Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun yliopiston ovet ei vain aukene?
04.06.2026 |
Haen tänä keväänä kolmatta kertaa yliopistoon. Olen pian nelikymppinen perheellinen ihminen ja tähän asti sinnitellyt surkeassa matalapalkka-alan työssä. Olen niin kyllästynyt ja ahdistunut työstäni että en kestä enää. Minulla ei ole aikaisempaa korkeakoulututkintoa, pelkkä ylioppilastutkinto. Silti en ole ensikertalainen hakija, eli mahdollisuuteni päästä sisään yhteishaussa on häviävän pieni. Ensimmäisenä hakuvuonna jäi yhdestä pisteestä kiinni sisäänpääsy. Toisena vuonna tuli pääsykoeuudistus ja siinä aika loppui kesken, ei toivoakaan sisäänpääsystä. Tänä vuonna olen treenannut pääsykokeeseen vastaamista mutta silti ahdistaa ensikertalaiskiintiön takia mahdollisuuksien pienuus.
Onko kellään kokemusta avoimesta yliopistosta ja sen avulla hakemisesta tutkinto-opiskelijaksi? Ymmärsin, että opintoihin ei saa opintotukea eikä myöskään työttömyyskorvausta kun opiskelu on päätoimista.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin avoimen väylän kautta kasvatustieteen maisteriksi 56v. Maksoin avoimet opiskelut itse. Heittämällä sisään Jkylän YO, 2 v maisteriopintoja työn ohessa. Avoimen väylä toimii, mutta vaatii jaksamista. Kannattaa tsekata koko Suomen avoimen etäopinnot ja kesäyliopistot. Muutamakin opintopiste hyödyttää! Tsemppiä!
Miten tutkintosi vaikutti työuraasi?
Olin jo vakkaritöissä. Sain alemmalla tutkinnolla ylennyksen sekä lisää liksaa. Samoin maisterista ylennyksen ja kunnon palkankorotuksen.
Opinnot aloitin avoimessa ja graduvaiheessa pääsin yliopistoon pääsykokeiden kautta.
-eri
Ja olin valmistuessani suunnilleen samanikäinen. Työurasta tuli pitkä (en jäänyt eläkkeelle eläkeiän tultua), joten ennätin parantaa eläkekertymää kivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista ei ole yliopisto-opiskelijaksi kun oppimiskyky on niin heikko. Kannataisiko näitten idioottien pysyä matalapalkka-alalla töissä kun sekin on parempi kun loisia kelan tukien varassa kuin syöpäläinen vuodesta toiseen.
Kai tähän pätee sama kuin kaikkeen missä haetaan rajallista määrää paikkoja. Jos olet kolmesti jäänyt rajan alle, niin onko realistista että pystyt parantamaan suoritusta neljännellä kerralla tarpeeksi?
Toinen asia mitä kannattaa miettiä on se, että jos pääsykokeisiin valmistautuminen on haastavaa, niin oletko tosiaan valmis opiskelemaan töiden ohessa 4-5 vuotta?
Kolmas mitä tulee mieleen on, että olethan varma että se hakemasi ala tarjoaa etsimäsi paremman elintason ja mielekkäämmäksi työn? Yliopistolla on myös paljon tutkintoja joille ei oikeasti ole työelämässä tarvetta… toki poikkeuksiakin on paljon.
Neljänneksi: se voi silti kannattaa. Itse menin yliopistolle opiskelemaan 27 vuotiaana, ja olin koko opintojen ajan töissä. Pääsin opiskelemani alan töihin toisena opiskeluvuotena ja en ole koskaan katunut päätöstä. Olin aiemmin opiskellut toisen alan AMK tutkinnon 70% valmiiksi mutta hylkäsin ne opinnot kun tajusin miten huonoa palkkaa niistä hommista olisi saanut.
Omalla kohdallani aikuisopiskelu siis johti toivottuun lopputulokseen: onnistuneeseen alanvaihtoon, palkitsevaan työuraan ja myös hyville palkoille.
Vierailija kirjoitti:
Mihin haet, eli minkä alan ajattelet varmasti työllistävän? No joo, lääkis.
Mieti vielä realistisesti, olisiko muita vaihtoehtoja kuin yliopistotitkinto.
Aika harvassa ovat ne yliopistotutkinnot jotka työllistävät. Lääkärikoulu varmasti työllistää mutta suurin osa on sellaisia ammatteja että jos ei pääse opiskeluaikana töihin ja harjoittelemaan niin tutkinto menee hukkaan. Ainakaan avoimen yliopiston kautta voi olla turha haaveilla työpaikasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen 'luonnontieteellisen' valintakokeen olen suorittanut ja päässyt sisään (kemia, farmasia, amk-insinööri) mitenkään valmistautumatta. Muualle voi olla sit vähän erilaiset valintakokeet ja paljon enemmän hakijoita, joista 5–10 prosenttia otetaan sisään.
Oletko tehnyt kaiken tämän sen jälkeen, kun tuli todistusvalinta ja ensikertalaisten valtava kiintiö?
En, koska opiskelin ennen kuin se tuli voimaan. Eikö ensikertalaisiksi lasketa myöskin kaikki ne, joilla ei ole valmista tutkintoa, jos opinnot on aloitettu ennen vuotta 2013? Näin ainakin muistan lukeneeni jostain silloin kun ensikertalaisuuskiintiöt otettiin käyttöön.
Eli et tiedä mitään siitä kuinka hlvetin vaikeaa on tällä hetkellä päästä sisään mihinkään kouluun ei-ensikertalaisena.
Itse pääsin ensimmäisellä yrittämällä suoraan pääsykokeella tekemään toista tutkintoa Helsingin yliopistolle. Mutta olinkin jo siinä vaiheessa tohtoriopiskelija ensimmäisessä tutkinnossani, joten älliä ja akateemista kokemusta oli riittämiin.
Aikoinaan opiskelin diplomi-insinööriksi ja olin jatko-opiskelija muutaman vuoden. Sitten tuli mieleen hakea lääkärikouluun ja päästin toisella kertaa 27-vuotiaana enkä ole katunut uran vaihtoa. Kieltämättä opiskelua jonkin verran haittasi opiskelun aikainen työnteko mutta valmistuin samana vuotena muun kurssin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sinne pääsee kun jatkaa yrittämistä, varsinkin jos olet ollut noinkin lähellä eli pisteen päässä. Toisaalta vaihtoehtona voisi olla etsiä toinen saman alan yliopisto, jonne on helpompi päästä tai sitten katsoa voisiko samaa alaa opiskella amk-tasolla, jonne voisi olla helpompi päästä. Sitten amk:n jälkeen voi katsoa josko pyrkisi maisteriopintoihin siltaopintojen kautta.
Surettaa lähinnä nykynuoret, jotka ovat kuin maansa myyneitä, jos opiskelupaikkaa ei ensimmäisestä hakukohteesta irronnut. Vasta sen jälkeen käy sääliksi alan vaihtajia ym. mutta onhan se pakko myöntää, että tämä täysin epäreilu ja epäinhimillinen meininki, jossa nuoret ottavat lopulta suurimman osuman. Alan vaihtajat sitten seuraavan jne. Aivan hirveää katsoa vierestä tuollaista potentiaalin haaskausta, kun systeemi on yksinkertaisesti liialti rankaiseva ja epäreilu kaikille muille kuin niille, joiden isillä on varaa ostaa lapselleen paikka yliopistosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen 'luonnontieteellisen' valintakokeen olen suorittanut ja päässyt sisään (kemia, farmasia, amk-insinööri) mitenkään valmistautumatta. Muualle voi olla sit vähän erilaiset valintakokeet ja paljon enemmän hakijoita, joista 5–10 prosenttia otetaan sisään.
Oletko tehnyt kaiken tämän sen jälkeen, kun tuli todistusvalinta ja ensikertalaisten valtava kiintiö?
En, koska opiskelin ennen kuin se tuli voimaan. Eikö ensikertalaisiksi lasketa myöskin kaikki ne, joilla ei ole valmista tutkintoa, jos opinnot on aloitettu ennen vuotta 2013? Näin ainakin muistan lukeneeni jostain silloin kun ensikertalaisuuskiintiöt otettiin käyttöön.
Eli et tiedä mitään siitä kuinka hlvetin vaikeaa on tällä hetkellä päästä sisään mihinkään kouluun ei-ensikertalaisena.
Itse pääsin ensimmäisellä yrittämällä suoraan pääsykokeella tekemään toista tutkintoa Helsingin yliopistolle. Mutta olinkin jo siinä vaiheessa tohtoriopiskelija ensimmäisessä tutkinnossani, joten älliä ja akateemista kokemusta oli riittämiin.
Aikoinaan opiskelin diplomi-insinööriksi ja olin jatko-opiskelija muutaman vuoden. Sitten tuli mieleen hakea lääkärikouluun ja päästin toisella kertaa 27-vuotiaana enkä ole katunut uran vaihtoa. Kieltämättä opiskelua jonkin verran haittasi opiskelun aikainen työnteko mutta valmistuin samana vuotena muun kurssin kanssa.
Lääkärikouluun? 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy avoimessa opiskelemassa muutamia alan peruskursseja niin saat käsityksen siitä tasosta mitä vaaditaan ja mikä on olennaista sisältöä. Tein itse näin ja pääsin yliopistoon, en ollut ensikertalainen. Usein pääsykoe on vaikeampi kuin itse opinnot, noin niin kuin keskimäärin. Hyvä juttu on, että et kilpaile opiskelupaikasta niiden ensikertalaisten kanssa, vaan niiden kanssa jotka eivät ole ensikertalaisia.
No ei ihan näin. Ensikertalaiskiintiöllä täytetään osa opiskelupaikoista, loput valitaan paremmuusjärjestyksessä eli siinä on sekaisin ensikertalaiset ja ei-ensikertalaiset.
Hyvä tarkennus, tätä olin itsekin tulossa sanomaan. Hain ei-ensikertalaisena opiskelemaan tutkintoa, jossa oli 50 aloituspaikkaa ja joista 35 oli varattu ensikertalaisille. Eli paikat 1-35 annettiin 35 parhaalle ensikertaiselle, ja loput 15 sitten järjestyksessä seuraaviksi parhaimmille hakijastatuksesta huolimatta. Hakijoita päälle 1000. Muutenkin vaikea päästä sisään, ei-ensikertalaisena todella vaikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoita kiinteistöhuoltoon niin käyvät tarkistamassa lukot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ovet ei aukea ne on lukossa. Tarvitset avaimen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surettaa lähinnä nykynuoret, jotka ovat kuin maansa myyneitä, jos opiskelupaikkaa ei ensimmäisestä hakukohteesta irronnut. Vasta sen jälkeen käy sääliksi alan vaihtajia ym. mutta onhan se pakko myöntää, että tämä täysin epäreilu ja epäinhimillinen meininki, jossa nuoret ottavat lopulta suurimman osuman. Alan vaihtajat sitten seuraavan jne. Aivan hirveää katsoa vierestä tuollaista potentiaalin haaskausta, kun systeemi on yksinkertaisesti liialti rankaiseva ja epäreilu kaikille muille kuin niille, joiden isillä on varaa ostaa lapselleen paikka yliopistosta.
Miten sen paikan voi ostaa? Voisin ostaa itse kun olen jo aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surettaa lähinnä nykynuoret, jotka ovat kuin maansa myyneitä, jos opiskelupaikkaa ei ensimmäisestä hakukohteesta irronnut. Vasta sen jälkeen käy sääliksi alan vaihtajia ym. mutta onhan se pakko myöntää, että tämä täysin epäreilu ja epäinhimillinen meininki, jossa nuoret ottavat lopulta suurimman osuman. Alan vaihtajat sitten seuraavan jne. Aivan hirveää katsoa vierestä tuollaista potentiaalin haaskausta, kun systeemi on yksinkertaisesti liialti rankaiseva ja epäreilu kaikille muille kuin niille, joiden isillä on varaa ostaa lapselleen paikka yliopistosta.
Miten sen paikan voi ostaa? Voisin ostaa itse kun olen jo aikuinen.
Tarkoitti varmaan sitä että on perhe joka voi rahoittaa yliopisto-opintoja edeltävän elämän sillä tasolla että nuori voi keskittyä opiskeluun. Ei rahalla kikkailemiseen että pärjää päivästä toiseen.
Olin jo vakkaritöissä. Sain alemmalla tutkinnolla ylennyksen sekä lisää liksaa. Samoin maisterista ylennyksen ja kunnon palkankorotuksen.
Opinnot aloitin avoimessa ja graduvaiheessa pääsin yliopistoon pääsykokeiden kautta.
-eri