Lue keskustelun säännöt.
Mies on vihainen, kun en suostu muuttamaan hänen töittensä perässä
04.06.2026 |
Asutaan pienehkössä keskisuomalaisessa kaupungissa. Mies sai kovan luokan työtarjouksen Espoosta. Meillä on 7,9 ja 11v lapset. Ihana koulu, upeat kaverit ja kiva 5h asunto uudessa kerrostalossa. En suostu muuttamaan. Lasten takia. En halua repiä lapsia juuriltaan.
Mies on vihainen ja murjottaa toista viikkoa, koska olen muka este hänen menestykselleen. Yksin mies ei suostu muuttamaan.
Mitä tästä suhteesta voi enää tulla?
Kommentit (627)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
No amen. Muutto ei edes ole mikään ongelma lapsille silloin kun perheenä muutetaan. Yksikään lapsi ei aikuisena manaa muuttoja, sitä kyllä todellakin, jos vanhempi masentuu tai katkeroituu toisen vanhemman vuoksi.
Todellakin manaa. Ystäväni perhe muutti useamman sadan kilometrin päähän isän työn perässä, kun ystäväni oli 10. Hänellä on aina ollut vaikeuksia saada ystäviä (näkyvä kehityshäiriö ja aika ujo tyyppi kyseessä), ja tuo muutto sinetöi hänen yksinäisyytensä aikuisikään asti. Jo muodostetut ystävyyssuhteet 90% viilenivät ja katkesivat, uusia ystäviä ei pienemmästä kaupungistä löytynyt.
On julmaa repiä lapsi tai teini uuteen elämään jonkun hikisen työtarjouksen takia.
Olivatko AP:n lapset erityislapsia?
Me muutettiin muutamaksi vuodeksi ulkomaille miehen työn takia. Alussa esikoinen ei olisi halunnut muuttaa, mutta kun kaverit ja poikaystävä pääsivät käymään, kokemus oli erinomainen koko perheelle. Lapset saivat kokemusta uudesta kulttuurista, kielitaitoa, itseluottamusta, perheenä hitsauduttiin yhteen ja saatiin hienoja kokemuksia. Kaikki tämä säteilee edelleenkin hyvää meille.
Ja joo Espoosta lähdettiin ja sinne palattiin.
Muutaman sadan kilometrin päähän muuttaminen Suomen sisällä ei ole samanlainen elämys vaikka siinä oppisi puhumaan eri murteella.
Tämä.
Eikä se ulkomaille muuttaminenkaan aina ole mikää suuri elämys lapselle. Sukulaisperhe muutti vuodeksi rapakon taakse, hekin isän työkomennuksen takia. Poika aloitti ekaluokan jenkeissä, eikä saanut ystäviä. Ei ollut ihan yksinkään, mutta jo ihan alun kielimuurin takia oli omien sanojensa mukaan yksinäinen.
Suomeen palattuaan aloitti tokaluokan, ja siellähän oli kaveriklikit jo muodostettu. Kesti aika kauan että hän pääsi ns. porukoihin mukaan. Onneksi pääsi lopulta.
Summa summarum: kovin paljon hyötyä ei tuosta vuoden muutosta hänelle ollut. Kielitaito toki oli muita ikäisiään parempi Suomeen paluun jälkeen, mutta nopeastihan muut ottivat siinäkin kiinni.
Eihän vanha eskarikaveri vuodessa mihinkään unohdu.
Jo vain unohtuu, etenkin kun jatkaa eri kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei kelvannut hevosharrastajaperheelle Vihdistä se linkkaamani yli 10 hehtaarin maatila hintapyynnöllä 200 000 euroa, niin mites tämä?
https://www.etuovi.com/kohde/9568400?haku=M2490650405
Se on 5 huoneen kerrostaloasunto Espoon naapuruskunnasta hintapyynnöllä 64 000 euroa.
Ap asuu nytkin kerrostalossa, joten en oikein ymmärrä, mitä maaseutuelämää jän siellä Keski-Suomen pikkukunnassa muka edes elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
No amen. Muutto ei edes ole mikään ongelma lapsille silloin kun perheenä muutetaan. Yksikään lapsi ei aikuisena manaa muuttoja, sitä kyllä todellakin, jos vanhempi masentuu tai katkeroituu toisen vanhemman vuoksi.
Todellakin manaa. Ystäväni perhe muutti useamman sadan kilometrin päähän isän työn perässä, kun ystäväni oli 10. Hänellä on aina ollut vaikeuksia saada ystäviä (näkyvä kehityshäiriö ja aika ujo tyyppi kyseessä), ja tuo muutto sinetöi hänen yksinäisyytensä aikuisikään asti. Jo muodostetut ystävyyssuhteet 90% viilenivät ja katkesivat, uusia ystäviä ei pienemmästä kaupungistä löytynyt.
On julmaa repiä lapsi tai teini uuteen elämään jonkun hikisen työtarjouksen takia.
Olivatko AP:n lapset erityislapsia?
Me muutettiin muutamaksi vuodeksi ulkomaille miehen työn takia. Alussa esikoinen ei olisi halunnut muuttaa, mutta kun kaverit ja poikaystävä pääsivät käymään, kokemus oli erinomainen koko perheelle. Lapset saivat kokemusta uudesta kulttuurista, kielitaitoa, itseluottamusta, perheenä hitsauduttiin yhteen ja saatiin hienoja kokemuksia. Kaikki tämä säteilee edelleenkin hyvää meille.
Ja joo Espoosta lähdettiin ja sinne palattiin.
Ei ystävänikään ole varsinaisesti erityislapsi, puhe vain on epäselvää ja pituutta aika vähän. Pääkopaltaan täysin ns. normaali.
Mutta anyhow, hienoa että teillä meni kivasti. Kaikilla ei mene. Eikä ystäväni perhe muuttanut mihinkään kulturelliin metropoliin sosiaalistumaan, vaan keski-Suomen kaupunkiin tylsistymään.
Just. Keski-Suomen kaupungit pitäisi kieltää. Ei niitä tarvita. Riittäisi kun olisi maaseutu ja korkeintaan viisi kaupunkia, ehkä Turku, Tampere, Helsinki, Kuopio, Rovaniemi. Oulunkin voisi liittää maseutuun, on niin tylsä nykyään.
Reipasta liioittelua.
Kannattaa miettiä huolella kokonaistilanne: rahanäkökylahanäjökulma tulot/menot, asuminen, työmahdollisuudet, tukiverkot, koulut, harrastukset.
Sukulaisperhe asui vuosikymmenet pikkukaupungissa, jossa isän työpaikka onnellista kyllä pysyi hengissä juuri niin pitkään että hän ehti eläköityä. Jos tehdas olisi lopetettu aikaisemmin, edessä olisi ollut työttömyys tai muutto.
Kun se Keski-Suomalaisen pikkukaupungin ainoa työmahdollisuus häviää, niin perse aukeaa samantien ja muuttoa on vaikea toteuttaa, kun paska on jo housussa ja osaaminen on rajattu siihen yhteen työhön. Edessä on todennäköisesti pitkäaikaistyöttämyys ja eturivin paikka seurata, miten omista lapsista kehittyy sekopäänarkkeja.
Naiset tykkää turvallisuudesta ja siitä ettei mikään muuttuisi, koska muutos ei tunnu turvalliselta. Samalla sitten estetään tehokkaasti asioiden muuttuminen paremmaksi ja lukitaan elämä siihen, että asiat muuttuu pikkuhiljaa huonommaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
No amen. Muutto ei edes ole mikään ongelma lapsille silloin kun perheenä muutetaan. Yksikään lapsi ei aikuisena manaa muuttoja, sitä kyllä todellakin, jos vanhempi masentuu tai katkeroituu toisen vanhemman vuoksi.
Todellakin manaa. Ystäväni perhe muutti useamman sadan kilometrin päähän isän työn perässä, kun ystäväni oli 10. Hänellä on aina ollut vaikeuksia saada ystäviä (näkyvä kehityshäiriö ja aika ujo tyyppi kyseessä), ja tuo muutto sinetöi hänen yksinäisyytensä aikuisikään asti. Jo muodostetut ystävyyssuhteet 90% viilenivät ja katkesivat, uusia ystäviä ei pienemmästä kaupungistä löytynyt.
On julmaa repiä lapsi tai teini uuteen elämään jonkun hikisen työtarjouksen takia.
Olivatko AP:n lapset erityislapsia?
Me muutettiin muutamaksi vuodeksi ulkomaille miehen työn takia. Alussa esikoinen ei olisi halunnut muuttaa, mutta kun kaverit ja poikaystävä pääsivät käymään, kokemus oli erinomainen koko perheelle. Lapset saivat kokemusta uudesta kulttuurista, kielitaitoa, itseluottamusta, perheenä hitsauduttiin yhteen ja saatiin hienoja kokemuksia. Kaikki tämä säteilee edelleenkin hyvää meille.
Ja joo Espoosta lähdettiin ja sinne palattiin.
Muutaman sadan kilometrin päähän muuttaminen Suomen sisällä ei ole samanlainen elämys vaikka siinä oppisi puhumaan eri murteella.
Tämä.
Eikä se ulkomaille muuttaminenkaan aina ole mikää suuri elämys lapselle. Sukulaisperhe muutti vuodeksi rapakon taakse, hekin isän työkomennuksen takia. Poika aloitti ekaluokan jenkeissä, eikä saanut ystäviä. Ei ollut ihan yksinkään, mutta jo ihan alun kielimuurin takia oli omien sanojensa mukaan yksinäinen.
Suomeen palattuaan aloitti tokaluokan, ja siellähän oli kaveriklikit jo muodostettu. Kesti aika kauan että hän pääsi ns. porukoihin mukaan. Onneksi pääsi lopulta.
Summa summarum: kovin paljon hyötyä ei tuosta vuoden muutosta hänelle ollut. Kielitaito toki oli muita ikäisiään parempi Suomeen paluun jälkeen, mutta nopeastihan muut ottivat siinäkin kiinni.
Selität niin kuin ne kaverit olis jotenkin tärkeitä. Ei niitä sen koulun jälkeen kumminkaan enää missään näe.
On ne kouluvuosina. Lapsuudesta ja teinivuosista tulee kurjia, jos ei ole kavereita.
Sosiaaliset taidot kasvaa sitä mukaa kun joutuu useammin hankkimaan uusia kavereita. Toki kielimuuria voi syyttää, mutta kyllä lapset oppii kielen tosi nopeasti eikä se meillä ainakaan ole muodostunut esteeksi kun ollaan muutettu eri maihin. Ollaan asuttu välillä sellaisissakin paikoissa, missä englantia ei puhuta eikä kv kouluja ole. Ei se kavereiden saaminen aina ole itsestä kiinni. Joissakin paikoissa kavereita saa helposti ja joissain paikoissa sen eteen joutuu tekemään enemmän töitä.
Ap voisi miettiä, mitä sosiaalisia taitoja ja esimerkkejä hän itse antaa lapsilleen. On kuitenkin etätöissä kotona, mutta onko muuten sosiaalisesti riittävän rohkea, että pystyy hankkimaan uusiakin kontakteja.
Ystävyyssuhteissa useinkaan ei ole vaikeaa se tutustuminen, vaan ylläpito.
7, 9 ja 11v lasten alakoulu on kohta käyty ja jos kouluttautuu pidemmälle, niitä "ihania kavereita" ei todennäköisesti näe enää koskaan.
Korkeakoulutettujen parhaimmat kaverit ovat sieltä korkeakoulusta ja muutama saattaa olla lukiosta. Alakoulukavereista puhuva paljastaa oman kouluttamattomuutensa ja sen, että jämähti elämässään Keski-Suomalaiseen pikkukaupunkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
Voipi olla koulunvaihto JA vanhempien rikkoutuneet välit, jos toinen muuttaa vastahakoisesti painostuksesta.
Eli mielummin onneton pakolla tuppukylään jäänyt isä kuin äidin muutto? Just just. Ap on kyllä aika tollo, jos Espooseen ei halua jostain Jumalan selän takaa.
Onko onneton äiti Espoossa sitten parempi?
Äiti voi tehdä paljonkin sen hyväksi, ettei ole onneton uudessa paikassa. Mutta eihän se käy, jos se ei kerta kaikkiaan käy.
Miksei isä voi tehdä mitään sen hyväksi, että olisi onnellinen vanhassa paikassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan AP este miehensä etenemiselle, ei kahta sanaa.
Toki taustalla pitäisi huolella selvittää esim. etätyömahdollisuudet.
Perheen jakautuminen kahteen paikkaan onnistuu kyllä halutessa, mutta voi olla ikävää, ja ennen kaikkea se on työlästä etenkin jos lapsia on useampi. Meillä mies oli ulkomaankomennuksen takia puoli vuotta sen kummassakin päässä kohteessa ja me kolmen kouluikäisen lapsen ja koirien ja minun työn kanssa pyöritettiin arkea kotona omakotitalossa lumitöineen kaikkineen. Mutta se onnistui kyllä, ja mulle oli selvää etten halua estää miestä toteuttamasta työhön liittyviä haaveitaan.
Millälailla ap on este? Ei hän ole kieltänyt miestään muuttamasta. Jos mies tosiaan ei selviä Espoossa ilman kädestäpitelijää, kun ap selviä omista töistään ja kolmen lapsen talouden pyörittämisestä yksin Keski-Suomessa, mies tekee itselleen liian vaativaa työtä. Ei oma uraa voi rakentaa täysin puolison varaan.
Sillä lailla estää että vie mieheltä perheen läheisyyden ja tuen.
Onko AP muuten itse työelämässä?
Mieshän se on itsensä poisviemässä. Ja kyllä, ap on työelämässä. Naisten työnteko on Suomessa yhtä yleistä kuin miestenkin.
Yleisempää, tilastojen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on ihan oikeassa. Teidän elämänlaatu nousisi. Lapset kyllä tottuvat. Jotkut muuttavat lasten kanssa ulkomaillekin.
Miten elämänlaatu nousisi, kun heillä on jo nyt kaikki hyvin?
Osa ihmisistä hakeutuu kaupunkiin juuri siksi, että siellä on enemmän vapautta, opiskelua, kulttuuria ja erilaisia ihmisiä. Kaupungissa voi myös helpommin valita erilaisia elämäntapoja, koska ympärillä on enemmän vaihtoehtoja ja vähemmän yhden yhteisön painetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
Voipi olla koulunvaihto JA vanhempien rikkoutuneet välit, jos toinen muuttaa vastahakoisesti painostuksesta.
Eli mielummin onneton pakolla tuppukylään jäänyt isä kuin äidin muutto? Just just. Ap on kyllä aika tollo, jos Espooseen ei halua jostain Jumalan selän takaa.
Onko onneton äiti Espoossa sitten parempi?
On! Jos 4 muuta saa sillä paremman elämän.
Taitaa olla lähinnä ap:n oma äitijuttu ja aikuista simuloivan naislapsen napanuoran katkaisemisen hankaluus.
Jos isä ei voi tehdä etätöitä niin hankkikoon yksiön pääkaupunkiseudulta joltain halvalta asuinalueelta, mistä on hyvät liikenneyhteydet työpaikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
Voipi olla koulunvaihto JA vanhempien rikkoutuneet välit, jos toinen muuttaa vastahakoisesti painostuksesta.
Eli mielummin onneton pakolla tuppukylään jäänyt isä kuin äidin muutto? Just just. Ap on kyllä aika tollo, jos Espooseen ei halua jostain Jumalan selän takaa.
Onko onneton äiti Espoossa sitten parempi?
On! Jos 4 muuta saa sillä paremman elämän.
Taitaa olla lähinnä ap:n oma äitijuttu ja aikuista simuloivan naislapsen napanuoran katkaisemisen hankaluus.
Jotkut ihmiset ovat kotiseuturakkaampia kuin toiset. Ei se tee heistä muita huonompia.
Espoossa taitaa olla yli puolet jo muita kuin suomalaisia. Eli vähän kuin ulkomaille muuttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"On! Jos 4 muuta saa sillä paremman elämän.
Taitaa olla lähinnä ap:n oma äitijuttu ja aikuista simuloivan naislapsen napanuoran katkaisemisen hankaluus."
Mistä keksit että lasten elämä parantuisi? Siitä on onni kaukana, kun ystävät, tutut harrastuspiirit ja koulut jäävät taakse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
Voipi olla koulunvaihto JA vanhempien rikkoutuneet välit, jos toinen muuttaa vastahakoisesti painostuksesta.
Eli mielummin onneton pakolla tuppukylään jäänyt isä kuin äidin muutto? Just just. Ap on kyllä aika tollo, jos Espooseen ei halua jostain Jumalan selän takaa.
Onko onneton äiti Espoossa sitten parempi?
Äiti voi tehdä paljonkin sen hyväksi, ettei ole onneton uudessa paikassa. Mutta eihän se käy, jos se ei kerta kaikkiaan käy.
Miksei isä voi tehdä mitään sen hyväksi, että olisi onnellinen vanhassa paikassa?
Tässä on vaihtoehtoina samaa paskaa (ehkä) jopa eläkeikään asti tai työ, jossa voi kehittyä ja kasvaa ihmisenä seuraavalle tasolle.
Voin kokemuksesta sanoa, että tuolla suhteella ei ole tulevaisuutta kuin "Espoossa". Voi tuota suhdetta jatkaa tietysti katkeran kumppanin kanssa muutaman vuoden, ennenkuin ne ongelmat kärjistyy.
Vierailija kirjoitti:
Jos isä ei voi tehdä etätöitä niin hankkikoon yksiön pääkaupunkiseudulta joltain halvalta asuinalueelta, mistä on hyvät liikenneyhteydet työpaikalle.
Sitten koko perhe tulee käymään isin luona ja potkii tyhjiä pulloja ja käytettyjä kortsuja runkopatjan edestä sivuun, että pääsee istumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
Voipi olla koulunvaihto JA vanhempien rikkoutuneet välit, jos toinen muuttaa vastahakoisesti painostuksesta.
Eli mielummin onneton pakolla tuppukylään jäänyt isä kuin äidin muutto? Just just. Ap on kyllä aika tollo, jos Espooseen ei halua jostain Jumalan selän takaa.
Onko onneton äiti Espoossa sitten parempi?
On! Jos 4 muuta saa sillä paremman elämän.
Taitaa olla lähinnä ap:n oma äitijuttu ja aikuista simuloivan naislapsen napanuoran katkaisemisen hankaluus.
Jotkut ihmiset ovat kotiseuturakkaampia kuin toiset. Ei se tee heistä muita huonompia.
Siitä voi olla jopa etua, koska eivät erotessa yleensä muuta lasten kanssa toiselle puolelle maata tai maapalloa.
Vierailija kirjoitti:
Jos isä ei voi tehdä etätöitä niin hankkikoon yksiön pääkaupunkiseudulta joltain halvalta asuinalueelta, mistä on hyvät liikenneyhteydet työpaikalle.
En tajua teitä, jotka olette tuuppimassa sitä hyvin ansaitsevaa isää johonkin yksiöön, ja nyt vielä pitäisi mennä yksiöön oikein halvalle asuinalueelle. Pääkaupunkiseudulla halvat asuinalueet on huonoja. Ilmeisesti teillä ei itsellänne ole mitään kokemusta toisella paikkakunnalla työskentelemisestä. Jos siellä asuu työviikot, niin asunnon pitää olla mukava eikä mikään vankiselli. Kannattaa valita sellainen asunto, että muu perhekin voi vierailla siellä, koska lapsilla on kuitenkin koulusta enemmän lomaa mitä isällä töistä.
Nyt on taas joillain vaikeuksia tajuta asioita. Mikäli työpaikka on Espoossa, se ei tarkoita automaattisesti sitä, että pitäisi asua siellä. Uudellamaalla on muitakin kaupunkeja. Tuleeko tämä Uudenmaan ulkopuolella asuville yllätyksenä? Espoossakin on useita eri asuinalueita. Etukäteen varmaan hyvä selvittää, että millaisessa maineessa alue on, ennen sinne muuttamista.
Monet kovan luokan asiantuntijat espoolaisissa firmoissa tekevät paljon etätöitä ja asuvat jossain satojen kilometrin päässä. Siellä kotipaikkakunnalla on isot talo, perhe, vapaa-ajan harrastukset ja mukava elämä.