyy sekopäänarkkeja.

Naiset tykkää turvallisuudesta ja siitä ettei mikään muuttuisi, koska muutos ei tunnu turvalliselta. Samalla sitten estetään tehokkaasti asioiden muuttuminen paremmaksi ja lukitaan elämä siihen, että asiat muuttuu pikkuhiljaa huonommaksi.

Naiset useammin muuttavat pitkienkin matkojen päähän heti aikuistuttuaan. Pojat niitä ovat, jotka eivät tahdo päästä vanhempien helmoista pois. Mutta lasten synnyttyä naiset alkavat ajatella asioita lasten kannalta, eivätkä halua, että heidät viedään pois tutuista ympyröistä ja kaverien luota. Ap:n lapset ovat juuri siinä iässä, jossa kaverit ovat tärkeimpiä. Minusta kuvaavaa on, että moni muuton puolustaja puhuu siitä, että lapset sopeutuvat. Siis sopeutuvat, kun on pakko, mutta ei se hyväksi heille ole.

Vierailija kirjoitti:

Täällä pk-seutulaiset puhuvat kuin se heidän pk-seutunsa olisi jokin Shangri-La, Jumalan luoma paratiisi, unelmien täyttymys. Heillä on myös outo usko siihen, että joka ikinen suomalainen ainakin salaa hinkuu sinne muuttoa ja joutuu vain olosuhteiden pakosta asumaan muualla Suomessa.

 

Ja sitten totuus: ei hingu. Valtavan suuri osa suomalaisista, itseni mukaan lukien, asuu tyytyväisenä muualla eikä mistään hinnasta muuttaisi pk-seudulle kitumaan. Asukaa onnellisina siellä vaan, mutta lakatkaa solvaamasta muualla Suomessa asuvia, jotka kehtaavat olla onnellisia asuinpaikassaan.
 

Totuushan on se, että lapsiperheet (valkoiset) muuttavat koko ajan pois pääkaupunkiseudulta sen lähikuntiin. Sipoo, Hyvinkää, Kirkkonummi jne.

Saa lapset hyvään kouluun missä ei pidä katsella S2-oppilaiden perseilyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.

Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.

Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys. 

Voipi olla koulunvaihto JA vanhempien rikkoutuneet välit, jos toinen muuttaa vastahakoisesti painostuksesta.

Eli mielummin onneton pakolla tuppukylään jäänyt isä kuin äidin muutto? Just just. Ap on kyllä aika tollo, jos Espooseen ei halua jostain Jumalan selän takaa. 

Onko onneton äiti Espoossa sitten parempi?

Äiti voi tehdä paljonkin sen hyväksi, ettei ole onneton uudessa paikassa. Mutta eihän se käy, jos se ei kerta kaikkiaan käy.

Miksei isä voi tehdä mitään sen hyväksi, että olisi onnellinen vanhassa paikassa?

Isä ilmeisesti haluaisi tarjota perheelleen vakaamman taloudellisen tilanteen ja enemmän pelivaraa siihen ja tulisi siitä onnellisemmaksi. Uusi työkin saattaa olla motivoittava tekijä.

Tutkimusten mukaan  rahahuolet on kaikkein tavallisin riitojen lähde kotitalouksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.

Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.

Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys. 

Voipi olla koulunvaihto JA vanhempien rikkoutuneet välit, jos toinen muuttaa vastahakoisesti painostuksesta.

Eli mielummin onneton pakolla tuppukylään jäänyt isä kuin äidin muutto? Just just. Ap on kyllä aika tollo, jos Espooseen ei halua jostain Jumalan selän takaa. 

Onko onneton äiti Espoossa sitten parempi?

Äiti voi tehdä paljonkin sen hyväksi, ettei ole onneton uudessa paikassa. Mutta eihän se käy, jos se ei kerta kaikkiaan käy.

Miksei isä voi tehdä mitään sen hyväksi, että olisi onnellinen vanhassa paikassa?

Tässä on vaihtoehtoina samaa paskaa (ehkä) jopa eläkeikään asti tai työ, jossa voi kehittyä ja kasvaa ihmisenä seuraavalle tasolle.

Voin kokemuksesta sanoa, että tuolla suhteella ei ole tulevaisuutta kuin "Espoossa". Voi tuota suhdetta jatkaa tietysti katkeran kumppanin kanssa muutaman vuoden, ennenkuin ne ongelmat kärjistyy.

Noita asioita pitää miettiä ennen kuin lisääntyy. Perheen olemassa ollessa täytyy miettiä muutakin kuin omia halujaan. Ap:n miehen olisi pitänyt pitää pili housuissaan tai hankkia vasektomia. Nyt on myöhäistä, ja aikuisen miehen on sopeuduttava.

Miten siitoshullu ehtii jokaiseen ketjuun palstalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.

Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.

Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys. 

Voipi olla koulunvaihto JA vanhempien rikkoutuneet välit, jos toinen muuttaa vastahakoisesti painostuksesta.

Eli mielummin onneton pakolla tuppukylään jäänyt isä kuin äidin muutto? Just just. Ap on kyllä aika tollo, jos Espooseen ei halua jostain Jumalan selän takaa. 

Onko onneton äiti Espoossa sitten parempi?

Äiti voi tehdä paljonkin sen hyväksi, ettei ole onneton uudessa paikassa. Mutta eihän se käy, jos se ei kerta kaikkiaan käy.

Miksei isä voi tehdä mitään sen hyväksi, että olisi onnellinen vanhassa paikassa?

Isä ilmeisesti haluaisi tarjota perheelleen vakaamman taloudellisen tilanteen ja enemmän pelivaraa siihen ja tulisi siitä onnellisemmaksi. Uusi työkin saattaa olla motivoittava tekijä.

Tutkimusten mukaan  rahahuolet on kaikkein tavallisin riitojen lähde kotitalouksissa.

No se on totta, että jos perhe nyt elää köyhyydessä ja isän uusi työ tarkoittaisi keskiluokkaistumista, muutto kannattaisi kaikille.

Mutta jos tulevat hyvin toimeen jo nyt, lisäraha ei välttämättä tuo onnea muuta kuin sille isälle. Ja perheeseen kuuluu liuta muitakin jäseniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä pk-seutulaiset puhuvat kuin se heidän pk-seutunsa olisi jokin Shangri-La, Jumalan luoma paratiisi, unelmien täyttymys. Heillä on myös outo usko siihen, että joka ikinen suomalainen ainakin salaa hinkuu sinne muuttoa ja joutuu vain olosuhteiden pakosta asumaan muualla Suomessa.

 

Ja sitten totuus: ei hingu. Valtavan suuri osa suomalaisista, itseni mukaan lukien, asuu tyytyväisenä muualla eikä mistään hinnasta muuttaisi pk-seudulle kitumaan. Asukaa onnellisina siellä vaan, mutta lakatkaa solvaamasta muualla Suomessa asuvia, jotka kehtaavat olla onnellisia asuinpaikassaan.
 

Totuushan on se, että lapsiperheet (valkoiset) muuttavat koko ajan pois pääkaupunkiseudulta sen lähikuntiin. Sipoo, Hyvinkää, Kirkkonummi jne.

Saa lapset hyvään kouluun missä ei pidä katsella S2-oppilaiden perseilyä.

Myös Espoossa on alueita, joissa on laadukkaat koulut eivätkä S2-oppilaat perheille. Esim. meidän lasten kouluissa on aina ollut paljon ulkomailta tulleiden, työssäkäyvien vanhempien lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.

Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.

Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys. 

Voipi olla koulunvaihto JA vanhempien rikkoutuneet välit, jos toinen muuttaa vastahakoisesti painostuksesta.

Eli mielummin onneton pakolla tuppukylään jäänyt isä kuin äidin muutto? Just just. Ap on kyllä aika tollo, jos Espooseen ei halua jostain Jumalan selän takaa. 

Onko onneton äiti Espoossa sitten parempi?

Äiti voi tehdä paljonkin sen hyväksi, ettei ole onneton uudessa paikassa. Mutta eihän se käy, jos se ei kerta kaikkiaan käy.

Miksei isä voi tehdä mitään sen hyväksi, että olisi onnellinen vanhassa paikassa?

Tässä on vaihtoehtoina samaa paskaa (ehkä) jopa eläkeikään asti tai työ, jossa voi kehittyä ja kasvaa ihmisenä seuraavalle tasolle.

Voin kokemuksesta sanoa, että tuolla suhteella ei ole tulevaisuutta kuin "Espoossa". Voi tuota suhdetta jatkaa tietysti katkeran kumppanin kanssa muutaman vuoden, ennenkuin ne ongelmat kärjistyy.

Noita asioita pitää miettiä ennen kuin lisääntyy. Perheen olemassa ollessa täytyy miettiä muutakin kuin omia halujaan. Ap:n miehen olisi pitänyt pitää pili housuissaan tai hankkia vasektomia. Nyt on myöhäistä, ja aikuisen miehen on sopeuduttava.

Miten siitoshullu ehtii jokaiseen ketjuun palstalla?

En todellakaan ole siitoshullu. Ihan vain sitä mieltä, että koko perheen ei tarvitse heittää elämäänsä jorpakkoon siksi että isä haluaa uuteen duuniin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On! Jos 4 muuta saa sillä paremman elämän.

Taitaa olla lähinnä ap:n oma äitijuttu ja aikuista simuloivan naislapsen napanuoran katkaisemisen hankaluus."

 

 

Mistä keksit että lasten elämä parantuisi? Siitä on onni kaukana, kun ystävät, tutut harrastuspiirit ja koulut jäävät taakse.

Kun jostain luopuu niin tulee myös tilaa jollekin uudelle. Ihan varmasti Etelä-Suomessa on kouluja, harrastuksia ja ihmisiä, joista voi tulla uusia kavereita ja ystäviä. 

Aivan. Voi tulla.

Tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju niin en jaksanut kahlata läpi, että miksi se mies ei suostu yksin muuttamaan jos on tarjottu se mahdollisuus?  Ainakin toistaiseksi. 

 

Mä oon varmasti kauhea ihminen, mutta itse  olisin tällä hetkellä ehkä jopa innoissani jos saisin noin paljon vapautta perhe-elämän keskelle. :D. Mutta vaimo tuskin päästäisi yksin, koska muksujen, arjen ja talonhoito jäisi kokonaan hänelle. Lisäksi työn tulisi olla oikeasti hyvätuloista, että kattaisi kakkosasunnon kulut. 

 

Jos teillä on kaksi autoa, niin miehen olisi aika vaivatonta vuokrata joko Espoosta siisti yksiö tai vaikka se ns. Mökki / pieni okt jostain kehyskunnasta. Jossa voisi sitten vierailla vaikka viikonloppuisin. Toki jos kukkarossa on pitoa niin sijoitusasuntojen hinnat on laskeneet ihan hyvin jo. 

 

En tiedä teidän nykyasunnon lainatilannetta tai markkinahintaa, mutta ei välttämättä ole edes järkevää myydä kivaa kotia /sijaintia näillä laskevilla markkinoilla. Ja työt on tunnetusti tuulisia. Joten en sen perässä helposti koko katrasta alkaisi siirtämään. 

Niin ja yhden reissutyömahdollisuuden jätin ihan sen vuoksi hakematta, että lapset on pieniä. Vaikka siihen olisi ehkä ollut ihan hyvät saumat. Arvot elää ainakin jonkin verran elämän mukana. 

M44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.

Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.

Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys. 

Voipi olla koulunvaihto JA vanhempien rikkoutuneet välit, jos toinen muuttaa vastahakoisesti painostuksesta.

Eli mielummin onneton pakolla tuppukylään jäänyt isä kuin äidin muutto? Just just. Ap on kyllä aika tollo, jos Espooseen ei halua jostain Jumalan selän takaa. 

Onko onneton äiti Espoossa sitten parempi?

Kuka pakottaa asumaan juuri Espoossa, kun voi asua kehyskunnassa paljon mukavammin. Kun tekee etätöitä kotoa, voi asua missä vain. Voi valita jonkin ihanan idyllisen asuinpaikan, vaikka Hanko tai Fiskari. 

Hanko Espoon kehyskunta? Puolentoista tunnin ajomatka, jos ei ole ruuhkaa. Häneenlinnakin on lähempänä.